Veroparatiisit

Veroparatiiseilla tarkoitetaan maita, joissa on matala verotus ja tiukka pankkisalaisuus, mutta ei kansainvälisiä sopimuksia tai lainsäädäntöä läpinäkyvästä omistajuudesta. Veroparatiiseja voidaan hyödyntää veronkierrossa. Niiden laitonta käyttöä torjutaan niin Suomessa kuin kansainvälisestikin.

Tällä sivulla on tietoa pääosin henkilöiden sijoitustoiminnasta, jossa varoja kierrätetään veroparatiiseihin ajatuksin vähentää tällä tavalla omaa verorasitusta. Yritysten veroparatiisikytkennät ovat monimutkaisia muun muassa siirtohinnoittelun näkökulmasta. Tarkemmin tietoa siirtohinnoittelusta löytyy täältä.

Veroparatiisina on perinteisesti pidetty maita kuten Panama, Bahamasaaret, Bermuda ja Caymansaaret. OECD:n määritelmän mukaan veroparatiisivaltiota kuvaavat:

  • matala verotus tai ei verotusta lainkaan ja tiukka pankkisalaisuus
  • ei kansainvälisiä sopimuksia muiden valtioiden kanssa verotustietojen vaihtamiseksi
  • lainsäädäntö ei takaa omistuksen läpinäkyvyyttä silloin, kun yhtiöiden tai esimerkiksi säätiöiden omistajien ja edunsaajien kotipaikka on muualla kuin rekisteröintivaltiossa.

Veroparatiiseja voidaan käyttää monilla tavoilla sekä lailliseen että laittomaan toimintaan. Yleensä veroparatiisiyhtiön käyttö on vain kulissijärjestely omistuksen häivyttämisessä. Yhtiön rekisteröintivaltio voi olla kaukainen saarivaltio Karibialla, mutta sen pankkitilit ovat kuitenkin Euroopassa, useimmiten joko Luxemburgissa tai Sveitsissä. Henkilön tai yhtiön varallisuuden sijoittaminen veroparatiisiin rekisteröidyn yhtiön nimiin ei automaattisesti tarkoita syyllistymistä veronkiertoon. Siirtämiseen voi olla muita henkilökohtaisia syitä. Varallisuutensa voi laillisesti siirtää veroparatiisissa olevan yhtiön nimiin, mutta verotuksellista hyötyä siitä ei juuri ole, jos noudattaa Suomen verolakeja.

Veroparatiisien käyttäminen on veron kiertämistä, kun Suomessa veronalaista tuloa siirretään keinotekoisin järjestelyin Suomen verotuksen ulkopuolelle.

Veroparatiisit ja muut riskialueet valvonnassa

Verohallinto valvoo, että henkilöt ja yritykset ilmoittavat tulonsa asianmukaisesti. Valvonnassa hyödynnämme muun muassa kansainvälistä tietojenvaihtoa ja ulkomaisten kaupparekistereiden tietoja.

Valvonta keskitetään henkilöihin, jotka ovat harjoittaneet kansainvälistä sijoitustoimintaa. Asia tulkitaan laajasti ja toimenpiteet ulotetaan myös henkilöihin, jotka ovat muutoin olleet osallisia rajat ylittävien tulojen tai varallisuuden siirtojen järjestelyihin matalan verorasituksen tai tiukan pankkisalaisuuden valtioihin.

Osana valvontaa Verohallinto on hankkinut ja analysoinut erilaisia vertailutietoja, joiden perusteella valvontatoimenpiteitä kohdistetaan. Hyödynnettäviä vertailutietoja ovat esimerkiksi pankkien kautta saadut rahaliikenne- tai tilitiedot sekä tiedot maksukorteista tai muun maksuvälineen käytöstä.

Panama-tietovuoto ja Suomi

Panama-tietovuodolla tarkoitetaan 4.4.2016 julkisuuteen tullutta tietoa, että kansainväliselle medialle on vuodettu panamalaisen asianajotoimiston Mossack Fonsecan asiakkaiden tietoja. Lue lisää Verohallinnon toimenpiteistä.

