Avainsanat:

KVL:2011/32

Antopäivä
4.5.2011
Diaarinumero
A1/8210/2011
arvonlisävero, työsuhdehenkilöauto, luontoisetu, autoetu, henkilöauton hallinta- ja, käyttöoikeuden luovuttaminen, ajoneuvon vuokraus, veron vähentäminen

X Oy omisti ja leasingsopimusten perusteella hallinnoi henkilöautoja, joiden hallinta- ja käyttöoikeuden se oli luovuttanut työntekijöilleen työsuhdeautoiksi. Työntekijällä oli mahdollisuus valita työsuhdeauto käyttöönsä työskenneltyään yhtiössä tietyn ajan. Autoedun valinneen työntekijän bruttopalkasta vähennettiin Verohallinnon päätöksen mukainen autoedun verotusarvo, jolloin saatiin palkasta rahana maksettava määrä. X Oy:n työntekijän valitsema autoetu, joko auton käyttöetu tai vapaa autoetu, oli osa työntekijän kokonaispalkkausta ja sisältyi työntekijän palkkaan veronalaisena luontoisetuna.

Verotuksessa luontoisedulla tarkoitetaan työnantajan muuna kuin rahana maksamaa korvausta työntekijälle. Luontoisedut luetaan palkkaan, joka on vastiketta työntekijän tekemästä työstä. Työsuhdeautojen hallinta- ja käyttöoikeuden luovuttamista työntekijälle oli pidettävä yhtenä palkan maksutapana eikä sen katsottu kuuluvan arvonlisäverotuksen soveltamisalaan. Kun lisäksi luontoisedut luettiin Verohallinnon vahvistamien laskentaperusteiden mukaisesti osaksi X Oy:n työntekijän palkkaa ennen verojen ja muiden palkasta pidätettävien suorituksien vähentämistä, ei henkilöauton hallinta- ja käyttöoikeuden luovutuksen ja käteisenä maksettavan palkan välillä ollut suoraa yhteyttä. X Oy:n ei katsottu vuokraavan henkilöautoja työntekijöilleen vastiketta vastaan, vaan autoetu oli työsopimukseen perustuvaa vastiketta työntekijän tekemästä työstä. Yhtiön ei siten ollut suoritettava arvonlisäveroa työntekijän bruttopalkasta pidätetystä työsuhdehenkilöauton autoedun arvosta.

Unionin tuomioistuimen tuomio 29.7.2010 asiassa C-40/09 (Astra Zeneca UK Ltd) koski yhtiön työntekijöilleen luovuttamia arvoseteleitä, jotka oikeuttivat erilaisten hyödykkeiden ostamiseen vähittäisliikkeistä. Työntekijät luopuivat vastaavasti osasta käteispalkkaansa. Suomessa sovellettava työsuhdeautoetuja ja muita luontoisetuja koskeva järjestelmä poikkeaa tuomiossa C-40/09 esillä olleesta arvoseteleiden luovutusta koskevasta erityistilanteesta eikä mainitusta tuomiosta ilmenevien periaatteiden siten katsottu soveltuvan ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitetussa tilanteessa.

Arvonlisäverolain 114 §:n 1 momentin 5 kohdan ja 2 momentin mukaan henkilöautoja koskevat hankinnat oikeuttavat vähennykseen vain, jos autoja käytetään yksinomaan vähennykseen oikeuttavassa tarkoituksessa tai jos henkilöauto hankitaan vuokrattavaksi. Kun otettiin huomioon jo hankintahetkellä tiedossa oleva työsuhdeajoneuvojen tosiasiallinen käyttö sekä yhtiön verollisen liiketoiminnan tarkoituksiin että yhtiön työntekijöiden yksityisiin ajoihin, ei ajoneuvoja hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa ollut katsottava hankittavan yksinomaan vähennykseen oikeuttavaan käyttöön lain 114 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin. Ajoneuvojen luovuttamista luontoisetuna osittain työntekijöiden yksityisiä ajoja varten ja osittain yrityksen liikeajoja varten ei ollut pidettävä arvonlisäverolain 114 §:n 2 momentissa tarkoitettuna ajoneuvon vuokrauksena. X Oy:llä ei siten ollut oikeutta vähentää hakemuksessa tarkoitettuihin henkilöautoihin tai niiden käyttöön liittyvien tavaroiden ja palvelujen hankintoihin sisältyviä arvonlisäveroja miltään osin.  Ennakkoratkaisu ajalle 4.5.2011 - 31.12.2012.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom 1 kohta ja 4 mom, 17 §, 18 § 2 mom, 102 § 1 mom 1 kohta,114 § 1 mom 5 kohta, 114 § 2 mom, 117 §
Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY 2 artikla 1 kohta c alakohta, 9 artikla 1 kohta
Ennakkoperintälaki 13 §
Tuloverolaki 64 § 1 mom
KHO 3.11.11 T 3176 (ei muutosta)