Työnantajan tuki uudelleentyöllistymiselle

Antopäivä
20.4.2009
Diaarinumero
426/31/2008
Voimassaolo
1.5.2009 - 31.12.2016
Valtuutussäännös
VerohallintoL 2 § 2 mom.

Eräät yritykset järjestävät irtisanotuille tai irtisanoutuneille työntekijöilleen uudelleentyöllistymistä edistävää valmennusta (outplacement-ohjelmat).

Uudelleensijoittumisvalmennuksella tarkoitetaan valmennus- tai ohjausprosessia, jolla edistetään ja nopeutetaan työntekijöiden uudelleen työllistymistä. Uudelleensijoittumisvalmennus on tarkoitettu irtisanotuille, irtisanomisuhan alaisille tai vapaaehtoisen erosopimuksen tehneille työntekijöille. Valmennus voidaan järjestää yksilöllisenä valmennuksena tai ryhmävalmennuksena.

Uudelleensijoittumisvalmennus sisältää tyypillisesti mm. työntekijän henkilökohtaisten osaamisalueiden ja vahvuuksien kartoituksen, työnhakusuunnitelman laatimisen, opastuksen yksilöllisen ansioluettelon ja työhakemusten laatimisessa sekä työhaastatteluihin valmistautumisessa, eri työnhakumenetelmien ja –kanavien käytön oppimisen sekä työntekijän tukemisen ja opastamisen aktiivisessa työnhaussa.

Työntekijöille saatetaan myös maksaa ns. starttirahaa tai korvata heidän omaehtoisesta kouluttautumisestaan aiheutuneita kustannuksia.

Lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö

Tuloverolaissa ei ole säännöksiä työnantajan kustantamasta koulutuksesta. Oikeuskäytännön mukaan verovapaata on työnantajan intressissä järjestetty ammattitaitoa ylläpitävä ja täydentävä koulutus. (esim. KHO 1988/933, KHO 2001/63 ja KHO 2002/8). Sen sijaan peruskoulutukseen rinnastettavien opintojen kustannukset eivät ole verotuksessa vähennyskelpoisia, eikä työnantaja voi korvata niitä verovapaasti (esim. KHO 2006/3236, KHO 1997:70).

Työvoimahallinnon palvelut

Julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain (1295/2002) 5a luvussa (458/2005) säädetään muutosturvasta ja siihen liittyvästä työllistymisohjelmasta. Muutosturvalla tarkoitetaan toimintamallia, jonka avulla irtisanottu tai työttömyysuhan alainen työntekijä pyritään työllistämään uudelleen mahdollisimman nopeasti. Muutosturva muodostuu yksilöllisestä suunnitelmasta (työllistymisohjelma), suunnitelmassa sovituista palveluista ja toimenpiteistä sekä mahdollisista muista ammatillisia valmiuksia kehittävistä palveluista ja toimenpiteistä.

Työllistymisohjelman on oikeus työnhakijalla, jonka työnantaja on irtisanonut taloudellisilla tai tuotannollisilla perusteilla. Lisäksi edellytetään vähintään kolmen vuoden pituista työhistoriaa. Se voi koostua myös määräaikaisista työsuhteista.  Edellä tarkoitettuun työntekijään rinnastetaan työnhakija, joka on irtisanonut työsuhteensa työsopimuslain 5 luvun 7 §:n mukaisesti lomautuksen kestettyä yhtäjaksoisesti vähintään 200 päivää.

Työnhakijan suostumuksella työnantaja voi osallistua työllistymisohjelman laatimiseen.

Työvoimatoimisto voi päättää, että työnantaja rahoittaa ryhmävalmennuksena toteutettavan maksullisen uudelleensijoitusvalmennuksen kokonaan tai osittain. Edellytyksenä työnantajan rahoitusvastuulle on, että:

  1. valmennus on välttämätöntä siihen osallistuvien työllistymiseksi;
  2. valmennuksesta on sovittu kunkin siihen osallistuvan työllistymisohjelmassa;
  3. valmennus tapahtuu ennen työsuhteen päättymistä; ja
  4. rahoitusvastuusta ei työnantajan taloudellinen tilanne huomioon ottaen ole pidettävä kohtuuttomana.

