Arvopaperien luovutusten verotus

Ohje liittyy kokonaisuuteen: Luovutusvoittojen verotus, Perheoikeus ja verotus

---

Tässä ohjeessa käsitellään arvo-osuuksien, sijoitusrahasto-osuuksien ja muiden arvopaperien luovutukseen liittyviä tuloverokysymyksiä.

Ohjetta on ajantasaistettu ja tarkennettu.

Tätä ohjetta ei sovelleta osakesäästötilillä tapahtuneisiin arvopaperikauppoihin eikä ohje koske myöskään virtuaalivaluuttojen luovutuksia.

Ohjeen lopussa liitteessä 1 on luettelo sellaisista suomalaisista pörssiyhtiöistä, joiden osakkeet ovat menettäneet arvonsa lopullisesti konkurssin vuoksi ja verovuodesta, jona osakkeiden arvonmenetyksen lopullisuus on todettu.

1 Arvopaperi, arvo-osuus, sijoitusrahasto-osuus

Arvopapereita ovat esimerkiksi osakeyhtiön osakkeet, muun yhteisön vastaavat osuudet, joukkovelkakirjat, obligaatiot ja sijoitusrahasto-osuudet. Myös mm. osakeyhtiön osakkeesta, muun yhteisön osuudesta tai joukkovelkakirjasta annettu talletustodistus on arvopaperi. (Arvopaperimarkkinalaki 746/2012 2. luku 1 §)

Arvo-osuuksia ovat sellaiset arvopaperit, jotka on liitetty arvo-osuusjärjestelmään. Arvo-osuudesta ei anneta osakekirjaa tai muuta oikeuden olemassaoloa tai sisältöä koskevaa asiakirjaa. Oikeus, esimerkiksi henkilön omistusoikeus osakkeeseen, ilmenee sähköiseen arvo-osuusjärjestelmään (arvo-osuusrekisteriin) tehdyistä kirjauksista. Arvo-osuusjärjestelmään on liitetty muun muassa lähes kaikki Suomessa julkisesti noteeratut osakkeet. Arvo-osuusjärjestelmästä säädetään laissa arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta (348/2017).

Sijoitusrahasto on varojen kokonaisuus, joka koostuu pääasiallisesti arvopapereista. Sijoitusrahaston omistavat siihen varoja sijoittaneet henkilöt, yhteisöt ja säätiöt rahasto-osuuksiensa määrän suhteessa. Verotuksessa sijoitusrahastoja ja vastaavia ulkomaisia yhteissijoitusyrityksiä pidetään omistajistaan erillisinä yhteisöinä. Sijoitusrahastoa hallinnoi rahastoyhtiö. Rahasto-osuus hankitaan yleensä merkitsemällä se rahastoyhtiössä. Rahasto-osuuden omistaja voi vaatia, että sijoitusrahasto lunastaa hänen rahasto-osuutensa, mikä on käytännössä tavallisin tapa luovuttaa rahasto-osuus. Vaikka sijoitusrahasto-osuudet ovat arvopapereita, ne eivät yleensä kuulu arvo-osuusjärjestelmään. Sijoitusrahastoista säädetään sijoitusrahastolaissa (213/2019).

Arvo-osuuksien, sijoitusrahasto-osuuksien ja muiden arvopaperien luovutuksesta verotetaan eräin poikkeuksin samojen sääntöjen mukaan. Seuraavassa kerrotaan luonnollisen henkilön arvo-osuuksien sijoitusrahasto-osuuksien ja muiden arvopaperien luovutusten tuloverolain (1535/1992, TVL) mukaisesta verotuksesta. Luovutusvoiton ja -tappion verotuksesta säännellään tuloverolain 45 - 50 §:issä.

Muunlaisen omaisuuden, kuten asunto-osakkeiden ja kiinteistöjen, luovutusvoiton verotuksesta kerrotaan Verohallinnon ohjeessa Omaisuuden luovutusvoitot ja -tappiot luonnollisen henkilön tuloverotuksessa ja siinä viitatuissa erillisissä ohjeissa. Verohallinto on myös antanut erillisen ohjeen Johdannaisten verotus.

Henkivakuutuksen verotuksesta on erillinen Verohallinnon ohje, samoin Kapitalisaatiosopimuksen verotuksesta.

Sijoitustoimintaan liittyvästä muistiinpano- ja ilmoitusvelvollisuudesta on kerrottu Verohallinnon ohjeessa Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän ilmoittamisvelvollisuus tuloverotuksessa.

2 Luovutusvoiton ja -tappion verotuksesta

2.1 Yleistä

Luovutusvoittoa ja -tappiota voi syntyä omaisuuden vastikkeellisista luovutuksista. Vastikkeellisia luovutuksia ovat kauppa (myynti), vaihto ja eräät vaihtoon rinnastettavat tapahtumat, kuten osakkeita vastaavan jako-osuuden saaminen yhtiön purkautuessa. Tietyin edellytyksin myös muun kuin julkisesti noteeratun osakeyhtiön jakama pääomanpalautus on luovutuksena verotettavaa. Pääomanpalautuksen verotuksesta kerrotaan lisää myöhemmin tässä ohjeessa.

Kauppahinnan ollessa 0 euroa ei ole kyse vastikkeellisesta luovutuksesta (ks. KHO 2020:145). Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana, oliko kauppakirjaan perustuvaa osakkeiden omistusoikeuden siirtämistä pidettävä sellaisena luovutuksena, johon sovellettiin luovutustappiota koskevia säännöksiä, vaikka kauppakirjassa osakkeiden kauppahinnaksi oli sovittu nolla euroa. KHO totesi, että luovutusvoittoverotus liittyi luonteensa vuoksi vain luovutuksiin, joissa omaisuutta luovuttavalle verovelvolliselle maksettiin tai suoritettiin jokin vastike. Vastikkeella tuli olla taloudellista arvoa. Osakkeiden omistusoikeuden siirtoon liittyvän asiakirjan otsikoinnilla kauppakirjaksi ei ollut asiassa merkitystä, kun todellista vastiketta osakkeista ei ollut suoritettu. Koska luovuttajalle ei ollut maksettu osakkeiden omistuksen siirrosta lainkaan vastiketta, hänelle ei ollut kertynyt tuloverotuksessa huomioon otettavaa luovutustappiota.Luovutusvoittoa syntyy, kun myyntihinta ylittää luovutetun omaisuuden hankintamenon ja voiton hankkimisesta aiheutuneet menot. Luovutustappiota puolestaan syntyy, kun myyntihinta alittaa luovutetun omaisuuden hankintamenon ja voiton hankkimisesta aiheutuneet menot. Luovutustappiota voi syntyä myös arvopaperin lopullisessa arvonmenetyksessä.

Luovutusvoittoa syntyy, kun myyntihinta ylittää luovutetun omaisuuden hankintamenon ja voiton hankkimisesta aiheutuneet menot. Luovutustappiota puolestaan syntyy, kun myyntihinta alittaa luovutetun omaisuuden hankintamenon ja voiton hankkimisesta aiheutuneet menot. Luovutustappiota voi syntyä myös arvopaperin lopullisesta arvonmenetyksestä konkurssin tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi.  Kun osakeyhtiö purkautuu selvitysmenettelyn kautta, eikä osakkeenomistajalle kerry lainkaan jako-osuutta yhtiöstä, voidaan osakkeiden hankintamenosta vahvistaa luovutustappio. Jos osakkeenomistaja saa jako-osan yhtiön purkautuessa, mutta vähemmän kuin osakkeiden hankintameno on ollut, vahvistetaan erotuksesta luovutustappio.

Hankintamenosta kerrotaan tämän ohjeen luvussa 4.2. Voiton hankkimisesta aiheutuneita menoja on käsitelty Verohallinnon ohjeessa Omaisuuden luovutusvoitot ja -tappiot luonnollisen henkilön verotuksessa, luku 9.

2.2 Luovutusvoitto

Sekä kotimaisista että ulkomaisista arvopapereista saadut luovutusvoitot ovat lähtökohtaisesti veronalaista pääomatuloa riippumatta siitä, kuinka kauan luovuttaja on omistanut omaisuuden ja siitä, miten hän on saanut omaisuuden (ostamalla, lahjana, perintönä jne.).

Luovutusvoiton määrä lasketaan siten, että omaisuuden luovutushinnasta (eli saadusta vastikkeesta) vähennetään omaisuuden poistamatta oleva hankintameno ja voiton hankkimisesta syntyneet menot.

Luovutushinta ja hankintameno otetaan huomioon nimellisestä määrästään. Mahdollinen rahan reaaliarvon muutos ei vaikuta luovutusvoiton laskentaan, vaikka omaisuus olisi hankittu kauankin sitten.

Jos omaisuuden hankintahinta on maksettu muussa valuutassa kuin euroina, hankintahinta lasketaan muuntamalla suoritetun valuutan arvo euroiksi hankintapäivän vaihtokurssilla. Jos luovutushinta on saatu muussa valuutassa kuin euroina, luovutushinta muunnetaan euroiksi muun selvityksen puuttuessa luovutushinnan saantipäivän vaihtokurssilla. Suomen markoissa suoritettu hankintameno muunnetaan euroiksi euron ja markan kiinteällä muuntokurssilla 5,94573 markkaa = 1 euro.

2.3 Luovutustappio

Luovutustappion määrä lasketaan vähentämällä omaisuuden luovutushinnasta omaisuuden hankintameno ja omaisuuden luovuttamiseen sekä hankkimiseen liittyneet kulut. Luovutushinta ja hankintameno otetaan tässäkin huomioon nimellisestä määrästään, eikä rahan reaaliarvon muutoksella ole vaikutusta laskentaan. Mikäli omaisuuden hankinta tai luovutus on tapahtunut muussa valuutassa kuin euroissa, muutetaan valuutta euroiksi luvussa 2.2 esitetyn mukaisesti.

Omaisuuden luovutuksesta syntyneet tappiot ovat vähennyskelpoisia, ellei niitä ole erikseen säädetty vähennyskelvottomiksi. Vähennyskelpoinen luovutustappio vähennetään verovelvollisen saamasta omaisuuden luovutusvoitosta tai vuoden 2016 tappioista alkaen myös muista pääomatuloista verovuonna ja viitenä seuraavana vuonna.

Luovutustappioon rinnastetaan esimerkiksi myös arvopaperin lopullinen arvonmenetys. Luovutustappioista ja niiden vähentämisestä on kerrottu enemmän jäljempänä ohjeen luvussa 25.

2.4 Luovutusvoitto ja -tappio lasketaan hankintaerittäin

Luovutusvoitto ja -tappio lasketaan hankintaerittäin. Jos luovutettu omaisuus on hankittu useammassa hankintaerässä, luovutusvoitto ja luovutustappio lasketaan siten erikseen kustakin hankintaerästä.

Rahastosäästämisessä on tavallista, että saman sijoitusrahaston rahasto-osuuksia hankitaan vähitellen, esimerkiksi kuukausittaisissa erissä. Kun rahasto-osuudet luovutetaan, kunkin erän luovutuksesta syntynyt voitto lasketaan kunkin hankintaerän osalta erikseen tuon erän hankintamenon, myyntikulujen ja tuosta erästä saadun luovutushinnan perusteella.

2.5 Luovutusvoiton ja -tappion verovuosi

Luovutusvoitto on sen verovuoden tuloa, jonka aikana sitova kauppa tai muu luovutussopimus, esimerkiksi osakkeiden lunastussopimus, on tehty. Kauppahinnan maksuajankohta ei lähtökohtaisesti vaikuta verotusajankohtaan.

Vastaavasti luovutustappio syntyy sinä vuonna, jonka aikana sitova kauppa tai muu luovutussopimus on tehty. Luovutustappioista ja niiden vähentämisjärjestyksestä katso jäljempänä luku 25 Luovutustappio ja sen vähentäminen.

3 Verovapaat luovutukset

3.1 Sukupolvenvaihdosluovutukset

Osakeyhtiön osakkeiden luovutus voi olla verovapaa tietyin laissa säädetyin edellytyksin. Verovapauden edellytyksiä on kolme:

1. Verovelvollinen luovuttaa sellaisen yhteisön osakkeita tai osuuksia, jotka oikeuttavat vähintään kymmenen prosentin omistusosuuteen mainitussa yhtiössä.
2. Saajana on luovuttajan lapsi, lapsen rintaperillinen, luovuttajan sisar, veli, sisarpuoli tai velipuoli. Verovapaus koskee myös edellä mainitun saajan puolisoa, jos luovutuksensaajina ovat sekä mainittu lähisukulainen että hänen puolisonsa yhdessä.
3. Omaisuus on ollut yhteensä kymmenen vuotta luovuttajan tai hänen ja sellaisen henkilön omistuksessa, jolta hän on saanut sen vastikkeettomasti.

Asiasta enemmän Verohallinnon ohjeessa Osakeyhtiön sukupolvenvaihdos verotuksessa.

3.2 Pienet luovutukset

Eräät luovutusvoitot on erikseen säädetty verovapaiksi ja eräät luovutustappiot vähennyskelvottomiksi. Arvopaperien luovutusten verotuksessa on merkitystä erityisesti pienten voittojen verovapaudella ja pienten tappioiden vähennyskelvottomuudella.

