Avainsanat:

Energiaverotus

Voimassaolo
Toistaiseksi

Energiaveroja kannetaan

  • nestemäisistä polttoaineista
    • raskaasta ja kevyestä polttoöljystä
    • moottoripolttoaineista
    • biopolttoaineista
    • lentobensiinistä ja -petrolista
    • nestekaasusta
  • sähköstä
  • kivihiilestä
  • maakaasusta
  • polttoturpeesta
  • mäntyöljystä.

Energiaverotus EU:ssa

EU:ssa energiaverotuksesta on säädetty neuvoston direktiivissä 2003/96/EY eli energiaverodirektiivissä, joka tuli voimaan 1.1.2004. Direktiivissä on määritelty energiatuotteet ja säädetty polttoaineiden minimiverotasoista.

Energiaverotus Suomessa

Suomessa kannetaan energiaveroja sähköstä, kivihiilestä, maakaasusta, polttoturpeesta, mäntyöljystä ja nestemäisistä polttoaineista.

Varmuusvarastoinnista ja muusta huoltovarmuuden turvaamisesta valtiolle aiheutuvien menojen rahoittamiseksi on nestemäisistä polttoaineista, sähköstä, kivihiilestä ja maakaasusta lisäksi suoritettava huoltovarmuusmaksua.

Energiaveroista ja huoltovarmuusmaksuista on säädetty seuraavissa säädöksissä:

  • laki nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta (1472/1994)
  • laki sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta (1260/1996)
  • asetus nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta (1547/1994)
  • kauppa- ja teollisuusministeriön (KTM) asetus omakäyttölaitteista (309/2003).

Nestemäisten polttoaineiden verotaulukko 1.1.2017 alkaen

Sähkön ja eräiden polttoaineiden verotaulukot 1.1.2017 alkaen

Bensiinin, dieselöljyn ja kevyen polttoöljyn palautustasot

Nestemäisten polttoaineiden valmisteverolaki

Nestemäisten polttoaineiden valmisteveroa kannetaan moottoribensiinistä, pienmoottoribensiinistä, bioetanolista, moottoribensiinin lisäaineina käytettävistä eettereistä (MTBE:stä, TAME:sta, ETBE:stä ja TAEE:stä), biobensiinistä, etanolidieselistä, dieselöljystä, parafiinisestä dieselöljystä, biodieselöljystä, kevyestä polttoöljystä, biopolttoöljystä, raskaasta polttoöljystä, nestekaasusta, lentobensiinistä ja lentopetrolista sekä metanolista. Veronalaisia ovat lisäksi kaikki sellaiset tuotteet, joita käytetään moottoripolttoaineina (esimerkiksi moottoripetroli, kaasutinsprii tai biopolttoaineet). Tämän lisäksi verollisia ovat kaikki hiilivedyt, joita käytetään lämmityksessä.

Valmisteverottomia ja huoltovarmuusmaksuttomia ovat energianlähteenä öljynjalostusprosessissa käytettävät polttoaineet, teollisessa tuotannossa raaka- tai apuaineena taikka välittömässä ensikäytössä tavaran valmistuksessa käytettävät polttoaineet, muuten kuin yksityisellä huvialuksella käytetyt alusliikenteen polttoaineet, sähköntuotannossa käytettävät polttoaineet ja muun kuin yksityisen huvi-ilmailun käyttämät polttoaineet.

Verovelvollisia ovat valtuutettu varastonpitäjä, rekisteröity ja väliaikaisesti rekisteröity vastaanottaja. Verovelvollisuus koskee edellä mainittujen verovelvollisten lisäksi myös niitä, jotka tuovat valmisteveron alaisia tuotteita EU:n ulkopuolelta, sekä näitä tuotteita verottomaan tarkoitukseen aiheettomasti hankkineita.

Veronalaiset polttoaineet

Moottoribensiini

Moottoribensiinillä tarkoitetaan tullitariffin nimikkeeseen 2710 kuuluvaa moottoribensiiniä.

Pienmoottoribensiini

Pienmoottoribensiinillä tarkoitetaan tullitariffin nimikkeeseen 2710 11 41 00 kuuluvaa tuotetta, joka vastaa nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain 2 §:n 10 kohdassa annettuja raja-arvoja.

Hallituksen esityksen 147/2010 mukaan pienmoottoribensiini eroaa tavallisesta bensiinistä erityisesti hiilivetykoostumukseltaan. Sillä tarkoitetaan tyydyttyneistä, voimakkaasti haarautuneista alkaaleista koostuvaa bensiiniä, joka ei sisällä käytännöllisesti katsoen lainkaan aromaatteja eikä olefiineja. Siinä ei ole haitallisimpana pidettyjä hiilivetyjä, kuten bentseeniä.

Bioetanoli

Bioetanolilla tarkoitetaan tullitariffin nimikkeeseen 2207 kuuluvaa biomassasta valmistettua tuotetta, jos se on tarkoitettu käytettäväksi lämmitys- tai moottoripolttoaineena.

