Verohallinnon ohje ns. DAC2-direktiivin voimaanpanolain sekä verotusmenettelylain 17 b, c ja d -§:n soveltamiseksi

Ohje liittyy kokonaisuuteen: Kansainvälinen verotus

---

Tämä ohje on tulkinta- ja soveltamisohje direktiivin voimaanpanolaille (laki hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta annetun neuvoston direktiivin lainsäädännön alaan kuuluvien säännösten kansallisesta täytäntöönpanosta ja direktiivin soveltamisesta annetun lain muuttamisesta, 1703/2015), verotusmenettelystä annetun lain (jäljempänä myös verotusmenettelylaki ja VML) 17 b, c ja d §:lle ja niiden perusteella tehdylle Verohallinnon päätökselle finanssitilejä koskevasta tiedonantovelvollisuudesta (A35/200/2016). Tässä ohjeessa Verohallinto siis ohjeistaa Common Reporting Standardin (jäljempänä myös CRS ja standardi) ja neuvoston direktiivin 2014/107/EU (jäljempänä myös DAC2 ja direktiivi) tutkimis-, tunnistamis- ja raportointivaatimusten soveltamista Suomessa.                        

Ohjeen on tarkoitus auttaa finanssilaitoksia sekä niiden neuvonantajia ja palveluntarjoajia CRS:ään ja DAC2:een liittyvissä huolellisuusmenettely- ja raportointivelvoitteissaan. Ohjeesta ilmenevät myös tiedot, jotka finanssilaitoksen asiakkaan on annettava finanssilaitokselle sen lakisääteisten velvoitteidensa täyttämiseksi.

Ohjeeseen on tehty tekninen päivitys.

1 Tausta

Ohjeen tarkoitus

OECD on tehnyt finanssitilejä koskevan kansainvälisen automaattista tietojenvaihtoa koskevan standardin, Common Reporting Standard (jäljempänä myös CRS ja standardi), ja sen soveltamista ohjeistavia kommentaareja. Suomi on sitoutunut kansainvälisin sopimuksin tämän standardin mukaiseen automaattiseen tietojenvaihtoon. Suomi vaihtoi tietoja ensimmäisen kerran vuonna 2017, jolloin lähetettiin vuoden 2016 finanssitilitietoja. Suomi sai sopimuskumppaneilta vastaavia tietoja suomalaisten ulkomaisissa finanssilaitoksissa olevista tileistä ensimmäisen kerran syyskuussa 2017. Tietojenvaihtoon on sitoutunut yhteensä noin sata valtiota ja lainkäyttöaluetta, http://www.oecd.org/tax/automatic-exchange/commitment-and-monitoring-process/). Keskeinen osa standardia ovat huolellisuusmenettelyt, joilla finanssilaitoksen on tutkittava ja tunnistettava asiakkaansa tietojenvaihtoa varten. Nämä huolellisuusvelvollisuudet tulivat Suomessa voimaan 1.1.2016.

Euroopan unionissa CRS:n mukainen tietojenvaihto toteutetaan direktiiviin 2014/107/EU (ns. virka-apudirektiivin 2011/16/EU muutos, jäljempänä myös DAC2 ja direktiivi) perustuen. Direktiivi sisältää standardin vaatimukset ja siinä on samalla suurelta osin päätetty standardiin sisältyvät ns. kansalliset optiot. Direktiivin lähtökohtana on, että se on sisällöltään yhtenevä standardin kanssa ja sen tulkinnassa on oikeuslähteenä käytettävä OECD:n standardia varten laatimia kommentaareja. Kansainvälisen automaattisen tietojenvaihdon tarkoitus ja tavoitteet on kuvattu standardissa, direktiivissä ja niiden kansallisten voimaanpanolakien hallituksen esityksissä.

Standardin ja direktiivin vaatimukset on huomioitu Suomen verolainsäädännössä. Vaatimukset on voimaanpantu direktiivin voimaanpanolailla (finlex.fi) sekä verotusmenettelylain (finlex.fi) 17 b, c ja d §:llä. Näissä voimaanpanolaeissa on säädetty ne standardin kansalliset optiot, jotka direktiivi jättää kansallisesti päätettäväksi. Merkittävinä näistä voidaan mainita VML 17 c §:ssä päätetty ns. wider approach ja nollailmoituksen vaatiminen tilanteessa, jossa finanssilaitoksella ei ole raportoitavia tilejä. Standardi ja direktiivi edellyttävät, että Suomi tehokkaasti täytäntöönpanee niissä olevat vaatimukset. Kansallisissa voimaanpanolaeissa on huomioitu tehokkaan täytäntöönpanon vaatimukset. Niissä on muun muassa velvoitettu Verohallinto tehokkaasti valvomaan ja varmistamaan, että finanssilaitokset täyttävät niille asetetut velvoitteet. Tehokkaan täytäntöönpanon vaatimuksia kuvataan tämän ohjeen luvussa 4. VML 17 b, c ja d §:ien mukaan Verohallinto antaa tarkempia määräyksiä tietojen antamisen ajankohdasta ja tavasta tai rajoittaa tiedonantovelvollisuutta. Verohallinto on antanut päätöksen finanssitilejä koskevasta tiedonantovelvollisuudesta (A35/200/2016) ja vuosi-ilmoitusta koskevan jatkuvapäivitteisen teknisen soveltamisohjeen (katso Vuosi-ilmoitus).

Standardin velvoitteiden kansallisessa voimaanpanolaissa (VML 17 c §) säädetään, että direktiivin voimaanpanolakien (VML 17 b §) mukaiset huolellisuus- ja raportointivelvollisuudet on täytettävä myös niiden henkilöiden osalta, joiden verotuksen asuinvaltio on Euroopan unionin ulkopuolella. Täten direktiivin täsmälliset ja yksityiskohtaiset, finanssilaitosten EU-jäsenvaltiossa olevien tilinhaltijoiden tutkimis-, tunnistamis- ja raportointivelvoitteet on kansallisessa lainsäädännössä säädetty koskemaan kaikkia tilinhaltijoita (wider approach). Tällä VML 17 c §:n viittauksella varmistetaan yhdenmukainen tulkinta ja se, että finanssilaitoksilta vaadittavat menettelyt koskevat kaikkia sen tilinhaltijoita. Tämän ohjeen lukuun 2 on koottu direktiivin ja kansallisten voimaanpanolakien mukaiset lainsäädäntövelvoitteet huomioiden kansallisissa voimaanpanolaeissa ratkaistut kansalliset optiot, erityisesti wider approach.

VML 17 b, c ja d §:n mukaan Verohallinto antaa tarkempia määräyksiä ja ohjeita huolellisuusmenettelyn soveltamisesta ja annettavista tiedoista. Ohjeen luvussa 3 on lain edellyttämiä Verohallinnon tulkintaohjeita. Näissä ohjeissa on myös huomioitu direktiivin edellytys siitä, että Suomen on käytettävä direktiivin täytäntöönpanossa OECD:n laatimia standardin kommentaareja.

Kommentaarit ovat englanninkielisiä ja ne koskevat kaikkia osallistuvia valtioita. Toimijat, toimintatavat ja toimialan tuotteet vaihtelevat eri puolilla maailmaa. Nämä aiheuttavat haasteita eräiden käsitteiden ja määritelmien osalta. Osalle käsitteistä ei ole löydettävissä vakiintunutta suomenkielistä ilmaisua. Osa suomenkielisistä ilmaisuista ei vastaa kokonaisuudessaan kommentaarin tarkoittamaa. Tässä ohjeessa on sen vuoksi tarvittaessa käytetty käsitteen suomenkielisen käännöksen rinnalla kommentaarin englanninkielistä käsitettä ja osin määritelty käsitteitä tätä tarkoitusta varten. Ohjeessa on myös eräissä kohdissa poikettu direktiivin suomenkielisestä versiosta sen takia, että käännöksen sana voi olla harhaanjohtava tai epäselvä. Näissä tilanteissa on valittu sana, joka vastaa paremmin toimialalla ja verotuksessa käytettyä ilmaisua. Valitut ilmaisut eivät muuta sisältöä tai laintulkintaa (vrt. direktiivin muut kieliversiot ja standardi).

Euroopan unionin Andorran, Liechtensteinin, Monacon, San Marinon ja Sveitsin kanssa tekemää tietojenvaihtosopimusta on muutettu. Muutos on täytäntöön pantu Suomessa säätämällä verotusmenettelylakiin 20.12.2017 uusi 17 d § ja täydentämällä direktiivin voimaanpanolakia uudella 5 d §:llä. Tietojenvaihtosopimuksen muuttaminen liittyy CRS:n toteuttamiseen. Muutoksella ja sen täytäntöönpanolaeilla varmistetaan tietojenvaihto Suomen ja näiden valtioiden välillä. Suomalainen finanssilaitos täyttää 17 d §:n mukaiset velvoitteet noudattamalla 17 c §:n vaatimuksia eikä muutos siten edellytä finanssilaitokselta lisätoimia.

FATCA

Suomi on tehnyt Yhdysvaltain kanssa ns. FATCA-sopimuksen (SopS 25/2015). Sopimuksen mukaan suomalaisten finanssilaitosten on tutkittava ja tunnistettava, onko tilinhaltijalla Yhdysvaltoihin viittaavia tunnusmerkkejä ja tarvittaessa ilmoitettava Verohallinnolle vuosi-ilmoituksella määriteltyjen yhdysvaltalaisten henkilöiden tiedot sopimuksessa sovitussa laajuudessa. Tiedot oli ensimmäistä kertaa ilmoitettava 30.4.2015. Huolellisuusmenettelyt ja raportointi vastaavat hyvin pitkälle CRS:n ja DAC2:n velvoitteita. Standardi perustuu Yhdysvaltain FATCA-säännöstöön. Standardissa on muutettu Yhdysvaltain kansallisen säännöstön määritelmät monikansalliseen ympäristöön soveltuvaksi. Lisäksi siitä on poistettu eräitä vain Yhdysvaltoihin liittyviä erityispiirteitä.

Finanssilaitoksille, jotka ovat olleet FATCA-velvollisia ja tuntevat FATCAn huolellisuus- ja raportointivaatimukset, CRS:n ja DAC2:n vaatimukset ovat suurelta osin tuttuja. Käsitteet voivat osin olla hieman erilaisia johtuen erilaisesta taustasta. Käsitteiden sisällöt ovat kuitenkin yleensä samankaltaiset. FATCA-sopimuksen velvoitteiden kansallisessa täytäntöönpanossa ja Verohallinnon ohjeessa on hallituksen esityksen mukaisesti huomioitu mahdollisimman paljon CRS:n ja DAC2:n vaatimuksia. Finanssilaitosten on kuitenkin aina CRS- ja DAC2-velvoitteiden osalta noudatettava niitä koskevia lakeja ja tässä ohjeessa olevia täsmentäviä ohjeita. Vastaavasti FATCAn osalta on noudatettava ko. lainsäädäntöä ja Verohallinnon ohjeita.

CRS:n/DAC2:n ja FATCAn keskeisiä eroja

Finanssilaitosten on syytä huomioida menettelyissään CRS:n/DAC2:n ja FATCAn vaatimusten väliset keskeiset eroavaisuudet:

Aiemman asiakkaan uusi tili

• Molemmissa lähtökohtainen ajatus on, että aina kun uusi tili avataan, on asiakkaan tutkimisessa ja tunnistamisessa noudatettava uuden tilin menettelyä. CRS:ssä/DAC2:ssa aiemman tilinhaltijan avaamia uusia tilejä voidaan vain hyvin rajoitetussa tilanteessa käsitellä ns. vanhoina tileinä. Lähinnä kyse on teknisistä tms. tilinavauksista, joissa muu lainsäädäntö ei edellytä finanssilaitoksen pyytävän tai saavan mitään lisätietoja asiakkaaltaan (tai tekevän mitään uusia sopimuksia).
• FATCA-sopimuksessa ei ole erillisvapautusta tilanteisiin, joissa uuden tilin avaa ns. vanha asiakas. Sopimuksessa on kuitenkin sallittu Suomen halutessaan käyttää Yhdysvaltojen asiaa koskevassa lainsäädännössä olevia poikkeuksia. Kansallisessa lainsäädännössä on tämä valintamahdollisuus määrätty Verohallinnon tehtäväksi. Verohallinto on ohjeessaan sallinut, että finanssilaitokset voivat halutessaan käsitellä, Yhdysvaltain lainsäädännössä mainituissa tilanteissa, aiempien tilinhaltijoiden avaamia uusia tilejä ns. vanhoina tileinä. Tämä poikkeus on osin laajempi kuin CRS:n/DAC2:n sallimat poikkeukset.

Passiivisen finanssiyksikön määritelmä

CRS:ssä/DAC2:ssa on FATCAsta poiketen passiivisen ei-finanssiyksikön määritelmässä myös sellaiset sijoitusyksiköt, jotka sijaitsevat ei-osallistuvassa valtiossa. Tämän vuoksi finanssilaitoksen on tutkittava-, tunnistettava ja raportoitava näiden kontrolloivat henkilöt samalla tavalla kuin muiden passiivisten ei-finanssilaitosten kontrolloivat henkilöt.

Kynnysarvot

CRS:ssä/DAC2:ssa käytännössä ainoat kynnysarvot ovat aiempien yksikkötilien 250 000 USD:n kynnysarvo ja ns. suuriarvoisten tilien 1 000 000 USD:n kynnysarvo. FATCAssa oli ennen vuotta 2016 Suomessa sallittu käyttää useita muita sopimuksen sallimia kynnysarvoja. Vuoden 2016 alusta lukien FATCAn kynnysarvot ovat pääasiallisesti vastaavia kuin CRS:ssä/DAC2:ssa, mutta finanssilaitosten on toiminnassaan kuitenkin huomioitava eräät kynnysarvoihin edelleen liittyvät erot.

Uudet tilit

• Ajankohta uuden tilin osalta on FATCAssa 1.7.2014 ja CRS:ssä/DAC2:ssa 1.1.2016.
• CRS/DAC2 vaatii, että uusien tilien osalta edellytetään lähes aina itse annettua todistusta. FATCA:ssa vastaava vaatimus on sopimuksessa, mutta Yhdysvaltain lainsäädännössä on eräiltä osin eräitä hieman lievempiä vaatimuksia, jotka ovat olleet sallittuja Suomessa. Erojen merkitys on kuitenkin käytännössä vähäinen.

Kansalaisuus tunnusmerkkinä

FATCAssa Yhdysvaltojen kansalaisuus on raportoinnin aiheuttava tunnusmerkki. CRS:ssä/DAC2:ssa kansalaisuus ei ole tunnusmerkki.

Puhelinnumero tunnusmerkkinä

FATCAssa yhdysvaltalainen puhelinnumero on aina tunnusmerkki. CRS:ssä/DAC2:ssa ulkomainen puhelinnumero ei ole tunnusmerkki, mikäli tilinhaltijalla on myös suomalainen puhelinnumero.

Postinsäilytysohje tai c/o-osoite tunnusmerkkinä

CRS:ssä/DAC2:ssa luonteensa mukaisesti raportoidaan vain tämän tunnusmerkin perusteella raportoitavaksi katsotut tilit Suomen Verohallinnolle, koska tällöin ei ole mitään selvää tunnusmerkkiä tilinhaltijan verotuksen asuinvaltiosta. FATCAssa tunnusmerkin (kuten c/o-osoite Yhdysvalloissa) ehtojen täyttyessä tilinhaltija raportoidaan luonnollisesti yhdysvaltalaisena.

Ei-raportoivat finanssilaitokset

• CRS:ssä/DAC2:ssa ei ole jaettu ei-raportoivia finanssilaitoksia kahteen ryhmään (vapautetut tosiasialliset etuuden omistajat ja finanssilaitokset, jotka täyttävät vaatimukset voimassaolevia verosäännöksiä noudattaviksi katsottuina ulkomaisina finanssilaitoksina) FATCAn tavoin. Käytännössä tällä ei ole olennaista merkitystä.
• CRS:ssä/DAC2:ssa ei-raportoivien finanssilaitosten ryhmiä on FATCAa vähemmän. Erilaisen tarkoituksen ja vähäisempien kynnysarvojen vuoksi CRS:ssä/DAC2:ssa ei ole seuraavia ryhmiä:
  • Finanssilaitokset, joilla on vain vähäarvoisia tilejä
  • Paikallispankit
  • Finanssilaitokset, joilla on paikallinen asiakaspohja
  • Vapautettujen tosiasiallisten etuuden omistajien kokonaan omistamat sijoitusyksiköt
  • Sponsoroidut sijoitusyksiköt ja kontrolloidut ulkomaiset yhteisöt (väliyhteisöt)
  • Sponsoroidut harvojen omistuksessa olevat sijoitusvälineet
  • Sijoitusneuvojat ja sijoitustoiminnan hoitajat
• CRS:ssä/DAC2:ssa ei myöskään voi olla ryhmää ”verosopimuksen mukaan vaatimukset täyttävät eläkerahastot”, koska CRS:ssä/DAC2:ssa ei ole FATCA-sopimuksen tavoin kyse kahden valtion välisestä verosopimuksesta, johon voitaisiin viitata. Käytännössä ei-raportoivien finanssilaitosten määritelmät eivät näiltä osin kuitenkaan poikkea Suomessa toisistaan, koska suomalaiset ”verosopimuksen mukaan vaatimukset täyttävät eläkerahastot” täyttänevät CRS/DAC2:n ei-raportoivan eläkerahaston (finanssilaitoksen) edellytykset.

Finanssilaitosten rekisteröityminen

FATCAssa finanssilaitosten on rekisteröidyttävä Yhdysvaltain verohallinnon (IRS) ylläpitämään ns. FATCA-rekisteriin ja käytettävä IRS:n myöntämää GIIN-tunnistetta. CRS:ssä/DAC2:ssa ei ole erillistä rekisteröitymistä. GIIN-tunnistetta voidaan kuitenkin käyttää Suomessa vuosi-ilmoittamisessa ja hyödyntää itse annetuissa todistuksissa.

Eräät CRS:n/DAC2:n ja FATCAn luonteeseen kuuluvat erityismääritelmät

• Erilaisen luonteensa ja taustansa vuoksi CRS:ssä/DAC2:ssa ja FATCAssa on eräitä toisistaan poikkeavia käsitteitä, jotka finanssilaitosten on toiminnassaan huomioitava. Eroilla ei ole käytännössä olennaista merkitystä, mutta ne on syytä tiedostaa.
• Esimerkiksi seuraavia käsitteitä:
  • ei-osallistuva finanssilaitos on ainoastaan FATCAssa
  • ei-osallistuva valtio on ainoastaan CRS:ssä/DAC2:ssa
  • raportoitava henkilö on CRS:ssä/DAC2:ssa muu kuin suomalainen ja FATCAssa yhdysvaltalainen (ml. Yhdysvaltain kansalaiset ja yhdysvaltalaisten henkilöiden kontrolloimat yksiköt)
  • eräät Yhdysvaltain kansallisesta lainsäädännöstä ja CRS:n/DAC2:n omasta toimintaympäristöstään tulevat käsitteet

2 Yhteistä tietojenvaihtoa ja siihen liittyviä huolellisuussääntöjä koskevan lainsäädännön velvoitteet

Tässä luvussa ovat Suomessa voimassa olevan lainsäädännön mukaiset CRS:n ja DAC2:n velvoitteet, joita finanssilaitosten tulee noudattaa. Lainsäädännön mukaiset velvoitteet tulevat direktiivistä, direktiivin voimaanpanolaista sekä verotusmenettelylain 17 b, c ja d §:stä.

2.1 I jakso: Yleiset raportointivaatimukset

A. Jollei C–E kohdasta muuta johdu, kunkin raportoivan finanssilaitoksen on raportoitava seuraavat tiedot kustakin tällaisessa raportoivassa finanssilaitoksessa olevasta raportoitavasta tilistä:

1. jokaisen sellaisen raportoitavan henkilön nimi, osoite, asuinvaltio(t), verotunniste(et) ja syntymäaika- ja paikka (jos kyseessä on luonnollinen henkilö), joka on tilinhaltija, ja jos kyseessä on yksikkö, joka on tilinhaltija ja jossa tunnistetaan olevan yksi tai useampi raportoitava kontrolloiva henkilö, tämän yksikön nimi, osoite, asuinvaltio(t) ja verotunniste(et) sekä jokaisen raportoitavan henkilön nimi, osoite, asuinvaltio(t), verotunniste(et) sekä syntymäaika- ja paikka;
2. tilinumero (tai sen puuttuessa sitä tehtävältään vastaava tieto);
3. raportoivan finanssilaitoksen nimi ja y-tunnus;
4. tilin saldo tai arvo (mukaan lukien käteisarvovakuutussopimuksen tai elinkorkosopimuksen osalta käteisarvo tai takaisinostoarvo) kalenterivuoden lopussa, tai tieto tilin sulkemisesta, jos tili suljettiin kalenterivuoden aikana;
5. Säilytystilin osalta:
   a) koron kokonaisbruttomäärä, osingon kokonaisbruttomäärä ja tilillä pidettyihin varoihin liittyen syntyneen muun tulon kokonaisbruttomäärä, kussakin tapauksessa maksettuna tai hyvitettynä tilille (tai tiliin liittyen) kalenterivuoden aikana; ja
   b) finanssivarojen myynnistä tai lunastuksesta tilille maksettu tai hyvitetty kokonaisbruttotulo sen kalenterivuoden aikana, jonka osalta raportoiva finanssilaitos toimi säilytyksenhoitajana, välittäjänä, nimellisomistajana tai muutoin tilinhaltijan asiamiehenä;
6. talletustilin osalta tilille kalenterivuoden aikana suoritetun tai hyvitetyn koron kokonaisbruttomäärä; ja
7. sellaisen tilin osalta, jota ei kuvata A kohdan 5 tai 6 alakohdassa, tilinhaltijalle tilin osalta kalenterivuoden aikana maksettu tai hyvitetty kokonaisbruttomäärä, jonka osalta raportoiva finanssilaitos on velvoittautunut (sopimuksen perusteella velvollinen antamaan etuja tai maksamaan suorituksia tilinhaltijalle, käytännössä esimerkiksi pääomaosuudet ja määritellyt vakuutukset) tai velallinen (käytännössä esimerkiksi velkaosuudet), mukaan lukien tilinhaltijalle kalenterivuoden aikana maksettujen lunastusmaksujen yhteismäärä.

B. Raportoitavissa tiedoissa on ilmoitettava valuutta, jossa tili on noteerattu (valuutta, jossa tili raportoidaan tilinhaltijalle).

C. Aiemman tilin tilinhaltijan verotunnistetta (verotunnisteita) ja syntymäaikaa ei tarvitse raportoida, mikäli raportoivalla finanssilaitoksella ei ole kyseisiä tietoja, eikä raportoivan finanssilaitoksen ole tarvinnut kerätä niitä voimassa olleen kansallisen lainsäädännön nojalla. Raportoivan finanssilaitoksen kuitenkin edellytetään pyrkivän kohtuullisin keinoin hankkimaan verotunniste (verotunnisteet) ja syntymäaika aiempien tilien osalta sitä vuotta seuraavan toisen kalenterivuoden loppuun mennessä, jona aiemmat tilit on tunnistettu raportoitaviksi tileiksi.

D. Verotunnistetta ei tarvitse ilmoittaa, jos tilinhaltijan asuinvaltio ei myönnä tilinhaltijalle verotunnistetta.

E. Syntymäpaikkaa koskevia tietoja ei tarvitse ilmoittaa, paitsi jos raportoivan finanssilaitoksen edellytetään muutoin Suomen lainsäädännön nojalla hankkivan ja ilmoittavan kyseiset tiedot ja ne ovat saatavilla raportoivan finanssilaitoksen ylläpitämissä sähköisesti hakukelpoisissa tiedoissa.

Verohallinto on antanut päätöksen finanssitilejä koskevasta tiedonantovelvollisuudesta (A35/200/2016) ja vuosi-ilmoitusta koskevan jatkuvapäivitteisen teknisen soveltamisohjeen (katso Vuosi-ilmoitus), joissa säädetään tarkemmin, miten ja milloin edellä mainitut tiedot on annettava Verohallinnolle.

2.2 II jakso Yleiset huolellisuusvaatimukset

A. Tiliä käsitellään raportoitavana tilinä siitä päivästä alkaen, jona se on tunnistettu raportoitavaksi ja tiliä koskevat tiedot on raportoiva vuosittain sitä vuotta seuraavana kalenterivuonna, johon tiedot liittyvät.

B. Tilin saldo tai arvo on määritettävä kalenterivuoden viimeisen päivän mukaan.

C. Kyseinen saldo tai arvo on määritettävä sen raportointijakson viimeisen päivän mukaan, joka loppuu kyseisen kalenterivuoden päättyessä tai kuluessa.

D. Raportoiva finanssilaitos voi käyttää palveluntarjoajaa tietojenvaihto- ja huolellisuusvelvoitteidensa hoitamisessa. Se kuitenkin vastaa aina itse siitä, että lakisääteiset velvoitteet on hoidettu.

E. Raportoiva finanssilaitos voi soveltaa uusia tilejä koskevia huolellisuusmenettelyjä aiempiin tileihin ja suuriarvoisia tilejä koskevia huolellisuusmenettelyjä vähäarvoisiin tileihin. Tällöin kuitenkin aiempiin tileihin muutoin sovellettavia sääntöjä sovelletaan edelleen.

2.3 III jakso Aiempia henkilötilejä koskevat huolellisuusmenettelyt

A. Seuraavia menettelyjä sovelletaan aiempien henkilötilien tutkimisessa ja tunnistamisessa.

B. Vähäarvoiset tilit. Seuraavia menettelyjä sovelletaan vähäarvoisiin tileihin.

1. Osoite asuinvaltiossa. Jos raportoivan finanssilaitoksen arkistotiedoissa on asiakirjanäyttöön perustuva henkilötilin haltijan voimassa oleva osoite asuinvaltiossa, raportoiva finanssilaitos voi käsitellä henkilötilin haltijaa osoitteen mukaisessa valtiossa verotuksellisesti asuvana.
    
2. Sähköinen arkistohaku. Jos raportoivan finanssilaitoksen arkistotiedoissa ei ole asiakirjanäyttöön perustuvaa henkilötilin haltijan voimassa olevaa osoitetta asuinvaltiossa, raportoivan finanssilaitoksen on tutkittava sillä oleva sähköisesti hakukelpoinen tieto seuraavien tunnusmerkkien osalta ja sovellettava B kohdan 3–6 alakohtaa:
   
   a) tilinhaltijan tunnistaminen raportoitavassa valtiossa asuvaksi;
   b) voimassa oleva postiosoite tai osoite raportoitavassa asuinvaltiossa (mukaan lukien postilokero-osoite);
   c) yksi tai useampi puhelinnumero raportoitavassa valtiossa eikä puhelinnumeroa Suomessa;
   d) (muut kuin talletustiliä koskevat) pysyväisohjeet varojen siirrosta raportoitavassa valtiossa ylläpidetylle tilille;
   e) nykyisin voimassa oleva asianajovaltakirja tai allekirjoitusvaltuus myönnettynä henkilölle, jolla on osoite raportoitavassa valtiossa; tai
   f) postinsäilytysohje tai c/o-osoite raportoitavassa valtiossa, jos raportoivan finanssilaitoksen arkistotiedoissa ei ole muuta osoitetta tilinhaltijalle.
    
3. Jos sähköisessä haussa ei löydetä mitään B kohdan 2 alakohdassa lueteltuja tunnusmerkkejä, mitään lisätoimia ei tarvita ennen kuin olosuhteissa tapahtuu muutos, jonka seurauksena tiliin liittyy yksi tai useampi tunnusmerkki tai tili muuttuu suuriarvoiseksi tiliksi.
    
4. Jos sähköisessä haussa löydetään B kohdan 2 alakohdan a–e alakohdassa lueteltuja tunnusmerkkejä tai jos olosuhteissa tapahtuu muutos, jonka seurauksena tiliin liittyy yksi tai useampi tunnusmerkki, raportoivan finanssilaitoksen on käsiteltävä tilinhaltijaa sellaisissa valtioissa verotuksellisesti asuvana, jonka osalta on tunnistettu tunnusmerkki.
    
5. Jos sähköisessä haussa paljastuu postinsäilytysohje tai c/o-osoite eikä tilinhaltijalle tunnisteta muuta osoitetta eikä mitään B kohdan 2 alakohdan a–e alakohdassa lueteltua tunnusmerkkiä, raportoivan finanssilaitoksen on sovellettava C kohdan 2 alakohdassa kuvattua paperiarkistohakua tai yritettävä hankkia tilinhaltijalta itse annettu todistus tai asiakirjanäyttöä kyseisen tilinhaltijan asuinvaltion (-valtioiden) määrittämiseksi. Jos paperiarkistohaussa ei pystytä määrittämään tunnusmerkkejä eikä itse annettua todistusta tai asiakirjanäyttöä saada, raportoivan finanssilaitoksen on raportoitava tili dokumentoimattomana tilinä.
    
6. Raportoivan finanssilaitoksen ei kuitenkaan tarvitse käsitellä tilinhaltijaa raportoitavassa valtiossa asuvana, jos:
   
   a) tilinhaltijatietoihin sisältyy voimassa oleva postiosoite tai osoite raportoitavassa asuinvaltiossa tai yksi tai useampi puhelinnumero raportoitavassa valtiossa (eikä puhelinnumeroa Suomessa) tai pysyväisohjeet (muun finanssitilin kuin talletustilin osalta) varojen siirrosta jossakin raportoitavassa valtiossa ylläpidetylle tilille, ja raportoiva finanssilaitos hankkii tai se on aiemmin tutkinut ja sillä on arkistotieto:
   ​
   ​i) itse annetusta todistuksesta tilinhaltijalta, että tilinhaltijan asuinvaltio on yksinomaan Suomi; ja
   ii) asiakirjanäytöstä, josta käy ilmi tilinhaltijan ei-raportoitava status.
   
   b) tilinhaltijatietoihin sisältyy nykyisin voimassa oleva asianajovaltakirja tai allekirjoitusvaltuus myönnettynä henkilölle, jolla on osoite kyseisessä raportoitavassa valtiossa; ja raportoiva finanssilaitos hankkii tai se on aiemmin tutkinut ja sillä on arkistossa tieto:
   
   i) itse annetusta todistuksesta tilinhaltijalta, että tilinhaltijan asuinvaltio on yksinomaan Suomi; tai
   ii) asiakirjanäytöstä, josta käy ilmi tilinhaltijan ei-raportoitava status.

C. Suuriarvoisten tilien laajennettu tutkimismenettely. Seuraavaa laajennettua menettelyä sovelletaan suuriarvoisiin tileihin.

1. Sähköinen arkistohaku. Raportoivan finanssilaitoksen on suuriarvoisten tilien osalta tutkittava sillä oleva sähköisesti hakukelpoinen tieto B kohdan 2 alakohdassa kuvattujen tunnusmerkkien osalta.
    
2. Paperiarkistohaku. Jos raportoivan finanssilaitoksen sähköisesti hakukelpoisiin tietokantoihin sisältyy kentät kaikkia C kohdan 3 alakohdassa kuvattuja tietoja ja niiden poimintaa varten, paperiarkistohakua ei vaadita sen lisäksi. Jos sähköiset tietokannat eivät poimi kaikkia näitä tietoja, raportoivan finanssilaitoksen on suuriarvoisen tilin osalta tutkittava myös asiakkaan nykyinen kantatiedosto (master file) ja, siltä osin kuin ne eivät sisälly asiakkaan nykyiseen kantatiedostoon, seuraavat tiliin liittyvät ja raportoivan finanssilaitoksen viimeisten viiden vuoden aikana hankkimat asiakirjat B kohdan 2 alakohdassa kuvattujen tunnusmerkkien osalta:
   
   a) viimeisin tilin osalta kerätty asiakirjanäyttö;
   b) viimeisin tilinavaussopimus tai -dokumentaatio;
   c) raportoivan finanssilaitoksen rahanpesun estämistä tai asiakastunnistusta koskevan AML/KYC-menettelyn (Anti-Money Laundering, rahanpesun estäminen; Know Your Customer, tunne asiakkaasi) mukaan tai muihin sääntelytarkoituksiin hankkima viimeisin dokumentaatio;
   d) kaikki nykyisin voimassa olevat asianajovaltakirjat tai allekirjoitusvaltuuslomakkeet; ja
   e) (muut kuin talletustiliä koskevat) nykyiset voimassa olevat pysyväisohjeet varojen siirrosta.
    
3.  Poikkeus, jos tietokannat sisältävät riittävät tiedot. Raportoivan finanssilaitoksen ei tarvitse tehdä C kohdan 2 alakohdassa kuvattua paperiarkistohakua, jos sen sähköisesti hakukelpoisiin tietoihin sisältyvät seuraavat:
   
   a) tilinhaltijan asuinvaltio (direktiivin suomenkielisessä versiossa lukee: ”Tilinhaltijan kansallisuus- tai kotipaikkastatus”. Sillä tarkoitetaan asuinvaltiota, kuten esimerkiksi direktiivin englanninkielisestä versiosta ilmenee (”Account Holder’s residence status”);
   b) raportoivan finanssilaitoksen arkistotiedoissa nykyisin oleva tilinhaltijan osoite asuinvaltiossa ja postiosoite;
   c) raportoivan finanssilaitoksen arkistossa nykyisin oleva(t) tilinhaltijan puhelinnumero(t) (jos niitä on);
   d) kun kyseessä on muu finanssitili kuin talletustili, onko olemassa pysyväisohjeita tilillä olevien varojen siirrosta toiselle tilille (mukaan lukien tili raportoivan finanssilaitoksen toisessa sivuliikkeessä tai toisessa finanssilaitoksessa);
   e) onko tilinhaltijan osalta olemassa nykyinen c/o-osoite tai postinsäilytysohje; ja
   f) onko tiliä varten asianajovaltakirja tai allekirjoitusvaltuus.
    
4.  Asiakasvastaavalle tehtävä tosiasiallista tietoa koskeva kysely. Edellä kuvattujen sähköisten ja paperiarkistohakujen lisäksi raportoivan finanssilaitoksen on käsiteltävä raportoitavana tilinä suuriarvoista tiliä, joka on osoitettu asiakasvastaavalle (mukaan lukien finanssitili, joka on yhdistetty tällaisen suuriarvoisen tilin kanssa), jos asiakasvastaavalla on tosiasiallinen tieto siitä, että tilinhaltija on raportoitava henkilö.
    
5. Tunnusmerkkien löytymisen vaikutus.
   
   a) Jos edellä kuvatussa suuriarvoisten tilien laajennetussa tutkimisessa ei löydetä mitään B kohdan 2 alakohdassa lueteltuja tunnusmerkkejä eikä tiliä tunnisteta C kohdan 4 alakohdassa tarkoitetun raportoitavan henkilön pitämäksi, mitään lisätoimia ei vaadita ennen kuin olosuhteissa tapahtuu muutos, jonka seurauksena tiliin liittyy yksi tai useampi tunnusmerkki.
   b) Jos yllä kuvatussa suuriarvoisten tilien laajennetussa tutkimisessa löydetään B kohdan 2 alakohdan a–e alakohdassa lueteltuja tunnusmerkkejä tai jos olosuhteissa tapahtuu muutos, jonka seurauksena tiliin liittyy yksi tai useampi tunnusmerkki, raportoivan finanssilaitoksen on käsiteltävä tiliä raportoitavana tilinä kunkin sellaisen raportoitavan valtion osalta, josta on tunnistettu tunnusmerkki, paitsi jos se päättää soveltaa B kohdan 6 alakohtaa ja jokin mainitun kohdan poikkeuksista soveltuu kyseisen tilin osalta.
   c) Jos edellä kuvatussa suuriarvoisten tilien laajennetussa tutkimisessa paljastuu postinsäilytysohje tai c/o-osoite eikä tilinhaltijalle tunnisteta muuta osoitetta eikä mitään B kohdan 2 alakohdan a–e alakohdassa lueteltua tunnusmerkkiä, raportoivan finanssilaitoksen on hankittava tilinhaltijalta itse annettu todistus tai asiakirjanäyttöä kyseisen tilinhaltijan asuinvaltioiden määrittämiseksi. Jos raportoiva finanssilaitos ei pysty hankkimaan itse annettua todistusta tai asiakirjanäyttöä, raportoivan finanssilaitoksen on raportoitava tili dokumentoimattomana tilinä.
    
6. Jos aiempi henkilötili ei ole suuriarvoinen tili 31.12.2015, mutta muuttuu suuriarvoiseksi tiliksi jonkin myöhemmän kalenterivuoden viimeisenä päivänä, raportoivan finanssilaitoksen on saatettava tiliä koskevat C kohdassa kuvatut laajennetut tutkimismenettelyt loppuun sitä vuotta seuraavan kalenterivuoden aikana, jona tili muuttuu suuriarvoiseksi tiliksi. Jos tili tämän tutkimisen perusteella tunnistetaan raportoitavaksi tiliksi, raportoivan finanssilaitoksen on raportoitava vaaditut tiedot tilistä siltä vuodelta, jona tili tunnistetaan raportoitavaksi tiliksi, ja myöhemmiltä vuosilta vuosittain, paitsi jos tilinhaltija lakkaa olemasta raportoitava henkilö.
    
7. Kun raportoiva finanssilaitos soveltaa C kohdassa kuvattuja laajennettuja tutkimismenettelyjä suuriarvoiseen tiliin, se ei ole velvollinen toistamaan näitä menettelyjä muilta osin kuin asiakasvastaavalle tehtävän kyselyn osalta (C kohdan 4 alakohta). Poikkeuksena on dokumentoimaton tili, johon raportoivan finanssilaitoksen tulee soveltaa laajennettuja tutkimismenettelyjä uudelleen vuosittain, kunnes tili ei ole enää dokumentoimaton.
    
8. Jos suuriarvoisen tilin osalta tapahtuu olosuhteiden muutos, jonka seurauksena tiliin liittyy yksi tai useampi B kohdan 2 alakohdassa kuvattu tunnusmerkki, raportoivan finanssilaitoksen on käsiteltävä tiliä raportoitavana tilinä kunkin sellaisen valtion osalta, josta on tunnistettu tunnusmerkki, paitsi jos se päättää soveltaa B kohdan 6 alakohtaa ja jokin mainitun alakohdan poikkeuksista soveltuu kyseisen tilin osalta.
    
9. Raportoivan finanssilaitoksen on toteutettava menettely sen varmistamiseksi, että asiakasvastaava tunnistaa kaikki tilin olosuhteissa tapahtuvat muutokset. Jos asiakasvastaavalle esimerkiksi ilmoitetaan, että tilinhaltijalla on uusi postiosoite jossakin raportoitavassa valtiossa, raportoivan finanssilaitoksen on käsiteltävä uutta osoitetta olosuhteiden muutoksena, ja jos se päättää soveltaa B kohdan 6 alakohtaa, sen on hankittava tilinhaltijalta asianmukainen dokumentaatio.

D. Aiemman suuriarvoisen henkilötilin tutkiminen on saatettava päätökseen viimeistään 31.12.2016. Aiemman vähäarvoisen henkilötilin tutkiminen on saatettava päätökseen viimeistään 31.12.2017.

E. Aiempia henkilötilejä, jotka on tunnistettu raportoitaviksi tileiksi, on käsiteltävä raportoitavina tileinä kaikkina myöhempinä vuosina, paitsi jos tilinhaltija lakkaa olemasta raportoitava henkilö.

2.4 IV jakso: Uusia henkilötilejä koskevat huolellisuusmenettelyt

Seuraavia menettelyjä sovelletaan raportoitavien tilien tunnistamiseksi uusien henkilötilien joukosta.

A. Raportoivan finanssilaitoksen on uusien henkilötilien osalta hankittava tilinavauksen yhteydessä itse annettu todistus, joka voi olla osa tilinavausdokumentaatiota, joka sallii raportoivan finanssilaitoksen määrittää tilinhaltijan asuinvaltiot ja vahvistaa tällaisen itse annetun todistuksen luotettavuuden niiden tietojen perusteella, jotka raportoiva finanssilaitos on hankkinut tilinavauksen yhteydessä, mukaan lukien rahanpesun estämistä tai asiakkaan tuntemista koskevan menettelyn (AML/KYC) mukaisesti kerätty dokumentaatio.

B. Jos itse annettu todistus vahvistaa, että tilinhaltijan asuinvaltio on raportoitava valtio, raportoivan finanssilaitoksen on käsiteltävä tiliä raportoitavana tilinä ja itse annetun todistuksen on myös sisällettävä tilinhaltijan verotunniste kunkin tällaisen raportoitavan valtion osalta (jollei I jakson D kohdasta muuta johdu) sekä syntymäaika.

C. Jos uuden henkilötilin osalta tapahtuu olosuhteissa muutos, jonka vuoksi raportoiva finanssilaitos tietää tai sillä on syy tietää, että alkuperäinen itse annettu todistus on virheellinen tai epäluotettava, raportoiva finanssilaitos ei voi käyttää alkuperäistä itse annettua todistusta ja sen täytyy hankkia luotettava itse annettu todistus, joka ratkaisee tilinhaltijan asuinvaltion (asuinvaltiot).

2.5 V jakso: Aiempia yksikkötilejä koskevat huolellisuusmenettelyt

Seuraavia menettelyjä sovelletaan raportoitavien tilien tunnistamiseksi aiempien yksikkötilien joukosta.

A. Yksikkötilit, joita ei tarvitse tutkia, tunnistaa tai raportoida. Jollei raportoiva finanssilaitos toisin valitse, joko kaikkien aiempien yksikkötilien osalta tai erikseen minkä tahansa tällaisten yksikkötilien selvästi tunnistetun ryhmän osalta, aiempaa yksikkötiliä, jonka kokonaissaldo tai -arvo ei ylitä määrää, joka vastaa 250 000 USD, 31.12.2015, ei tarvitse tutkia, tunnistaa tai raportoida raportoitavana tilinä ennen kuin kokonaissaldo tai -arvo ylittää kyseisen määrän jonkin myöhemmän kalenterivuoden viimeisenä päivänä.

B. Tutkittavat yksikkötilit. Aiempi yksikkötili, jonka tilinhaltijan tilien yhteenlaskettu saldo tai arvo ylittää 31.12.2015 määrän, joka vastaa 250 000 USD, ja aiempi yksikkötili, joka ei 31.12.2015 ylitä 250 000 USD, mutta jonka tilinhaltijan tilien kokonaissaldo tai -arvo ylittää kyseisen määrän jonkin myöhemmän kalenterivuoden viimeisenä päivänä, täytyy tutkia D kohdassa esitettyjen menettelyjen mukaisesti.

