Avainsanat:

KVL:2016/11

Antopäivä
11.3.2016
Diaarinumero
A79/8210/2015
arvonlisävero, vähennysoikeus, yleiskulut, liitännäinen liiketoimi

X Oy harjoitti autokauppaa. Yhtiö oli tehnyt sopimuksia, joiden perusteella se tarjosi auton ostajille asiamiehenä osamaksu- ja leasingrahoitusta sekä vakuutussopimuksia. Yhtiö sai arvonlisäverottomia välityspalkkioita rahoitusyhtiöltä rahoitussopimuksen syntymisestä ja vakuutusyhtiöltä vakuutussopimuksen syntymisestä.

Rahoitus- ja vakuutussopimuksien välittäminen oli osa X Oy:n tavanomaista liiketoimintaa. Kyse ei ollut ainoastaan satunnaisesti harjoitetusta toiminnasta. Rahoitus- ja vakuutussopimuksien välittäminen oli X Oy:n arvonlisäverollisen toiminnan välitön, pysyvä ja välttämätön jatke. Kysymys ei siten ollut arvonlisäverodirektiivissä tarkoitetuista liitännäisistä liiketoimista, vaan sellaisesta taloudellisesta toiminnasta, joka oli otettava huomioon vähennysoikeuden suhdelukua laskettaessa pro rata – menettelyssä.

Vakuutusten välityspalvelu ei myöskään ollut liitännäisiä liiketoimia koskevassa arvonlisäverodirektiivin 174 artiklan 2 kohdan b tai c alakohdassa tarkoitettu palvelu.

Arvonlisäverodirektiivi tai arvonlisäverolaki ei sisältänyt säännöstä, jonka mukaan arvonlisäverovelvollinen voisi vähentää vähennykseen muutoin oikeuttamattomia hankintoja sillä perusteella, että vähennykseen oikeuttamaton käyttö oli vähäistä tai että toiminta tapahtui arvonlisäverollisen toiminnan yhteydessä. Arvonlisäverodirektiivin ja arvonlisäverolain systematiikka sekä arvonlisäverotuksen neutraalisuuden periaate edellyttävät, että samanlaista toimintaa harjoittavia toimijoita kohdellaan arvonlisäverotuksessa samalla tavalla. Autokaupan rahoittamiseen ja vakuuttamiseen liittyvien palvelujen tarjoaminen autokaupan yhteydessä ei voinut siten johtaa laajempaan yleiskulujen arvonlisäveron vähennysoikeuteen kuin jos vastaavia palveluja olisi tarjottu vähennykseen oikeuttamattoman toiminnan yhteydessä tai itsenäisenä toimintana. Muutakaan perustetta arvonlisäverottomaan toimintaan liittyvien kulujen vähennysoikeudelle ei näin ollen ollut.

Ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitettu rahoitus- ja vakuutussopimuksien välittäminen tuli siten ottaa huomioon arvonlisäveron vähennysoikeuden laajuutta määriteltäessä.

Ennakkoratkaisu ajalle 11.3.2016–31.12.2017

Arvonlisäverolaki 41 §, 42 §, 44 §, 102 § 1 momentti 1 kohta, 117 §.

Arvonlisäverodirektiivi (2006/112/EY) 135 artikla 1 kohta a-g alakohdat, 173 artikla 1 kohta ja 2 kohta c alakohta, 174 artikla 1 kohta ja 2 kohta b ja c alakohta.

EUT asiassa C-306/94 (Régie Dauphinoise – Cabinet A. Forest SARL), asiassa C-77/01 (Empresa de Desenvolvimento Mineiro SGPS SA (EDM)), asiassa C-174/08 (NCC Construction Danmark A/S).

KHO T 1023 9.3.2017 vuosikirja (ei muutosta)