Jos bioetanoliin on sekoitettu esimerkiksi bensiiniä, kyseistä sekoitusta ei maahantuotaessa tariffoida etanolin nimikkeellä 2207, vaan nimikkeeseen 3824. Tämä ei kuitenkaan muuta bioetanolin verotusta, jos polttoaineesta verovelvollinen pystyy erittelemään etanolin osuuden sekoituksessa.

Eetterit

Eettereillä tarkoitetaan tullitariffin nimikkeeseen 2909 kuuluvia bensiinikomponentteja:

  • MTBE (joka on metanolipohjainen metyyli-tert-butyylieetteri)
  • TAME (joka on metanolipohjainen metyyli-tert-amyylieetteri)
  • ETBE (joka on etanolipohjainen etyyli-tert-butyylieetteri) ja
  • TAEE (joka on etanolipohjainen etyyli-tert-amyylieetteri).

Biobensiini

Biobensiinillä tarkoitetaan tullitariffin nimikkeeseen 2710 kuuluvaa biomassasta valmistettua bensiinin hiilivetykomponenttia, joka ei sisällä happea.

Etanolidiesel

Etanolidieselillä tarkoitetaan tuotetta, jonka etanolipitoisuus on 83–92 tilavuusprosenttia ja syttyvyyttä parantavan lisäaineen pitoisuus 5–10 tilavuusprosenttia.

Dieselöljy

Dieselöljyllä tarkoitetaan tullitariffin nimikkeeseen 2710 kuuluvaa dieselöljyä.

Parafiininen dieselöljy

Parafiinisellä dieselöljyllä (dieselöljy para) tarkoitetaan tuotetta, jonka setaaniluku on vähintään 51, tiheys 765–810 grammaa litralta 15 celsiusasteessa, polyaromaattisten hiilivetyjen (PAH) pitoisuus enintään 1,1 painoprosenttia, rikkipitoisuus enintään viisi milligrammaa kilolta ja josta tislautuu vähintään 95 tilavuusprosenttia 360 celsiusasteessa. Jos parafiinistä dieselöljyä sekoitetaan dieselöljyyn, on  dieselöljyn ennen sekoitusta täytettävä dieselöljylle säädetyt laatuvaatimukset.

Biodieselöljy

Biodieselöljyllä tarkoitetaan dieselöljyä vastaavaa tuotetta, joka on valmistettu biomassasta.

Lentobensiini

Lentobensiinillä tarkoitetaan tullitariffin nimikkeeseen 2710 kuuluvaa, lentokoneiden polttomoottoreissa käytettäväksi soveltuvaa polttoainetta.

Lentopetroli

Lentopetrolilla tarkoitetaan tullitariffin nimikkeeseen 2710 kuuluvaa, lentokoneiden turbiini- tai dieselmoottoreissa käytettäväksi soveltuvaa polttoainetta.

Kevyt polttoöljy

Kevyellä polttoöljyllä tarkoitetaan tullitariffin nimikkeeseen 2710 kuuluvaa, lämmityksessä sekä työkoneissa ja kiinteästi asennetuissa moottoreissa käytettäväksi tarkoitettua dieselöljyä ja kaasuöljyä.

Kevyellä polttoöljyllä tarkoitetaan tuotetta, josta EN ISO 3405- tai ASTM D 86 -menetelmän mukaan vähintään 85 tilavuusprosenttia, häviöt mukaan luettuina, tislautuu 350 celsiusasteessa. Lisäksi kevyt polttoöljy on tehtävä tunnistettavaksi, kuten nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetussa asetuksessa säädetään. Kevyen polttoöljyn käytöstä ajoneuvojen ja vesikulkuneuvojen polttoaineena säädetään polttoainemaksusta annetussa laissa (1280/2003) sekä yksityisestä huvialuksesta suoritettavasta polttoainemaksusta annetussa laissa (1307/2007).

Rikitön kevyt polttoöljy

Rikittömällä kevyellä polttoöljyllä tarkoitetaan kevyttä polttoöljyä, jonka rikkipitoisuus on enintään 10 milligrammaa kilogrammaa kohden.

Biopolttoöljy

Biopolttoöljyllä tarkoitetaan lämmityksessä sekä kiinteästi asennetuissa dieselmoottoreissa ja dieselmoottorilla varustetuissa työkoneissa käytettäväksi soveltuvaa polttoainetta, joka on valmistettu biomassasta.

Raskas polttoöljy

Raskaalla polttoöljyllä tarkoitetaan dieselöljyä ja kevyttä polttoöljyä lukuun ottamatta tullitariffin nimikkeeseen 2710 kuuluvaa, lämmitykseen tarkoitettua öljyä ja öljyvalmistetta.

Raskaalla polttoöljyllä tarkoitetaan tuotetta, josta EN ISO 3405- tai ASTM D 86 -menetelmän mukaan vähemmän kuin 65 tilavuusprosenttia, häviöt mukaan luettuina, tislautuu 250 celsiusasteessa tai joista näillä menetelmillä ei 250 celsiusasteen lämpötilassa voida määrittää tilavuusprosenttia.

