KVL:2024/11

Hakemusasiakirjoissa esitetyn selvityksen mukaan Rahasto oli Ranskassa rekisteröity yhtiömuotoinen viranomaisvalvonnassa oleva, erityisesti säännelty AIFM-direktiivin mukainen vaihtoehtorahasto, joka sijoitti pääasiallisesti Euroopassa sijaitseviin kiinteistöliitännäisiin kohteisiin. Rahastolla oli erityisesti säännelty ja valvonnan alainen erillinen hallinnointiyhtiö sekä erillinen säilytysyhteisö. Rahasto oli avoin merkinnöille ja lunastuksille kahden viikon välein. Rahastolla oli hakemushetkellä neljä osuudenomistajaa, jotka olivat keskinäisiä vakuutusyhtiöitä. Rahasto oli vapautettu Ranskassa tuloverovelvollisuudesta.

Asiassa oli ratkaistavana erityisesti se, mitä ulkomaisen rahaston varojen sijoittamiselta voitiin TVL 20 a §:ssä tarkoitetun vastaavuuden kannalta edellyttää, ja täyttikö Rahasto nämä vaatimukset.

Keskusverolautakunta katsoi, että verovapauden saamiseksi ulkomaisen rahaston tuli sijoittaa varansa ainakin olennaisesti vastaavalla tavalla kuin miten kotimainen erikoissijoitusrahasto voi sijoittaa. Pääasiallisesti kiinteistökohteisiin sijoittavien rahastojen osalta, ottaen huomioon TVL 20 a §:n 4 momentin viittauksen varojen sijoittamiseen ja lain esitöissä olevat viittaukset AIFML 16 a luvun 6 §:ään ja kiinteistörahastolain 1 §:ään sekä 3 ja 4 lukuun, vastaavuuden kannalta olennaisena voitiin pitää kiinteistörahastolain 15 §:ssä olevia varojen sijoittamista koskevia aineellisia vaatimuksia, lukuun ottamatta pykälän 2 ja 4 momenteissa olevia vaatimuksia.

Kiinteistörahastolain 15 §:n 1 ja 5 momenteissa olevien hajautusta sekä rakentamista ja kiinteistönjalostustoimintaa koskevien vaatimusten katsottiin täyttyvän tapauksen olosuhteissa. Tämän jälkeen arvioitavana oli vielä kiinteistörahastolain 15 §:n 3 momentissa oleva vaatimus siitä, että kiinteistörahaston oli sijoitettava eräitä tilapäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta aina vähintään 3/5 varallisuudestaan ETA-alueeseen kuuluvassa valtiossa sijaitseviin kiinteistöihin tai tällaisia kiinteistöjä koskeviin kiinteistöarvopapereihin. Keskusverolautakunta katsoi, että kiinteistörahastolain 15 §:n 3 momentin vähimmäisvaatimus oli varojen sijoittamista koskeva olennainen aineellinen vaatimus, joka myös ulkomaisten rahastojen oli mahdollista täyttää. Lainkohdan tarkoittama suhdeluku oli laskettava taseen osoittamaan varojen kokonaismäärään nähden, ja niin, että käsitteillä ”kiinteistö” ja ”kiinteistöarvopaperi” oli kiinteistörahastolain 3 §:n mukainen merkitys. Velkakirjoja tai muita velkainstrumentteja ei voitu pitää kiinteistöinä tai kiinteistöarvopapereina, riippumatta siitä, oliko kyse kiinteistöyhtiöiden tai muunlaisten yhtiöiden liikkeeseen laskemista velkainstrumenteista.

Vuoden 2023 päättyessä Rahasto ei selvityksen perusteella ollut sijoittanut ETA-alueella sijaitseviin kiinteistöihin tai tällaisia kiinteistöjä koskeviin kiinteistöarvopapereihin ainakaan enempää kuin 43 % varoistaan. Rahasto ei tällöin ollut objektiivisesti rinnastettavissa kotimaisiin erikoissijoitusrahastoihin siten kuin TVL 20 a §:n 2 ja 4 momentissa edellytettiin. Rahasto ei ollut TVL 20 a §:n nojalla vapaa tulon perusteella suoritettavasta verosta eikä siten myöskään lähdeverolain 3 §:n 10 momentin perusteella vapaa osingosta suoritettavasta lähdeverosta.

Ennakkoratkaisu verovuosille 2024 ja 2025.
Tuloverolaki 20 a § 2–4 mom.
Laki rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta 3 § 10 mom.
Laki vaihtoehtorahastojen hoitajista, 16 a luku 6 § 1 ja 3 mom.
Kiinteistörahastolaki 3 § 1 mom. 1 ja 2 kohdat sekä 15 § 1 mom., 3 mom. ja 5 mom.
Sopimus Euroopan unionin toiminnasta 63 ja 65 artiklat

(Ei lainvoimainen)

Valitettu