Tietojen ilmoittaminen tulorekisteriin: vakuuttamiseen liittyvät tiedot

Ohjeessa kuvataan, miten työnantajan ja työntekijän sosiaalivakuutusmaksut ilmoitetaan tulorekisteriin palkkatietoilmoituksella. Ohje on tarkoitettu suoritusten maksajien käyttöön. Ohjeessa kuvataan myös tietojen ilmoittaminen silloin, kun

• tulonsaaja ei kuulu Suomen sosiaaliturvan soveltamispiiriin
• maksajalla ei ole velvollisuutta vakuuttaa tulonsaajaa, esimerkiksi jos maksettu tulo jää alle vakuuttamisen alarajan
• maksettu tulolaji ei ole sosiaalivakuutusmaksujen alainen.

Ohjeessa on esimerkkejä erilaisten vakuuttamistietojen ilmoittamisesta.

Tämä ohje korvaa aikaisemman Tietojen ilmoittaminen tulorekisteriin: vakuuttamiseen liittyvät tiedot -nimisen ohjeen. Ohjeeseen on tehty seuraavat muutokset ja lisäykset:

• Työtapaturma- ja ammattitautivakuuttamisvelvollisuuden ja työttömyysvakuuttamisvelvollisuuden alaraja nousee 1 500 euroon vuoden 2024 alussa. Tekstiin ja esimerkkeihin on tehty tämän johdosta tarpeelliset muutokset.
• Luvun 1.2 listaan tulolajeista, joissa sosiaalivakuutusmaksut voivat vaihdella, on lisätty uudet tulolajit 366 Tekijänoikeuskorvaus ansiotuloa ja 367 Rahana maksettu osakepalkkio.
• Lukujen 1.3.2 ja 6.2 esimerkkejä on täydennetty.
• Lisätty uusi luku 3.5 Vanhuuseläkkeelle siirtymisen ilmoittaminen.

Muutoin ohjeen linjaukset vastaavat sisällöltään aikaisempaa ohjetta.

Ohjeen esimerkeissä käytetyt työntekijän työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksujen määrät ovat vuoden 2023 tasolla. Kunakin vuonna voimassa olevat määrät ovat vakuuttamistietojen sivulla. Työntekijän työeläkevakuutusmaksun määränä esimerkeissä on käytetty alle 53-vuotiailla ja yli 62-vuotiailla käytössä olevaa määrää.

Muutoin ohjeen linjaukset vastaavat sisällöltään aikaisempaa ohjetta.

1 Vakuuttamistietojen ilmoittaminen

1.1 Työnantajan ja työntekijän sosiaalivakuutusmaksut

Työnantajan pitää maksaa sosiaalivakuutusmaksut työntekijöilleen maksamistaan palkoista ja muista suorituksista. Työnantajan sosiaalivakuutusmaksuja ovat

• työnantajan sairausvakuutusmaksu
• työnantajan työttömyysvakuutusmaksu
• työnantajan työeläkevakuutusmaksu
• työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen maksu
• työ- tai virkaehtosopimuksen edellyttämä ryhmähenkivakuutusmaksu.

Työntekijän sosiaalivakuutusmaksuja ovat

• sairausvakuutuksen päivärahamaksu
• sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu
• työntekijän työttömyysvakuutusmaksu
• työntekijän työeläkevakuutusmaksu.

Työnantajalla on velvollisuus maksaa sekä työntekijän että työnantajan sosiaalivakuutusmaksut. Työnantaja perii työntekijän osuuden työntekijälle maksetusta tulosta ja tilittää sen eteenpäin sosiaalivakuutusta hoitavalle taholle. Työnantaja voi jättää nämä maksut maksamatta ja perimättä vain silloin, jos tulonsaaja ei kuulu Suomen sosiaaliturvan soveltamispiirin, maksajalla ei ole velvollisuutta vakuuttaa tulonsaajaa tai maksettu tulolaji ei ole sosiaalivakuutusmaksujen alainen.

Suorituksen maksajalla on velvollisuus toimittaa ennakonpidätys kaikista niistä tuloeristä, jotka ovat ennakonpidätyksen alaista tuloa. Ennakonpidätys sisältää työntekijän sairausvakuutusmaksun, jos työntekijä on Suomessa vakuutettu.

Vakuuttaminen sijaismaksajatilanteissa kuvataan ohjeessa Tietojen ilmoittaminen tulorekisteriin: sijaismaksajan maksamat suoritukset.

1.2 Sosiaalivakuutusmaksut voivat vaihdella eri tulolajeissa

Työnantaja ilmoittaa maksetut suoritukset tulorekisteriin tulolajeina. Jokaisessa tulolajissa on oletus, jonka mukaan sosiaalivakuutusmaksut maksetaan. Jos tulo maksetaan oletuksen mukaisena, työnantajan ei ilmoittaessaan tarvitse ottaa kantaa sosiaalivakuutusmaksuihin.

Joissakin tulolajeissa sosiaalivakuutusmaksujen perusteet voivat vaihdella saman maksajan maksamana kulloisenkin tilanteen mukaan. Sosiaalivakuutusmaksun maksaminen voi perustua esimerkiksi siihen, onko suoritus saatu palvelussuhteessa vai sen ulkopuolella. Seuraavissa tulolajeissa sosiaalivakuutusmaksut voivat vaihdella:

• aloitepalkkio (202)
• hallintoelimen jäsenyydestä maksettu palkkio (308)
• henkilöstölle annettu rahalahja (310)
• kilometrikorvaus (veronalainen) (209)
• kokouspalkkio (210)
• luentopalkkio (214)
• luottamustoimipalkkio (215)
• muista luontoiseduista peritty korvaus (407)
• muu henkilöstölle suunnattu veronalainen etu (315)
• muu luontoisetu (317)
• muu maksettu lisä (216)
• osakepalkkio (320)
• palkka yhteissumma (101)
• palkkio työsuhdekeksinnöstä (326)
• perhehoitajan palkkio (328)
• polkupyöräedun verovapaa osuus (363)
• rahana maksettu osakepalkkio (367)
• sairausajan osapalkka (219)
• tekijänoikeuskorvaus ansiotuloa (366)
• työkorvaus (336)
• työsuhdematkalipun verovapaa osuus (341)
• työsuhteeseen perustuva osakeanti (226)
• voittopalkkio (233)
• vakuutuspalkka (352) ja
• vähennys ennen ennakonpidätystä (419).

Luetelluissa tulolajeissa on oletuksena, että ne ovat joidenkin tai kaikkien sosiaalivakuutusmaksujen alaisia, tai että ne eivät ole minkään sosiaalivakuutusmaksun alaisia. Tulorekisteri.fi-sivulla Palkkojen tulolajit kerrotaan, mitkä sosiaalivakuutusmaksut ovat kunkin tulolajin kohdalla oletuksena. Lisäksi kunkin tulolajin selitteessä on kuvattu niitä tilanteita, joissa näiden tulolajien sosiaalivakuutusmaksut voivat vaihdella.

Jos tulolajilla ilmoitettu suoritus poikkeaa oletuksesta, työnantaja ilmoittaa Vakuuttamistiedon tyyppi -tiedon, onko kyseinen tulolaji vakuutusmaksun perusteena (Kyllä/Ei-tieto). Työnantaja voi käyttää kaikkia luvussa 1.3 kuvattuja vakuuttamistiedon tyyppejä. Jos tulo maksetaan oletuksen mukaisena, tietoa sosiaalivakuutusmaksuista ei tarvitse erikseen vahvistaa.