Luovutusvoitto on verovapaa, jos kaiken verovuonna luovutetun omaisuuden luovutushinnat ovat yhteensä enintään 1 000 euroa. Vastaavasti luovutustappio on vähennyskelvoton, jos kaiken verovuonna luovutetun omaisuuden yhteenlasketut hankintamenot ovat enintään 1 000 euroa ja kaiken verovuonna luovutetun omaisuuden luovutushinnat ovat samalla yhteensä enintään 1 000 euroa.

Mainittuja eurorajoja sovellettaessa otetaan huomioon kaikenlaisen verovuonna luovutetun omaisuuden luovutushinnat ja hankintamenot (arvopaperien lisäksi esimerkiksi kiinteistöjen ja asunto-osakkeiden luovutushinnat ja hankintamenot). Huomioon ei kuitenkaan oteta luovutushintoja tai hankintamenoja sellaisen omaisuuden luovutuksista, joka on säädetty erikseen verovapaaksi. Tällaisia omaisuuden luovutuksia ovat esimerkiksi oman vakituisen asunnon verovapaa luovutus ja verovapaa sukupolvenvaihdosluovutus.

Myöskään tavanomaisen koti-irtaimiston tai muun siihen rinnastettavan henkilökohtaisen omaisuuden luovutuksia ei oteta huomioon (katso tarkemmin Verohallinnon ohje Kokonaan tai osittain verovapaat luovutusvoitot henkilöverotuksessa).

4 Luovutusvoiton- ja tappion laskeminen

4.1 Luovutushinta

Luovutushinta on vastike, jonka omaisuuden luovuttaja saa luovutuksen johdosta. Kaupassa luovutushinta on saatu rahavastike (myyntihinta). Vaihdossa vastike saadaan osaksi tai kokonaan muuna omaisuutena kuin rahana. Luovutushinta on vaihdossa saadun omaisuuden käypä arvo luovutushetkellä lisättynä mahdollisesti saadulla välirahalla tai vähennettynä vaihdossa maksetulla välirahalla.

4.2 Hankintameno

4.2.1 Hankintahinta ja -kulut

Arvo-osuuksien, sijoitusrahasto-osuuksien ja muiden arvopaperien hankintamenot määräytyvät eri tavoin riippuen siitä, miten ne on aikanaan hankittu. Jos luovutettu omaisuus on hankittu ostamalla, hankintamenoa on maksettu ostohinta. Jos omaisuus on saatu vaihdossa, hankintamenoa on vaihdossa luovutetun omaisuuden käypä arvo vaihdon tapahtuessa lisättynä mahdollisesti maksetulla välirahalla.

Osakkeita on voitu hankkia merkitsemällä niitä yhtiötä perustettaessa tai myöhemmin järjestettävässä osakeannissa. Hankintamenoa on tällöin osakkeiden merkintähinta.

Osakkeiden hankintamenoksi luetaan myös osakeyhtiöön tehty vastikkeeton osakepääomasijoitus tai sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon tehty sijoitus. Tällaisen sijoituksen katsotaan jakaantuvan tasan sijoituksen tehneen osakkeenomistajan yhtiöstä omistamien osakkeiden hankintamenoksi riippumatta siitä, milloin ja millä hinnalla osakkeet on alun perin hankittu. Vastikkeeton sijoitus ei vaikuta osakkeiden omistusajan laskentaan.

Jos sijoitus tehdään muuna omaisuutena kuin rahana, kyse on apporttisijoituksesta ja yhtiöön sijoitetun omaisuuden luovutuksesta käypään arvoon. Myös jos osakkeenomistaja myy osakeyhtiölle omaisuutta alihintaan, luovutuksessa on kysymys apporttiin verrattavasta sijoituksesta yhtiöön. Tällaista omaisuuden sijoittamista osakeyhtiöön käsitellään osakkeenomistajan verotuksessa luovutuksena. Osakeyhtiöön sijoitetun omaisuuden luovutushinnaksi luovutusvoittoverotuksessa katsotaan mainitun omaisuuden käypä arvo luovutushetkellä (KHO 2009:66).

Osakeyhtiölle annetun pääomalainan vaikutuksesta osakkeiden hankintahintaan kerrotaan Verohallinnon ohjeessa Pääomalainojen ja muiden yhtiölle annettujen lainojen luovutukset ja menetykset tuloverotuksessa.

Omaisuutta on voitu saada myös esimerkiksi perintönä, lahjana tai osituksessa. Erilaisista hankintatavoista ja niiden perusteella määräytyvästä hankintahinnasta on kerrottu lisää myöhemmin tässä ohjeessa.

Hankintamenoon luetaan myös eräät omaisuuden hankintaan välittömästi liittyvät kulut (hankintakulut). Tällaisia ovat muun muassa ostajan maksama varainsiirtovero tai leimavero, arvopaperinvälittäjälle ostosta maksettu välityspalkkio ja rahastoyhtiölle, pankille tai sijoituspalveluyritykselle maksettu sijoitusrahasto-osuuden merkintäpalkkio. Jos arvopaperi on hankittu pörssikaupalla, varainsiirtoveroa ei ole yleensä suoritettu.

4.2.2 Hankintameno-olettama ja omistusaika

Hankintamenon ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärän sijasta luovutusvoitto voidaan laskea vähentämällä luovutushinnasta niin sanottu hankintameno-olettama. Hankintameno-olettamaa sovelletaan vain luonnollisen henkilön tai kuolinpesän verotuksessa ja vain silloin, kun luovutusvoitto verotetaan tuloverolain mukaan.

Hankintameno-olettama tarkoittaa sitä, että luovutusvoittoa laskettaessa luovutushinnasta vähennetään aina vähintään

• 20 prosenttia luovutushinnasta, jos luovuttaja oli omistanut omaisuuden luovutushetkellä alle 10 vuoden ajan; ja
• 40 prosenttia luovutushinnasta, jos luovuttaja oli omistanut omaisuuden luovutushetkellä vähintään 10 vuoden ajan.

Arvopaperien omistusaika lasketaan niiden saantohetkestä. Osakeyhtiötä perustettaessa osakkeet katsotaan hankituiksi silloin, kun osakkeet merkitään ja perustamiskirja allekirjoitetaan. Kun osakkeet on saatu kaupalla, omistusaika alkaa yleensä kauppakirjan allekirjoituspäivästä. Osakeannissa saatujen osakkeiden omistusaikaa käsitellään luvussa 9.3. Työsuhdeoption perusteella merkittyjen osakkeiden omistusaika lasketaan osakkeiden merkintähetkestä. Perintönä saadun omaisuuden omistus alkaa kuolinpäivästä ja lahjana saadun omaisuuden lahjakirjan allekirjoituspäivästä. Osituksessa puolisolle tai leskelle siirtyneen omaisuuden hankinta-aika lasketaan ositusta edeltävästä saannosta. Kuolinpesälle osituksessa tulleen omaisuuden hankinta-aikana on vainajan kuolinhetki.

Hankintameno-olettama vähennetään hankintamenon ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärän sijasta, jos hankintameno-olettaman mukaan laskettu vähennys on yhteismäärää suurempi. Voitto lasketaan verovelvolliselle edullisemmalla tavalla.

Hankintameno-olettamaa voidaan käyttää myös silloin, kun luovutetaan perintönä tai lahjana saatua omaisuutta ja olettama on suurempi kuin lahja- tai perintöverotusarvo lisättynä myyntikuluilla, tai luovutetaan osituksessa saatua omaisuutta ja olettama on suurempi kuin ositusta edeltävän saannon hankintameno lisättynä myyntikuluilla. Sen sijaan termiinisopimuksesta saatua voittoa laskettaessa ei vähennetä hankintameno-olettamaa.

4.2.3 Hankintahinnan selvittäminen

Luovutusvoittoa laskettaessa arvopaperien hankintahinta ei aina ole Verohallinnon tiedossa. Myyjän on lähtökohtaisesti pystyttävä esittämään alkuperäinen hankintahinta ja hankintaan liittyvät kulut, jotta luovutusvoitto laskettaisiin todellisen hankintahinnan mukaan. Jos todellista hankintahintaa ei pystytä esittämään, lasketaan luovutusvoitto hankintameno-olettamaa käyttäen.

Hankintahinnan ja –kulujen esittäminen on tärkeää varsinkin tappiollisista kaupoista. Muutoin todellisuudessa tappiollinen kauppa voi verotuksessa kääntyä voitolliseksi hankintameno-olettaman käytön takia.

5 Alihintainen luovutus

Jos omaisuuden luovutushinta ei ylitä 75 prosenttia omaisuuden käyvästä arvosta luovutushetkellä, katsotaan käyvän arvon ja maksetun hinnan välinen ero lahjaksi. Tällöin luovutus jaetaan maksetun hinnan ja käyvän arvon suhteessa vastikkeelliseksi kaupaksi ja vastikkeettomaksi lahjaksi. Luovutusvoitto tai -tappio lasketaan tällöin siten, että saadusta luovutushinnasta vähennetään vain vastikkeellista osaa vastaava osa omaisuuden hankintamenosta.

Luovutuksen alihintaisuudesta johtunut keinotekoinen luovutustappio ei ole vähennyskelpoinen. Ratkaisussa KHO 2014:85 verovelvollinen oli myynyt lapsilleen pörssiosakkeita myyntipäivän mukaisia pörssikursseja alhaisemmalla hinnalla. Luovutustappiota ei hyväksytty vähennettäväksi siltä osin, kun tappio oli aiheutunut pörssikurssin alle jääneistä myyntihinnoista. Tappiota pidettiin todellisena vain siltä osin, kun se johtui omaisuuden käyvän arvon laskusta.

6 Perintönä tai lahjana saadun arvo-osuuden, sijoitusrahasto-osuuden ja muun arvopaperin luovutus

Myös perityn tai lahjaksi saadun arvo-osuuden, sijoitusrahasto-osuuden ja muun arvopaperin luovutuksesta voi syntyä luovutusvoitto tai -tappio. Luovutusvoitto tai -tappio lasketaan myös näissä tapauksissa vähentämällä luovutushinnasta hankintamenon ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärä tai hankintameno-olettama. Hankintameno-olettaman suuruus (40 % tai 20 %) ratkaistaan omistusajan perusteella. Perintönä tai testamentilla saadun omaisuuden omistusaika lasketaan perinnönjättäjän kuolemasta. Lahjana saadun omaisuuden omistusaika lasketaan lahjoituksesta.

Perintönä tai lahjana saadun arvopaperin hankintamenoksi katsotaan se verotusarvo, jota on käytetty toimitetussa perintö- tai lahjaverotuksessa. Osituksessa tai perinnönjaossa käytettyä arvopaperin arvoa ei voida vähentää hankintamenona. Maksettua perintö- tai lahjaveroa ei voida lukea hankintamenoon eikä muutenkaan vähentää luovutusvoiton verotuksessa.

Arvopaperin perintöverotusarvo vähennetään hankintamenona sekä silloin, kun arvopaperin luovuttaa jakamaton kuolinpesä että silloin, kun perillinen luovuttaa perinnönjaossa saamaansa omaisuutta.

Hankintahintana vähennetään siis perintöverotuksessa käytetty verotusarvo ja voiton hankkimisesta syntyneet kulut tai vaihtoehtoisesti hankintameno-olettama. Hankintameno-olettaman suuruuteen vaikuttava omistusaika lasketaan kuolinpäivästä.

7 Lahjana saadun arvo-osuuden, sijoitusrahasto-osuuden ja muun arvopaperin edelleen luovutus vuoden sisällä lahjoituksesta

Lahjaverotusarvoa ei vähennetä arvopaperin hankintamenona, jos lahjaksi saatu arvopaperi luovutetaan ennen kuin vuosi on kulunut lahjoituksesta. Hankintamenona pidetään tällaisessa tilanteessa lahjoittajan hankintamenoa myöhempine muutoksineen.  

Luovutusvoitto tai -tappio lasketaan myös tässä tapauksessa vähentämällä luovutushinnasta omaisuuden poistamatta olevan hankintamenon ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärä tai hankintameno-olettama. Hankintameno-olettama on tässä tapauksessa aina 20 prosenttia luovutushinnasta, koska lahjansaajan omistusaika alkaa lahjoituksesta.

Kun lahjana saatuja osakkeita myydään edelleen ennen kuin vuosi on kulunut lahjoituksesta, on syytä huomata, että arvo-osuusjärjestelmään kuuluvat osuudet tiettyyn omaisuuteen katsotaan luovutetuiksi siinä järjestyksessä kuin ne on saatu, jos verovelvollinen ei muuta näytä. Lahja on luovutus, jossa lahjanantaja luovuttaa samalla arvo-osuustilillä olevia saman yhtiön arvo-osuuksia FIFO-periaatteen mukaisesti siinä järjestyksessä kuin hän on ne saanut.

Jos samalla kertaa lahjoitetaan samanlaisia arvo-osuuksia useammalle eri lahjansaajalle, katsotaan arvopaperit luovutetuksi siinä järjestyksessä, jona lahjaksi saatavat arvo-osuudet kirjataan saajiensa arvo-osuustileille. Arvopapereita ei katsota luovutetuksi siinä järjestyksessä, mitä lahjakirjassa luovutusjärjestyksestä määrätään.

