Veronalainen palkkatulo ulkomaisen yrityksen maksaessa nettopalkkaa Suomessa tehdystä työstä

1 Taustaa

Ulkomaisilla yrityksillä voi olla käytössä erilaisia menettelyjä, miten ulkomailta Suomeen lähetettävän työntekijän komennuksen aikaisen palkkauksen ehdot määritellään niin, että työskentelyvaltion verotuksesta ei johdu odottamattomia veroseuraamuksia. Usein käytössä on niin sanottuja nettopalkkasopimuksia, joilla taataan työntekijälle työskentelyn aikaiseksi palkkatasoksi tietty nettosumma, ja työnantaja maksaa työntekijän palkasta menevät verot.

Nettopalkkasopimusten ohella yleisesti käytettäviä ovat järjestelyt, joissa sovitaan ulkomaantyöskentelyn aikana bruttopalkasta ja siitä aiheutuvien lähtömaan ja Suomen verojen tasaamisesta (ns. tax equalization) tai niiltä suojaamisesta (ns. tax protection) tietyissä tilanteissa työntekijän ja työnantajan välillä.

Verontasaus-menettelyn (tax equalization) tarkoitus on, että työntekijän nettoansio komennuksen aikana vastaa sitä ansiota, minkä hän saisi, jos työ tehtäisiin lähtövaltiossa. Ulkomaan komennuksen ajaksi työntekijän kanssa sovitaan palkasta, josta vähennetään laskennallista veroa (hypoteettinen vero) sellainen määrä, joka olisi ollut suoritettava työskenneltäessä lähtövaltiossa. Komennusajan lopullisista veroista lähtövaltiossa ja työskentelyvaltiossa vastaa työnantaja. Jos lähtövaltion ja työskentelyvaltion lopullisten verojen yhteismäärä jää alhaisemmaksi kuin lähtövaltion laskennallinen vero, erotusta ei palauteta työntekijälle.

Niin sanotussa verosuoja-menettelyssä (tax protection) työnantaja maksaa työntekijälle komennuksen aikaiset verot siltä osin, kun ne ylittävät verot, jotka työntekijä olisi joutunut maksamaan, jos hän olisi työskennellyt lähtövaltiossaan. Mikäli komennuksen johdosta syntyy veroetua, saa työntekijä edun hyväkseen. Myös tässä menetelmässä palkasta vähennetään usein laskennallinen vero.

Yritysten palkkausjärjestelmät voivat myös olla yhdistelmiä tai muunnelmia edellä mainituista.

2 KHO:2008:31

Korkein hallinto-oikeus on antanut ratkaisun (KHO:2008:31) koskien tapausta, jossa ulkomainen työnantaja maksoi rajoitetusti verovelvollisen työntekijän puolesta työntekijän jäännösveroja.

Tapauksessa ulkomainen työnantajayritys ja tämän Suomeen lähettämä työntekijä olivat sopineet niin sanotusta nettopalkkamenettelystä. Ulkomainen työnantaja maksoi työntekijälle Suomessa työskentelystä saman nettopalkan, jonka hän olisi saanut, jos olisi työskennellyt lähtövaltiossa. Ulkomainen työnantaja oli pidättänyt työntekijälle maksetuista palkoista veroja ja maksuja. Näitä veroja ei ollut tilitetty Suomen veroviranomaisille. Työntekijä ei myöskään suorittanut ennakkoveroa Suomessa. Sen sijaan yhdysvaltalainen yritys oli maksanut Suomen veroviranomaisille työntekijän ilmoittamista palkkatuloista maksuunpannut jäännösverot.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun mukaan ulkomaisen työnantajayrityksen maksamia työntekijän jäännösveroja pidetään työntekijän palkkatulona siltä osin kuin maksuihin on käytetty enemmän varoja kuin työntekijälle maksetuista palkoista on jo aikaisemmin pidätetty. Jäännösverojen maksusta kertynyt etu katsotaan sen verovuoden tuloksi, jolta etu on ansaittu. Tämä palkkatulo oli tuloverolain 10.1 § 4-kohdan nojalla Suomessa veronalaista tuloa, jota Suomen ja Amerikan Yhdysvaltojen kanssa tehdyn verosopimuksen 15 artiklan nojalla voitiin verottaa Suomessa.