1.3 Vakuuttamistiedon tyypit

Vakuuttamistiedon tyyppi koskee aina yhtä tulolajia. Sillä voidaan muuttaa oletusta, jonka mukaan yksittäisen tulolajin sosiaalivakuutusmaksut määräytyvät. Kun tulolajilla ilmoitetun suorituksen vakuutustieto poikkeaa oletusarvosta, maksajan pitää ilmoittaa Vakuuttamistiedon tyyppi ja valita se sosiaalivakuutusmaksu, jota halutaan muuttaa. Tieto annetaan erikseen jokaisesta tulolajista, jota se koskee.

Tulorekisteriin ilmoitettavat Vakuuttamistiedon tyypit:

• Sosiaalivakuutusmaksujen alainen (kaikki sosiaalivakuutusmaksut)
• Työeläkevakuutusmaksun alainen
• Sairausvakuutusmaksun alainen
• Työttömyysvakuutusmaksun alainen
• Työtapaturma- ja ammattitautivakuutusmaksun alainen

Tieto ”Sosiaalivakuutusmaksujen alainen” kattaa kaikki työnantajan ja työntekijän sosiaalivakuutusmaksut. Tiedot ”Työeläkevakuutusmaksun alainen”, ”Sairausvakuutusmaksun alainen” ja ”Työttömyysvakuutusmaksun alainen” kattavat sekä työnantajan että työntekijän maksuosuudet.

Jos suoritus maksetaan tulolajin oletusarvon mukaisena, maksajan ei tarvitse ilmoittaa sosiaalivakuutusmaksuista mitään.

Jos tulolajissa on oletuksena, ettei se ole sosiaalivakuutusmaksujen alainen, mutta maksettava suoritus on kaikkien sosiaalivakuutusmaksujen alainen:

• Käytä Vakuuttamistiedon tyyppiä ”Sosiaalivakuutusmaksujen alainen – Vakuutusmaksun perusteena: Kyllä”.
• Näin ei tarvitse erikseen vahvistaa tietoa kaikkien eri sosiaalivakuutusmaksujen osalta.

Jos tulolajissa on oletuksena, että se on sosiaalivakuutusmaksujen alainen, mutta maksettavasta suorituksesta mikään osa ei ole sosiaalivakuutusmaksujen alainen:

• Käytä Vakuuttamistiedon tyyppiä ”Sosiaalivakuutusmaksujen alainen – Vakuutusmaksun perusteena: Ei”.
• Näin ei tarvitse erikseen vahvistaa tietoa kaikkien eri sosiaalivakuutusmaksujen osalta.

Jos vain jokin suorituksen sosiaalivakuutusmaksuista poikkeaa oletuksesta, käytetään kyseisen sosiaalivakuutusmaksun Vakuuttamistiedon tyyppiä.

Jos maksettava suoritus esimerkiksi ei ole sairausvakuutusmaksun alainen, vaikka tulolajissa niin oletetaan, mutta muut maksut ovat oletuksen mukaisia:

• käytä tulolajissa Vakuuttamistiedon tyyppiä ”Sairausvakuutusmaksun alainen – Vakuutusmaksun perusteena: Ei”.

Vastaavasti jos maksettava suoritus on esimerkiksi työeläkevakuutusmaksun alainen ja tulolajin oletuksen mukaisesti tulolaji ei ole työeläkevakuutusmaksun alainen, mutta muut maksut ovat oletuksen mukaisia:

• käytä tulolajissa Vakuuttamistiedon tyyppiä ”Työeläkevakuutusmaksun alainen – Vakuutusmaksun perusteena: Kyllä”.

Jos vain tietty osa suorituksesta maksetaan tulolajin oletusarvon vastaisesti, tulolajista annetaan erilliset tiedot niistä suorituksista, joiden sosiaalivakuutusmaksut maksetaan oletuksen mukaan ja niistä, jotka poikkeavat oletuksesta.

1.3.1 Luontoiseduista perityn korvauksen ilmoittaminen

Tulolajilla Muista luontoiseduista peritty korvaus (407) ilmoitetaan se osuus luontoisedun arvosta, joka peritään työntekijältä. Kohdassa ilmoitetaan summa, joka työntekijältä on peritty muista luontoiseduista kuin autoedusta, polkupyöräedusta tai työsuhdematkalippuedusta.

Luontoisedun arvo ilmoitetaan täysimääräisenä omalla tulolajillaan. Muista luontoiseduista peritty korvaus -tulolajilla ilmoitetaan työntekijältä perityn omavastuuosuuden määrä. Jos ravintoedusta peritty korvaus vastaa verotusarvoa, perittyä korvausta ei ilmoiteta tulolajilla Muusta luontoisedusta peritty korvaus. Tällöin ilmoitetaan vain tieto Ravintoedusta peritty korvaus vastaa verotusarvoa – Kyllä. Työnantaja voi periä korvauksen luontoiseduista työntekijän nettopalkasta.

Jos tulolajilla Muu luontoisetu (317) ilmoitettu luontoisetu ei ole sosiaalivakuutusmaksujen alainen ja suorituksen maksaja on ilmoittanut tämän käyttämällä Vakuuttamistiedon tyyppi -tietoryhmää, vastaava Vakuuttamistiedon tyyppi -tieto on lisättävä myös Muista luontoiseduista peritty korvaus -tulolajiin siltä osin, kun peritty korvaus kohdistuu siihen osaan etua, joka ei ole sosiaalivakuutusmaksujen alainen.

Vaikka tulolajin oletuksena on, ettei se ole sosiaalivakuutusmaksujen perusteena, pitää maksajan vahvistaa ilmoituksella tiedot edellä kuvatulla tavalla. Näin tulorekisterin tiedon käyttäjät saavat oikeat tiedot.

1.3.2 Tulolajin Vähennys ennen ennakonpidätystä (419) vakuuttamistiedot

Jos tulonsaajalle on aiheutunut työn tekemisestä välittömiä kustannuksia, maksaja voi vähentää kustannusten osuuden bruttopalkasta ennen ennakonpidätyksen toimittamista. Jos maksaja tekee vähennyksen sellaisesta tulosta, joka ei ole sosiaalivakuutusmaksujen alainen, maksajan on annettava Vähennys ennen ennakonpidätystä -tulolajille Vakuuttamistiedon tyyppi -tieto. Vähennys ennen ennakonpidätystä -tulolajin oletuksena on, ettei se ole sosiaalivakuutusmaksujen alainen. Maksajan pitää siitä huolimatta antaa Vakuuttamistiedon tyyppi -tieto (Sosiaalivakuutusmaksujen alainen: Ei), jos vähennys tehdään tulosta, joka ei ole sosiaalivakuutusmaksujen alainen.

Jos samalla maksukerralla maksetaan sosiaalivakuutusmaksun alaista palkkaa ja sellaista EPL 13 §:n mukaista palkkaa, joka ei ole sosiaalivakuutusmaksujen perusteena ja jompaankumpaan tuloon kohdistuu kuluja, jotka vähennetään ennen ennakonpidätyksen toimittamista, maksajan on annettava Vakuuttamistiedon tyyppi -tieto. Sen avulla vähennys kohdistuu oikeaan tulolajiin. Jos tulo, josta vähennys tehdään, ei ole ollut jonkin yksittäisen sosiaalivakuutusmaksun alainen, esimerkiksi työttömyysvakuutusmaksun alainen, maksaja voi vahvistaa vain tämän yhden sosiaalivakuutusmaksun osalta, ettei vakuuttamisvelvollisuutta ole ollut.

Jos maksaja vähentää samalla maksukerralla kuluja sosiaalivakuutusmaksujen alaisista tuloista ja sellaisista tuloista, joista ei makseta sosiaalivakuutusmaksuja, maksajan on ilmoitettava vähennykset erikseen. Vakuuttamistiedon tyyppi (Sosiaalivakuutusmaksujen alainen: Ei) pitää liittää siihen vähennykseen, joka tehdään tulosta, josta ei makseta sosiaalivakuutusmaksuja.

