Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu: Verohallinnossa ei moitittavaa

Verohallinnon tiedote, 15.12.2017

Salattuja ulkomaantuloja koskevien verovelvollisten vahingokseen tekemien oikaisuvaatimusten käsittelyssä Verohallinnossa ei ilmennyt moitittavaa.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on ratkaisussaan 5786/2016 ottanut kantaa Verohallinnon menettelyn laillisuuteen koskien veronkorotusten ja niiden suuruuden määräämistä niin sanotuissa verokatumuspäätöksissä, joissa Verohallinto oli määrännyt pimeitä ulkomaisia tuloja Suomeen ilmoittaneille ja veronoikaisuvaatimuksen tehneille joko veronkorotuksen tai tehnyt oikaisuvaatimuksen tehneestä rikosilmoituksen poliisille.

Tehdyn kantelun mukaan keskeistä oli 1) selvittää perusteet, joilla verovelvollinen oli tai ei ollut saanut veronkorotusta ja missä menivät rajat, joilla Verohallinto oli määrännyt joillekin veronkorotuksia, maksanut palautuksia tai tehnyt rikosilmoituksen. Kantelussa pyydettiin myös 2) selvittämään, onko Valtiovarainministeriö määrännyt veronoikaisuvaatimusten hyväksymisestä, veronkorotusten suuruudesta tai rikosilmoitusten tekemisestä. Lisäksi kantelussa pyydettiin 3) selvittämään, miten Verohallinto oli mahdollisesti ohjeistanut oikaisuvaatimuksia laatineita asianajajia. Lisäksi kantelussa pyydettiin 4) tutkimaan, onko Verohallinnon toiminta lainmukaista tilanteissa, missä ulkomaisten tulojen pimittäjät olivat tehneet hakemuksen, saaneet veronkorotuksen ja täten päätyneet verosalaisuuden piiriin. Verosalaisuus tässä tarkoittaa tilannetta, missä päätösten perusteita ei voi enää tutkia ja vertailla muihin päätöksiin. Lisäksi kantelussa vaadittiin, että 5) pääjohtaja Pekka Ruuhosen tekemiset asiassa tulee tutkia.

Verohallinnon menettelyn arviointi

"Verohallinnon selvitysten mukaan keväällä 2014 Verohallintoon saapui verovelvollisten oikaisuvaatimuksia, joissa vaadittiin verotettavaksi aikaisemmin verottamatta jääneitä tuloja sekä veronkorotusten määräämistä. Verohallinnossa pidettiin 18.6.2014 kokous, jossa sovittiin menettelytavoista oikaisuvaatimusten käsittelyssä. Verohallinnon yksiköiden välillä sovittiin, millä perusteella oikaisuvaatimukset lähetetään Veronkantoyksikköön rikosilmoitusharkintaan ja milloin ne käsitellään normaalien oikaisuvaatimusten käsittelyä koskevien ohjeiden mukaan Henkilöverotusyksikössä. Kokouksessa sovittiin, että Henkilöverotusyksikkö ohjaa Veronkantoyksikköön rikosilmoitusharkintaan ne oikaisuvaatimukset, joissa vältetyn veron määrä ylittää 5 000 euroa.

Henkilöverotusyksikössä oikaisuvaatimusten käsittely keskitettiin Lounais-Suomen verotoimistoon ratkaisujen yhdenmukaisuuden varmistamiseksi. Oikaisuvaatimuksia käsittelivät siihen määrätyt virkamiehet. Veronkantoyksikössä rikosilmoitusharkinta määrättiin Uudellemaalle ja siellä nimetylle asianvalvojalle. Tarkoituksena oli varmistaa, että rikosilmoitusharkinta tehdään noudattaen samoja periaatteita ja samalla tavalla kaikissa tapauksissa.

Henkilöverotusyksikön selvityksen mukaan ne oikaisuvaatimukset, joita ei lähetetty rikosharkintaan, käsiteltiin verotusmenettelystä annetun lain 61 §:n nojalla. Verovelvollisille oli voitu määrätä veronkorotukset ilmoittamatta jätettyjen tulojen perusteella, mutta korotukset voitiin hyväksyä enintään verovelvollisen vaatimuksen suuruisena. Oikaisuvaatimukset, joissa kynnys rikosharkintaan oli ylittynyt, lähetettiin verotuksen oikaisulautakunnan käsiteltäväksi. Näissä tapauksissa oikaisulautakunta oli voinut joko kumota ja palauttaa verotuksen Verohallinnolle uudelleen toimitettavaksi tai jättää veronkorotusvaatimuksen tutkimatta. Oikaisulautakunnan palauttamissa uudelleen toimitetuissa verotuksissa Verohallinto oli jättänyt veronkorotuksen osalta asian tutkimatta, koska rikosharkintaan ohjaamisen kynnys oli ylittynyt. Siltä osin kuin oikaisulautakunta oli jättänyt veronkorotusvaatimuksen tutkimatta, verovelvollinen oli voinut valittaa päätöksestä hallinto-oikeuteen.

