Eduskunnan lakivaliokunnan kannanotto itsekriminointisuojaan verotuksessa

Voimassaolo
Toistaiseksi

Eduskunta on hyväksynyt lain oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta (HE 46/2014 vp), jossa säädetään itsekriminointisuojasta ja todistelun hyödyntämiskiellosta. Oikeudenkäymiskaaren muutetut säännökset tulevat voimaan aikaisintaan 1.1.2016.  Uudet säännökset eivät muuta itsekriminointisuojan soveltamista verotusmenettelyssä.

Itsekriminointisuoja tarkoittaa sitä, että rikoksesta epäiltyä ei saa pakottaa myötävaikuttamaan oman syyllisyytensä selvittämiseen.

Veronkorotus rinnastetaan rikosoikeudelliseen seuraamukseen tilanteessa, jossa samalle henkilölle voidaan samasta teosta määrätä sekä veronkorotus että rikoslain mukainen rangaistus. Tämä rinnastus on aiheuttanut epäselvyyttä: pitääkö veronkorotuksen määräämiseen liittyvä menettely (esimerkiksi selvityspyynnöt tai verotarkastus) rinnastaa rikosprosessiin niin, että itsekriminointisuojaa koskevia säännöksiä sovellettaisiin verotusmenettelyssä. Hallituksen esityksen perusteella on voinut olla epäselvyyttä myös siitä, mistä lähtien itsekriminointisuojaa tulee antaa ”odotettavissa olevan” rikossyytteen vuoksi.

Eduskunnan lakivaliokunta on 23.1.2015 antanut mietintönsä hallituksen esityksestä (LaVM 19/2014 vp). Mietinnössään lakivaliokunta on ottanut kantaa itsekriminointisuojaan ja siihen liittyvään todistelun hyödyntämiskieltoon. Mietinnön sisältö vastaa nykyistä käytäntöä verotusmenettelyssä.

Lakivaliokunnan mukaan itsekriminointia koskevia säännöksiä sovelletaan vain rikossyytettä käsittelevässä oikeudenkäynnissä. Ehdotetut säännökset eivät siis koske verotusmenettelyä tapauksissa, joissa ei ole samanaikaisesti vireillä esitutkintaa.

Lakivaliokunnan mukaan hallinnollisiin menettelyihin liittyviä tiedonantovelvoitteita voidaan tehostaa rangaistuksen, siihen rinnastettavan seuraamuksen, uhkasakon tai pakkokeinon uhalla ilman, että oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuutta loukattaisiin.

Valiokunta on todennut, että ennen verotuspäätöksen tekemistä verovelvollinen on verolainsäädännön mukaisesti velvollinen antamaan veron määräämistä varten riittävät ja totuudenmukaiset tiedot. Tällaisia verotuspäätöksiä ovat esimerkiksi tuloverotuksen säännönmukaisessa verotuksessa tehtävä verotuspäätös ja verotarkastuksen jälkeen tehtävä verotuksen oikaisupäätös. Veron määräämistä koskevassa päätöksessä voidaan määrätä veronkorotus verolainsäädännön mukaisesti, jos esimerkiksi verotarkastuksessa on havaittu ilmoittamattomia tuloja.

Jos verovelvolliselta on saatu tietoja veronkorotuksen uhalla, vastoin hänen tahtoaan, niitä ei voi hyödyntää samaan aikaan käynnissä olevassa rikosprosessissa. Todistelun hyödyntämiskielto koskee verotusmenettelyssä saatujen tietojen käyttämistä todisteena rikossyytettä käsittelevässä oikeudenkäynnissä, jos rikoksesta epäillyltä henkilöltä on hankittu tietoja pakon (veronkorotuksen tai uhkasakon) uhalla siinä vaiheessa, kun esitutkinta tai oikeudenkäynti on ollut vireillä. Esitutkinta tulee vireille siinä vaiheessa, kun esitutkintaviranomainen on päättänyt käynnistää esitutkinnan.

Lakivaliokunnan mietinnön mukaan hallinnollisen pakon uhalla hankittua tietoa saa hyödyntää rikosprosessissa, jos tieto on hankittu ennen esitutkinnan käynnistämistä.

Lakivaliokunnan kannanotolla ei ole vaikutusta ne bis in idem -periaatteen soveltamiseen. Ne bis in idem -periaatteen soveltamisesta on säädetty lailla (laki erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- tai tullinkorotuksesta 781/2013).