Julkinen työvoimapalvelu on yleensä työttömälle maksutonta. Työvoimaviranomaisten järjestämään työllistymiskoulutukseen osallistumisesta ei muodostu veronalaista etua. Tätä etua ei synny silloinkaan, kun työnantaja osallistuu valmennuksen kustannuksiin. Tuloverolain 92.1 §:n 11 ja 13 kohdissa on säädetty työttömälle maksettavien työvoimapalveluihin liittyvien kustannusten korvausten ja muiden etuuksien sekä työllistämistuen verovapaudesta.

Työnantajan järjestämä valmennus

Myös työnantajat järjestävät irtisanotuille tai irtisanomisuhan alla oleville työntekijöilleen uudelleensijoittumisvalmennusta. Valmennus voidaan tarjota myös toimintojen uudelleenjärjestelyjen yhteydessä. Se voi olla yksilö- tai ryhmävalmennusta. Verohallinnon käsityksen mukaan siitä ei synny verotettavaa etua. Kysymyksessä ei ole peruskoulutus, vaan yleinen työelämään ja tulonhankintaan liittyvä valmennus.

Verovapauden edellytyksenä on, että valmennuksesta sovitaan työsuhteen vielä kestäessä, siis ennen irtisanomisajan päättymistä. Sillä onko työntekijällä työntekovelvoite irtisanomisaikana tai annetaanko uudelleensijoittumisohjaus työsuhteen kestäessä vai sen päättymisen jälkeen, ei ole merkitystä. Myöskään työnantajan lomautuksen aikana järjestämästä outplacement-ohjelmasta ei synny verotettavaa etua.

Sen sijaan uuteen ammattiin tähtäävä koulutus on veronalainen etu. Sen järjestämisestä työnantajalle aiheutuneet kustannukset ovat työntekijän palkkaa. Samoin työnantajan irtisanotulle työntekijälle maksama koulutuskustannusten korvaus ja starttiraha ovat veronalaista palkkatuloa.

Joissakin tapauksissa työntekijä saa valita uudelleensijoitusvalmennuksen tai rahasuorituksen. Jos hän valitsee rahasuorituksen, se on hänen veronalaista palkkatuloaan.

Työsopimuslain velvoite

Työsopimuslain (55/2001) 7 luvun 3 §:n mukaan työsopimusta ei saa irtisanoa tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla, jos työntekijä on sijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin tehtäviin 4 §:ssä säädetyllä tavalla joko samassa yrityksessä tai saman työnantajan määräysvallassa olevassa yrityksessä. Tällainen uusien tehtävien edellyttämä koulutus, jota voidaan molempien sopijapuolten kannalta pitää tarkoituksenmukaisena ja kohtuullisena, on työntekijälle verovapaa etu.

Vähennyskelpoisuus yrityksen verotuksessa

Sekä lakiin perustuvasta että vapaaehtoisesta uudelleentyöllistymiskoulutuksesta aiheutuneet menot ovat vähennyskelpoisia yritykselle. Jos kyseessä on koulutus, josta ei synny työntekijälle verotettavaa etua, koulutuksesta aiheutuneet menot ovat EVL 7 §:n mukaan vähennyskelpoisia elinkeinotoiminnan menoja.
 
Jos työnantaja maksaa työntekijälle koulutuskustannusten korvausta, starttirahaa, tai järjestää koulutusta, jonka järjestämisestä aiheutuneet kustannukset ovat työntekijän palkkaa, kustannukset ovat EVL 8 §:n mukaan vähennyskelpoisia palkkamenoja.

 

Ylijohtaja  Maija-Leena Rautanen

Ylitarkastaja Merja Hartikka-Simula