Veroparatiiseista lyhyesti

Veroparatiisien kautta sijoitettujen varojen valvonnassa on havaittu, että veroparatiiseja on käytetty veron kiertämiseen esimerkiksi seuraavissa tilanteissa.

  • Mahdollisesti vuosikymmeniä sitten on tehty varallisuuden suunnittelu, muun muassa perinnönjaon suunnittelu perinnöstä menevän veron välttämiseksi. Koskee usein vain osaa kansainvälisesti hajautetun varallisuuden sijoittamisesta.
  • Kannustimena on perustettu säätiö, tehty muu varallisuuden järjestely tai otettu vapaaehtoinen eläkevakuutus kansainvälisen konsernin palkitsemisjärjestelmän piirissä oleville avainhenkilöille.
  • Yksittäisestä tapahtumasta syntynyt merkittävä varallisuuden lisäys on johtanut veronkiertoon veroparatiisia hyödyntämällä. Esimerkiksi yritystoiminnan myynnistä saadut varat on sijoitettu veroparatiisiin.

Veroparatiisiyhtiöllä tarkoitetaan yhtiötä, jotka on rekisteröity veroparatiisivaltioon ja joihin henkilöt ja yritykset muista maista sijoittavat varojaan edullisen verokohtelun takia.

Veroparatiisiyhtiön keskeinen tunnusmerkki on, että yhtiön toiminta tapahtuu muualla kuin itse veroparatiisivaltiossa, ja usein veroparatiisiyhtiöllä ei ole varsinaista toimintaa.

Veronkiertoa veroparatiisiyhtiön käyttäminen on, kun Suomessa verovelvollinen henkilö tai yritys jättää ilmoittamatta Suomen verohallinnolle sellaiset veroparatiisiyhtiöön kanavoidut tulonsa, josta sen pitäisi maksaa veroa Suomeen.

Usein veroparatiisien hyödyntäminen veronkierrossa on huolellisesti suunniteltua. Varoja on voitu siirtää vuosia tai jopa vuosikymmeniä ennen kuin ne havaitaan verovalvonnassa. Tyypillisesti veroparatiisijärjestelyjä leimaa tiukka salassapito yhteistyökumppaneiden välillä. Räikeimmissä veronkiertotapauksissa yhteydenotot ulkomaisen yhtiön, kuten pankin, ja suomalaisen sijoittajan kanssa tapahtuvat vain puhelimitse ja peitenimeä käyttäen.

Veroparatiisiin siirretyillä varoilla saatetaan hankkia ulkomailta asunto veroparatiisiyhtiön nimiin. Kotimainen rahatarve saatetaan hoitaa käteisen kuljettamisella Suomeen tai esimerkiksi maksamalla ulkomaisella luottokortilla.

On myös havaittu, että vanhempia veroparatiisijärjestelyjä on purettu ja varoja siirretty ulkomaisen vakuutusyhtiön niin sanottuihin vakuutuskuoriin. Vakuutuskuoren sisällä sijoituksia voi järjestellä uudelleen ilman veroseuraamuksia ja lykätä verojenmaksua kunnes nostaa tuottoja ulos. Lisäksi ulkomaisista vakuutusyhtiöistä voi saada ns. räätälöidyn säästöhenkivakuutuksen, johon voi siirtää rahojen lisäksi muutakin varallisuusarvoista omaisuutta kuten arvopapereita, asunto-osakeyhtiön osakkeita, pienyhtiön osakkeita, kiinteistöjä, velkakirjoja ym. Järjestely on sinänsä laillinen, kun varat siirretään vakuutukseen käyvästä arvosta ja siitä tehdään asianmukaiset ilmoitukset Verohallinnolle. Sama koskee myöhemmin realisoituvia tuottoja.