Jos vähennys ennen ennakonpidätyksen toimittamista tehdään sellaisesta tulosta, joka on kaikkien sosiaalivakuutusmaksujen alainen, maksajan ei tarvitse ilmoittaa Vakuuttamistiedon tyyppi -tietoa, ellei se maksa samalla jotain muuta tuloa, joka ei ole sosiaalivakuutusmaksujen alainen.

2 Sairausvakuutustiedon ilmoittaminen

Työntekijän sairausvakuutusmaksu

Työntekijän sairausvakuutusmaksu sisältää sairausvakuutuksen päivärahamaksun ja sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun. Päivärahamaksulla tulonsaaja osallistuu työtulovakuutuksen rahoittamiseen ja sairaanhoitomaksulla sairaanhoitovakuutuksen rahoittamiseen.

Työntekijän sairausvakuutusmaksu sisältyy tulonsaajan ennakonpidätykseen tai vaihtoehtoisesti Verohallinto perii sen ennakonkannon yhteydessä tulorekisteriin ilmoitettujen tulolajien perusteella. Näissä tapauksissa työnantaja ei erikseen ilmoita työntekijän sairausvakuutusmaksua tulorekisteriin.

Jos työntekijä on Suomessa rajoitetusti verovelvollinen ja hänen saamansa palkkatulo on lähdeveron alaista, työnantajan on perittävä palkasta sairausvakuutusmaksu ja ilmoitettava se tulorekisteriin erikseen lähdeveron lisäksi tulolajilla Työntekijän sairausvakuutusmaksu. Työnantaja maksaa maksun Verohallinnolle. Näitä tilanteita kuvataan tarkemmin ohjeessa Tietojen ilmoittaminen tulorekisteriin: kansainväliset tilanteet, kohdassa 2.6.1.2.

Verohallinto tilittää maksut Kelan hallinnoimaan sairausvakuutusrahastoon. Maksujen määrät vahvistetaan vuosittain valtioneuvoston asetuksella.

Työntekijän velvollisuus maksaa sairausvakuutuksen päivärahamaksua alkaa sen kuukauden jälkeen, jonka aikana hän täyttää 16 vuotta ja päättyy sen kuukauden loppuun, jonka aikana hän täyttää 68 vuotta. Sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksuun työntekijän ikä ei vaikuta, vaan se peritään kaikilta.

Työnantajan sairausvakuutusmaksu

Työnantajan sairausvakuutusmaksu määräytyy vakuutetuille tulonsaajille maksettujen sairausvakuutusmaksun alaisten palkkojen perusteella. Maksulla työnantaja osallistuu sairausvakuutusrahastosta maksettavien korvausten rahoittamiseen. Työnantaja ilmoittaa laskemansa työnantajan sairausvakuutusmaksun yhteismäärän sekä työnantajan sairausvakuutusmaksusta tehtävät vähennykset tulorekisteriin työnantajan erillisilmoituksella. Työnantaja maksaa maksun Verohallinnolle.

Verohallinto tilittää työnantajan sairausvakuutusmaksun Kelan hallinnoimaan sairausvakuutusrahastoon. Maksun määrä vahvistetaan vuosittain valtioneuvoston asetuksella.

Työnantajan velvollisuus maksaa sairausvakuutusmaksua alkaa sen kuukauden jälkeen, jonka aikana työntekijä täyttää 16 vuotta ja päättyy sen kuukauden loppuun, jonka aikana hän täyttää 68 vuotta.

Työntekijän ja työnantajan sairausvakuutusmaksut määräytyvät tulorekisteriin ilmoitettujen tulolajien perusteella. Kohdassa 1.3 on lueteltu ne tulolajit, joissa suorituksen maksaja voi muuttaa sairausvakuutusmaksun ohjaussääntöä. 

Vakuuttamisen poikkeustilanteet kuvataan luvussa 6. 

3 Työeläkevakuutustiedon ilmoittaminen

Työntekijän ja työnantajan työeläkevakuutusmaksut määräytyvät työeläkevakuutusmaksun alaisten palkkojen perusteella. Maksuilla työntekijä ja työnantaja osallistuvat työeläkevakuutuksen rahoittamiseen.

Työnantaja maksaa työeläkelaitokselle kokonaissumman, johon sisältyy sekä työnantajan työeläkevakuutusmaksu että työntekijän työeläkevakuutusmaksu. Näistä vain työntekijän osuus ilmoitetaan tulorekisteriin palkasta vähennettävänä eränä (erikseen ilmoitettava tulolaji 413). Työnantajan maksut vakuuttaja laskee ilmoitetuista tulolajeista.

Tieto tulonsaajan työeläkevakuutuksesta

Maksajan pitää ilmoittaa se työeläkevakuutus, jonka mukaan tulonsaaja on vakuutettu:

• Työntekijän työeläkevakuutus
• Maatalousyrittäjän eläkevakuutus (MYEL)
• Yrittäjän eläkevakuutus (YEL).

Tulonsaajalle voi samalla palkkatietoilmoituksella antaa vain yhden tiedon työeläkevakuutuksesta.

Työntekijän työeläkevakuutus valitaan, jos tulonsaaja on vakuutettu

• työntekijän eläkelain TyEL (395/2006) mukaan
• julkisten alojen eläkelain JuEL (81/2016) mukaan
• merimieseläkelain MEL (1290/2006) mukaan
• ortodoksisesta kirkosta annetun lain (985/2006) mukaan
• Suomen Pankista annetun lain (214/1998) mukaisen eläkesäännön perusteella
• Ahvenanmaan maakuntalain (ÅFS 54/2007) mukaisen eläkesäännön perusteella.

MYEL valitaan, jos tulonsaaja on vakuutettu maatalousyrittäjän eläkelain (1280/2006) mukaan.

YEL valitaan, jos tulonsaaja on vakuutettu yrittäjän eläkelain (1272/2006) mukaan.

Jos tulonsaaja on MYEL- tai YEL-vakuutettu, maksajan pitää jokaisella palkkatietoilmoituksella antaa työeläkevakuutustietona ”MYEL” tai ”YEL”. Muuta työeläkevakuutustietoa ei saa antaa, muutoin tulorekisterin tiedon käyttäjät käsittelevät tulotiedot kahteen kertaan ja maksut voidaan erehdyksessä määrätä kahteen kertaan.

Työeläkelaitoksen yhtiötunnus

Maksajan pitää ilmoittaa palkkatietoilmoituksessa työeläkelaitoksen yhtiötunnus, jos tulonsaaja on työeläkevakuutettu. Eri työeläkelaitosten yhtiötunnukset ovat:

10 Eläketurvakeskus
16 Ortodoksisen kirkon papiston eläkekassa
20 Kevan jäsenyhteisöt
24 Keva - Åland landskapsregerings pensionssystem
25 Keva - kirkko
27 Suomen Pankki
29 Keva - Kelan toimisuhde-eläkkeet
30 Keva - valtio
34 Merimieseläkekassa
35 Maatalousyrittäjien eläkelaitos
46 Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen
54 Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Elo
55 Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma
56 Eläkevakuutusosakeyhtiö Veritas
70014 UPM Sellutehtaiden eläkesäätiö
70047 Sanoman Eläkesäätiö
70072 Sandvik Eläkesäätiö
70076 Kontinon yhteiseläkesäätiö
70077 Eläkesäätiö Polaris Pensionsstiftelse
70078 Yleisradion eläkesäätiö
70088 ABB Eläkesäätiö
70093 L-Fashion Group Oy:n eläkesäätiö
70109 Honeywell Oy:n Henkilökunnan Eläkesäätiö
70199 Telian Eläkesäätiö
70200 Yara Suomen Eläkesäätiö
70202 Orionin Eläkesäätiö
80001 Valion Eläkekassa
80005 OP-Eläkekassa
80008 Eläkekassa Verso
80009 Apteekkien Eläkekassa
80012 Liikennepalvelualojen Eläkekassa Viabek
80014 Reka Eläkekassa

Eläkejärjestelynumero

Maksajan pitää ilmoittaa palkkatietoilmoituksessa eläkejärjestelynumero (ns. vakuutusnumero), jos tulonsaaja on työeläkevakuutettu. Jos tulonsaaja on vakuutettu maatalousyrittäjän eläkelain mukaan (MYEL-vakuutettu) tai yrittäjän eläkelain mukaan (YEL-vakuutettu), eläkejärjestelynumeroa ei ilmoiteta.