Nestekaasu 

Nestekaasulla tarkoitetaan tullitariffin nimikkeisiin 2711 12 ja 2711 13 kuuluvia propaanista, butaanista tai niiden seoksista muodostuvia, nestemäisessä olomuodossa olevia kaasuja.

Bionestekaasu

ionestekaasulla nestekaasua vastaavaa tuotetta, joka on valmistettu biomassasta

Verotaulukon lyhenteet

Nestemäisten polttoaineiden verotaulukkoon, polttoaineiden yhteyteen on lisätty lyhenteitä erottelemaan biopolttoaineet niiden ympäristöominaisuuksien perusteella. Lain 2 §:n 27 kohdassa nämä lyhenteet on määritelty tarkoittavan seuraavaa:

  • R tarkoittaa, että biopolttoaine täyttää direktiivissä määritellyt kestävyyskriteerit.
  • T tarkoittaa, että biopolttoaine täyttää em. kestävyyskriteerit ja on tuotettu jätteistä tai tähteistä taikka syötäväksi kelpaamattomasta selluloosa-aineksesta tai lignoselluloosasta.
  • P tarkoittaa edellä mainittua parafiinistä dieselöljyä.

Korvaavuusperiaate

Niitä nestemäisiä polttoaineita, joilla ei ole verotaulukossa verotasoa, on verotettava käyttötarkoituksensa perusteella verotaulukossa säädetyn vastaavan moottori- tai lämmityspolttoaineen verotason mukaisesti.

Tämän lisäksi kaikkia muitakin tuotteita, joita käytetään tai on tarkoitus käyttää taikka joita myydään moottoripolttoaineina tai moottoripolttoaineen apuaineena, lisäaineena tai moottoripolttoaineiden tilavuutta lisäävinä aineina, on verotettava vastaavan moottoripolttoaineen verotason mukaisesti.

Nestemäisten polttoaineiden lisäksi on vastaavan lämmityspolttoaineen verotason mukaisesti verotettava kaikkia hiilivetyjä, joita käytetään tai jotka on tarkoitettu käytettäväksi taikka jotka myydään lämmitykseen.

Veron ja maksun määrääminen

Valmistevero ja huoltovarmuusmaksu määrätään aina 15 celsiusasteen lämpötilassa olevalle tuotteelle. Maksajana on tavallisesti valtuutettu varastonpitäjä, jonka on maksettava vero verokauden aikana kulutukseen luovuttamastaan ja itse käyttämästään polttoaineen määrästä.

Nestemäisten polttoaineiden verotus toteutetaan 1.1.2011 alkaen verotaulukossa määriteltyjen polttoainekomponenttien verotuksena.

Nestemäisten biopolttoaineiden tulee täyttää direktiivissä 2009/28/EY säädetyt kestävän kehityksen kriteerit.

Verottomuudet

Verottomia ja huoltovarmuusmaksuttomia ovat polttoaineet, jotka

  • menevät valtion varmuusvarastoon
  • käytetään energialähteenä öljynjalostusprosessissa
  • käytetään teollisessa tuotannossa raaka tai apuaineena taikka välittömästi ensikäytössä tavaran valmistuksessa
  • käytetään alusliikenteen polttoaineena muuten kuin yksityisellä huvialuksella
  • käytetään sähköntuotannossa
  • käytetään lentoliikenteen polttoaineena muuten kuin yksityisessä huvi-ilmailussa ja
  • nestekaasu (verottomuus poistui 1.1.2016).

Biopolttoöljyn pienvalmistajan menettelyt

Biopolttoöljyllä tarkoitetaan biopolttoainetta, joka käytetään lämmityksessä, kiinteästi asennetuissa dieselmoottoreissa ja dieselmoottorilla varustetussa työkoneessa. Biopolttoöljyä voidaan valmistaa kaikesta biomassasta.

Biopolttoöljyn pienvalmistajaan sovelletaan yksinkertaistettua valmisteverotusmenettelyä, jos valmistajan tuotanto on alle 100 000 litraa kalenterivuodessa eikä polttoainetta siirretä muualle kuin Suomessa kulutettavaksi eikä sitä käytetä Suomessa liikennepolttoaineena. Biopolttoöljyn valmistajan on tehtävä Verohallinnolle kirjallinen ilmoitus verovelvolliseksi rekisteröitymistä varten.

Jos biopolttoöljyä tuotetaan enemmän kuin 100 000 litraa kalenterivuodessa tai sitä tuotetaan vientiin tai liikennepolttoaineeksi, siihen sovelletaan normaaleja valmisteverotuksen lupamenettelyjä.

Sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverolaki

Sähkön verotus

Sähkön valmistevero on porrastettu kahteen veroluokkaan. Teollisuudessa tai konesaleissa tai ammattimaisessa kasvihuoneviljelyssä käytetystä sähköstä suoritetaan alemman (II) veroluokan mukainen vero. Kaikesta muusta sähkön käytöstä vero suoritetaan ylemmän veroluokan (I) mukaan. Veroluokan I veroa maksetaan siten sähköstä, joka käytetään esimerkiksi yksityistaloudessa, maa- ja metsätaloudessa, rakentamisessa julkishallinnossa sekä palvelutoiminnoissa.

