2. Perusta sähköisille palveluille

Veroehdotus

Artikkelin voi lukea tai kuunnella äänitteinä.

Vuosikymmenien ajan monen kansalaisen jokavuotinen painajainen oli tammikuussa tehtävä veroilmoitus, jonka täyttämiseen kului runsaasti aikaa ja vaivaa. Verovelvollinen kokosi tiedot tuloistaan, liitti mukaan tarvittavat kuitit ja lähetti veroilmoituksen postitse verohallinnolle.

Tähän tuli muutos 1990-luvun puolivälissä. Voimakkaasti laajentunut tietotekniikan käyttö mahdollisti verohallinnolle tiedonkeruun eri tahoilta: työnantajilta, Kelalta, eläkelaitoksilta, vakuutuslaitoksilta ja pankeilta. Tietoja ei enää tarvinnut koota verovelvollisilta, vaan verotus voitiin toimittaa asiakasta vaivaamatta.

Ratkaisu oli veroehdotus: verohallinto käytti kokoamiaan tietoja ja lähetti verovelvolliselle ehdotuksen. Veronmaksajan tehtäväksi jäi tarkistaa, että veroehdotus piti paikkansa, ja tarvittaessa korjata tiedot. Veroehdotus mahdollisti sen, että verohallinnon palveluajattelu voitiin kääntää ylösalaisin. Nyt verohallinnon ja veronmaksajan roolit vaihtuivat.

Veroehdotuksen käyttöönotto käynnistyi vuoden 1995 verotuksen yhteydessä kokeilulla, jossa oli mukana 12 paikkakuntaa ja 358 000 palkansaajaa, eläkeläistä ja opiskelijaa. Kokeilu oli menestys: tuloksena oli vähemmän vaivaa asiakkaille ja kustannussäästöjä verohallinnolle.

Menettelyä laajennettiin nopeassa tahdissa niin, että seuraavana vuonna veroehdotuksen sai jo 1,6 miljoonaa asiakasta. Vuosituhannen vaihteessa 80 prosenttia palkansaajista ja eläkeläisistä, yhteensä kolme miljoonaa asiakasta, oli veroehdotusmenettelyn piirissä.

Veroehdotus pohjautui tietotekniikan laajaan käyttöön, ja se oli konkreettinen osoitus tietotekniikan antamista mahdollisuuksista. Veroehdotus toteutettiin kuitenkin perinteiseen tapaan paperisilla lomakkeilla, kuten kaikki verohallinnon asiakaspalvelut.

Internetin vallankumous

Internetin käytön voimakas laajentuminen 1990-luvun puolivälistä alkaen aiheutti vallankumouksen verohallinnon palveluihin. Internetin käyttöä asiakasviestinnän välineenä alettiin selvittää vuonna 1995. Verohallinnon sisäiseen viestintään tarkoitettu ensimmäinen www-pohjainen intranet-järjestelmä Apaja otettiin käyttöön vuonna 1997, ja seuraavana vuonna avattiin asiakkaille suunnattu internet-palvelu www.vero.fi. Verkkosivusto julkaistiin suomen, ruotsin ja englannin kielillä.

Internet-palvelu oli aluksi yhdensuuntaista eikä mahdollistanut vuorovaikutteista toimintaa. Vero.fi-sivusto keskittyikin informaation jakamiseen: palvelusta löytyi vero-ohjeita sekä tietoa ajankohtaisista veroasioista. Verkkosivuilta oli saatavissa ja tulostettavissa myös valtaosa verohallinnon lomakkeista.

Palvelua käytettiin alusta alkaen vilkkaasti: ensimmäisen puolen vuoden aikana käyntejä verkkosivuille kertyi lähes 800 000. Vero.fi-sivuston suosituimmaksi käyntikohteeksi tuli veroprosentin muutoksen arviointiin käytetty laskuri. Vero.fi-sivustosta kehittyi sekä veronmaksajien että veronsaajien (kunnat, seurakunnat, valtio) tärkein palvelukanava.

Verohallinnon tarjoaman tiedon saatavuus parani verkkopalvelun avulla ratkaisevasti. Muutos oli melkoinen, koska valtaosa viestinnästä ja ohjeistuksesta oli sitä ennen tapahtunut perinteisesti kirjeillä ja erilaisilla tiedotteilla sekä puhelinpalveluilla. Nyt vero-ohjeet olivat saatavissa yhdestä paikasta helposti.

Internet loi perustan digitaalisille, ajasta ja paikasta riippumattomille palveluille. Moni käynti tai soitto verotoimistoon tuli tarpeettomaksi. Asiakkaat eivät päässeet paperilomakkeista eroon vielä vuosiin, mutta vähitellen 2000-luvulla yhä useampi verotuksen osa-alue siirtyi verkkoon.

Lue tai kuuntele seuraava artikkeli "Paperilta digitaaliseksi"