Eläkejärjestelynumero on 11 merkkiä ja se ilmoitetaan koko pituudessaan. Jos merkkimäärä on lyhyempi kuin 11, väliviivan jälkeen merkitään riittävä määrä etunollia, esimerkiksi 46-00123456.

3.1 Työntekijän eläkelaki (TyEL)

Työntekijän eläkelain mukaan työnantajalla on velvollisuus vakuuttaa kaikki 17–68-vuotiaat työntekijänsä, joiden ansiot ylittävät vakuuttamisvelvollisuuden alarajan (68,57 €/kk vuonna 2024).  Työnantaja voi halutessaan vakuuttaa myös sellaisen työntekijän, jonka ansiot jäävät rajan alle. Työeläkemaksuista kerrotaan Telan kotisivuilla osoitteessa tela.fi. Vakuuttamisvelvollisuus alkaa sen kuukauden jälkeen, jonka aikana työntekijä täyttää 17 vuotta. Vakuuttamisvelvollisuuden yläikäraja nousee asteittain. Vuonna 1957 tai aikaisemmin syntyneillä vakuuttamisvelvollisuuden yläikäraja on 68 vuotta, vuosina 1958–61 syntyneillä 69 vuotta ja sitä nuoremmilla 70 vuotta. Vakuuttamisvelvollisuus päättyy sen kuukauden loppuun, jonka aikana työntekijä saavuttaa kyseisen iän.

Maksaja merkitsee tulorekisterin palkkatietoilmoitukseen työeläkevakuutustiedoksi Työntekijän työeläkevakuutus (TyEL).

Työeläkevakuutustietoa ei ilmoiteta, jos tulonsaajaa ei ole vakuutettu Suomessa. Tällöin ilmoittamisessa on käytettävä tietoryhmän ”Muut vakuuttamistiedot” Vakuuttamisen poikkeustilanteen tyyppiä: ”Ei kuulu Suomen sosiaaliturvan soveltamisen piiriin (työeläkevakuutus)”. Vastaavasti jos maksajalla ei ole velvollisuutta vakuuttaa tulonsaajaa, maksaja ilmoittaa Vakuuttamisen poikkeustilanteen tyypin "Ei vakuuttamisvelvollisuutta (työeläkevakuutus)". Poikkeustilanteita kuvataan tarkemmin luvussa 6.

Tulorekisteriin ilmoitettavien suoritusten tulolajit on kuvattu sivulla Palkkojen tulolajit sekä dokumentissa Palkat – Koodistot – Tulolajit (sivulla Dokumentaatio). Sieltä voi tarkistaa, onko kyseinen tulolaji oletuksena työeläkevakuutusmaksun alainen (Kyllä). Jos tulolaji on työeläkevakuutusmaksun alainen, on aina ilmoitettava myös tiedot työeläkevakuutuksesta, kuten eläkejärjestelynumero.

3.2 Julkisten alojen eläkelaki (JuEL)

Julkisten alojen eläkelain mukaan työnantajalla on velvollisuus vakuuttaa kaikki 17–68-vuotiaat työntekijänsä. JuEL:n mukaisia palvelussuhteita ovat virka- ja työsuhteiden lisäksi myös toimeksiannot, luottamustoimet ja -tehtävät sekä omaishoitajan ja perhehoitajan kanssa tehdyt sopimukset. JuEL:ssa ei ole ansioille vakuuttamisvelvollisuuden euromääräistä alarajaa vaan kaikki tulonsaajat pitää vakuuttaa ansioista riippumatta ja tämän vuoksi kaikki tulot myös ilmoitetaan. Vakuuttamisvelvollisuuden yläikäraja nousee asteittain samalla tavalla kuin TyEL:ssä (katso luku 3.1).

Maksaja merkitsee tulorekisterin palkkatietoilmoitukseen työeläkevakuutustiedoksi Työntekijän työeläkevakuutus.

Eläkevakuutustietoa ei ilmoiteta, jos tulonsaajaa ei ole vakuutettu Suomessa. Tällöin ilmoittamisessa on käytettävä tietoryhmän ”Muut vakuuttamistiedot” Vakuuttamisen poikkeustilanteen tyyppiä: ”Ei kuulu Suomen sosiaaliturvan soveltamisen piiriin (työeläkevakuutus)”. Poikkeustilanteita kuvataan tarkemmin luvussa 6.2.

Vaikka vakuuttamisvelvollisuus yleensä päättyy 68 ikävuoteen, ilmoitetaan tulorekisteriin myös tiedot yli 68-vuotiaiden työntekijöiden palvelussuhteen tiedoista ja vakuuttamisesta seuraavissa tapauksissa:

• Tulonsaaja on ministeri, kansanedustaja tai Euroopan parlamentin jäsen.
• Ennen 1.1.1940 syntyneiden JuEL:n kunta-alan eläketurvan piiriin kuuluvien henkilöiden palvelussuhteet oikeuttavat eläkkeeseen ilman 68 vuoden ikärajaa niin pitkään kuin ne jatkuvat yhdenjaksoisina. Edellytyksenä on myös, että yhdenjaksoisuus on alkanut ennen kuin henkilö on täyttänyt 65 vuotta.

Tulorekisteriin ilmoitettavien suoritusten tulolajit on kuvattu sivulla Palkkojen tulolajit sekä dokumentissa Palkat – Koodistot – Tulolajit (sivulla Dokumentaatio). Sieltä voi tarkistaa, onko kyseinen tulolaji oletuksena työeläkevakuutusmaksun alainen (Kyllä). Jos tulolaji on työeläkevakuutusmaksun alainen, on aina ilmoitettava myös tietoryhmän Työeläkevakuutus tiedot, kuten eläkejärjestelynumero.

JuEL eroaa työeläkevakuuttamisessa TyEL:stä esimerkiksi kokouspalkkioissa, luentopalkkioissa, luottamustoimissa ja luottamustehtävissä.

3.3 Yrittäjien eläkelaki (YEL)

Yrittäjä on henkilö, joka tekee ansiotyötä olematta palvelussuhteessa ja täyttää kyseisen ansiotyön osalta lainsäädännössä esitetyt yrittäjän tunnusmerkit. Yrittäjä vastaa oman eläkevakuutuksensa järjestämisestä. Yrittäjä vakuuttaa toimintansa yrittäjän eläkelain (1272/2006) mukaan. Vakuutus on pakollinen, kun yrittäjä täyttää eläkelain piiriin kuulumisen edellytykset. Vakuutus pitää ottaa kuuden kuukauden kuluessa yritystoiminnan alkamisesta. Lisätietoja yrittäjän vakuuttamisvelvollisuudesta on työeläkelakipalvelun sivuilla osoitteessa tyoelakelakipalvelu.fi.