Veroluokan II veroon oikeutettu sähkö

Veroluokan II veroa suoritetaan teollisuudessa ja konesaleissa käytetystä sähköstä. Teollisuudella tarkoitetaan tavaran valmistusta ja jalostusta teollisesti; teollisuuteen rinnastetaan vähäinen teollisuuteen kuulumattoman tukitoiminnan harjoittaminen, joka tapahtuu teollisuutta harjoittavan yrityksen tuotantopaikalla ja joka liittyy pääasiallisesti yrityksen omaan teolliseen tuotantoon. Teollisuuteen rinnastetaan myös ammattimainen kasvihuoneviljely. Teollisuudeksi katsotaan laitos tai yritys, jonka pääasiallinen toimiala kuuluu Tilastokeskuksen vuonna 2008 tekemän toimialaluokituksen pääluokkaan C (TOL 2008). Teollisuudeksi katsotaan myös kaivosten ja teollisuuden yhteydessä oleva malmien ja mineraalien rikastaminen.

Veroluokan II käyttötarkoitukseen toimitettu sähkö on aina mitattava erikseen.

Sähkön toimittamiseksi veroluokalla II käyttäjän on annettava verkonhaltijalle kirjallinen vakuutus kuulumisestaan veroluokkaan II.

Kaivosten sähkövero

Teollisuuden sähköveron, veroluokan II, määritelmä muuttuu 1.1.2017. Siitä alkaen veroluokkaan II on oikeutettu myös TOL 2008 pääluokista myös B eli kaivostoiminta ja louhinta.

Kaivosten yhteydessä olevien rikastamojen sähkön kulutus on pystyttävä mittaamaan erikseen, jotta niillä voi kuluttaa veroluokan II verolla luovutettua sähköä. Mikäli mittausta ei ole, niin on näidenkin rikastamojen sähkön kulutus veroluokan I sähköveron mukaista.

Käytännön erottaminen kaivostoiminnan ja rikastamisen välillä, voidaan tutkia esimerkiksi siten, että rikastaminen alkaa siitä, kun malmista aloitetaan erottelemaan halutut (arvokkaat) jakeet muusta aineksesta, eikä kyse ole enää malmin raekoon pienentämisestä.

Konesalien sähkövero

Konesalilla tarkoitetaan kokonaisteholtaan yli 5 MW laitetilaa, jossa yritys harjoittaa tietopalvelutoimintaa, tietojenkäsittelyä, palvelintilan vuokrausta ja siihen liittyviä palveluja pääasiallisena elinkeinotoimintanaan. Tehoon lasketaan mukaan kaikki konesalissa olevien palvelinten sähkön tarve, niihin välittömästi liittyvien samassa tilassa olevien laitteiden sähkön tarve, konesalissa olevien jäähdytyslaitteiden ja niiden pumppujen sähkön tarve sekä kaikkien valo- ja turvalaitteiden sähkön tarve. Konesalin sähkötehoon ei lasketa konesalin ulkopuolella tapahtuvaa jäähdytyksen tuottamiseen kulunutta sähköä (esim kaukokylmä). Konesalin teholla ei myöskään tarkoiteta konesalin suunniteltua maksimitehoa, vaan käytössä olevaa tehoa. Alempaa veroluokkaa ei sovelleta sellaiseen konesalitoimintaan, joka on yrityksen pääasialliseen liiketoimintaan nähden vain tukitoiminto (esim. kaupanala, rahoituspalvelut yms.), vaikka kyseisen yrityksen konesalin kokonaisteho ylittäisikin 5 MW.

Sähköverovelvolliset

Sähköverovelvollisia ovat yleensä verkonhaltijat ja sähköntuottajat. Myös sähköä II veroluokalla hankkinutta pidetään pääsääntöisesti verovelvollisena, jos sähkö on kuitenkin kulutettu I veroluokan mukaisessa käytössä.

Samoin jos joku muu kuin verkonhaltija ansiotoiminnassaan vastaanottaa sähköä toisesta jäsenvaltiosta tai tuo maahan sähköä yhteisön ulkopuolelta eikä sähkö kulje verkonhaltijan sähköverkon kautta Suomessa, tämän sähkön vastaanottaja on verovelvollinen kyseisestä sähkömäärästä.

Verovelvollisen on rekisteröidyttävä kirjallisesti Verohallinnolle sähköverovelvolliseksi, jokaisesta voimalaitoksestaan erikseen, ennen voimalaitoksen käyttöönottoa.

Verovelvollisen on tehtävä sähköveroilmoitus Verohallinnolle kultakin kuukaudelta seuraavan kuukauden 18. päivään mennessä, ja maksettava säädetyt verot kuukauden 27. päivään mennessä.

Sähköverovelvollisuudesta vapautetut

Sähköverovelvollisuudesta vapauttaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että kyseiset tuottajat saavat käyttää itse tai luovuttaa suoraan toiselle kulutettavaksi tuottamansa sähkön verottomasti.