Korkein hallinto-oikeus on antanut päätöksen KHO 1969-II-589, taltio 10.3.1969/1487, joka koskee kotimaista tilannetta. Päätöksessä kotiapulaiselle, joka oli saanut myös luontoisetuja, oli luvattu maksaa sovittu rahapalkka pidätyksettä. Ennakonpidätyksen alaisena palkkana oli pidettävä palkkaa, josta kun siitä vähennettiin pidätettävä ennakko, jäi annettujen luontoisetujen arvon ja rahassa maksetun palkan määrä.

3 Veronalaisen tulon laskeminen

3.1  Veronalainen palkka

Tuloverolain mukaan veronalaista tuloa ovat verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamat tulot (TVL 29 §). Edellä kuvatuissa palkkausmenettelyissä työntekijä ja työnantaja ovat sopineet, että kokonaispalkka muodostuu työntekijän saamasta palkasta ja työnantajan työntekijän puolesta maksamista veroista Suomessa ja lähtövaltiossa.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan verovelvollisen ansaintavuoden tuloihin oli lisättävä verovuotta seuraavana vuonna määrättyä veroa toimittamalla jälkiverotus, kun kyseessä oli päätöksessä kuvattu nettopalkkamenettely. Jäännösvero olisi siis tullut ilmoittaa jo ansaintavuoden tulona. Koska vuosi-ilmoitusta ja veroilmoitusta annettaessa Suomen lopullista veroa ei ole vielä vahvistettu, on vero määritettävä laskennallisesti.

Verohallinto katsoo, että Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä ilmeneviä periaatteita voidaan soveltaa tilanteisiin, joissa ulkomainen työnantaja sopimuksen perusteella vastaa työntekijän Suomen veroista osittain tai kokonaan. Ulkomaisella työnantajalla tarkoitetaan sellaista ulkomaista työnantajaa, jolla ei ole ennakonpidätysvelvollisuutta Suomessa.  Kotimaisissa tilanteissa toimitaan Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen, KHO 1969-II-589, mukaisesti.

Suomessa veronalainen palkka on nettopalkan ja Suomen laskennallisen jäännösveron yhteismäärä (brutotettu palkka).  Maksetut ennakkoverot ja ennakon täydennysmaksut lisätään brutotettuun palkkaan siten kuin kohdassa 3.2. on selvitetty.

Veronalaista palkkaa laskettaessa on otettava huomioon, mitä työsopimuksen ehdoissa on sovittu, esimerkiksi työnantajan vastuusta muista tuloista menevistä veroista, vastuun enimmäismääristä ja vähennysten kohdistamisesta.

3.1.1 Nettopalkka

Suomessa nettopalkkana otetaan huomioon kaikki työnantajan työntekijälle tai hänen puolestaan verovuonna maksamat suoritukset, esimerkiksi

• maksettu rahapalkka
• luontoisedut verotusarvojen mukaisina
• takautuvasti maksetut palkanlisät (mm. lomakorvaukset, laskennallisen ulkomaisen veron oikaisun johdosta maksettavat erät)
• maksetut bonukset
• käytetystä optiosta syntynyt etu
• lähtövaltioon maksetut verot
• työnantajan työntekijän palkasta perimät ulkomaiset lakisääteiset maksut
• työnantajan edellisiltä vuosilta maksama jäännösvero ja jäännösveron korko siten kuin jäljempänä kohdassa 3.3 on selvitetty

3.1.2 Laskennallinen jäännösvero

Laskennallinen jäännösvero on se veron määrä, joka veronalaisen palkan perusteella on suoritettava.

Suomessa veronalainen palkka on nettopalkan ja Suomen laskennallisen jäännösveron yhteismäärä. Laskettaessa laskennallista jäännösveroa otetaan huomioon tuloista ja veroista viranpuolesta ja henkilökohtaisten olosuhteiden perusteella tehtävät vähennykset. Laskennallisen jäännösveron määrässä ei oteta huomioon jäännösveron korkoa eikä palautuskorkoa.

Jos työntekijällä ei ole muita tuloja, myöhemmin maksuun pantava jäännösvero on yhtä suuri kuin laskennallinen jäännösvero. Tällöin ei työntekijälle synny veronalaista etua siitä, että ulkomainen työnantaja tai tähän etuyhteydessä oleva suomalainen maksaja suorittaa jäännösveron.