C. Yksikkötilit, joista on raportoitava. Edellä B kohdassa kuvattujen aiempien yksikkötilien osalta on raportoitavina tileinä käsiteltävä vain niitä, joita pitää yksi tai useampi yksikkö, joka on raportoitava henkilö, tai passiivinen ei-finanssiyksikkö, jossa on yksi tai useampi raportoitava kontrolloiva henkilö.

D. Tutkimismenettelyt niiden yksikkötilien tunnistamiseksi, joista on raportoitava. Raportoivan finanssilaitoksen on sovellettava B kohdassa kuvattujen aiempien yksikkötilien osalta seuraavia tutkimismenettelyjä sen määrittämiseksi, pitääkö tiliä yksi tai useampi raportoitava henkilö tai passiivinen ei-finanssiyksikkö, jossa on yksi tai useampi raportoitava kontrolloiva henkilö:

1. Määritetään, onko yksikkö raportoitava henkilö.
   a) Tutkitaan finanssilaitosta koskevien lakien tai määräysten edellyttämät ja asiakassuhdetarkoituksia varten säilytetyt tiedot (mukaan lukien rahanpesun estämistä tai asiakkaan tuntemista koskevan menettelyn (AML/KYC) mukaisesti kerätty dokumentaatio) sen määrittämiseksi, osoittavatko ne tilinhaltijan asuinvaltion olevan raportoitava valtio. Tietoihin, jotka osoittavat tilinhaltijan asuvan raportoitavassa valtiossa, kuuluu tässä yhteydessä perustamis- tai organisointipaikka tai valtiossa sijaitseva osoite.
   b) Jos tiedot osoittavat, että tilinhaltijan asuinpaikka on raportoitavassa valtiossa, raportoivan finanssilaitoksen on käsiteltävä tiliä raportoitavana tilinä, paitsi jos se hankkii tilinhaltijalta itse annetun todistuksen tai hallussaan olevien tai julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella luotettavasti määrittää, ettei tilinhaltija ole raportoitava henkilö
2. Määritetään, onko yksikkö passiivinen ei-finanssiyksikkö, jossa on yksi tai useampi raportoitava kontrolloiva henkilö. Raportoivan finanssilaitoksen on aiemman yksikkötilin (mukaan lukien yksikkö, joka on raportoitava henkilö) osalta määritettävä, onko tilinhaltija passiivinen ei-finanssiyksikkö, jossa on yksi tai useampi raportoitava kontrolloiva henkilö. Jos yksikin passiivisen ei-finanssiyksikön kontrolloivista henkilöistä on raportoitava henkilö, tiliä on käsiteltävä raportoitavana tilinä. Näitä määrityksiä tehdessään raportoivan finanssilaitoksen on seurattava D kohdan 2 alakohdan a–c alakohdassa olevia ohjeita tilanteen mukaan tarkoituksenmukaisimmassa järjestyksessä.
   
   a) Määritetään, onko tilinhaltija passiivinen ei-finanssiyksikkö. Määrittäessään sitä, onko tilinhaltija passiivinen ei-finanssiyksikkö, raportoivan finanssilaitoksen on hankittava tilinhaltijalta itse annettu todistus sen statuksen vahvistamiseksi, paitsi jos sillä on hallussaan olevia tai julkisesti saatavilla olevia tietoja, joiden perusteella se voi luotettavasti määrittää, että tilinhaltija on aktiivinen ei-finanssiyksikkö tai VIII jakson A kohdan 6 alakohdan b alakohdassa kuvattu muu finanssilaitos kuin sijoitusyksikkö, joka ei ole osallistuvan valtion finanssilaitos.
   
   b) Määritetään tilinhaltijan kontrolloivat henkilöt. Tilinhaltijan kontrolloivia henkilöitä määrittäessään raportoiva finanssilaitos voi käyttää tietoja, jotka on kerätty ja säilytetty rahanpesun estämistä tai asiakkaan tuntemista koskevan menettelyn (AML/KYC) mukaisesti.
   
   c) Määritetään, onko passiivisen ei-finanssilaitoksen kontrolloiva henkilö raportoitava henkilö. Määrittäessään, onko passiivisen ei-finanssilaitoksen kontrolloiva henkilö raportoitava henkilö, raportoiva finanssilaitos voi käyttää:
   
   i) tietoja, jotka on kerätty ja säilytetty rahanpesun estämistä tai asiakkaan tuntemista koskevan menettelyn (AML/KYC) mukaisesti, kun kyseessä on aiempi yksikkötili, jota pitää yksi tai useampi ei-finanssiyksikkö ja jonka kokonaissaldo tai -arvo ei ylitä 1 000 000 USD; tai
   ii) tilinhaltijalta tai kontrolloivalta henkilöltä saatua itse annettua todistusta, joka osoittaa kontrolloivan henkilön verotuksen asuinvaltion.

E. Tutkimisajankohta ja aiempiin yksikkötileihin sovellettavat lisämenettelyt.

1. Sellaisten aiempien yksikkötilien tutkiminen, joiden tilinhaltijoiden tilien kokonaissaldo tai -arvo ylittää 250 000 USD, 31.12.2015, on saatettava loppuun 31.12.2017.
2. Sellaisten aiempien yksikkötilien tutkiminen, joiden tilinhaltijoiden tilien kokonaissaldo tai -arvo ei ylitä 250 000 USD 31.12.2015 mutta joiden kokonaissaldo tai -arvo ylittää kyseisen määrän jonkin myöhemmän kalenterivuoden viimeisenä päivänä, on saatettava loppuun sitä vuotta seuraavan kalenterivuoden aikana, jona yhteenlaskettu saldo tai arvo ylittää kyseisen määrän.
3. Jos aiemman yksikkötilin olosuhteissa tapahtuu muutos, joka aiheuttaa sen, että raportoiva finanssilaitos tietää tai sillä on syy tietää, että itse annettu todistus tai muu tiliin liittyvä dokumentaatio on virheellinen tai epäluotettava, raportoivan finanssilaitoksen täytyy määrittää tilin status uudelleen D kohdassa esitettyjen menettelyjen mukaisesti.

2.6 VI jakso: Uusia yksikkötilejä koskevat huolellisuusmenettelyt

Seuraavia menettelyjä sovelletaan raportoitavien tilien tunnistamiseksi uusien yksikkötilien joukosta.

A. Tutkimismenettelyt niiden yksikkötilien tunnistamiseksi, joista on raportoitava. Raportoivan finanssilaitoksen on sovellettava uusien yksikkötilien osalta seuraavaa tutkimismenettelyä sen määrittämiseksi, pitääkö tiliä yksi tai useampi raportoitava henkilö tai passiivinen ei-finanssiyksikkö, jossa on yksi tai useampi raportoitava kontrolloiva henkilö:

1. Määritetään, onko yksikkö raportoitava henkilö.
   
   a) Hankitaan itse annettu todistus, joka voi olla osa tilinavausdokumentaatiota, joka sallii raportoivan finanssilaitoksen määrittää tilinhaltijan asuinvaltion (asuinvaltiot) ja vahvistaa tällaisen itse annetun todistuksen luotettavuuden niiden tietojen perusteella, jotka raportoiva finanssilaitos on hankkinut tilinavauksen yhteydessä, mukaan lukien rahanpesun estämistä tai asiakkaan tuntemista koskevan menettelyn (AML/KYC) mukaisesti kerätty dokumentaatio. Jos yksikkö vahvistaa, että sillä ei ole verotuksellista asuinvaltiota, raportoiva finanssilaitos voi käyttää yksikön päätoimipaikan osoitetta tilinhaltijan asuinvaltion määrittämiseksi.
   
   b) Jos itse annettu todistus osoittaa, että tilinhaltija asuu raportoitavassa valtiossa, raportoivan finanssilaitoksen on käsiteltävä tiliä raportoitavana tilinä, paitsi jos se hallussaan olevien tai julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella luotettavasti määrittää, ettei tilinhaltija ole raportoitava henkilö kyseisessä valtiossa.
    
2. Määritetään, onko yksikkö passiivinen ei-finanssiyksikkö, jossa on yksi tai useampi raportoitava kontrolloiva henkilö. Raportoivan finanssilaitoksen on uuden yksikkötilin (mukaan lukien yksikkö, joka on raportoitava henkilö) osalta määritettävä, onko tilinhaltija passiivinen ei-finanssiyksikkö, jossa on yksi tai useampi raportoitava kontrolloiva henkilö. Jos yksikin passiivisen ei-finanssiyksikön kontrolloivista henkilöistä on raportoitava henkilö, tiliä on käsiteltävä raportoitavana tilinä. Näitä määrityksiä tehdessään raportoivan finanssilaitoksen on seurattava A kohdan 2 alakohdan a–c alakohdassa olevia ohjeita tilanteen mukaan tarkoituksenmukaisimmassa järjestyksessä.
   
   a) Määritetään, onko tilinhaltija passiivinen ei-finanssiyksikkö. Määrittäessään sitä, onko tilinhaltija passiivinen ei-finanssiyksikkö, raportoivan finanssilaitoksen on hankittava tilinhaltijalta itse annettu todistus sen aseman vahvistamiseksi, paitsi jos sillä on hallussaan olevia tai julkisesti saatavilla olevia tietoja, joiden perusteella se voi luotettavasti määrittää, että tilinhaltija on aktiivinen ei-finanssiyksikkö tai VIII jakson A kohdan 6 alakohdan b alakohdassa kuvattu muu finanssilaitos kuin sijoitusyksikkö, joka ei ole osallistuvan valtion finanssilaitos.
   
   b) Määritetään tilinhaltijan kontrolloivat henkilöt. Tilinhaltijan kontrolloivia henkilöitä määrittäessään raportoiva finanssilaitos voi käyttää tietoja, jotka on kerätty ja säilytetty rahanpesun estämistä tai asiakkaan tuntemista koskevan menettelyn (AML/KYC) mukaisesti.
   
   c) Määritetään, onko passiivisen ei-finanssilaitoksen kontrolloiva henkilö raportoitava henkilö. Määrittäessään, onko passiivisen ei-finanssiyksikön kontrolloiva henkilö raportoitava henkilö, raportoiva finanssilaitos voi käyttää itse annettua todistusta tilinhaltijalta tai kontrolloivalta henkilöltä.

2.7 VII jakso: Erityiset huolellisuussäännöt

Seuraavia lisäsääntöjä sovelletaan edellä kuvattuja huolellisuusmenettelyjä toteutettaessa:

A. Itse annettujen todistusten ja asiakirjanäytön käyttö. Raportoiva finanssilaitos ei voi käyttää itse annettua todistusta tai asiakirjanäyttöä, jos se tietää tai sillä on syy tietää, että itse annettu todistus tai asiakirjanäyttö on virheellinen tai epäluotettava.

B. Käteisarvovakuutussopimusten tai elinkorkosopimusten edunsaajina olevien luonnollisten henkilöiden pitämiä finanssitilejä koskevat vaihtoehtoiset menettelyt. Raportoiva finanssilaitos voi olettaa, että käteisarvovakuutussopimuksen tai elinkorkosopimuksen yksittäinen edunsaaja (muu kuin omistaja), joka saa kuolintapaussumman, ei ole raportoitava henkilö, ja voi käsitellä tällaista finanssitiliä muuna kuin raportoitavana tilinä, paitsi jos raportoiva finanssilaitos tosiasiallisesti tietää tai sillä on syy tietää, että edunsaaja on raportoitava henkilö. Raportoivalla finanssilaitoksella on syy tietää, että käteisarvovakuutussopimuksen edunsaaja on raportoitava henkilö, jos raportoivan finanssilaitoksen keräämät ja edunsaajaan liittyvät tiedot sisältävät III jakson B kohdan mukaisia tunnusmerkkejä. Jos raportoiva finanssilaitos tosiasiallisesti tietää tai sillä on syy tietää, että edunsaaja on raportoitava henkilö, raportoivan finanssilaitoksen on noudatettava III jakson B kohdassa kuvattuja menettelyjä.

C. Tilisaldon yhdistäminen ja valuuttasäännöt.

1. Henkilötilien yhdistäminen. Luonnollisen henkilön pitämien finanssitilien kokonaissaldon tai -arvon määrittämiseksi raportoivan finanssilaitoksen on yhdistettävä kaikki sen tai lähiyksikön ylläpitämät tilit, mutta vain siltä osin kuin raportoivan finanssilaitoksen tietokonejärjestelmät asiakasnumeron, verotunnisteen tai jonkin muun tiedon perusteella linkittävät finanssitilit ja mahdollistavat tilisaldojen tai -arvojen yhdistämisen. Jokaiselle yhteisesti pidetyn finanssitilin haltijalle on luettava kuuluvaksi yhteisesti pidetyn finanssitilin koko saldo tai arvo yhdistämisvaatimuksia sovellettaessa.
    
2. Yksikkötilien yhdistäminen. Yksikön pitämien finanssitilien kokonaissaldon tai -arvon määrittämiseksi raportoivan finanssilaitoksen on yhdistettävä kaikki raportoivan finanssilaitoksen tai lähiyksikön ylläpitämät tilit siltä osin kuin raportoivan finanssilaitoksen tietokonejärjestelmät asiakasnumeron, verotunnisteen tai jonkin muun tiedon perusteella linkittävät finanssitilit ja mahdollistavat tilisaldojen tai -arvojen yhdistämisen. Jokaiselle yhteisesti pidetyn finanssitilin haltijalle on luettava kuuluvaksi yhteisesti pidetyn finanssitilin koko saldo tai arvo yhdistämisvaatimuksia sovellettaessa.
    
3. Asiakasvastaaviin sovellettava erityinen yhdistämissääntö. Henkilön pitämien finanssitilien kokonaissaldoa tai -arvoa määritettäessä sen ratkaisemiseksi, onko finanssitili suuriarvoinen tili, raportoivan finanssilaitoksen on myös, milloin kyseessä ovat finanssitilit, joiden asiakasvastaava tietää tai hänellä on syy tietää olevan suoraan tai välillisesti saman henkilön omistamia, kontrolloimia tai perustamia (muutoin kuin fidusiaarisessa asiamiehen ominaisuudessa), yhdistettävä kaikki tällaiset tilit.
    
4. Määrät, joiden ymmärretään käsittävän vastaavat määrät muissa valuutoissa.Kaikki dollareissa ilmoitetut määrät ilmoitetaan Yhdysvaltain dollareissa, ja niiden ymmärretään käsittävän vastaavat määrät euroissa.

2.8 VIII jakso: Määritelmät

Jäljempänä olevilla käsitteillä tarkoitetaan seuraavaa:

A. Raportoiva finanssilaitos

1. Raportoivalla finanssilaitoksella tarkoitetaan osallistuvan valtion finanssilaitosta, joka ei ole ei-raportoiva finanssilaitos.
    
2. Osallistuvan valtion finanssilaitoksella tarkoitetaan (i) finanssilaitosta, jonka asuinvaltio on osallistuva valtio, lukuun ottamatta tällaisen finanssilaitoksen asuinvaltion ulkopuolella sijaitsevaa sivuliikettä, ja (ii) sellaisen finanssilaitoksen sivuliikettä, jonka asuinvaltio ei ole osallistuva valtio, jos tämä sivuliike sijaitsee kyseisessä osallistuvassa valtiossa.
    
3. Finanssilaitoksella tarkoitetaan säilytyslaitosta, talletuslaitosta, sijoitusyksikköä tai määriteltyä vakuutusyhtiötä.
    
4. Säilytyslaitoksella tarkoitetaan yksikköä, joka olennaisena osana liiketoimintaansa pitää finanssivaroja toisten lukuun. Yksikkö pitää finanssivaroja toisten lukuun olennaisena osana liiketoimintaansa, jos varojen pitämisestä ja siihen liittyvistä finanssipalveluista johtuva yksikön bruttotulo on vähintään 20 prosenttia yksikön bruttotulosta seuraavista lyhempänä aikana: (i) kolmevuotisjakso, joka päättyy 31.12. (tai kalenterivuodesta poikkeavan tilikauden viimeisenä päivänä) ennen vuotta, jona asia ratkaistaan; tai (ii) jakso, jonka yksikkö on ollut olemassa.
    
5. Talletuslaitoksella tarkoitetaan yksikköä, joka vastaanottaa talletuksia säännönmukaisen pankki- tai samanlaisen liiketoiminnan puitteissa.
    
6. Sijoitusyksiköllä tarkoitetaan yksikköä:
   
   a) joka pääasiallisesti harjoittaa liiketoimintana yhtä tai useampaa seuraavista toiminnoista tai toimenpiteistä asiakasta varten tai asiakkaan puolesta:
   
   i) kaupankäynti rahamarkkinainstrumenteilla (shekki, velkakirja, talletustodistus, johdannainen jne.); ulkomaan valuutalla; valuutta-, korko- ja indeksi-instrumenteilla; siirrettävillä arvopapereilla; tai kaupankäynti hyödykefutuureilla;
   ii) yksilöllinen ja kollektiivinen salkunhoito; tai
   iii) muu finanssivarojen tai rahan sijoittaminen, hoito tai hallinnointi muiden henkilöiden puolesta; tai
   
   b) jonka bruttotulo johtuu pääasiallisesti finanssivarojen sijoittamisesta, uudelleensijoittamisesta tai niillä käytävästä kaupasta, jos yksikköä hallinnoi toinen yksikkö, joka on säilytyslaitos, talletuslaitos, määritelty vakuutusyhtiö tai A kohdan 6 alakohdan a alakohdassa kuvattu sijoitusyksikkö.
   
   Yksikön katsotaan harjoittavan pääasiallisesti liiketoimintana yhtä tai useampaa A kohdan 6 alakohdan a alakohdassa kuvattua toimintaa tai A kohdan 6 alakohdan b alakohtaa sovellettaessa yksikön bruttotulon katsotaan johtuvan pääasiallisesti finanssivarojen sijoittamisesta, uudelleensijoittamisesta tai niillä käytävästä kaupasta, jos asianomaisesta toiminnasta johtuva yksikön bruttotulo on vähintään 50 prosenttia yksikön bruttotulosta seuraavista lyhempänä aikana: (i) kolmevuotisjakso, joka päättyy sitä vuotta edeltävän vuoden viimeisenä päivänä, jona asia ratkaistaan; tai (ii) jakso, jonka yksikkö on ollut olemassa. Sijoitusyksikkö ei sisällä yksikköä, joka on aktiivinen ei-finanssiyksikkö, koska kyseinen yksikkö täyttää jonkin D kohdan 9 alakohdan d–g alakohdassa tarkoitetuista kriteereistä.
   
   Tämä kohta on tulkittava tavalla, joka vastaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastaisen toimintaryhmän (FATF) suosituksessa finanssilaitoksen määritelmästä käytettyjä samanlaisia käsitteitä.
    
7. Finanssivaroihin sisältyvät arvopaperi (esimerkiksi yhtiön osake, yhtymäosuus tai todellinen etuuden omistajuus laajalti omistetussa tai julkisen kaupankäynnin kohteena olevassa yhtymässä tai trustissa, joukkovelkakirjalaina, debentuuri tai muu velka-asiakirja), yhtymäosuus, hyödyke, swap-sopimus (esimerkiksi koronvaihtosopimukset, valuutanvaihtosopimukset, viitekoronvaihtosopimukset, enimmäis- ja vähimmäiskorkojen vaihtosopimukset, hyödykkeisiin perustuvat vaihtosopimukset, osakkeenvaihtosopimukset, osakeindeksien vaihtosopimukset ja samankaltaiset sopimukset), vakuutussopimus tai elinkorkosopimus tai muu osuus (mukaan lukien futuuri- tai termiinisopimus tai optio) arvopaperista, yhtymäosuudesta, hyödykkeestä, vaihtosopimuksesta, vakuutussopimuksesta tai elinkorkosopimuksesta. Finanssivarat eivät sisällä velatonta suoraa osuutta kiinteästä omaisuudesta.
    
8. Määritellyllä vakuutusyhtiöllä tarkoitetaan yksikköä, joka on vakuutusyhtiö (tai vakuutusyhtiön holdingyhtiö), joka antaa käteisarvovakuutussopimuksia (Cash Value Insurance Contract) tai elinkorkosopimuksia (Annuity Contract) tai on velvollinen suorittamaan maksuja niihin liittyen.

B. Ei-raportoiva finanssilaitos

1. Ei-raportoivalla finanssilaitoksella tarkoitetaan finanssilaitosta, joka on:
   
   a) julkisen vallan yksikkö, kansainvälinen järjestö tai keskuspankki, muutoin kuin sellaisen maksun osalta, joka saadaan obligaatiosta, joka pidetään tyypiltään sellaisen kaupallisen rahoitustoiminnan yhteydessä, jota määritelty vakuutusyhtiö, säilytyslaitos tai talletuslaitos harjoittaa;
   
   b) laajan osallistumisen eläkerahasto; suppean osallistumisen eläkerahasto; julkisen vallan yksikön, kansainvälisen järjestön tai keskuspankin eläkerahasto; tai kvalifioitu luottokorttien liikkeellelaskija;
   
   c) muu yksikkö, jossa on pieni riski, että sitä käytettäisiin veron välttämiseen ja jolla on huomattavassa määrin samanlaisia ominaisuuksia kuin yksiköillä, jotka kuvataan B kohdan 1 alakohdan a ja b alakohdassa ja joka määritellään kansallisessa lainsäädännössä ja on sisällytetty direktiivin 8 artiklan 7 a kohdassa tarkoitettuun luetteloon ei-raportoivaksi finanssilaitokseksi edellyttäen, että tällaisen yksikön asema ei-raportoivana finanssilaitoksena ei estä yhteisen tietojenvaihtostandardin tarkoituksia;
   
   d) vapautettu yhteissijoitusväline; tai
   
   e) trusti sikäli kuin sen trustinhoitaja on raportoiva finanssilaitos ja raportoi kaikista tiedoista, joista on I jakson mukaisesti raportoitava kaikkien trustin raportoitavien tilien osalta.
    
2. Julkisen vallan yksiköllä tarkoitetaan valtion hallitusta, valtiollista osaa (joka epäselvyyden välttämiseksi käsittää osavaltion, maakunnan, piirikunnan tai kunnan) tai valtion tai yhden tai useamman edellisistä (kukin julkisen vallan yksikkö) kokonaan omistamaa laitosta tai välinettä. Tämä luokka muodostuu valtion erottamattomista osista, kontrolloiduista yksiköistä ja valtiollisista osista.
   
   a) Valtion erottamattomalla osalla tarkoitetaan henkilöä, organisaatiota, laitosta, toimistoa, rahastoa, välinettä tai muuta miten tahansa nimitettyä elintä, joka muodostaa valtion erottamattoman osan. Hallitsevan viranomaisen nettotuotot on hyvitettävä sen omalle tilille tai valtion muille tileille ilman että mikään osuus tulee jonkun yksityishenkilön hyväksi. Erottamaton osa ei käsitä sellaista luonnollista henkilöä, joka on hallitsija, virkamies tai hallinnoija, joka toimii yksityisessä tai henkilökohtaisessa ominaisuudessa.
   
   b) Kontrolloidulla yksiköllä tarkoitetaan yksikköä, joka on muodollisesti valtiosta erillinen tai joka muutoin muodostaa erillisen oikeudellisen yksikön, edellyttäen että:
   
   i) yksikkö on yhden tai useamman julkisen vallan yksikön suoraan tai yhden tai useamman kontrolloidun yksikön kautta kokonaan omistama ja kontrolloima;
   ii) yksikön nettotuotot hyvitetään sen omalle tilille tai julkisen vallan yhden tai useamman yksikön tileille ilman että mikään osuus sen tulosta tulee jonkun yksityishenkilön hyväksi; ja
   iii) yksikön varat määrätään yhdelle tai useammalle julkisen vallan yksikölle purkautumisessa.
   
   c) Tulo ei tule yksityishenkilöiden hyväksi, jos tällaiset henkilöt ovat julkisen vallan ohjelmassa tarkoitettuja edunsaajia ja ohjelman aktiviteetit suoritetaan yleisöä varten yleiseen hyvinvointiin liittyen tai ne liittyvät hallinnon jonkin vaiheen hallinnointiin. Edellä olevasta poiketen tulon kuitenkin katsotaan tulevan yksityishenkilöiden hyväksi, jos tulo saadaan julkisen vallan yksikön käytöstä sellaisen liiketoiminnan, kuten kaupallinen pankkiliiketoiminta, harjoittamiseen, joka tarjoaa finanssipalveluja yksityishenkilöille.
    
3. Kansainvälisellä järjestöllä tarkoitetaan kansainvälistä järjestöä tai sen kokonaan omistamaa laitosta tai välinettä. Tämä luokka käsittää minkä tahansa hallitustenvälisten järjestön (mukaan lukien ylikansallinen järjestö), (1) joka muodostuu pääasiallisesti hallituksista; (2) jolla on voimassa päämajasopimus tai olennaisilta osiltaan vastaava sopimus valtion kanssa; ja (3) jonka tulo ei tule yksityishenkilöiden hyväksi.
    
4. Keskuspankilla tarkoitetaan laitosta, joka on lain tai julkisen vallan hyväksynnän mukaan pääasiallinen viranomainen, muu kuin valtion julkinen valta itse, joka laskee liikkeelle välineitä, joiden on tarkoitus kiertää valuuttana. Tällainen laitos voi käsittää välineen, joka on valtion julkisesta vallasta erillinen, olipa se valtion kokonaan tai osittain omistama tai ei.
    
5. Laajan osallistumisen eläkerahastolla tarkoitetaan rahastoa, joka on perustettu antamaan eläke-, työkyvyttömyys- tai kuolintapausetuuksia tai mitä tahansa niiden yhdistelmiä edunsaajille, jotka ovat yhden tai useamman työnantajan nykyisiä tai entisiä työntekijöitä (tai näiden työntekijöiden nimeämiä henkilöitä), tehdyn työn vastikkeena, edellyttäen että:
   
   a) rahastolla ei ole ainoatakaan edunsaajaa, jolla on oikeus enempään kuin viiteen prosenttiin rahaston varoista;
   
   b) rahasto on julkisen vallan sääntelyn alainen ja antaa tietoja veroviranomaisille; ja
   
   c) rahasto täyttää ainakin yhden seuraavista vaatimuksista:
   
   i) rahasto on yleisesti vapaa sijoitustulosta kannettavasta verosta tai tällaisen tulon verotusta lykätään tai sitä verotetaan alennetulla verokannalla sen aseman perusteella, joka sillä on eläkejärjestelynä;
   ii) rahasto saa vähintään 50 prosenttia kokonaismaksuistaan (muut kuin varojen siirrot muista järjestelyistä, jotka kuvataan B kohdan 5–7 alakohdassa, tai eläketileiltä, jotka kuvataan C kohdan 17 alakohdan a alakohdassa) sitä rahoittavilta työnantajilta;
   iii) jaot tai nostot rahastosta sallitaan vain niiden erityisten tapahtumien sattuessa, jotka liittyvät eläköitymiseen, työkyvyttömyyteen tai kuolemaan (paitsi jaot siirtoina muille eläkerahastoille, jotka kuvataan B kohdan 5–7 alakohdassa, tai eläketileille, jotka kuvataan C kohdan 17 alakohdan a alakohdassa), tai rangaistuksia sovelletaan jakoihin tai nostoihin, jotka suoritetaan ennen näitä erityisiä tapahtumia; tai
   iv) työntekijöiden eläkemaksuja (muut kuin eräät sallitut muodostamismaksut) rahastoon on rajoitettu työntekijän ansiotulon perusteella tai ne eivät voi vuosittain ylittää 50 000 USD, soveltaen VII jakson C kohdassa esitettyjä sääntöjä tilien yhdistämisestä ja valuutanmuunnosta.
    
6. Suppean osallistumisen eläkerahastolla tarkoitetaan rahastoa, joka on perustettu antamaan eläke-, työkyvyttömyys- tai kuolintapausetuuksia edunsaajille, jotka ovat yhden tai useamman työnantajan nykyisiä tai entisiä työntekijöitä (tai näiden työntekijöiden nimittämiä henkilöitä), tehdyn työn vastikkeena, edellyttäen että:
   
   a) rahastossa on vähemmän kuin 50 osallistujaa;
   
   b) rahastoa rahoittaa yksi tai useampi työnantaja, jotka eivät ole sijoitusyksiköitä tai passiivisia ei-finanssiyksiköitä;
   
   c) työnantaja- ja työntekijämaksuja rahastoon (muut kuin varainsiirrot C kohdan 17 alakohdan a alakohdassa kuvatuilta eläketileiltä) on rajoitettu työntekijän ansiotulon ja korvauksen perusteella;
   
   d) ne osallistujat, jotka eivät asu Suomessa, eivät ole oikeutettuja enempään kuin 20 prosenttiin rahaston varoista; ja
   
   e) rahasto on julkisen vallan sääntelemä ja antaa tietoja raportoiden veroviranomaisille.
    
7. Julkisen vallan yksikön, kansainvälisen järjestön tai keskuspankin eläkerahastolla tarkoitetaan rahastoa, jonka julkisen vallan yksikkö, kansainvälinen järjestö tai keskuspankki on perustanut antamaan eläke-, työkyvyttömyys- tai kuolintapausetuuksia edunsaajille tai osallistujille, jotka ovat nykyisiä tai entisiä työntekijöitä (tai näiden työntekijöiden nimittämiä henkilöitä) tai jotka eivät ole nykyisiä tai entisiä työntekijöitä, jos näille edunsaajille tai osallistujille suoritetut etuudet ovat vastiketta julkisen vallan yksikölle, kansainväliselle järjestölle tai keskuspankille tehdystä henkilökohtaisesta työstä.
    
8. Kvalifioidulla luottokorttien liikkeellelaskijalla tarkoitetaan finanssilaitosta, joka täyttää seuraavat vaatimukset:
   
   a) finanssilaitos on finanssilaitos yksinomaan sen vuoksi, että se on luottokorttien liikkeellelaskija, joka vastaanottaa talletuksia vain, kun asiakas suorittaa erääntyneen debetsaldon ylittävän maksun kortin osalta eikä liikamaksua palauteta asiakkaalle välittömästi; ja
   
   b) 1.1.2016 alkaen tai sitä ennen finanssilaitos toteuttaa toimintaperiaatteet ja menettelyt joko estääkseen asiakasta suorittamasta 50 000 USD suuremman liikamaksun tai varmistaakseen, että jokainen 50 000 USD suurempi liikamaksu, soveltaen kummassakin tapauksessa VII jakson C kohdassa esitettyjä sääntöjä tilien yhdistämisestä ja valuutanmuunnoksesta, palautetaan asiakkaalle 60 kalenteripäivän kuluessa. Tätä sovellettaessa asiakkaan liikamaksu ei viittaa saataviin riidanalaisten maksujen osalta mutta käsittää saatavat, jotka ovat seurausta tavarapalautuksista.
    
9. Vapautetulla yhteissijoitusvälineellä tarkoitetaan sijoitusyksikköä, jota säännellään yhteissijoitusvälineenä, edellyttäen, että kaikkia osuuksia yhteissijoitusvälineestä hallitsevat luonnolliset henkilöt tai yksiköt, jotka eivät ole raportoitavia henkilöitä lukuun ottamatta passiivista ei-finanssiyksikköä, jossa kontrolloivat henkilöt ovat raportoitavia henkilöitä.
   
   Sijoitusyksikköä, jota säännellään yhteissijoitusvälineenä, ei voida jättää pitämättä B kohdan 9 alakohdan mukaisena vapautettuna yhteissijoitusvälineenä pelkästään siksi, että yhteissijoitusväline on laskenut liikkeeseen fyysisiä haltijaosakkeita, edellyttäen, että:
   
   a) yhteissijoitusvälineen osakkeita ei ole laskettu eikä lasketa liikkeelle fyysisinä haltijaosakkeina 31.12.2015 jälkeen;
   
   b) yhteissijoitusväline poistaa kaikki tällaiset osakkeet liikkeestä takaisinlunastuksen yhteydessä;
   
   c) yhteissijoitusväline soveltaa II–VII jaksossa olevia huolellisuusmenettelyjä ja ilmoittaa vaaditut tiedot kaikista tällaisista osakkeista niiden lunastuksen tai muun maksun yhteydessä, ja
   
   d) yhteissijoitusvälineellä on toimintaperiaatteet ja menettelyt sen varmistamiseksi, että tällaiset osakkeet lunastetaan tai poistetaan liikkeestä mahdollisimman pian ja joka tapauksessa ennen 1.1.2018.

C.  Finanssitili

1. Finanssitilillä tarkoitetaan finanssilaitoksen ylläpitämää tiliä, ja se käsittää talletustilin, säilytystilin ja:
   
   a) kun kyseessä on sijoitusyksikkö, minkä tahansa omapääoma- tai velkaosuuden finanssilaitoksessa. Edellä olevan estämättä käsite finanssitili ei käsitä omapääoma- tai velkaosuutta yksikössä, joka on sijoitusyksikkö yksinomaan sen vuoksi, että se (i) antaa sijoitusneuvoja ja toimii tai (ii) hoitaa salkkuja ja toimii asiakkaan puolesta finanssilaitokseen, joka ei ole kyseinen yksikkö, asiakkaan nimissä talletettujen finanssivarojen sijoittamisen, hoitamisen tai hallinnoinnin osalta;
   
   b) kun kyseessä on finanssilaitos, jota ei ole kuvattu C kohdan 1 alakohdan a alakohdassa, mikä tahansa omapääoma- tai velkaosuus finanssilaitoksessa, jos osuusluokan perustamisen tarkoituksena on ollut välttää I jakson mukainen raportointi; ja
   
   c) finanssilaitoksen antamat tai ylläpitämät käteisarvovakuutussopimukset ja elinkorkosopimukset, muut kuin ei-sijoitussidonnaiset, ei-siirrettävissä olevat välittömät elinkorot (life annuity), jotka annetaan luonnolliselle henkilölle ja jotka laskevat raha-arvon eläke- tai työkyvyttömyysetuudelle, joka annetaan sellaisen tilin perusteella, joka on muu kuin finanssitili.
   
   Finanssitili ei käsitä tiliä, joka on muu kuin finanssitili.
    
2. Talletustili käsittää yritys-, shekki-, säästö-, määräaikais- tai säästökassatilin, tai tilin, josta on todisteena talletus-, säästökassa-, sijoitus- tai velkasertifikaatti tai -asiakirja tai muu samanlainen asiakirja, ja jota finanssilaitos ylläpitää säännönmukaisen pankki- tai samanlaisen liiketoiminnan rajoissa. Talletustili käsittää myös määrän, joka vakuutusyhtiöllä on taatun investointisopimuksen tai koron maksamista tai hyvittämistä määrälle koskevan samanlaisen sopimuksen perusteella.
    
3. Säilytystilillä tarkoitetaan tiliä (muuta kuin vakuutussopimusta tai
   elinkorkosopimusta), jossa pidetään finanssivaroja toisen henkilön hyväksi.
    
4. Omapääomaosuudella tarkoitetaan joko pääoma- tai tulo-osuutta yhtymästä sellaisen yhtymän osalta, joka on finanssilaitos. Sellaisen trustin osalta, joka on finanssilaitos, omapääomaosuuden katsotaan olevan jokaisella henkilöllä, jota käsitellään koko trustin tai sen osan asettajana tai edunsaajana, tai jokaisella muulla luonnollisella henkilöllä, joka viime kädessä tosiasiallisesti kontrolloi trustia. Raportoitavaa henkilöä on käsiteltävä ulkomaisen trustin edunsaajana, jos raportoitavalla henkilöllä on oikeus saada suoraan tai välillisesti (esimerkiksi nimellisomistajan kautta) pakollinen voitonjako tai hän voi suoraan tai välillisesti saada harkinnanvaraisen voitonjaon trustista.
   
   
5. Vakuutussopimuksella tarkoitetaan sopimusta (muuta kuin elinkorkosopimusta), jonka mukaan vakuutuksenantaja suostuu maksamaan määrän, kun toteutuu määritelty vakuutustapahtuma, joka käsittää kuolemantapaus-, sairastumis-, onnettomuus-, vastuu- tai omaisuusriskin.
   
   
6. Elinkorkosopimuksella tarkoitetaan sopimusta, jonka mukaan vakuutuksenantaja suostuu suorittamaan maksuja sellaisen jakson ajan, joka kokonaan tai osittain määräytyy yhden tai useamman luonnollisen henkilön elinajan odotteen perusteella. Käsite kattaa myös sopimuksen, jonka katsotaan olevan elinkorkosopimus sen valtion lain, säädöksen tai käytännön mukaan, jossa sopimus annettiin, ja jonka mukaan antaja suostuu suorittamaan maksuja vuosien pituisen määräajan aikana.
   
   
7. Käteisarvovakuutussopimuksella tarkoitetaan vakuutussopimusta (muuta kuin kahden vakuutusyhtiön välistä korvausta koskevaa jälleenvakuutussopimusta), jolla on käteisarvo.
   
   
8. Käteisarvolla tarkoitetaan suurempaa seuraavista: (i) määrä, jonka vakuutuksenottaja on oikeutettu saamaan sopimusta lunastettaessa tai irtisanottaessa (määritettynä ilman vähennystä lunastukseen tai vakuutuslainaan liittyvän maksun osalta), ja (ii) määrä, jonka vakuutuksenottaja voi lainata sopimuksen perusteella tai sopimukseen liittyen. Edellä olevan estämättä käsite käteisarvo ei käsitä määrää, joka on vakuutussopimuksen mukaan maksettava:
   
   a) yksinomaan kuolemanvaravakuutussopimuksen nojalla vakuutetun henkilön kuolemasta johtuen;
   
   b) henkilövahinko- tai sairausetuutena tai muuna etuutena, joka antaa korvauksen vakuutustapahtuman toteutuessa syntyvästä taloudellisesta menetyksestä;
   
   c) vakuutussopimuksen (muu kuin sijoitussidonnainen henkivakuutus tai elinkorkosopimus) mukaan aikaisemmin maksetun vakuutusmaksun palautuksena (vähennettynä vakuutusmaksukuluilla, olipa ne tosiasiallisesti määrätty tai ei) sen johdosta, että sopimus perutaan tai irtisanotaan, riskialttius alenee vakuutussopimuksen voimassaoloaikana, tai palautuksena, joka syntyy, kun maksu määritetään uudelleen tiliöinti- tai muun samanlaisen virheen oikaisemisen johdosta;
   
   d) vakuutuksenottajan osinkona (muu kuin irtisanomisen yhteydessä maksettava osinko) edellyttäen, että osinko liittyy vakuutussopimukseen, jonka mukaan maksetaan ainoastaan C kohdan 8 alakohdan b alakohdassa kuvatut etuudet; tai
   
   e) sellaisesta vakuutussopimuksesta maksetun ennakkovakuutusmaksun tai vakuutusmaksutalletuksen palautuksena, jonka vakuutusmaksu on maksettava ainakin vuosittain, jos ennakkovakuutusmaksun tai vakuutusmaksutalletuksen määrä ei ole suurempi kuin sopimuksen mukaan maksettava seuraava vuosittainen vakuutusmaksu.
   
   
9. Aiemmalla tilillä tarkoitetaan:
   
   a) raportoivan finanssilaitoksen 31.12.2015 ylläpitämää finanssitiliä.
   
   b) Tilinhaltijan mitä tahansa finanssitiliä riippumatta päivästä, jona tili on avattu, jos:
   
   i) Tilinhaltijalla on finanssilaitoksessa (tai lähiyksikössä, joka sijaitsee Suomessa) myös finanssitili, joka on aiempi tili C kohdan 9 alakohdan a alakohdan nojalla;
   ii) Raportoiva finanssilaitos (ja tilanteen mukaan lähiyksikkö, joka sijaitsee Suomessa) käsittelee kumpaakin edellä mainittua finanssitiliä ja muita tilinhaltijan finanssitilejä, joita käsitellään aiempina tileinä b alakohdan mukaisesti, yhtenä finanssitilinä VII jakson A kohdassa esitettyjen tiedonsaantivaatimusten täyttämiseksi ja finanssitilien saldon tai arvon määrittämiseksi sovellettaessa tilien kynnysmääriä;
   iii) sellaisen finanssitilin osalta, johon sovelletaan rahanpesun estämistä tai asiakkaan tuntemista koskevia menettelyjä (AML/KYC), raportoivan finanssilaitoksen sallitaan toteuttaa kyseiset menettelyt finanssitilin osalta käyttämällä C kohdan 9 alakohdan a alakohdassa kuvattuja, aiempien tilien osalta sovellettuja rahanpesun estämistä tai asiakaan tunnistamista koskevia menettelyjä; ja
   iv) Finanssitilin avaaminen ei edellytä, että tilinhaltija toimittaa uusia lisätietoja tai muutettuja asiakastietoja muutoin kuin tämän direktiivin soveltamista varten.
   
   
10. Uudella tilillä tarkoitetaan raportoivan finanssilaitoksen ylläpitämää tiliä, joka on avattu 1.1.2016 tai sen jälkeen, paitsi jos sitä käsitellään aiempana tilinä C kohdan 9 alakohdan b alakohdan mukaisesti.
    
    
11. Aiemmalla henkilötilillä tarkoitetaan aiempaa tiliä, jota pitää yksi tai useampi luonnollinen henkilö.
    
    
12. Uudella henkilötilillä tarkoitetaan uutta tiliä, jota pitää yksi tai useampi luonnollinen henkilö.
    
    
13. Aiemmalla yksikkötilillä tarkoitetaan aiempaa tiliä, jota pitää yksi tai useampi yksikkö.
    
    
14. Vähäarvoisella tilillä tarkoitetaan aiempaa henkilötiliä, jonka kokonaissaldo tai -arvo 31.12.2015 ei ylitä 1 000 000 USD.
    
    
15. Suuriarvoisella tilillä tarkoitetaan aiempaa henkilötiliä, jonka kokonaissaldo tai -arvo ylittää 31.12.2015 tai minkä tahansa myöhemmän vuoden viimeisenä päivänä 1 000 000 USD.
    