  • Huomattavaa kuitenkin on, että mikäli tuotettu sähkö siirretään sähköverkon kautta kulutukseen, niin tässä tilanteessa verottomuus ei kuitenkaan ”siirry” sähkön mukana, vaan sähkön kulutukseen siirtävä verkonhaltija kantaa siitä sähköveron.

Pienimmät sähköntuottajat eli enintään 100 kVA:n nimellistehoisilla mikrovoimalaitoksilla sähköä tuottavat on vapautettu kaikista sähköverotuksen velvollisuuksista. Näiden toimijoiden ei tarvitse rekisteröityä verovelvollisiksi eikä antaa sähköntuotannostaan veroilmoituksia.

Tätä suuremmat yli 100 kVA:n nimellistehoiset, mutta enintään 800 000 kWh vuodessa tuottavat sähkön pientuottajat joutuvat sen sijaan rekisteröitymään Verohallinnolle sähköverovelvollisiksi, mutta heidän ei tarvitse antaa veroilmoitusta kuin yhden kerran vuodessa (tammikuussa koko edelliseltä vuodelta), jotta säädettyä vuosituotantorajaa voidaan valvoa.

  • Sähköveroa ei näidenkään sähkön pientuottajien tarvitse maksaa itse tuottamastaan ja käyttämästään sähköstä, vaan he antavat vuosiveroilmoituksen ns. nollaveroilmoituksena, jolla ilmoitetaan vain tuotettu sähkön määrä. 
  • Mikäli pientuottajaksi rekisteröityneellä sähköntuottajalla vuosituotantoraja kuitenkin ylittyy, pitää hänen välittömästi seuraavana kuukautena tämän ylityksen jälkeen antaa veroilmoitus koko alkuvuoden tuotannostaan ja suorittaa mahdolliset sähköverot mitä alkuvuonna olisi pitänyt kantaa.

Nämä säännöt sähkönverovelvollisuudessa koskevat samalla tavalla kaikkia sähköntuotantomuotoja ja tuotannossa käytettäviä polttoaineita.

Sähköntuottajat jakaantuvat jatkossa sähköverovelvollisuuden osalta kolmeen kategoriaan:

  1. Mikrovoimalaitokset, nimellisteholtaan enintään 100 kVA, jotka jäävät kokonaan verotuksen ulkopuolelle. 
  2. Pienvoimalaitokset, nimellisteholtaan yli 100 kVA, mutta vuosituotanto enintään 800 000 kWh, jotka rekisteröityvät sähkön pientuottajiksi ja antavat koko vuodelta yhden veroilmoituksen tuottamastaan sähkön määrästä. 
  3. Sähköntuottaja, voimalaitos jonka nimellisteho on yli 100 kVA ja vuosituotanto yli 800 000 kWh. Antaa normaalin veroilmoituksen (verolliset ja verottomat toimitukset) kuukausittain riippumatta siitä, syöttääkö sähköä sähköverkkoon vai ei. 

Verovelvollisten on tehtävä ilmoitus verovelvolliseksi rekisteröitymistä varten Verohallinnolle

Kaikkien yli 100 kVA:n nimellistehoisten sähkön tuottajien ja varavoimakoneiden omistajien tulee rekisteröityä verovelvolliseksi Verohallinnolle heinäkuun loppuun mennessä.

Tuottajan ja varavoimakoneen omistajan rekisteröitymisen status riippuu kyseisen koneen tai laitoksen sähkön vuosituotannon määrästä. Tällaisia pientuottajia voivat olla esimerkiksi kauppakeskukset, logistiikkaterminaalit, toimistotalot ja muut isot kiinteistöt sekä sairaaloiden ja muiden suurten kiinteistöjen varavoimayksiköt.

Mikäli vuosituotantoa on enintään 800 000 kWh vuodessa, niin tuottaja ja koneen omistaja antaa vain yhden ns. nollaveroilmoituksen vuodessa. Jos taas vuosituotanto on yli 800 000 kWh vuodessa, rekisteröidään tuottaja normaaliksi sähköverovelvolliseksi, ja tämä joutuu antamaan veroilmoituksen kuukausittain.

Huomattavaa vielä on, että rekisteröityminen on tehtävä Verohallinnolle kirjallisesti kaikkien tähän kategoriaan kuuluvien voimalaitoksien, generaattoreiden, varavoimakoneiden ja muiden sähköntuotantojärjestelmien osalta kustakin voimalaitoksesta erikseen. Rekisteröityminen koskee myös kaikkia yli 100 kVA:n nimellistehoisia varavoimakoneita ja generaattoreita, jotka ovat tähän saakka olleet verotuksen ulkopuolella. Sillä ei ole enää merkitystä, syöttääkö voimalaitos sähköä verkkoon vai ei.

Sähköveron määräämisen perusteet

Sähkön valmistevero ja huoltovarmuusmaksu määrätään kultakin verokaudelta siitä määrästä, jonka

  • verkonhaltija luovuttaa kulutukseen
  • sähköntuottaja tai pientuottaja tuottaa sekä siitä määrästä, jonka sähköntuottaja tai pientuottaja on hankkinut verottomasti ja käyttää itse tai luovuttaa verolliseen kulutukseen
  • sähköä veroluokan II verolla hankkinut käyttää veroluokan I edellyttämään tarkoitukseen; vero määrätään veroluokkien I ja II veron erotuksen suuruisena
  • sähkön kuluttaja ottaa vastaan tai tuo maahan ilman, että sähkö kulkee sähköverkon läpi Suomessa.