Eläkelaitos vahvistaa yrittäjälle YEL-työtulon, jonka pitää vastata yrittäjän työpanosta. Työtulon alaraja on 9 010,28 euroa vuodessa (vuonna 2024) ja yläraja 204 625 euroa vuodessa (vuonna 2024). Lisätietoja eläkemaksun rajoista on Telan kotisivuilla osoitteessa tela.fi.

Yrittäjänä voi toimia myös sivutoimisesti. Sivutoiminen yrittäjä on henkilö, joka hankkii toistuvasti tuloja palvelussuhteen tai eläkkeen rinnalla. Sivutoimisella yrittäjällä pitää olla yrittäjän eläkevakuutus, jos hänen YEL:n mukaiseksi työtulokseen voidaan arvioida vähintään laissa määritelty minimityötulo ja hän täyttää lainsäädännössä esitetyt yrittäjän tunnusmerkit.

Jos yrittäjä jatkaa yritystoimintaa vanhuuseläkkeellä, hänellä ei ole YEL:n mukaista vakuuttamisvelvollisuutta. YEL:n mukainen vapaaehtoinen vakuuttaminen on kuitenkin mahdollista. Jos yrittäjä saa muuta kuin vanhuuseläkettä, eläkkeen rinnalla tehtävä yrittäjätoiminta on vakuutettava, jos vakuuttamisen edellytykset täyttyvät.

Maksaja merkitsee tulorekisterin palkkatietoilmoitukseen työeläkevakuutustiedoksi Yrittäjän eläkevakuutus (YEL).

3.4 Maatalousyrittäjien eläkelaki (MYEL)

Maatalousyrittäjän eläkelain mukainen vakuutus on viljelijöiden, metsänomistajien, kalastajien ja poronhoitajien sekä heidän perheenjäsentensä työeläkevakuutus. Myös apurahansaajat vakuutetaan MYELin mukaan. MYEL-vakuutusta toimeenpanee Maatalousyrittäjien eläkelaitos Mela.

Kun MYEL-vakuutettavaa työtä tekevälle henkilölle maksetaan yrityksestä palkkaa, palkka ilmoitetaan tulorekisteriin työeläkevakuutuksen tyypillä MYEL. Palkanmaksaja ei peri tässä vaiheessa palkasta mitään sosiaalivakuutusmaksuja. Vakuutusta haetaan Melasta. Yleisimmin kyse on maatalousyrittäjän perheenjäsenestä. Jos maataloutta harjoittava kuolinpesä tai maatalousyhtymä maksaa palkkaa MYEL-vakuutetulle osakkaalle, myös tällainen palkka ilmoitetaan samalla tavalla.

Lisätietoja maatalousyrittäjän vakuuttamisvelvollisuudesta on Melan sivuilla osoitteessa mela.fi.

MYEL- ja YEL-palkan ilmoittamisen erityispiirteet

Vakuutusyhtiön vahvistama MYEL- ja YEL-työtulo on eläkevakuutus- ja sairausvakuutusmaksujen perusteena oleva tulo ja se korvaa yrittäjän saaman palkan sairausvakuutusmaksua määrättäessä. Eläkevakuutusyhtiö ilmoittaa Verohallintoon MYEL- ja YEL-työtulon määrän erillisellä ilmoituksella.

Jos MYEL- tai YEL-vakuutetulle yrittäjälle maksetaan palkkaa, täytyy palkka ilmoittaa tulorekisteriin Verohallintoa varten. Maksettua palkkaa ei kuitenkaan käytetä muussa sosiaalivakuuttamisessa kuin työnantajan sairausvakuutusmaksun perusteena. Jos työn suorittaja on ottanut vapaaehtoisen MYEL- tai YEL-vakuutuksen, työnantajan sairausvakuutusmaksu on maksettava työn suorittajalle maksettujen palkkojen perusteella siitä lähtien, kun vapaaehtoinen MYEL- tai YEL-vakuutus on voimassa.

Jos MYEL-palkkaa maksetaan yrittäjän perheenjäsenille, täytyy palkka ilmoittaa tulorekisteriin Verohallintoa varten.

Yksityinen elinkeinonharjoittaja ei voi maksaa itselleen tai puolisolleen palkkaa, jonka voisi vähentää verotuksessa. Toiminnasta syntyvää tulosta ei ilmoiteta tulorekisteriin, vaan Verohallinnolle elinkeinotoiminnan ilmoituksella.

Kun maksaja ilmoittaa palkkatiedot tulorekisteriin, on tärkeää käyttää MYEL- tai YEL-tietoa. Jos tätä tietoa ei anneta palkkatietoilmoituksessa, maksut voidaan määrätä erehdyksessä kahteen kertaan.

3.5 Vanhuuseläkkeelle siirtymisen ilmoittaminen

Kun työntekijä jää vanhuuseläkkeelle, maksajan on ilmoitettava tieto eläkkeelle siirtymisestä tulorekisteriin. Työeläkelaitos saa tiedon tulorekisteristä.

Ilmoita palkkatietoilmoituksella:

• palvelussuhteen alkupäivä ja loppupäivä
• palvelussuhteen päättymisen syy tulorekisterin koodiston mukaan: 6 Eläkkeelle siirtyminen.

Jos eläkevakuuttaja on Keva tai Suomen Pankki, ilmoita lisäksi:

• palvelussuhteen päättymisen syy Kevan tai Suomen Pankin koodiston mukaan
• palvelussuhteen rekisteröinnin peruste
• ammattiluokka ja muut ammattia koskevat tiedot.

Loppupalkka

Loppupalkalla tarkoitetaan palvelussuhteen päättyessä maksettavaa palkkaa. Loppupalkka voi sisältää esimerkiksi ylityökorvausta, lomarahaa, lomakorvauksia, pitämättä jääneistä työajan lyhennysvapaista maksettavia korvauksia sekä muita vastaavia suorituksia. Loppupalkkaan sisältyvät myös päättyneestä palvelussuhteesta jälkikäteen saadut työansiot, kuten tulospalkkiot.

Ilmoita loppupalkka tulorekisteriin samalla palkkatietoilmoituksella, jolla ilmoitat työntekijän palvelussuhteen päättymisestä, jos loppupalkan määrä on jo tiedossa. Jos työntekijälle maksetaan loppupalkka useassa erässä, palvelussuhteen päättymisen tiedot pitää ilmoittaa jokaisella loppupalkan erää koskevalla ilmoituksella.

Ilmoita loppupalkka tuloa vastaavalla tulolajilla, esimerkiksi Aikapalkka (201).

Loppupalkka on työeläkevakuutusmaksun alaista tuloa, joten älä merkitse palkkatietoilmoitukseen vakuuttamisen poikkeustilanteen tyyppiä. Jos loppupalkka kuitenkin sisältää eriä, jotka eivät ole työeläkevakuutusmaksun alaista tuloa, ilmoita näiden tulolajien yhteydessä vakuuttamistiedon tyyppi "Työeläkevakuutusmaksun alainen: Ei".

Loppupalkan määrä ei ole tiedossa

Voit ilmoittaa tulorekisterin palkkatietoilmoituksella tiedon siitä, että työntekijä jää eläkkeelle, vaikka työntekijän loppupalkka ei olisi vielä tiedossa. Ilmoita tiedot palvelussuhteen päättymisestä, mutta älä ilmoita maksettuja suorituksia.

Kun loppupalkan määrä on tiedossa, ilmoita loppupalkka tulorekisteriin uudella palkkatietoilmoituksella. Ilmoita loppupalkan yhteydessä myös tieto vanhuuseläkkeelle siirtymisestä, eli palvelussuhteen alku- ja loppupäivä sekä palvelussuhteen päättymisen syynä 6 Eläkkeelle siirtyminen.