Menettelyyn, jossa lahjoitettuja osakkeita myydään pian lahjoittamisen jälkeen ja osapuolten välillä on intressiyhteys, voidaan mahdollisesti puuttua verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n nojalla, jos järjestely tuottaa erityisiä veroetuja järjestely kokonaisuutena arvioiden. Veron kiertämiseen liittyviä tilanteita kuvataan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Veron kiertämissäännöksen soveltaminen.

Lahjana saadusta arvopaperista toimitetaan myös lahjaverotus, jossa saajalle määrätään lahjavero omaisuuden käyvästä arvosta lahjoitushetkellä. Jos lahjansaaja on luovuttanut arvopaperin edelleen vuoden sisällä lahjoituksesta ja luovutusvoitto on laskettu edellä kerrotulla tavalla lahjoittajan hankintamenosta, toimitettua lahjaverotusta oikaistaan siten, että lahjan arvosta vähennetään lahjansaajalle luovutusvoitosta maksuunpantu vero. Vähentää ei kuitenkaan voida enempää kuin se veron määrä, joka olisi määrätty, jos luovutushintana olisi ollut lahjaverotuksessa käytetty verotusarvo.

8 Osituksessa saatujen arvo-osuuksien, sijoitusrahasto-osuuksien ja muiden arvopaperien luovutus

Jos puoliso luovuttaa omaisuutta, jonka hän on saanut avio-oikeuden nojalla osituksessa, hänen hankintamenonaan pidetään hänelle omaisuuden osituksessa luovuttaneen toisen puolison hankintamenoa myöhempine muutoksineen.

Luovutusvoitto tai -tappio lasketaan myös näissä tapauksissa vähentämällä arvopaperin luovutushinnasta hankintamenon ja voiton hankkimisesta syntyneiden menojen yhteismäärä tai hankintameno-olettama. Osituksessa avio-oikeuden nojalla saadun arvopaperin omistusaika lasketaan ositusta edeltäneen omistajanvaihdoksen mukaan eli yleensä siitä hetkestä, jolloin omaisuutta osituksessa luovuttanut osapuoli on hankkinut omaisuuden.

Osituksella tarkoitetaan avioliittolain (234/1929) mukaista määrämuotoista ositusta avioeron tai toisen puolison kuoleman johdosta. Perintöverotusta toimitettaessa tehtävä laskennallinen ositus on tässä vailla merkitystä.

9 Osakeannissa saatujen osakkeiden luovutus

9.1 Yleistä

Osakeyhtiön järjestäessä osakeannin osakkeenomistajilla on yleensä etuoikeus annettaviin uusiin osakkeisiin samassa suhteessa kuin heillä ennestään on yhtiön osakkeita. Tämä koskee sekä maksullisessa osakeannissa merkittäviä että maksuttomassa osakeannissa ilmaiseksi saatavia osakkeita.

Osakeanteja voidaan järjestää myös siten, että vanhojen osakkeenomistajien merkintäetuoikeudesta luovutaan. Tällöin kyseessä on esimerkiksi tietylle sijoittajaryhmälle suunnattu osakeanti.

9.2 Osakeannin vaikutus osakkeiden hankintamenoon

9.2.1 Osakeanti viimeistään 31.12.2004

Ennen vuotta 2005 kaupparekisteriin merkitty osakeanti ei vaikuta merkinnän perusteena olleiden osakkeiden hankintamenoon. Osakeannissa saadun osakkeen hankintameno määräytyy siitä maksetun merkintähinnan perusteella. Jos osake on saatu rahastoannissa, sen todellinen hankintameno on nolla.

Kun merkinnän perusteena ollut osake, uusmerkintäosake tai rahastoantiosake luovutetaan, saadaan luovutushinnasta vähentää joko osakkeen hankintamenon ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärä tai sitä suurempi hankintameno-olettama.

9.2.2 Osakeanti 1.1.2005 tai sen jälkeen

Jos osakkeen perusteella merkitään tai saadaan uusia osakkeita 1.1.2005 tai sen jälkeen toimeenpannussa osakeannissa, merkinnän perusteena olevan osakkeen hankintameno ja merkityn osakkeen mahdollinen hankintameno jaetaan merkinnän perusteena olevan osakkeen ja merkityn osakkeen hankintamenoksi (TVL 47 §:n 3 momentti). Hankintamenon jakaminen koskee milloin tahansa hankittuja osakkeita, jos osakeanti on tapahtunut 1.1.2005 tai sen jälkeen.

Maksuttoman osakeannin johdosta merkinnän perusteena olevan osakkeen hankintameno jakautuu merkinnän perusteena olevan osakkeen ja rahastoannissa saadun osakkeen hankintamenoksi.

Maksullisen osakeannin johdosta merkinnän perusteena olevan osakkeen hankintamenon ja merkityn osakkeen hankintamenon yhteenlaskettu määrä jakautuu merkinnän perusteena olevan osakkeen ja uusmerkinnässä saadun osakkeen hankintamenoksi.

Osakeantitilanteessa on mahdollista, että merkintäoikeuksien irtoamisen jälkeen sijoittaja myy vanhan osakkeen pois ennen kuin hän käyttää vanhan osakkeen perusteella saamiaan merkintäoikeuksia osakemerkintään. Myös tässä tilanteessa vanhan osakkeen hankintamenon ja merkityn uuden osakkeen hankintamenon yhteenlaskettu määrä jakautuu merkinnän perusteena olleelle osakkeelle ja merkitylle uudelle osakkeelle.

Jos rahastoanti ja maksullinen uusmerkintä tapahtuvat samanaikaisesti, merkinnän perusteena olevan osakkeen hankintameno ja merkittyjen osakkeiden yhteenlaskettu hankintameno jakautuu tasan kaikkien näiden osakkeiden hankintamenoksi.

Hankintameno jaetaan osakeantitilanteessa osakekohtaisesti. Jos merkinnän perusteena olevilla osakkeilla on erisuuruinen hankintameno, myös osakeannin jälkeinen hankintameno on laskettava kunkin osake-erän osalta erikseen.

9.2.3 Osakkeiden hankintameno tilanteissa, joissa hankinta ei perustu vanhaan osakeomistukseen

Jos osaketta ei ole merkitty vanhan osakkeenomistuksen perusteella, osakkeen hankintameno muodostuu maksetusta merkintähinnasta ja mahdollisesta merkintäoikeuden hankintahinnasta. 

Osakkeenomistajien merkintäetuoikeuteen perustuvassa osakeannissa voi käydä niin, että kaikki osakkeenomistajat eivät halua merkitä uusia osakkeita. On tavallista, että merkitsemättä jääviä osakkeita tarjotaan muiden osakkeenomistajien ostettavaksi. Näin hankittuja osakkeita ei katsota saadun vanhan osakeomistuksen perusteella.

9.2.4 Rahastoannissa ennen 1.1.2005 ja sen jälkeen saadun osakkeen luovutus

Osakkeenomistajalla voi olla osakkeita, jotka hän on saanut rahastoannissa ennen 1.1.2005 ja osakkeita, jotka hän on saanut rahastoannissa 1.1.2005 tai sen jälkeen. Ennen 1.1.2005 rahastoannissa saatujen osakkeiden hankintameno on 0 euroa.

Tällaisten osakkeiden perusteella voi saada rahastoannissa 1.1.2005 tai sen jälkeen uusia osakkeita. Tällöin vanhojen osakkeiden hankintameno (0 euroa) ei muutu ja se siirtyy myös sen perusteella saaduille osakkeille. Näiden osakkeiden hankintameno on myös 0 euroa.

Luovutusvoittoa laskettaessa edellä mainitun tyyppisessä rahastoannissa saadun osakkeen hankintamenona vähennetään aina hankintameno-olettama. Hankintameno-olettaman suuruus määräytyy luovutettavien osakkeiden hankintahetken perusteella. Rahastoannissa saatujen osakkeiden hankinta-ajankohtana pidetään niiden osakkeiden hankinta-ajankohtaa, joiden perusteella rahastoannissa saadut osakkeet on merkitty.

9.3 Osakeannissa saatujen osakkeiden omistusaika

Osakeannissa saatujen osakkeiden omistusajan katsotaan alkavan aikaisemmin omistettujen osakkeiden hankinta-ajankohdasta, jos osakkeita merkitään aikaisemman osakeomistuksen perusteella.

Jos osakkeenomistaja saa merkitä osakeannissa uusia osakkeita yli osakeantia edeltävän osuutensa tai merkintä on avoin, lasketaan uusien osakkeiden omistusaika sitovan merkinnän tapahtumisesta tai siitä hetkestä, kun merkinnän perusteena olevat merkintäoikeudet hankitaan.

Vuonna 2005 tai sen jälkeen kaupparekisteriin merkityssä osakeannissa saadun osakkeen hankinta-ajankohta määritellään samoin kuin ennen vuotta 2005 kaupparekisteriin merkityssä osakeannissakin. Esimerkiksi hankintameno-olettaman suuruuteen vaikuttava omistusaika lasketaan merkinnän perusteena olleen osakkeen hankinta-ajankohdan mukaan.

9.4 Merkintäoikeuden luovutus

Osakkeenomistaja voi yleensä luovuttaa osakeannissa saadut merkintäoikeudet käyttämättä niitä osakkeiden merkintään. Vanhan osakeomistuksen perusteella saadulla merkintäoikeudella ei ole hankintamenoa. Merkintäoikeuden luovutushinnasta vähennetään siten aina 20 tai 40 prosentin hankintameno-olettama riippuen merkintäoikeuksien perusteena olleiden osakkeiden hankinta-ajankohdasta. Tämän vuoksi aikaisemman osakeomistuksen perusteella saadun merkintäoikeuden luovutuksesta realisoituu aina luovutusvoitto. 

Osakkeen merkintäoikeus voidaan saada myös muuten kuin vanhan osakkeenomistuksen perusteella. Merkintäoikeuksien liikkeelle laskun jälkeen merkintäoikeuksilla käydään usein määräajan kauppaa pörssissä, jolloin muukin kuin vanha osakkeenomistaja voi hankkia merkintäoikeuksia. Osakkeenomistaja, joka ei halua käyttää merkintäoikeuksiaan, voi myös yleensä lahjoittaa ne toiselle.

Erikseen hankitun merkintäoikeuden hankintameno muodostuu sen ostohinnasta ja hankintakuluista. Lahjaksi saadun merkintäoikeuden hankintameno on sille lahjaverotuksessa vahvistettu verotusarvo. Hankintameno määräytyy siis kuten muunkin vastikkeellisesti ja vastikkeettomasti hankitun omaisuuden hankintameno. Tällöin merkintäoikeuden luovutuksesta voi voiton sijasta syntyä myös tappiota, jos hankintahinta ja voiton hankkimisesta syntyneet menot ovat suuremmat kuin luovutushinta.

Jos erikseen hankittu tai saatu merkintäoikeus käytetään osakkeen merkintään, merkintäoikeuden hankintameno lisätään sen perusteella merkityn osakkeen hankintamenoon.

Jos merkintäoikeutta ei käytetä osakemerkintään, eikä luovuteta edelleen, merkintäoikeus raukeaa merkintäajan päättyessä. Merkintäoikeus menettää tällöin lopullisesti arvonsa. Erikseen hankitun merkintäoikeuden hankintahinta voidaan tällöin vähentää luovutustappiona. Tappion verovuodeksi katsotaan se verovuosi, jona merkintäoikeuden käyttöaika päättyy. Jos rauennut merkintäoikeus on saatu vanhan osakkeenomistuksen perusteella, luovutustappiota ei synny, koska merkintäoikeudella ei tällöin ole hankintamenoa.

9.5 Merkintäoikeuksien osittainen käyttö ja luovutus, osakkeiden hankintameno

Osakkeisiin liittyviä merkintäoikeuksia voidaan käyttää osittain uusmerkintään ja osa niistä myydä. Kun osakkeita on hankittu useassa erässä ja merkintäoikeuksia on saatu kaikkien aiemmin omistettujen osakkeiden perusteella, ei merkintäoikeuksia voida yksilöidä tiettyyn osakkeeseen liittyviksi. Jos osakkeenomistaja merkitsee osakkeita vain osalla saamistaan merkintäoikeuksista ja myy osan merkintäoikeuksista pois, katsotaan merkintäoikeudet käytetyksi osakemerkintään aiemman osakeomistuksen eli hankintamenoltaan ja hankinta-ajankohdaltaan erilaisten osakkeiden määrän mukaisessa suhteessa.

Merkitystä ei ole sillä, missä järjestyksessä merkintäoikeuksien käyttäminen ja ylimääräisten merkintäoikeuksien myynti tapahtuvat. Hankintaerittäin yhteenlaskettu vanhojen osakkeiden alkuperäinen hankintameno ja uusien osakkeiden merkintähinta jakaantuu osakkeille hankintaerien mukaisessa suhteessa.

9.6 Ylijäävien merkintäoikeuksien (jakojäännöksien) luovutus

Osakeannissa voidaan antaa osakkeita vanhan osakkeenomistuksen perusteella siten, että yhden tai useamman uuden osakkeen saamiseksi tarvitaan useampi kuin yksi vanha osake (merkintäoikeus). Tällöin voi käydä niin, että osakkeenomistajan vanhoihin osakkeisiin liittyvien merkintäoikeuksien lukumäärä ei ole jaollinen uuden osakkeen merkintään tarvittavien osakkeiden merkintäoikeuksien lukumäärällä, vaan merkintäoikeuksia jää yli.