Veronkantoyksikön mukaan ensimmäiset arviot vältetyn tulon määräistä saatiin rikosilmoitusharkintaan syyskuussa 2014 ja kaikki tapaukset saatiin yksikköön 25.11.2015. Rikosilmoitusharkintaan tuli 56 tapausta, joista 28 tehtiin rikosilmoitus syyskuussa 2016 Keskusrikospoliisille. Näissä tapauksissa vältetyn tulon määrä ylitti 10 000 euroa. Epäiltynä tekoina oli 7 veropetosta ja 28 törkeää veropetosta. Kaikkiin ilmoituksiin liittyneet verot oli maksettu. Verohallinnon selvityksen mukaan rikosilmoitusharkinta tehtiin normaalin käytännön mukaan eivätkä siihen osallistuneen muut kuin asiassa työjärjestyksen mukaan toimivaltaiset virkamiehet.

Käytettävissä olevan asiakirjaselvityksen ja sovellettavien oikeusohjeiden perusteella totean, ettei asiassa ole ilmennyt syytä epäillä, että Verohallinto näistä, sinänsä poikkeuksellisista, verovelvollisten vahingokseen tekemistä oikaisuvaatimuksista päättäessään olisi ylittänyt sille lain mukaan kuuluvan harkintavallan tai käyttänyt sitä väärin. Asiassa ei myöskään ole ilmennyt syytä epäillä, että valtiovarainministeriö tai jokin muu taho olisi ohjannut Verohallinnon Henkilöverotusyksikön tai Veronkantoyksikön oikaisuvaatimusten käsittelyyn määrättyjä virkamiehiä.

Siltä osin kuin epäilitte, että Verohallinto olisi ohjeistanut asianajajia tai muita juristeja oikaisuvaatimusten laadinnassa, totean, että käytettävissä olevan asiakirjaselvityksen perusteella tällaista menettelyä ei ole ilmennyt. 

Epäilitte kantelukirjoituksessanne, ettei Verohallinnon menettely oikaisuvaatimusten käsittelemisessä täyttänyt avoimuuden vaatimusta, vaan johti salailuun ja mahdottomiin tilanteisiin valvoa Verohallinnon toimien lainmukaisuutta. Tämän käsityksenne osalta totean, että Verohallinnon menettely perustuu eduskunnan säätämään lakiin verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta sekä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin.

Eduskunnan oikeusasiamies ei hänelle kuuluvan laillisuusvalvonnan puitteissa voi puuttua eduskunnan lainsäädäntötoimintaan eikä sen taustalla olevaan yhteiskuntapoliittiseen harkintaan.

Verohallinnon pääjohtaja Pekka Ruuhosen lausumia koskevan arvostelun osalta totean seuraavan.

Sananvapaus on perustuslain 12 §:n turvaama perusoikeus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa ja YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan sopimussen 19 artiklassa on turvattu sananvapaus ja siihen sisältyvä mielipiteenvapaus.

Sananvapaus perus- ja ihmisoikeutena kuuluu myös virkamiehille. Virkamiehen asemasta ja virkatehtävien luonteesta voi kuitenkin johtua, että hänen sananvapautensa on rajoitetumpi kuin muilla kansalaisilla. Kun virkamies julkisesti esittää mielipiteitään virkatehtäviinsä tai julkiseen toimintaan kuuluvista asioista, esitykseltä voidaan edellyttää asianmukaisuutta, asiallisuutta ja tiettyjen sopivaisuussäännösten täyttämistä.

Viittamanne ensimmäinen pääjohtaja Ruuhosen lausuma annettiin 1990 luvun lopulla. Eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain mukaan oikeusasiamies ei tutki tapahtumia, joista on kulunut yli kaksi vuotta, ellei siihen ole erityistä syytä. Toinen pääjohtaja Ruuhosen lausuma oli esitetty hänen blogikirjoituksessaan 30.9.2015 ja se liittyi Verohallinnon varautumiseen tuolloin eduskunnan käsittelyssä olleessa hallituksen esityksessä (HE 32/2015 vp) ehdotetun lain voimaan tuloon. Totean, että käsitykseni mukaan kumpikaan näistä lausumista ei sisältänyt sellaista, minkä perusteella ne eivät olisi täyttäneet edellä selostettuja virkamiehen sananvapaudelle asetettuja vaatimuksia. Tämän vuoksi niiden enempään tutkimiseen ei ole ilmennyt aihetta.

Edellä todetuilla perusteilla kantelunne ei ole johtanut toimenpiteisiin laillisuusvalvontani puitteissa."

Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisut, joilla on joko oikeudellista tai yleistä mielenkiintoa, julkaistaan verkossa: ratkaisu EOA:n verkkosivuilla (pdf)