Työntekijä jatkaa työskentelyä vanhuuseläkkeen rinnalla

Työntekijä voi jatkaa työskentelyä eläkkeelle jäämisen ja loppupalkan saamisen jälkeen. Vanhuuseläkkeen rinnalla tehty työ ilmoitetaan tulorekisteriin kuten muukin työ, ja se kartuttaa työntekijälle uutta eläkettä.

Työntekijä myös yleensä vakuutetaan. Poikkeus on eläkkeelle jäävä yrittäjä, jonka YEL-vakuutus päättyy, ellei hän ota vapaaehtoista vakuutusta.

Työntekijä jatkaa työskentelyä vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajan täyttymisen jälkeen

Työntekijä voi jatkaa työskentelyä myös vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajan (68–70 vuotta) täyttymisen jälkeen. Työntekijää ei vakuuteta, jos vakuuttamisvelvollisuuden yläikäraja on täyttynyt.

Jos työntekijä ei ikänsä vuoksi kuulu työeläkevakuuttamisen piiriin tai hänen tulonsa jäävät alle työeläkevakuuttamisen alarajan, ilmoita palkkatietoilmoituksella vakuuttamisen poikkeustilanteen tyyppi Ei vakuuttamisvelvollisuutta (työeläkevakuutus). Tällöin ei tarvitse ilmoittaa työeläkevakuutuksen tietoja, kuten työeläkelaitoksen yhtiötunnusta tai eläkejärjestelynumeroa.

4 Työtapaturma- ja ammattitautivakuutustiedon ilmoittaminen

Työantajan pitää ottaa työtapaturma- ja ammattitautilain mukainen vakuutus työntekijöilleen, jotka ovat työnantajaan työ-, virka- tai muussa laissa tarkoitetussa palvelussuhteessa. Työsuhteella tarkoitetaan työsopimuslain mukaista työsuhdetta. Vakuutus on otettava etukäteen eli siten, että se on voimassa ennen kuin työntekijä aloittaa työt.

Työnantajan pitää ottaa vakuutus, jos hän maksaa kalenterivuoden aikana teettämästään työstä työansioita kaikille työntekijöilleen yhteensä yli 1 500 euroa (vuonna 2024). Raja tarkistetaan indeksillä vuosittain ja pyöristetään lähimpään sataan euroon.

Raja koskee kaikkia työnantajan maksamia suorituksia. Kaikki työnantajan kalenterivuoden aikana teettämät, kaikille työsuhteisille työntekijöille maksetut tai maksettavaksi sovitut ansiot lasketaan yhteen. Maksuajankohdalla ei ole merkitystä.

Työnantaja maksaa vakuutusmaksun vakuutusyhtiön laskutuksen mukaan, maksua ei ilmoiteta tulorekisteriin.

Toisin kuin sairaus-, eläke- ja työttömyysvakuutuksessa, työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksessa ei ole ikärajoja, eikä yksittäistä työntekijää koskevaa ansiorajaa.

Työtapaturma- ja ammattitautivakuuttamisvelvollisuus koskee myös johtavassa asemassa työtätekeviä osakkaita, jos heidän omistusosuutensa ei ylitä laissa mainittuja prosenttirajoja. Työsuhteen ja yrittäjyyden rajanveto on sama kuin työntekijän ja yrittäjän työeläkevakuutuksen välillä (katso luku 3.3). Vakuuttamisvelvollisuus koskee myös osakkaan perheenjäseniä, jotka työskentelevät työsuhteessa yrityksessä.

Yrittäjän perheenjäsen, joka tekee työtä työsopimuslain mukaisessa työsuhteessa tähän yrittäjään, kuuluu yrityksen työtapaturma- ja ammattitautivakuutukseen, jos yrityksen maksamien palkkojen määrä ylittää vakuuttamisen rajan.

Yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimivan yrittäjän (toiminimi) avio- tai avopuolison ei katsota työskentelevän työsopimuslain mukaisessa työsuhteessa, eikä puoliso kuulu yrityksen työtapaturma- ja ammattitautivakuutukseen. Vastikkeesta huolimatta työsuhteen tunnusmerkki, työskentely toisen lukuun, ei täyty, koska puolisoilla on yhteinen varallisuuspiiri. Työskentelyn katsotaan tapahtuvan perheen yhteiseen lukuun. Kun yrittäjä maksaa palkkaa puolisolleen, palkkatietoilmoituksella ilmoitetaan Vakuuttamisen poikkeustilanteen tyyppinä "Ei vakuuttamisvelvollisuutta (työtapaturma- ja ammattitautivakuutus)".

YEL-vakuuttamisvelvollisten yrittäjien ei ole pakko vakuuttaa itseään työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksella. Jos yrittäjällä on pakollinen tai vapaaehtoinen YEL-vakuutus, voi hän ottaa yrittäjätyössä sattuvien työtapaturmien ja työstä aiheutuvien ammattitautien varalta työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisen vakuutuksen vapaaehtoisesti (yrittäjän vapaaehtoinen työajan vakuutus). Vaikka yrittäjällä olisi vapaaehtoinen työtapaturma- ja ammattitautivakuutus, palkkatietoilmoituksella pitää silti antaa Vakuuttamisen poikkeustilanteen tyyppi "Ei vakuuttamisvelvollisuutta (työtapaturma- ja ammattitautivakuutus)".

Maatalousyrittäjän, kalastajan ja poronhoitajan sekä apurahansaajan työtapaturma- ja ammattitautivakuutus hoidetaan Maatalousyrittäjien eläkelaitos Melassa. Pakollisen MYEL-vakuutuksen rinnalla on automaattisesti maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautivakuutus MATA. Jos henkilö ei ole vakuuttamisvelvollinen MYEL:ssä, hänellä saattaa kuitenkin olla mahdollisuus ottaa vapaaehtoinen MATA-vakuutus Melasta.

Yhtiötunnus ja vakuutusnumero

Työtapaturmavakuutusyhtiön yhtiötunnus (Y-tunnus) ja työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen vakuutusnumero pitää merkitä tulorekisterin palkkatietoilmoitukseen, jos suorituksen maksaja on vakuuttanut työntekijöitään useammalla kuin yhdellä työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksella. Muissa tilanteissa yhtiötunnus (Y-tunnus) ja vakuutusnumero ovat vapaaehtoisesti annettavia tietoja. Työnantajan ottaman työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen katsotaan koskevan kaikkia työnantajan työntekijöitä, jollei yrityksen tiettyä osaa tai tiettyä työtä varten ole otettu eri vakuutusta.

Tapaturmavakuuttajat tarvitsevat erityisesti ammattiluokkatietoja. Lue lisää ammattiluokan ilmoittamisesta ohjeesta Tietojen ilmoittaminen tulorekisteriin: palvelussuhdetiedot.

5 Työttömyysvakuutustiedon ilmoittaminen

Työntekijän ja työnantajan työttömyysvakuutusmaksut määräytyvät työttömyysvakuutusmaksun alaisten palkkojen perusteella. Työttömyysvakuutusmaksuilla rahoitetaan pääasiassa ansiosidonnaista työttömyysturvaa.

Työnantaja maksaa Työllisyysrahastolle kokonaissumman, johon sisältyy sekä työnantajan työttömyysvakuutusmaksu että työntekijän työttömyysvakuutusmaksu. Näistä vain työntekijän osuus ilmoitetaan tulorekisteriin palkasta vähennettävänä eränä (erikseen ilmoitettava tulolaji 414). Työnantajan maksut lasketaan ilmoitetuista tulolajeista.