Osakeyhtiölain mukaan yhtiö voi myydä ylijäävät merkintäoikeudet (”jakojäännökset”) omistajiensa lukuun ja tilittää myynnistä saadut varat heille. Luovutusvoiton laskennassa sovelletaan tällöin merkintäoikeuden luovutusta koskevia säännöksiä. Saadulle vastikkeelle ei jaeta osaakaan merkintäoikeuden perusteena olleen osakkeen hankintamenosta. Vastikkeesta vähennetään hankintameno-olettamana joko 20 tai 40 prosenttia vastikkeen määrästä riippuen merkintäoikeuden perusteena olleen osakkeen hankinta-ajankohdasta.

Maksuttomassa osakeannissa on menetelty myös siten, että ylijäävien merkintäoikeuksien (”jakojäännösten”) perusteella muodostetaan osakkeita, jotka myydään omistajiensa lukuun. Myös tällainen ylijäävien merkintäoikeuksien realisointi voidaan rinnastaa merkintäoikeuden myyntiin. Saadulle vastikkeelle ei jaeta osaakaan merkintäoikeuden perusteena olleen osakkeen hankintamenosta. Vastikkeesta vähennetään hankintameno-olettamana joko 20 tai 40 prosenttia vastikkeen määrästä riippuen merkintäoikeuden perusteena olleen osakkeen hankinta-ajankohdasta.

10 Osakkeiden jakaminen (Split)

Splitillä tarkoitetaan osakkeen jakamista useammaksi osakkeeksi. Osakkeiden lukumäärä kasvaa ja vanhojen osakkeiden tilalle tulee uudet osakkeet. Splitin johdosta osakkeella jakamishetkellä oleva hankintameno jaetaan splitissä saataville osakkeille. Splitissä saatujen osakkeiden omistusaika on sama kuin splitatun osakkeen omistusaika.

Yllä olevassa esimerkissä verovelvollinen sai splitissä samanarvoisia osakkeita. Splitattavan osakkeen hankintameno jaetaan tällöin tasan splitissä saataville osakkeille. On myös mahdollista, että osakkeenomistaja saa splitissä erilajisia osakkeita, jotka ovat arvoltaan erilaisia. Tällaisessa tapauksessa splitatun osakkeen hankintamenoa ei jaeta tasan splitissä saataville osakkeille, vaan hankintameno jaetaan splitissä saaduille osakkeille niiden käyvän arvon mukaisessa suhteessa.

11 Osakkeiden yhdistely (reverse split)

Splitin vastakohta on osakkeiden yhdistely eli reverse split. Yhdistelyssä useampia osakkeita yhdistetään yhdeksi osakkeeksi. Yhtiön osakepääoma ei muutu, mutta osakemäärä pienenee.

Yhdistelyssä osakkeiden yhteinen hankintameno säilyy ennallaan, mutta yksittäisen osakkeen hankintameno kasvaa. Yhdistelyn jälkeen yksittäisen osakkeen hankintameno lasketaan siten, että yhdeksi osakkeeksi yhdistettyjen osakkeiden hankintahinnat lasketaan yhteen. Yhdistelyllä ei ole vaikutusta osakkeiden hankinta-ajankohdan määräytymiseen. Osakkeen omistusaika lasketaan siitä, kun yhdistellyt osakkeet on hankittu.

Jos yhdistellyt osakkeet on hankittu eri aikoina ja eri hankintamenoilla,  osakkeiden hankintameno kohdistetaan yhdistetyille osakkeille yhdistelemättömien osakkeiden saamisjärjestyksessä. Kun osakkeiden yhdistelyssä on ollut mukana eri aikoina hankittuja osakkeita, on myös yhdistellyillä osakkeilla eri hankinta-aikoja sen mukaan, mistä hankintaerästä ne on yhdistetty. Kullekin osakkeiden hankintaerälle lasketaan erikseen hankintameno, joka perustuu ennen osakkeiden yhdistelyä osakkeilla olleeseen hankintamenoon. (KHO 2019:66)

Yhdistelyssä osakkeenomistajan osakkeiden määrä ei välttämättä mene tasan. Tällöin yhtiö yleensä lunastaa ylijäävät osakkeet ja maksaa niistä rahavastiketta osakkeenomistajalle. Rahavastikkeen mahdollisen luovutusvoiton tai -tappion selvittämiseksi siitä vähennetään alla olevassa esimerkissä esitetyllä tavalla laskettu hankintameno tai hankintameno-olettama.

12 Bonusosake

Osakkeiden ostaja on voinut kaupan perusteella saada osakkeita myyvältä taholta lisää osakkeita niin sanottuja bonusosakkeina ilman eri vastiketta. Bonusosakkeen saannin edellytyksenä on yleensä ollut se, että ostaja on pitänyt ostamansa osakkeet tietyn määräajan. Tällainen bonusosake katsotaan hankituksi vastikkeellisesti siten, että osa aikaisemmin ostettujen osakkeiden hankintamenosta jakautuu bonusosakkeelle.

Ostettujen osakkeiden ja bonusosakkeiden hankintameno lasketaan jakamalla osakkeita ostettaessa maksettu kauppahinta tuolloin saatujen ja myöhemmin saatujen bonusosakkeiden yhteismäärällä.

13 Työsuhteen perusteella saadut osakkeet

Osakkeiden saaminen palkkana tai muuna veronalaisena etuutena on vastikkeellinen saanto. Hankintamenona pidetään tällöin osakkeista mahdollisesti maksetun hankintahinnan lisäksi määrää, joka on otettu tuloverotuksessa veronalaisena ansiotulona huomioon.

TVL 66 §:n 1 momentin mukaan ansiotuloa on etu työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta merkitä yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää hintaa alempaan hintaan. Etu on veronalaista siltä osin kuin osakkeen tai osuuden hinnasta saatu alennus on enemmän kuin 10 prosenttia osakkeen tai osuuden käyvästä hinnasta. Jos etu ei ole henkilöstön enemmistön käytettävissä, saatu alennus on koko määrältään veronalaista tuloa. Säännöksen 2 momentissa säädetään julkisesti noteeratun osakkeen tai osuuden käyvän hinnan määrittelystä TVL 66 §:n 1 momentin mukaisessa osakeannissa.

Jos TVL 66 §:n 1 momentin mukaisessa henkilöstöannissa merkityn osakkeen merkintähinta vastaa käypää arvoa, osakkeiden merkinnästä ei synny veronalaista etua. Tällöin osakkeiden hankintahintana pidetään niistä merkittäessä maksettua kauppahintaa.

Jos osakkeita saadaan merkitä niiden käypää arvoa alempaan hintaan henkilöstön enemmistölle suunnatussa TVL 66 §:n 1 momentin mukaisessa osakeannissa, työntekijälle syntyy veronalainen palkkana verotettava etu siltä osin kuin alennus on enemmän kuin 10 prosenttia osakkeen käyvästä arvosta. Tulona verotettu osa alennuksesta lasketaan mukaan osakkeiden hankintahintaan. Jos alennus on korkeintaan 10 prosenttia, sitä ei lasketa mukaan veronalaiseen palkkatuloon, eikä sitä huomioida myöskään osakkeiden hankintamenon lisäyksenä.

Henkilöstöannissa on kysymys suunnatusta osakeannista, joten merkittyjen osakkeiden hankinta-ajankohtana pidetään merkintähetkeä.

Osakkeiden käyvästä arvosta saatu alennus katsotaan hankintamenoksi, vaikka etua ei olisi verotettu Suomessa ulkomaan työskentelyä koskevan kuuden kuukauden säännön nojalla (KHO 18.3.2003 taltio 575). Hankintamenoon ei kuitenkaan lueta työntekijän työnantajayhtiön osakeannissa saamaa korkeintaan 10 %:n alennusta osakkeen käyvästä hinnasta.

Vuoden 2021 alussa voimaan tulleessa TVL 66 a §:ssä säädetään työsuhteeseen perustuvasta osakeannista muussa kuin julkisesti noteeratussa yhtiössä. Tämän säännöksen edellytykset täyttävässä osakeannissa veronalaista tuloa muodostuu vain siltä osin kuin merkintähinta alittaa osakkeelle lasketun matemaattisen arvon, jota on oikaistu tietyillä säännöksessä mainituilla erillä. Jos osakeanti täyttää TVL 66 a § edellytykset, on osakkeen hankintamenoa vain siitä maksettu merkintähinta. Jos merkintähinta alittaa TVL 66 a §:n mukaan lasketun matemaattisen arvon, on koko erotus veronalaista tuloa. Tällöin hankintamenoksi katsotaan osakkeen merkintähinnan lisäksi myös palkkana verotettu määrä.

Työsuhteeseen perustuvaa oikeutta saada tai hankkia yhtiön osakkeita käypää hintaa alempaan hintaan sopimuksen tai sitoumuksen perusteella kutsutaan työsuhdeoptioksi. (TVL 66 § 3 momentti) Työsuhdeoptiosta saatu etu on kokonaisuudessaan veronalaista ansiotuloa. Työsuhteen perusteella ostettujen ja työsuhdeoptioilla hankittujen osakkeiden hankintameno lasketaan samalla tavalla kuin palkkana saatujen osakkeiden. Hankintamenoa on siten osakkeista maksettu hinta ja palkkana verotettu määrä yhteenlaskettuna.

Palkansaajalle voi aiheutua kustannuksia osakkeiden ostamisesta ja työsuhdeoptioiden käyttämisestä. Tällainen meno voi olla esimerkiksi palkansaajan maksama välittäjän palkkio tai varainsiirtovero. Tällaiset menot ovat ansiotulon hankkimisesta aiheutuneita menoja, jotka vähennetään esitetyn selvityksen perusteella palkansaajan verotusta toimitettaessa (TVL 29 ja 95 §). Näitä ansiotulon verotuksessa vähennettyjä tulonhankkimismenoja ei lueta palkansaajan osakkeiden hankintamenoon.

Työsuhdeoptioista ja henkilöstöanneista lisää Verohallinnon ohjeissa Työsuhteeseen perustuvan osakeannin verotus, Työsuhdeoption ja työsuhteeseen perustuvan osakeannin verotus kansainvälisissä tilanteissa ja Työsuhdeoptioiden verotus.

14 Osinkona saatu osake

Osakeyhtiö voi jakaa osakkeenomistajilleen osinkona muutakin omaisuutta kuin rahaa, esimerkiksi omia tai tytäryhtiön osakkeita. Osinkona saadun osakkeen hankintameno on osakkeen käypä arvo sinä ajankohtana, jolloin osinko on nostettavissa. Hankintamenoksi katsotaan osakkeen käypä arvo kokonaisuudessaan, vaikka osa osinkotulosta on verovapaata tuloa.

Julkisesti noteeratun osakkeen käypä arvo määritellään yleensä sen mukaan, mikä on osakkeen keskikurssi sinä päivänä, jolloin osinko on nostettavissa. Osinkona saadun osakkeen tai muun omaisuuden omistusaika lasketaan siitä, kun osinko on ollut nostettavissa.

Pörssiyhtiö voi toteuttaa osingonjaon myös siten, että se jakaa osingon joko rahana tai antamalla osakkeenomistajalle suunnatussa annissa rahaosinkoa vastaavasta arvosta ilmaisosakkeita. Yhtiö antaa osakkeenomistajalle ns. scrip-kupongin, jonka avulla omistaja ilmaisee tahtonsa ottaa tuleva osinko rahana tai ilmaisosakkeina​. Osakkeenomistajalle kertyy tuloverolain 33 a §:ssä tarkoitettua osittain veronalaista osinkotuloa, kun hän merkitsee scrip-kuponkien perusteella uusia osakkeita (KHO 2020:116). Scrip-kupongin perusteella merkittyjen osakkeiden hankintahinta on osinkotuloksi katsottu määrä kokonaisuudessaan, vaikka vain osa siitä on veronalaista. Osakkeiden omistusaika alkaa niiden merkintähetkestä.

Ruotsissa pörssiyhtiöt voivat toteuttaa voitonjaon jakamalla osingon sijaan tai osingon lisäksi lunastusosakkeita osakkeenomistajille. Yhtiö lunastaa lunastusosakkeet myöhemmin takaisin ennalta määrättyyn hintaan ja ennalta määrättynä ajankohtana. Voitonjakona annetut lunastusosakkeet voivat olla myös julkisen kaupankäynnin kohteena ennen ennalta sovittua lunastusta. Lunastusosakkeen ennalta sovittu lunastushinta verotetaan osinkotulona ja se muodostaa lunastusosakkeelle hankintamenon. Lunastusosakkeen myynti julkisessa kaupankäynnissä on veronalainen luovutus, jolloin luovutushinnasta vähennetään osinkotuloksi katsottu määrä kokonaisuudessaan, vaikka vain osa osingosta olisi ollut veronalaista.

Osakkeina jaetun osingon verotuksesta kerrotaan enemmän Verohallinnon ohjeessa Muuna kuin rahana jaetun osingon verotus.

15 Varojenjako vapaan oman pääoman rahastosta luovutuksena

15.1 Yleistä

Osakeyhtiölaissa tarkoitettua varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta  pidetään verotuksessa osinkona. Lähtökohtaisesti osingoksi katsotaan niin listatun kuin listaamattomankin osakeyhtiön varojenjako. Listaamattomasta yhtiöstä saatu varojenjako vapaan oman pääoman rahastosta voidaan katsoa luovutukseksi tietyissä poikkeustilanteissa.

