Tavarakaupan siirtohinnoittelu

Tavarakaupassa konserniyhtiö tavallisesti ostaa tuotteita toiselta konserniyhtiöltä ja myy ne edelleen ulkopuolisille. Tavarakaupan siirtohinnoittelun on oltava markkinaehtoista. Myyntitoiminnan siirtohinnoittelun keskeisin tavoite on varmistua siitä, että konsernin myyntiyhtiölle ja toisaalta konsernin valmistusyhtiölle kertyy vastaava voitto, joka kertyisi riippumattomalle yhtiölle vastaavassa tilanteessa.

Tavarakaupan siirtohinnoittelussa on otettava huomioon liiketoimen osapuolten toiminnot, varat ja riskit

Tavaroiden myyntihinnoista ja muista sopimusehdoista neuvoteltaessa on olennaista määrittää, mitä erilaisia myyntiin liittyviä toimintoja myyntiyhtiö suorittaa sekä minkälaisia myyntitoiminnan riskejä yhtiö kantaa. Itsenäisen yrityksen suorittamat toiminnot ja ottamat riskit vaikuttavat siihen, minkälaista tulosta yrityksen odotetaan tekevän. Toimintojen ja riskien vaikutus myyntiyhtiön tulostasoon voi luonnollisesti vaihdella esimerkiksi eri toimialoilla ja eri markkina-alueilla.

Myyntitoiminta käsittää tyypillisesti myynti- ja markkinointitoimintojen ohella tavaroiden hankintaan, kuljettamiseen ja varastointiin liittyviä toimintoja sekä erilaisia taloushallinnon toimintoja. Myyntitoiminnan harjoittamisen kannalta tavanomaisia riskejä ovat puolestaan hinnoitteluun, tuoteportfolion määrittämiseen, varastonhallintaan ja myyntisaamisiin liittyvät riskit. Arvioitaessa siirtohinnoittelua myyntiyhtiön näkökulmasta voi lisäksi olla tarpeen ottaa huomioon liiketoiminnassa käytetyt varat. Tällaisia varoja voivat olla esimerkiksi tavanomaista laajemmat käyttöomaisuuden investoinnit ja toimintaan liittyvä aineeton omaisuus, kuten myyntilisenssi ja tavaramerkki.

Myyntiyhtiön toimintaa pyritään usein siirtohinnoittelussa luokittelemaan erilaisten toimintamallityyppien mukaan. Tällaisia toimintamallityyppejä ovat esimerkiksi agentti, komissionääri ja täyden riskin myyntiyhtiö. Tyypittelyä olennaisempaa siirtohinnoittelun arvioinnissa on kuitenkin määrittää tarkasti yhtiön suorittamat toiminnot sekä näihin liittyvät riskit ja varat sellaisina kuin ne tosiasiallisesti ovat.

Markkinaehtoisen hinnan määrittäminen tavarakaupassa

Siirtohinnoittelutilanteissa markkinaehtoisen hinnan määrittämiseksi on valittava toinen liiketoimen osapuolista vertailtavaksi osapuoleksi. Käytännössä konsernin sisäisen tavarakaupan siirtohinnoittelua päädytään useimmiten arvioimaan myyntiyhtiön kannalta. Myyntiyhtiön valinta tarkasteltavaksi osapuoleksi johtuu tyypillisesti siitä, että myyntitoimintaan ei yleensä liity sellaisia vaikeasti arvotettavia tekijöitä (kuten patentteja), jotka hankaloittavat esimerkiksi valmistajalle maksettavien hintojen arviointia. Jos sovellettujen ehtojen ja hinnan voidaan todeta vastaavan myyntiyhtiön suhteen sitä, mistä riippumattomat osapuolet olisivat sopineet, ehdot ovat markkinaehtoperiaatteen mukaisia myös konsernin valmistusyhtiön näkökulmasta. Siirtohinnoittelun markkinaehtoisuuden todentamiseksi on käytettävissä useita erilaisia menetelmiä, joita on kuvattu OECD:n siirtohinnoitteluohjeissa. OECD:n ohjeet ovat kansainvälisesti hyväksytty, tärkeä tulkintalähde markkinaehtoperiaatteen soveltamisessa.

 Tutustu OECD:n siirtohinnoitteluohjeisiin (www.oecd.org)

Lähtökohtaisesti myyntihintojen markkinaehtoisuus osoitetaan vertailuhintojen avulla. Vertailuhinnoilla tarkoitetaan hintoja, joita on sovellettu toisistaan riippumattomien toimijoiden välisissä tavarakaupoissa. Tätä menetelmää kutsutaan markkinahintavertailumenetelmäksi. Menetelmää voidaan soveltaa parhaiten silloin, kun yhtiö ostaa samanlaisia tuotteita kolmansilta osapuolilta tai myy samaa tuotetta sekä riippumattomille osapuolille että konserniyhtiöille.

