KVL:2019/28

Hakijana ollut asunto-osakeyhtiö osti sähköyhtiö B Oy:ltä sähköä kiinteistön käyttöön, minkä lisäksi hakija tuotti aurinkosähkölaitteistolla sähköä kiinteistön käyttöön. Aurinkosähkö käytettiin ensivaiheessa hakijan yhteisissä tiloissa. Toisessa vaiheessa aurinkosähkö jaettiin laskennallisesti kiinteistöverkon liityntäpisteen takana oleville käyttöpaikoille eli osakkaille. Osakkaat maksoivat aurinkosähköjärjestelmän hankinnan kustannukset vastikeperusteiden mukaisesti.

Hakija saattoi luovuttaa ylijäämäsähkön vastiketta vastaan sähkönmyyntiyhtiö A Oy:lle, joka luovutti sähköä edelleen sähkömarkkinoille. Ylijäämäsähkö tarkoitti sitä ylijäävää sähkön osuutta, joka aurinkosähkölaitteistolla oli tuotettu ja joka jäi käyttämättä kiinteistön oman käytön ja osakkaiden hallitsemien huoneistojen käytön jälkeen. Vaihtoehtoisesti hakija saattoi luovuttaa ylijäämäsähkön A Oy:lle ilman vastiketta. A Oy:n kanssa voitiin myös sopia, että A Oy kanavoi ylijäämäsähkön myynnistä mahdollisesti saamansa tulot hyväntekeväisyyteen.

Hakija saattoi luovuttaa sähköä osakkaan sähköajoneuvon latauspisteeseen siten, että hakija myi sähkön suoraan osakkaalle sähköajoneuvon latauspisteessä käytettäväksi. Lisäksi hakija saattoi luovuttaa sähkön käytettäväksi latauspisteessä myös palvelutarjoaja C Oy:n välityksellä, jolloin hakija maksoi osakkaan latauskulut ensin omassa sähkölaskussaan ja sai myöhemmin korvauksen C Oy:ltä. Latauspalvelusopimus laadittiin osakkaan ja C Oy:n välillä, ja hakija sai maksun osakkaalle luovutetusta sähköstä C Oy:n kautta.

Kun hakija luovutti sähköä osakkaille ja peri siitä korvauksen osana arvonlisäverotonta yhtiövastiketta, kyse oli arvonlisäverolain 27 §:n 2 momentissa tarkoitetusta kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisen yhteydessä tapahtuvasta sähkön luovuttamisesta, josta ei ollut suoritettava arvonlisäveroa. Hakijan ei ollut myöskään suoritettava veroa osakkaille edellä mainitulla tavalla luovutetusta sähköstä omaan käyttöön ottamista koskevien säännösten perusteella, koska aurinkosähkölaitteistolla tuotettua sähköä ei ollut valmistettu arvonlisäverolain 21 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla verollisen liiketoiminnan yhteydessä vaan verottoman kiinteistön käyttöoikeuden luovutuksen yhteydessä. Myöskään B Oy:ltä ostetun sähkön edelleen luovuttamisesta osakkaille ei ollut suoritettava oman käytön veroa, koska sähkön ostohintaan sisältyvä vero ei ollut tältä osin hakijalle vähennyskelpoinen. Merkitystä oman käytön verotuksen suhteen ei ollut sillä, että osa hakijan aurinkosähkölaitteistolla tuottamasta sähköstä myytiin A Oy:lle.

Hakija saattoi luovuttaa ylijäämäsähkön vastiketta vastaan A Oy:lle. Aurinkosähkölaitteistolla tuotetun sähkön syöttäminen verkkoon jatkuvaluonteisia tuloja vastaan oli aineellisen omaisuuden hyödyntämistä, jota pidettiin arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettuna taloudellisena toimintana ja arvonlisäverolaissa tarkoitettuna liiketoiminnan muodossa tapahtuvana tavaran myyntinä (C-219/12, Finanzamt Freistadt Rohrbach Urfahr). Hakijan oli siten suoritettava veroa ylijäämäsähkön myynnistä A Oy:lle. Merkitystä ei ollut sillä, oliko toiminta hakijalle tappiollista tai voitollista, eikä sillä, netottiko A Oy hakijan luovuttaman sähkön oman myyntinsä yhteydessä. Veroa ei ollut kuitenkaan suoritettava, jos AVL 3 §:ssä säädetyt vähäisen toiminnan edellytykset täyttyivät.

Hakija saattoi vaihtoehtoisesti luovuttaa ylijäämäsähkön A Oy:lle ilman vastiketta. Vastikkeetonta luovutusta ei ollut pidettävä arvonlisäverolaissa tarkoitettuna tavaran myyntinä, joten hakijan ei ollut suoritettava siitä arvonlisäveroa. Tästä luovutuksesta ei myöskään ollut suoritettava veroa omaan käyttöön ottamista koskevien säännösten perusteella, koska hakijan aurinkosähkölaitteistolla tuotettua sähköä ei ollut valmistettu lain tarkoittamalla tavalla verollisen vaan verottoman liiketoiminnan yhteydessä. Myöskään B Oy:ltä ostetun sähkön edelleen luovuttamisesta vastikkeetta ei ollut suoritettava veroa, koska sen ostohintaan sisältynyt arvonlisävero ei ollut hakijalle vähennyskelpoista.

Hakija saattoi luovuttaa sähköä myös osakkaan sähköajoneuvon latauspisteeseen. Tällöin kyseessä oli kiinteistön verottoman käyttöoikeuden luovutuksen yhteydessä tapahtuva sähkön luovutus osakkaille, josta hakijan ei ollut arvonlisäverolain 27 §:n 2 momentin mukaan suoritettava arvonlisäveroa. Hakemuksessa selostetuissa olosuhteissa hakijan oli katsottava myyvän lataussähkön osakkaalle C Oy:n toimiessa maksun välittäjänä osakkaan puolesta. Merkitystä ei ollut sillä, että hakija veloitti lataussähköstä osakkaalta erillisen vastikkeen tai että se sai siitä muun hyvityksen osakkaan puolesta toimivalta C Oy:ltä.

Ennakkoratkaisu ajalle 14.6.2019-31.12.2020.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 kohta, 3 § 1 mom ja 2 mom, 17 §, 18 § 1 mom, 20 §, 21 § 1 mom 2 kohta, 27 § 1 mom ja 102 § 1 mom 1 kohta
Arvonlisäverodirektiivi (2006/112/EY) 2 artikla 1 kohdan a kohta, 9 artikla 1 kohta, 15 artikla 1 kohta, 16 artiklan 1 kohta, 18 artiklan a ja b kohdat ja 168 artiklan a kohta
Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-219/12 (Finanzamt Freistadt Rohrbach Urfahr)
Laki Verohallinnosta 14 § 1 mom

Päätös julkaistaan vain lyhennelmänä.

KHO 18.2.2021 T 63 vuosikirja (kumottu)