Työnantajalla on velvollisuus maksaa työttömyysvakuutusmaksu, jos hän maksaa kalenterivuoden aikana työntekijöilleen palkkaa yhteensä yli 1 500 euroa (vuonna 2024). Raja tarkistetaan indeksillä vuosittain ja pyöristetään lähimpään sataan euroon. Vaikka maksuvelvollisuus syntyy vasta palkkojen ylittäessä 1 500 euroa (vuonna 2024), pitää jokainen maksettu suoritus kuitenkin merkitä palkkatietoilmoituksella työttömyysvakuutusmaksuvelvollisuuden alaiseksi suoritukseksi, jos muut maksuvelvollisuuden ehdot täyttyvät.

Raja koskee kaikkia palkkoja, jotka työnantaja on maksanut kalenterivuoden aikana ja jotka ovat työttömyysvakuutusmaksun alaisia.

Työnantajan täytyy aina pidättää maksuvelvollisen työntekijän palkasta työntekijän työttömyysvakuutusmaksu, vaikka palkkasumma jäisikin alle 1 500 euron rajan. Tällöin työntekijältä peritty työttömyysvakuutusmaksu jää työnantajalle, mutta työntekijä saa sen vähennyksenä verotuksessaan.

Työttömyysvakuutusmaksua maksetaan 18 vuotta täyttäneistä työntekijöistä. Maksuvelvollisuus alkaa syntymäpäivää seuraavan kuukauden alusta.

• Työttömyysvakuutusmaksuvelvollisuuden alaikäraja nousi 18 ikävuoteen 1.8.2022. Ikäraja oli 31.7.2022 asti 17 vuotta. Suorituksen maksupäivä ratkaisee, kumpaa ikärajaa sovelletaan. 1.8.2022 alkaen maksettavissa palkoissa alaikäraja on 18 vuotta. 31.7.2022 ja sitä aikaisemmin maksetuissa palkoissa alaikäraja on 17 vuotta.

Vuoden 2020 alusta voimaan tulleen muutoksen jälkeen velvollisuuden yläikäraja vaihtelee:

• Ennen vuotta 1965 syntyneet: työttömyysvakuutusmaksua ei makseta sen kalenterikuukauden jälkeen, jonka aikana henkilö täyttää 65 vuotta.
• Vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneet: työttömyysvakuutusmaksua ei makseta sen kalenterikuukauden jälkeen, jonka aikana henkilö täyttää työntekijän eläkelaissa tarkoitetun alimman vanhuuseläkeiän.

Maksaja ei pidätä työntekijän työttömyysvakuutusmaksua, jos tulonsaaja on

• yrittäjä (yrittäjän eläkelaki 3 §)
• maatalousyrittäjä tai hänen perheenjäsenensä (maatalousyrittäjän eläkelaki 3–5 §)
• alle 18-vuotias (maksuvelvollisuus alkaa syntymäpäivää seuraavan kuukauden alusta)
• syntynyt ennen vuotta 1965 ja täyttänyt 65 vuotta tai syntynyt vuonna 1965 tai sen jälkeen ja täyttänyt alimman vanhuuseläkeiän (maksuvelvollisuus päättyy syntymäpäivää seuraavan kuukauden alkuun).

Velvollisuutta maksaa työttömyysvakuutusmaksu tarkastellaan erikseen jokaisesta työ- tai virkasuhteesta. Jos yrittäjä, maatalousyrittäjä tai maatalousyrittäjän perheenjäsen yrittäjätoiminnan ohella työskentelee työsuhteessa toisen palveluksessa, maksuvelvollisuus koskee tästä työstä saatavaa palkkaa. 

Osaomistajat

Yrityksen osaomistajat maksavat pienempää työntekijän työttömyysvakuutusmaksua kuin työntekijät. Osaomistajan käsite on määritelty työttömyysturvalaissa (1290/2002).

Siihen, onko henkilö yrityksen osaomistaja vai työntekijä, vaikuttavat henkilön ja hänen perheenjäsentensä omistusosuus, äänivalta tai muu määräämisvalta sekä henkilön asema yrityksessä. Lisätietoja osaomistajuudesta on Työllisyysrahaston sivuilla tyollisyysrahasto.fi.

Tieto osaomistajuudesta annetaan tulorekisteriin ilmoittamalla ”Tulonsaajan lisätiedon tyyppi: Osaomistaja”.

6 Vakuuttamisen poikkeustilanteet

Jos tulonsaaja ei kuulu Suomen sosiaaliturvaan tai maksajalla ei ole velvollisuutta vakuuttaa tulonsaajaa, kyseessä on vakuuttamisen poikkeustilanne. Vakuuttamisen poikkeustilanteen tyyppi koskee aina koko palkkatietoilmoitusta. Tätä tietoa ei voi ilmoittaa yksittäisestä tulolajista, kuten luvussa 1.3 kuvattuja Vakuuttamistiedon tyyppejä.

Vakuuttamisen poikkeustilanteen tyypit voivat olla seuraavanlaisia:

• Ei vakuuttamisvelvollisuutta (työeläke-, sairaus, työttömyys- sekä työtapaturma- ja ammattitautivakuutus)
• Ei vakuuttamisvelvollisuutta (työeläkevakuutus)
• Ei vakuuttamisvelvollisuutta (työtapaturma- ja ammattitautivakuutus)
• Ei vakuuttamisvelvollisuutta (työttömyysvakuutus)
• Ei vakuuttamisvelvollisuutta (sairausvakuutus)
• Ei kuulu Suomen sosiaaliturvan soveltamispiiriin (työeläke-, sairaus-, työttömyys- sekä työtapaturma- ja ammattitautivakuutus)
• Ei kuulu Suomen sosiaaliturvan soveltamispiiriin (työeläkevakuutus)
• Ei kuulu Suomen sosiaaliturvan soveltamispiiriin (työtapaturma- ja ammattitautivakuutus)
• Ei kuulu Suomen sosiaaliturvan soveltamispiiriin (työttömyysvakuutus)
• Ei kuulu Suomen sosiaaliturvan soveltamispiiriin (sairausvakuutus)
• Vapaaehtoinen vakuuttaminen Suomessa (työeläkevakuutus)

Vakuuttamisen poikkeustilanteen tyypit koskevat koko palkkatietoilmoitusta. Tämä tarkoittaa, että jos ilmoituksella on annettu Ei kuulu Suomen sosiaaliturvan soveltamispiiriin -tieto tai Ei vakuuttamisvelvollisuutta -tieto, mikään ilmoituksella oleva tulolaji ei ole sen sosiaalivakuutusmaksun alainen, jota annettu Vakuuttamisen poikkeustilanteen tyyppi koskee. Lisäksi tämä tarkoittaa, että jos vakuuttamistieto muuttuu kesken palkanmaksukauden, tulonsaajasta on annettava kaksi eri ilmoitusta. Näin on tehtävä esimerkiksi silloin, jos tulonsaaja palkanmaksukauden alussa ei ole kuulunut Suomen sosiaaliturvan piiriin, mutta muuttuu kesken palkanmaksukauden Suomessa vakuutetuksi. Tällöin suorituksen maksajan on annettava eri ilmoituksilla tiedot niistä tuloista, joiden osalta tulonsaaja ei ole ollut vakuutettu Suomessa ja niistä, jotka on maksettu hänelle vakuutettuina.

Jos Vakuuttamisen poikkeustilanteen tyyppiä ei anneta, tulonsaaja katsotaan Suomessa vakuutetuksi ja hänelle maksetut tulot ovat pääsääntöisesti sosiaalivakuutusmaksujen alaisia.

6.1 Tulonsaaja ei kuulu Suomen sosiaaliturvan soveltamisalaan

Sosiaalivakuutusmaksuja ei makseta Suomeen, jos tulonsaaja ei kuulu Suomen sosiaaliturvaan. Eri sosiaalivakuutusmaksuissa voi olla poikkeavia sääntöjä kuulumisesta Suomen sosiaaliturvan soveltamisalaan. Jos tulonsaaja ei kuulu Suomen sosiaaliturvaan, maksaja ilmoittaa tiedon eri vakuutuksista.