    
16. Uudella yksikkötilillä tarkoitetaan uutta tiliä, jota pitää yksi tai useampi yksikkö.
    
    
17. Muulla kuin finanssitilillä tarkoitetaan jotakin seuraavista tileistä:
    
    a) eläketili, joka täyttää seuraavat vaatimukset:
    
    i) tili on sääntelyn alainen henkilökohtaisena eläketilinä tai se on osa rekisteröityä tai säänneltyä eläkesuunnitelmaa eläke-etuuksien antamiseksi (mukaan lukien työkyvyttömyys- ja kuolemantapausetuudet);
    ii) tilin verokohtelu on edullinen (esim. maksut tilille, jotka muutoin olisivat veronalaisia, ovat vähennyskelpoisia tai jätetään tilinhaltijan bruttotulon ulkopuolelle tai verotetaan alennetulla verokannalla tai tililtä tulevan sijoitustulon verotusta lykätään tai sitä verotetaan alennetulla verokannalla);
    iii) tilin osalta edellytetään vuosittaista tietojen raportointia veroviranomaisille;
    iv) nostojen ehtona on erityisen eläkeiän saavuttaminen, työkyvyttömyys tai kuolema, tai ennen näitä erityisiä tapahtumia tehtyihin nostoihin sovelletaan rangaistuksia; ja
    v) joko (i) vuosimaksut on rajoitettu 50 000 USD:iin tai vähempään tai (ii) tilille elinaikana suoritettavat enimmäismaksut on rajoitettu 1 000 000 USD:iin tai vähempään, soveltaen kussakin tapauksissa VII jakson C kohdassa esitettyjä sääntöjä tilien yhdistämisestä ja valuutanmuunnosta.
    
    Finanssitilin, joka muutoin täyttää C kohdan 17 alakohdan a alakohdan v alakohdan vaatimuksen, ei katsota jättävän täyttämättä kyseistä vaatimusta yksinomaan siksi, että kyseiselle finanssitilille voidaan siirtää varoja yhdeltä tai useammalta finanssitililtä, joka täyttää C kohdan 17 alakohdan a tai b alakohdan vaatimukset tai yhdestä tai useammasta eläkerahastosta, joka täyttää B kohdan 5–7 alakohdan vaatimukset.
    
    b) tili, joka täyttää seuraavat vaatimukset:
    
    i) tili on sääntelyn alainen sijoitusvälineenä muuhun tarkoitukseen kuin eläkkeeseen ja sillä käydään säännöllisesti kauppaa vakiintuneilla arvopaperimarkkinoilla tai tili on sääntelyn alainen säästämisvälineenä muuhun tarkoitukseen kuin eläkkeeseen;
    ii) tilin verokohtelu on edullinen (esim. maksut tilille, jotka muutoin olisivat veronalaisia, ovat vähennyskelpoisia tai jätetään tilinhaltijan bruttotulon ulkopuolelle tai verotetaan alennetulla verokannalla tai tililtä tulevan sijoitustulon verotusta lykätään tai sitä verotetaan alennetulla verokannalla);
    iii) nostojen ehtona on sijoitus- tai säästötilin tarkoitukseen liittyvien erityisten kriteerien täyttäminen (esimerkiksi koulutus- tai lääketieteellisten etuuksien antaminen) tai ennen näiden kriteerien täyttymistä tehtyihin nostoihin sovelletaan rangaistuksia; ja
    iv) vuosimaksut on rajoitettu 50 000 USD:iin tai vähempään, soveltaen kussakin tapauksessa VII jakson C kohdassa esitettyjä sääntöjä tilien yhdistämisestä ja valuutanmuunnosta.
    
    Finanssitilin, joka muutoin täyttää C kohdan 17 alakohdan b alakohdan iv alakohdan vaatimuksen, ei katsota jättävän täyttämättä kyseistä vaatimusta yksinomaan siksi, että kyseiselle finanssitilille voidaan siirtää varoja yhdeltä tai useammalta finanssitililtä, joka täyttää C kohdan 17 alakohdan a tai b alakohdan vaatimukset tai yhdestä tai useammasta eläkerahastosta, joka täyttää B kohdan 5–7 alakohdan vaatimukset.
    
    c) henkivakuutussopimus, jonka kattama jakso loppuu ennen kuin vakuutettu luonnollinen henkilö saavuttaa 90 vuoden iän, edellyttäen, että sopimus täyttää seuraavat edellytykset:
    
    i) jaksottaiset vakuutusmaksut, jotka eivät ajan myötä alene, on maksettava ainakin vuosittain sen ajanjakson ajan, jonka sopimus on voimassa, tai siihen asti kun vakuutettu saavuttaa 90 vuoden iän, sen mukaan kumpi on lyhyempi;
    ii) sopimuksella ei ole sellaista sopimuksellista arvoa, jonka joku henkilö voi saada (nostolla, lainalla tai muuten) ilman sopimuksen irtisanomista;
    iii) sopimusta peruttaessa tai irtisanottaessa maksettava määrä (muu kuin kuolemantapausetuus) ei voi ylittää sopimuksesta maksettuja kokonaisvakuutusmaksuja, vähennettynä kuolemantapaus-, sairaus- ja kuluveloitusten summalla (olipa ne tosiasiallisesti määrätty tai ei) sopimuksen voimassaolojaksolta tai -jaksoilta ja ennen sopimuksen perumista tai irtisanomista maksetuilla määrillä; ja
    iv) siirronsaaja ei pidä sopimusta arvon vuoksi.
    
    d) tili, jota pitää yksinomaan kuolinpesä, jos tällaista tiliä koskevaan dokumentaatioon sisältyy kopio vainajan testamentista tai kuolintodistuksesta
    
    e) tili, joka on perustettu jonkin seuraavan tapahtuman yhteydessä:
    
    i) tuomioistuimen määräys tai tuomio.
    
    ii) kiinteän tai irtaimen omaisuuden myynti, vaihto tai vuokraus, edellyttäen, että tili täyttää seuraavat edellytykset:
    
    i) tili rahoitetaan yksinomaan käsirahalla, talletuksella, joka on määrältään sopiva turvaamaan transaktioon suoraan liittyvän velvoitteen, tai samanlaisella maksulla, tai se rahoitetaan finanssivaroilla, jotka talletetaan tilille omaisuuden myynnin, vaihdon tai vuokrauksen yhteydessä;
    ii) tili on perustettu ja sitä käytetään yksinomaan varmistamaan ostajan velvollisuus maksaa omaisuuden ostohinta, myyjän velvollisuus maksaa jokin ehdollinen velvoite tai vuokralleantajan tai -ottajan velvollisuus maksaa kaikki vuokrattuun omaisuuteen liittyvät vahingot niin kuin vuokrasopimuksessa on sovittu;
    iii) tilin varat, niille ansaittu tulo mukaan lukien, maksetaan tai muutoin jaetaan ostajan, myyjän, vuokralleantajan tai -ottajan hyväksi (mukaan lukien tällaisen henkilön velvollisuuden täyttämiseksi), kun omaisuus myydään, vaihdetaan tai luovutetaan tai vuokrasopimus irtisanotaan;
    iv) tili ei ole marginaali- tai muu vastaava tili, joka on perustettu finanssivarojen myynnin tai vaihdon yhteydessä;
    v) tiliä ei ole yhdistetty C kohdan 17 alakohdan f alakohdassa kuvattuun tiliin.
    
    iii) kiinteällä omaisuudella turvatun lainan myöntävän finanssilaitoksen velvollisuus varata osa maksusta yksinomaan mahdollistamaan kiinteään omaisuuteen myöhemmin liittyvien verojen tai vakuutuksen maksaminen.
    
    iv) finanssilaitoksen velvollisuus yksinomaan mahdollistaa verojen maksaminen myöhempänä ajankohtana.
    
    f) talletustili, joka täyttää seuraavat vaatimukset:
    
    i) tili on olemassa yksinomaan siitä syystä, että asiakas suorittaa erääntyneen debetsaldon ylittävän maksun luottokortin tai uusiutuvan luottolimiittitilin osalta eikä liikamaksua palauteta asiakkaalle välittömästi; ja
    ii) 1.1.2016 alkaen tai sitä ennen finanssilaitos toteuttaa toimintaperiaatteet ja menettelyt joko estääkseen asiakasta suorittamasta 50 000 USD suuremman liikamaksun tai varmistaakseen, että jokainen 50 000 USD suurempi liikamaksu, soveltaen kummassakin tapauksessa VII jakson C kohdassa esitettyjä sääntöjä valuutanmuunnoksesta, palautetaan asiakkaalle 60 päivän kuluessa. Tätä sovellettaessa asiakkaan liikamaksu ei viittaa saataviin riidanalaisten maksujen osalta mutta käsittää saatavat, jotka ovat seurausta tavarapalautuksista.
    
    g) muu tili, jossa on pieni riski, että sitä käytettäisiin veron välttämiseen ja jolla on huomattavassa määrin samanlaisia ominaisuuksia kuin tileillä, jotka kuvataan C kohdan 17 alakohdan a-f alakohdassa ja joka määritellään kansallisessa lainsäädännössä muuksi kuin finanssitiliksi joka sisältyy direktiivin 8 artiklan 7 a kohdassa tarkoitettuun luetteloon ei-raportoitavista finanssitileistä edellyttäen, että tällaisen tilin asema muuna kuin finanssitilinä ei estä yhteisen tietojenvaihtostandardin tarkoituksia.

D.  Raportoitava tili

1. Raportoitavalla tilillä tarkoitetaan tiliä, jota pitää yksi tai useampi raportoitava henkilö tai passiivinen ei-finanssiyksikkö, jossa on yksi tai useampi raportoitava kontrolloiva henkilö edellyttäen, että se on tunnistettu raportoitavaksi tiliksi II–VII jaksossa kuvattujen huolellisuusmenettelyjen mukaisesti.
    
2. Raportoitavalla henkilöllä tarkoitetaan raportoitavassa valtiossa asuvaa henkilöä, joka on muu kuin: (i) yhtiö, jonka osakkeilla käydään säännöllisesti kauppaa yksillä tai useammilla vakiintuneilla arvopaperimarkkinoilla, (ii) yhtiö, joka on i alakohdassa kuvatun yhtiön lähiyhtiö; (iii) julkisen vallan yksikkö; (iv) kansainvälinen järjestö; (v) keskuspankki; tai (vi) finanssilaitos.
    
3. Raportoitavassa valtiossa asuvalla henkilöllä tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai yksikköä, joka asuu raportoitavassa valtiossa kyseisen valtion verolainsäädännön mukaan, tai raportoitavassa valtiossa asuneen henkilön kuolinpesää. Tätä varten sellaisen yksikön kuten henkilöyhtiön (partnership), kommandiittiyhtiön (limited liability partnership) tai samankaltaisen oikeudellisen järjestelyn, jolla ei ole verotuksellista asuinvaltiota, asuinvaltion katsotaan olevan siinä valtiossa, jossa sen toimiva johto sijaitsee.
    
4. Raportoitavalla valtiolla tarkoitetaan tässä ohjeessa muita valtioita kuin Suomea (ns. wider approach). Tässä ohjeessa valtiolla tarkoitetaan aina valtiota ja muuta lainkäyttöaluetta. Standardissa raportoitavalla lainkäyttöalueella tarkoitetaan lainkäyttöaluetta, (i) jonka kanssa on voimassa sopimus, jonka mukaan kyseisellä lainkäyttöalueella on velvollisuus antaa I jaksossa määriteltyjä tietoja, ja (ii) joka on tunnistettu julkaistussa luettelossa.
    
5. Osallistuvalla lainkäyttöalueella tarkoitetaan lainkäyttöaluetta, (i) jonka kanssa on voimassa sopimus, jonka mukaan kyseinen lainkäyttöalue antaa I jaksossa määriteltyjä tietoja ja (ii) joka on tunnistettu julkaistussa luettelossa. Tässä ohjeessa osallistuvasta lainkäyttöalueesta käytetään käsitettä osallistuva valtio.
    
6. Kontrolloivilla henkilöillä tarkoitetaan jotakin yksikköä kontrolloivia luonnollisia henkilöitä. Trustin osalta kyseinen käsite tarkoittaa asettajaa (asettajia), trustinhoitajaa (trustinhoitajia), suojelijaa (suojelijoita) (jos on), edunsaajaa (edunsaajia) tai edunsaajaryhmää (edunsaajaryhmiä) ja muita luonnollisia henkilöitä, jotka viime kädessä tosiasiallisesti kontrolloivat trustia, ja muun oikeudellisen järjestelyn kuin trustin osalta käsite tarkoittaa vastaavassa tai samanlaisessa asemassa olevia henkilöitä. Käsitettä kontrolloivat henkilöt on tulkittava rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastaisen toimintaryhmän (FATF) suosituksien kanssa yhdenmukaisella tavalla. 
   
   Suomessa kontrolloivan henkilön määritelmä tulkitaan rahanpesun ja terrorismin rahoit-tamisen estämisestä ja selvittämisestä (444/2017) (jäljempänä myös rahanpesulaki) annetun lain tosiasiallista edunsaajaa koskevien määritelmien kanssa yhdenmukaisella tavalla.
    
7. Ei-finanssiyksiköllä tarkoitetaan yksikköä, joka ei ole finanssilaitos.
    
8. Passiivisella ei-finanssiyksiköllä tarkoitetaan: (i) ei-finanssiyksikköä, joka ei ole aktiivinen ei-finanssiyksikkö; tai (ii) A kohdan 6 alakohdan b alakohdassa kuvattua sijoitusyksikköä, joka ei ole osallistuvan valtion finanssilaitos.
    
9. Aktiivisella ei-finanssiyksiköllä tarkoitetaan ei-finanssiyksikköä, joka täyttää jonkin seuraavista kriteereistä:
   
   a) vähemmän kuin 50 prosenttia ei-finanssiyksikön bruttotuloista edelliseltä kalenterivuodelta tai muulta asianmukaiselta raportointijaksolta on passiivituloa ja vähemmän kuin 50 prosenttia ei-finanssiyksiköllä edellisen kalenterivuoden tai muun asianmukaisen raportointijakson aikana olleista varoista on varoja, jotka tuottavat passiivituloa tai joita pidetään passiivitulon tuottamista varten;
   
   b) ei-finanssiyksikön osakkeilla käydään säännöllisesti kauppaa vakiintuneilla arvopaperimarkkinoilla tai ei-finanssiyksikkö on sellaisen yksikön lähiyksikkö, jonka osakkeilla käydään säännöllisesti kauppaa vakiintuneilla arvopaperimarkkinoilla;
   
   c) ei-finanssiyksikkö on julkisen vallan yksikkö, kansainvälinen järjestö, keskuspankki tai yksikkö, joka on yhden tai useamman edellä mainituista kokonaan omistama;
   
   d) käytännöllisesti katsoen kaikki ei-finanssiyksikön toiminta koostuu yhden tai useamman muuta kauppa- tai liiketoimintaa kuin finanssilaitostoimintaa harjoittavan tytäryhtiön ulkona olevan osakekannan omistamisesta (kokonaan tai osittain) tai rahoituksen ja palvelujen tarjoamisesta yhdelle tai useammalle tällaiselle tytäryhtiölle, paitsi että yksikkö ei täytä ei-finanssiyksikön aseman vaatimuksia, jos yksikkö toimii (tai esiintyy) sijoitusrahastona, kuten yksityisenä pääomarahastona, riskipääomarahastona, lainapääomaa käyttävänä yritysostorahastona tai minä tahansa sijoitusvälineenä, jonka tarkoitus on hankkia tai rahoittaa yhtiöitä ja pitää osuuksia näistä yhtiöistä pääomavaroina sijoitustarkoituksessa;
   
   e) ei-finanssiyksikkö ei vielä harjoita liiketoimintaa eikä ole aiemmin harjoittanut liiketoimintaa, vaan sijoittaa pääomaa varoihin tarkoituksena harjoittaa muuta liiketoimintaa kuin finanssilaitostoimintaa, edellyttäen, että ei-finanssiyksikkö ei saa täyttää tämän poikkeuksen vaatimuksia sen ajankohdan jälkeen, joka on 24 kuukautta ei-finanssiyksikön perustamisen jälkeen;
   
   f) ei-finanssiyksikkö ei ollut finanssilaitos menneinä viitenä vuotena ja on realisoimassa varansa tai organisoitumassa uudelleen tarkoituksena jatkaa tai aloittaa uudelleen muun liiketoiminnan kuin finanssilaitostoiminnan harjoittaminen;
   
   g) ei-finanssiyksikkö suorittaa pääasiallisesti rahoitus- ja suojaustransaktioita sellaisten lähiyksiköiden kanssa tai niitä varten, jotka eivät ole finanssilaitoksia, eikä tarjoa rahoitus- tai suojauspalveluja millekään yksikölle, joka ei ole lähiyksikkö, edellyttäen, että kaikkien tällaisten lähiyksiköiden ryhmä harjoittaa pääasiallisesti muuta liiketoimintaa kuin finanssilaitostoimintaa; tai
   
   h) ei-finanssiyksikkö täyttää kaikki seuraavat vaatimukset:
   
   i) se on sijoittautunut asuinvaltioonsa ja toimii siellä yksinomaan uskonnollisessa, tieteellisessä, taiteellisessa, kasvatuksellisessa, kulttuuri-, urheilu- tai hyväntekeväisyystarkoituksessa tai se on sijoittautunut asuinvaltioonsa ja toimii siellä ja on ammattijärjestö, elinkeinojärjestö, kauppakamari, työjärjestö, maatalous- tai puutarhanviljelyjärjestö, kansalaisjärjestö tai järjestö, joka toimii yksinomaan sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseksi;
   ii) se on asuinvaltiossaan vapautettu tuloverosta;
   iii) sillä ei ole osakkaita tai jäseniä, joilla on omistus- tai hyötyosuus sen tuloista tai varoista;
   iv) ei-finanssiyksikön asuinvaltion sovellettavat lait tai ei-finanssiyksikön muodostamisasiakirjat eivät salli ei-finanssiyksikön tulon tai varojen jakamista yksityishenkilölle tai ei-hyväntekeväisyysyksikölle tai käyttöä niiden hyödyksi muutoin kuin ei-finanssiyksikön hyväntekeväisyystoimintaa hoidettaessa tai maksettaessa kohtuullinen korvaus tehdyistä palveluista tai maksuna, joka edustaa ei-finanssiyksikön ostaman omaisuuden käypää markkina-arvoa; ja
   v) ei-finanssiyksikön asuinvaltion sovellettavat lait tai ei-finanssiyksikön perustamisasiakirjat edellyttävät, että ei-finanssiyksikköä selvitystilaan asetettaessa tai purettaessa kaikki sen varat jaetaan julkisen vallan yksikölle tai muulle voittoa tavoittelemattomalle organisaatiolle tai ne palautuvat ei-finanssiyksikön asuinvaltion tai sen valtiollisen osan julkiselle vallalle.

E. Muuta

1. Tilinhaltijalla tarkoitetaan henkilöä, jonka tiliä ylläpitävä finanssilaitos on listannut tai tunnistanut finanssitilin haltijaksi. Henkilöä, muuta kuin finanssilaitosta, joka pitää finanssitiliä toisen henkilön hyväksi tai lukuun asiamiehenä, säilytyksenhoitajana, nimellisomistajana, allekirjoittajana, sijoitusneuvojana tai välittäjänä, ei käsitellä tilinhaltijana tässä yhteydessä (VML 17 b, c ja d §:ää sovellettaessa), ja tätä toista henkilöä käsitellään tilinhaltijana. Käteisarvovakuutussopimuksen tai elinkorkosopimuksen osalta tilinhaltija on jokainen henkilö, joka on oikeutettu saamaan käteisarvon tai muuttamaan sopimuksen edunsaajan. Jos kukaan ei voi saada käteisarvoa tai vaihtaa edunsaajaa, tilinhaltija on jokainen henkilö, joka on sopimuksessa nimetty omistajaksi, ja jokainen henkilö, jolla sopimusehtojen mukaan on kiistaton oikeus maksuun. Käteisarvovakuutussopimuksen tai elinkorkosopimuksen erääntyessä tilinhaltijana käsitellään jokaista henkilöä, joka on sopimuksen perusteella oikeutettu saamaan maksun.
    
2. Rahanpesun estämistä tai asiakkaan tunnistamista koskevilla menettelyillä tarkoitetaan raportoivan finanssilaitoksen asiakasta koskevaa tutkimismenettelyä niiden rahanpesun estämistä koskevien tai samanlaisten vaatimusten mukaan, joiden alainen tämä raportoiva finanssilaitos on.
    
3. Yksiköllä tarkoitetaan oikeushenkilöä tai oikeudellista järjestelyä, kuten esimerkiksi yhtiötä, yhtymää, trustia tai säätiötä.
    
4. Yksikkö on toisen yksikön lähiyksikkö, jos joko toinen yksikkö kontrolloi toista yksikköä tai kaksi yksikköä ovat yhteisen kontrollin alaiset. Tätä sovellettaessa kontrolli käsittää sellaisen välittömän tai välillisen omistuksen yksikön äänivallasta tai arvosta, joka ylittää 50 prosenttia.
    
5. Verotunnisteella tarkoitetaan verovelvollisen tunnistenumeroa (tai sen puuttuessa sitä tehtävältään vastaavaa tietoa).
    
6. Asiakirjanäyttö sisältää jonkin seuraavista:
   
   a) asuinpaikkatodistus, jonka on antanut siihen oikeutettu sen valtion julkisen vallan toimielin (esimerkiksi hallitus tai sen virasto tai kunta), jolla maksunsaaja ilmoittaa asuvansa.
   
   b) luonnollisen henkilön osalta voimassa oleva henkilöllisyystodistus, jonka on antanut siihen oikeutettu julkisen vallan toimielin (esimerkiksi hallitus tai sen virasto tai kunta), joka sisältää luonnollisen henkilön nimen ja jota tyypillisesti käytetään identifiointiin.
   
   c) yksikön osalta virallinen dokumentaatio, jonka on antanut siihen oikeutettu julkisen vallan toimielin (esimerkiksi hallitus tai sen virasto tai kunta) ja johon sisältyy yksikön nimi ja pääkonttoriosoite valtiossa, jonka se ilmoittaa asuinvaltiokseen, tai valtiossa, jolla se muodostettiin tai organisoitiin.
   
   d) tarkastettu tilinpäätös, kolmannen osapuolen luottoraportti, konkurssihakemus tai arvopaperimarkkinavalvojien raportti.

Aiemman yksikkötilin osalta raportoivat finanssilaitokset voivat käyttää asiankirjanäyttönä raportoivan finanssilaitoksen tietoihin sisältyviä tilinhaltijan luokituksia, jotka on määritelty vakiomuotoisen toimialakoodausjärjestelmän perusteella, jotka raportoiva finanssilaitos on kirjannut tavanomaisia liiketoimintatapojaan noudattaen rahanpesun estämistä tai asiakkaan tuntemista koskevan menettelyn (AML/KYC) tai muun sääntelyä (muissa kuin verotustarkoituksissa) koskevan menettelyn mukaisesti ja jotka raportoiva finanssilaitos on pannut täytäntöön ennen sitä päivää, jota on käytetty finanssitilin luokittelemiseen aiemmaksi tiliksi edellyttäen, että raportoiva finanssilaitos ei tiedä tai sillä ei ole syytä tietää, että luokittelu on virheellinen tai epäluotettava. Vakiomuotoinen toimialakoodausjärjestelmä tarkoittaa koodausjärjestelmää, jota käytetään laitosten toimialakohtaisessa luokittelussa muissa kuin verotustarkoituksissa.

2.9 IX jakso Tehokas täytäntöönpano

Direktiivi, standardi ja Suomen solmimat kansainväliset verosopimukset velvoittavat Suomea täytäntöönpanemaan direktiivin ja standardin vaatimukset tehokkaasti. Tehokkaan täytäntöönpanon vaatimukset on huomioitu kansallisissa voimaanpanolaeissa. Tämän ohjeen luvussa 4 käsitellään tehokkaan täytäntöönpanon vaatimuksia tarkemmin.

3 Tarkempia soveltamisohjeita verotusmenettelylain 17 b, c ja d §:n huolellisuusmenettely- ja raportointivelvoitteiden täyttämiseen

3.1 Johdanto

Direktiivi ja OECD:n tietojenvaihtostandardi sisältävät raportointi- ja huolellisuusvaatimukset, joiden perusteella finanssitilien automaattinen tietojenvaihto tapahtuu. Direktiivi ja standardi on voimaanpantu Suomessa ohjeen luvussa 2 kuvatusti direktiivin voimaanpanolailla sekä verotusmenettelylain 17 b, c ja d §:llä.

Finanssilaitosten on edellä mainittujen lainkohtien nojalla raportoitava tiedot direktiivin ja siten standardin I jakson mukaisessa laajuudessa ja noudatettava standardin II–VI jaksoissa määriteltyjä huolellisuusmenettelyjä. Standardin keskeiset käsitteet määritellään VIII jaksossa. Raportoitavaan tiliin liittyvien maksujen määrä ja tyyppi määritellään Suomen verolakien mukaisesti.

Direktiivi ja kansallinen voimaanpanolainsäädäntö edellyttävät, että niiden tulkinnassa Suomessa käytetään OECD:n standardin kommentaareja. Standardin kommentaarit on huomioitu jäljempänä tässä ohjeessa kansallisen lain ja direktiivin edellyttämällä tavalla.

3.2 Soveltamisohje yleisiä raportointivaatimuksia koskevaan I jaksoon

I jakso sisältää raportoiviin finanssilaitoksiin sovellettavat yleiset raportointivaatimukset. A ja B kohta sisältävät raportoitavia tietoja koskevan yleissäännön, ja C–F kohdat määrittävät joukon verotunnistetta, syntymäaikaa, syntymäpaikkaa ja bruttotuloja koskevia poikkeuksia.

3.2.1 A kohta – Raportoitavat tiedot

A kohdan mukaan kunkin raportoivan finanssilaitoksen on raportoitava seuraavat tiedot tällaisessa raportoivassa finanssilaitoksesta olevasta raportoitavasta tilistä:

a) luonnollisen henkilön osalta, joka on tilinhaltija ja raportoitava henkilö: nimi, osoite, asuinvaltio(t), verotunniste(et) ja syntymäaika ja -paikka;
b)yksiköstä, joka on tilinhaltija ja raportoitava henkilö: nimi, osoite, asuinvaltio(t) ja verotunniste(et);
c) yksiköstä, joka on tilinhaltija ja jossa tunnistetaan olevan yksi tai useampi kontrolloiva henkilö, joka on raportoitava henkilö:

(1) yksikön nimi, osoite, asuinvaltio(t) ja verotunniste(et);
ja
(2) kunkin kontrolloivan henkilön, joka on raportoitava henkilö, nimi, osoite, asuinvaltio(t), verotunniste(et) ja syntymäaika ja -paikka;

d) tilinumero (tai sen puuttuessa sitä tehtävältään vastaava tieto);
e) Raportoivan finanssilaitoksen nimi ja tunnistenumero (jos sellainen on); ja
f) tilin saldo tai arvo (mukaan lukien käteisarvovakuutussopimuksen tai elinkorkosopimuksen osalta käteisarvo tai takaisinostoarvo) kyseisen kalenterivuoden lopussa, tai jos tili suljettiin tällaisen vuoden aikana, tilin sulkeminen;

Lisäksi on raportoitava myös seuraavat tiedot:

a) säilytystilin osalta:

(1) koron kokonaisbruttomäärä, joka on maksettu tai hyvitetty tilille (tai tiliin liittyen) kalenterivuoden aikana;
(2) osingon kokonaisbruttomäärä, joka on maksettu tai hyvitetty tilille (tai tiliin liittyen) kalenterivuoden aikana;
(3) tilillä pidettyihin varoihin liittyen syntyneen muun tulon kokonaisbruttomäärä, joka on maksettu tai hyvitetty tilille (tai tiliin liittyen) kalenterivuoden aikana; ja(4) finanssivarojen myynnistä tai lunastuksesta tilille maksettu tai hyvitetty kokonaisbruttotulo sen kalenterivuoden aikana, jonka osalta raportoiva finanssilaitos toimi säilytyksenhoitajana, välittäjänä, nimellisomistajana tai muutoin tilinhaltijan asiamiehenä.

b) talletustilin osalta: koron kokonaisbruttomäärä, joka on maksettu tai hyvitetty tilille kalenterivuoden aikana.
c) muun kuin säilytystilin tai talletustilin osalta: tilinhaltijalle tilin osalta kalenterivuoden tai muun asianmukaisen raportointijakson aikana maksettu tai hyvitetty kokonaisbruttomäärä, jonka osalta raportoiva finanssilaitos on velvoittautunut (sopimuksen perusteella velvollinen antamaan etuja tai maksamaan suorituksia tilinhaltijalle, käytännössä esimerkiksi pääomaosuudet ja määritellyt vakuutukset) tai velallinen (käytännössä esimerkiksi velkaosuudet), mukaan lukien tilinhaltijalle kalenterivuoden aikana maksettujen lunastusmaksujen yhteismäärä.

A kohdan 1 alakohta – Osoite

Tiliin liittyen raportoitava osoite on osoite, jonka raportoiva finanssilaitos on kirjannut tilinhaltijalle II–VII jaksojen huolellisuusmenettelyjen mukaisesti. Näin ollen tilinhaltijan ollessa henkilö, joka on raportoitava henkilö, raportoitava osoite on henkilön voimassa oleva osoite asuinvaltiossa. Jos raportoivalla finanssilaitoksella ei ole tätä osoitetta, se raportoi arkistotiedoissaan olevan postiosoitteen. Jos tilinhaltija on yksikkö, jossa tunnistetaan olevan yksi tai useampi kontrolloiva henkilö, joka on raportoitava henkilö, raportoitava osoite on yksikön osoite sekä kyseisen yksikön jokaisen raportoitavan kontrolloivan henkilön osoite.

A kohdan 1 alakohta – Asuinvaltio

Tilin osalta raportoitava asuinvaltio on raportoivan finanssilaitoksen II–VII jaksojen huolellisuusmenettelyjen mukaisesti tunnistama raportoitavan henkilön asuinvaltio kyseisen kalenterivuoden aikana. Asuinvaltiolla tarkoitetaan tilinhaltijan verotuksellista valtiota tai lainkäyttöaluetta. Jos raportoitavalla henkilöllä on useita asuinvaltioita, raportoitavia asuinvaltioita ovat kaikki tunnistetut asuinvaltiot kyseisen kalenterivuoden aikana. Asuinvaltio(t) tunnistetaan II–VII jaksoissa kuvattujen huolellisuusmenettelyjen perusteella.

Uudet verotusmenettelylain 17 b, c ja d §:ien mukaiset huolellisuusmenettelyvelvoitteet eivät rajoita muita Suomen verolainsäädännön tunnistamisvelvoitteita. Suomessa on siis jatkossakin tutkittava ja tunnistettava esimerkiksi lähdeveroa, korkotulon lähdeveroa ja ennakonpidätystä varten saajan verotuksellinen asuinvaltio ko. lainsäädännön vaatimusten mukaisesti. Finanssilaitoksen edellytetään hyödyntävän tässä laissa olevia tunnistamisvelvoitteita muun verolainsäädännön vaatimusten mukaisessa asuinvaltion tunnistamisessa ja hyödyntävän muutoin tilinhaltijasta käytettävissä olevia tietoja verotusmenettelylain 17 b, c ja d §:ien mukaisessa huolellisuusmenettelyssä.

A kohdan 1 alakohta – Verotunniste

Tilin osalta raportoitava verotunniste on tunniste, jonka asuinvaltio (ei siis lähdevaltio) on antanut tilinhaltijalle. Esimerkiksi Suomessa verotunnisteita ovat y-tunnus ja henkilötunnus. Jos raportoitavalla henkilöllä tunnistetaan olevan useita asuinvaltioita, raportoitava verotunniste on tilinhaltijan verotunniste kunkin raportoitavan valtion osalta (C ja D kohdan mukaisesti). VIII jakson E kohdan 5 alakohdan mukaisesti käsite verotunniste sisältää verovelvollisen tunnistenumeron puuttuessa sitä tehtävältään vastaavan tiedon.

A kohdan 2 alakohta – Tilinumero

Tilin osalta raportoitava tilinumero on tilinumero, jonka raportoiva finanssilaitos on antanut tilille sen yksilöintiä varten. Jos tilillä ei ole sellaista numeroa, sitä tehtävältään vastaava tieto (esim. yksilöivä sarjanumero tai muu numero, jonka raportoiva finanssilaitos antaa finanssitilille ja joka erottaa tilin muista saman laitoksen ylläpitämistä tileistä). Sopimuksen tai vakuutuksen numeroa pidetään yleensä tehtävältään tilinumeroa vastaavana. Jos tilillä on useita tilinumeroita, tili raportoidaan sillä tilinumerolla, jolla finanssilaitos raportoi tilin tilinhaltijalle.

A kohdan 3 alakohta – Raportoivan finanssilaitoksen verotunniste

Raportoivan finanssilaitoksen on raportoitava nimensä ja verotunnisteensa. Raportoivan finanssilaitoksen tunnistetietojen tarkoituksena on, että osallistuvat valtiot pystyvät helposti tunnistamaan raportoitujen ja sittemmin vaihdettujen tietojen lähteen ja voivat esimerkiksi jäljittää virheen, joka on voinut johtaa tietojen virheelliseen tai epätäydelliseen raportoimiseen. Raportoivan finanssilaitoksen verotunnisteet Suomessa ovat tässä yhteydessä GIIN-tunnus ja y-tunnus. Jos raportoivalla finanssilaitoksella ei ole näitä verotunnisteita, on sen otettava yhteys Verohallintoon y-tunnuksen saamiseksi.

A kohdan 4 alakohta – Tilin saldo tai arvo

Raportoivan finanssilaitoksen on raportoitava tilin saldo tai arvo kyseisen kalenterivuoden lopussa, tai jos tili suljettiin tällaisen vuoden tai jakson aikana, tilin sulkeminen. Sellaisen tilin osalta, jonka saldo tai arvo on negatiivinen, saldoksi tai arvoksi ilmoitetaan nolla. Jos tili on käteisarvovakuutussopimus tai elinkorkosopimus, raportoivan finanssilaitoksen on ilmoitettava tilin käteisarvo tai takaisinnostoarvo.

Yleensä finanssitilin saldo tai arvo on saldo tai arvo, jonka finanssilaitos on laskenut tilinhaltijalle tehtävää raportointia varten. Finanssilaitoksessa olevan pääoma- tai velkaosuuden osalta pääomaosuuden saldo tai arvo on arvo, jonka finanssilaitos on laskenut sellaista tarkoitusta varten, joka edellyttää useimmin toistuvaa arvonmääritystä. Olosuhteista riippuen arvo voi olla esimerkiksi osuuden arvo hankinnan yhteydessä, jos finanssilaitos ei ole muutoin laskenut uudelleen saldoa tai arvoa muista syistä. Finanssilaitos voi myös pääomaosuuden tai tilin muuta arvoa määrittäessään käyttää kalenterivuoden lopusta poikkeavaa muuta vuosittain määritettävää arvoa, mikäli se ei tavanomaisessa toiminnassaan määritä tilin arvoa kalenterivuoden lopussa. Edellytyksenä on kuitenkin aina, että käytettävä arvo kuvaa tilinhaltijan tilin arvoa kalenterivuoden lopussa. Esimerkiksi henkilöstörahasto voi käyttää vuosittaista arvonmäärityspäivän arvoa oikaistuna sen jälkeen, ennen kalenterivuoden loppua, tapahtuneilla tilin arvoon vaikuttaneilla muutoksilla (kuten jäsenen tekemillä nostoilla).

Velkaosuuden saldo tai arvo on kyseisen osuuden lainapääoma. Vakuutus- tai elinkorkosopimuksen saldo tai arvo on saldo tai arvo kalenterivuoden lopussa. Tilin saldosta tai arvosta ei tule vähentää tilinpitäjän tiliin tai tilillä säilytettäviin varoihin liittyviä velkoja tai velvoitteita.

Jokaiselle yhteisesti pidetyn tilin haltijalle luetaan kuuluvaksi yhteistilin koko saldo tai arvo samoin kuin yhteistilille (tai yhteistiliin liittyen) maksetut tai hyvitetyt kokonaismäärät. Sama koskee seuraavia tapauksia:

• sellaisen passiivisen ei-finanssiyksikön pitämä tili, jossa on yksi tai useampi raportoitava kontrolloiva henkilö, jolloin passiivisen ei-finanssiyksikön pitämän tilin koko saldo tai arvo sekä tilille maksetut tai hyvitetyt määrät kokonaisuudessaan luetaan kuuluvaksi jokaiselle kontrolloivalle henkilölle;
• sellaisen tilinhaltijan pitämä tili, joka on raportoitava henkilö ja jolla on useampi kuin yksi asuinvaltio, jolloin tilin koko saldo tai arvo samoin kuin tilille maksetut tai hyvitetyt määrät on raportoitava tilinhaltijan jokaisen asuinvaltion osalta;
• sellaisen passiivisen ei-finanssiyksikön pitämä tili, jossa on kontrolloiva henkilö ja jolla useampi asuinvaltio, jolloin passiivisen ei-finanssiyksikön pitämän tilin koko saldo tai arvo sekä tilille maksetut tai hyvitetyt määrät kokonaisuudessaan on raportoitava kontrolloivan henkilön jokaisen asuinvaltion osalta; tai
• sellaisen passiivisen ei-finanssiyksikön pitämä tili, joka on raportoitava henkilö, jossa on raportoitava kontrolloiva henkilö, on raportoitava sekä ei-finanssiyksikön että kontrolloivan henkilön osalta (tilin koko saldo tai arvo sekä tilille maksetut tai hyvitetyt määrät kokonaisuudessaan).

Jos tili lopetetaan, raportoivan finanssilaitoksen on raportoitava, että tili on lopetettu. Tilin lopetussaldoa tai -arvoa ei tarvitse raportoida. Tili katsotaan lopetetuksi silloin, kun se on finanssilaitoksia koskevien säännösten perusteella suljettu tai muutoin lopetettu. Mikäli voimassa oleva säännöstö ei ota kantaa tilien lopettamiseen, tili katsotaan lopetetuksi raportoivan finanssilaitoksen normaalien toimintamenettelyjen mukaisesti, joita sovelletaan johdonmukaisesti kaikkiin kyseisen finanssilaitoksen ylläpitämiin tileihin. Esimerkiksi pääoma- tai velkaosuus finanssilaitoksessa katsotaan yleensä lopetetuksi sen irtisanomisen, siirtämisen, lunastuksen, perumisen tai likvidoinnin yhteydessä. Tiliä, jonka saldo tai arvo on nolla tai negatiivinen, ei katsota lopetetuksi yksinomaan tämän saldon tai arvon perusteella.

A kohdan 4 alakohta – Asianmukainen raportointijakso

Suomessa raportointijakso on kalenterivuosi.

A kohdan 5 alakohdan a alakohta – Muu tulo

Säilytystilin osalta raportoitaviin tietoihin kuuluvat tilillä pidettyihin varoihin liittyen syntyneen muun tulon kokonaisbruttomäärä maksettuna tai hyvitettynä tilille (tai tiliin liittyen) kalenterivuoden aikana. Käsite muu tulo merkitsee kaikkia määriä, joita pidetään tulona Suomen verolainsäädännön mukaan muuna kuin korkona, osinkona tai finanssivarojen myynnistä tai lunastuksesta saatuna bruttotulona. Vuosi-ilmoituksella pääoma- ja velkaosuudet sekä käteisarvovakuutussopimuksen perusteella saadut tulot voidaan, mikäli finanssilaitos niin valitsee, ilmoittaa muuna tulona. Vaihtoehtoisesti näistä saadut tulot voidaan ilmoittaa luonteensa mukaisesti korkona, osinkona ja finanssivarojen myynnistä tai lunastuksesta saatuina tuloina.

A kohdan 5 alakohdan b alakohta – Bruttotulot

Säilytystilin osalta raportoitavia tietoja ovat finanssivarojen myynnistä tai lunastuksesta tilille maksettu tai hyvitetty kokonaisbruttotulo sen kalenterivuoden aikana, jonka osalta raportoiva finanssilaitos toimi säilytyksenhoitajana, välittäjänä, nimellisomistajana tai muutoin tilinhaltijan asiamiehenä. Käsite myynti tai lunastus tarkoittaa finanssivarojen myyntiä tai lunastusta, riippumatta siitä, onko näiden finanssivarojen omistaja verovelvollinen kyseisen myynnin tai lunastuksen osalta tai onko tulo verotettavaa tuloa.

Clearing- tai selvitysorganisaatio, joka ylläpitää raportoitavia tilejä ja selvittää nettopohjaisesti arvopapereiden myyntejä ja ostoja kyseisen organisaation jäsenten välillä, ei välttämättä ole selvillä myyntien tai luovutusten bruttotuloista. Jos clearing- tai selvitysorganisaatio ei ole selvillä bruttotuloista, bruttotulot rajoitetaan jäsenen finanssivarojen myyntiin tai luovutukseen liittyvään, jäsenen tilille maksettuun tai hyvitettyyn nettomäärään ajankohtana, jolloin kyseinen tapahtuma selvitetään organisaation selvitysmenettelyjen mukaisesti. Käsitteellä clearing- tai selvitysorganisaatio tarkoitetaan yksikköä, jonka toimialana on jäsenorganisaatioidensa arvopaperikauppojen selvittäminen ja arvopapereiden siirtäminen tai niiden siirtämistä koskevien ohjeiden antaminen veloittamalla tai hyvittämällä jäsenen tiliä, mihin ei välttämättä sisälly arvopapereiden fyysinen toimittaminen.

Pörssivälittäjän hoitaman, bruttotulojen maksamiseen johtavan myynnin osalta bruttotulojen maksupäivä on päivä, jona kyseisen myynnin tulot hyvitetään tilille tai ne ovat muutoin maksuun oikeutetun henkilön käytettävissä.

Myynnistä tai lunastuksesta saadut kokonaisbruttotulot merkitsevät finanssivarojen myynnin tai lunastuksen tuloksena saatua kokonaismäärää. Jos myynnin hoitaa pörssivälittäjä, myynnistä tai lunastuksesta saadut kokonaistulot merkitsevät maksuun oikeutetun henkilön tilille maksettua tai hyvitettyä kokonaismäärää, johon lisätään määrä, jota ei makseta, koska se peritään limiittiluoton takaisinmaksuna; välittäjä voi ottaa (mutta ei ole velvollinen ottamaan) myyntiin liittyvät provisiot huomioon kokonaisbruttotuloja määrittäessään. Korollisen velkasitoumuksen myynnissä bruttotulot sisältävät mahdollisen koronmaksupäivien välillä kertyneen koron.

A kohdan 7 alakohta – Bruttomäärät

Muiden kuin säilytystilien ja talletustilien osalta raportoitavia tietoja ovat tilinhaltijalle tilin osalta kalenterivuoden aikana maksettu tai hyvitetty kokonaisbruttomäärä, jonka osalta raportoiva finanssilaitos on velvoittautunut tai velallinen. Tällainen kokonaismäärä käsittää esimerkiksi seuraavat kokonaismäärät:

• tilinhaltijalle (kokonaisuudessaan tai osittain) kalenterivuoden kuluessa maksettujen lunastusmaksujen yhteismäärä; ja
• tilinhaltijalle kalenterivuoden kuluessa käteisarvovakuutussopimuksen tai elinkorkosopimuksen mukaisesti suoritetut maksut, vaikka kyseisiä maksuja ei katsottaisikaan käteisarvoksi VIII jakson C kohdan 8 alakohdan mukaisesti.