15.2 Varojenjaon käsitteleminen luovutuksena

Listaamattoman yhtiön varojenjako vapaan oman pääoman rahastosta rinnastetaan luovutukseen, jos

• yhtiö palauttaa osakkeenomistajalle (tai tämän kuolinpesälle) hänen itse tekemäänsä pääomansijoitusta (= pääomanpalautus) ja
• pääomasijoituksen tekemisestä on varoja jaettaessa kulunut enintään kymmenen vuotta

Jos osakkeenomistaja ei esitä luotettavaa selvitystä varojen alkuperästä tai jaettavien varojen yhteys verovelvollisen pääomasijoituksiin jää epäselväksi, varojenjako verotetaan osinkoa koskevien säännösten mukaisesti.

Varojenjaon verottaminen luovutusvoittona tulee kyseeseen lähinnä tilanteissa, joissa palautetaan osakkaalle hänen merkitsemiensä osakkeiden merkintähinnoista tai optioista vapaan oman pääoman rahastoon kirjattua osaa.

Vapaan oman pääoman varojenjaon verotuksesta kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Vapaan oman pääoman rahaston varojenjako verotuksessa.

15.3 Pääomanpalautuksen vaikutus osakkeen hankintamenoon

Pääomanpalautuksena käsiteltävästä varojenjaosta syntyvä voitto lasketaan osakekohtaisesti siten, että pääomanpalautuksesta vähennetään sen osakkeen hankintameno (esimerkiksi ostohinta), jolle pääomanpalautus on saatu. Hankintamenoa voidaan vähentää kuitenkin enintään osakkeelle maksettua pääomanpalautusta vastaava määrä, tappiota ei siis voi syntyä. Hankintameno-olettamaa ei voi käyttää pääomanpalautuksesta syntyvää voittoa laskettaessa.

Kunkin osakkeen alkuperäinen hankintameno pienenee vastaavasti sille maksetun pääomanpalautuksen määrällä. Näin siitä riippumatta, onko pääomasijoitus tehty kaikkien omistettujen osakkeiden perusteella vai ei, tai onko osakkeita hankittu pääomasijoituksen tekemisen jälkeen.

Luovutusvoittona verottamisen edellytysten täyttymistä tarkastellaan osakaskohtaisesti. Jos edellytykset täyttyvät esimerkiksi eri aikoina ja eri yhteyksissä tehtyjen sijoitusten vuoksi vain joillakin osakkeenomistajilla, varojenjakoa näille osakkeille verotetaan luovutusvoittona ja varojenjakoa muille osakkeille verotetaan osinkona.

Kun osakkeenomistaja myy sellaisen osakkeen, jolle yhtiö on maksanut pääomanpalautusta, osakkeen vähennyskelpoista hankintamenoa on vain pääomanpalautuksella vähennetty määrä alkuperäisestä hankintamenosta. Vaihtoehtoisesti voi vähentää hankintameno-olettaman.

Jos osakkeita on luovutettu jo ennen pääomanpalautusta, on myytyjä osakkeita vastaava osa pääomasijoituksesta vähennetty osakkeiden hankintamenona jo luovutusvoittoa laskettaessa. Pääomanpalautuksesta voidaan tällöin vähentää vain jäljellä oleva osakkeiden hankintameno. Jos osakkeelle maksettava pääomanpalautus ylittää osakkeella pääomanpalautushetkellä jäljellä olevan hankintamenon, ylimenevä osa on verovuoden luovutusvoittoa. Hankintameno-olettamaa ei voi soveltaa.

16 Varojen jakaminen yhtiön sidotusta omasta pääomasta

Osakeyhtiö voi jakaa sidottua omaa pääomaa osakkailleen lunastamalla näiltä omia osakkeitaan. Osakkeiden lunastusta verotetaan luovutusvoittoa koskevien säännösten mukaan, ellei lunastuksen ole katsottava tapahtuvan osingosta menevän veron välttämiseksi.

Sidottua omaa pääomaa voidaan jakaa osakkaalle myös ilman, että osakas luopuu osakkeistaan, esimerkiksi alentamalla ylikurssirahastoa. Jaettava määrä on osakkaalle osakkeiden luovutushintaan rinnastettavaa tuloa, jos sitä ei pidetä peiteltynä osinkona.

Sidotun oman pääoman jakamisesta syntyvää luovutusvoittoa laskettaessa varojenjaosta vähennetään osakkeen hankintamenoa sama euromäärä kuin varojenjakona saadaan, ei kuitenkaan enempää kuin osakkeen hankintameno. Kun osake myöhemmin luovutetaan, sitä osaa osakkeen hankintamenosta, joka on vähennetty ylikurssirahaston tai muun sidotun oman pääoman jaosta, ei voida vähentää. Kunkin osakkeen hankintamenoa pienennetään sille maksetun varojenjaon määrällä. Jos osakkeelle maksettava varojenjako ylittää osakkeella varojenjakohetkellä olevan hankintamenon, ylimenevä osa on verovuoden luovutusvoittoa.

Sidotun oman pääoman varojenjakoon voidaan soveltaa hankintameno-olettamaa, jos osakkeiden jäljellä oleva poistamaton hankintameno on hankintameno-olettamaa pienempi.

17 Arvopapereiden lainaus-, shorttaus ja takaisinostosopimukset

17.1 Yleistä arvopaperien lainaamisesta ja shorttaamisesta

Arvopaperien lainaussopimuksessa lainaksiantaja (yleensä rahalaitos) luovuttaa luovutuksen kohteet eli yleensä osakkeet (arvo-osuudet) lainaksiottajalle, joka on velvollinen palauttamaan vastaavat arvopaperit lainaksiantajalle määräajan päätyttyä. Vaikka kysymys onkin arvopapereiden lainaamisesta, lainaksiottaja saa arvopapereihin täyden omistusoikeuden.

Ulkomaiset, internetissä toimivat osakevälittäjät hyväksyvät myös luonnolliset henkilöt osakelainan antajiksi. Tuloverolain mukaan verotettavalla asiakkaalla lainaksi anto on luovutus, koska käytännössä osakkeiden omistus siirtyy osakevälittäjälle.  Luovutushintana pidetään osakkeiden lainaksi antopäivän käypää arvoa. Kun lainaksi anto päättyy, osakkeiden palautus lainanantajalle on uusi saanto, jossa hankintameno määräytyy palautuspäivän käyvän arvon mukaan.

Lainaksiottaja suorittaa korvauksen siitä, että saa arvopaperit käyttöönsä. Luonnollisen henkilön saama korvaus lainaksi annosta on veronalaista pääomatuloa. Lainaksiottaja saa lainausaikana osakkeille kertyvät tuotot. Jos lainaksiottajalle maksetaan osinkoja lainassaolevien osakkeiden perusteella, maksaa hän korvausta siitä lainaksiantajalle. Lainaksiantajalle osingosta maksettua korvausta kutsutaan sijaisosingoksi.

17.2 Arvopaperien lainaus ja shorttaus

Shorttauksella eli lyhyeksimyynnillä tarkoitetaan sitä, että myydään osakkeita, joita ei omisteta. Myydyt osakkeet hankitaan jälkeenpäin joko ostamalla tai lainaamalla ne markkinoilta. Shorttaus ja osakelainaus muodostavat usein yhden toisiinsa liittyvän kokonaisuuden. Shorttaajan näkökulmasta myyntitapahtuma on luovutus, johon kohdistuu vasta myöhemmin tapahtuva hankinta.

Shorttaajan tavoite on hyötyä osakkeiden kurssimuutoksesta. Myyntitapahtuman jälkeen shorttaaja odottaa osakekurssin laskevan, jotta hän voi hankkia myymäänsä osakemäärä vastaavan määrän osakkeita myyntiä alemmalla hinnalla. Mahdollinen tuotto muodostuu myynti- ja osto/lainaushinnan erosta vähennettynä kaupankäyntikuluilla.

Jos lyhyeksimyytyjä osakkeita vastaavia osakkeita ei osteta saman päivän aikana, muodostetaan myytyjä osakkeita varten osakelaina. Tällöin mahdollinen tuotto muodostuu myyntihinnan ja lainaksiotettujen osakkeiden käyvän hinnan ja osakelainaukseen liittyvien kulujen erotuksesta.

Lyhyeksimyynti katsotaan verotuksessa luovutukseksi. Myyntihetki on luovutushetki. Luovutushinnasta voidaan vähentää saman päivän aikana ostettujen osakkeiden hankintameno tai samana päivänä lainaksiotettujen osakkeiden hankintameno, joka on osakkeiden käypä arvo niiden lainaushetkellä. Lainaksiottajan lainasta maksama preemio voidaan vähentää voiton hankkimisesta syntyneenä kuluna.

Osakelaina on maksettava takaisin. Takaisinmaksu tapahtuu ostamalla osakelainattua määrää vastaava määrä osakkeita. Kyseisten osakkeiden hankintahinta vähennetään osakkeiden myyntihinnasta. Myyntihinnaksi katsotaan se arvo, joka osakkeilla oli lainaa otettaessa.

17.3 Takaisinostosopimus

Repo- eli takaisinostosopimuksella (engl. repurchase agreement) tarkoitetaan arvopaperien luovutussopimusta, jossa ostaja ja myyjä arvopaperien myynnin lisäksi samalla sopivat kumpaakin osapuolta velvoittavasti siitä, että sovitun ajan kuluttua ostaja myy ostamansa määrän saman lajisia arvopapereita takaisin alkuperäiselle myyjälle. Ensimmäisen luovutuksen yhteydessä määrätään kiinteä takaisinostohinta. Ostaja saa arvopapereihin täyden omistusoikeuden ja voi käyttää kaikkia niihin liittyviä hallinnoimisoikeuksia sekä luovuttaa arvopaperit edelleen.

Takaisinostosopimus sisältää kaksi pätevää, vastakkaissuuntaista arvopaperikauppaa. Kummassakin kaupassa omistusoikeus siirtyy osapuolten välillä. Takaisinostohinta ylittää yleensä ostajan maksaman hinnan. Hintaero on korvaus ostajalle siitä, että myyjä saa rahamäärän käyttöönsä sopimuksen ajaksi. Kun kiinteä takaisinostohinta sovitaan ensimmäisen luovutuksen yhteydessä, säilyy myyjällä riski arvopaperien markkinahinnan muutoksista sopimuksen voimassaoloaikana.

Takaisinostosopimus on arvopapereiden luovutussopimus, jonka ehtojen mukaan luovutuksensaaja myy ja luovuttaja ostaa myöhemmin luovutettuja arvopapereita vastaavan määrän saman lajisia arvopapereita. Toisin kuin lainaussopimuksessa, takaisinostosopimuksen perusteella kummassakin kaupassa maksetaan täysi kauppahinta.

Takaisinostosopimuksessa luovutusvoittona tai -tappiona verotuksessa käsiteltävä korvaus muodostuu kauppahintojen välisestä erotuksesta eli repokorosta. Korkona voidaan käyttää sopimuksessa määriteltyä kiinteää korkoa tai vaihtuvaa korkoa, jolloin reposopimuksen korko on sidottu sopimuksessa määritellyn viitekoron kehitykseen.

18 Vaihtovelkakirjalaina, optiolaina ja optio-oikeus

18.1 Vaihtovelkakirjalaina

Vaihtovelkakirja on korollinen tai koroton laina, jonka osakeyhtiö voi ottaa sijoittajalta. Vaihtovelkakirjalainan ehtojen mukaan sijoittajalla on laina-ajan päätyttyä oikeus halutessaan vaihtaa koko lainamäärä tai osa siitä yhtiön osakkeisiin ennalta määrätyn vaihtosuhteen mukaisesti.  

Vaihtovelkakirjan hankintamenoa on vaihtovelkakirjan merkintähinta tai muu vaihtovelkakirjasta maksettu hankintameno kuluineen. Jos verovelvollinen on merkinnyt vaihtovelkakirjat omistamiensa yhtiön osakkeiden perusteella, osaakaan osakkeiden hankintamenosta ei katsota vaihtovelkakirjojen hankintamenoksi.

Vaihtovelkakirjan vaihtamista sen liikkeeseen laskeneen yhtiön osakkeisiin ei pidetä verotuksessa luovutuksena, eikä siitä synny luovutusvoittoa tai –tappiota. Velkakirjojen hankintameno luetaan niillä merkittyjen osakkeiden hankintamenoksi.

Vaihtovelkakirjalla merkittyjen osakkeiden hankinta-ajaksi katsotaan vaihtovelkakirjan hankinta-aika. Jos vaihtovelkakirja on merkitty aiemmin omistettujen osakkeiden perusteella, vaihtovelkakirjalla merkityt osakkeet katsotaan hankituiksi silloin, kun aiemmin omistetut osakkeet oli hankittu.

18.2 Optiolaina ja optio-oikeus

Optiolaina on laina, jonka osakeyhtiö voi ottaa sijoittajalta. Optiolainaa kutsutaan myös merkintäoikeuslainaksi, koska siihen liittyy optiotodistuksia. Sijoittajat saavat lainan koron ja pääoman takaisinmaksun lisäksi oikeuden merkitä yhtiön osakkeita tiettyyn hintaan tiettyinä aikoina. Optio-oikeus on yleensä irrotettavissa velkakirjasta ja se voidaan luovuttaa erikseen. Osakeyhtiö voi antaa optio-oikeuksia myös ilman lainaosaa.