Kulutukseen luovutetun tai käytetyn sähkön määränä pidetään sitä määrää, josta verkonhaltija suoraan tai myyntiyhtiön kautta veloittaa sähkön kuluttajaa siirron yhteydessä.

Sähköverkonhaltijalla ja sähköntuottajalla on oikeus vähentää veroilmoituksessaan aiheettomasti ilmoitettu ja maksettu sähkövero ja huoltovarmuusmaksu. Esimerkiksi tilanteessa, jossa veroluokan II oikeuttavaan kulutukseen on siirretty sähköä veroluokan I verolla, voi sähköverkonhaltija tai sähköntuottaja itse oikaista omassa veroilmoituksessaan virheen vähentämällä liikaa suoritetun veron. Vähennys on tehtävä kolmen vuoden kuluessa sitä verokautta seuraavan vuoden alusta, jolloin veroa ilmoitettiin aiheettomasti. Vähennys voi olla enintään verokaudelta suoritettavan veron ja huoltovarmuusmaksun suuruinen.

Sähkön verottomuus

Valmisteverotonta ja huoltovarmuusmaksutonta on sähkö, joka

  • siirretään sähköverkkojen välillä (eli verkonhaltijalta toiselle) 
  • luovutetaan sähköntuottajalta, pientuottajalta tai mikrotuottajalta sähköverkkoon
  • luovutetaan yhteisön ulkopuolelle tai toimitetaan muualle yhteisön alueelle kuin Suomessa kulutettavaksi 
  • toimitetaan sähköisen raideliikenteen välittömään käyttöön 
  • kulutetaan voimalaitoksen sähkön tai yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon omakäyttölaitteissa (KTM:n asetus 309/2003) sekä 
  • luovutetaan voimalaitosverkkoon
  • jonka pientuottaja on tuottanut ja jota ei luovuteta sähköverkkoon.  

Yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon verotus

Energiaverolainsäädännön keskeisimpänä periaatteena on, että sähkön tuotannossa kulutetut polttoaineet ovat verottomia ja lämmön tuotannossa kulutetut polttoaineet ovat verollisia. Niitä tilanteita varten, joissa sama laitos voi tuottaa sekä sähköä että lämpöä, on säädetty laskentaohje siitä, kuinka laitoksen käyttämien polttoaineiden katsotaan kuluneen lämmöntuotannossa ja sähköntuotannossa.

Yhdistetyllä sähkön ja lämmön tuotannolla tarkoitetaan sitä, että voimalaitos tuottaa samalla verokaudella sekä sähköä että lämpöä hyötykäyttöön joko yhtaikaa tai erikseen. Tämä tarkoittaa sitä, että sama laitos voidaan eri verokausina tulkita verotuksellisesti niin yhdistetyksi tuotannoksi, erilliseksi sähkön tuotannoksi kuin myös erilliseksi lämmön tuotannoksi. Verotuksellisesti ratkaisevaa on siis se, mitä laitos verokauden aikana tuottaa, ei se, minkä tyyppisenä laitosta teknisessä mielessä pidetään.

Yhdistetyn tuotantolaitoksen lämmön tuotannon polttoaineet määritellään kulutukseen luovutetun lämmön perusteella käyttämällä tehollisia lämpöarvoja. Kulutukseen luovutetulla lämmöllä tarkoitetaan voimalaitokselta kaukolämpö- ja prosessihöyryverkkoon sekä muuhun vastaavaan hyötykäyttöön luovutetun lämmön määrää.

Yhdistetyn tuotannon lämmön polttoaineiden verot määrätään sen lämpömäärän perusteella, joka saadaan kertomalla kulutukseen luovutettu hyötylämpömäärä kertoimella 0,9. Saatu lämpömäärä jaetaan kullekin käytetylle polttoaineelle siinä suhteessa, jossa polttoainetta on kulutettu.

Yhdistetyn tuotannon hiilidioksidiveron alennus

Nestemäisten polttoaineiden valmisteverolain 4 §:n 2 momentin sekä sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverolain 4 §:n 3 momentin mukaan, jos kevyttä polttoöljyä, biopolttoöljyä, raskasta polttoöljyä, kivihiiltä tai maakaasua käytetään yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotantolaitoksessa, hiilidioksidivero on puolet verotaulukossa säädetystä.

Valtuutettu varaston pitäjä pystyy ilmoittamaan veroilmoituksessaan hiilidioksidiveron suoraan alennetulla verolla, mutta muut polttoaineen käyttäjät joutuvat hakemaan alennuksen veronpalautuksena.