3.2.2 B kohta – Valuutta

Tiedot on ilmoitettava tilivaluutassa eikä niitä siis muunneta raportointia varten esimerkiksi euroiksi tai Yhdysvaltain dollareiksi. Kunkin määrän valuutta on ilmoitettava raportoitavissa tiedoissa. Jos tilin arvo on ilmoitettu useammassa valuutassa, raportoiva finanssilaitos voi halutessaan raportoida tiedot siinä valuutassa, jonka määräinen tili on.

Jos finanssilaitos käyttää lainsäädännön sallimia kynnysarvoja ja tilin arvoja on tätä tarkoitusta varten muunnettava euroiksi tai Yhdysvaltain dollareiksi, raportoitavan finanssilaitoksen tulee laskea saldo tai arvo käyttäen avistakurssia. Raportoivan finanssilaitoksen on käytettävä raportoitavan kalenterivuoden viimeisen päivän avistakurssia.

3.2.3 C–E kohdat – Poikkeukset

Verotunniste ja syntymäaika

C kohta sisältää aiempiin tileihin liittyvän poikkeuksen: verotunnistetta tai syntymäaikaa ei tarvitse ilmoittaa, jos sitä ei ole raportoivan finanssilaitoksen arkistotiedoissa ja Suomen lainsäädännössä ei muuten vaadita raportoivaa finanssilaitosta keräämän verotunnisteita. Näin ollen verotunniste tai syntymäaika on raportoitava jos joko:

• verotunniste tai syntymäaika on raportoivan finanssilaitoksen arkistotiedoissa (huolimatta siitä, onko finanssilaitoksilla velvollisuus säilyttää tätä tietoa); tai
• verotunniste tai syntymäpäivä ei ole raportoivan finanssilaitoksen arkistotiedoissa, mutta finanssilaitoksilla on muutoin Suomen lainsäädännön mukaan velvollisuus kerätä tämä tieto (esim. rahanpesun estämistä ja asiakkaan tunnistamista koskevissa menettelyissä (AML/KYC) tai verolainsäädännössä).

Raportoivan finanssilaitoksen arkistotiedot sisältävät asiakkaan kantatiedoston ja sähköisesti hakukelpoiset tiedot. Asiakkaan kantatiedosto sisältää ensisijaisen datatiedoston, jossa raportoiva finanssilaitos ylläpitää tilinhaltijan tietoja, kuten tilinhaltijan yhteystietoja ja rahanpesun estämistä ja asiakkaan tuntemista koskevien menettelyjen (AML/KYC) edellyttämiä tietoja. Raportoivilla finanssilaitoksilla on yleensä kaksi vuotta aikaa saattaa loppuun tutkimismenettelyt, joilla raportoitavat tilit tunnistetaan vähäarvoisten tilien joukosta, ja finanssilaitokset voivat siten ensin tutkia sähköiset arkistotietonsa (tai hankkia tilinhaltijan verotunnisteen tai syntymäajan) ja tutkia tämän jälkeen paperiarkistonsa.

Lisäksi silloinkin, kun raportoivalla finanssilaitoksella ei ole aiemman tilin verotunnistetta tai syntymäaikaa tiedoissaan eikä sillä muutoin ole Suomen lainsäädännön mukaan velvollisuutta kerätä näitä tietoja, raportoivan finanssilaitoksen on pyrittävä kohtuullisin keinoin hankkimaan aiempiin tileihin liittyvät verotunnisteet ja syntymäajat sitä vuotta seuraavan toisen kalenterivuoden loppuun mennessä, jona nämä tilit tunnistettiin raportoitaviksi tileiksi, ellei verotunnistetta koske jokin D kohdan poikkeuksista, jolloin sitä ei tarvitse raportoida.            

Käsite kohtuullisin keinoin merkitsee aitoa yritystä hankkia raportoitavan tilin tilinhaltijan verotunniste ja syntymäaika. Näiden tietojen hankkimista tulee yrittää vähintään kerran vuodessa raportoitavan aiemman tilin tunnistamisvuonna sekä sitä seuraavan kahden kalenterivuoden aikana. Esimerkkejä kohtuullisista keinoista ovat yritykset ottaa yhteyttä tilinhaltijaan (esim. postitse, henkilökohtaisesti tai puhelimitse), mukaan lukien muihin asiakirjoihin sisällytetty tai sähköisesti (esim. faksilla tai sähköpostitse) toimitettu pyyntö; ja raportoivan finanssilaitoksen lähiyksikön ylläpitämän sähköisesti hakukelpoisen tiedon tutkiminen VII jakson C kohdan yhdistämisperiaatteiden mukaisesti. Kohtuulliset keinot eivät kuitenkaan välttämättä edellytä tilin sulkemista, sen käytön estämistä tai tilin siirtämistä, ehtojen asettamista sen käytölle tai sen käytön muuta rajoittamista. Edellä sanotusta huolimatta kohtuullisten keinojen käyttöä voidaan jatkaa mainitun ajanjakson jälkeenkin.

D kohta sisältää poikkeuksen, joka koskee sekä aiempia että

uusia tilejä. Verotunnisteen raportointia ei vaadita, jos joko

• kyseinen raportoitava valtio ei anna verotunnisteita; tai
• kyseisen raportoitavan valtion kansallinen lainsäädäntö ei vaadi tämän raportoitavan valtion antamien verotunnisteiden keräämistä.

Raportoitavan valtion ei katsota antavan verotunnisteita kun valtio ei anna verovelvollisten tunnistenumeroita tai sen puutteessa sitä tehtävältään vastaavia tietoja, tai kun valtio ei ole antanut verotunnistetta tietylle luonnolliselle henkilölle tai yksikölle. Tällöin kyseisellä raportoitavassa valtiossa asuvan raportoitavan henkilön pitämän raportoitavan tilin tai tilin, jolle ei ole annettu verotunnistetta, osalta ei vaadita verotunnisteen raportoimista. Jos ja kun raportoitava valtio kuitenkin ryhtyy antamaan verotunnisteita ja antaa verotunnisteen tietylle raportoitavalle henkilölle, D kohdan poikkeus ei enää päde, ja raportoitavan henkilön verotunniste on raportoitava, jos raportoiva finanssilaitos hankkii itse annetun todistuksen, joka sisältää tämän verotunnisteen, tai muutoin hankkii kyseisen verotunnisteen.

D kohdan (ii) lausekkeessa kuvattu poikkeus on riippuvainen tilinhaltijan valtion kansallisesta lainsäädännöstä. Kun raportoitava valtio on antanut verotunnisteen raportoitavalle henkilölle, jolla on raportoitava tili, ja verotunnisteen keräämistä ei voida vaatia kyseisen valtion kansallisen lainsäädännön nojalla (esim. koska tämän lainsäädännön mukaan verotunnisteen ilmoittaminen on veronmaksajille vapaaehtoista), tiliä ylläpitävän raportoivan finanssilaitoksen ei edellytetä hankkivan ja raportoivan verotunnistetta. Raportoiva finanssilaitos voi kuitenkin pyytää tilinhaltijan verotunnistetta ja kerätä sen raportointia varten, jos tilinhaltija suostuu antamaan sen. Tällöin raportoivan finanssilaitoksen on raportoitava verotunniste. Käytännössä tämä koskee vain muutamia valtioita (esim. Australiaa).

Lisätietoa eri valtioiden verotunnisteista löytyy OECD:n automaattista tietojenvaihtoa koskevasta portaalista, http://www.oecd.org/tax/automatic-exchange/crs-implementation-and-assistance/.

Syntymäpaikka

E kohta sisältää poikkeuksen, joka koskee sekä aiempia että uusia tilejä: syntymäpaikkaa ei tarvitse raportoida, ellei Suomen lainsäädäntö muuten vaadi raportoivaa finanssilaitosta hankkimaan ja ilmoittamaan sitä, ja tiedot ovat saatavilla raportoivan finanssilaitoksen ylläpitämissä sähköisesti hakukelpoisissa tiedoissa. Kyseisen tilinhaltijan syntymäpaikan raportoimista vaaditaan siis sekä:

• kun raportoivan finanssilaitoksen on muuten hankittava tieto syntymäpaikasta ja raportoitava Suomen lainsäädännön mukaisesti; että
• kun syntymäpaikka on saatavilla raportoivan finanssilaitoksen ylläpitämissä sähköisesti hakukelpoisissa tiedoissa.

Käsite sähköisesti hakukelpoiset tiedot merkitsee tietoja, joita raportoiva finanssilaitos ylläpitää verotusta varten, asiakkaan kantatiedostoissaan tai vastaavissa tiedostoissa ja joita säilytetään elektronisena tietokantana. Tiedot, data tai tiedostot eivät ole sähköisesti hakukelpoisia vain siksi, että niitä säilytetään kuvanhakujärjestelmässä (kuten pdf-dokumentteina tai skannattuina asiakirjoina). Raportointi ei tässä tapauksessa sisällä tietoja, jotka ilmoitetaan vain pyynnöstä.

3.3 Soveltamisohje yleisiä huolellisuusvaatimuksia koskevaan II jaksoon

Jakso sisältää yleiset huolellisuusvaatimukset. Se käsittelee myös palvelujentarjoajien käyttöä ja aiempia tilejä koskevia vaihtoehtoisia huolellisuusvaatimuksia.

3.3.1 A–C kohdat – Yleiset huolellisuusvaatimukset

A kohdan mukaan tiliä käsitellään raportoitavana tilinä siitä päivästä lukien, jona se tunnistetaan raportoitavaksi tiliksi II–VII jaksojen sisältämien huolellisuusmenettelyjen mukaisesti. Jos tili on raportoitava tili, sen status ei muutu ennen päivää, jona se lakkaa olemasta raportoitava tili (esim. koska tilinhaltija ei enää ole raportoitava henkilö tai tilistä tulee muu kuin finanssitili, se lopetetaan tai se siirretään kokonaisuudessaan), vaikka tilin saldo tai arvo olisi nolla tai negatiivinen tai tilille (tai tiliin liittyen) ei ole maksettu tai hyvitetty mitään. Jos tili määritetään raportoitavaksi tiliksi sillä perusteella, mikä sen status on kalenterivuoden lopussa, tiliin liittyvät tiedot on raportoitava siten kuin se olisi raportoitava tili koko sen kalenterivuoden ajan, jona se määritettiin raportoitavaksi. Jos raportoitava tili lopetetaan, tiliin liittyvät tiedot on raportoitava lopetuspäivään saakka. Ellei toisin ole määrätty, raportoitavaa tiliä koskevat tiedot on raportoitava vuosittain sitä vuotta seuraavana kalenterivuonna, johon tiedot liittyvät.                 

Seuraavissa esimerkeissä kuvataan yleisesti A kohdan soveltamista:

Tilin saldolla tai arvolla on raportoinnin lisäksi muutakin merkitystä, esimerkiksi aiempia yksikkötilejä koskevien huolellisuusmenettelyjen (katso V jakson A ja B kohta sekä E alakohdan 1 ja 2 alakohta) ja tilisaldon yhdistämissääntöjen osalta (katso VII jakson C kohdan alakohdat 1 ja 2).

Tilin saldo tai arvoraja on määritettävä kalenterivuoden viimeisen päivän mukaan.

3.3.2 D kohta – Palveluntarjoajien käyttö

Finanssilaitokset voivat käyttää kotimaisia tai ulkomaisia palveluntarjoajia (alihankkijoita) täyttämään niille Suomessa säädetyt tietojenvaihto- ja huolellisuusvelvoitteet. Finanssilaitoksilla on kuitenkin aina itsellään vastuu siitä, että raportointi- ja huolellisuusvelvoitteet täytetään. Palveluntarjoajan käyttäminen ei myöskään vaikuta raportoinnin ajankohtaan ja tapaan eikä huolellisuusvelvoitteisiin, jotka ovat samat kuin jos raportoiva finanssilaitos huolehtisi niistä itse.

Esimerkiksi rahasto voi siis sopia, että rahastoyhtiö tai muu asianhoitaja tutkii ja tunnistaa asiakkaat velvoitteiden mukaisesti rahaston puolesta ja antaa vaatimusten mukaiset vuosi-ilmoitukset. Rahastolla itsellään on kuitenkin aina vastuu siitä, että velvoitteet tulevat hoidetuiksi.

3.3.3 E kohta – aiempia tilejä koskevat vaihtoehtoiset huolellisuusmenettelyt

Raportoiva finanssilaitos voi soveltaa uusia tilejä koskevia huolellisuusmenettelyjä aiempiin tileihin ja suuriarvoisia tilejä koskevia huolellisuusmenettelyjä vähäarvoisiin tileihin. Finanssilaitos voi halutessaan soveltaa näitä menettelyjä kaikkiin aiempiin tileihin tai johonkin selvästi määritettyyn aiempien tilien ryhmään (joka on määritetty esimerkiksi toimialan mukaan tai sen paikan mukaan, jossa tiliä ylläpidetään).

Jos finanssilaitos käyttää uusia tilejä koskevia huolellisuusmenettelyjä aiempiin tileihin, voi se halutessaan soveltaa aiempia tilejä koskevia kevennettyjä määräyksiä (I jakson C kohtaa, III jakson A kohtaa ja V jakson A kohtaa sekä III jakson B kohdan 1 alakohtaa).

3.4 Soveltamisohje aiempien henkilötilien huolellisuusmenettelyjä koskevaan III jaksoon

Tämä jakso sisältää huolellisuusmenettelyt, joita sovelletaan raportoitavien tilien tunnistamiseksi aiempien henkilötilien joukosta. Sen avulla voidaan erotella vähäarvoiset tilit ja suuriarvoiset tilit toisistaan.

3.4.1 A kohta – Tilit, joita ei tarvitse tutkia, tunnistaa tai raportoida

Suomessa ei ole standardin kohdan C.1.a mukaisesti vapautettuja ryhmäkäteisarvovakuutussopimuksia tai elinkorkosopimuksia (vrt. direktiivi).

3.4.2 B kohta – Vähäarvoisiin tileihin sovellettavat huolellisuusmenettelyt

B kohta sisältää menettelyt, joita sovelletaan vähäarvoisiin tileihin. Näitä menettelyjä ovat ns. asuinvaltiotesti (Residence Address Test) ja sähköinen haku.

Finanssilaitos voi käyttää joko B kohdan 2–6 alakohdissa kuvattua asuinvaltiotestiä tai sähköistä arkistohakua. Finanssilaitos voi soveltaa asuinvaltiotestiä joko kaikkiin vähäarvoisiin tileihin tai erikseen selvästi määritettyyn tilien ryhmään ja tutkia muut sähköisellä arkistohaulla.

Jos finanssilaitos ei pysty tekemään asuinvaltiotestiä joko kaikkiin vähäarvoisiin tileihin tai selvästi määritettyjen kyseisten tilien ryhmään, finanssilaitoksen on suoritettava vähäarvoisen tilin osalta sähköinen arkistohaku tai sovellettava niihin uusien tilien tunnistamismenettelyjä.

B kohdan 1 alakohta – Asuinvaltiotesti

B kohdan 1 alakohta koskee asuinvaltiotestiä. Testiä käytettäessä raportoivalla finanssilaitoksella ei tarvitse olla toimintaperiaatteita ja menettelyjä asuinvaltion tarkistamiseksi asiakirjanäytön perusteella. Raportoiva finanssilaitos voi käsitellä kyseistä henkilötilin haltijaa osoitteen sijaintivaltiossa asuvana sen määrittämiseksi, onko kyseinen henkilö raportoitava henkilö, jos:

• raportoivalla finanssilaitoksella on arkistotiedoissaan henkilötilin osoite asuinvaltiossa;
• osoite on voimassa; ja
• osoite perustuu asiakirjanäyttöön.

Yleensä c/o-osoitetta tai postilokeroa ei voida pitää osoitteena asuinvaltiossa. Postilokeroa voidaan kuitenkin pitää osana osoitetta asuinvaltiossa, jos siihen liittyy myös esim. katuosoite, asunnon tai huoneiston numero ja siitä voi selvästi tunnistaa tilinhaltijan todellisen asuinpaikan.

Osoitteen katsotaan olevan voimassa, kun se on uusin osoite, jonka raportoiva finanssilaitos on kirjannut yksittäiselle tilinhaltijalle. Osoitteen ei kuitenkaan katsota olevan voimassa, mikäli siihen lähetetty posti palautuu finanssilaitokselle.

Edellä sanotusta huolimatta käyttämättömään tiliin liittyvää osoitetta pidetään voimassa olevana sinä aikana, jonka tili on käyttämättä. Tili (muu kuin elinkorkosopimus) katsotaan tässä tarkoituksessa käyttämättömäksi, jos 

(i) tilillä tai asiakkaan muulla samassa finanssilaitoksessa olevalla tilillä ei ole ollut toimintaa kuluneina kolmena vuotena;
(ii) tilinhaltija ei ole ollut yhteydessä kyseistä tiliä ylläpitävän finanssilaitoksen kanssa koskien kyseistä tiliä tai muuta tiliä, joka tilinhaltijalla on raportoivassa finanssilaitoksessa, viimeksi kuluneiden kuuden vuoden aikana; ja
(iii) käteisarvovakuutussopimuksen kyseessä ollessa raportoiva finanssilaitos ei ole ollut yhteydessä tilinhaltijaan koskien kyseistä tiliä tai muuta tiliä, joka tilinhaltijalla on raportoivassa finanssilaitoksessa, viimeksi kuluneiden kuuden vuoden aikana.

Tili lakkaa olemasta käyttämätön tili kun 

(i) tilinhaltija käynnistää tapahtuman, joka liittyy kyseiseen tiliin tai muuhun tiliin, joka tilinhaltijalla on raportoivassa finanssilaitoksessa;
(ii) tilinhaltija on yhteydessä raportoivaan finanssilaitokseen, joka ylläpitää tiliä, koskien kyseistä tiliä tai muita tilejä, joita tilinhaltijalla on raportoivassa finanssilaitoksessa; tai
(iii) tili lakkaa olemasta käyttämätön sovellettavien lakien tai asetusten nojalla tai raportoivan finanssilaitoksen tavallisten toimintamenettelyjen mukaan.

Asiakirjanäyttövaatimus täyttyy, jos raportoivan finanssilaitoksen toimintaperiaatteilla ja menettelyillä varmistetaan, että sen arkistotietojen voimassa oleva osoite on sama osoite tai samassa valtiossa kuin asiakirjanäytön osoite (esim. henkilökortti, ajokortti, tai asuinpaikkatodistus). Erillistä paperiarkistohakua ei edellytetä. Vaatimus täyttyy myös, jos finanssilaitoksella on voimassa oleva veroviranomaisen antama todistus asuinvaltiosta. Väestötietojärjestelmästä saatava osoite täyttää asiakirjanäyttövaatimuksen, ellei finanssilaitos tiedä tai sillä ole syytä tietää, että väestötietojärjestelmän osoitetieto ei ole luotettava.

Seuraavissa esimerkeissä kuvataan raportoivan finanssilaitoksen B kohdan 1 alakohtaan liittyvien toimintaperiaatteiden ja menettelyjen soveltamista:

Tilinhaltijalla voi asuinvaltiotestin tuloksena olla joissakin tilanteissa asuinpaikka kahdessa valtiossa. Esimerkiksi valtiossa A ylläpidetyn tilin osalta finanssilaitoksella voi olla tilinhaltijasta kaksi vaatimukset täyttävää osoitetta, kun tilinhaltija työskentelee ja asuu puolet ajasta maassa B ja puolet maassa C. Tällaisissa tilanteissa finanssilaitos voi pyytää tilinhaltijalta itse annetun todistuksen, jolla tilinhaltija ilmoittaa asuinvaltionsa. Vaihtoehtoisesti finanssilaitos voi osoittaa muulla asiakirjanäytöllä (sähköinen ja paperiarkistohaku) raportoitavan valtion. Muutoin raportoitaviksi valtioiksi katsotaan kaikki asuinvaltiotestin osoittamat valtiot.

Jos raportoiva finanssilaitos on käyttänyt B kohdan 1 alakohdassa kuvattua asuinvaltiotestiä ja olosuhteissa tapahtuu muutos, jonka vuoksi raportoiva finanssilaitos tietää tai sillä on syy tietää, että alkuperäinen asiakirjanäyttö (tai muu vastaava edellä kuvattu dokumentaatio) on virheellinen tai epäluotettava, ei se voi enää luottaa tekemäänsä asuinvaltiotestiin. Finanssilaitoksen on tällöin hankittava kyseisen kalenterivuoden viimeiseen päivään mennessä tai 90 kalenteripäivän kuluessa olosuhteiden muutosta koskevasta ilmoituksesta tai muutoksen havaitsemisesta, riippuen siitä, kumpi ajankohdista on myöhäisempi, itse annettu todistus tai uusi asiakirjanäyttö, joka selvittää tilinhaltijan verotuksellisen asuinvaltion (verotukselliset asuinvaltiot). Jos finanssilaitos ei pysty hankkimaan itse annettua todistusta tai uutta asiakirjanäyttöä kyseiseen ajankohtaan mennessä, finanssilaitoksen on käytettävä B kohdan 2–6 alakohdassa kuvattua sähköistä arkistohakumenettelyä. Seuraavat esimerkit kuvaavat olosuhteiden muuttuessa noudatettavia menettelyjä:

B kohdan 2–6 alakohta – Sähköinen arkistohaku

Sähköisessä arkistohaussa raportoivan finanssilaitoksen on suuriarvoisten tilien osalta tutkittava sillä oleva sähköisesti hakukelpoinen tieto B kohdan 2 alakohdassa kuvattujen tunnusmerkkien osalta.

Jos sähköisessä haussa ei löydetä mitään B kohdan 2 alakohdassa lueteltuja tunnusmerkkejä, lisätoimia ei tarvita ennen kuin olosuhteissa tapahtuu muutos, jonka seurauksena tiliin liittyy yksi tai useampi tunnusmerkki tai tili muuttuu suuriarvoiseksi tiliksi.

Jos sähköisessä haussa löydetään B kohdan 2 alakohdan a–e alakohdassa lueteltuja tunnusmerkkejä tai jos olosuhteissa tapahtuu muutos, jonka seurauksena tiliin liittyy yksi tai useampi tunnusmerkki, tällöin B kohdan 4 alakohdan mukaan finanssilaitoksen on käsiteltävä tilinhaltijaa kussakin sellaisessa valtiossa, jonka osalta on tunnistettu tunnusmerkki, verotuksellisesti asuvana, paitsi jos se päättää soveltaa B kohdan 6 alakohdassa kuvattua virheiden korjausta koskevaa menettelyä, ja jokin mainitun alakohdan poikkeuksista soveltuu kyseisen tilin osalta. Olosuhteiden muuttuessa finanssilaitos voi kuitenkin päättää kohdella henkilöä statuksen mukaan, joka hänellä oli ennen olosuhteiden muutosta, kyseisen kalenterivuoden viimeiseen päivään asti tai kunnes 90 kalenteripäivää on kulunut tunnusmerkin löytymisestä, riippuen siitä kumpi ajankohta on myöhäisempi.

Olosuhteiden muutos on mikä tahansa muutos, jonka johdosta saadaan henkilön verotukselliseen asemaan liittyviä lisätietoja, jotka ovat ristiriidassa kyseisen henkilön verotuksellisen asuinvaltiotiedon kanssa. Tilinhaltijaan ja tiliin liittyvät muutokset tai lisätiedot (mukaan lukien tilinhaltijan lisääminen, korvaaminen tai tilinhaltijaa koskeva muu muutos) on otettava huomioon myös muissa huolellisuusmenettelyvelvoitteissa.

Sähköisen arkistohaun perusteella voi tulla useiden asuinvaltioiden tunnusmerkkejä. Suositeltava menettely tällöin on se, että finanssilaitos ottaa yhteyttä tilinhaltijaa oikean (oikeiden) asuinvaltion (asuinvaltioiden) selvittämiseksi. Samalla finanssilaitos voi kertoa tilihaltijalle, että tieto tullaan raportoimaan useaan valtioon, ellei finanssilaitos saa tilinhaltijalta täydentävää tietoa. Mikäli finanssilaitos ei saa täydentävää tietoa, tili on katsottava raportoitavaksi kaikkiin valtioihin, joihin löytyy tunnusmerkki.

Standardin B kohdan 5 alakohta käsittelee erityismenettelyjä tapauksissa, joissa sähköisessä haussa löydetään tilinhaltijalle postinsäilytysohje tai c/o-osoite, mutta ei mitään B kohdan 2 alakohdan a–e alakohdassa luetelluista tunnusmerkeistä eikä (näiden tunnusmerkkien sisällä) muuta osoitetta.

B kohdan 2 alakohta – Tunnusmerkit

Standardin B kohdan 2 alakohta käsittelee sähköistä arkistohakua. Tässä menettelyssä raportoivan finanssilaitoksen on tutkittava sillä oleva sähköisesti hakukelpoinen tieto seuraavien tunnusmerkkien osalta ja sovellettava B kohdan 3–6 alakohtaa:

a) tilinhaltijan tunnistaminen raportoitavassa valtiossa asuvaksi;
b) voimassa oleva posti- tai kotipaikkaosoite (mukaan lukien postilokero-osoite) raportoitavassa valtiossa;
c) yksi tai useampi puhelinnumero raportoitavassa valtiossa eikä puhelinnumeroa Suomessa;
d) (muut kuin talletustiliä koskevat) voimassa olevat pysyväisohjeet varojen toistuvasta siirrosta raportoitavassa valtiossa ylläpidetylle tilille;
e) voimassa oleva asianajovaltakirja tai allekirjoitusvaltuus myönnettynä henkilölle, jolla on osoite muualla kuin Suomessa; tai
f) postinsäilytysohje tai c/o-osoite muualla kuin Suomessa, jos raportoivan finanssilaitoksen arkistotiedoissa ei ole muuta osoitetta tilinhaltijalle.

B kohdan 2 alakohdan tunnusmerkki koskee tilinhaltijan tunnistamista muualla kuin Suomessa asuvaksi. Tämä tunnusmerkki täyttyy, jos raportoivan finanssilaitoksen sähköisesti hakukelpoisissa tiedoissa on tieto, jonka mukaan tilinhaltija on muualla kuin Suomessa verotuksellisesti asuva.             

B kohdan 2 alakohdan b alakohdan tunnusmerkki on voimassa oleva posti- tai kotipaikkaosoite (mukaan lukien postilokero) muualla kuin Suomessa. Posti- tai kotipaikkaosoitteen katsotaan olevan voimassa, kun se on uusin posti- tai kotipaikkaosoite, jonka raportoiva finanssilaitos on kirjannut henkilötilin haltijalle. Käyttämättömään tiliin liittyvää posti- tai kotipaikkaosoitetta pidetään voimassa olevana aikana, jonka tili on käyttämätön. Jos raportoiva finanssilaitos on kirjannut tilinhaltijalle kaksi tai useampia posti- tai kotipaikkaosoitteita ja yksi näistä on tilinhaltijan palveluntarjoajan osoite (esim. varainhoitaja, sijoitusneuvoja tai asianajaja), raportoivaa finanssilaitosta ei vaadita käsittelemään palveluntarjoajan osoitetta tilinhaltijan kotipaikan tunnusmerkkinä.

B kohdan 2 alakohdan c alakohdan tunnusmerkki on yksi tai useampi voimassa oleva puhelinnumero muualla kuin Suomessa eikä puhelinnumeroa Suomessa. Puhelinnumeroa tai puhelinnumeroita muualla kuin Suomessa on kohdeltava tilinhaltijan asuinpaikan tunnusmerkkinä ainoastaan kun kyseessä on voimassa oleva puhelinnumero tai puhelinnumerot ko. valtiossa. Tässä suhteessa puhelinnumeroa (numeroita) pidetään voimassa olevana, kun se on uusin puhelinnumero, jonka raportoiva finanssilaitos on kirjannut henkilötilin haltijalle. Jos raportoiva finanssilaitos on kirjannut tilinhaltijalle kaksi tai useampia puhelinnumeroita, ja yksi näistä numeroista on tilinhaltijan palveluntarjoajan numero (esim. varainhoitaja, sijoitusneuvoja tai asianajaja), finanssilaitosta ei vaadita käsittelemään palveluntarjoajan puhelinnumeroa tilinhaltijan kotipaikan tunnusmerkkinä.

B kohdan 2 alakohdan d alakohdan tunnusmerkki on (muut kuin talletustiliä koskevat) voimassa olevat pysyväisohjeet varojen toistuvasta siirrosta raportoitavassa valtiossa ylläpidetylle tilille. Käsite pysyväisohjeet varojen toistuvasta siirrosta tarkoittaa tilinhaltijan tai tilinhaltijan edustajan antamaa, voimassa olevaa maksumääräystä, joka suoritetaan toistuvasti ilman tilinhaltijan antamia lisäohjeita. Näin ollen esimerkiksi yksittäistä maksua koskeva ohje varojen siirrosta ei ole pysyväisohje varojen toistuvasta siirrosta, vaikka ohje annettaisiin etukäteen. Ohje katsotaan kuitenkin pysyväisohjeeksi, vaikka ohjetta muutettaisiinkin esimerkiksi jo ensimmäisen maksun jälkeen.

Seuraava esimerkki kuvaa B kohdan 2 alakohdan d alakohdan soveltamista:

B kohdan 2 alakohdan f alakohdan tunnusmerkit sisältävät postinsäilytysohjeen ja c/o-osoitteen raportoitavassa valtiossa, jos raportoivan finanssilaitoksen arkistotiedoissa ei ole muuta osoitetta tilinhaltijalle. Postinsäilytysohje on tilinhaltijan tai tilinhaltijan edustajan antama voimassa oleva ohje säilyttää tilinhaltijan postia, kunnes ohjetta muutetaan. Jos tällainen ohje on käytössä ja raportoivalla finanssilaitoksella ei ole arkistotiedoissaan tilinhaltijan osoitetta, tunnusmerkki täyttyy. Ohje lähettää kaikki kirjeenvaihto sähköisesti ei ole postinsäilyttämisohje. Tunnusmerkki täyttyy myös, jos raportoivalla finanssilaitoksella on tiedossaan raportoitavassa valtiossa sijaitseva c/o-osoite eikä muuta tilinhaltijan osoitetta arkistotiedoissaan.

B kohdan 5 alakohta – Erityismenettely

B kohdan 5 alakohta käsittelee erityismenettelyjä tapauksissa, joissa sähköisessä haussa löydetään tilinhaltijalle postinsäilytysohje tai c/o-osoite mutta ei mitään B kohdan 2 alakohdan a–e alakohdassa luetelluista tunnusmerkeistä eikä (näiden tunnusmerkkien sisällä) muuta osoitetta.              

Jos erityismenettely soveltuu tapaukseen, raportoivan finanssilaitoksen on käytettävä C kohdan 2 alakohdassa kuvattua paperiarkistohakua tai yritettävä hankkia tilinhaltijalta itse annettu todistus tai asiakirjanäyttöä kyseisen tilinhaltijan verotuksellis(t)en asuinvaltion (asuinvaltioiden) määrittämiseksi siinä järjestyksessä, mikä on tilanteeseen sopivinta. Jos paperiarkistohaussa ei pystytä määrittämään tunnusmerkkejä eikä itse annettua todistusta tai asiakirjanäyttöä saada, raportoivan finanssilaitoksen on raportoitava tili dokumentoimattomana tilinä.

Kun raportoiva finanssilaitos määrittää vähäarvoisen tilin dokumentoimattomaksi tiliksi, raportoivan finanssilaitoksen ei tarvitse soveltaa uudelleen B kohdan 5 alakohdassa esitettyä menettelyä samaan vähäarvoiseen tiliin myöhempinä vuosina ennen kuin olosuhteissa tapahtuu muutos, jonka seurauksena tiliin liittyy yksi tai useampi tunnusmerkki tai tili muuttuu suuriarvoiseksi tiliksi. Raportoivan finanssilaitoksen on kuitenkin raportoitava vähäarvoinen tili dokumentoimattomana tilinä, kunnes kyseinen tili lakkaa olemasta dokumentoimaton.

B kohdan 6 alakohta – Virheiden korjaamista koskeva menettely

B kohdan 6 alakohta sisältää B kohdan 2 alakohdassa kuvatussa tunnusmerkkien etsimisessä tapahtuneiden virheiden korjaamista koskevan menettelyn. Raportoivan finanssilaitoksen ei tarvitse käsitellä tilinhaltijaa ko. raportoitavassa valtiossa asuvana, jos:

a) tilinhaltijatietoihin sisältyy voimassa oleva posti- tai kotipaikkaosoite kyseisessä valtiossa tai yksi tai useampi puhelinnumero kyseisessä valtiossa (eikä puhelinnumeroa Suomessa) tai pysyväisohjeet (muun finanssitilin kuin talletustilin osalta) varojen siirrosta jossakin valtiossa ylläpidetylle tilille, ja raportoiva finanssilaitos hankkii tai se on aiemmin tutkinut ja sillä on arkistotieto:

i) itse annetusta todistuksesta tilinhaltijalta, että tämän asuinvaltio(t) on muu kuin tunnusmerkin mukainen valtio; ja
ii) asiakirjanäytöstä, josta käy ilmi tilinhaltijan ei-raportoitava status.

b) tilinhaltijatietoihin sisältyy nykyisin voimassa oleva asianajovaltakirja tai allekirjoitusvaltuus myönnettynä henkilölle, jolla on osoite kyseisessä valtiossa; ja raportoiva finanssilaitos hankkii tai se on aiemmin tutkinut ja sillä on arkistossa tieto:

i) itse annetusta todistuksesta tilinhaltijalta, että tämän asuinvaltio(t) on muu kuin tunnusmerkin mukainen valtio; tai
ii) asiakirjanäytöstä, josta käy ilmi tilinhaltijan ei-raportoitava status.

Virheiden korjausmenettelyssä voidaan käyttää aiemmin tutkittua itse annettua todistusta tai asiakirjanäyttöä, paitsi jos raportoiva finanssilaitos tietää tai sillä on syy tietää, että itse annettu todistus tai asiakirjanäyttö on virheellinen tai epäluotettava.

Virheiden korjaamiseen liittyvän menettelyn osana itse annetun todistuksen ei tarvitse sisältää nimenomaista vahvistusta siitä, että tilinhaltija ei asu tietyssä valtiossa, jos tilinhaltija vahvistaa, että todistus sisältää kaikki sen asuinvaltiot (eli tilinhaltijan asuinvaltio(i)ta koskevat tiedot ovat oikeita ja täydellisiä). Asiakirjanäyttö riittää selvittämään tilinhaltijan ei-raportoitavan statuksen, jos asiakirjanäyttö (i) vahvistaa, että tilinhaltija asuu muussa kuin kyseisessä raportoitavassa valtiossa (ii) sisältää voimassa olevan kotipaikkaosoitteen kyseisen valtion ulkopuolella tai (iii) sen antaja on muun kuin kyseisen raportoitavan valtion siihen oikeutettu virasto.

3.4.3 C kohta – Suuriarvoisia tilejä koskevat huolellisuussäännöt

Standardin C kohta sisältää laajennetut tutkimismenettelyt, joita sovelletaan suuriarvoisiin tileihin. Ne ovat sähköinen arkistohaku, paperiarkistohaku ja kysely asiakasvastaavalle.

C kohdan 1 alakohta – Sähköinen arkistohaku

Sähköistä arkistohakua edellytetään kaikkien suuriarvoisten tilien osalta. Standardin C kohdan 1 alakohdan mukaan raportoivan finanssilaitoksen on suuriarvoisten tilien osalta tutkittava sillä oleva sähköisesti hakukelpoinen tieto B kohdan 2 alakohdassa kuvattujen tunnusmerkkien osalta.

C kohdan 2–3 alakohdat – Paperiarkistohaku

Jos raportoivan finanssilaitoksen sähköisesti hakukelpoisiin tietokantoihin sisältyy kentät kaikkia C kohdan 3 alakohdassa kuvattuja tietoja ja niiden poimintaa varten, paperiarkistohakua ei vaadita sen lisäksi. Tämä merkitsee, että raportoivan finanssilaitoksen sähköisesti hakukelpoisin tietokantoihin sisältyy C kohdan 3 alakohdassa kuvattuja tietoja varten kentät, ja sähköisen haun avulla voidaan selvittää, sisältävätkö nämä kentät tietoa. Paperiarkistohakua koskevaa poikkeusta ei siten voida soveltaa tapauksissa, joissa kenttä on jätetty tyhjäksi, ellei tyhjä kenttä tarkoita aina sitä, ettei finanssilaitoksella ole ko. tietoja (kenttä on tyhjä esim. koska puhelinnumeroa ei ole annettu tai valtakirjaa ei ole myönnetty).

Finanssilaitoksen ei tarvitse tehdä paperiarkistohakua, jos sen sähköisesti hakukelpoisiin tietoihin sisältyvät C kohdan 3 alakohdassa kuvatut tiedot. Jos finanssilaitoksen sähköisesti hakukelpoiset tiedot eivät siis sisällä kaikkia näitä tietoja, on finanssilaitoksen paperiarkistohaulla haettava puuttuvat tiedot. Jos esimerkiksi finanssilaitoksen sähköisesti hakukelpoinen tietokanta, joka sisältää kaikki vaaditut tiedot lukuun ottamatta C kohdan 3 alakohdan d alakohdassa kuvattuja tietoja (esim. pysyväisohjeet varojen siirtämiseksi), raportoivan finanssilaitoksen on suoritettava paperiarkistohaku vain C kohdan 3 alakohdan d alakohdassa kuvattujen tietojen osalta. Samoin jos raportoivan finanssilaitoksen sähköisesti hakukelpoinen tietokanta, joka ei sisällä kaikkia vaadittuja tietoja selvästi määritetyn suuriarvoisten tilien ryhmän osalta, voi finanssilaitos suorittaa kyseisen paperiarkistohaun vain kyseisen tiliryhmän osalta.

Jos raportoivan finanssilaitoksen on suoritettava suuriarvoisen tilin osalta paperiarkistohaku, sen on tutkittava myös asiakkaan nykyinen kantatiedosto ja, siltä osin kuin ne eivät sisälly asiakkaan nykyiseen kantatiedostoon, C kohdan 2 alakohdassa luetellut tiliin liittyvät ja raportoivan finanssilaitoksen viimeisten viiden vuoden aikana hankkimat asiakirjat vaadittujen tunnusmerkkien osalta.

C kohdan 4 alakohta – Kysely asiakasvastaavalle

Finanssilaitoksen on käsiteltävä suuriarvoista tiliä raportoitavana tilinä, mikäli asiakasvastaavalla on tosiasiallinen tieto siitä, että tilinhaltija on raportoitava henkilö.

Asiakasvastaava on raportoivan finanssilaitoksen virkailija tai muu työntekijä, jolle on osoitettu jatkuva vastuu tietyistä tilinhaltijoista (mukaan lukien virkailija tai työntekijä, joka on raportoivan finanssilaitoksen yksityispankkipalveluosaston henkilöstön jäsen). Asiakasvastaava tyypillisesti neuvoo tilinhaltijoita näiden pankkipalveluita, sijoituksia, trusteja, varainhoitoa, kiinteistösuunnittelua tai hyväntekeväisyyttä koskevissa tarpeissa ja suosittelee, panee vireille tai järjestää rahoitustuotteiden, palveluiden tai muun sisäisten tai ulkoisten palveluntarjoajien palveluiden tarjoamisen tilinhaltijan tarpeiden täyttämiseksi.

Jotta kyseistä henkilöä pidettäisiin asiakasvastaavana, asiakasvastaavan työn on oltava kyseiselle henkilölle enemmän kuin avustava tai satunnainen työtehtävä. Henkilöä, jonka tehtäviin ei kuulu suora kontakti asiakkaisiin tai joka hoitaa taustatoimintoja tai hallinnollisia tai toimihenkilötehtäviä, ei pidetä asiakasvastaavana. Raportoivan finanssilaitoksen työntekijä ei välttämättä ole asiakasvastaava, vaikka tilinhaltija ja työntekijä ovat säännöllisesti yhteydessä keskenään. Esimerkiksi finanssilaitoksen henkilöstön jäsentä, joka vastaa enimmäkseen tapahtumien/toimeksiantojen tai satunnaisten pyyntöjen käsittelystä, ei pidetä asiakasvastaavana, ellei hän ole viime kädessä vastuussa tilinhaltijan asioiden hoitamisesta finanssilaitoksessa.

Huolimatta edellä sanotusta henkilö on C kohdan 4 alakohdassa tarkoitettu asiakasvastaava vain sellaisen tilin osalta, jonka kokonaissaldo tai arvo ylittää 1 000 000 USD ottaen huomioon VII jakson C kohdassa kuvatut tilien yhdistämistä ja valuutanmuunnosta koskevat säännöt. Määritettäessä, onko raportoivan finanssilaitoksen virkailija tai työntekijä asiakasvastaava, työntekijän on täytettävä asiakasvastaavan määritelmä ja tilinhaltijan tilien kokonaissaldon tai arvon on ylitettävä 1 000 000 USD.

Seuraavien esimerkkien avulla voidaan määrittää, onko raportoivan finanssilaitoksen työntekijä asiakasvastaava:

C kohdan 5 alakohta – Tunnusmerkkien löytämisen vaikutus

Jos suuriarvoisten tilien laajennetussa tutkimisessa ei löydetä mitään B kohdan 2 alakohdassa lueteltuja tunnusmerkkejä eikä tiliä tunnisteta asiakasvastaavalle tehtävän kyselyn perusteella raportoitavan henkilön pitämäksi, lisätoimia ei vaadita ellei olosuhteissa tapahdu muutosta, jonka seurauksena tiliin liittyy yksi tai useampi tunnusmerkki.