Jos optiolainaan liittyvä optio-oikeus käytetään osakemerkintään tai luovutetaan velkakirjasta erikseen, optiolainan hankintameno on jaettava velkakirjan ja optio-oikeuden kesken. Optiolainan korko on yleensä normaalia lainaa alempi sen vuoksi, että lainaan liittyy optio-oikeus. Velkakirjan hankintameno määritetään (vastaavan, mutta optio-oikeudettoman lainan) käyvän koron ja lainaehtojen perusteella velkakirjan hankintahetkellä. Optio-oikeuden hankintameno saadaan vähentämällä velkakirjan hankintameno optiolainan merkintähinnasta tai muusta hankintamenosta.

Jos optio-oikeus on saatu aiemman osakkeenomistuksen perusteella, osaakaan aiempien osakkeiden hankintamenosta ei katsota optio-oikeuden hankintamenoksi. Optio-oikeus katsotaan kuitenkin tällöin saaduksi silloin, kun aiemmin omistetut osakkeet on hankittu. Optio-oikeuden käyttämistä osakemerkintään ei pidetä luovutuksena, eikä siitä synny luovutusvoittoa tai -tappiota. Merkittyjen osakkeiden hankintamenona pidetään option hankintahinnan ja maksetun merkintähinnan yhteismäärää. Osakkeiden hankinta-ajankohdaksi katsotaan optio-oikeuden hankinta-ajankohta.

Työsuhteen perusteella saatuun vaihtovelkakirjalainaan, optiolainaan ja optio-oikeuteen liittyvän merkintäoikeuden käyttämisestä ja luovutuksesta saatu etu on palkkatuloa (TVL 66 §).

19 Joukkovelkakirja

Joukkovelkakirjoja tai joukkolainoja voivat laskea liikkeelle valtiot, muut julkisyhteisöt sekä yksityiset yritykset. Yleiseen liikkeeseen lasketut vaihdantakelpoiset joukkolainat ovat pääsääntöisesti sellaista arvopaperiomaisuutta, jonka luovutuksiin ja arvonmenetyksiin sovelletaan luovutusvoiton ja luovutustappion verotussäännöksiä.

Joukkolainat ovat yleensä jälkimarkkinakelpoisia eli niitä voidaan ostaa ja myydä kuten pörssiosakkeita. Joukkovelkakirjalainan luovutuksesta voi syntyä myös luovutusvoittoa tai -tappiota lainan markkina-arvon muutosten johdosta.

Joukkolaina voi olla pääomaturvattu, jolloin sijoittaja saa aina lainan pääomamäärän takaisin (ellei lainan velallinen ole maksukyvytön). Laina voi olla myös ilman pääomaturvaa esimerkiksi niin, että pääoman takaisinmaksu osittain tai kokonaan riippuu lainan viitteenä olevien sijoituskohteiden arvonmuutoksista. Jos lainan pääomaa ei tällöin makseta takaisin ja kyseinen joukkolaina on luonteeltaan arvopaperi, aiheutuva arvonmenetys saadaan vähentää luovutustappion tapaan arvopaperin lopullisena arvonmenetyksenä.

Lisää joukkovelkakirjalainoista Verohallinnon ohjeessa Joukkovelkakirjalainojen verotuksesta tuloverolain mukaan.

20 Osaketalletustodistukset

Arvopaperimarkkinalain mukaan oikeudesta osakeyhtiön osakkeeseen tai muun yhteisön osuuteen annettu talletustodistus on arvopaperi. Myös oikeudesta joukkovelkakirjaan tai muuhun velkasitoumukseen annettu talletustodistus on arvopaperi.

Perusmuotoinen osaketalletustodistus ("depositary receipt") on pankin liikkeelle laskema erillinen arvopaperi, joka edustaa oikeutta ulkomaiseen osakkeeseen. Talletustodistus voi edustaa murto-osaa osakkeesta tai yhtä tai useampaa ulkomaisen yhtiön osaketta. Todistuksia hallinnoi talletuspankki.

Perusmuotoisen osaketalletustodistuksen haltijalla on samat oikeudet kuin yhtiön muilla osakkeenomistajilla eli osaketalletustodistusten haltija on oikeutettu osallistumaan yhtiökokoukseen ja käyttämään siellä äänioikeuttaan sekä saamaan yhtiöltä osinkoa. Perusmuotoisen osaketalletustodistuksen arvo vastaa suoraan yhtiön osakkeen arvoa ja se voidaan muuntaa yhtiön osakkeeksi. Osaketalletuksen muuntamista yhtiön osakkeeksi ei pidetä verotuksessa luovutuksena.

Talletustodistuksilla käydään yleensä kauppaa ulkomaisessa pörssissä kuten muillakin arvopapereilla. Esimerkiksi American Depositary Receipt -todistuksilla (ADR) käydään kauppaa Yhdysvaltojen eri pörsseissä, EDR-talletustodistuksilla Euroopan pörsseissä. Suomalaiset osakkeenomistajat eivät voi omistaa suomalaisten yhtiöiden osaketalletustodistuksia, mutta Suomen arvopaperipörssissä voidaan käydä kauppaa ulkomaisten yritysten talletustodistuksilla (FDR).

Perusmuotoisia osaketalletustodistuksia käsitellään henkilöverotuksessa kuten osakkeita. Luovutusvoittoverotus noudattaa siten osakkeiden luovutukseen sovellettavia periaatteita. Jos kyse ei ole perusmuotoisesta osaketalletustodistuksesta, arvioidaan tällaisen verokohtelua tapauskohtaisesti.

21 Eräät yritysjärjestelyt ja luovutusvoiton verotus

21.1 Yeistä

Sulautumisen (fuusio), jakautumisen ja osakevaihdon johdosta tapahtuvaa osakkeiden vaihtumista toisen yhtiön osakkeisiin ei pidetä veronalaisena luovutuksena, jos kyseinen yritysjärjestely täyttää tuloverolaissa ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 – 52 g §:ssä säädetyt erityiset edellytykset. Näihin yritysjärjestelyihin sovelletaan verotuksessa jatkuvuusperiaatetta, jos laissa asetetut edellytykset jatkuvuuden soveltamiselle täyttyvät.

Jatkuvuuden keskeinen edellytys on se, että osakkeenomistaja saa vastikkeeksi vastaanottavan tai osakkeita hankkivan yhtiön osakkeita. Osakeomistukseen sovelletaan jatkuvuutta, mikä tarkoittaa sitä, että sulautuvan tai jakautuvan yhtiön osakkeiden tai osakevaihdossa luovutettujen osakkeiden hankintameno siirtyy yritysjärjestelyssä vastikkeeksi saaduille osakkeille. Jatkuvuutta noudattavissa yritysjärjestelyissä vasta yritysjärjestelyä seuraava vastikkeellinen luovutus realisoi luovutusvoiton tai –tappion. Verotus siis lykkääntyy sulautumista, jakautumista tai osakevaihtoa seuraavaan luovutukseen.

Jatkuvuutta noudattavassa yritysjärjestelyssä osakevastikkeen lisäksi voidaan antaa rahavastiketta. Rahavastikkeen määrä ei saa ylittää kymmentä prosenttia vastikkeena annettujen osakkeiden yhteenlasketusta nimellisarvosta. Osakevastikkeen sijasta tai sen lisäksi rahana saatava vastike on kuitenkin aina veronalaista tuloa.

Sulautumisesta, jakautumisesta ja osakevaihdosta enemmän Verohallinnon ohjeissa Yritysjärjestelyt ja verotus – sulautuminen, Yritysjärjestelyt ja verotus – jakautuminen, Yritysjärjestelyt ja verotus – osakevaihto.

21.2 Sulautuminen (fuusio)

Sulautumisessa sulautuvan yhtiön varat ja velat siirtyvät ilman selvitysmenettelyä vastaanottavalle yhtiölle ja sulautuva yhtiö purkautuu. Sulautuvan yhtiön osakkaat saavat sulautumisvastikkeena vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita tai rahavastiketta.

Sulautumisen yhteydessä mahdollisesti saatuun rahavastikkeeseen sovelletaan luovutusvoiton verotussäännöksiä. Rahavastiketta voidaan käyttää osakevastiketta tasaavana eränä tai se voidaan maksaa osakevastikkeen lisäksi.

Sulautumisvastike voidaan määrittää myös siten, että esimerkiksi yhtä osaketta kohden saa tietyn määrän vastaanottavan yhtiön osakkeita ja rahaa. Jos rahavastikkeen määrä ei ylitä kymmentä prosenttia vastikkeeksi annettujen osakkeiden nimellisarvosta, jatkuvuus soveltuu, ja luovutusvoitto lasketaan vain rahavastikkeen osalta.

21.3 Jakautuminen

Jakautumisessa jakautuvan yhtiön varat ja velat siirtyvät ilman selvitysmenettelyä kahdelle tai useammalle vastaanottavalle yhtiölle ja jakautuva yhtiö purkautuu. 1.1.2007 alkaen jakautuminen on voinut tapahtua myös osittaisjakautumisena siten, että myös jakautuva yhtiö jatkaa toimintaansa. Jakautuvan yhtiön osakkaat saavat jakautumisvastikkeena vastaanottavien yhtiöiden osakkeita tai rahavastiketta.

Verotuksessa jakautuvan yhtiön osakkeen hankintameno jaetaan jakautumisessa saataville vastaanottavien yhtiöiden osakkeille samassa suhteessa kuin jakautuvan yhtiön nettovarallisuutta siirtyy vastaanottaville yhtiöille. Jakautumistilanteessa yhtiö selvittää yleensä osakkeenomistajilleen ne perusteet ja jakosuhteen, joilla jakautuvan yhtiön osakkeen hankintameno jaetaan vastaanottavien yhtiöiden osakkeiden hankintamenoksi.

Jos kuitenkin on ilmeistä, että vastaanottaville yhtiöille siirtyvien nettovarallisuuksien suhde poikkeaa olennaisesti vastaanottavien yhtiöiden osakkeiden käypien arvojen suhteesta, hankintamenon jakoperusteena käytetään osakkeiden käypien arvojen suhdetta. Jakautumisvastikkeena saatujen osakkeiden omistusajan katsotaan alkaneen silloin, kun osakkeenomistaja on hankkinut jakautuneen yhtiön osakkeet.

21.4 Osakevaihto

21.4.1 Yleistä osakevaihdosta

Osakevaihdossa osakeyhtiö hankkii sellaisen osuuden toisen yhtiön osakkeista, että sen omistamat osakkeet tuottavat enemmän kuin puolet toisen yhtiön kaikkien tuottamasta äänimäärästä tai jos osakeyhtiöllä on jo enemmän kuin puolet äänimäärästä, hankkii lisää osakkeita. Osakkeet hankkiva yhtiö antaa vastikkeena toisen yhtiön osakkeenomistajille liikkeeseen laskemiaan uusia osakkeita tai hallussaan olevia omia osakkeita. Osa vastikkeesta voidaan antaa rahana, ei kuitenkaan enempää kuin kymmenen prosenttia vastikkeena annettujen osakkeiden nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa osakkeista vastaavasta osuudesta maksettua osakepääomaa.

Osakkeita luovuttaneen osakkeenomistajan verotuksessa osakevaihto ei realisoi luovutusvoiton tai -tappion verotusta. Verotus lykkääntyy osakevaihdossa saatujen osakkeiden vastikkeelliseen luovutukseen. Rahavastikkeen osalta vaihto on kuitenkin aina veronalainen luovutus. Luovutusvoitto tai -tappio lasketaan siten, että saadusta rahavastikkeesta vähennetään hankintamenona sama suhteellinen osa hankintamenosta, joka vastaa rahavastikkeen suhteellista osuutta koko vastikkeesta.

Osakevaihdossa luovutetun osakkeen hankintameno jaetaan vastikkeena saatavien osakkeiden hankintamenoksi. Osakkeiden hankinta-ajankohta on alkuperäisten osakkeiden hankinta-aika, eikä osakevaihdolla ole merkitystä hankintameno-olettaman laskentaperusteisiin.

21.4.2 Osakevaihto ja EVL 52 f § 3 momentin maastapoistumisvero

Osakevaihto ei aiheuta luovutusvoiton tai -tappion verotusta. Osakevaihdon verovapaus säilyy, vaikka osakkaana oleva luonnollinen henkilö muuttaa toiseen Euroopan talousalueeseen kuuluvaan valtioon eikä ole enää verotuksellisesti Suomessa asuva.

Jos Suomesta muuhun ETA-alueen valtioon muuttanut henkilö kuitenkin luovuttaa osakevaihdossa saamansa osakkeet, ennen kuin on kulunut viisi vuotta sen verovuoden päättymisestä, jonka aikana osakevaihto on tapahtunut, osakevaihdossa verottamatta jäänyt luovutusvoitto tulee verotettavaksi Suomessa. Tällöin luovutettuja osakkeita vastaava määrä, joka olisi ollut veronalaista tuloa, jos osakevaihtoon ei olisi sovellettu osakevaihtoa koskevaa säännöstä, luetaan sen verovuoden tuloksi, jona vastikeosakkeiden luovutus tapahtui.