3.2 Ennakkovero ja täydennysmaksu

Ennakkoperintä toimitetaan ennakkoperintälain 1 §:n mukaan verotusmenettelystä annetun lain säännösten mukaan maksettavaksi määrättävien verojen ja maksujen suorittamiseksi. Ennakkoperinnän vastaavuusvaatimuksesta säädetään 3 §:ssä. Ennakkoperintä toimitetaan palkkatulosta ennakonkantona silloin, kun suorituksen maksaja ei ole ennakonpidätysvelvollinen.

Ennakkoveroa tulisi maksaa veronalaisesta palkkatulosta, joka on laskettu tämän ohjeen mukaisesti.

Tilanteita, joissa maksettu ennakkovero poikkeaa laskennallisesta jäännösverosta, käsitellään seuraavissa luvuissa.

3.2.1 Verovuonna maksettu ennakko/täydennysmaksu

Jos työnantaja maksaa verovuonna työntekijän ennakkoveroja määrän, joka on enintään laskennallisen jäännösveron määrä, pidetään veronalaisena palkkana nettopalkan ja laskennallisen jäännösveron yhteismäärää.

Jos työnantaja maksaa verovuonna työntekijän ennakkoveroja enemmän kuin laskennallinen jäännösvero, veronalaisena palkkana pidetään nettopalkan ja laskennallisen jäännösveron yhteismäärää lisättynä maksetun ennakkoveron sillä osalla, joka ylittää laskennallisen jäännösveron määrän.

3.2.2 Verovuoden jälkeen maksettu ennakko/täydennysmaksu

Jos verovuoden jälkeen maksettu ennakkovero yhdessä verovuonna maksetun ennakkoveron kanssa ei ylitä verovuoden laskennallista jäännösveroa, ei ennakkoveron maksua lueta maksuvuonna työntekijän palkkaan.

Jos verovuoden jälkeen maksettu ennakkovero yhdessä verovuonna maksetun ennakkoveron kanssa ylittää verovuoden laskennallisen veron määrän, luetaan maksu ylittävältä osalta maksuvuonna työntekijän nettopalkkaan.

Verovuosi 1

Verovuosi 2

3.3 Jäännösvero/veronpalautus

Jäännösvero

Työntekijän puolesta maksettu jäännösvero luetaan maksuvuoden nettopalkkaan siltä osin kuin se ylittää verovuoden laskennallisen veron määrän.

Jos työnantajan maksama ennakkovero on luettu verovuoden tai sitä seuraavan maksuvuoden veronalaiseen palkkaan, jäännösveron maksu luetaan työntekijän nettopalkaksi maksuvuonna siltä osin kuin määrä ylittää laskennallisen veron ja työntekijän palkaksi luetun ennakkoveron yhteismäärän.

Työntekijän puolesta maksettu jäännösveron korko luetaan maksuvuoden työntekijän palkkaan.

Veronpalautus

Veronpalautus ja palautuskorko vähennetään maksuvuoden nettopalkan ja laskennallisen jäännösveron yhteismäärästä (brutotetusta palkasta), jos verovuonna hyväksi luettava ennakkovero on luettu veronalaiseen palkkaan. Vähennys tehdään siltä osin kuin veronpalautus on työsopimuksen mukaan palautettu työnantajalle.

3.4 Työntekijän työnantajalle maksamat suoritukset

Jos työntekijältä peritään työsopimukseen perustuvia suorituksia, ko. erät vähennetään työntekijän nettopalkasta suorituksen maksamisvuonna. Kyseessä voi olla esim. tulovuotta seuraavana vuonna työnantajan tekemän laskennallisen ulkomaanveron korjauslaskelmasta johtuva työnantajalle palautettava määrä (laskennallinen ulkomaisen veron, hypoveron, määrä kasvaa).

4 Veronalaisten tulojen ilmoittaminen

4.1 Työnantajan ilmoittamisvelvollisuus

Ulkomaisen työnantajan on toimitettava verohallinnolle tiedot vuosittain maksamistaan rahanarvoisista suorituksista, niiden oikaisuista, saajista ja suoritusten perusteista silloin, kun palkansaaja jatkuvasti oleskelee Suomessa yli kuuden kuukauden ajan (VML 15 §, 15a §).

Työnantaja antaa vuosi-ilmoituksen lomakkeella 7801 Vuosi-ilmoituksen erittely ja yhteenveto (ns. työnantajan vuosi-ilmoitus). Vuonna 2008 palkkana ilmoitetaan suorituslajilla P tämän ohjeen mukaan laskettu veronalainen palkkatulo. Lisäksi palkka merkitään kohtaan 36, jos työntekijä ei ole vakuutettu Suomessa (palkkaerät, jotka eivät kuulu sairausvakuutuksen päivärahamaksun perusteeseen).