Jos suuriarvoisten tilien laajennetussa tutkimisessa löydetään B kohdan 2 alakohdan a–e alakohdassa lueteltuja tunnusmerkkejä tai jos olosuhteissa tapahtuu muutos, jonka seurauksena tiliin liittyy yksi tai useampi tunnusmerkki, raportoivan finanssilaitoksen on tällöin käsiteltävä tiliä raportoitavana tilinä kunkin sellaisen raportoitavan valtion osalta, josta on tunnistettu tunnusmerkki. Tiliä ei tunnusmerkistä huolimatta ole käsiteltävä raportoitavana, jos finanssilaitos soveltaa B kohdan 6 alakohdan menettelyä ja jotain mainitun kohdan poikkeuksista voidaan soveltaa kyseiseen tiliin. Tunnusmerkkiä, joka on löydetty yhdessä tutkimismenettelyssä, kuten paperiarkistohaussa tai kyselyssä asiakasvastaavalle, ei voida käyttää korjaamaan toisessa tutkimismenettelyssä, kuten sähköisessä arkistohaussa, löydettyä tunnusmerkkiä. Esimerkiksi asiakasvastaavan tiedossa olevaa, voimassa olevaa osoitetta valtiossa ei voida käyttää korjaamaan eriävää paperiarkistohaussa löydettyä kotipaikkaosoitetta, joka on sillä hetkellä raportoivan finanssilaitoksen arkistotiedoissa.

Jos edellä kuvatussa suuriarvoisten tilien laajennetussa tutkimisessa tulee ilmi postinsäilytysohje tai c/o-osoite eikä tilinhaltijalle tunnisteta muuta osoitetta eikä mitään B kohdan 2 alakohdan a–e alakohdassa lueteltua tunnusmerkkiä, raportoivan finanssilaitoksen on hankittava tilinhaltijalta itse annettu todistus tai asiakirjanäyttöä kyseisen tilinhaltijan verotuksellis(t)en kotipaikan (kotipaikkojen) määrittämiseksi. Jos finanssilaitos ei pysty hankkimaan itse annettua todistusta tai asiakirjanäyttöä, finanssilaitoksen on raportoitava tili dokumentoimattomana tilinä, kunnes tili lakkaa olemasta dokumentoimaton.

C kohdan 6–9 alakohdat – Lisämenettelyt

C kohdan 6 alakohdan mukaan, jos aiempi henkilötili ei ole suuriarvoinen tili 31.12.2015 (eli se on vähäarvoinen tili), mutta muuttuu suuriarvoiseksi tiliksi jonkin myöhemmän kalenterivuoden viimeisenä päivänä, raportoivan finanssilaitoksen on saatettava kyseistä tiliä koskevat suuriarvoisen tilin laajennetut tutkimismenettelyt loppuun sitä vuotta seuraavan kalenterivuoden aikana, jona tili muuttuu suuriarvoiseksi tiliksi. Jos tili tämän tutkimisen perusteella tunnistetaan raportoitavaksi tiliksi, raportoivan finanssilaitoksen on raportoitava vaaditut tiedot tilistä siltä vuodelta, jona tili tunnistetaan raportoitavaksi tiliksi, ja myöhemmiltä vuosilta vuosittain, paitsi jos tilinhaltija lakkaa olemasta raportoitava henkilö.

Suomessa C kohdan 6 alakohdassa mainittu vuosi on sama kuin ajankohta, jonka jälkeen avatut tilit ovat uusia tilejä.

Raportoivan finanssilaitoksen sovellettua laajennettuja tutkimismenettelyjä suuriarvoisiin tileihin se ei ole velvollinen soveltamaan näitä menettelyjä uudelleen samaan suuriarvoiseen tiliin myöhempinä vuosina, ellei tili ole dokumentoimaton. Tällöin raportoivan finanssilaitoksen on sovellettava niitä vuosittain, kunnes tili ei enää ole dokumentoimaton. Poikkeuksena on kysely asiakasvastaavalle. Asiakasvastaavan on vuosittain vahvistettava, ettei sillä ole tiedossaan sellaisia olosuhteiden muutoksia, joiden perusteella sille osoitettu tilinhaltija olisi raportoitava henkilö. Asiakasvastaavan ei kuitenkaan tarvitse antaa tätä vahvistusta erikseen kunkin yksittäisen tilin osalta.

C kohdan 8 alakohdan mukaan jos suuriarvoisen tilin osalta tapahtuu olosuhteiden muutos, jonka seurauksena tiliin liittyy yksi tai useampi tunnusmerkki, raportoivan finanssilaitoksen on käsiteltävä tiliä raportoitavana tilinä kunkin sellaisen raportoitavan valtion osalta, josta on tunnistettu tunnusmerkki, paitsi jos finanssilaitos soveltaa B kohdan 6 alakohdan menettelyä ja jotain mainitun kohdan poikkeuksista voidaan soveltaa kyseiseen tiliin. Raportoiva finanssilaitos voi kuitenkin halutessaan kohdella henkilöä olosuhteiden muutosta edeltävän statuksen mukaisesti enintään 90 kalenteripäivän ajan siitä hetkestä, kun tunnusmerkki on havaittu.

Raportoivalla finanssilaitoksella on C kohdan 9 alakohdan mukaisesti oltava asianmukaiset menettelyt sen varmistamiseksi, että asiakasvastaava tunnistaa ja ilmoittaa asianmukaisesti kaikki tilin olosuhteissa tapahtuvat muutokset. Jos asiakasvastaavalle esimerkiksi ilmoitetaan, että tilinhaltijalla on uusi postiosoite jossakin raportoitavassa valtiossa, raportoivan finanssilaitoksen on käsiteltävä uutta osoitetta olosuhteiden muutoksena. Jos finanssilaitos päättää soveltaa B kohdan 6 alakohtaa, on sen hankittava tilinhaltijalta asianmukainen dokumentaatio.

3.4.4 D ja E kohta – Tutkimisen ajoitus ja lisämenettelyt

D kohta sisältää säännöt niiden tutkimismenettelyiden ajoituksesta, joilla raportoitavat tilit tunnistetaan aiempien henkilötilien joukosta. Tutkiminen on saatettava suuriarvoisten tilien osalta loppuun 31.12.2016 mennessä ja vähäarvoisten tilien osalta 31.12.2017 mennessä.

Aiempia henkilötilejä, jotka on tunnistettu III jakson nojalla raportoitaviksi tileiksi, on käsiteltävä raportoitavina tileinä kaikkina myöhempinä vuosina, paitsi jos tilinhaltija lakkaa olemasta raportoitava henkilö (E kohta).

3.5 Soveltamisohje uusien henkilötilien huolellisuusmenettelyjä koskevaan IV jaksoon

Tässä jaksossa käsitellään uusien henkilötilien huolellisuusmenettelyjä ja kerrotaan itse annetun todistuksen keräämisestä (ja sen luotettavuuden vahvistamisesta).

A kohdan mukaan raportoivan finanssilaitoksen on tilinavauksen yhteydessä:

• hankittava itse annettu todistus, joka voi olla osa tilinavausdokumentaatiota, joka sallii finanssilaitoksen määrittää tilinhaltijan verotuksellisen kotipaikan (verotukselliset kotipaikat)
• vahvistettava itse annetun todistuksen luotettavuus niiden tietojen perusteella, jotka finanssilaitos on hankkinut tilinavauksen yhteydessä, mukaan lukien rahanpesun estämistä tai asiakkaan tuntemista koskevan menettelyn (AML/KYC) mukaisesti kerätty dokumentaatio.

Jos itse annettu todistus vahvistaa, että tilinhaltijan verotuksellinen kotipaikka on raportoitavassa valtiossa, raportoivan finanssilaitoksen on B kohdan mukaan käsiteltävä tiliä raportoitavana tilinä.

Itse annetun todistuksen on mahdollistettava tilinhaltijan verotuksellisen kotipaikan (verotukselliset kotipaikat) määrittäminen. Yleensä henkilöllä on vain yksi kotivaltio. Henkilön verotuksellinen kotipaikka voi kuitenkin olla kahdessa tai useammassa valtiossa. Eri valtioiden kansallisessa lainsäädännössä vahvistetaan ehdot, joiden mukaan valtio määritellään henkilön verotukselliseksi kotipaikaksi. Ehdot kattavat erilaisia lainkäyttöalueeseen liittyviä sidonnaisuuksia, jotka kansallisten verolakien mukaan muodostavat kokonaisvaltaisen verotuksen perustan (yleinen verovelvollisuus). Ehdot kattavat myös tapaukset, joissa henkilön kotipaikaksi katsotaan valtion verolakien mukaisesti kyseinen valtio (esimerkiksi diplomaatit tai muut julkishallinnon palveluksessa työskentelevät henkilöt). Verosopimukset sisältävät kaksinkertaisen kotipaikan tapausten ratkaisemiseen erityisiä sääntöjä, joiden mukaan yhteen lainkäyttöalueeseen liittyvää sidonnaisuutta pidetään toiseen valtioon liittyvää sidonnaisuutta merkittävämpänä kyseisten käytäntöjen kannalta. Yleensä henkilön verotuksellinen kotipaikka on valtiossa, jos hän valtion lakien (mukaan lukien verosopimukset) mukaan maksaa tai hänen pitäisi maksaa siellä veroa kotipaikan, asuinpaikan tai minkä tahansa muun samankaltaisen kriteerin perusteella, eikä vain kyseisen valtion lähteistä. Kahdessa valtiossa asuvien henkilöiden verotuksellinen kotipaikka voidaan määritellä ko. valtioiden välisessä verosopimuksessa olevien, kaksoisasumista koskevien sääntöjen perusteella.

Seuraavissa esimerkeissä kuvataan, miten henkilön verotuksellinen kotipaikka voidaan määritellä:

Lisätietoa verotuksellisen asuinvaltion määrittämisestä eri valtioissa löytyy OECD:n automaattista tietojenvaihtoa koskevasta portaalista, http://www.oecd.org/tax/automatic-exchange/crs-implementation-and-assistance/.

Itse annettujen todistusten voimassaolovaatimukset

Itse annettu todistus on tilinhaltijan antama todistus, josta käy ilmi tilinhaltijan verotuksellinen asema ja muita tietoja, joita raportoiva finanssilaitoksen on vaadittava tietojenvaihto- ja huolellisuusvelvoitteensa täyttämiseksi. Esimerkki tällaisesta tiedosta on, onko tilinomistajan verotuksellinen kotipaikka raportoitavassa valtiossa. Uusien henkilötilien osalta itse annettu todistus on pätevä vain, jos tilinhaltija on allekirjoittanut tai muuten itse vahvistanut sen oikeellisuuden, päiväys on viimeistään vastaanottopäivänä ja se sisältää tilinhaltijan:

• nimen;
• kotipaikan osoitteen;
• asuinvaltio(t);
• verotunnisteen kunkin raportoitavan valtion osalta; ja
• syntymäajan.

Raportoiva finanssilaitos voi esitäyttää itse annettuun todistukseen tilihaltijan tiedot. Tilinhaltijan on kuitenkin aina itse annettava tieto asuinvaltio(i)staan. Kolmas osapuoli voi antaa tilinhaltijan puolesta itse annetun todistuksen, mikäli tilinhaltija on valtuuttanut hänet sen antamaan.

Itse annetulla todistuksella ei ole Suomessa täsmällistä muotovaatimusta. Oleellista on, että itse annettu todistus sisältää tilinhaltijan statuksen määrittelemiseksi tarvittavat tiedot, jotka tilinhaltija on dokumentoidusti itse oikeaksi todistanut (perinteisen allekirjoituksen lisäksi sähköinen allekirjoitus tai muu vastaava tilinhaltijan antama varmennus on tässä yhteydessä hyväksyttävä). Finanssilaitos voi käyttää eri valtioiden veroviranomaisten julkaisemia virallisia lomakkeita, muita samanlaisia lomakkeita, omia joko tätä tai muuta tarkoitusta varten laatimiansa lomakkeita tai muuta dokumentoitua menettelyä, jolla tilinhaltijan status saadaan asianmukaisesti määriteltyä. Jotta finanssilaitos voi pitää tilinhaltijan antamia tietoja luotettavina, sen on myös varmistettava, että tilinhaltija ymmärtää, mitä tietoja ja mitä tarkoitusta varten hän on näitä tietoja antamassa. Tilinhaltijan on siis tiedettävä, että verolainsäädäntö edellyttää oikeasisältöisten tietojen antamista. Erityisen tärkeää varmistaminen on tilanteissa, joissa suomalaista asiakasta vaaditaan täyttämään vieraskielistä lomaketta tai ulkomaista asiakasta täyttämään suomenkielistä lomaketta. Finanssilaitos saa neuvoa tilinhaltijaa itse annetun todistuksen täyttämisessä. Finanssilaitos saa siis neuvoa myös verotukseen liittyvissä kysymyksissä, kuten esimerkiksi, mitä verotuksen asuinvaltiolla tarkoitetaan. Finanssilaitos ei kuitenkaan saa neuvoa asiakastaan tarkoituksessa, jolla pyritään välttämään tai kiertämään raportointia.

Itse annetussa todistuksessa tulee olla vaatimus siitä, että tilinhaltija ilmoittaa finanssilaitokselle sellaisista olosuhteiden muutoksistaan, jotka vaikuttavat tilinhaltijan verotuksen asuinvaltion määrittämiseen.

Mikäli tilinhaltijan asuinvaltio on raportoitavassa valtiossa, itse annetussa todistuksessa on ilmoitettava tilinhaltijan kunkin raportoitavan valtion verotunniste, jollei I jakson D kohdasta muuta johdu, ja tilinhaltijan syntymäaika. Itse annetussa todistuksessa ei tarvitse ilmoittaa tilinhaltijan syntymäpaikkaa, koska I jakson E kohdan mukaan syntymäpaikkaa ei tarvitse ilmoittaa, paitsi silloin, kun raportoivan finanssilaitoksen edellytetään muutoin Suomen lainsäädännön nojalla hankkivan ja ilmoittavan kyseiset tiedot ja kun tiedot ovat saatavilla raportoivan finanssilaitoksen ylläpitämissä sähköisesti hakukelpoisissa tiedoissa.

Itse annettu todistus voidaan toimittaa millä tahansa tavalla ja missä tahansa muodossa. Jos itse annettu todistus toimitetaan sähköisesti, sähköisen järjestelmän on varmistettava, että vastaanotetut tiedot vastaavat lähetettyjä tietoja. Lisäksi järjestelmän on dokumentoitava kaikki käyttökerrat, jotka johtavat itse annetun todistuksen lähettämiseen, uusimiseen tai muokkaamiseen. Sähköisen järjestelmän ulkoasun ja toiminnan, käyttöoikeusmenettelyt mukaan lukien, on varmistettava, että järjestelmää käyttävä ja itse annetun todistuksen toimittava henkilö on itse annetussa todistuksessa nimetty henkilö. Järjestelmän on pystyttävä toimittamaan pyynnöstä paperiversio kaikista sähköisesti toimitetuista itse annetuista todistuksista. Jos tiedot on annettu osana tilinavausdokumentaatiota, niiden ei edellytetä olevan dokumentaation tietyllä sivulla tai tietyssä muodossa, kunhan kaikki tarvittavat tiedot on annettu.

Seuraavissa esimerkeissä kuvataan, miten itse annettu todistus voidaan antaa:

Itse annetun todistuksen voi allekirjoittaa (tai muuten vahvistaa myönteisesti) kuka tahansa henkilö, joka on lainsäädännön mukaan oikeutettu allekirjoittamaan tilinhaltijan puolesta. Itse annetun todistuksen ovat yleensä oikeutettuja allekirjoittamaan testamentin toimeenpanija, sitä vastaava henkilö tai muu henkilö, jolle tilinhaltija on antanut kirjallisen valtuutuksen allekirjoittaa dokumentteja kyseisen henkilön puolesta.

Itse annettu todistus on voimassa siihen asti, kunnes olosuhteissa tapahtuu muutos, jonka vuoksi raportoiva finanssilaitos tietää tai sillä on syy tietää, että alkuperäinen itse annettu todistus on virheellinen tai epäluotettava. Finanssilaitos ei voi tällaisessa tapauksessa käyttää alkuperäistä itse annettua todistusta, vaan sen täytyy hankkia luotettava itse annettu todistus, joka selvittää tilinhaltijan verotuksellisen kotipaikan (verotukselliset kotipaikat), tai luotettava selvitys ja tarvittava dokumentaatio, jotka tukevat alkuperäisen itse annetun todistuksen luotettavuutta (ja säilytettävä niistä kopio tai muistiinpanot). Finanssilaitoksella on oltava menettelyt, joilla se varmistaa, että raportointiin vaikuttavat olosuhteiden muutokset tunnistetaan.

Raportoiva finanssilaitos voi kuitenkin halutessaan kohdella henkilöä olosuhteiden muutosta edeltävän statuksen mukaisesti enintään 90 kalenteripäivän ajan siitä hetkestä, kun itse annettu todistus ei ole enää voimassa tai kun finanssilaitos saa uuden itse annetun todistuksen.

Mikäli raportoiva finanssilaitos ei pysty hankkimaan vahvistusta alkuperäisen itse annetun todistuksen luotettavuudesta tai luotettavaa itse annettua todistusta edellä mainitun 90 päivän jakson aikana, sen on kohdeltava tilinhaltijaa siinä valtiossa asuvana, jonka tilinhaltija ilmoittaa asuinvaltiokseen alkuperäisessä itse annetussa todistuksessa. Lisäksi, finanssilaitoksen on katsottava tilinhaltijan asuinvaltioksi myös se valtio, joka on mahdollisesti tilinhaltijan asuinvaltio olosuhteissa tapahtuneen muutoksen seurauksena.

Raportoivan finanssilaitoksen on säilytettävä itse annettu todistus. Finanssilaitos voi itse valita, missä muodossa ja miten todistus säilytetään (esim. alkuperäinen, vahvistettu kopion tai sähköinen tallenne). Tallennettu dokumentaatio on oltava saatavilla paperiversiona Verohallinnon pyynnöstä.

Itse annettujen todistusten virheiden korjaaminen

Itse annetussa todistuksessa oleva vähäinen virhe, jonka finanssilaitos voi käytettävissään olevan dokumentaation perusteella korjata, ei tee todistusta epäluotettavaksi. Vähäisen virheen korjaamiseen käytetyn dokumentaation on oltava luotettavaa. Mikäli asuinvaltio jätetään ilmoittamatta, kyseessä ei ole vähäinen virhe. Lisäksi, jos itse annetun todistuksen tiedot ovat ristiriidassa muiden itse annetussa todistuksessa tai asiakkaan kantatiedostossa annettujen tietojen kanssa, kyseessä ei ole vähäinen virhe.

Tilikohtaisesti toimitetut itse annetut todistukset

Finanssilaitoksen on hankittava itse annetut todistukset tilikohtaisesti. Finanssilaitos voi kuitenkin käyttää asiakkaan toista tiliä varten toimittamaa itse annettua todistusta, jos tilejä kohdellaan ohjeen kohdan 2.7 C kohdan mukaisesti yhtenä tilinä tilinhaltijan tilien yhteenlaskettua saldoa määriteltäessä. Finanssilaitos ei voi kuitenkaan luottaa itse annettuun todistukseen, jos se tietää tai sillä on syy tietää, ettei todistus ole luotettava.

Muiden henkilöiden keräämä dokumentaatio

Finanssilaitos voi käyttää palveluntarjoajia täyttämään tietojenvaihto- ja huolellisuusvelvoitteet mukaan lukien itse annetun todistuksen saaminen tilinhaltijalta. Finanssilaitoksella on kuitenkin aina itsellään vastuu velvoitteidensa hoitamisesta.

Raportoiva finanssilaitos voi käyttää asiamiehensä (kuten sijoitusrahastojen, hedgerahastojen ja yksityisten pääomasijoitusrahastojen sijoitusneuvojan) keräämää dokumentaatiota (kuten itse annettua todistusta). Asiamies voi säilyttää dokumentaatiota tietojärjestelmässä, jota se ylläpitää yhtä tai useampaa raportoivaa finanssilaitosta varten, sillä edellytyksellä, että raportoiva finanssilaitos, jonka puolesta asiamies säilyttää dokumentaatiota, voi päästä helposti käsiksi dokumentaation sisältämiin tietoihin (kuten kopioon itse dokumentaatiosta) sekä tietojen luonnetta ja luotettavuutta koskeviin tietoihin. Raportoivan finanssilaitoksen on myös pystyttävä helposti siirtämään tietoonsa tulleita tietoja, jotka voivat vaikuttaa dokumentaation luotettavuuteen. Tämä on pystyttävä tekemään joko suoraan sähköiseen järjestelmään tai toimittamalla tiedot asiamiehelle. Raportoivan finanssilaitoksen on pystyttävä todistamaan soveltuvin osin, miten ja milloin se on siirtänyt tietoonsa tulleita ja dokumentaation luotettavuuteen mahdollisesti vaikuttavia tietoja. Sen on myös pystyttävä todistamaan, että siirrettyjen tietojen käsittelyssä ja asianmukaisten huolellisuusmenettelyjen toteuttamisessa on otettu huomioon dokumentaation pätevyysluotettavuus. Asiamiehellä on oltava käytössään järjestelmä, jolla varmistetaan dokumentaation luotettavuuteen tai asiakkaan asemaan vaikuttavien tietojen toimittaminen kaikille raportoiville finanssilaitoksille, joiden dokumentaatiota asiamies säilyttää.

Raportoivalla finanssilaitoksella, joka saa tilin edeltäjältä tai siirtäjältä fuusiossa tai tilien joukkohankinnassa arvon vuoksi, on yleensä oikeus käyttää edeltäjän tai siirtäjän keräämää luotettavaa dokumentaatiota (kuten luotettavaa itse annettua todistusta) tai kopioita luotettavasta dokumentaatiosta. Lisäksi raportoivan finanssilaitoksen, joka saa tilin fuusiossa tai tilien joukkohankinnassa arvon vuoksi toiselta raportoivalta finanssilaitokselta, joka on täyttänyt kaikki huolellisuusvaatimukset siirrettyjen tilien osalta, sallitaan yleensä käyttää edeltäjän tai siirtäjän tekemää tilinhaltijan aseman määritystä siihen saakka, kunnes tilin saaja tietää tai sillä on syy tietää, että asema on virheellinen tai olosuhteissa on tapahtunut muutos.

Itse annettujen todistusten luotettavuus

Kuten edellä todetaan, finanssilaitoksen on vahvistettava kyseisen itse annetun todistuksen luotettavuus tilin avaamisen yhteydessä saamiensa tietojen perusteella, mukaan lukien kaikki rahanpesun estämistä tai asiakkaan tuntemista koskevan menettelyn (AML/KYC) mukaisesti kerätty dokumentaatio (eli luotettavuutta koskeva testi).

Raportoivan finanssilaitoksen katsotaan vahvistaneen itse annetun todistuksen luotettavuus, mikäli tilin avaamismenettelyiden aikana ja tilin avaamisen yhteydessä saatuja tietoja tarkistettaessa (mukaan lukien kaikki rahanpesun estämistä tai asiakkaan tunnistamista koskevan menettelyn mukaisesti kerätty dokumentaatio), se ei tiedä tai sillä ei ole syytä tietää, että itse annettu todistus on virheellinen tai epäluotettava. Raportoivien finanssilaitosten ei edellytetä tutkivan tilinhaltijan asuinvaltion verolainsäädännön perusteella itse annetun todistuksen oikeellisuutta. Todistusta ei kuitenkaan voida pitää luotettavana, jos finanssilaitos Suomen verolainsäädännön perusteella (esim. voitonjaon lähdeverotuksessa) kohtelee tilinhaltijaa muualla kuin itse annetussa todistuksessa ilmoitetussa valtiossa asuvana.

Seuraavissa esimerkeissä kuvataan luotettavuustestin soveltamista:

Mikäli itse annettu todistus ei muuten läpäisisi luotettavuustestiä, raportoivan finanssilaitoksen odotetaan tilinavausmenettelyjen aikana hankkivan joko luotettavan itse annetun todistuksen tai luotettavan selvityksen ja tarvittavan dokumentaation, jotka tukevat itse annetun todistuksen luotettavuutta, (ja säilyttävän selvityksestä ja dokumentaatiosta kopion tai muistiinpanot). Esimerkkejä tällaisesta luotettavasta selvityksestä ovat henkilön ilmoitus siitä, että hän on (1) asianomaisen valtion koulutuslaitoksen opiskelija ja hänellä on asianmukainen viisumi, (2) opettaja, harjoittelija tai työharjoittelija asianomaisen valtion oppilaitoksessa tai osallistuu koulutus- tai kulttuurivaihto-ohjelmiin ja hänellä on asianmukainen viisumi, (3) ulkomaalainen henkilö, joka on nimitetty diplomaatin virkaan tai tehtävään asianomaisen valtion konsulaattiin tai suurlähetystöön tai (4) rajatyöntekijä tai valtioiden välillä kulkevassa rekassa tai junassa työskentelevä työntekijä.

3.6 Soveltamisohje aiempien yksikkötilien huolellisuusmenettelyjä koskevaan V jaksoon

Tässä jaksossa kuvataan aiempia yksikkötilejä koskevia huolellisuusmenettelyjä.

3.6.1 A kohta – Tilit, joita ei tarvitse tutkia, tunnistaa tai raportoida

Pääsääntönä on, että finanssilaitoksen on tutkittava, tunnistettava ja tarvittaessa raportoitava kaikki yksikkötilit. Finanssilaitos voi kuitenkin niin valitessaan jättää tutkimatta sellaiset aiemmat yksikkötilit, joiden kokonaissaldo tai ‑arvo ei ylitä 250 000 USD 31.12.2015, siihen saakka kunnes kokonaissaldo tai ‑arvo ylittää 250 000 USD jonkin myöhemmän kalenterivuoden viimeisenä päivänä.

Finanssilaitos voi soveltaa 250 000 USD:n poikkeusta joko kaikkiin aiempiin yksikkötileihin tai erikseen selkeästi tunnistettaviin tällaisten tilien ryhmiin.

Aiemmat yksikkötilit on tutkittava ja tunnistettava 31.12.2017 mennessä ja raportoitava ensimmäisen kerran vuonna 2018.

3.6.2 B ja C kohta – Tutkittavat ja raportoitavat tilit

Aiemmat yksikkötilit, joiden kokonaissaldo tai ‑arvo ylittää 250 000 USD 31.12. minä tahansa kalenterivuonna, on tutkittava D kohdan menettelyjen mukaisesti. Aiempi yksikkötili on siis aina tutkittava seuraavissa tapauksissa:

• tilin kokonaissaldo tai ‑arvo ylittää 250 000 USD 31.12.2015; tai
• tilin kokonaissaldo tai ‑arvo ei ylitä 250 000 USD 31.12.2015, mutta ylittää 250 000 USD jonkin myöhemmän kalenterivuoden viimeisenä päivänä.

Aiempaa yksikkötiliä, jota ei ole kuvattu A kohdassa, on C kohdan mukaan pidettävä raportoitavana tilinä vain, jos sitä pitää yksi tai useampi yksikkö, jotka ovat joko:

• raportoitavia henkilöitä tai
• passiivisia ei-finanssiyksiköitä, joilla on yksi tai useampia raportoitavia kontrolloivia henkilöitä.

Aiempi yksikkötili, jota pitää passiivinen ei-finanssiyksikkö, jolla on yksi tai useampia raportoitavia kontrolloivia henkilöitä, on C kohdan mukaisesti raportoitava tili, vaikka yksikkö itsessään ei olisi raportoitava henkilö tai jonkun passiivisen ei-finanssiyksikön kontrolloivan henkilön asuinvaltio olisi sama kuin passiivisen ei-finanssiyksikön.

3.6.3 D kohta – Tutkimismenettelyt

D kohta sisältää tutkimismenettelyt raportoitavien tilien tunnistamiseksi aiempien yksikkötilien joukosta. Kyseiset menettelyt edellyttävät raportoivan finanssilaitoksen määrittävän

• pitääkö aiempaa yksikkötiliä yksi tai useita yksikköjä, jotka ovat raportoitavia henkilöitä; ja
• pitääkö aiempaa yksikkötiliä yksi tai useampi yksikkö, jotka ovat passiivisia ei-finanssiyksiköitä ja joilla on yksi tai useita raportoitavia kontrolloivia henkilöitä.

D kohdan 1 alakohta – Tilinhaltijoiden tutkimismenettely

D kohdan 1 alakohta sisältää tutkimismenettelyn, jolla selvitetään, pitääkö aiempaa yksikkötiliä yksi tai useita yksikköjä, jotka ovat raportoitavia henkilöitä. Mikäli jokin yksiköistä on raportoitava henkilö, tiliä on käsiteltävä raportoitavana tilinä.

Raportoivan finanssilaitoksen on tutkittava sääntely- tai asiakassuhdetarkoituksia varten säilytetyt tiedot (mukaan lukien rahanpesun estämistä tai asiakkaan tuntemista koskevan menettelyn (AML/KYC) mukaisesti kerätty dokumentaatio) sen määrittämiseksi, osoittavatko ne tilinhaltijan asuinpaikan olevan raportoitavassa valtiossa. Tätä sovellettaessa tiedot, jotka osoittavat tilinhaltijan asuinpaikan olevan raportoitavassa valtiossa, ovat seuraavia:

• perustamis- tai organisointipaikka raportoitavassa valtiossa;
• osoite raportoitavassa valtiossa (koskee esimerkiksi verotuksessa sivuutettavia yksikköjä, ja tarkoittaa esimerkiksi rekisteröityä osoitetta, päätoimipaikkaa tai toimivan johdon sijaintia); tai
• yhden tai useamman trustin trustinhoitajaa (tai samankaltaisen oikeudellisen järjestelyn vastaavassa roolissa olevaa) raportoitavassa valtiossa.

Finanssilaitoksen kiinteä toimipaikka raportoitavassa valtiossa ei ole osoitus asuinvaltiosta, ellei tili ole tämän kiinteän toimipaikan tili. Esimerkiksi, jos suomalaisen finanssilaitoksen tilinhaltijana on suomalainen yhtiö, jolla finanssilaitos tietää olevan ulkomaisia sivuliikkeitä, ei automaattisesti tarkoita sitä, että tilinhaltijan asuinvaltio on raportoitavassa valtiossa (siis muualla kuin Suomessa).

Jos tiedot osoittavat, että tilinhaltijan asuinvaltio on raportoitava valtio, raportoivan finanssilaitoksen on käsiteltävä tiliä raportoitavana tilinä, ellei se hanki tilinhaltijalta itse annettua todistusta tai hallussaan olevien tai julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella luotettavasti määritä, ettei tilinhaltija ole raportoitava henkilö tällaisessa raportoitavassa valtiossa.

Julkisesti saatavilla olevat tiedot tarkoittavat valtion valtuutetun julkisen vallan toimielimen (esimerkiksi valtion tai sen viraston tai kunnan) julkaisemia tietoja. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi finanssilaitosten nimet ja tunnistenumerot sisältävän veroviranomaisen julkaiseman luettelon tiedot, valtion julkisen vallan toimielimen ylläpitämän tai valtuuttaman ja julkisesti saatavilla olevan rekisterin tiedot ja vakiintuneilla arvopaperimarkkinoilla julkistetut tiedot. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi Yhdysvaltain verohallinnon ylläpitämä FFI-luettelo (ns. GIIN-rekisteri finanssilaitoksista, joilla on GIIN-tunnus), arvopaperipörssin yhtiölistaukset julkisen kaupankäynnin kohteena olevista yhtiöistä ja yleisesti saatavilla oleva tieto julkisista yksiköistä ja kansainvälisistä järjestöistä.

Lisäksi julkisesti saatavilla oleviksi tiedoiksi katsotaan tilinhaltijaa koskeva julkisesti saatavilla oleva luokitus, joka on määritetty vakiomuotoisen toimialakoodausjärjestelmän perusteella ja jonka on määrittänyt esimerkiksi kauppajärjestö tai kauppakamari tavanomaisia liiketoimintatapoja noudattaen. Raportoivan finanssilaitoksen odotetaan säilyttävän muistiinpanot tutkittujen tietojen tyypistä ja tietojen tutkimisen päivämäärästä.

Finanssilaitos voi noudattaa D kohdan 1 alakohdan a ja b alakohdassa olevia ohjeita tilanteen mukaan tarkoituksenmukaisimmassa järjestyksessä ratkaistessaan, pitääkö aiempaa yksikkötiliä yksi tai useampi yksikkö, jotka ovat raportoitavia henkilöitä. Näin raportoiva finanssilaitos voi esimerkiksi määrittää D kohdan 1 alakohdan b alakohdan mukaisesti, että aiempaa yksikkötiliä pitää yksikkö, joka ei ole raportoitava henkilö (esimerkiksi raportoiva finanssilaitos, julkisen vallan yksikkö, kansainvälinen järjestö tai julkisen kaupankäynnin kohteena oleva yritys), ja näin ollen tili ei ole raportoitava tili.

Itse annettu todistus on tilinhaltijan hankkima todistus, josta ilmenee tilinhaltijan verotuksellinen asema ja kaikki muut tiedot, jotka finanssilaitoksen on kerättävä täyttääkseen tietojenvaihto- ja huolellisuusvelvoitteensa. Aiempien yksikkötilien osalta itse annettu todistus on luotettava vain, jos sen on allekirjoittanut (tai muuten myönteisesti vahvistanut) henkilö, jolla on valtuudet tehdä se tilinhaltijan puolesta, päiväys on viimeistään vastaanottopäivänä ja se sisältää tilinhaltijan:

• nimen;
• osoitteen;
• asuinvaltion (asuinvaltiot); ja
• verotunnisteen kunkin raportoitavan valtion osalta.

Raportoiva finanssilaitos voi esitäyttää itse annettuun todistukseen tilihaltijan tiedot. Tilinhaltijan on kuitenkin aina itse annettava tieto asuinvaltio(i)staan.

Henkilöitä, joilla on valtuudet allekirjoittaa itse annettu todistus, ovat yleensä yhtiön virkailija tai johtaja, henkilöyhtiön yhtiökumppani, trustin trustinhoitaja, edellä mainittuja vastaava henkilö tai muu henkilö, jolle tilinhaltija on antanut kirjallisesti valtuudet allekirjoittaa dokumentaatio kyseisen henkilön puolesta.

Aiempia yksikkötilejä koskeva itse annettu todistus voi myös sisältää tilinhaltijan aseman. Tilinhaltijan asema voi olla mikä tahansa seuraavista:

a) Finanssilaitos:

(1) VIII jakson A kohdan 6 alakohdan b alakohdassa kuvattu sijoitusyksikkö.
(2) Muu finanssilaitos.

b) Ei-finanssiyksikkö:

(1) Julkisen kaupankäynnin kohteena oleva yhtiö tai julkisen kaupankäynnin kohteena olevan yhtiön tytäryhtiö.
(2) Julkisen vallan yksikkö.
(3) Kansainvälinen organisaatio.
(4) Aktiivinen ei-finanssiyksikkö (muu kuin 1–3).
(5) Passiivinen ei-finanssiyksikkö (lukuun ottamatta VIII jakson A kohdan 6 alakohdan b alakohdassa kuvattua sijoitusyksikköä).

Itse annettua todistusta pyytäessään finanssilaitosten odotetaan antavan tilinhaltijoille tähän liittyvää asianmukaista tietoa oman tilanteensa määrittämiseksi (esimerkiksi VIII jakson D kohdan 9 alakohdan sisältämän käsitteen aktiivinen ei-finanssiyksikkö määritelmä).

Uusia henkilötilejä koskevia itse annettujen todistusten vaatimuksia ja menettelyjä sovelletaan myös aiempia yksikkötilejä koskeviin itse annettuihin todistuksiin.

D kohdan 2 alakohta – Kontrolloivien henkilöiden tutkimismenettely

D kohdan 2 alakohta sisältää tutkimismenettelyn sen määrittämiseksi, pitääkö aiempaa yksikkötiliä yksi tai useampi yksikkö, jotka ovat passiivisia ei-finanssiyksikköjä ja joilla on yksi tai useita raportoitavia kontrolloivia henkilöitä. Jos yksikin passiivisen ei-finanssiyksikön kontrolloivista henkilöistä on raportoitava henkilö, tiliä on käsiteltävä raportoitavana tilinä (vaikka kontrolloivan henkilön asuinvaltio olisi sama kuin passiivisen ei-finanssiyksikön).

Näitä määrityksiä tehdessään raportoivan finanssilaitoksen on seurattava D kohdan 2 alakohdan a–c alakohdan ohjeita tilanteen mukaan tarkoituksenmukaisimmassa järjestyksessä. Näiden alakohtien tarkoituksena on määrittää

• onko tilinhaltija passiivinen ei-finanssiyksikkö;
• kyseisten passiivisten ei-finanssiyksiköiden kontrolloivat henkilöt; ja
• onko joku näistä kontrolloivista henkilöistä raportoitava henkilö.

Suomessa finanssilaitos voi osoittaa sen, ettei kyse ole raportoitavasta tilistä, näyttämällä vähintään yhden seuraavista:

• yksikkö on aktiivinen suomalainen (asuinvaltio vain Suomi) ei-finanssiyksikkö,
• yksiköllä ei ole kontrolloivia henkilöitä tai
• kontrolloivien henkilöiden asuinvaltio on (vain) Suomi

Finanssilaitoksen ei siis tarvitse tutkia muita tunnusmerkkejä, mikäli se osoittaa, että vähintään yksi edellä mainituista edellytyksistä täyttyy.

Sen määrittämiseksi, onko tilinhaltija passiivinen ei-finanssiyksikkö, raportoivan finanssilaitoksen on hankittava tilinhaltijalta itse annettu todistus tämän aseman selvittämiseksi. Itse annettua todistusta ei kuitenkaan tarvitse hankkia, jos finanssilaitoksella on hallussaan tai julkisesti on saatavilla tietoja, joiden perusteella finanssilaitos voi luotettavasti määrittää, että tilinhaltija on aktiivinen ei-finanssiyksikkö tai finanssilaitos, joka on muu kuin ei-osallistuva ammattimaisesti johdettu sijoitusyksikkö (eli VIII jakson A kohdan 6 alakohdan b alakohdassa kuvattu sijoitusyksikkö, joka ei ole osallistuvan valtion finanssilaitos). Tilinhaltijan aseman selvittämiseen tarvittavan itse annetun todistuksen on noudatettava aiempia yksikkötilejä koskevia itse annettujen todistusten luotettavuuden edellytyksiä. Raportoivan finanssilaitoksen, joka ei pysty määrittämään tilinhaltijan asemaksi aktiivista ei-finanssiyksikköä tai finanssilaitosta, joka on muu kuin ei-osallistuva ammattimaisesti johdettu sijoitusyksikkö, on oletettava, että se on passiivinen ei-finanssiyksikkö.

Tilinhaltijan kontrolloivia henkilöitä määrittäessään finanssilaitos voi käyttää tietoja, jotka on kerätty ja säilytetty rahanpesun estämistä tai asiakkaan tuntemista koskevan menettelyn (AML/KYC) mukaisesti.

Määrittäessään, onko passiivisen ei-finanssiyksikön kontrolloiva henkilö raportoitava henkilö, raportoiva finanssilaitos voi myös käyttää tietoja, jotka on kerätty ja säilytetty rahanpesun estämistä tai asiakkaan tunnistamista koskevan menettelyn mukaisesti. Mikäli aiemman yksikkötilin yhteenlaskettu saldo tai arvo ylittää 1 000 000 USD, itse annettu todistus on kerättävä joko tilinhaltijalta tai kontrolloivalta henkilöltä (D kohdan 2 alakohdan c alakohdan ii alakohta). Kontrolloivaa henkilöä koskeva itse annettu todistus on luotettava vain, jos sen on allekirjoittanut (tai muuten positiivisesti vahvistanut) kontrolloiva henkilö tai henkilö, jolla on valtuudet allekirjoittaa tilinhaltijan tai kontrolloivan henkilön puolesta, sen päiväys on viimeistään vastaanottopäivänä ja se sisältää jokaisen kontrolloivan henkilön:

• nimen;
• osoitteen;
• asuinvaltion (asuinvaltiot);
• verotunnisteen kunkin raportoitavan valtion osalta; ja
• syntymäajan.

Raportoiva finanssilaitos voi esitäyttää itse annettuun todistukseen kontrolloivaa henkilöä koskevat tiedot. Kontrolloivan henkilön on kuitenkin aina itse annettava tieto asuinvaltio(i)staan.

Sellaisten tilien osalta, joiden saldo tai arvo on enintään 1 000 000 USD (tilien yhdistämistä koskevien sääntöjen soveltamisen jälkeen), finanssilaitos voi käyttää tietoja, joita kerätään ja säilytetään sääntely- tai asiakassuhdetarkoituksia varten (mukaan lukien rahanpesun estämistä tai asiakkaan tuntemista koskevat menettelyt (AML/KYC)) sen määrittämiseksi, onko kontrolloiva henkilö raportoitava henkilö. Koska esimerkissä finanssilaitoksella ei ole sellaisia arkistotietoja, jotka osoittaisivat kontrolloivan henkilön olevan mahdollisesti raportoitava henkilö, eikä siltä vaadita kyseisiä tietoja, se ei voi esittää kontrolloivien henkilöiden asuinvaltiota koskevia dokumentteja eikä sen tarvitse raportoida kyseistä henkilöä kontrolloivaksi henkilöksi. Finanssilaitos voi noudattaa uuden tilin huolellisuusmenettelyjä. 

Uusia henkilötilejä koskevia itse annettujen todistusten vaatimuksia ja menettelyjä sovelletaan myös aiempien tilien osalta sen määrittämiseksi, onko passiivisen ei-finanssiyksikön kontrolloiva henkilö raportoitava henkilö.

Mikäli finanssilaitoksen on hankittava itse annettu todistus, mutta se ei ole saanut sitä passiivisen ei-finanssiyksikön kontrolloivan henkilön osalta, finanssilaitoksen on käytettävä arkistotiedoissaan olevia tunnusmerkkejä kyseisistä kontrolloivista henkilöistä niin kuin ne kuvataan III jakson B kohdan 2 alakohdassa sen määrittämiseksi, onko kyseessä raportoitava henkilö. Jos raportoivalla finanssilaitoksella ei ole kyseisiä tunnusmerkkejä arkistotiedoissaan, mitään lisätoimia ei tarvita ennen kuin olosuhteissa tapahtuu muutos, jonka seurauksena tiliin liittyy yksi tai useampi kontrolloivaan henkilöön liittyvä tunnusmerkki.

3.6.4 E kohta – Tutkimisajankohta ja lisämenettelyt

E kohdan 1 ja 2 alakohdat sisältävät säännöt, joissa määritetään tutkimismenettelyjen ajankohta raportoitavien tilien tunnistamiseksi aiempien yksikkötilien joukosta. Kyseiset säännöt edellyttävät, että tutkiminen on aina tehtävä

a) tileille, joiden yhteenlaskettu saldo tai arvo ylittää 250 000 USD 31.12.2015, 31.12.2017 mennessä; ja

b) tileille, joiden yhteenlaskettu saldo tai arvo ei ylitä 250 000 USD 31.12.2015, mutta ylittää 250 000 USD 31.12. jonakin seuraavana vuonna, tätä seuraavan kalenterivuoden loppuun mennessä. Esimerkiksi, jos saldo ylittää 250 000 USD 31.12.2016, on tili tutkittava 31.12.2017 mennessä.