Jos henkilö siirtyy muualla kuin ETA-alueella sijaitsevassa valtiossa asuvaksi ennen kuin on kulunut viisi vuotta sen verovuoden päättymisestä, jonka aikana osakevaihto on tapahtunut, osakevaihdossa verottamatta jäänyt luovutusvoitto verotetaan Suomessa, vaikka vastikkeena saatuja osakkeita ei luovutettaisikaan.

Jos henkilö luovuttaa vastikeosakkeet tai muuttaa ETA-alueen ulkopuolelle vasta sen jälkeen, kun on kulunut vähintään viisi vuotta sen verovuoden päättymisestä, jonka aikana osakevaihto tapahtui, osakevaihdon yhteydessä syntynyttä luovutusvoittoa ei veroteta Suomessa.

Maastapoistumistilanteessa osakevaihdossa syntynyt luovutustappio ei ole vähennyskelpoinen.

22 Rahasto-osuuden vaihto

Sijoitusrahaston rahasto-osuudet ovat joko tuotto- tai kasvuosuuksia. Tuotto-osuudelle kertyvä tuotto maksetaan vuosittain rahasto-osuuden omistajalle ja kasvuosuudelle tuleva tuotto pääomitetaan vuosittain osaksi rahasto-osuuden omistajan rahasto-osuutta. Kasvuosuudelle kertynyt pääomitettu tuotto on siten mahdollista realisoida ainoastaan rahasto-osuuden luovutuksen kautta. Tuotto-osuuden vaihto saman rahaston kasvuosuuteen tai päinvastoin ei ole luovutus, eikä aiheuta luovutusvoiton verotusta.

Mikäli sijoitusrahastolla on alarahastoja sitten, että ne eroavat toisistaan vain esimerkiksi vähimmäissijoitusmäärän ja hallinnointipalkkion suuruuden kohdalla, mutta omaisuusmassa on sama kaikissa alarahastoissa, ei vaihto alarahastosta toiseen ole verotuksessa luovutus.

Sen sijaan rahasto-osuuden vaihto toisen rahaston rahasto-osuudeksi on luovutus, vaikka molemmat rahastot olisivat saman rahastoyhtiön hallinnoimia. Rahaston vaihdon johdosta lasketaan luovutusvoitto tai -tappio. Näin tehdään silloinkin, kun rahaa ei nosteta vaihdon yhteydessä, vaan rahasto-osuuksien lunastushinta käytetään suoraan toisen rahaston osuuksien merkintään. Jos rahasto-osuuden vaihto johtuu rahastojen sulautumisesta, ei luovutusvoiton verotus kuitenkaan realisoidu.

23 Arvopaperien luovutusjärjestys

23.1 Yleistä

Jos verovelvollinen luovuttaa vain osan omistamistaan samanlaisista arvopapereista, esimerkiksi saman yhtiön saman lajisista osakkeista, luovutusvoiton laskemiseksi on ratkaistava, mitkä osakkeet hänen on katsottava luovuttaneen. Luovutusjärjestys voi vaikuttaa voiton tai tappion määrään, jos eri osakkeiden hankintameno on erisuuruinen ja osakkeita on hankittu eri aikoina.

23.2 Arvo-osuusjärjestelmään kuulumattomien arvopaperien luovutusjärjestys

Jos arvo-osuusjärjestelmään kuulumattomat arvopaperit voidaan yksilöidä, verovelvollinen voi itse päättää arvopapereiden luovutusjärjestyksestä eli mitkä yksilöidyt arvopaperit hän luovuttaa. Verovelvollinen voi esimerkiksi luovuttaa tietyt numeroidut osakkeet, jos osakkeista on numeroitu osakekirja tai ne on numeroitu osakeluettelossa. Luovutusvoitto tai -tappio lasketaan tällöin vähentämällä osakkeen luovutushinnasta nimenomaan tuon tietyn, yksilöidyn osakkeen hankintameno.

Mikäli myytäviä arvopapereita ei voida yksilöidä, verovelvollisen katsotaan myyvän suhteellisen osan jokaisesta eri aikana ja eri hinnalla hankkimastaan osake-erästä. Vähennettävän hankintamenon määrä ja mahdollinen hankintameno-olettaman käyttö ratkaistaan jokaisen osake-erän osalta erikseen.

23.3 Arvo-osuusjärjestelmään kuuluvien arvo-osuuksien luovutusjärjestys

Arvo-osuusjärjestelmään kuuluvia arvo-osuuksia ei yksilöidä numeroilla tai muilla tunnisteilla siten, että verovelvollinen voisi luovuttaa määräämänsä yksittäisen arvo-osuuden useammista saman yhtiön saman lajisista arvo-osuuksista. Arvo-osuuksien luovutusjärjestyksestä on säädetty, että arvo-osuudet tiettyyn omaisuuteen katsotaan luovutetuiksi siinä järjestyksessä kuin ne on saatu, jollei verovelvollinen muuta näytä. Kyseessä on niin sanottu First In - First Out -periaate eli FIFO-periaate.

Verotuskäytännössä FIFO-periaatteen mukaisesta luovutusjärjestyksestä ei ole poikettu sillä perusteella, että verovelvollinen on ilmoittanut hänen tarkoituksensa olleen luovuttaa tietyt arvo-osuudet. Jos verovelvollinen on hankkinut saman yhtiön samoja arvo-osuuksia eri arvo-osuustileilleen, hän on kuitenkin voinut osoittaa luovuttaneensa tietyllä tilillä olleita arvo-osuuksia. FIFO-periaatetta sovelletaan siis arvo-osuustilikohtaisesti.

Osakkeiden siirto arvo-osuustililtä toiselle ei ole saanto eikä luovutus. Siirto arvo-osuustililtä toiselle ei aloita uutta omistusajan laskentaa. Siirrettyjen osakkeiden paikan luovutusjärjestyksessä vastaanottavalla arvo-osuustilillä määrää niiden hankinta-aika.

FIFO-periaatetta ei sovelleta arvo-osuuksien siirtoon arvo-osuustililtä toiselle, koska tilisiirto ei ole luovutus. Tilisiirto ei vaikuta saman lajisten arvo-osuuksien keskinäiseen luovutusjärjestykseen. Kun verovelvollinen siirtää arvo-osuustililtä toiselle vain osan saman lajisista arvo-osuuksista, hän ei voi verotukseen vaikuttavalla tavalla määrätä, että siirto koskee esimerkiksi tiettyyn hankintaerään kuuluvia arvo-osuuksia.

FIFO-periaatteen sisältöä on täsmennetty verovuodesta 2008 alkaen. Luovutusjärjestystä ratkaistaessa arvo-osuudet katsotaan saaduiksi samana ajankohtana, josta niiden omistusaika lasketaan luovutusvoiton verotuksessa

Siitä, miten omistusaika lasketaan eri tilanteissa, on kerrottu aiemmin tässä ohjeessa. Seuraavassa kerrotaan omistusajan laskennasta vielä erikseen FIFO-periaatteen kannalta eräissä käytännössä tavallisissa tilanteissa.

23.4 Osakeannissa saatujen osakkeiden luovutusjärjestys

Kun osakeannissa saadaan uusia osakkeita vanhan osakkeenomistuksen perusteella ja sen mukaisessa suhteessa, uudet osakkeet katsotaan saaduiksi samana ajankohtana kuin merkinnän perusteena olevat vanhat osakkeet.

Ratkaistaessa arvo-osuustilillä olevien vanhojen osakkeiden (arvo-osuuksien) ja niiden perusteella merkittyjen, samalle arvo-osuustilille lisättyjen uusien osakkeiden keskinäistä luovutusjärjestystä, vanhat osakkeet katsotaan luovutetuiksi ennen niiden perusteella merkittyjä uusia osakkeita.

23.5 Perintönä saatujen osakkeiden luovutusjärjestys

Perintönä tai testamentilla saatujen osakkeiden omistusaika lasketaan perinnönjättäjän kuolemasta. Perinnönjaon toimittamisajankohta ei vaikuta omistusajan laskentaan, jos osakkeet saadaan perintöosuuden rajoissa tai testamenttimääräyksen perusteella.

23.6 Osituksessa luovutettavien arvo-osuuksien luovutusjärjestys

Jos avioero- tai jäämistöosituksessa luovutetaan arvo-osuustililtä vain osa jonkin yhtiön arvo-osuuksista, noudatetaan myös tällöin fifo-periaatetta. Jos arvo-osuuksia on hankittu eri aikoina, siirtyy osituksessa vastaanottajalle arvo-osuuksia vanhimmasta hankintaerästä alkaen. Sekä omistusaika että hankintameno lasketaan ositussaannon jälkeen vastaanottajan verotuksessa ositusta edeltävästä saannosta, eli osituksessa arvo-osuudet luovuttaneen saannosta. 

23.7 Rahasto-osuuksien luovutusjärjestys

Sijoitusrahasto-osuudet eivät yleensä kuulu arvo-osuusjärjestelmään. Saman lajisten rahasto-osuuksien luovutukseen sovelletaan kuitenkin FIFO-periaatetta, ellei verovelvollinen muuta näytä.

Rahastoyhtiön on pidettävä sijoitusrahasto-osuuksista rahasto-osuusrekisteriä, johon on merkittävä rahasto-osuudesta annetun osuustodistuksen tai rahasto-osuusmerkinnän järjestysnumero. Verovelvollinen voi pyytää rahastoyhtiötä lunastamaan määräämänsä yksilöidyn osuustodistuksen tarkoittamat tai määräämällään järjestysnumerolla hankitut rahasto-osuudet ja tällä tavoin poiketa FIFO-periaatteesta.

Jos verovelvollinen ei ole yksilöinyt luovutettavia saman lajisia rahasto-osuuksia, sovelletaan FIFO-periaatetta. Jos rahasto-osuudet on liitetty arvo-osuusjärjestelmään, niitä ei voida vastaavalla tavalla yksilöidä. Luovutusjärjestys määräytyy tällöin osakkeiden tapaan FIFO-periaatteen mukaan.

23.8 Merkintäoikeuksien luovutusjärjestys

Kun osakeyhtiö järjestää osakeannin, osakkeenomistajalle annetaan merkintäoikeuksia. Merkintäoikeuksia saadaan kaikkien aiemmin omistettujen osakkeiden perusteella, eikä niitä voida yksilöidä tiettyyn osakkeeseen liittyviksi. Merkintäoikeuksilla voidaan merkitä yhtiön uusia osakkeita tai merkintäoikeudet voidaan myydä.  Jos merkintäoikeuksia saadaan eri aikoina hankittujen osakkeiden perusteella ja niistä myydään vain osa, katsotaan merkintäoikeuksia luovutettavan eri aikoina hankittujen osakkeiden suhteessa.

Kun merkintäoikeudet on saatu aiemman osakeomistuksen perusteella, niillä ei ole hankintahintaa. Luovutusvoittoa laskettaessa käytetään hankintameno-olettamaa, joka määräytyy merkintäoikeuden perusteena olevan osakkeen hankinta-ajan mukaan.

24 Vähemmistöosakkeiden lunastamisen verovuosi

Osakkeenomistaja, jolla on yli 90 % yhtiön kaikista osakkeista ja äänistä, on oikeutettu lunastamaan muiden osakkaiden (vähemmistöosakkeenomistajien) osakkeet. Tällaisilla vähemmistöosakkeenomistajilla on myös oikeus vaatia osakkeittensa lunastamista.

Jos lunastusoikeuden olemassaolo on lainvoimaisesti ratkaistu tai välimiehet pitävät sitä selvänä, mutta lunastushinnasta ei ole sovittu tai määrätty, osake siirtyy lunastajalle heti, jos tämä asettaa lunastushinnan maksamisesta vakuuden, jonka välimiehet hyväksyvät. Osakkeen luovutusvoitto verotetaan sinä vuonna, jona osake on siirtynyt ostajalle. Sillä ei ole merkitystä, koska lunastushinta maksetaan.

Jos lunastushintaa ei ole sovittu tai määrätty ennen kuin sanotulta vuodelta toimitettava verotus päättyy, käytetään lunastushintana luovutusvoittoa laskettaessa tarjottua lunastushintaa.

Siltä osin kuin lunastushintaa ei ole voitu ottaa huomioon lunastusvuoden verotuksessa se luetaan sen verovuoden tuloksi, jona se on maksettu tai ollut nostettavissa. Jälkikäteen tulevan lunastushinnan osan luovutusvoiton määrittämiseksi luovutusvoitto lasketaan uudelleen ottamalla luovutushintana huomioon myös jälkikäteen tuleva määrä. Voitto lasketaan myös tältä osin niiden säännösten mukaan, jotka olivat voimassa lunastusvuonna.

Hankintameno-olettaman perusteena oleva omistusaika määräytyy lunastuksen verovuoden, eikä jälkikäteen tulevan lunastushinnan osan saamisvuoden mukaan. Verotettavaan tuloon lisättyyn lunastushinnan osaan sovelletaan kuitenkin saamisvuoden verokantaa.

25 Luovutustappio ja sen vähentäminen

25.1 Yleistä

Luovutustappio syntyy, jos omaisuus luovutetaan vastikkeellisesti ja omaisuuden poistamattoman hankintamenon ja voiton hankkimisesta johtuneiden menojen yhteismäärä on suurempi kuin omaisuuden luovutushinta. Alihintaisessa luovutuksessa luovutustappio lasketaan jakamalla luovutus vastikkeelliseen ja vastikkeettomaan osaan ja vähentämällä luovutushinnasta vain vastikkeelliseen osaan kohdistuva osa omaisuuden hankintamenosta (katso edellä luku 5 Alihintainen luovutus).