Tyhjentävää listaa veroparatiisiyhtiön laittomasta käytöstä ei ole, mutta veroparatiisien avulla on mahdollista harjoittaa rikollista toimintaa kuten:

  • veropetoksia
  • velallisen rikoksia
  • rahanpesua
  • korruptiota
  • huumekauppaa
  • sisäpiiritiedon väärinkäyttö omistustiedon hävittämisessä.

Kansainvälistynyt sijoitustoiminta ja sähköinen toimintaympäristö mahdollistavat veronkierron ilman veroparatiisejakin, esimerkiksi harjoittamalla arvopaperikauppaa ulkomaisen etävälittäjän kautta tai ulkomaisen vakuutusyhtiön niin sanotun vakuutuskuoren kautta (ks. kohta 3).

Tällainen toiminta ei itsessään ole kiellettyä, mutta ongelmaksi saattaa muodostua se, että tulon ilmoittamisvelvollisuus jää sijoittajalle tai vakuutuksen ostajalle itselleen. Se voi houkutella toimimaan vääriin. Vastaavista kotimaisista tilanteista Verohallinto saa vuosi-ilmoitukset esimerkiksi finanssilaitoksilta, jolloin tiedot huomioidaan esitäytetyissä veroilmoituksissa.

Esiin on myös tullut tapauksia, joissa Suomessa perintöverotuksen alaisia varoja on säilytetty esimerkiksi Sveitsissä tai Liechtensteinissa ja jätetty ilmoittamatta perintöverotuksessa.

Suomessa Verohallinnon on mahdollista tehdä luottolaitoksiin vertailutietotarkastuksia, joiden avulla voidaan saada tietoa esimerkiksi ulkomaille siirretyistä rahoista. Näillä tarkastuksilla ei kuitenkaan päästä jatkuvaan tietojenkeruuseen ja samanlaiseen kattavuuteen kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa.

Ruotsissa luottolaitokset ovat velvollisia raportoimaan maan verohallinnolle kaikki vähintään 150 000 Ruotsin kruunun (noin 16 000 euroa) suuruiset rahasiirrot Ruotsista ulkomaille tai päinvastoin.

Norjan verohallinnolla on pääsy sikäläiseen valuuttarekisteriin, jossa on varsin kattavat tiedot ulkomaisesta rahaliikenteestä. Norjassa valuuttarekisteri sisältää mm. seuraavat tapahtumatiedot:

  • kaikki yli 5 000 Norjan kruunun (noin 560 euroa) arvoiset valuutanvaihtotapahtumat
  • luottolaitosten raportoimat tiedot kaikesta ulkomaisesta rahaliikenteestä
  • yli 25 000 kruunun (noin 2 800 euroa) suuruiset Norjassa myönnettyjen pankki- ja luottokorttien tapahtumat ulkomailla tai vastaavan suuruiset ulkomaiset korttitapahtumat Norjassa.

Veroparatiiseja hyödyntävästä veronkierrosta saatava rangaistus riippuu veronkierron laajuudesta. Henkilöä ei voi rangaista samasta asiasta kahteen kertaan (ne bis in idem -periaate). Siten henkilö ei voi saada samasta veronkiertotapauksesta sekä veronkorotusta että rikostuomiota.

Verohallinto voi saamiensa tietojen pohjalta tehdä rikosilmoituksen. Tämän jälkeen Poliisi vastaa rikostutkinnan aloittamisesta. Verohallinto ei määrää veronkorotusta ennen kuin se tietää, onko henkilö saamassa rikossyytteen veronkierrosta. Kaikissa tapauksissa veroa kiertäneen henkilön pitää maksaa maksamatta jääneet verot.

Lisätietoa veroparatiiseista 

Alla olevat lisätiedot perustuvat asiantuntijakirjoitukseen "Veroparatiisit - veromuseoon kuuluvia luomuksia vai hyvinvointivaltioiden parasiitteja?" (Hannu Kuortti, Verotus-lehti 4/2012 ).

Sivu on viimeksi päivitetty 17.4.2017