Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän tappiot

Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän tappiot vahvistetaan tulolähteittäin ja tulolajeittain. Tulolähteitä ovat elinkeinotoiminnan tulolähde, maatalouden tulolähde ja muun toiminnan tulolähde (henkilökohtainen tulolähde). Tulolajeilla tarkoitetaan ansiotuloja ja pääomatuloja.

Tappio vahvistetaan verotusta toimitettaessa ja verotusta koskevan muutoksenhaun yhteydessä. Tulolähteittäin ja tulolajeittain vahvistetut tappiot vähennetään verotettavasta tulosta seuraavien 10 vuoden aikana. Tappiot vähennetään siinä järjestyksessä kuin ne ovat syntyneet. Vahvistettu tappio vähennetään tulosta myös silloin, kun veroa ei tulon vähyyden vuoksi ole määrätty.

Tappiot vähennetään sen tulolähteen tuloksesta, jossa ne ovat syntyneet

Elinkeinotoimintaa tai maataloutta harjoittavalle luonnolliselle henkilölle tai kuolinpesälle voidaan vahvistaa elinkeinotoiminnan tai maatalouden tulolähteen tappio. Tappiot vähennetään pääsääntöisesti sen tulolähteen tuloksesta, jossa ne ovat syntyneet. Elinkeinotoiminnan vahvistettua tappiota ei voi vähentää maatalouden tulolähteen tulosta eikä maatalouden tappiota elinkeinotoiminnan tulolähteen tulosta.

Tappion voi vähentää henkilön pääomatuloista ennen tappion vahvistamista

Luonnollisella henkilöllä ja kuolinpesällä on oikeus vaatia elinkeinotoiminnan ja maatalouden tappio vähennettäväksi kokonaan tai osittain tappiovuoden pääomatuloistaan. Vähentämistä on vaadittava ennen kuin verovuodelta toimitettava verotus päättyy. Vaatimuksen voi tehdä elinkeinotoiminnan ja maatalouden veroilmoituksella.

Jos tappiot on vahvistettu elinkeinotoiminnan tai maatalouden tulolähteen tappioiksi, niitä ei enää myöhemmin voi vähentää pääomatuloista. Poikkeuksena on tilanne, jossa elinkeinotoiminta tai maatalous lopetetaan. Silloin myös vahvistetut tappiot voi vähentää pääomatuloista.

Vahvistettu tappio vähennetään saman tulolajin tulosta

Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän tulolajeja ovat ansiotulolaji ja pääomatulolaji. Ansiotulolajin tappiota ei voi vähentää pääomatuloista eikä pääomatulolajin tappiota ansiotuloista. Ansio- ja pääomatulolajin tappio vahvistetaan jokaiselle verovelvolliselle erikseen, eikä tappio ole vähennyskelpoinen esimerkiksi puolison tulosta.

Ansiotulolajin tappion vähentäminen

Ansiotulolajin tappio syntyy, kun verovelvollisen ansiotulojen hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneet menot ylittävät veronalaisten ansiotulojen yhteismäärän. Tulonhankkimiskuluja ovat esimerkiksi asunnon ja työpaikan väliset matkat, työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut ja muut tulonhankkimiskulut.  

Ansiotulolajin tappiota vahvistettaessa ei oteta huomioon vähennyksiä, jotka tehdään puhtaasta ansiotulosta valtion- ja kunnallisverotuksessa.  Tällaisia vähennyksiä ovat muun muassa eläketulovähennykset, veronmaksukyvyn alentumisvähennys ja kunnallisverotuksen invalidivähennys. Tappiota vahvistettaessa ei oteta myöskään huomioon tuloverolain 96 §:ssä tarkoitettuja pakollisia vakuutusmaksuja.

Ansiotulolajin tappio vahvistetaan erikseen valtionverotuksessa ja kunnallisverotuksessa. Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän ansiotulolajin tappio myös vähennetään erikseen valtionverotuksen verovuoden ansiotulosta ja kunnallisverotuksen verovuoden ansiotulosta seuraavan 10 verovuoden aikana. Vanha tappio vähennetään seuraavien verovuosien ansiotuloista sen jälkeen, kun ansiotuloista on ensin vähennetty verovuoden tulonhankkimiskulut sekä valtion- ja kunnallisverotuksessa tehtävät vähennykset.

Pääomatulolajin tappion vähentäminen

Pääomatulolajin alijäämä syntyy, kun pääomatulojen hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneet vähennyskelpoiset menot, korkomenot ja pääomatuloista vähennettäväksi vaaditut elinkeinotoiminnan tai maatalouden verovuoden tappiot ylittävät veronalaisen pääomatulon määrän.

Pääomatulojen alijäämän perusteella voi tehdä alijäämähyvityksen

Verovelvollisella on oikeus tehdä pääomatulon alijäämän perusteella vähennys ansiotuloista määrätystä verosta (ns. alijäämähyvitys). Alijäämähyvitys on pääomatulon tuloveroprosentin suuruinen osuus verovuoden pääomatulolajin alijäämästä. Alijäämähyvitys voi olla enintään 1 400 euroa. Alijäämähyvityksen enimmäismäärää korotetaan 400 eurolla yhdestä alaikäisestä lapsesta. Jos alaikäisiä lapsia on kaksi tai enemmän, korotus on yhteensä 800 euroa.

Pääomatulolajin tappion vahvistaminen

Pääomatulolajin tappio vahvistetaan vain siltä osin kuin alijäämää ei ole huomioitu alijäämähyvityksenä ansiotulon verosta. Pääomatulolajin tappiota syntyy, jos ansiotuloista määrätyt verot eivät riitä alijäämähyvityksen kattamiseen tai laskennallinen alijäämähyvitys ylittää alijäämähyvityksen enimmäismäärän.

Vapaaehtoisista eläkevakuutusmaksuista erityinen alijäämähyvitys

Vapaaehtoisten yksilöllisten eläkevakuutusmaksujen perusteella ei vahvisteta pääomatulolajin tappiota. Vakuutusmaksut vähennetään pääomatuloista tulonhankkimiskulujen, korkomenojen ja vähennettäväksi vaadittujen elinkeinotoiminnan ja maatalouden tappioiden jälkeen. Vähentämättä jääneet vakuutusmaksut huomioidaan erityisenä alijäämähyvityksenä ansiotulojen veroista. Erityinen alijäämähyvitys vähennetään vasta varsinaisen alijäämähyvityksen vähentämisen jälkeen.

Vahvistettu pääomatulolajin tappio vähennetään tulevista pääomatuloista

Jos luonnolliselle henkilölle tai kuolinpesälle on vahvistettu pääomatulolajin tappiota, tappio vähennetään 10 seuraavan verovuoden pääomatuloista. Tappio vähennetään seuraavien vuosien pääomatuloista sen jälkeen, kun pääomatuloista on ensin vähennetty verovuoden tulonhankkimismenot, korot sekä vähennettäväksi vaaditut elinkeinotoiminnan ja maatalouden verovuoden tappiot.

Pääomatulolajin tappion perusteella ei voi myöhempinä vuosina saada alijäämähyvitystä ansiotulosta määrätyistä veroista.