Vähennyskelpoinen luovutustappio voi myös syntyä, jos arvopapereita myydään tappiolla siinä tarkoituksessa, että samanlaisia arvopapereita hankitaan välittömästi osakesäästötilille.

Arvopaperin tai muun omaisuuden arvon aleneminen alle sen hankintahinnan ei sellaisenaan oikeuta tappiovähennykseen, jos omaisuutta ei luovuteta. Luovutustappiona vähennetään kuitenkin sellainen arvopaperin arvonmenetys, jota voidaan pitää lopullisena konkurssin tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi.

Kun osakeyhtiö purkautuu selvitysmenettelyn kautta, eikä osakkeenomistajalle kerry lainkaan jako-osuutta yhtiöstä, voidaan osakkeiden hankintamenosta vahvistaa luovutustappio. Jos osakkeenomistaja saa jako-osan yhtiön purkautuessa, mutta vähemmän kuin osakkeiden hankintameno on ollut, vahvistetaan erotuksesta luovutustappio.

Kun kauppahinta on negatiivinen, eli myyjä suorittaa ostajalle arvopaperien luovutuksen yhteydessä rahallisen korvauksen, ei tällaista omistusoikeuden luovutusta voida pitää vastikkeellisena. Luovutustappio voidaan vahvistaa vain vastikkeellisista luovutuksista, joten negatiivisen kauppahinnan tapauksissa arvopaperien hankintahinnasta tai myyjän ostajalle suorittamasta korvauksesta ei vahvisteta luovutustappiota.

25.2 Luovutustappio osakeyhtiön konkurssin johdosta

Luovutustappion katsotaan syntyvän sinä verovuonna, jona arvonmenetystä voidaan pitää lopullisena. Konkurssiin asetetun yhtiön osakkeiden perusteella aiheutuva arvonmenetys on lopullinen tuloverolain mukaisessa verotuksessa kun:

• konkurssipesänhoitaja antaa ilmoituksen, että jako-osuutta ei kerry; tai,
• konkurssipesän lopputilitys tehdään.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO 2011:55 katsottiin, että osakkeiden arvonmenetystä voitiin pitää lopullisena jo ennen kuin konkurssipesän lopputilitys oli tehty. Asiassa esitetyn erikoistarkastuskertomuksen mukaan osakeyhtiön osakepääoma oli menetetty tilivuoden 2003 aikana. Osakeyhtiö oli asetettu konkurssiin 21.4.2005. Käräjäoikeus oli vahvistanut 10.2.2006 yhtiön konkurssipesän jakoluetteloehdotuksen, joka oli laadittu 31.10.2005. Konkurssipesän lopputilitys oli annettu 25.5.2007. Konkurssimenettelyssä oli maksettu vakuudettomille veloille vain 2,5 prosenttia saatavista.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella korkein hallinto-oikeus katsoi olleen jo vuonna 2005 selvää, että konkurssipesästä ei jää jako-osuutta osakkeenomistajille. Yhtiön osakkeiden arvonmenetystä konkurssin vuoksi voitiin pitää lopullisena jo vuonna 2005 eikä vasta sitä myöhempänä aikana.

Edellä mainitussa KHO:n päätöksessä tarkoitettuna selvityksenä voidaan siis pitää konkurssipesänhoitajan antamaa ilmoitusta siitä, että osakeyhtiön osakkeenomistajat eivät tule saamaan jako-osuutta yhtiön varoista konkurssin lopputilityksessä. Pesänhoitaja voi antaa ilmoituksen konkurssipesän pesäluettelon ja/tai jakoluettelon perusteella ja hänen tulee mainita ilmoituksessaan, mistä lähtien ja millä perusteella on ollut selvää, että osakkeenomistajille ei tule kertymään jako-osuutta. Tappion vahvistamisen verovuotta määritettäessä ratkaisevaa ei ole pesänhoitajan ilmoituksen allekirjoituspäivä vaan ilmoituksessa mainittu ajankohta, mistä lähtien osakkeiden arvonmenetys on ollut lopullinen.

25.3 Kaupparekisteristä viranomaisaloitteisesti poistettu yhtiö

Jos osakeyhtiön konkurssi raukeaa varojen vähäisyyden johdosta, katsotaan osakkeiden arvo lopullisesti menetetyksi, kun patentti- ja rekisterihallitus (PRH) poistaa osakeyhtiön kaupparekisteristä. Osakkeiden hankintamenosta voidaan vahvistaa luovutustappio sille verovuodelle, jona osakeyhtiö poistetaan kaupparekisteristä rauenneen konkurssin johdosta. Jos osakkeenomistajat kuitenkin myöhemmin saavat jako-osuutta yhtiöstä, lasketaan jako-osasta luovutusvoitto hankintameno-olettamaa käyttäen.

Jos PRH poistaa osakeyhtiön kaupparekisteristä muun syyn (ks. osakeyhtiölaki 20 luku 4 §) kuin varojen puutteessa rauenneen konkurssin vuoksi, ei luovutustappiota vahvisteta. Muun syyn kuin rauenneen konkurssin vuoksi kaupparekisteristä viranomaisaloitteisesti poistetun yhtiön ei katsota verotuksessa purkautuvan. Yhtiön osakkaan ei siten voida katsoa saavan yhtiöstä jako-osaa, jonka perusteella luovutustappio voitaisiin vahvistaa. Yhtiön osakkaalle voidaan vahvistaa jako-osan perusteella luovutustappio (tai -voitto) vasta sitten, kun yhtiö on asianmukaisesti selvitysmenettelyn kautta purettu ja osakas mahdollisesti saa selvitysmenettelyyn perustuen jako-osana varoja yhtiöstä.

25.4 Muita luovutustappioita

Vähennyskelpoinen arvopaperin arvonmenetys syntyy myös, kun warrantti raukeaa arvottomana tai arvopaperina pidettävän joukkolainan pääoma menetetään.

Korkein hallinto-oikeus on päätöksessään KHO 2022:107 todennut, että yrityssaneerauksessa leikatun arvopaperimuotoisen velkakirjan pääoman menetys ei ollut lopullinen, kun velkojille on saneerausohjelman ehtojen mukaan mahdollista maksaa lisäjako-osuutta saneerausohjelmassa leikatuista velkasaatavista. Luovutustappion vahvistaminen ei siten ollut mahdollista yrityssaneerauksessa leikatun velkapääoman menetyksen vuoksi vielä saneerausohjelman kestäessä.

Luovutustappioon rinnastetaan säännellyllä markkinalla kaupan käynnin kohteena olevan option raukeaminen ja säännellyllä markkinalla kaupan käynnin kohteena olevasta termiinisopimuksesta johtuva tappio.

Muunlaiset menetykset, kuten yksityishenkilöiden välisestä lainanannosta syntyneet menetykset, omaisuuden menettäminen rikoksen seurauksena tai omaisuuden tuhoutuminen, eivät ole luovutustappioina tai muutenkaan vähennyskelpoisia henkilöverotuksessa.

Sijoitusvakuutuksesta syntyy tappio, jos vakuutuksesta saatava suoritus (takaisinostoarvo) on alempi kuin maksetut vakuutusmaksut. Sijoitusvakuutuksesta syntynyt tappio ei kuitenkaan ole vähennyskelpoinen luovutustappiona vaan se vähennetään TVL 35 §:n 3 momentin säännöksen nojalla veronalaisista pääomatuloista (ks. Verohallinnon syventävä ohje Henkivakuutuksen verotus).

Pienistä arvopaperiluovutuksista syntynyt tappio ei ole vähennyskelpoinen (katso edellä luku 3.2 Pienet arvopaperiluovutukset).

25.5 Luovutustappion vähentäminen

Tietyn lajisen omaisuuden myynnistä aiheutunut luovutustappio voidaan vähentää myös muunlaisen omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta. Esimerkiksi arvopaperin luovutuksesta syntynyt tappio voidaan vähentää kiinteistön myynnistä syntyneestä voitosta.

Vuonna 2016 ja sen jälkeen syntyneet luovutustappiot vähennetään kaikista pääomatuloista. Jos verovelvollisella ei ole lainkaan luovutusvoittoja tai muita pääomatuloja tai niitä on vähemmän kuin vähennettäviä luovutustappioita, vähentämättä jäänyt tappio siirtyy vähennettäväksi seuraaville viidelle vuodelle. Luovutustappion perusteella ei voi saada alijäämähyvitystä ansiotulojen verotuksessa.

Kukin verovelvollinen voi vähentää vain omat luovutustappionsa. Verovelvollinen ei voi esimerkiksi vähentää puolisonsa arvopaperien tai muun omaisuuden luovutuksesta aiheutunutta tappiota. Jakamatonta kuolinpesää verotetaan erillisenä verovelvollisena jakamattomaan kuolinpesään kuuluvan omaisuuden luovutuksesta. Osakas ei voi vähentää verotuksessaan jakamattoman kuolinpesän luovutustappioita, eikä jakamaton kuolinpesä myöskään voi vähentää osakkaan luovutustappioita.

Keinotekoiset luovutustappiot, jotka on tehty muun omaisuuden luovutuksesta syntyvästä voitosta menevän veron välttämiseksi, eivät ole vähennyskelpoisia. Tästä voi olla kysymys esimerkiksi silloin, kun verovelvollinen myy osakkeet tappiolla ja ostaa samat (samanlajiset) osakkeet samana päivänä takaisin samaan tai lähes samaan hintaan. Jos tällaiselle edestakaiselle osakekaupalle ei selvitetä muuta todellista syytä kuin luovutustappion aikaansaaminen, luovutustappio ei ole verotuksessa vähennyskelpoinen.

Vähennyskelpoinen luovutustappio voi kuitenkin syntyä, jos arvopapereita myydään tappiolla siinä tarkoituksessa, että samanlaisia arvopapereita hankitaan välittömästi osakesäästötilille.

Luovutustappioista ja tappioiden vähentämisestä enemmän myös Verohallinnon ohjeessa Omaisuuden luovutusvoitot ja –tappiot luonnollisen henkilön tuloverotuksessa.

26 Sijoitustoimintaan liittyvät muut kulut

26.1 Arvopaperien säilytys- ja hoitokulut ja muut tulonhankkimiskulut

Arvo-osuuksien, sijoitusrahasto-osuuksien ja muiden arvopaperien hoidosta ja säilyttämisestä johtuneita menoja, kuten arvo-osuustilin tilinhoitomaksuja, tallelokerokuluja tai muita tulon hankkimisesta aiheutuneita yleiskuluja ei lueta omaisuuden hankintamenoon. Niitä ei vähennetä luovutusvoittoverotuksessa myöskään voiton hankkimisesta johtuneena menona.

Arvopapereiden hoito- ja säilyttämiskulut voidaan vähentää maksuvuonna pääomatuloista siltä osin kuin niitä on verovuonna maksettu yhteensä yli 50 euroa. Aktiivista arvopaperikauppaa harjoittava verovelvollinen voi vähentää tähän toimintaan liittyvät kulut verotuksessa pääomatulojen hankkimiskuluina. Vähennyskelpoisia kuluja voivat olla mm. tietoliikennekulut, tietokone- ja ohjelmistokulut, ammattikirjallisuus ja ammattilehtien tilausmaksut, sijoitusneuvonnasta maksetut kulut, sijoitustoimintaan liittyvän lainan nosto- ja hoitokulut, korkosuojaussopimuksen maksut ja työhuonevähennys. Matkakulut pörssiyhtiön yhtiökokoukseen eivät ole vähennyskelpoisia.

Lainan takaisinmaksuturvan kulut ovat henkivakuutusmaksuihin rinnastettavina vähennyskelvottomia.

Sijoitusrahaston osuudenomistaja ei saa vähentää sijoitusrahaston hallinnointipalkkioita, joita rahastoyhtiö ei peri suoraan osuudenomistajilta. Siten rahaston varoista vähennetty hallinnointipalkkio ei ole vähennyskelpoinen.

26.2 Korkokulut

Arvopapereiden hankintaan kohdistuvia korkokuluja ei vähennetä luovutusvoittoa laskettaessa. Tällaiset korot vähennetään yleensä pääomatulosta maksuvuotenaan tulonhankkimisvelan korkoina. Lähdeverollisten joukkovelkakirjojen ja muiden vastaavien arvopapereiden hankinnasta aiheutuneen lainan korkokulut eivät kuitenkaan ole verotuksessa vähennyskelpoisia.

 

Liitetaulukko 1: konkurssiin asetettujen suomalaisten pörssiyhtiöiden arvonmenetyksestä aiheutuvan arvonmenetyksen lopullisuuden verovuodesta.

Taulukkoa päivitetään tarvittaessa

Mash Group Oyj	verovuosi 2021
FIT Biotech Oy	verovuosi 2021
Geosentric Oyj	verovuosi 2021
Ahtium Oyj (ent. Talvivaara kaivososakeyhtiö Oyj)	verovuosi 2018
Takoma Oyj	verovuosi 2018
Tiimari Oyj	verovuosi 2013
Elcoteq Oyj	verovuosi 2012
Stromsdahl Oyj	verovuosi 2008

 

johtava veroasiantuntija Tero Määttä                                                         

johtava veroasiantuntija Pirjo Mäkynen