Työnantaja ilmoittaa vuosi-ilmoituksella tämän ohjeen mukaan lasketun veronalaisen palkkatulon määrän, jonka laskennassa on huomioitu viranpuolesta tehtävät vähennykset. Luontoisedut ilmoitetaan vuosi-ilmoituksen kohdissa 40–49 ja rahapalkkana kohdassa 14 ilmoitetaan tämän ohjeen mukaan laskettu palkkatulon määrä vähennettynä luontoisetujen yhteismäärällä.

Vuonna 2009 nettopalkkasopimuksen mukaan maksettavien palkkojen suorituslaji tulee olemaan 7N (Ulkomaisen työnantajan maksama palkka työntekijälle, kun työnantaja maksaa työntekijän puolesta verot).

4.2 Työntekijän ilmoittamisvelvollisuus

Verotusmenettelystä annetun lain (18.12.1995/1558) 7 §:n mukaan verovelvollisen on verotusta varten ilmoitettava veroviranomaisille veronalaiset tulonsa, niistä tehtävät vähennykset, tiedot varoistaan ja veloistaan sekä muut verotukseen vaikuttavat tiedot. Veroilmoituksella on ilmoitettava Suomessa veronalainen palkkatulo, joka on laskettu edellä esitettyjä periaatteita noudattaen. Lisätietona on annettava selvitys verovuonna maksettujen nettopalkkana huomioon otettavien suoritusten yhteismäärästä sekä selvitys muista seikoista, joilla on vaikutusta Suomessa veronalaisen palkan määrän laskemiselle, mm. mitä tuloja nettopalkkaa laskettaessa on otettu huomioon ja mitä työnantajan verovastuusta on sovittu.

Lisätiedot, työntekijä täyttää:

• nettopalkka 85000
• työnantaja vastaa kaikista veroista
• työntekijän henkilökohtaisista vähennyksistä johtuva verohyöty työnantajalle

5 Veronalaisen tulon oikaiseminen

Jos verovelvollinen katsoo, että hänen verotuksessaan on virhe, hän voi hakea muutosta verotukseensa tekemällä oikaisuvaatimuksen. Oikaisuvaatimus on jätettävä verotuksen toimittaneeseen verovirastoon viiden vuoden kuluessa verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta. (VML 61–64 §)
Jos verotuksessa on virhe, verovirasto voi myös viran puolesta oikaista toimittamaansa verotusta (VML 55–56 §).
Veron oikaiseminen voi johtua siitä, että Suomessa veronalaisen palkan määrä on laskettu virheellisesti, esimerkiksi:

• käytetty virheellistä nettopalkan määrää
• vähennyksiä ei ole huomioitu oikein

VML 57a §:n mukaan, jos verotuksen oikaisun yhteydessä lisättävän tulon yhteismäärä on pienempi kuin 4 000 euroa, lisäys voidaan tehdä sen verovuoden tuloon, jolta toimitettava verotus ei ole vielä päättynyt (Verotuksen oikaisun johdosta lisättävän tulon siirto).  Menettelyn tarkoituksena on yksinkertaistaa pienten virheiden oikaisua. Kyseinen menettely on mahdollista riippumatta siitä, onko oikaisuperusteena yhden, kahden vai viiden vuoden oikaisu (VML 56 §:n 2-4 momentti). Verovelvollisen hakiessa muutosta verotukseen VML 61–64 §:n mukaan, oikaisu tehdään aina kuitenkin kyseiseen oikaisun kohteena olevaan verovuoteen.

Oikaisuvaatimuksesta ja muutoksenhakumenettelystä on erillinen ohje Muutoksen hakeminen tuloverotukseen. Verotusmenettelyn muutoksista on Verohallituksen ohje Dnro 236/38/2007, 19.4.2007.