Polttoaineiden verollisuus ja veroton käyttö

Kivihiilen valmistevero

Kivihiilestä on suoritettava valmisteveroa ja huoltovarmuusmaksua. Verovelvollisia ovat pääsääntöisesti valtuutettu varastonpitäjä, rekisteröity ja väliaikaisesti rekisteröity vastaanottaja. Valmisteverotonta ja huoltovarmuusmaksutonta on kivihiili, joka käytetään teollisessa tuotannossa raaka- tai apuaineena taikka välittömässä ensikäytössä tavaran valmistuksessa.

Valmisteverotonta ja huoltovarmuusmaksutonta on myös kivihiili,

  • joka käytetään teollisessa tuotannossa raaka- tai apuaineena taikka välittömässä ensikäytössä tavaran valmistuksessa.
  • jonka valtuutettu varastonpitäjä toimittaa muualle yhteisön alueelle kuin Suomessa kulutukseen luovutettavaksi.
  • joka käytetään sähköntuotannossa.
  • joka käytetään alusliikenteen polttoaineena, muuten kuin yksityisessä huvialuksessa. 

Mäntyöljyn valmistevero

Valmisteveroa on velvollinen suorittamaan teollisen tuotantotoiminnan harjoittaja lämmitystarkoituksiin käyttämästään mäntyöljystä. Lämmityksellä tarkoitetaan polttoaineen käyttämistä polttotarkoitukseen.

Maakaasun valmistevero

Maakaasusta suoritetaan valmisteveroa, kun sitä luovutetaan kulutukseen Suomessa. Maakaasun verovelvollisia ovat maakaasuverkonhaltija, valtuutettu varastonpitäjä, valmisteverolaissa säädetyt verovelvolliset sekä rekisteröity käyttäjä, joka on hankkinut maakaasua verottomasti, mutta käyttänyt sitä verolliseen tarkoitukseen. Maakaasun valmistevero koskee sekä kaasumaista että nesteytettyä maakaasua.

Maakaasuverkonhaltijalla tarkoitetaan maakaasumarkkinalain 3 §:n 6 kohdassa tarkoitettua maakaasuverkkotoimintaa harjoittavaa toiminnanharjoittajaa. Maakaasuverkonhaltijan on rekisteröidyttävä verovelvolliseksi veroviranomaiselle kirjallisesti.

Mikäli maakaasua varastoidaan, voi varastonpitäjä hankkia valtuutetun varastonpitäjän luvan.

Maakaasun käyttäjä, jolla on verotonta käyttöä ja joka hankkii maakaasun suoraan maakaasunsiirtoverkosta tai verottomasta varastosta, voi hakeutua maakaasun rekisteröidyksi käyttäjäksi. Rekisteröidyn käyttäjän on tehtävä rekisteröityminen kunkin toimipaikkansa osalta erikseen, maakaasun verotonta käyttöä on oltava kaikilla rekisteröitävillä toimipaikoilla. Rekisteröidyn käyttäjän on peruutettava rekisteröityminen, jos sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain 21 § 1 momentissa tarkoitettu veroton käyttö loppuu.

Maakaasun rekisteröity käyttäjä ei saa luovuttaa maakaasua edelleen verottomasti. Maakaasun voi myydä rekisteröidylle käyttäjälle muu kuin maakaasuverkonhaltija tai valtuutettu varastonpitäjä, kunhan maakaasu siirretään kyseiselle rekisteröidylle käyttäjälle suoraan maakaasunsiirtoverkosta tai verottomasta varastosta.

Sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverolain 21 §:n 1 momentin mukaan valmisteverotonta ja huoltovarmuusmaksutonta on maakaasu,

  • joka käytetään teollisessa tuotannossa raaka-aineena tai apuaineena taikka välittömästi ensikäytössä tavaran valmistuksessa.
  • joka käytetään energianlähteenä öljynjalostusprosessissa.
  • joka käytetään sähköntuotannossa ja erillisen sähköntuotannon ylösajossa, alasajossa tai tuotantovalmiuden ylläpitämisessä.
  • joka käytetään alusliikenteen polttoaineena, muuten kuin yksityisessä huvialuksessa. 

Sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverolain 21 §:n 2 momentin mukaan maakaasuverkonhaltija ja valtuutettu varastonpitäjä saavat luovuttaa kaiken maakaasun valmisteverottomasti maakaasun rekisteröidylle käyttäjälle.

Mikäli muilla maakaasun käyttäjillä kuin valtuutetuilla varastonpitäjillä tai rekisteröidyillä käyttäjillä on verotonta maakaasun käyttöä, toteutetaan verottomuus palauttamalla vero hakemuksesta suoraan maakaasun käyttäjälle. Palautusta voi hakea kerralla koko kalenterivuodelta tai kahdessa osassa, tammi–kesäkuu ja heinä–joulukuu jaksoissa. Palautusta on haettava viimeistään 3 vuoden kuluessa hakujakson päättymisestä.

Polttoturpeen valmistevero

Käytettäessä polttoturvetta lämmöntuottamiseen on polttoturpeen käyttäjä velvollinen suorittamaan käytetystä turpeesta valmisteveroa verotaulukon mukaan. Mikäli polttoturvetta käytetään lämmöntuotantoon alle 5.000 MWh vuodessa, ei käyttäjä ole verovelvollinen käyttämästään turpeesta.