Jos aiemman yksikkötilin olosuhteissa tapahtuu muutos, joka aiheuttaa sen, että raportoiva finanssilaitos tietää tai sillä on syy tietää, että itse annettu todistus tai muu tiliin liittyvä dokumentaatio on virheellinen tai epäluotettava, itse annettu todistus ei ole enää luotettava. Finanssilaitoksen on tällöin tutkittava tilin asema uudelleen. Tällaisissa tapauksissa raportoivien finanssilaitosten on noudatettava seuraavia menettelyjä kyseisen kalenterivuoden viimeiseen päivään mennessä tai 90 kalenteripäivän kuluessa olosuhteiden muutosta koskevasta ilmoituksesta tai muutoksen havaitsemisesta:

• Määritettäessä, onko tilinhaltija raportoitava henkilö: raportoivan finanssilaitoksen on hankittava joko itse annettu todistus tai luotettava selvitys ja tarvittava dokumentaatio, jotka tukevat alkuperäisen itse annetun todistuksen tai dokumentaation luotettavuutta (ja tallennettava selityksestä ja dokumentaatiosta kopio tai muistiinpanot). Mikäli raportoiva finanssilaitos ei pysty joko hankkimaan itse annettua todistusta tai vahvistamaan alkuperäisen itse annetun todistuksen tai dokumentaation luotettavuutta, sen on kohdeltava tilinhaltijaa raportoitavana henkilönä molemmissa valtioissa.
• Määritettäessä, onko tilinhaltija finanssilaitos, aktiivinen ei-finanssiyksikkö tai passiivinen ei-finanssiyksikkö, raportoivan finanssilaitoksen on hankittava lisädokumentaatiota tai itse annettu todistus osoittaakseen, että tilinhaltijan asema on aktiivinen ei-finanssiyksikkö tai finanssilaitos. Mikäli raportoiva finanssilaitos ei pysty tähän, sen on kohdeltava tilinhaltijaa passiivisena ei-finanssiyksikkönä.
• Määritettäessä, onko passiivisen ei-finanssiyksikön kontrolloiva henkilö raportoitava henkilö, raportoivan finanssilaitoksen on hankittava joko itse annettu todistus tai luotettava selvitys ja tarvittava dokumentaatio, jotka tukevat aikaisemmin hankitun itse annetun todistuksen tai dokumentaation luotettavuutta (ja säilytettävä selityksestä ja dokumentaatiosta kopio tai muistiinpanot). Mikäli raportoiva finanssilaitos ei pysty joko hankkimaan itse annettua todistusta tai vahvistamaan aikaisemmin hankitun itse annetun todistuksen tai dokumentaation luotettavuutta, sen on käytettävä arkistotiedoissaan olevia tunnusmerkkejä kyseisistä kontrolloivista henkilöistä sen määrittämiseksi, onko kyseessä raportoitava henkilö.

3.7 Soveltamisohje uusien yksikkötilien huolellisuusmenettelyjä koskevaan VI jaksoon

Tässä jaksossa kuvataan uusia yksikkötilejä koskevia huolellisuusmenettelyjä. Menettelyt ovat suurin piirtein samanlaisia kuin aiempia yksikkötilejä koskevat menettelyt. Uusien yksikkötilien osalta on huomattava, ettei 250 000 USD kynnysmäärää sovelleta.

A kohta sisältää tutkimismenettelyt raportoitavien tilien tunnistamiseksi uusien yksikkötilien joukosta. Kyseiset menettelyt edellyttävät raportoivan finanssilaitoksen määrittävän

• pitääkö uutta yksikkötiliä yksi tai useita yksikköjä, jotka ovat raportoitavia henkilöitä
• pitääkö uutta yksikkötiliä yksi tai useampia yksiköitä, jotka ovat passiivisia ei-finanssiyksiköitä ja joilla on yksi tai useita raportoitavia kontrolloivia henkilöitä.

A kohdan 1 alakohta – Tilinhaltijoiden tutkimismenettely

A kohdan 1 alakohta sisältää tutkimismenettelyn, jolla selvitetään, pitääkö uutta yksikkötiliä yksi tai useita yksikköjä, jotka ovat raportoitavia henkilöitä. Mikäli jokin yksiköistä on raportoitava henkilö, tiliä on käsiteltävä raportoitavana tilinä.

Sen määrittämiseksi, onko yksikkö raportoitava henkilö, A kohdan 1 alakohdan a alakohdassa edellytetään, että tilin avaamisen yhteydessä raportoiva finanssilaitos:

• hankkii itse annetun todistuksen, joka sallii raportoivan finanssilaitoksen määrittää tilinhaltijan verotuksellisen kotipaikan (verotukselliset kotipaikat)
• vahvistaa tällaisen itse annetun todistuksen luotettavuuden niiden tietojen perusteella, jotka raportoiva finanssilaitos on hankkinut tilinavauksen yhteydessä, mukaan lukien rahanpesun estämistä tai asiakkaan tuntemista koskevan menettelyn (AML/KYC) mukaisesti kerätty dokumentaatio.

Jos itse annettu todistus osoittaa, että tilinhaltijan kotipaikka on raportoitavassa valtiossa, raportoivan finanssilaitoksen on käsiteltävä tiliä raportoitavana tilinä, ellei se hallussaan olevien tai julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella voi luotettavasti määrittää, ettei tilinhaltija ole raportoitava henkilö tällaisessa raportoitavassa valtiossa (esimerkiksi julkisen kaupankäynnin kohteena oleva yritys tai julkisen vallan yksikkö).

Finanssilaitos voi noudattaa A kohdan 1 alakohdan a ja b alakohdassa olevia ohjeita tilanteen mukaan tarkoituksenmukaisimmassa järjestyksessä ratkaistessaan, pitääkö uutta yksikkötiliä yksi tai useampi yksikkö, jotka ovat raportoitavia henkilöitä. Näin raportoiva finanssilaitos voi esimerkiksi määrittää A kohdan 1 alakohdan b alakohdan mukaisesti, että uutta yksikkötiliä pitää yksikkö, joka ei ole raportoitava henkilö (esimerkiksi raportoiva finanssilaitos, julkisen vallan yksikkö, kansainvälinen järjestö tai julkisen kaupankäynnin kohteena oleva yritys), ja näin ollen tili ei ole raportoitava tili.

Itse annetusta todistuksesta on käytävä ilmi tilinhaltijan verotuksen asuinvaltio(t). Yleensä yksiköllä on vain yksi kotivaltio. Yksikön verotuksen asuinvaltio voi kuitenkin olla kahdessa tai useammassa valtiossa. Eri valtioiden kansallisessa lainsäädännössä määrätään ehdot, joiden mukaan yksikköä on kohdeltava verotuksellisesti asuvana. Ehdot kattavat erilaisia valtioon liittyviä sidonnaisuuksia, jotka kansallisten verolakien mukaan muodostavat kattavan verotuksen perustan (yleinen verovelvollisuus). Verosopimukset sisältävät kaksinkertaisen asuinvaltion tapausten ratkaisemiseen erityisiä sääntöjä, joiden mukaan yhteen valtioon liittyvää sidonnaisuutta pidetään toiseen valtioon liittyvää sidonnaisuutta merkittävämpänä kyseisten käytäntöjen kannalta. Yleensä yksikön asuinvaltio on valtio, jos yksikkö kyseisen valtion lakien (mukaan lukien verosopimukset) mukaan maksaa tai sen pitäisi maksaa siellä veroa kotipaikan, asuinpaikan, johdon sijainnin, perustamispaikan tai minkä tahansa muun samankaltaisen kriteerin perusteella, eikä kyse ole vain tulon lähdevaltiosta. Kahdessa valtiossa asuvien yksiköiden verotuksellinen kotipaikka voidaan määritellä ko. valtioiden välisessä verosopimuksessa olevien, kaksoisasumista koskevien sääntöjen perusteella.

Seuraavissa esimerkeissä kuvataan, miten yksikön asuinvaltio voidaan määritellä:

Lisätietoa verotuksen asuinvaltion määrittämisestä eri valtioissa löytyy OECD:n automaattista tietojenvaihtoa koskevasta portaalista, http://www.oecd.org/tax/automatic-exchange/crs-implementation-and-assistance/.

Kuten raportoitavalla lainkäyttöalueella olevan henkilön määritelmästä käy ilmi, sellaisen yksikön, kuten henkilöyhtiön, kommandiittiyhtiön tai samankaltaisen oikeudellisen järjestelyn, jolla ei ole verotuksen asuinvaltiota, asuinvaltion katsotaan olevan siinä valtiossa, jossa sen toimiva johto sijaitsee. Mikäli tällainen yksikkö todistaa, ettei sillä ole verotuksen asuinvaltiota, A kohdan 1 alakohdan b kohdan mukaan sallitaan, että raportoiva finanssilaitos voi käyttää päätoimipaikan osoitetta asuinvaltion määrittämiseksi. Esimerkkejä yksiköistä, joilla ei ole asuinvaltiota, ovat verotuksessa sivuutettavat yksiköt ja yksiköt, jotka vastaavat edellä olevassa esimerkissä 4 käsiteltyjä yksikköjä.

Itse annettujen todistusten voimassaolo

Itse annettu todistus on tilinhaltijan toimittama todistus, josta ilmenee tilinhaltijan asema ja muut tiedot, joita raportoiva finanssilaitos tarvitsee täyttääkseen tietojenvaihto- ja huolellisuusvelvoitteensa, kuten onko tilinhaltijan asuinvaltio raportoitavassa valtiossa tai onko tilinhaltija passiivinen ei-finanssiyksikkö. Uusien yksikkötilien osalta itse annetun todistuksen on katsottava olevan voimassa vain, jos se noudattaa aiempia yksikkötilejä koskevia itse annettujen todistusten voimassaolon edellytyksiä. Sama koskee itse annettujen todistusten virheiden selvittämistä, vaatimusta hankkia itse annetut todistukset tilikohtaisesti ja muiden henkilöiden keräämää dokumentaatiota.

Itse annettujen todistusten luotettavuus

Kuten edellä todetaan, finanssilaitoksen on vahvistettava kyseisen itse annetun todistuksen luotettavuus tilin avaamisen yhteydessä saamiensa tietojen perusteella, mukaan lukien kaikki rahanpesun estämistä tai asiakkaan tuntemista koskevan menettelyn (AML/KYC) mukaisesti kerätty dokumentaatio (eli luotettavuutta koskeva testi).

Raportoivan finanssilaitoksen katsotaan vahvistaneen itse annetun todistuksen luotettavuus, mikäli tilin avaamismenettelyiden aikana ja tilin avaamisen yhteydessä saatuja tietoja tarkistettaessa (mukaan lukien kaikki rahanpesun estämistä tai asiakkaan tunnistamista koskevan menettelyn mukaisesti kerätty dokumentaatio), se ei tiedä tai sillä ei ole syytä tietää, että itse annettu todistus on virheellinen tai epäluotettava. Raportoivien finanssilaitosten ei edellytetä tutkivan tilinhaltijan asuinvaltion verolainsäädännön perusteella itse annetun todistuksen luotettavuutta. Todistusta ei kuitenkaan voida pitää luotettavana, jos finanssilaitos Suomen verolainsäädännön perusteella (esim. voitonjaon lähdeverotuksessa) kohtelee tilinhaltijaa muualla kuin itse annetussa todistuksessa ilmoitetussa valtiossa asuvana.

Seuraavissa esimerkeissä kuvataan luotettavuustestin soveltamista:

Mikäli itse annettu todistus ei läpäise luotettavuustestiä, raportoivan finanssilaitoksen on hankittava luotettava itse annettu todistus tilinavausmenettelyjen aikana.

A kohdan 2 alakohta – Kontrolloivien henkilöiden tutkimismenettely

A kohdan 2 alakohta sisältää tutkimismenettelyn sen määrittämiseksi, pitääkö uutta yksikkötiliä yksi tai useampi yksikkö, jotka ovat passiivisia ei-finanssiyksikköjä ja joilla on yksi tai useita raportoitavia kontrolloivia henkilöitä. Jos yksikin passiivisen ei-finanssiyksikön kontrolloivista henkilöistä on raportoitava henkilö, tiliä on käsiteltävä raportoitavana tilinä (vaikka kontrolloivan henkilön asuinvaltio olisi sama kuin passiivisen ei-finanssiyksikön asuinvaltio).

Määrityksiä tehdessään finanssilaitoksen on seurattava A kohdan 2 alakohdan a–c alakohdassa olevia ohjeita tilanteen mukaan tarkoituksenmukaisimmassa järjestyksessä. Alakohtien tarkoituksena on määrittää:

• onko tilinhaltija passiivinen ei-finanssiyksikkö;
• kyseisten passiivisten ei-finanssiyksiköiden kontrolloivat henkilöt; ja
• onko joku näistä kontrolloivista henkilöistä raportoitava henkilö.

Suomessa finanssilaitos voi osoittaa sen, ettei kyse ole raportoitavasta tilistä, näyttämällä vähintään yhden seuraavista:

• yksikkö on aktiivinen suomalainen (asuinvaltio vain Suomi) ei-finanssiyksikkö,
• yksiköllä ei ole kontrolloivia henkilöitä tai
• kontrolloivien henkilöiden asuinvaltio on (vain) Suomi

Finanssilaitoksen ei siis tarvitse tutkia muita tunnusmerkkejä, mikäli se osoittaa, että vähintään yksi edellä mainituista edellytyksistä täyttyy.

Sen määrittämiseksi, onko tilinhaltija passiivinen ei-finanssiyksikkö, raportoivan finanssilaitoksen on hankittava tilinhaltijalta itse annettu todistus tämän aseman selvittämiseksi. Itse annettua todistusta ei kuitenkaan tarvitse hankkia, jos finanssilaitoksella on hallussaan tai julkisesti on saatavilla tietoja, joiden perusteella finanssilaitos voi luotettavasti määrittää, että tilinhaltija on aktiivinen ei-finanssiyksikkö tai finanssilaitos, joka on muu kuin ei-osallistuva ammattimaisesti johdettu sijoitusyksikkö (eli VIII jakson A kohdan 6 alakohdan b alakohdassa kuvattu sijoitusyksikkö, joka ei ole osallistuvan valtion finanssilaitos). Tilinhaltijan aseman selvittämiseen tarvittavan itse annetun todistuksen on noudatettava aiempia yksikkötilejä koskevia itse annettujen todistusten voimassaolon edellytyksiä. Raportoivan finanssilaitoksen, joka ei pysty määrittämään tilinhaltijan asemaksi aktiivista ei-finanssiyksikköä tai finanssilaitosta, joka on muu kuin ei-osallistuva ammattimaisesti johdettu sijoitusyksikkö, on oletettava, että se on passiivinen ei-finanssiyksikkö.

Tilinhaltijan kontrolloivia henkilöitä määrittäessään raportoiva finanssilaitos voi A kohdan 2 alakohdan b alakohdan mukaan käyttää tietoja, jotka on kerätty ja säilytetty rahanpesun estämistä tai asiakkaan tuntemista koskevan menettelyn (AML/KYC) mukaisesti.

Määrittäessään, onko passiivisen ei-finanssiyksikön kontrolloiva henkilö raportoitava henkilö, raportoiva finanssilaitos voi käyttää tilinhaltijalta tai kontrolloivalta henkilöltä saatua itse annettua todistusta.

Jos uuden yksikkötilin olosuhteissa tapahtuu muutos, joka aiheuttaa sen, että raportoiva finanssilaitos tietää tai sillä on syy tietää, että itse annettu todistus tai muu tiliin liittyvä dokumentaatio on virheellinen tai epäluotettava, itse annettu todistus ei ole voimassa. Finanssilaitoksen on tällöin tutkittava tilin asema uudelleen.

Yksiköiden yhteisen tietojenvaihtostandardin mukaisen aseman määrittäminen

Päätettäessä, onko yksikkö finanssilaitos vai ei, noudatetaan yksikön sijaintivaltion lainsäädäntöä. Poikkeuksena ovat ei-osallistuvan valtion yksiköt. Näiden osalta yksikön asema joko finanssilaitoksena tai ei-finanssiyksikkönä päätetään sen valtion säännösten mukaan, jossa tiliä ylläpidetään.

Finanssilaitoksen tutkiessa ja tunnistaessa, onko suomalaisen finanssilaitoksen tilinhaltijana oleva yksikkö aktiivinen vai passiivinen ei-finanssiyksikkö, tulkinta tehdään pääsääntöisesti Suomen lainsäädännön perusteella. Vaihtoehtoisesti finanssilaitos voi kuitenkin hyväksyä tilinhaltijan antaman itse annetun todistuksen, jossa yksikkö on määritellyt asemansa aktiivisena tai passiivisena ei-finanssiyksikkönä sijaintivaltionsa säännösten mukaisesti. Edellytyksenä kuitenkin on, että sijaintivaltio on osallistuva valtio ja ettei tarkoituksena ole raportoinnin kiertäminen.

3.8 Soveltamisohje erityisiä huolellisuusvaatimuksia koskevaan VII jaksoon

Tämä jakso sisältää erityisiä huolellisuusvaatimuksia, joita raportoivien finanssilaitosten edellytetään soveltavan II jaksossa esitettyjen yleisten huolellisuusvaatimusten ja muiden niiden ylläpitämiä tilejä koskevien erityisten huolellisuusmenettelyjen lisäksi. Erityisiä huolellisuusvaatimuksia ovat itse annettuun todistukseen ja asiakirjanäyttöön sovellettavat periaatteet, luonnollisten henkilöiden käteisarvovakuutussopimuksia tai elinkorkosopimuksia koskeva vaihtoehtoinen huolellisuusmenettely sekä tilien yhdistämistä ja valuutanmuunnosta koskevat säännöt.

A kohta – Itse annetun todistuksen ja asiakirjanäytön käyttö

A kohta sisältää itse annettuun todistukseen ja asiakirjanäyttöön sovellettavat periaatteet. Sen mukaan raportoiva finanssilaitos ei voi käyttää itse annettua todistusta tai asiakirjanäyttöä, jos se tietää (eli sillä on tosiasiallista tietoa) tai sillä on syy tietää, että itse annettu todistus tai asiakirjanäyttö on virheellinen tai epäluotettava.

Raportoivalla finanssilaitoksella on syy tietää, että itse annettu todistus tai asiakirjanäyttö on virheellinen tai epäluotettava, jos se tietää itse annetun todistuksen tai muun dokumentaation sisältämistä tiedoista tai ilmoituksista, mukaan lukien mahdollisia asianosaisia asiakasvastaavia koskevista tiedoista sellaista, että raportoivan finanssilaitoksen palveluksessa olevan henkilön tulisi kyseenalaistaa ilmoitetut tiedot. Finanssilaitoksella on myös syy tietää, että itse annettu todistus tai asiakirjanäyttö on epäluotettava tai virheellinen, jos dokumentaatiossa tai raportoivan finanssilaitoksen tilitiedoissa on tietoja, jotka ovat ristiriidassa itse annetun todistuksen tietojen kanssa. Finanssilaitoksella on syy tietää, että itse annettu todistus on epäluotettava tai virheellinen, jos itse annettu todistus ei sisällä verotunnistetta ja OECD:n automaattisen tietojenvaihdon portaalissa (http://www.oecd.org/tax/automatic-exchange/crs-implementation-and-assistance/) annetuista tiedoista käy ilmi, että raportoitava valtio antaa verotunnisteet kaikille henkilöille, joiden verotuksellinen kotipaikka sijaitsee kyseisessä valtiossa. Itse annettua todistusta ei voida pitää luotettavana myöskään tilanteessa, jossa finanssilaitos tietää tai sillä on syy tietää, että annettu verotunniste on virheellinen.

Itse annettuihin todistuksiin sovellettavat periaatteet

Raportoivalla finanssilaitoksella on syy tietää, että henkilön toimittama itse annettu todistus on epäluotettava tai virheellinen, jos itse annettu todistus on puutteellinen sellaisen tiedon osalta, joka liittyy henkilön antamiin ilmoituksiin, tai jos itse annettu todistus sisältää tietoja, jotka ovat ristiriidassa henkilön ilmoituksen kanssa, tai jos raportoivalla finanssilaitoksella on muita tilitietoja, jotka ovat ristiriidassa henkilön ilmoituksen kanssa. Finanssilaitoksen, joka käyttää palveluntarjoajaa itse annetun todistuksen tutkimiseen ja ylläpitämiseen, katsotaan tietävän tai sillä katsotaan olevan syy tietää samat tiedot kuin palveluntarjoaja.

Asiakirjanäyttöön sovellettavat periaatteet

Raportoiva finanssilaitos ei voi käyttää henkilön toimittamaa asiakirjanäyttöä, mikäli asiakirjanäyttö ei vahvista asiakirjanäytön esittävän henkilön henkilöllisyyttä. Asiakirjanäyttö ei ole luotettava esimerkiksi silloin, kun sen toimittaa luonnollinen henkilö, jonka ulkonäkö tai allekirjoitus eivät vastaa asiakirjanäytön valokuvaa tai allekirjoitusta. Raportoiva finanssilaitos ei voi käyttää asiakirjanäyttöä, jos se sisältää henkilön asemaa koskevan ilmoituksen kanssa ristiriidassa olevia tietoja, raportoivalla finanssilaitoksella on muita henkilön aseman kanssa ristiriidassa olevia tiliä koskevia tietoja tai asiakirjanäytöstä puuttuu tarvittavia tietoja henkilön aseman vahvistamiseksi.

Finanssilaitoksella ei ole velvollisuutta tutkia tilinhaltijan tarkastettua tilinpäätöstä tilinhaltijan statuksen (esim. aktiivinen vai passiivinen ei-finanssiyksikkö) oikeellisuuden varmistamiseksi. Mikäli finanssilaitos tutkii tilinpäätöksen, sillä on syy tietää, että ilmoitettu asema on epäluotettava tai virheellinen vain, jos tarkastetussa tilinpäätöksessä näkyvät tilinhaltijan tiedot eivät vastaa annettuja tietoja. Mikäli raportoiva finanssilaitos päättää käyttää tarkastettua tilinpäätöstä varmistaakseen, että tilinhaltija on aktiivinen ei-finanssiyksikkö, sen edellytetään tarkistavan taseen ja tuloslaskelman määrittääkseen, vastaavatko tilinhaltijan varat ja tulot aktiivisen ei-finanssiyksikön kriteereitä, sekä tarkistavan tilinpäätöksen huomautusten ja alaviitteiden mahdolliset maininnat siitä, onko tilinhaltija finanssilaitos.

Finanssilaitos voi halutessaan käyttää perustamisasiakirjoja varmistaakseen yksikön aseman.

Syy tietää ‑tapaukseen liittyvät rajoitukset

Sen määrittämiseksi, onko aiempaa yksikkötiliä ylläpitävällä finanssilaitoksella syy tietää, että yksikköön sovellettava status on epäluotettava tai virheellinen, raportoivalta finanssilaitokselta edellytetään vain sellaisten tietojen tutkimista, jotka ovat ristiriidassa ilmoitetun statuksen kanssa, mikäli kyseinen tieto sisältyy henkilön nykyiseen asiakkaan kantatiedostoon, viimeisimpään itse annettuun todistukseen ja asiakirjanäyttöön, viimeisimpään tilinavaussopimukseen ja viimeisimpään raportoivan finanssilaitoksen rahanpesun estämistä tai asiakkaan tuntemista koskevan menettelyn (AML/KYC) mukaan hankimaan dokumentaatioon.

Raportoivalla finanssilaitoksella, joka ylläpitää useita tilejä yksittäiselle henkilölle, on syy tietää, että henkilön asema on virheellinen henkilön pitämän toisen tilin tilitietojen perusteella, vain mikäli tilien yhdistämistä edellytetään yhdistämistä koskevien sääntöjen mukaan tai tilejä kohdellaan yhtenä tilinä VII jakson A kohdassa esitettyjen tiedonsaantivaatimusten täyttämiseksi.

Raportoiva finanssilaitos ei tiedä tai sillä ei ole syytä tietää, että itse annettu todistus tai asiakirjanäyttö on epäluotettava tai virheellinen yksinomaan siksi, että on tehty osoitteenmuutos valtiossa, joka on sama kuin edellisen osoitteen valtio. Lisäksi raportoiva finanssilaitos ei tiedä tai sillä ei ole syytä tietää, että itse annettu todistus tai asiakirjanäyttö on epäluotettava tai virheellinen yksinomaan siksi, että se havaitsee jonkin tunnusmerkeistä, jotka on lueteltu III jakson B kohdan 2 alakohdan c–e alakohdissa, ja kyseinen tunnusmerkki on ristiriidassa itse annetun todistuksen tai asiakirjanäytön kanssa. Seuraavissa esimerkeissä kuvataan tiedonsaantivaatimusten rajoitusten soveltamista:

B kohta – Käteisarvovakuutussopimuksia ja elinkorkosopimuksia koskevat vaihtoehtoiset menettelyt

B kohta sisältää yksittäisten edunsaajien tekemiä käteisarvovakuutussopimuksia ja elinkorkosopimuksia koskevat vaihtoehtoiset menettelyt, jotka yksinkertaistavat muuten sovellettavia huolellisuusmenettelyjä. Raportoiva finanssilaitos voi olettaa, että käteisarvovakuutussopimuksen tai elinkorkosopimuksen yksittäinen edunsaaja (muu kuin omistaja), joka saa kuolemantapauskorvauksen, ei ole raportoitava henkilö. Se voi kohdella tällaista finanssitiliä muuna kuin raportoitavana tilinä, ellei finanssilaitoksella ole tosiasiallista tietoa tai syytä tietää, että edunsaaja on raportoitava henkilö.

Finanssilaitoksella on syy tietää, että käteisarvovakuutussopimuksen tai elinkorkosopimuksen edunsaaja on raportoitava henkilö, jos raportoivan finanssilaitoksen keräämät ja edunsaajaan yhdistetyt tiedot sisältävät III jakson B kohdassa kuvattuja tunnusmerkkejä. Jos raportoivalla finanssilaitoksella on tosiasiallista tietoa tai syy tietää, että edunsaaja on raportoitava henkilö, raportoivan finanssilaitoksen on noudatettava III jakson B kohdassa kuvattuja menettelyjä.

Finanssilaitos voi käsitellä finanssitiliä, joka on jäsenen osuus ryhmäkäteisarvovakuutussopimuksesta tai ryhmäelinkorkosopimuksesta, ei raportoitavana finanssitilinä, siihen saakka, kunnes työntekijälle, todistuksenhaltijalle tai edunsaajalle suoritetaan maksu, jos finanssitili täyttää seuraavat vaatimukset:

• Ryhmäkäteisarvovakuutussopimus tai ryhmäelinkorkosopimus myönnetään työntekijälle ja siihen kuuluu vähintään 25 työntekijää tai todistuksenhaltijaa;
• työntekijällä tai todistuksenhaltijalla on oikeus saada intresseihinsä liittyvä sopimuksen arvo ja nimetä edunsaajia työntekijän kuoleman yhteydessä maksettavalle edulle; ja
• työntekijälle, todistuksenhaltijalle tai edunsaajalle maksettava kokonaismäärä ei ylitä 1 000 000 USD.

Ryhmäkäteisarvovakuutussopimuksella tarkoitetaan käteisarvovakuutusta, joka tarjoaa suojaa luonnollisille henkilöille, jotka ovat sopimuksen jäseniä työnantajan, ammatti- tai työntekijäjärjestön tai muun yhdistyksen tai ryhmän kautta; ja perii kultakin ryhmän jäseneltä (tai ryhmän sisäisen alaryhmän jäseneltä) maksun, joka määräytyy ottamatta huomioon muita ryhmän jäsenen (tai jäsenluokan) yksilöllisiä terveydentilan piirteitä kuin ikä, sukupuoli ja tupakointi. Ryhmäelinkorkosopimuksella tarkoitetaan elinkorkosopimusta, jossa velkojat ovat luonnollisia henkilöitä, jotka ovat sopimuksen jäseniä työnantajan, ammatti- tai työntekijäjärjestön tai muun yhdistyksen tai ryhmän kautta.

C kohta – Tilien yhdistämistä ja valuutanmuunnosta koskevat säännöt

C kohdan 1–3 alakohta – Tilien yhdistämistä koskevat säännöt

C kohdan 1–3 alakohdat sisältävät tilien yhdistämistä koskevat säännöt, joita raportoivien finanssilaitosten on noudatettava finanssitilien kokonaissaldon tai ‑arvon määrittämiseksi.

Ensimmäinen ja toinen tilien yhdistämistä koskeva sääntö ovat samanlaisia, mutta ensimmäistä sääntöä sovelletaan luonnollisten henkilöiden pitämiin finanssitileihin ja toista sääntöä sovelletaan yksikköjen pitämiin finanssitileihin. Sääntöjen mukaan:

• finanssilaitoksen edellytetään yhdistävän kaikki sen tai sen lähiyksikön pitämät tilit siltä osin kuin finanssilaitoksen tietokonejärjestelmät linkittävät tilit jonkin tietoelementin perusteella, esimerkiksi asiakasnumeron tai verotunnisteen. Jos tilit voidaan linkittää jollain tietoelementillä ja saldojen yksityiskohdat ovat saatavilla, mutta järjestelmä ei ilmoita tilien yhdistettyä saldoa, finanssilaitoksen tulee yhdistää tilit. Finanssilaitoksen tulee kuitenkin yhdistää ainoastaan saman tilinhaltijan pitämät tilit. Kaikki luonnollisen henkilön tai yksikön pitämät tilit on yhdistettävä. Jos luonnollisella henkilöllä on tili omissa nimissään ja hän on myös yksikön kontrolloiva henkilö, luonnollisen henkilön tiliä ja kyseisen yksikön tiliä ei yhdistetä. Jos tili on vapautettu eikä sitä täten pidetä finanssitilinä, sitä ei tarvitse lukea mukaan yhdistämismenettelyyn.
• jokaiselle yhteisesti pidetyn finanssitilin haltijalle on luettava kuuluvaksi yhteisesti pidetyn finanssitilin koko saldo tai arvo yhdistämisvaatimuksia sovellettaessa.

Kolmas tilien yhdistämistä koskeva sääntö on erityissääntö, jonka avulla määritetään, onko finanssitili suuriarvoinen tili. Tämän säännön perusteella finanssilaitoksen edellytetään muiden tilien yhdistämistä koskevien sääntöjen lisäksi yhdistävän kaikki finanssitilit, joiden asiakasvastaava tietää tai hänellä on syy tietää olevan suoraan tai välillisesti saman henkilön omistamia, kontrolloimia tai perustamia (muuten kuin asiamiehenä). Tähän vaatimukseen sisältyvät kaikki tilit, jotka asiakasvastaava on yhdistänyt toisiinsa nimen, suhdetta kuvaavan tunnuksen, asiakasnumeron, verotunnisteen tai vastaavan tunnisteen perusteella tai jotka asiakasvastaava tyypillisesti yhdistäisi toisiinsa finanssilaitoksen (tai osaston, liiketoimintayksikön tai yksikön, johon asiakasvastaava kuuluu) menettelyjen perusteella.

Tilien yhdistämistä ei kuitenkaan tarvitse tehdä niiltä osin, kuin lainsäädäntö estää finanssilaitosta yhdistämästä tilejä.

Seuraavissa esimerkeissä kuvataan tilien yhdistämistä koskevien sääntöjen soveltamista:

Seuraavissa esimerkeissä kuvataan asiakasvastaaviin sovellettavan erityisen yhdistämissäännön soveltamista:

C kohdan 4 alakohta – Valuutanmuunnosta koskeva sääntö

C kohdan 4 alakohta sisältää valuutanmuunnosta koskevan säännön, jonka mukaan kaikki dollareissa ilmaistut määrät ovat Yhdysvaltain dollareissa. Finanssilaitos voi käyttää määriä laskiessaan valuuttana euroa eikä sen tarvitse muuntaa tilien saldoja dollareiksi (esim. 250 000 USD rajaa laskiessaan). Finanssilaitos voi muuntaa dollarimääräiset rajat euromääräisiksi käyttäen raportoinnin kohdevuoden 31.12. julkaistua avistakurssia.

3.9 Soveltamisohje määritelmiä koskevaan VIII jaksoon

Tämä jakso sisältää määritelmät, jotka on jaettu viiteen aihealueeseen: A) Raportoiva finanssilaitos, B) Ei-raportoiva finanssilaitos, C) Finanssitili, D) Raportoitava tili, E) Muuta.

A kohta – Raportoiva finanssilaitos

A kohdan 1–2 alakohta – Raportoiva finanssilaitos

A kohdan 1 alakohdan mukaan raportoiva finanssilaitos on osallistuvan valtion finanssilaitos, joka ei ole ei-raportoiva finanssilaitos. Näin ollen finanssilaitos voi olla raportoiva finanssilaitos vain, jos se on osallistuvan valtion finanssilaitos, eikä se ole ei-raportoiva finanssilaitos. B kohdassa kuvataan ei-raportoivan finanssilaitoksen merkitystä antamalla useita eri määritelmiä. Ohjeessa finanssilaitoksella tarkoitetaan raportoivaa finanssilaitosta, ellei ko. kohdassa ole toisin todettu.

Osallistuvan lainkäyttöalueen finanssilaitos

Osallistuvan lainkäyttöalueen finanssilaitos määritellään A kohdan 2 alakohdassa seuraavasti:

• mikä tahansa finanssilaitos, jonka asuinvaltio on osallistuva lainkäyttöalue, lukuun ottamatta kyseisen finanssilaitoksen sivuliikettä, joka sijaitsee osallistuvan lainkäyttöalueen ulkopuolella; ja
• finanssilaitoksen sivuliike, joka sijaitsee osallistuvalla lainkäyttöalueella, vaikka finanssilaitoksen asuinvaltio ei ole kyseinen osallistuva lainkäyttöalue.

Ohjeessa lainkäyttöalueesta käytetään pääsääntöisesti käsitettä valtio, jolla tarkoitetaan valtiota ja muuta lainkäyttöaluetta.

Tätä sovellettaessa finanssilaitoksen asuinvaltio on osallistuvassa valtiossa, jos se kuuluu kyseisen valtion lainkäyttövaltaan (osallistuva valtio voi valvoa finanssilaitoksen raportointia). Jos finanssilaitoksen asuinvaltio on osallistuva valtio, se kuuluu kyseisen osallistuvan valtion lainkäyttövaltaan ja on näin ollen osallistuvan valtion finanssilaitos. Sellaisen trustin osalta, joka on finanssilaitos (riippumatta siitä, onko sen asuinvaltio osallistuvassa valtiossa), trustin katsotaan kuuluvan osallistuvan valtion lainkäyttövaltaan, jos yksi tai useampi sen trustinhoitajista asuu kyseisessä valtiossa, paitsi jos trusti raportoi kaikki yhteisen tietojenvaihtostandardin mukaisesti vaaditut tiedot trustin ylläpitämistä raportoitavista tileistä toiselle osallistuvalle valtiolle, koska sen asuinvaltio on kyseinen osallistuva valtio. Jos finanssilaitoksella (muulla kuin trustilla) ei kuitenkaan ole asuinvaltiota (koska se sivuutetaan verotuksessa tai sijaitsee valtiossa, jossa ei ole tuloverotusta), sen katsotaan kuuluvan osallistuvan valtion lainkäyttövaltaan ja on näin ollen osallistuvan valtion finanssilaitos, jos:

• se on perustettu osallistuvan valtion lainsäädännön mukaisesti;
• sen johto (mukaan lukien toimiva johto) sijaitsee osallistuvassa valtiossa; tai
• se on finanssivalvonnan alainen osallistuvassa valtiossa.

Tässä yhteydessä osallistuvalla valtiolla tarkoitetaan valtiota, joka on pannut täytäntöön yhteisen tietojenvaihtostandardin tämän luvun D kohdan 4 ja 5 alakohtien määritelmän mukaisesti.

Jos finanssilaitoksen (muulla kuin trustilla) asuinvaltio on kahdessa tai useammassa osallistuvassa valtiossa, kyseiseen finanssilaitokseen sovelletaan sen osallistuvan valtion tietojenvaihto- ja huolellisuusvelvoitteita, jossa se ylläpitää finanssitiliä (finanssitilejä).

Sivuliikkeellä tarkoitetaan finanssilaitoksen yksikköä, yritystä tai toimipaikkaa, jota pidetään valtion sääntelyjärjestelmän mukaan sivuliikkeenä tai jota säännellään muuten valtion lakien mukaan erillisenä muista finanssilaitoksen toimipaikoista, yksiköistä ja sivuliikkeistä. Sivuliikkeeseen kuuluu finanssilaitoksen yksikkö, yritys tai toimipaikka, joka sijaitsee finanssilaitoksen asuinvaltioksi katsotussa valtiossa, ja finanssilaitoksen yksikkö, yritys tai toimipaikka, joka sijaitsee valtiossa, jossa finanssilaitos on perustettu tai organisoitu. Kaikkia samassa valtiossa sijaitsevia raportoivien finanssilaitoksen yksiköitä, yrityksiä ja toimipaikkoja pidetään yhtenä sivuliikkeenä.

A kohdan 3–8 alakohta – Finanssilaitos

Suomessa CRS- ja DAC2-velvoitteet koskevat niitä, jotka ovat lainsäädännössä tarkoitettuja suomalaisia finanssilaitoksia. Toisin sanoen velvoitteiden edellytyksenä on se, että kyse on yksiköstä, yksikkö on suomalainen ja yksikön toiminta täyttää finanssilaitoksen tunnusmerkit.

Suomessa yksikkö voi esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla määritellä, onko se raportoiva finanssilaitos:

• Onko kyseessä sopimuksen tarkoittama yksikkö?
• Sijaitseeko yksikkö Suomessa?
• Onko yksikkö finanssilaitos?
• Onko kyse ei-raportoivasta finanssilaitoksesta (Non-Reporting Financial Institution)?

Yksikkö tarkoittaa oikeushenkilöä tai oikeudellista järjestelyä. Määritelmä on laaja. Käytännössä sen ulkopuolelle rajautuu ainoastaan luonnolliset henkilöt. Suomalaisena pidetään suomalaista finanssilaitosta tai muuta Suomessa asuvaa yksikköä.

Suomalaisia yksiköitä pidetään finanssilaitoksina, jos ne kuuluvat yhteen tai useampaan seuraavista luokista:

• Säilytyslaitos
• Talletuslaitos
• Sijoitusyksikkö
• Määritelty vakuutusyhtiö

Suomalaiset finanssilaitokset

Yleensä finanssilaitos sijaitsee siinä valtiossa, jonka finanssilakeja ja säännöksiä sen on noudatettava ja jonka valvova viranomainen valvoo sitä. Tämä ei kuitenkaan yksinomaan ratkaise finanssilaitoksen sijaintivaltiota.

Finanssilaitoksen asuin- ja sijaintivaltion määrittäminen ja finanssilaitoksen toteaminen suomalaiseksi on pääsääntöisesti ongelmatonta. Joissakin tapauksissa se ei ole kuitenkaan itsestään selvää. Tällöin Verohallinto määrittää finanssilaitoksen aseman sen valtion sopimuksen mukaan, missä valtiossa finanssilaitoksen verotuksellinen asuinpaikka on. Jos finanssilaitoksen verotuksellinen asuinpaikka on Suomi, Verohallinto pitää finanssilaitosta suomalaisena.

Tässä yhteydessä verotuksellinen asuinpaikka Suomessa tarkoittaa seuraavaa:

• Yhtiö on perustettu Suomessa.
• Ulkomainen yhtiö, joka harjoittaa toimintaa Suomessa täällä olevan kiinteän toimipaikan kautta
• Yksikkö, joka on johdettu tai valvottu Suomessa esimerkiksi seuraavissa tilanteissa:
  • trustit ja muut vastaavat järjestelyt katsotaan tässä yhteydessä suomalaisiksi, jos joku trustinhoitaja tai asettaja tai muu vastaavassa asemassa oleva on Suomessa asuva henkilö
  • yhtymät, joita johtaa tai valvoo Suomessa asuva henkilö

Jos yksiköllä on asuinpaikka Suomen lisäksi toisessa valtiossa, yksikön on sovellettava Suomen lainsäädäntöä Suomessa pidettyjen raportoitavien tilien osalta.

Tytäryhtiöt ja sivuliikkeet

Raportoivana suomalaisena finanssilaitoksena pidetään ulkomaisen yksikön tytäryhtiötä tai sivuliikettä, joka harjoittaa liiketoimintaa Suomessa säilytyslaitoksena, talletuslaitoksena, sijoitusyksikkönä tai määriteltynä vakuutusyhtiönä.

Suomessa asuvien finanssilaitosten muualla kuin Suomessa sijaitsevat tytäryhtiöt ja sivuliikkeet eivät ole laissa tarkoitettuja suomalaisia finanssilaitoksia. Näitä yksiköitä koskevat sen valtion säännöt, jossa yksiköt sijaitsevat. Jos tytäryhtiön tai sivuliikkeen asiakkaan tiliä pitää ja ylläpitää suomalainen finanssilaitos, tiliä pidetään suomalaisen finanssilaitoksen tilinä.

Säilytyslaitos

A kohdan 4 alakohdan mukaan säilytyslaitoksella tarkoitetaan yksikköä, joka olennaisena osana liiketoimintaansa pitää finanssivaroja toisten lukuun.

Lisäksi alakohtaan sisältyy ”olennaisena osana” ‑testi. Yksikkö pitää finanssivaroja toisten lukuun olennaisena osana liiketoimintaansa, jos varojen pitämisestä ja siihen liittyvistä finanssipalveluista johtuva yksikön bruttotulo on vähintään 20 prosenttia yksikön bruttotulosta seuraavista lyhempänä aikana:

• kolmivuotisjakso, joka päättyy 31.12. (tai kalenterivuodesta poikkeavan tilikauden viimeisenä päivänä) ennen vuotta, jona asia ratkaistaan; tai
• jakso, jonka yksikkö on ollut olemassa.

Varojen pitämisestä ja siihen liittyvistä finanssipalveluista johtuva yksikön bruttotulo tarkoittaa säilytystilejä, tilinhoitoa ja siirtomaksuja, säilytettyjä finanssivaroja koskevien arvopaperikauppojen toteuttamisesta ja hinnoittelusta ansaittuja provisioita ja maksuja, säilytettyihin finanssivaroihin liittyvien luottojen myöntämisestä ansaittuja tuloja (tai tällaisen luoton myöntämisen kautta ansaitut tulot), tuloja, jotka on ansaittu säilytettyjen finanssivarojen osto- ja myyntihinnan eron perusteella, ja yksikön säilyttämiin (tai mahdollisesti jatkossa säilyttämiin) varoihin liittyvästä rahoitusneuvonnan antamisesta saatuja maksuja ja selvitys- ja toimituspalvelumaksuja.