Jos henkilö ei kuulu Suomen sosiaaliturvaan minkään sosiaalivakuuttamisen osalta, maksaja käyttää tietoa ”Ei kuulu Suomen sosiaaliturvan soveltamispiiriin (työeläke-, sairaus-, työttömyys- sekä työtapaturma- ja ammattitautivakuutus)”.

Esimerkiksi Suomessa työskentelevä tulonsaaja ei kuulu Suomen sosiaaliturvaan, jos

• tulonsaajaan sovelletaan EU:n sosiaaliturva-asetuksen perusteella jonkin muun maan lainsäädäntöä ja hänellä on A1-todistus
• tulonsaajaan sovelletaan toisen maan lainsäädäntöä sosiaaliturvasopimuksen perusteella ja hänellä on todistus sovellettavasta lainsäädännöstä.

Ulkomailla työskentelevä tulonsaaja voi tietyissä tilanteissa kuulua Suomen sosiaaliturvaan esimerkiksi silloin, jos hänellä on Eläketurvakeskuksen myöntämä A1-todistus.

Nämä tilanteet kuvataan tarkemmin ohjeessa Tietojen ilmoittaminen tulorekisteriin: kansainväliset tilanteet.

6.2 Ei vakuuttamisvelvollisuutta -tiedot

Tietyissä tilanteissa maksajalla ei ole velvollisuutta vakuuttaa tulonsaajaa, esimerkiksi vakuuttamisen euromääräisen alarajan tai tulonsaajan iän vuoksi tai siksi, että tulonsaaja toimii yrittäjänä. Näissä tapauksissa maksaja ilmoittaa tulonsaajan palkkatietoilmoituksessa tiedon ”Ei vakuuttamisvelvollisuutta”. Näiden tietojen avulla maksaja voi eritellä ne sosiaalivakuutusmaksut, joiden osalta vakuuttamisvelvollisuutta ei ole.

Esimerkiksi jos tulonsaaja ei ikänsä vuoksi kuulu työeläkevakuuttamisen piiriin tai hänen tulonsa jäävät alle työeläkevakuuttamisen alarajan, pitää maksajan ilmoittaa, ettei vakuuttamisvelvollisuutta ole käyttämällä Vakuuttamisen poikkeustilanteen tyyppiä ”Ei vakuuttamisvelvollisuutta (työeläkevakuutus)”.

Tällöin ilmoituksella ei anneta seuraavia tietoja:

• tieto työeläkevakuutuksesta
• työeläkelaitoksen yhtiötunnus
• eläkejärjestelynumero.

Valtiotyönantajan on ilmoitettava tieto: "Ei vakuuttamisvelvollisuutta (työtapaturma- ja ammattitautivakuutus)". Valtion palveluksessa olevan henkilöstön työtapaturma- ja ammattitautivakuuttaminen hoidetaan Valtiokonttorissa.

Jos työnantaja on ottanut työntekijöilleen pakollisen työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen, vaikka hänellä ei olisi siihen velvollisuutta vuosittaisen palkkasummarajan vuoksi, Vakuuttamisen poikkeustilanteen tyyppiä ”Ei vakuuttamisvelvollisuutta (työtapaturma- ja ammattitautivakuutus)” ei tällöin saa ilmoittaa. Jos työnantaja on ottanut työntekijöilleen pakollisen työtapaturma- ja ammattitautivakuutuksen, vaikka hänellä ei olisi siihen velvollisuutta vuosittaisen palkkasummarajan vuoksi, Vakuuttamisen poikkeustilanteen tyyppiä ”Ei vakuuttamisvelvollisuutta (työtapaturma- ja ammattitautivakuutus)” ei tällöin saa ilmoittaa. Jos työnantaja on vastoin ohjetta ilmoittanut Vakuuttamisen poikkeustilanteen tyypin ”Ei vakuuttamisvelvollisuutta (työtapaturma- ja ammattitautivakuutus), tieto korjataan mitätöimällä aiemmin annettu ilmoitus ja antamalla tämän jälkeen uusi ilmoitus ilman Vakuuttamisen poikkeustilanteen tyyppiä. Tietojen korjaaminen on tärkeää, jotta vakuutusyhtiö saa ne lisätiedot, jotka se tarvitsee vakuutusmaksun ja vahinkotilanteessa ansionmenetyskorvauksen määräämistä varten. Katso tarkemmin luku 6.3 ohjeesta Tietojen korjaaminen tulorekisterissä.

Vaikka maksettu suoritus jäisi alle vakuuttamisvelvollisuuden rajan, pitää suoritus silti merkitä työttömyysvakuutusmaksuvelvollisuuden alaiseksi suoritukseksi jos muut maksuvelvollisuuden ehdot täyttyvät. Työllisyysrahasto määrää työttömyysvakuutusmaksun, kun palkkasummaraja ylittyy. Tämä poikkeus koskee vain työttömyysvakuutusta – esimerkiksi työeläkevakuutuksen rajan alle jäävästä tulosta ilmoitetaan normaalisti Ei vakuuttamisvelvollisuutta -tieto.

Jos vakuuttamisvelvollisuuteen vaikuttavat olosuhteet myöhemmin muuttuvat, esimerkiksi kuukauden aikana maksettu tulo myöhemmin ylittääkin tulorajan, suorituksen maksajan on mitätöitävä antamansa ilmoitus ja poistettava Ei vakuuttamisvelvollisuutta -tieto sekä annettava tämän jälkeen uusi ilmoitus oikeilla tiedoilla. Jos korjaus koskee useita ilmoituksia, jokainen annettu ilmoitus on mitätöitävä ja jokaisesta on annettava tämän jälkeen uusi ilmoitus. Lisäksi ilmoittajan on merkittävä uuteen ilmoitukseen työeläkevakuutuksen tiedot mukaan lukien eläkejärjestelynumero. Tietojen mitätöinti kannattaa tehdä vasta, kun uusi ilmoitus saadaan annettua. Suosituksena on, että aiemman ilmoituksen mitätöiminen ja uuden ilmoituksen antaminen tehdään samana päivänä.

Jos henkilö ei ole YEL-vakuuttamisvelvollinen sen vuoksi, että yrittäjätoiminta on hyvin pienimuotoista, merkitään ”Ei vakuuttamisvelvollisuutta” ja tietoa työeläkevakuutuksesta ei anneta. Lisäksi ilmoituksella annetaan tulonsaajan lisätieto "Yrittäjä, ei YEL/MYEL vakuuttamisvelvollisuutta".

6.3 Vapaaehtoinen vakuuttaminen Suomessa

Vaikka tulonsaaja ei kuuluisikaan Suomen sosiaaliturvan soveltamisalaan tai työnantajalla ei olisi velvollisuutta vakuuttaa tulonsaajaa, työnantaja voi ottaa tulonsaajalle vapaaehtoisen työeläkevakuutuksen. Tällöin ilmoitetaan erikseen henkilölle otettu vapaaehtoinen vakuutus tiedolla ”Vapaaehtoinen vakuuttaminen Suomessa (työeläkevakuutus)” kohdassa ”Vakuuttamisen poikkeustilanteen tyyppi”.

Jos työnantaja on ottanut vakuutuksen vapaaehtoisesti, työeläkelaitoksen yhtiötunnus ja eläkejärjestelynumero on annettava. ”Vapaaehtoinen vakuuttaminen Suomessa” -tieto koskee ulkomailla työskentelevän työntekijän vakuuttamista.