Korkein hallinto-oikeus antoi kaksi vuosikirjapäätöstä siirtohinnoittelusta

Uutinen, 8.4.2020

Korkein hallinto-oikeus (KHO) antoi 2.4.2020 kaksi siirtohinnoittelua koskevaa vuosikirjapäätöstä. Verohallinto pitää päätöksiä merkittävinä tarkennuksina verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n soveltamiseen ja ottaa ne huomioon toiminnassaan.

Ensimmäinen päätös (KHO 2020:34) koskee useita vuosia tappiollista toimintaa harjoittaneen suomalaisen myyntiyhtiön hinnoittelun markkinaehtoisuuden arviointia. Toinen päätös (KHO 2020:35) käsittelee muun muassa liiketoimen tunnistamisen ja liiketoimen uudelleenluonnehdinnan välistä rajanvetoa.

Päätös KHO 2020:34

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös (KHO 2020:34) koskee useita vuosia tappiollista toimintaa harjoittaneen suomalaisen myyntiyhtiön hinnoittelun markkinaehtoisuuden arviointia ja testattavan osapuolen valintaa verovuosina 2007–2010.

KHO katsoi päätöksessään, ettei konserniyhtiön tappiollisuus sinällään vielä osoittanut, että yhtiö olisi jättänyt perimättä palvelumaksun tai muun vastikkeen sellaiselta toiselta konserniyhtiöltä, jonka toimintaa tappiollisen konserniyhtiön toiminnan on voitu katsoa hyödyttävän. Kyse oli seikasta, jonka perusteella verotusta toimitettaessa oli voitu arvioida, oliko tappiollisen konserniyhtiön siirtohintojen markkinaehtoisuutta ollut syytä ryhtyä tarkemmin selvittämään.

Lisäksi KHO totesi, että kun tappiollisen konserniyhtiön siirtohintojen markkinaehtoisuutta selvitetään kustannusvoittolisä- tai liiketoiminettomarginaalimenetelmää käyttäen, OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden mukaan tappiollisen konserniyhtiön ja sen kanssa liiketoimia tehneen konserniyhtiön osalta testattavaksi yritykseksi pitäisi valita sellainen yritys, jonka osalta voidaan löytää luotettavaa tietoa tarkimmin vertailukelpoisista liiketoimista. Kun otettiin huomioon toisaalta A Oy:n ja toisaalta A-konserniin kuuluvien sopimusvalmistajien harjoittamat toiminnot, niiden kantamat riskit sekä niiden varat, A Oy:tä ei olisi tullut valita testattavaksi yritykseksi sopimusvalmistajien sijasta. Testattaviksi yrityksiksi olisi tullut valita konserniin kuuluvat sopimusvalmistajat, kuten A-konsernin siirtohintadokumentaatiossa oli tehty.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 2020:34

Päätös KHO 2020:35

Päätöksessä arvioidaan muun muassa liiketoimen tunnistamisen ja liiketoimen sivuuttamisen (uudelleenluonnehdinnan) välistä rajanvetoa. Päätös koskee verovuosia 2011–2012.

KHO totesi, että Konserniverokeskus oli sivuuttanut A Oyj:n ja A Finance NV:n tekemät oikeustoimet ja erityisesti sen seikan, että A Finance NV oli tullut konserniyhtiöiden velkojaksi. Se oli tunnistanut A Oyj:n ja A Finance NV:n väliset, apporttisijoituksen jälkeen tehdyt liiketoimet ja katsonut, että A Oyj oli todellisuudessa suorittanut kaikki konsernin sisäiseen rahoitukseen liittyvät merkittävät toiminnot ja ettei A Finance NV ollut tosiasiassa toiminut konsernin rahoitusyhtiönä. Konserniverokeskus oli siten verotuksen oikaisuja verovelvollisen vahingoksi toimittaessaan luonnehtinut A Oyj:n ja A Finance NV:n väliset oikeustoimet uudelleen verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n nojalla. Koska sanottu säännös ei oikeuttanut Konserniverokeskusta luonnehtimaan verovelvollisen tekemiä oikeustoimia uudelleen ja koska asiassa ei ollut väitetty, että A Oyj ja A Finance NV olisivat ryhtyneet konsernin rahoitustoimintojen uudelleen järjestämiseen veron välttämisen tarkoituksessa, Konserniverokeskus ei ollut esittämillään perusteilla voinut oikaista A Oyj:n verovuosien 2011 ja 2012 verotuksia verovelvollisen vahingoksi eikä määrätä yhtiölle veronkorotuksia.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 2020:35

Verohallinnon nykyisillä ennakollisilla toimintatavoilla pystytään tehokkaasti välttämään jälkikäteiset veroriidat. Verohallinto kannustaakin asiakkaitaan käyttämään mahdollisuuttaan selvittää epäselvät tai tulkinnanvaraiset siirtohinnoittelukysymykset esimerkiksi ennakollisessa keskustelussa.

Ennakollinen keskustelu palvelee haastavissa verokysymyksissä