Yksiköitä, jotka pitävät finanssivaroja toisten lukuun, kuten säilyttäjäpankkeja, meklareita ja arvopaperikeskuksia, pidetään yleensä säilytyslaitoksina. Yksiköt, jotka eivät pidä finanssivaroja toisten lukuun, kuten vakuutuksenvälittäjät, eivät ole säilytyslaitoksia.

Talletuslaitos

A kohdan 5 alakohdan mukaan talletuslaitoksella tarkoitetaan yksikköä, joka vastaanottaa talletuksia säännönmukaisen pankki- tai samanlaisen liiketoiminnan puitteissa.

Yksikön katsotaan harjoittavan pankki- tai samanlaista liiketoimintaa, mikäli säännönmukaisen asiakasliiketoiminnan puitteissa yksikkö vastaanottaa talletuksia tai muita samanlaisia varojen sijoituksia ja harjoittaa säännönmukaisesti yhtä tai useampaa seuraavista toiminnoista:

• myöntää henkilökohtaisia lainoja, kiinne- ja yrityslainoja tai muita lainoja, tai myöntää muita luottoja;
• ostaa, myy tai diskonttaa seuraavia tai neuvottelee niistä: saatavat, osamaksuvelvollisuudet, velkakirjat, asetteet, sekit, vekselit, tunnusteet tai muut velka-asiakirjat;
• avaa rembursseja ja neuvottelee asetteista;
• tarjoaa trusti- tai varainhoitopalveluja;
• rahoittaa valuutanvaihtoa; tai
• on osallisena rahoitusliisauksissa tai liisattujen varojen käsittelyssä tai ostaa tai myy niitä.

Yksikön ei katsota harjoittavan pankki- tai samanlaista liiketoimintaa, mikäli yksikkö yksinomaan hyväksyy talletuksia henkilöiltä vakuudeksi tai takuuksi kiinteistön myynnin tai vuokraamisen yhteydessä tai yksikön ja yksikölle vakuuden luovuttaneen henkilön välisen vastaavanlaisen rahoitusjärjestelyn yhteydessä.

Talletuslaitoksina pidetään yleensä säästöpankkeja, liikepankkeja, asuntosäästörahastoja ja luotto-osuuskuntia. Se, harjoittaako yksikkö pankki- tai samanlaista liiketoimintaa, määritetään sen harjoittamien todellisten toimintojen luonteen perusteella. Pankkien lisäksi, siis mikä tahansa yksikkö, joka liike- tai ammattitoimintana vastaanottaa talletuksia Suomessa laissa kuvatulla tavalla, on laissa tarkoitettu talletuslaitos riippumatta siitä, onko se luottolaitostoiminnasta annetun lain mukainen luottolaitos. Esimerkiksi ennalta ladattavia maksukortteja tai sähköistä ns. e-rahaa liikkeelle laskeva yksikkö on usein talletuslaitos.

Jakson VIII D kohdan 9 alakohdan g alakohdassa kuvatuksi aktiiviseksi ei-finanssiyksiköksi lasketaan yksikkö, joka suorittaa pääasiallisesti rahoitus- ja suojaustransaktioita sellaisten lähiyksiköiden kanssa tai niitä varten, jotka eivät ole finanssilaitoksia, eikä tarjoa rahoitus- tai suojauspalveluja millekään yksikölle, joka ei ole lähiyksikkö, edellyttäen, että kaikkien tällaisten lähiyksiköiden ryhmä harjoittaa pääasiallisesti muuta liiketoimintaa kuin finanssilaitostoimintaa. Koska käteisvarojen hallinnan tarkoituksena on yleensä vähentää ulkoista velkaa ja lisätä käytettävissä olevaa likviditeettiä lähiyksiköiden puolesta, käteisvarojen hallinta katsotaan aktiivista ei-finanssiyksikköä määritettäessä rahoitustransaktioksi. Sen vuoksi aktiiviseksi ei-finanssiyksiköksi lasketaan yksikkö, joka harjoittaa käteisvarojen hallintaa sellaisen yhden tai usean lähiyksikön puolesta, joka ei ole finanssilaitos, eikä tarjoa käteisvarojen hallintapalveluja millekään yksikölle, joka ei ole lähiyksikkö, edellyttäen, että kaikkien tällaisten lähiyksiköiden ryhmä harjoittaa pääasiallisesti muuta liiketoimintaa kuin finanssilaitostoimintaa.

Sijoitusyksikkö

Sijoitusyksiköllä tarkoitetaan kahdentyyppisiä yksiköitä: yksiköitä, jotka pääasiallisesti harjoittavat liiketoimintana sijoitustoimintaa tai ‑toimenpiteitä muiden henkilöiden puolesta, ja yksiköitä, joita edellä mainitut yksiköt tai muut finanssilaitokset hallinnoivat.

A kohdan 6 alakohdan a alakohdassa määritellään ensimmäiseksi sijoitusyksikön tyypiksi mikä tahansa yksikkö, joka pääasiallisesti harjoittaa liiketoimintana yhtä tai useampaa seuraavista toiminnoista tai toimenpiteistä asiakasta varten tai asiakkaan puolesta:

• kaupankäynti rahamarkkinainstrumenteilla (sekki, velkakirja, talletustodistus, johdannainen jne.); ulkomaan valuutalla; valuutta-, korko- ja indeksi-instrumenteilla; siirrettävillä arvopapereilla; tai kaupankäynti hyödykefutuureilla;
• yksilöllinen ja kollektiivinen salkunhoito; tai
• muu finanssivarojen tai rahan sijoittaminen, hoito tai hallinnointi muiden henkilöiden puolesta.

Edellä mainittuihin toimintoihin ja toimenpiteisiin ei kuulu ei-sitovien sijoitusneuvojen antaminen asiakkaalle.

A kohdan 6 alakohdan b alakohdassa määritellään toisen sijoitusyksikön tyypiksi mikä tahansa yksikkö, jonka bruttotulo on saatu pääasiallisesti finanssivarojen sijoittamisesta, uudelleensijoittamisesta tai niillä käytävästä kaupasta, jos yksikköä hallinnoi toinen yksikkö, joka on talletuslaitos, säilytyslaitos, määritelty vakuutusyhtiö tai A kohdan 6 alakohdan a alakohdassa kuvattu sijoitusyksikkö.

Yksikköä hallinnoi toinen yksikkö, jos hallinnoiva yksikkö suorittaa joko suoraan tai toisen palveluntarjoajan kautta A kohdan 6 alakohdan a alakohdassa kuvattuja toimintoja ja toimenpiteitä hallinnoidun yksikön puolesta. Yksikkö ei kuitenkaan hallinnoi toista yksikköä, jollei sillä ole mahdollisuutta tehdä harkinnanvaraisia päätöksiä yksikön varojen (kaikkien tai osan) hallinnoimiseksi. Jos yksikköä hallinnoi yhdistelmä finanssilaitoksia, ei-finanssiyksiköitä tai luonnollisia henkilöitä, katsotaan, että yksikköä hallinnoi toinen yksikkö, joka on A kohdan 6 alakohdan a alakohdassa kuvattu talletuslaitos, säilytyslaitos, määritelty vakuutuslaitos tai sijoitusyksikkö, jos jokin hallinnoivista yksiköistä on tällainen toinen yksikkö.

Yksikköä hallinnoi toinen yksikkö, jos hallinnoiva yksikkö suorittaa joko suoraan tai palveluntarjoajan välityksellä hallinnoidun yksikön puolesta mitä tahansa toimista tai toimenpiteistä, jotka on kuvattu A kohdan 6 alakohdan a alakohdassa. Näihin toimiin ja toimenpiteisiin kuuluu kaupankäynti rahamarkkinainstrumenteilla, ulkomaanvaluutalla, valuutta-, korko- ja indeksi-instrumenteilla tai siirrettävillä arvopapereilla, kaupankäynti hyödykefutuureilla, yksilöllinen ja kollektiivinen salkunhoito tai muu finanssivarojen tai rahan sijoittaminen, hoito tai hallinnointi muiden henkilöiden puolesta. Lisäksi hallinnoivalla yksiköllä on oltava mahdollisuus tehdä harkinnanvaraisia päätöksiä yksikön varojen hallinnoimiseksi (kokonaan tai osittain). Mikäli hallinnoivalla yksiköllä on tällainen mahdollisuus tehdä harkinnanvaraisia päätöksiä yksikön varojen hallinnoimiseksi, katsotaan sen hallinnoivan toista yksikköä (”managed by”), vaikka se ei muutoin hallinnoisi yksikköä. Toisin sanoen, pelkkä varojen (tai osan varoista) itsenäinen hallinnointioikeus täyttää sijoitusyksikön määritelmässä tarkoitetun hallinnoinnin.

Yksikköä, joka esimerkiksi sijoittaa kaikki varansa tai osan niistä sijoitusrahastoon, pörssilistattuun rahastoon tai vastaavaan sijoitusvälineeseen, ei pidetä sijoitusrahaston, pörssilistatun rahaston tai vastaavan sijoitusrahaston hallinnoimana, ellei sitä muutoin hallinnoi toinen finanssilaitos.

Yksikön katsotaan harjoittavan pääasiallisesti liiketoimintana yhtä tai useampaa A kohdan 6 alakohdan a alakohdassa kuvattua toimintaa tai A kohdan 6 alakohdan b alakohtaa sovellettaessa yksikön bruttotulon katsotaan johtuvan pääasiallisesti finanssivarojen sijoittamisesta, uudelleensijoittamisesta tai niillä käytävästä kaupasta, jos asianomaisesta toiminnasta johtuva yksikön bruttotulo on vähintään 50 prosenttia yksikön bruttotulosta seuraavista lyhempänä aikana:

• kolmivuotisjakso, joka päättyy sitä vuotta edeltävän vuoden 31.12, jona asia ratkaistaan; tai
• jakso, jonka yksikkö on ollut olemassa.

A kohdan 6 alakohdassa kuvattu sijoitusyksikkö ei tarkoita yksikköä, joka on aktiivinen ei-finanssiyksikkö, koska kyseinen yksikkö täyttää jonkin D kohdan 9 alakohdan d–g alakohdassa mainituista kriteereistä (eli muuhun kuin finanssiryhmään kuuluvat ei-finanssiyksiköt ja rahoituskeskukset, jotka ovat holdingyhtiöitä; ei-finanssiyksiköt, jotka ovat startup-yrityksiä; ja ei-finanssiyksiköt, jotka ovat realisoimassa varansa tai selviämässä konkurssista).

Yksikköä pidetään yleensä sijoitusyksikkönä, jos se toimii tai esiintyy yhteissijoitusvälineenä, sijoitusrahastona, pörssilistattuna rahastona, yksityisenä pääomarahastona, hedgerahastona, riskipääomarahastona, lainapääomaa käyttävänä yritysostorahastona tai minä tahansa samankaltaisena sijoitusvälineenä, jonka sijoitusstrategiana on sijoittaa, uudelleensijoittaa ja käydä kauppaa finanssivaroilla. Yksikkö, joka pääasiallisesti harjoittaa liiketoimintana suorien, ei-velkaosuuksien kiinteään omaisuuteen sijoittamista, hoitamista tai hallinnointia muiden henkilöiden puolesta, ei ole sijoitusyksikkö. Esimerkiksi suomalaiset asunto-osakeyhtiöt eivät tyypillisesti ole sijoitusyksiköitä. Yksikön oikeudellisella muodolla ei ole asian ratkaisemisen kannalta merkitystä, vaan esimerkiksi kiinteään omaisuuteen sijoittava rahasto edellytykset täyttäessään ei ole sijoitusyksikkö. Luonnollinen henkilö ei ole sijoitusyksikkö, vaikka sillä olisikin edellä kuvattua sijoitustoimintaa.

Suorat sijoitukset suomalaisen asunto-osakeyhtiön ja keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön osakkeisiin rinnastetaan yleensä suoriksi kiinteän omaisuuden varoiksi. Sen sijaan sijoitus niin sanottuun ei-keskinäiseen kiinteistöosakeyhtiön osakkeisiin tai esimerkiksi sijoitus rahastoon, joka sijoittaa kiinteistöosakeyhtiöön, ei ole suora sijoitus kiinteään omaisuuteen.

A kohdan 6 alakohdassa todetaan myös, että määritelmää sijoitusyksikkö on tulkittava tavalla, joka vastaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastaisen toimintaryhmän (FATF) suosituksessa finanssilaitoksen määritelmästä käytettyjä samanlaisia käsitteitä.

Seuraavissa esimerkeissä kuvataan A kohdan 6 alakohdan soveltamista:

Finanssivarat

Finanssivaroilla tarkoitetaan kaikkia varoja, joita voidaan pitää finanssilaitoksen ylläpitämällä tilillä.

Tässä yhteydessä A kohdan 7 alakohdan mukaan finanssivaroihin sisältyvät arvopaperi (esimerkiksi yhtiön osake, yhtymäosuus tai todellinen etuuden omistajuus laajalti omistetussa tai julkisen kaupankäynnin kohteena olevassa yhtymässä tai trustissa; velkakirja, joukkovelkakirja, debentuuri tai muu velka-asiakirja), yhtymäosuus, hyödyke, swap-sopimus (esimerkiksi koronvaihtosopimukset, valuutanvaihtosopimukset, viitekoronvaihtosopimukset, enimmäis- ja vähimmäiskorkojen vaihtosopimukset, hyödykkeisiin perustuvat vaihtosopimukset, osakkeenvaihtosopimukset, osakeindeksien vaihtosopimukset ja samankaltaiset sopimukset), vakuutussopimus tai elinkorkosopimus tai muu osuus (mukaan lukien futuuri- tai termiinisopimus tai optio) arvopaperista, yhtymäosuudesta, hyödykkeestä, vaihtosopimuksesta, vakuutussopimuksesta tai elinkorkosopimuksesta. Finanssivaroihin eivät kuitenkaan sisälly velaton suora osuus kiinteästä omaisuudesta tai hyödykkeet, jotka ovat aineellisia tuotteita, kuten vehnä.

Finanssivaroina pidetään yleensä siirtokelpoisia velkakirjalainoja, joilla käydään kauppaa säännellyillä markkinoilla tai OTC-markkinoilla ja joita jaetaan finanssilaitosten kautta ja pidetään niissä, sekä kiinteistörahaston osuuksia tai osakkeita. Finanssivaroina ei sen sijaan yleensä pidetä suomalaisen asunto-osakeyhtiön tai keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön osakkeita, vaan ne rinnastetaan tässä yhteydessä suoraan osuuteen kiinteästä omaisuudesta.

Määritelty vakuutusyhtiö

A kohdan 8 alakohdan mukaan määritellyllä vakuutusyhtiöllä tarkoitetaan yksikköä, joka on vakuutusyhtiö (tai vakuutusyhtiön holdingyhtiö), joka antaa käteisarvovakuutussopimuksia (Cash Value Insurance Contract) tai elinkorkosopimuksia (Annuity Contract) tai on velvollinen suorittamaan maksuja niihin liittyen.

Vakuutusyhtiö on yksikkö,

• jota säännellään vakuutustoimintana lainsäädännön, säädösten tai käytäntöjen mukaisesti missä tahansa valtiossa, jossa yksikkö harjoittaa liiketoimintaa
• jonka vakuutuksesta, jälleenvakuutuksesta ja elinkorkosopimuksista saatava bruttotulo (esimerkiksi bruttovakuutusmaksut ja bruttosijoitustulot) ylittää välittömästi edeltävänä kalenterivuonna 50 prosenttia kaikista kyseisen vuoden bruttotuloista tai
• jonka vakuutukseen, jälleenvakuutukseen ja elinkorkosopimuksiin liittyvä varojen kokonaisarvo milloin tahansa välittömästi edeltävänä kalenterivuonna ylittää 50 prosenttia kaikista kyseisen vuoden kokonaisvaroista.

Useimpia henkivakuutusyhtiöitä pidetään yleensä määriteltyinä vakuutusyhtiöinä. Yksiköt, jotka eivät myönnä käteisarvovakuutussopimuksia tai elinkorkosopimuksia eivätkä ole velvollisia maksamaan niihin liittyviä maksuja, kuten useimmat ei-henkivakuutusyhtiöt, useimmat vakuutusyhtiöiden holdingyhtiöt ja vakuutusmeklarit, eivät ole määriteltyjä vakuutusyhtiöitä.

Suomessa määriteltyjä vakuutusyhtiöitä ovat yleensä esimerkiksi vakuutusyhtiölaissa (1062/1979) tarkoitettu vakuutusyhtiö, työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa (354/1997) tarkoitettu työeläkevakuutusyhtiö, vakuutusyhdistyslaissa (1250/1987) tarkoitettu vakuutusyhdistys tai ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetussa laissa (398/1995) tarkoitettu ulkomaisen vakuutusyhtiön sivuliike, mikäli ne antavat laissa tarkoitettuja käteisarvovakuutussopimuksia tai elinkorkosopimuksia.

Vakuutusyhtiön varaustoiminnot eivät tee siitä säilytyslaitosta, talletuslaitosta tai sijoitusyksikköä.

B kohta – Ei-raportoiva finanssilaitos

B kohdan 1 alakohta – Yleistä

B kohdan 1 alakohdassa esitetään ei-raportoivien finanssilaitosten (eli joita raportointivaatimus ei koske) eri luokat. Ei-raportoivalla finanssilaitoksella tarkoitetaan finanssilaitosta, joka on:

• julkisen vallan yksikkö, kansainvälinen järjestö tai keskuspankki, muutoin kuin sellaisen maksun osalta, joka saadaan obligaatiosta, joka pidetään tyypiltään sellaisen kaupallisen rahoitustoiminnan yhteydessä, jota määritelty vakuutusyhtiö, säilytyslaitos tai talletuslaitos harjoittaa;
• laajan osallistumisen eläkerahasto; suppean osallistumisen eläkerahasto; julkisen vallan yksikön, kansainvälisen järjestön tai keskuspankin eläkerahasto; tai kvalifioitu luottokorttien liikkeellelaskija;
• Suomessa ei ole direktiivissä ja standardissa (jakso VIII, B.1.c kohta) mainittuja erikseen kansallisesti listattuja ns. vähäisen riskin finanssilaitoksia, jotka katsottaisiin ei-raportoitaviksi finanssilaitoksiksi. Mikäli finanssilaitoksen tilinhaltija on tämän kohdan mukainen finanssilaitos, ratkaistaan sen ei-raportoiva -status sijaintivaltionsa perusteella;
• vapautettu yhteissijoitusväline; tai
• trusti sikäli kuin sen trustinhoitaja on raportoiva finanssilaitos ja raportoi kaikista tiedoista, joista on I jakson mukaisesti raportoitava kaikkien trustin raportoitavien tilien osalta.

B kohdan 2–4 alakohta – Julkisen vallan yksikkö, kansainvälinen järjestö ja keskuspankki

Finanssilaitos, joka on julkisen vallan yksikkö, kansainvälinen järjestö tai keskuspankki, on ei-raportoiva finanssilaitos B kohdan 1 alakohdan a alakohdan mukaan muutoin kuin sellaisen maksun osalta, joka saadaan obligaatiosta, joka pidetään tyypiltään sellaisen kaupallisen rahoitustoiminnan yhteydessä, jota määritelty vakuutusyhtiö, säilytyslaitos tai talletuslaitos harjoittaa. Näin ollen esimerkiksi keskuspankki, joka harjoittaa kaupallista rahoitustoimintaa, kuten toisten henkilöiden puolesta välittäjänä toimiminen muutoin kuin keskuspankin ominaisuudessa, ei ole ei-raportoiva finanssilaitos B kohdan 1 alakohdan a alakohdan mukaan sellaisen toiminnan yhteydessä pidettyyn tiliin liittyvien vastaanotettujen maksujen osalta.

Julkisen vallan yksikkö

B kohdan 2 alakohdan mukaan julkisen vallan yksikkö tarkoittaa valtion julkishallintoa, valtion valtiollista osaa (joka käsittää osavaltion, maakunnan, piirikunnan, kunnan tai paikallisen viranomaisen) tai valtion tai yhden tai useamman edellä mainitun kokonaan omistamaa laitosta tai välinettä. Siihen kuuluvat myös valtion erottamattomat osat, kontrolloidut yksiköt ja valtiolliset osat. Erottamattomat osat ja kontrolloidut yksiköt määritellään B kohdan 2 alakohdan a–b alakohdassa, ja niiltä edellytetään, ettei mikään osa niiden tulosta tule yksityishenkilöiden hyväksi. Vaikka B kohdan 2 alakohdan c alakohdassa selitetään, milloin tästä on kyse, tulojen voidaan katsoa tulevan yksityishenkilöiden hyväksi, mikäli tulosta on hyötyä yksityishenkilöille heidän käyttäessään julkisen vallan yksikköä henkilökohtaisten sijoitusten tekemiseen, tai jos yksityishenkilöt muuttavat tulojen alkuperäistä käyttötarkoitusta käyttämällä vaikutusvaltaa tai kontrollia valtion suorasti tai epäsuorasti hyväksymillä keinoilla.

Kansainvälisen kaupan ja kehityksen edistämiseksi monet valtiot ovat perustaneet viennin tai kehityksen rahoitusohjelmia tai ‑virastoja, jotka voivat joko myöntää lainoja suoraan tai vakuuttaa tai taata kaupallisten lainanantajien myöntämiä lainoja. Näitä laitoksia pidetään yleensä julkisen vallan yksikköinä ja näin ollen ei-raportoivina finanssilaitoksina.

Selvyyden vuoksi todettakoon, että julkisen vallan yksikkö on ei-raportoiva finanssilaitos ainoastaan, mikäli se on finanssilaitos. Ne julkisen vallan yksiköt, jotka eivät ole finanssilaitoksia, ovat joko aktiivisia tai passiivisia ei-finanssiyksiköitä. Koska julkisen vallan yksiköiden osalta on erikseen säädetty, ettei niitä käsitellä raportoitavina henkilöinä, eivät niiden tilit ole raportoitavia tilejä.

Kansainvälinen järjestö

B kohdan 3 alakohdan mukaan kansainvälisellä järjestöllä tarkoitetaan kansainvälistä järjestöä tai sen kokonaan omistamaa laitosta tai välinettä. Se käsittää minkä tahansa hallitustenvälisten järjestön (mukaan lukien ylikansallinen järjestö),

• joka muodostuu pääasiallisesti hallituksista,
• jolla on voimassa päämajasopimus tai olennaisilta osiltaan vastaava sopimus valtion kanssa ja
• jonka tulo ei tule yksityishenkilöiden hyväksi (B kohdan 2 alakohdan c alakohdan periaatteiden mukaisesti).

Päämajasopimukseen rinnastetaan järjestelyt, jotka oikeuttavat valtiossa sijaitsevien organisaation toimipaikkojen tai laitosten (esimerkiksi alaosasto tai paikallinen tai alueellinen toimisto) saamaan vastaavia etuja ja erivapauksia.

Keskuspankki

B kohdan 4 alakohdan mukaan keskuspankilla tarkoitetaan laitosta, joka on lain tai julkisen vallan hyväksynnän mukaan pääasiallinen viranomainen, muu kuin jäsenvaltion julkinen valta itse, joka laskee liikkeelle välineitä, joiden on tarkoitus kiertää valuuttana. Tällainen laitos on yleensä sen valtion pankkivarantojen säilytyksenhoitaja, jonka lainsäädännön nojalla se on organisoitu. Se voi käsittää välineen, joka on valtion julkisesta vallasta erillinen, olipa se valtion kokonaan tai osittain omistama tai ei.

B kohdan 5–7 alakohta – Rahastot

Laajan osallistumisen eläkerahasto

B kohdan 5 alakohdan mukaan laajan osallistumisen eläkerahastolla tarkoitetaan rahastoa (oikeudellisesta muodosta riippumatta), joka on perustettu antamaan eläke-, työkyvyttömyys- tai kuolintapausetuuksia tai mitä tahansa niiden yhdistelmiä edunsaajille, jotka ovat yhden tai useamman työnantajan nykyisiä tai entisiä työntekijöitä (tai näiden työntekijöiden nimeämiä henkilöitä), tehdyn työn vastikkeena, edellyttäen että:

• rahastolla ei ole ainoatakaan edunsaajaa, jolla on oikeus enempään kuin viiteen prosenttiin rahaston varoista;
• rahasto on sääntelyn alainen ja antaa tietoja veroviranomaisille; ja
• täyttää ainakin yhden neljästä B kohdan 5 alakohdan c alakohdassa mainituista vaatimuksista:
  • rahaston verokohtelu on edullinen;
  • suurin osa maksuista saadaan sitä rahoittavilta työnantajilta;
  • jaot tai nostot sallitaan vain erityisten tapahtumien sattuessa; ja
  • työntekijöiden maksujen määrää on rajoitettu.

B kohdan 5 alakohdan b alakohdassa edellytettävä tietojen raportointi saattaa vaihdella valtioittain. Toinen valtio saattaa edellyttää rahaston ilmoittavan tiedot edunsaajistaan vuosittain, kun taas toinen valtio saattaa edellyttää rahaston ilmoittavan tiedot maksuistaan ja niihin liittyvistä veronhuojennuksista kuukausittain sekä tiedot edunsaajistaan ja rahoittavilta työnantajilta saamistaan kokonaismaksuista vuosittain. Se, ilmoittaako rahasto tietoja asianomaisille veroviranomaisille siinä valtiossa, jossa se on perustettu tai se toimii, on ratkaisevaa sen kannalta, täyttääkö rahasto kyseisen alakohdan edellytykset.

Suppean osallistumisen eläkerahasto

Suppean osallistumisen eläkerahastolla tarkoitetaan B kohdan 6 alakohdan mukaan rahastoa (oikeudellisesta muodosta riippumatta), joka on perustettu antamaan eläke-, työkyvyttömyys- tai kuolintapausetuuksia edunsaajille, jotka ovat yhden tai useamman työnantajan nykyisiä tai entisiä työntekijöitä (tai näiden työntekijöiden nimittämiä henkilöitä), tehdyn työn vastikkeena, edellyttäen, että kaikki alakohdassa mainitut edellytykset täyttyvät.

B kohdan 6 alakohdan c alakohdassa edellytetään, että työnantaja- ja työntekijämaksuja rahastoon on rajoitettu työntekijän ansiotulon ja korvauksen perusteella. Alakohdassa ei oteta kynnysmäärän laskemisessa huomioon tiettyjä varojen siirtoja (kuten C kohdan 17 alakohdan a alakohdassa kuvattuja varojen siirtoja eläketileiltä), mutta myös muita varojen siirtoja voidaan jättää huomioimatta, kuten sellaisia, jotka liittyvät B kohdan 5–7 alakohdassa kuvattuihin muihin järjestelyihin.

B kohdan 6 alakohdan e alakohdassa edellytettävä tietojen raportointi saattaa vaihdella valtion mukaan. Kuten edellä mainitaan laajan osallistumisen eläkerahaston osalta, se, ilmoittaako rahasto tietoja asianomaisille veroviranomaisille siinä valtiossa, jolla se on perustettu tai se toimii, on ratkaisevaa sen kannalta, täyttääkö rahasto kyseisen alakohdan edellytykset.

Julkisen vallan yksikkö, kansainvälinen järjestö tai keskuspankki (eli vapautetun tosiasiallisen etuuden omistajan eläkerahasto)

B kohdan 7 alakohdan mukaan julkisen vallan yksikön, kansainvälisen järjestön tai keskuspankin eläkerahastolla tarkoitetaan rahastoa, jonka julkisen vallan yksikkö, kansainvälinen järjestö tai keskuspankki on perustanut antamaan eläke-, työkyvyttömyys- tai kuolintapausetuuksia edunsaajille tai osallistujille, jotka ovat nykyisiä tai entisiä työntekijöitä (tai näiden työntekijöiden nimittämiä henkilöitä) tai jotka eivät ole nykyisiä tai entisiä työntekijöitä, jos näille edunsaajille tai osallistujille suoritetut etuudet ovat vastiketta julkisen vallan yksikölle, kansainväliselle järjestölle tai keskuspankille tehdystä henkilökohtaisesta työstä.

B kohdan 8 alakohta – Kvalifioitu luottokorttien liikkeellelaskija

B kohdan 8 alakohdan mukaan kvalifioitu luottokorttien liikkeellelaskija on finanssilaitos, joka täyttää seuraavat vaatimukset:

• finanssilaitos on finanssilaitos yksinomaan sen vuoksi, että se on luottokorttien liikkeellelaskija, joka vastaanottaa talletuksia vain, kun asiakas suorittaa erääntyneen debetsaldon ylittävän maksun kortin osalta eikä liikamaksua palauteta asiakkaalle välittömästi; ja
• 1.1.2016 alkaen tai sitä ennen finanssilaitos toteuttaa toimintaperiaatteet ja menettelyt joko estääkseen asiakasta suorittamasta 50 000 USD suuremman liikamaksun tai varmistaakseen, että jokainen 50 000 USD suurempi liikamaksu (ja erääntynyt debetsaldo kortin osalta), soveltaen kummassakin tapauksessa VII jakson C kohdassa esitettyjä sääntöjä tilien yhdistämisestä ja valuutanmuunnoksesta, palautetaan asiakkaalle 60 kalenteripäivän kuluessa. Tätä sovellettaessa asiakkaan liikamaksu ei viittaa saataviin riidanalaisten maksujen osalta mutta käsittää saatavat, jotka ovat seurausta tavarapalautuksista.

Finanssilaitoksen, joka on perustettu tai organisoitu 1.1.2016 jälkeen, on täytettävä B kohdan 8 alakohdan b alakohdassa kuvattu edellytys kuuden kuukauden kuluessa finanssilaitoksen perustamisesta tai organisoimisesta.

Raportoivan finanssilaitoksen, joka ei täytä kvalifioidun luottokorttien liikkeellelaskijan edellytyksiä, mutta vastaanottaa talletuksia, kun asiakas suorittaa erääntyneen debetsaldon ylittävän maksun luottokortin tai uusiutuvan luottolimiittitilin osalta, ei tarvitse raportoida talletustilistä, mikäli se täyttää C kohdan 17 alakohdan f alakohdassa kuvatut muiden kuin finanssitilien edellytykset.

B kohdan 1 alakohdan c alakohta – Vähäisen riskin ei-raportoivat finanssilaitokset

Suomessa ei ole ns. kansallista listaa, jolle olisi listattu vähäisen riskin ei-raportoivia finanssilaitoksia.

B kohdan 9 alakohta – Vapautettu yhteissijoitusväline

B kohdan 9 alakohdan mukaan vapautetulla yhteissijoitusvälineellä tarkoitetaan sijoitusyksikköä, jota säännellään yhteissijoitusvälineenä, edellyttäen, että kaikkia osuuksia yhteissijoitusvälineestä hallitsevat luonnolliset henkilöt tai yksiköt, jotka eivät ole raportoitavia henkilöitä (esimerkiksi koska ne ovat finanssilaitoksia) lukuun ottamatta passiivista ei-finanssiyksikköä, jossa kontrolloivat henkilöt ovat raportoitavia henkilöitä.

Direktiivin mukaan sijoitusyksikköä, jota säännellään yhteissijoitusvälineenä, ei voida jättää pitämättä B kohdan 9 alakohdan mukaisena vapautettuna yhteissijoitusvälineenä pelkästään siksi, että yhteissijoitusväline on laskenut liikkeeseen fyysisiä haltijaosakkeita, edellyttäen, että:

• yhteissijoitusvälineen osakkeita ei ole laskettu eikä lasketa liikkeelle fyysisinä haltijaosakkeina 31.12.2015 jälkeen;
• yhteissijoitusväline poistaa kaikki tällaiset osakkeet liikkeestä takaisinlunastuksen yhteydessä;
• yhteissijoitusväline soveltaa II–VII jaksossa olevia huolellisuusmenettelyjä ja ilmoittaa vaaditut tiedot kaikista tällaisista osakkeista niiden lunastuksen tai muun maksun yhteydessä, ja
• yhteissijoitusvälineellä on toimintaperiaatteet ja menettelyt sen varmistamiseksi, että tällaiset osakkeet lunastetaan tai poistetaan liikkeestä mahdollisimman pian ja joka tapauksessa ennen 1.1.2018.

B kohdan 1 alakohdan e alakohta – Trustinhoitajan dokumentoima trusti

Trusti, joka on finanssilaitos (esimerkiksi koska se on sijoitusyksikkö), on B kohdan 1 alakohdan e alakohdan mukaan ei-raportoiva finanssilaitos, sikäli kuin sen trustinhoitaja on raportoiva finanssilaitos ja raportoi kaikista tiedoista, joista on I jakson mukaisesti raportoitava kaikkien trustin raportoitavien tilien osalta.

Tämä ei-raportoivan finanssilaitoksen luokka on samankaltainen kuin luokka, joka on kuvattu II jakson D kohdassa, jonka mukaan raportoivat finanssilaitokset voivat käyttää palveluntarjoajia tietojenvaihto- ja huolellisuusvelvoitteidensa täyttämiseksi. Ainoa ero edellä mainitun kohdan ja tämän luokan välillä on, että palveluntarjoajien täyttämät tietojenvaihto- ja huolellisuusvelvoitteet pysyvät raportoivan finanssilaitoksen vastuulla, vaikka trusti siirtää trustinhoitajan dokumentoiman trustin velvoitteet, jotka ovat trustinhoitajan vastuulla, sen trustinhoitajalle. Tietojenvaihto- ja huolellisuusvelvoitteet pysyvät tässä luokassa kuitenkin samoina ajan ja tavan suhteen. Ne pysyvät samoina, aivan kuin ne olisivat edelleen trustin vastuulla. Trustinhoitaja ei voi esimerkiksi raportoida trustinhoitajan dokumentoiman trustin raportoitavaa tiliä koskevista tiedoista samalla tavalla kuin trustinhoitajan raportoitavan tilin tiedoista. Trustinhoitajan on raportoitava sellaisista tiedoista, joista trustinhoitajan dokumentoima trusti olisi raportoinut (esimerkiksi samaan valtioon) ja tunnistettava trustinhoitajan dokumentoima trusti, jonka suhteen se täyttää tietojenvaihto- ja huolellisuusvelvoitteensa. Tätä ei-raportoivan finanssilaitoksen luokkaa voidaan soveltaa myös oikeudelliseen järjestelyyn, joka on vastaava tai samanlainen kuin trusti, kuten fideicomiso.

C kohta – Finanssitili

C kohdan 1 alakohta – Yleistä

C kohdan 1 alakohdan mukaan finanssitili tarkoittaa finanssilaitoksen ylläpitämää tiliä ja tarkemmin ottaen sisältää seuraavat:

• talletustilit
• säilytystilit
• omapääoma- ja velkaosuudet tietyissä sijoitusyksiköissä
• käteisarvovakuutussopimukset
• elinkorkosopimukset

Muihin kuin finanssitileihin ei tarvitse soveltaa tässä ohjeessa kuvattuja huolellisuusmenettelyjä.

Finanssitili ei käsitä tiettyjä elinkorkosopimuksia, jotka on kuvattu C kohdan 1 alakohdan c alakohdassa: ei-sijoitussidonnaisia, ei-siirrettävissä olevia välittömiä elinkorkoja (immediate life annuity), jotka annetaan luonnolliselle henkilölle ja jotka laskevat raha-arvon eläke- tai työkyvyttömyysetuudelle, joka annetaan sellaisen tilin perusteella, joka on muu kuin finanssitili. Eläke- ja työkyvyttömyysetuuksiin kuuluvat eläke- ja kuolemantapausetuudet.

Ei-sijoitussidonnainen, ei-siirrettävissä oleva välitön elinkorko (immediate life annuity) on ei-siirrettävissä oleva elinkorkosopimus, joka

• ei ole sijoitussidonnainen elinkorkosopimus;
• on välitön elinkorko (immediate annuity); ja
• on elinkorkosopimus (life annuity).

Sijoitussidonnainen elinkorkosopimus tarkoittaa elinkorkosopimusta, jonka mukaan etuuksia ja vakuutusmaksuja säädellään sopimukseen liittyvien varojen sijoituksen tuoton tai markkina-arvon mukaisiksi.

Välitön elinkorko tarkoittaa elinkorkosopimusta, jonka

• maksun vastikkeena on yksittäinen vakuutusmaksu tai elinkorko; ja
• viimeistään vuoden kuluttua sopimuksen ostopäivämäärästä alkavat vuosittain tai useammin huomattavasti samansuuruiset toistuvat maksut.

Elinkorko (life annuity contract) tarkoittaa elinkorkosopimusta, jonka perusteella suoritetaan maksuja yhden tai useamman luonnollisen henkilön elinajan odotteen perusteella.

C kohdan 1 alakohdan a alakohdan mukaan sijoitusyksikössä olevia omapääoma- tai velkaosuuksia pidetään finanssitilinä. Finanssitilejä eivät kuitenkaan ole omapääoma- ja velkaosuudet yksikössä, joka on sijoitusyksikkö yksinomaan sen vuoksi, että se on sijoitusneuvoja tai omaisuudenhoitaja. Näin ollen omapääoma- ja velkaosuudet, joita yleensä pidetään finanssitileinä, käsittävät omapääoma- ja velkaosuudet sellaisessa sijoitusyksikössä, joka

• on ammattimaisesti hallinnoitu sijoitusyksikkö tai
• toimii tai esiintyy yhteissijoitusvälineenä, sijoitusrahastona, pörssilistattuna rahastona, yksityisenä pääomarahastona, hedgerahastona, riskipääomarahastona, lainapääomaa käyttävänä yritysostorahastona tai minä tahansa samankaltaisena sijoitusvälineenä, jonka sijoitusstrategiana on sijoittaa, uudelleensijoittaa ja käydä kauppaa finanssivaroilla.

C kohdan 1 alakohdan b alakohdan mukaan omapääoma- tai velkaosuuksia finanssilaitoksessa, joka on jokin muu kuin C kohdan 1 alakohdan a alakohdassa kuvattu finanssilaitos, pidetään finanssitilinä vain, jos osuusluokan perustamisen tarkoituksena on ollut välttää I jakson mukainen raportointi. Näin ollen omapääoma- ja velkaosuudet säilytyslaitoksessa, talletuslaitoksessa, muussa kuin C kohdan 1 alakohdan a alakohdassa kuvatussa sijoitusyksikössä, joka on muu kuin sijoitusneuvoja tai omaisuudenhoitaja, tai määritellyssä vakuutusyhtiössä, joiden tarkoituksena on ollut välttää raportointi, ovat finanssitilejä.

Tilin ylläpitäjäksi katsotaan yleensä finanssilaitos seuraavissa tapauksissa:

• säilytystilin osalta finanssilaitos, jonka hallussa tilillä olevat varat ovat (mukaan lukien tilanteet, joissa kyseiset varat on toisessa finanssilaitoksessa finanssilaitoksen nimissä tilinhaltijan lukuun)
• talletustilin osalta finanssilaitos, joka on velvollinen suorittamaan tiliin liittyviä maksuja (lukuun ottamatta finanssilaitoksen asiamiestä riippumatta siitä, onko asiamies finanssilaitos)
• sellaisen finanssilaitoksessa olevan pääoma- tai velkaosuuden osalta, joka muodostaa finanssitilin, kyseinen finanssilaitos
• käteisarvovakuutussopimuksen tai elinkorkosopimuksen osalta finanssilaitos, joka on velvollinen suorittamaan sopimukseen liittyviä maksuja.

Suomessa arvopapereita voidaan pitää suorassa omistuksessa omistajan arvo-osuustilillä arvopaperikeskuksessa. Arvopaperikeskus ylläpitää näitä tilejä ja niitä hoitavat tilinhoitajayhteisöt. Arvo-osuuden omistajalla on aina tili tilinhoitajayhteisössä, jossa samoja arvo-osuuksia säilytetään. Periaatteessa arvopaperikeskusta pidetään tilien osalta raportoivana finanssilaitoksena, ja näin ollen se on vastuussa kaikkien huolellisuus- ja tietojenvaihtovelvoitteiden täyttämisestä. Arvopaperikeskus ei kuitenkaan välttämättä ole siinä asemassa, että se pystyisi täyttämään nämä velvoitteet, koska muut finanssilaitokset hoitavat asiakassuhteita ja soveltavat huolellisuusmenettelyjä tilinhoitajan ominaisuudessa. Suomessa katsotaan, että tällaisissa tilanteissa tiliä ylläpitää tilinhoitajayhteisö eikä arvopaperikeskuksen katsota tällöin olevan velvollinen huolellisuusmenettelyiden ja raportoinnin osalta. Tilinhoitajan roolissa arvopaperikeskuksen katsotaan ylläpitävän tilejä.

Finanssilaitos, joka ylläpitää tilejä, ei välttämättä saa automaattisesti kaikkia raportointiin tarvittavia tietoja. Suomessa esimerkiksi säilyttäjäpankki ei välttämättä aina saa itselleen automaattisesti tarvittavia tilin perusteella maksettavia suorituksia (osinko, korko, luovutus- ja lunastushinta ja muut tuotot). Finanssilaitoksen on järjestettävä toimintansa niin, että se saa lain edellyttämät tiedot. Finanssilaitoksen täytyy siis sopimuksin tai muutoin varmistaa, että se saa tilinhaltijalta, arvopaperivälittäjältä tai muulta taholta lain edellyttämät tiedot raportointia varten. Mikäli muu lainsäädäntö tai pakottava syy poikkeuksellisesti estää vaadittujen tietojen saamisen, finanssilaitoksen on otettava yhteys Verohallintoon lisäohjeistuksen saamiseksi.

Käytännössä voi esiintyä tilanteita, joissa samoja varoja ylläpidetään samanaikaisesti usealla saman henkilön tilillä. Tällöin varat ja niiden perusteella saadut tulot voivat tulla raportoiduksi useaan kertaan. Samojen varojen useaan kertaan raportointi Suomesta ei ole standardin eikä direktiivin tarkoitus. Tämän vuoksi finanssilaitokset voivat halutessaan sopia, että yksi niistä raportoi tiedot kaikkien puolesta. On kuitenkin huomattava, että jokainen finanssilaitos vastaa itse siitä, että vaaditut tiedot on raportoitu Suomessa asianmukaisesti. Finanssilaitoksen on kyettävä Verohallinnon vaatiessa osoittamaan, että tiedot on raportoitu asianmukaisesti, myös tilanteissa, joissa raportoinnin on tehnyt joku muu sen puolesta. Tällaisissa tilanteissa suositeltava menettely on, että raportointi tapahtuu samalla tavalla kuin ko. varojen ja tapahtumien raportointi tehdään tilinhaltijalle.