6 Maastalähdön jälkeen maksettu nettopalkka

Jos rajoitetusti verovelvolliselle työntekijälle maastalähdön jälkeen maksetaan tai hänen puolestaan maksetaan sellaisia suorituksia, jotka perustuvat työskentelyyn Suomessa ja ovat kohdassa 3 tarkoitettuja nettopalkkana huomioon otettavia eriä, on näiden määrien perusteella suoritettava lähdeveroa maksuvuonna. Joskus palkkaa voidaan muuttaa maksuvuoden jälkeen myös alhaisemmaksi. Jos työntekijä maastalähdön jälkeen esimerkiksi joutuu palauttamaan palkkaa työnantajalleen tai työnantajan työntekijän puolesta maksama suoritus alenee, oikaistaan tulon määrää siltä verovuodelta, jolloin muutoksen kohteena oleva suoritus on luettu tuloksi.

7 Luottamuksensuoja ja siirtyminen uuteen veronalaisen palkan laskutapaan

Verotusmenettelystä annetun lain 26 §:ssä säädetään luottamuksensuojasta. Sen mukaan jos asia on tulkinnanvarainen tai epäselvä ja jos verovelvollinen on toiminut vilpittömässä mielessä viranomaisen noudattaman käytännön tai ohjeiden mukaisesti, on asia ratkaistava tältä osin verovelvollisen eduksi, jos ei erityisistä syistä muuta johdu.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 2008:31 muuttaa verotuskäytäntöä tulon jaksottamisen ja rajoitetusti verovelvollisen verovelvollisuuden laajuuden osalta. Aiempi verotuskäytäntö on vakiintunut siten, että jäännösveroja ei ole luettu ansaintavuoden tuloksi eikä ulkomaalaisen työnantajan rajoitetusti verovelvollisen puolesta maksamia jäännösveroja ole pidetty Suomesta saatuna tulona. Verohallinto katsoo, että verovelvolliselle voidaan antaa luottamuksensuojaa vielä verovuodelta 2007 maksettavien jäännösverojen osalta.

Verovuodesta 2008 alkaen veroilmoitusta annettaessa on veronalaisena palkkana ilmoitettava tämän ohjeen mukaisesti laskettu tulon määrä. Verovuosilta 2006 ja 2007 maksuunpantuja jäännösveroja tai jälkiveroja ei tällöin oteta huomioon veronalaista palkkaa laskettaessa eikä työnantajalle maksettuja suorituksia vähennetä.

8 Veronalaisen palkkatulon laskeminen veroprosenttilaskurilla

Laskennallinen jäännösvero voidaan laskea veroprosenttilaskuria apuna käyttäen, www.vero.fi/verolaskuri.

1. Syötetään veroprosenttilaskuriin veronalainen palkkatulo, josta arvioidaan verojen vähentämisen jälkeen jäävän tiedossa oleva nettotulo. Jos työntekijä ei ole Suomessa vakuutettu, estetään sairausvakuutusmaksujen laskenta rastittamalla kohta ”muualla kuin Suomessa vakuutettu”. Myös vähennystiedoissa työeläkemakujen ja työttömyysvakuutusmaksujen kohtiin merkitään nolla, jos Suomessa vähennyskelpoisia maksuja ei ole maksettu.
2. Lasketaan veronalaisen palkkatulon ja laskurin osoittaman verojen määrän erotus (nettotulo).
3. Jos nettotulo ei vastaa haettua nettotuloa, lasketaan nettotulojen erotus. Nettotulojen erotus jaetaan luvulla (100 – marginaaliveroprosentti*) ja kerrotaan sadalla, näin saadaan veronalaiseen palkkatulon lisättävä tai siitä vähennettävä määrä (palkkakorjaus).
4. 
   Jos laskurilla laskettu nettotulo on haettua nettotuloa suurempi, veronalaista palkkatuloa alennetaan palkkakorjauksen määrällä. Jos nettotulo on pienempi kuin haettu nettotulo, palkkakorjaus lisätään veronalaiseen palkkatuloon. Syötetään veroprosenttilaskuriin korjattu veronalainen palkkatulo. Tarvittaessa toistetaan oikean nettotuloon pääsemiseksi veronalaisen palkkatulon korjaamista palkkakorjauksen avulla, kunnes päästään haettuun nettotulon määrään.
   
   *Marginaaliveroprosentti on valtion tuloveroasteikon osoittama verotettavan ansiotulon mukaan määräytyvän alarajan ylittävästä tulon osasta menevä veroprosentti lisättynä kunnan tuloveroprosentilla ja mahdollisilla seurakunnan tuloveroprosentilla sekä sairaanhoito- ja päivärahamaksuprosentilla.

Ylijohtaja  Juha Lindgren

Ylitarkastaja Sari Wulff