Vertailukelpoista riippumattomien osapuolten välistä hintaa ei useinkaan ole osoitettavissa. Tuotehintoja ei pääsääntöisesti ole saatavissa myöskään julkisista tietokannoista. Tällöin siirtohinnoittelun markkinaehtoisuus voidaan osoittaa esimerkiksi vertaamalla testattavan yhtiön ja vertailukelpoisen riippumattoman yhtiön myyntikatteita. Tätä menetelmää kutsutaan jälleenmyyntihintamenetelmäksi. Myyntikatteet ovat kuitenkin harvoin vertailukelpoisia, koska yritysten kirjanpitokäytännöt vaihtelevat. Sen vuoksi useimmiten päädytään arvioimaan liikevoittotasoja, jolloin kyseessä on liiketoiminettomarginaalimenetelmä. Liikevoittotasolla tehtävä vertailu on vakiintunut kansainvälinen käytäntö.  

Riippumattomien yritysten liikevoittotasoja voidaan pyrkiä selvittämään kaupallisten tietokantojen avulla (esimerkiksi Bureau van Dijkin Amadeus-tietokanta). Tietokantaan tehtävän vertailuhaun hakukriteerit on tärkeää määrittää huolellisesti, jotta valikoituvat yhtiöt ovat toiminnoiltaan, riskeiltään ja esimerkiksi arvokkaan aineettoman omaisuuden hyödyntämisen kannalta vertailukelpoisia. Yksittäisten verrokkien vertailukelpoisuus on lisäksi arvioitava huolellisesti suhteessa vertailtavaan yhtiöön.

 (sivulta Siirtohinnoittelun dokumentoinnin sisältö)

Muuta tavarakaupan hinnoittelussa huomioitavaa

Tavarakaupan siirtohinnoittelussa on tärkeää huomioida myös seuraavat asiat:

Aineettoman omaisuuden tuoma arvonlisä

Myyntiyhtiön toiminnot voivat sisältää aktiivista brändin markkinointia. Vaikka myyntiyhtiö ei itse omistaisi aineetonta omaisuutta, sen markkinointitoiminnalla voi olla huomattava vaikutus brändin arvoon. Myös nämä tilanteet on tärkeää tunnistaa ja huomioida siirtohinnoittelussa. Ainutlaatuisen aineettoman omaisuuden hyödyntäminen toiminnassa voi johtaa siihen, ettei yhtiötä voida valita testattavaksi osapuoleksi, koska vertailukelpoisia riippumattomien osapuolten välisiä transaktioita tai riippumattomia yhtiöitä ei voida osoittaa.

Jatkuva tappiollisuus

Myyntiyhtiöt voivat itsenäisten yhtiöiden tapaan sietää jatkuvia tappioita tietyissä olosuhteissa. Liiketoimintastrategia voi olla jatkuvan tappiollisuuden syynä esimerkiksi konsernin laajentuessa uusille markkinoille. Tällöin uuden yhtiön toiminnan alkuvaiheessa kannattavuus voi olla heikkoa tai toiminta kokonaan tappiollistakin. Tämä voi johtua esimerkiksi toiminnan volyymiin nähden korkeista kustannuksista, markkinaosuuden hankkimisesta/kasvattamisesta aiheutuvista matalista katteista tai toiminnan tehottomuudesta. Silloin on arvioitava, olisiko riippumaton yritys valmis jatkamaan toimintaa samoilla ehdoilla ja kuinka pitkään.

Vastaavasti myyntiyhtiö saattaa jatkaa tappiollista toimintaansa, jos harjoitettu toiminta hyödyttää konsernia kokonaisuutena. Itsenäinen yhtiö jatkaisi toimintaansa tällaisessa tilanteessa ainoastaan, jos se saisi asianmukaisen korvauksen tuottamaansa hyötyyn ja suorittamiinsa toimintoihin nähden.

Konsernin toimintamallin muutostilanteet

Konsernin toimintamallin muuttuessa osa myyntiyhtiön toiminnoista ja riskeistä saatetaan siirtää toiselle konserniyhtiölle. Myyntiyhtiölle muutos voi tarkoittaa esimerkiksi siirtymistä jälleenmyyntimallista agenttimalliin. Myyntiyhtiön toimintojen ja riskien siirtyminen tarkoittaa tulonodotusten muuttumista, mikä on otettava huomioon yhtiön siirtohinnoittelumallissa. Myyntiyhtiön toimintojen ja riskien muuttuessa on arvioitava, tuleeko myyntiyhtiön saada siirretyistä toiminnoista erillinen korvaus.

Lue lisää liiketoimintamallin muutostilanteista

Lue lisää siirtohinnoittelusta 

Avainsanat: