Vakuutuskorvauksen vapaaosat poistuvat perintöverotuksesta

Verohallinnon tiedote, 2.1.2018

Vakuutuskorvausten veronalaisuus

Perintö- ja lahjaverolain 7a §:n mukaan perintöveroa on suoritettava paitsi vainajan omaisuudesta myös perittävän kuoleman johdosta kuolinpesälle tai edunsaajalle maksettavasta henkilövakuutuksen nojalla saadusta vakuutuskorvauksesta sekä vastaavissa olosuhteissa maksetusta vakuutuskorvaukseen verrattavasta taloudellisesta tuesta. Tällainen vakuutuskorvaus on kuitenkin ollut perintöverosta vapaa kullekin perilliselle tai edunsaajalle 35.000 euroon asti (vapaaosa). Puolison saamasta vakuutuskorvauksesta puolet on ollut verovapaata, vaikka korvaus ylittäisi 35.000 euroa.  

Henkilövakuutuskorvausten vapaaosaa koskevat säännökset on kumottu vuoden 2018 alusta alkaen. Vapaaosat vähennetään perintöverotuksessa vielä, jos perittävä on kuollut 31.12.2017 mennessä. Jos perittävä on kuollut 1.1.2018 tai sen jälkeen, vapaaosia ei vähennetä. Ratkaisevaa vapaaosan vähentämisen kannalta on siis perittävän kuolinhetki, ei verotuksen toimittamishetki. Myöskään vakuutussopimuksen tekohetkellä tai vakuutusmaksujen maksuhetkellä ei ole vapaaosan vähentämisen kannalta merkitystä.

Perintöverosta vapaita ovat jatkossakin sellaiset kuoleman johdosta maksettavat vakuutuskorvaukset, jotka ovat saajalleen verotettavaa tuloa. 

Vakuutuskorvaus käsitellään osana verotettavaa perintöosuutta

Vakuutuskorvauksen edunsaaja määritetään vakuutussopimuksessa ja korvauksen saaja riippuu sopimuksen edunsaajamääräyksestä. Jos edunsaajamääräystä halutaan muuttaa, se voidaan tehdä vain vakuutusyhtiössä, ei Verohallinnossa. Vakuutuskorvauksen edunsaaja on usein puoliso, lapset tai kuolinpesä. Kun edunsaaja on kuolinpesä, käsitellään vakuutuskorvausta perintöverotuksessa samoin kuin kaikkia muita perittävän varoja. Jos vakuutuskorvaus suoritetaan suoraan jollekin henkilölle, sitä ei lisätä kuolinpesän varoihin. Silloin vakuutuskorvaus lisätään henkilön mahdolliseen muuhun perintöosaan ja perintövero määrätään niiden yhteenlasketusta määrästä.

Vakuutuskorvaus on osa verotettavaa perintöosaa. Siten vakuutuskorvauksesta voidaan vähentää lain 12 §:n mukainen alaikäisyysvähennys tai puolisovähennys silloinkin, kun edunsaaja ei saa vainajalta perintönä muuta omaisuutta. Puolisovähennyksen myöntämisestä vakuutuskorvaukseen kerrotaan tarkemmin Verohallinnon kannanotossa Puolisovähennys ja henkivakuutuskorvaus.

Alaikäisyysvähennys edellyttää paitsi korvauksensaajan alaikäisyyttä vainajan kuolinhetkellä myös sitä, että hän on perinnönjättäjän suoraan alenevassa polvessa oleva perillinen, jolla perinnönjättäjän kuolinhetkellä lähinnä oli oikeus periä perinnönjättäjä. Käytännössä tämä tarkoittaa muun ohessa sitä, että alaikäisyysvähennystä ei myönnetä sellaiselle henkilölle, joka saa perinnön tai vakuutuskorvauksen sen vuoksi, että joku on luopunut oikeudestaan perintöön tai korvaukseen. Näistä luopumisista kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Luopumiset perintö- ja lahjaverotuksessa jaksossa 6.

Tietojen merkintä perukirjaan

Lakimuutos ei vaikuta tietojen ilmoittamisvelvollisuuteen. Perintö- ja lahjaverolain 28 §:n mukaan perukirjassa on mainittava 7 a §:ssä tarkoitettujen etuuksien saajat ja määrät. Kaikki saadut vakuutuskorvaukset tulee siten entiseen tapaan merkitä perukirjaan. PerVL 28 a §:n mukaan myös vakuutusyhtiön tai muun etuuden maksajan on ilmoitettava maksamistaan henkivakuutuskorvauksista Verohallinnolle.