Polttoturpeen käyttäjän on rekisteröidyttävä verovelvolliseksi Verohallinnolle. Mikäli polttoturpeen käyttäjä on epävarma täyttyykö verovelvollisuusraja 5.000 MWh, ei käyttäjän tarvitse rekisteröityä heti vuoden alusta. Tällöin käyttäjän on rekisteröidyttävä kesken vuoden, heti kun verovelvollisuusraja on ylittynyt. Tällöin on myös heti ensimmäisellä veroilmoituksella ilmoitettava ja maksettava koko alku vuoden verollinen turpeen käyttö.

Polttoturpeeksi katsotaan kaikki lämmöntuotantoon käytettävä turve, myös turvepelletit ja turvebriketit.

Polttoturpeen vero määrätään kultakin verokaudelta sinä päivänä voimassa olevien säännöksien mukaan, jona polttoturve on käytetty lämmöntuottamiseen.

Polttoturpeen käyttäjän on annettava veroilmoitus erikseen jokaisesta laitoksesta veroviranomaiselle. Verokautena pidetään kalenterikuukautta.

Energiaintensiivisten yritysten veronpalautus

Kun yrityksen tilikauden aikana sähköstä, kivihiilestä, maakaasusta, mäntyöljystä, sekä kevyestä ja raskaasta polttoöljystä ja biopolttoöljystä maksamat sekä tilikauden aikana hankkimien näiden tuotteiden hankintahintaan sisältyneet valmisteverot ovat enemmän kuin 0,5 % yrityksen jalostusarvosta, yrityksellä on oikeus ylimenevältä osalta hakea takaisin 85 % tuotteista maksettujen tai niiden hankintahintaan sisältyneiden valmisteverojen määrästä. Näin lasketusta veronpalautuksesta maksetaan vain 50 000 euroa ylittävä osuus. Laskettaessa maksettujen valmisteverojen määrää yritys voi ottaa huomioon hankkimaansa kaukolämpöön ja prosessihöyryyn sisältyneet valmisteverot.

Veronpalautusta koskeva hakemus on tehtävä Verohallinnolle 6 kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä.

Valtiontukisäännösten vaikutus sähkön II veroluokkaan, energiaintensiivisten yritysten veronpalautukseen ja yhdistetyn tuotannon hiilidioksidiveron alennukseen

Sähköveron alempi veroluokka II, energiaintensiivisen teollisuuden veronpalautus sekä yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa käytettyjen polttoaineiden hiilidioksidiveron puolitus ovat komission asetuksen (EY) N:o 651/2014 (yleinen ryhmäpoikkeusasetus) perustuvia valtiontukia. Näitä verotukia ei voida soveltaa yritykseen, joka on yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla taloudellisissa vaikeuksissa tai jota koskee 1 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettu Euroopan komission aikaisempaan päätökseen perustuva maksamaton perintämääräys, jossa tuki on julistettu sääntöjen vastaiseksi ja yhteismarkkinoille soveltumattomaksi.

Veronpalautukset

Polttoaineita voi hankkia valmisteverottomasti niissä tapauksissa, joiden verottomasta luovutuksesta on säädetty energiaverolainsäädännössä. Esimerkiksi lentopetrolin luovutus ilmailukäyttöön samoin kuin kevyen ja raskaan polttoöljyn luovutus eräille alustyypeille on säädetty verottomaksi. Lisäksi valtuutettuina varastonpitäjinä toimivat yritykset voivat hankkia ja varastoida polttoainetta verottomasti myös omaa käyttöään varten.

Kun polttoaineita on hankittu verollisena, mutta käytetty verottomaan tarkoitukseen, verottomuus toteutetaan jälkikäteen polttoaineen käyttäjälle hakemuksesta maksettavana palautuksena. Palautusta voi hakea kerralla koko kalenterivuoden aikana käytetystä polttoaineesta taikka puolivuosittain tammi– kesäkuun ja heinä–joulukuun aikana käytetystä polttoaineesta.

Palautusta haetaan Verohallinnolta. Samalla hakemuksella voi palautusta hakea kerralla kaikista polttoaineista, mutta hakemus on tehtävä jokaisesta tuotantolaitoksesta erikseen. Alusliikenteen tai ilmailun polttoaineista  palautusta haetaan myös Verohallinnolta. Hakemus on jätettävä viimeistään 3 vuoden kuluessa hakujakson päättymisestä. Palautusta ei makseta, jos palautettava määrä on alle 330 euroa. Tätä alarajaa ei kuitenkaan sovelleta kalastusaluksiin.

Tuki- ja palautushakemukset

Veroilmoituslomakkeet

Lisätietoja

Energiaintensiivisten yritysten veronpalautus

Alusten polttoaineden verottomuus

Ilmailussa käytettyjen polttoaineiden valmisteverotus

Huviveneilyssä käytettyjen polttoaineiden verollisuus ja polttoainemaksu

Valmisteveroneuvonta yrityksille: p. 029 497 154 (9–16.15) / Energia- ja jäteverot