C kohdan 2 alakohta – Talletustili

C kohdan 2 alakohdan mukaan talletustili käsittää yritys-, sekki-, säästö-, määräaikais- tai säästökassatilin, tai tilin, josta on todisteena talletus-, säästökassa-, sijoitus- tai velkasertifikaatti tai -asiakirja tai muu samanlainen asiakirja, ja jota finanssilaitos ylläpitää säännönmukaisen pankki- tai samanlaisen liiketoiminnan rajoissa. Talletustili käsittää myös määrän, joka vakuutusyhtiöllä on taatun investointisopimuksen tai koron maksamista tai hyvittämistä määrälle koskevan samanlaisen sopimuksen perusteella.

Tiliä, josta on todisteena säästökirja, pidetään yleensä talletustilinä. Kuten edellä mainitaan (ks. kohta Finanssivarat), siirtokelpoisia velkakirjalainoja, joista käydään kauppaa säännellyillä markkinoilla tai OTC-markkinoilla ja joita jaetaan finanssilaitosten kautta ja pidetään niissä, ei kuitenkaan yleensä pidetä talletustileinä vaan finanssivaroina.

C kohdan 3 alakohta – Säilytystili

C kohdan 3 alakohdan mukaan säilytystili on toisen henkilön hyväksi tarkoitettu tili (muu kuin vakuutus- tai elinkorkosopimus), jossa pidetään finanssivaroja.

Säilytystili muodostuu myös tilanteissa, joissa finanssilaitos hallinnoi esimerkiksi johdannaisia vastapuolena olevan asiakkaan lukuun. Säilytystiliä ei yleensä muodostu, mikäli finanssilaitoksen rooli on pelkästään johdannaissopimuksen tai muun sopimuksen vastapuolena toimiminen.

Käteisarvovakuutussopimusta tai elinkorkosopimusta ei pidetä säilytystilinä, mutta ne voivat olla säilytystilillä pidettyjä varoja. Vakuutuksenantajan tulee tarvittaessa ilmoittaa säilytyslaitokselle käteisarvovakuutussopimuksen pääoma/takaisinostoarvo säilytyslaitoksen raportointia varten.

Säilytystilin osalta on huomattava, että siltä on raportoitava tilille maksettujen tuottojen lisäksi myös tilillä säilytettyjen varojen perusteella muualle kuin kyseiselle tilille maksetut tuotot. Esimerkiksi säilytystilillä säilytettyjen osakkeiden luovutushinnat ja osingot on raportoitava säilytystilin perusteella maksettuina tuottoina, vaikka ne maksettaisiin tilinhaltijan talletustilille. Talletustililtä on raportoitava ainoastaan sille maksetut ja hyvitetyt korot.

C kohdan 4 alakohta – Omapääomaosuus

Omapääomaosuuden määritelmä koskee erityisesti yhtymä- ja trustiosuuksia. Sellaisen yhtymän osalta, joka on finanssilaitos, omapääomaosuudella tarkoitetaan pääoma- tai tulo-osuutta yhtymästä. Sellaisen trustin osalta, joka on finanssilaitos, omapääomaosuuden katsotaan olevan jokaisella henkilöllä, jota käsitellään koko trustin tai sen osan asettajana tai edunsaajana, tai jokaisella muulla luonnollisella henkilöllä, joka viime kädessä tosiasiallisesti kontrolloi trustia. Samat säännöt, jotka koskevat trustia, joka on finanssilaitos, koskevat oikeudellista järjestelyä, joka on vastaava tai samanlainen kuin trusti, tai säätiötä, joka on finanssilaitos.

C kohdan 4 alakohdan mukaan raportoitavaa henkilöä on käsiteltävä ulkomaisen trustin edunsaajana, jos raportoitavalla henkilöllä on oikeus saada suoraan tai välillisesti (esimerkiksi nimellisomistajan kautta) pakollinen voitonjako tai hän voi suoraan tai välillisesti saada harkinnanvaraisen voitonjaon trustista. Tätä sovellettaessa edunsaajaa, joka voi saada harkinnanvaraisen voitonjaon trustista, pidetään trustin edunsaajana vain, jos kyseinen henkilö saa voitonjaon (eli voitonjako on maksettu tai on se maksettava) kalenterivuoden tai muun asianmukaisen raportointijakson aikana. Sama koskee raportoitavan henkilön pitämistä sellaisen oikeudellisen järjestelyn edunsaajana, joka on vastaava tai samanlainen kuin trusti tai säätiö.

Mikäli omapääomaosuuksia hallitsee säilytyslaitos, se on vastuussa raportoinnista sijoitusyksikön sijaan, esimerkiksi seuraavasti:

Raportoitavalla henkilöllä A on sijoitusrahaston L osuuksia. A on antanut osuudet säilytyksenhoitajan y haltuun (ja osuudet on merkitty y:n nimiin A:n lukuun). Sijoitusrahasto L on sijoitusyksikkö, ja sen näkökulmasta sen osuudet ovat finanssitilejä (eli investointiyksikön omapääomaosuuksia). L:n on kohdeltava säilytyksenhoitajaa y tilinhaltijanaan. Sijoitusrahaston L ei tarvitse raportoida kyseisistä osuuksista, koska y on finanssilaitos (eli säilytyslaitos), eivätkä finanssilaitokset ole raportoitavia henkilöitä. Säilytyksenhoitaja y:n hallussa olevat A:n osuudet ovat säilytystilillä pidettäviä finanssivaroja. Säilytyslaitoksena y on vastuussa niitä osuuksia koskevasta raportoinnista, jotka A on antanut sen haltuun.

C kohdan 5–8 alakohta – Vakuutus- ja elinkorkosopimukset

C kohdan 5–8 alakohta sisältää erilaisiin vakuutustuotteisiin liittyviä määritelmiä: vakuutussopimus, elinkorkosopimus, käteisarvovakuutussopimus ja käteisarvo. Käsitteitä vakuutussopimus ja käteisarvo tarvitaan käteisarvovakuutussopimuksen soveltamisalan määrittelyyn, mutta vain sopimus, joka on käteisarvovakuutussopimus tai elinkorkosopimus, voi olla finanssitili.

C kohdan 6 alakohdan mukaan elinkorkosopimuksella tarkoitetaan sopimusta, jonka mukaan vakuutuksenantaja suostuu suorittamaan maksuja sellaisen jakson ajan, joka kokonaan tai osittain määräytyy yhden tai useamman luonnollisen henkilön elinajan odotteen perusteella. Käsite kattaa myös sopimuksen, jonka katsotaan olevan elinkorkosopimus sen valtion lain, säädöksen tai käytännön mukaan, jossa sopimus annettiin, ja jonka mukaan antaja suostuu suorittamaan maksuja vuosien pituisen määräajan aikana.

C kohdan 5 alakohdan mukaan vakuutussopimuksella tarkoitetaan sopimusta (muuta kuin elinkorkosopimusta), jonka mukaan vakuutuksenantaja suostuu maksamaan määrän, kun toteutuu määritelty vakuutustapahtuma, kuten kuolemantapaus-, sairastumis-, onnettomuus-, vastuu- tai omaisuusriski. Kuten C kohdan 7 alakohdassa tarkennetaan, käteisarvovakuutussopimuksella tarkoitetaan vakuutussopimusta (muuta kuin kahden vakuutusyhtiön välistä korvausta koskevaa jälleenvakuutussopimusta), jolla on käteisarvo.

C kohdan 8 alakohdan mukaan käteisarvo tarkoittaa suurempaa seuraavista:

• määrä, jonka vakuutuksenottaja on oikeutettu saamaan sopimusta lunastettaessa tai irtisanottaessa (määritettynä ilman vähennystä lunastukseen tai vakuutuslainaan liittyvän maksun osalta), ja
• määrä, jonka vakuutuksenottaja voi lainata sopimuksen perusteella tai sopimukseen liittyen (esimerkiksi panttaamalla vakuudeksi). Käsite käteisarvo ei kuitenkaan käsitä määrää, joka on vakuutussopimuksen mukaan maksettava:
  • yksinomaan kuolemanvaravakuutussopimuksen nojalla vakuutetun henkilön kuolemasta johtuen;
  • henkilövahinko- tai sairausetuutena tai muuna etuutena, joka antaa korvauksen vakuutustapahtuman toteutuessa syntyvästä taloudellisesta menetyksestä;
  • vakuutussopimuksen (muu kuin sijoitussidonnainen henkivakuutus tai elinkorkosopimus) mukaan aikaisemmin maksetun vakuutusmaksun palautuksena (vähennettynä vakuutusmaksukuluilla olipa ne tosiasiallisesti määrätty tai ei) sen johdosta, että sopimus perutaan tai irtisanotaan, riskialttius alenee vakuutussopimuksen voimassaoloaikana, tai palautuksena, joka syntyy, kun maksu määritetään uudelleen tiliöinti- tai muun samanlaisen virheen oikaisemisen johdosta;
  • vakuutuksenottajan osinkona (muu kuin irtisanomisen yhteydessä maksettava osinko) edellyttäen, että osinko liittyy vakuutussopimukseen, jonka mukaan maksetaan ainoastaan C kohdan 8 alakohdan b alakohdassa kuvatut etuudet; tai
  • sellaisesta vakuutussopimuksesta maksetun ennakkovakuutusmaksun tai vakuutusmaksutalletuksen palautuksena, jonka vakuutusmaksu on maksettava ainakin vuosittain, jos ennakkovakuutusmaksun tai vakuutusmaksutalletuksen määrä ei ole suurempi kuin sopimuksen mukaan maksettava seuraava vuosittainen vakuutusmaksu.

C kohdan 8 alakohdan mukaan käteisarvo ei käsitä määrää, joka on vakuutussopimuksen mukaan maksettava henkilövahinko- tai sairausetuutena tai muuna etuutena, joka antaa korvauksen vakuutustapahtuman toteutuessa syntyvästä taloudellisesta menetyksestä. Muu etuus ei käsitä etuuksia, jotka on maksettava sijoitussidonnaisen vakuutussopimuksen perusteella. Sijoitussidonnainen vakuutussopimus tarkoittaa vakuutussopimusta, jonka mukaan etuuksia, vakuutusmaksuja ja sopimuksen kattamaa aikaa säädellään sopimukseen liittyvien varojen sijoituksen tuoton tai markkina-arvon mukaisiksi.

C kohdan 8 alakohdan a ja c alakohdan mukaan käteisarvo ei käsitä määriä, jotka on maksettava sijoitussidonnaisen kuolemanvaravakuutussopimuksen perusteella. C kohdan 8 alakohdan c alakohdan mukaan se ei myöskään käsitä sijoitussidonnaista elinkorkosopimusta (investment-linked life annuity contract).

Sijoitussidonnainen kuolemanvaravakuutussopimus on vakuutussopimus, joka

• on sijoitussidonnainen vakuutussopimus; ja
• on kuolemanvaravakuutussopimus.

Sijoitussidonnainen elinkorkosopimus (investment-linked life annuity contract) on elinkorkosopimus (annuity contract), joka

• on sijoitussidonnainen elinkorkosopimus (investment-linked annuity contract); ja
• on elinkorkosopimus (life annuity contract).

Kuolemanvaravakuutussopimus on vakuutussopimus, jonka nojalla vakuutuksenantaja suostuu vastiketta vastaan maksamaan tietyn määrän yhden tai useamman henkilön kuolemasta johtuen. Sopimus ei ole muu kuin kuolemanvaravakuutussopimus, vaikka sen perusteella suoritettaisiin yksi tai useampi maksu (esimerkiksi elämänvara- ja työkyvyttömyysetuudet) kuolemantapauskorvauksen lisäksi.

Käteisarvo ei käsitä vakuutuksenottajan osinkoa, joka täyttää kaikki C kohdan 8 alakohdan d alakohdan vaatimukset. Vakuutuksenottajan osinko tarkoittaa osinkoa tai vastaavaa voitonjakoa vakuutuksenottajille heidän toimiessaan tässä ominaisuudessaan, mukaan lukien:

• maksettu tai hyvitetty määrä (mukaan lukien etuuksien korottaminen), jos määrää ei ole määritelty sopimuksessa vaan se riippuu vakuutusyhtiön arviosta tai johdon harkinnasta;
• vähennys, joka koskee vakuutusmaksua, joka vähennystä lukuun ottamatta on maksettava; ja
• arvion perusteella maksettava palautus tai hyvitys, joka perustuu yksinomaan arvioon maksettavista korvauksista sopimuksen tai asianomaisen ryhmän osalta.

Vakuutuksenottajan osinko ei voi ylittää sopimuksen nojalla aikaisemmin maksettuja vakuutusmaksuja, vähennettynä sopimuksen voimassaolon aikaisten vakuutusmaksujen ja kuluveloitusten summalla (olipa ne tosiasiallisesti määrätty tai ei) ja sopimuksen mukaisesti maksettujen tai hyvitettyjen aikaisempien osinkojen yhteismäärällä.

Vakuutuksenottajan osinko ei sisällä määrää, joka on luonteeltaan korkoa, joka maksetaan tai hyvitetään sopimuksen haltijalle siltä osin kuin kyseinen määrä ylittää vähimmäiskoron, joka on hyvitettävä sopimuksen arvojen perusteella paikallisen lainsäädännön mukaisesti.

Mikrovakuutussopimuksia, joilla ei ole käteisarvoa (mukaan lukien nollaa vastaava käteisarvo), ei pidetä käteisarvovakuutussopimuksina. Vakuutuspakettituotteita, kuten suppealle joukolle suunnattuja kuolemanvaravakuutussopimuksia, pidetään yleensä käteisarvovakuutussopimuksina. Vakuutuspakettituote käsittää vakuutussopimuksen, jonka varoja pidetään finanssilaitoksen ylläpitämällä tilillä ja jota hallinnoidaan henkilökohtaisen sijoitusstrategian mukaisesti tai sopimuksen vakuutuksenottajan, omistajan tai edunsaajan hallinnan tai vaikutusvallan alaisena.

C kohdan 9–16 alakohta – Aiemmat ja uudet tilit, aiemmat ja uudet henkilö- ja yksikkötilit

C kohdan 9–16 alakohta sisältää finanssitilien luokat, jotka määritellään avaamisajankohdan, tilinhaltijan sekä saldon tai arvon mukaan: aiempi tili, uusi tili, aiempi henkilötili, uusi henkilötili, aiempi yksikkötili, vähäarvoinen tili, suuriarvoinen tili ja uusi yksikkötili.

Finanssitili luokitellaan ensinnäkin avaamispäivämäärän mukaan. Näin ollen finanssitili voi olla joko aiempi tili tai uusi tili.

Aiemmalla tilillä tarkoitetaan:

• Raportoivan finanssilaitoksen 31.12.2015 ylläpitämää finanssitiliä.
• Tilinhaltijan mitä tahansa finanssitiliä riippumatta päivästä, jona tili on avattu, jos seuraavat ehdot täyttyvät:
  • Tilinhaltijalla on raportoivassa finanssilaitoksessa (tai lähiyksikössä, joka sijaitsee samassa valtiossa kuin raportoiva finanssilaitos) myös finanssitili, joka on aiempi tili C kohdan 9 alakohdan a alakohdan nojalla;
  • Raportoiva finanssilaitos (ja tilanteen mukaan lähiyksikkö, joka sijaitsee samassa valtiossa kuin raportoiva finanssilaitos) käsittelee kumpaakin edellä mainittua finanssitiliä ja muita tilinhaltijan finanssitilejä, joita käsitellään aiempina tileinä tämän C kohdan 9 alakohdan b alakohdan mukaisesti, yhtenä finanssitilinä VII jakson A kohdassa esitettyjen tiedonsaantivaatimusten täyttämiseksi ja finanssitilien saldon tai arvon määrittämiseksi sovellettaessa tilien kynnysmääriä;
  • sellaisen finanssitilin osalta, johon sovelletaan rahanpesun estämistä tai asiakkaan tuntemista koskevia menettelyjä (AML/KYC), raportoivan finanssilaitoksen sallitaan toteuttaa kyseiset menettelyt finanssitilin osalta käyttämällä C kohdan 9 alakohdan a alakohdassa kuvattuja, aiempien tilien osalta sovellettuja rahanpesun estämistä tai asiakkaan tunnistamista koskevia menettelyjä; ja
  • Finanssitilin avaaminen ei edellytä, että tilinhaltija toimittaa uusia lisätietoja tai muutettuja asiakastietoja muutoin kuin yhteisen tietojenvaihtostandardin soveltamista varten.

Uusia, lisättyjä tai muutettuja asiakastietoja edellytetään todennäköisesti esimerkiksi silloin, kun tilinhaltija, joka tällä hetkellä pitää vain talletustiliä, avaa säilytystilin (koska tilinhaltijalta edellytetään usein riskiprofiiliinsa liittyvien tietojen antamista), tai kun tilinhaltija tekee uuden vakuutussopimuksen. Asiakastiedoiksi ei lasketa pelkkää finanssitilin ehtojen hyväksymistä tai luottoluokituksen antamista.

Esimerkiksi, jos finanssilaitoksella on C kohdan 9 alakohdan b alakohdan ii alakohdan mukaisesti syy tietää, että tilinhaltijalle annettu asema on yhden finanssitilin osalta virheellinen, sillä on syy tietää, että kaikille muillekin tilinhaltijan finanssitileille annettu asema on virheellinen. Jos taas tilin saldolla tai arvolla on merkitystä, kun mitä tahansa tilin kynnysarvoa sovelletaan yhteen tai useampaan finanssitiliin, raportoivan finanssilaitoksen on yhdistettävä kaikkien tällaisten finanssitilien saldo tai arvo.

Aiempi tili ja uusi tili määritellään tilinhaltijan tyypin perusteella. Aiempi tili voi olla joko aiempi henkilötili tai aiempi yksikkötili, ja uusi tili voi olla joko uusi henkilötili tai uusi yksikkötili. Käsitteet määritellään C kohdan 11–13 ja 16 alakohdassa.

Aiempi henkilötili jaetaan eri luokkiin sen perusteella, ylittääkö sen saldo tai arvo 1 000 000 USD. Aiempi henkilötili voi olla joko vähäarvoinen tili tai suuriarvoinen tili. C kohdan 14 ja 15 alakohdassa määritellään nämä käsitteet seuraavasti:

• vähäarvoisella tilillä tarkoitetaan aiempaa henkilötiliä, jonka kokonaissaldo tai ‑arvo ei ylitä 1 000 000 USD 31.12.2015.
• suuriarvoisella tilillä tarkoitetaan aiempaa henkilötiliä, jonka kokonaissaldo tai ‑arvo ylittää 1 000 000 USD 31.12.2015 tai 31.12. minä tahansa myöhempänä vuonna.

Sen jälkeen kun tilistä on tullut suuriarvoinen tili, sen asema säilyy sulkemispäivään saakka, eikä sitä voida enää pitää vähäarvoisena tilinä.

C kohdan 17 alakohta – Muu kuin finanssitili

C kohdan 17 alakohta sisältää muiden kuin finanssitilien (eli tilien, jotka eivät ole finanssitilejä ja joita raportointivaatimus ei koske) luokat, joita ovat:

• eläketilit;
• ei-eläketilit, joiden verokohtelu on edullinen;
• määräaikaiset kuolemanvaravakuutussopimukset;
• kuolinpesien tilit;
• sulkutilit;
• talletustilit palauttamattomien liikamaksujen seurauksena; ja
• vähäisen riskin muut kuin finanssitilit (ei Suomessa).

Sen määrittämiseksi, täyttääkö tili kaikki vaatimukset, jotka kuuluvat tiettyyn muun kuin finanssitilin luokkaan, raportoivan finanssilaitoksen on käytettävä hallussaan olevia tietoja (mukaan lukien rahanpesun estämistä tai asiakkaan tuntemista koskevan menettelyn (AML/KYC) mukaisesti kerätyt tiedot) tai julkisesti saatavilla olevia tietoja, joiden avulla se voi luotettavasti määrittää, että tili on muu kuin finanssitili. Käytännössä raportoivan finanssilaitoksen, joka ylläpitää vain muita kuin finanssitilejä, on annettava Suomessa nollailmoitus.

Eläketilit

Eläketili voi olla muu kuin finanssitili, jos se täyttää kaikki C kohdan 17 alakohdan a alakohdassa mainitut vaatimukset. Nämä vaatimukset on täytettävä sen valtion lainsäädännön mukaisesti, jolla tiliä ylläpidetään. Vaatimukset ovat seuraavat:

• tili on sääntelyn alainen;
• tilin verokohtelu on edullinen;
• tilin osalta edellytetään vuosittaista tietojen raportointia veroviranomaisille;
• nostojen ehtona on erityisen eläkeiän saavuttaminen, työkyvyttömyys tai kuolema, tai ennen näitä erityisiä tapahtumia tehtyihin nostoihin sovelletaan rangaistuksia; ja
• joko vuosimaksut on rajoitettu 50 000 USD:iin tai vähempään tai tilille elinaikana suoritettavat enimmäismaksut on rajoitettu 1 000 000 USD:iin tai vähempään, lukuun ottamatta jälleenrahoituksia.
• C kohdan 17 alakohdan a alakohdan iii alakohdassa edellytettävä tietojen raportoinnin ajankohta ja tapa eivät ole ratkaisevia sen kannalta, täyttääkö tili C kohdan 17 alakohdan a alakohdan iii alakohdan vaatimukset.

Ei-eläketilit, joiden verokohtelu on edullinen

Ei-eläketili voi olla muu kuin finanssitili, jos se täyttää kaikki C kohdan 17 alakohdan b alakohdassa mainitut vaatimukset. Nämä vaatimukset on täytettävä sen valtion lainsäädännön mukaisesti, jolla tiliä ylläpidetään. Vaatimukset ovat seuraavat:

• tili on sääntelyn alainen, ja jos kyseessä on sijoitusväline, sillä käydään säännöllisesti kauppaa vakiintuneilla arvopaperimarkkinoilla;
• tilin verokohtelu on edullinen;
• nostojen ehtona on erityisten kriteerien täyttäminen, tai ennen näiden kriteerien täyttymistä tehtyihin nostoihin sovelletaan rangaistuksia; ja
• vuosittaiset enimmäismaksut on rajoitettu 50 000 USD:iin tai vähempään, lukuun ottamatta jälleenrahoituksia.

Määräaikaiset kuolemanvaravakuutussopimukset

Henkivakuutussopimus, jonka kattama jakso loppuu ennen kuin vakuutettu luonnollinen henkilö saavuttaa 90 vuoden iän, voi olla muu kuin finanssitili, edellyttäen, että sopimus täyttää kaikki C kohdan 17 alakohdan c alakohdassa mainitut edellytykset. Kuolemanvaravakuutussopimus on vakuutussopimus, jonka nojalla vakuutuksenantaja suostuu vastiketta vastaan maksamaan tietyn määrän yhden tai useamman henkilön kuolemasta johtuen.

Kuolinpesien tilit

C kohdan 17 alakohdan d alakohdan mukaan tili, jota pitää yksinomaan kuolinpesä, voi olla muu kuin finanssitili. Edellytyksenä on kopio vainajan testamentista tai kuolintodistuksesta. Suomalaisen henkilön osalta riittävänä pidetään myös Väestörekisterikeskuksesta saatua tietoa henkilön kuolemasta.

Tätä vapautusta on tulkittava samalla tavalla kuin rahanpesun estämistä tai asiakkaan tuntemista koskevat menettelyt (AML/KYC) edellyttävät. Toisin sanoen, finanssilaitoksen on tutkittava ja tunnistettava kuolinpesän edunsaajat siinä vaiheessa, kun muu säännöstö sitä edellyttää. Kyse ei ole enää vapautetusta yksinomaan kuolinpesän pitämästä tilistä, vaan yksikkötilistä, joka on tutkittava, tunnistettava ja raportoitava yksikkötilin vaatimusten mukaisesti. Suomen verolainsäädännön mukaisesti jakamattoman kuolinpesän tiliä käsitellään yksikkötilinä ja tilinhaltijan muutos on tässä ohjeessa tarkoitettu olosuhteiden muutos.

Käytännössä siis silloin, kun finanssilaitoksen on kerättävä kuolinpesän osakkaiden tiedot muun lainsäädännön velvoittamana, on sen noudatettava asiakkaan tutkimis- ja tunnistamismenettelyn osalta olosuhteiden muutostilanteita koskevia menettelyjä. Finanssilaitos voi niin valitessaan täyttää tutkimis- ja tunnistamisvelvoitteensa myös aiemman tilin osalta pyytämällä asiakkaalta muun lainsäädännön vaatimien tietojen keräämisen yhteydessä tarvittavat tiedot kuolinpesän osakkaista (yleensä lisätietona osakkaan verotuksellinen asuinvaltio ja verotunniste).

Sulkutilit

C kohdan 17 alakohdan e alakohdassa viitataan yleisesti tileihin, joilla kolmas osapuoli pitää rahaa liiketoimintaosapuolten puolesta (esimerkiksi sulkutilit). Nämä tilit voivat olla muita kuin finanssitilejä, jos ne perustetaan seuraavissa yhteyksissä:

• tuomioistuimen määräys tai tuomio
• kiinteän tai irtaimen omaisuuden myynti, vaihto tai vuokraus, edellyttäen, että tili täyttää kaikki C kohdan 17 alakohdan e alakohdan ii alakohdassa mainitut vaatimukset
• kiinteällä omaisuudella turvatun lainan myöntävän finanssilaitoksen velvollisuus varata osa maksusta yksinomaan mahdollistamaan kiinteään omaisuuteen myöhemmin liittyvien verojen tai vakuutuksen maksaminen
• finanssilaitoksen velvollisuus yksinomaan mahdollistaa verojen maksaminen myöhempänä ajankohtana.

Talletustilit palauttamattomien liikamaksujen seurauksena

Raportoivan finanssilaitoksen, joka ei täytä kvalifioidun luottokorttien liikkeellelaskijan vaatimuksia, vaan vastaanottaa talletuksia, kun asiakas suorittaa erääntyneen debetsaldon ylittävän maksun luottokortin tai uusiutuvan luottolimiittitilin osalta, ei silti tarvitse raportoida talletustilistä, joka täyttää muun kuin finanssitilin vaatimukset C kohdan 17 alakohdan f alakohdan mukaisesti. Tämä alakohta edellyttää seuraavaa:

• tili on olemassa yksinomaan siitä syystä, että asiakas suorittaa erääntyneen debetsaldon ylittävän maksun luottokortin tai uusiutuvan luottolimiittitilin osalta eikä liikamaksua palauteta asiakkaalle välittömästi; ja
• 1.1.2016 alkaen tai sitä ennen finanssilaitos toteuttaa toimintaperiaatteet ja menettelyt joko estääkseen asiakasta suorittamasta 50 000 USD suuremman liikamaksun tai varmistaakseen, että jokainen 50 000 USD suurempi liikamaksu (ja erääntynyt debetsaldo kortin osalta), soveltaen kummassakin tapauksessa VII jakson C kohdassa esitettyjä sääntöjä valuutanmuunnoksesta, palautetaan asiakkaalle 60 kalenteripäivän kuluessa. Tätä sovellettaessa asiakkaan liikamaksu ei viittaa saataviin riidanalaisten maksujen osalta mutta käsittää saatavat, jotka ovat seurausta tavarapalautuksista.

Vähäisen riskin muut kuin finanssitilit

Suomessa ei ole C kohdan 17 alakohdan g alakohdan mukaisia vähäisen riskin tilejä.

D kohta – Raportoitava tili

D kohta sisältää raportoitavan tilin määritelmän ja kaikkien muiden sellaisten käsitteiden määritelmät, jotka ovat merkityksellisiä sen määrittämiseksi, onko tili raportoitava tili.

D kohdan 1 alakohta – Raportoitava tili

D kohdan 1 alakohdan mukaan raportoitavalla tilillä tarkoitetaan tiliä, jota pitää yksi tai useampi raportoitava henkilö tai passiivinen ei-finanssiyksikkö, jossa on yksi tai useampi kontrolloiva henkilö, joka on raportoitava henkilö, edellyttäen, että se on tunnistettu raportoitavaksi tiliksi II–VII jaksossa kuvattujen huolellisuusmenettelyjen mukaisesti.

D kohdan 2 ja 3 alakohta – Raportoitava henkilö ja raportoitavassa valtiossa oleva henkilö

Raportoitavassa valtiossa oleva henkilö

Suomessa raportoitavana valtiona pidetään muuta valtiota kuin Suomea. Finanssilaitoksen on tutkittava, mikä on ulkomaisen tilinhaltijan asuinvaltio. Tulkinta perustuu tilinhaltijan asuinvaltion lainsäädäntöön.

Yleisenä sääntönä on, että luonnollinen henkilö tai yksikkö on raportoitavassa valtio oleva henkilö, jos hänen tai sen asuinpaikka on raportoitavassa valtiossa kyseisen valtion verolakien mukaisesti. Poikkeuksena tähän sääntöön yksikön, jolla ei ole asuinvaltiota (esimerkiksi koska se sivuutetaan verotuksessa), asuinvaltiona pidetään sitä valtiota, jolla sen toimiva johto sijaitsee).

Kansallisissa lainsäädännöissä kohdellaan yhtymiä (mukaan lukien kommandiittiyhtiöitä) eri tavoin. Joissakin valtioissa yhtymiä kohdellaan verotettavina yksikköinä (joskus jopa yrityksinä), kun taas joissakin valtioissa on käytössä lähestymistapa, jota voidaan nimittää verotuksessa sivuuttamiseksi, ja sen nojalla yhtymää ei oteta huomioon verotuksessa. Jos yhtymää kohdellaan yrityksenä ja sitä verotetaan vastaavasti, sen kotipaikkana pidetään yleensä yhtymän verotuksen suorittavaa raportoitavaa valtiota. Jos kuitenkin yhtymä on verotuksessa ns. läpivirtausyksikkö eikä se ole verovelvollinen sijaintivaltiossaan, ei ko. valtiota katsota sen verotukselliseksi asuinvaltioksi.

D kohdan 3 alakohdan mukaan yksikön, kuten yhtymän, kommandiittiyhtiön tai vastaavan oikeudellisen järjestelmän, jolla ei ole verotuksellista kotipaikkaa, kotipaikkana pidetään valtiota, jolla sen toimiva johto sijaitsee. Oikeushenkilöä tai oikeudellista järjestelyä pidetään yhtymän ja kommandiittiyhtiön kanssa samankaltaisena, jos sitä ei kohdella raportoitavassa valtiossa verotettavana yksikkönä kyseisen valtion verolainsäädännön nojalla. Päällekkäisen raportoinnin välttämiseksi (ottaen huomioon käsitteen kontrolloivat henkilöt laaja soveltamisala trustien osalta) trustia, joka on passiivinen ei-finanssiyksikkö, ei kuitenkaan voida pitää samankaltaisena oikeudellisena järjestelynä.

Toimivan johdon sijainti on paikka, jossa tosiasiallisesti tehdään keskeiset hallinnolliset ja kaupalliset päätökset, jotka ovat välttämättömiä yksikön liiketoimintakokonaisuuden harjoittamiseksi. Toimivan johdon sijainnin määrittäminen edellyttää kaikkien olennaisten seikkojen ja olosuhteiden tarkastelemista. Yksiköllä voi olla enemmän kuin yksi johdon sijaintipaikka, mutta sillä voi olla vain yksi toimivan johdon sijaintipaikka.

Raportoitavassa valtiossa olevalla henkilöllä tarkoitetaan myös raportoitavassa valtiossa asuneen henkilön kuolinpesää. Kuten edellä mainitaan, kuolinpesän merkitystä määriteltäessä on otettava huomioon kunkin valtion erityissäännöt oikeuksien ja velvollisuuksien siirtämisestä ja periytymisestä kuolemantapauksessa (esimerkiksi yleisseuraanto).

Raportoitava henkilö

D kohdan 2 alakohdan mukaan raportoitava henkilö on raportoitavan valtion henkilö, joka on muu kuin:

• yhtiö, jonka osakkeilla käydään säännöllisesti kauppaa yksillä tai useammilla vakiintuneilla arvopaperimarkkinoilla;
• yhtiö, joka on edellä kuvatun yhtiön lähiyhtiö;
• julkisen vallan yksikkö;
• kansainvälinen järjestö;
• keskuspankki; tai
• finanssilaitos.

Osakkeilla katsotaan käytävän säännöllisesti kauppaa, jos kaupankäynti on merkityksellistä ja jatkuvaa.

Osakkeilla käydään merkityksellisesti ja jatkuvaa kauppaa, jos

• yhtiön jokaisen osakeluokan osalta tehdään kauppoja muuten kuin vähäisessä määrin yksillä tai useammilla vakiintuneilla arvopaperimarkkinoilla vähintään 60 pankkipäivänä edeltävän kalenterivuoden aikana; ja
• jokaisen tällaisen luokan osakkeiden, joilla käydään kauppaa tällaisilla markkinoilla, kokonaismäärä edeltävän vuoden aikana on vähintään 10 prosenttia kyseisen luokan liikkeellä olevien osakkeiden keskimääräisestä lukumäärästä edeltävän kalenterivuoden aikana.

Vakiintuneet arvopaperimarkkinat puolestaan tarkoittavat virallisesti tunnustettua ja markkina-alueen julkisen vallan edustajan valvomaa vaihtoa, jolla on merkityksellinen vuosittainen vaihdettujen osakkeiden arvo.

Osakeluokan katsotaan yleensä vastaavan vaatimusta säännöllisestä kaupankäynnistä kalenterivuoden aikana, jos osakkeilla käydään kauppaa kyseisen vuoden aikana vakiintuneilla arvopaperimarkkinoilla ja ne ovat pörssissä markkinatakaustoimintaa harjoittavien meklareiden säännöllisesti noteeraamia. Meklari harjoittaa markkinatakaustoimintaa pörssissä vain, jos hän säännönmukaisen liiketoiminnan rajoissa säännöllisesti ja aktiivisesti tarjoutuu ostamaan ja tosiasiallisesti ostaa osakkeita asiakkailta ja myy niitä asiakkaille, jotka eivät ole sukua hänelle.

Vaihdannan vuosittaista vaihdettujen osakkeiden arvoa pidetään merkityksellisenä, jos sen vuosittainen vaihdettujen (tai edeltäjän vaihtamien) osakkeiden arvo ylittää 1 000 000 000 USD jokaisena määrittelyn perustana olevaa kalenterivuotta välittömästi edeltävänä kolmena kalenterivuonna. Jos vaihdannalla on enemmän kuin yksi markkinatason luokka, jossa osake voi olla erikseen listattuna tai kaupankäynnin kohteena, jokaista luokkaa on kohdeltava erillisenä vaihdantana.

D kohdan 2 alakohdan vi alakohdan mukaan raportoitava henkilö ei käsitä finanssilaitoksia, koska ne hoitavat raportoinnin itse tai niillä katsotaan muuten olevan pieni riski siitä, että niitä käytettäisiin veron välttämiseen. Raportointivaatimus ei näin ollen koske niitä, lukuun ottamatta A kohdan 6 alakohdan b alakohdassa kuvattuja sijoitusyksikköjä, jotka eivät ole osallistuvan valtion finanssilaitoksia, joita kohdellaan passiivisina ei-finanssiyksiköinä ja joita raportointivaatimus näin ollen koskee.

D kohdan 4 ja 5 alakohta – Raportoitavat ja osallistuvat valtiot

D alakohdan 4 ja 5 alakohdassa määritellään raportoitava valtio ja osallistuva valtio seuraavasti:

• raportoitavalla valtiolla tarkoitetaan Suomessa kaikkia muita valtioita kuin Suomea (ns. wider approach, VML 17 c §).
• osallistuvalla valtiolla tarkoitetaan valtiota, jonka kanssa on voimassa sopimus, jonka mukaan se toimittaa I jaksossa määritellyt tiedot, ja joka on tunnistettu julkaistussa luettelossa.

Käsitteet ovat merkityksellisiä yhtäältä sen kannalta, mitkä tilinhaltijat ovat raportoitavia. Käytännössä kaikki muut kuin ne, joiden asuinvaltio on Suomi, ovat raportoitavia tilinhaltijoita, ellei niitä ole erikseen määritelty ei-raportoitaviksi. Toisaalta, käsitteillä on merkitystä ns. look-through –periaatteen kannalta tilanteissa, joissa finanssilaitoksen tilinhaltijana on sijoitusyksikkö ei-osallistuvasta valtiosta

D kohdan 4 ja 5 alakohdat edellyttävät, että valtio on tunnistettu julkaistussa luettelossa raportoitavaksi valtioksi ja osallistuvaksi valtioksi. Kunkin valtion on annettava tällainen luettelo julkisesti saataville ja päivitettävä sitä tarvittaessa (esimerkiksi aina, kun valtio allekirjoittaa sopimuksen automaattisesta finanssitilitietojen vaihdosta tai kun tällainen sopimus astuu voimaan). Suomessa julkisella luettelolla on merkitystä sen määrittämiseksi, onko finanssilaitoksen tilinhaltija sellainen ei-osallistuvan valtion sijoitusyksikkö, joka finanssilaitoksen on tutkittava, tunnistettava ja raportoitava.

Verohallinto antaa luettelon osallistuvista valtioista ja päivittää luetteloa. DAC2:n perusteella luettelossa ovat kaikki EU-valtiot sekä valtiot, jotka ovat tehneet EU:n kanssa asiaan liittyvän sopimuksen. Luettelossa ovat lisäksi ne valtiot, jotka ovat julkisesti ja hallitustasolla sitoutuneet ottamaan CRS:n käyttöön vuoteen 2018 mennessä ja ovat allekirjoittaneet monenvälisen toimivaltaisten viranomaisten sopimuksen tai vastaavan tietojenvaihtoa koskevan sopimuksen. Siirtymäaikana vuosina 2017 ja 2018 osallistuvan valtion edellytyksenä ei siis ole se, että valtio osallistuu tietojenvaihtoon jo vuonna 2017, vaan luettelossa ovat myös ns. vuoden 2018 valtiot, mikäli ne täyttävät edellytykset.

Mikäli joku luettelossa mainituista valtioista ei täytä vuonna 2017 tai myöhemmin osallistuvan valtion vaatimuksia, poistetaan tällainen valtio luettelosta. Luettelosta poistettavan valtion edellä kuvattujen sijoitusyksiköiden tilejä voidaan valtion luettelosta poistamishetkeen asti käsitellä aiempina tileinä. Esimerkiksi, luettelossa olevassa valtiossa A oleva sijoitusyksikkö B on ei-raportoitava henkilö (koska kyseessä on osallistuvan valtion finanssilaitos) eikä finanssilaitoksen tarvitse tutkia eikä tunnistaa yksikön B kontrolloivia henkilöitä. Mikäli valtio A poistetaan osallistuvien valtioiden luettelosta 1.7.2017 tai sen jälkeen, tulee finanssilaitoksen kohdella sijoitusyksikköä B passiivisena ei-finanssiyksikkönä ja finanssilaitoksen tulee tutkia, tunnistaa ja raportoida myös yksikön kontrolloivat henkilöt tässä ohjeessa kuvatusti. Finanssilaitos voi kuitenkin kohdella ennen B:lle avattuja tilejä aiempina tileinä ja se voi halutessaan noudattaa tutkimis- ja tunnistamismenettelyssä aiempien yksikkötilien menettelyjä.  

D kohdan 6–9 alakohta – Ei-finanssiyksikkö ja kontrolloivat henkilöt

Ei-finanssiyksikkö, passiivinen ei-finanssiyksikkö ja aktiivinen ei-finanssiyksikkö

D kohdan 6–9 alakohdassa määritellään ei-finanssiyksikkö, passiivinen ei-finanssiyksikkö, aktiivinen ei-finanssiyksikkö ja kontrolloivat henkilöt. Määritelmät ovat merkityksellisiä sen määrittämiseksi, onko yksikkö passiivinen ei-finanssiyksikkö, jolla on yksi tai useampia raportoitavia kontrolloivia henkilöitä. Tällaisessa tapauksessa V jakson D kohdan 2 alakohdan ja VI jakson A kohdan 2 alakohdan mukaan tiliä on kohdeltava raportoitavana tilinä.

Ei-finanssiyksiköstä käytetään englannin kielellä lyhennettä NFE. D kohdan 7 alakohdan mukaan se tarkoittaa mitä tahansa yksikköä, joka ei ole finanssilaitos. Ei-finanssiyksikkö voi olla joko passiivinen ei-finanssiyksikkö tai aktiivinen ei-finanssiyksikkö. D kohdan 8 ja 9 alakohdassa kuvataan passiivisen ei-finanssiyksikön ja aktiivisen ei-finanssiyksikön merkitystä.

Yksikkö, joka ei ole aktiivinen ei-finanssiyksikkö, on passiivinen ei-finanssiyksikkö. D kohdan 8 alakohta käsittää kuitenkin myös A kohdan 6 alakohdan b alakohdassa kuvatun sijoitusyksikön, joka ei ole osallistuvan valtion finanssilaitos. Raportoivilta finanssilaitoksilta edellytetään ns. look-through -periaatteen noudattamista tämäntyyppisen sijoitusyksikön kohdalla seuraavan esimerkin mukaisesti: Valtiolla A on vastavuoroinen sopimus automaattisesta finanssitilitietojen vaihdosta valtion B kanssa, mutta sillä ei ole sopimusta valtion C kanssa. w, joka on valtion A raportoiva finanssilaitos, ylläpitää yksiköiden X ja y finanssitilejä. Molemmat yksiköt ovat A kohdan 6 alakohdan b alakohdassa kuvattuja sijoitusyksikköjä. Yksikkö X:n asuinvaltio on valtio B, ja yksikön y asuinvaltio on valtio C. w:n näkökulmasta yksikkö X on osallistuvan valtion finanssilaitos, mutta yksikkö y ei. Tämän seurauksena w:n on kohdeltava yksikköä y passiivisena ei-finanssiyksikkönä D kohdan 8 alakohdan mukaan. Käytännössä siis Suomessa tällainen yksikkö on tutkittava, tunnistettava ja raportoitava kuten mikä tahansa muu ulkomainen passiivinen ei-finanssiyksikkö.

Ei-finanssiyksikkö on aktiivinen ei-finanssiyksikkö edellyttäen, että se täyttää jonkin D kohdan 9 alakohdassa mainituista kriteereistä:

• tulojen ja varojen perusteella aktiiviset ei-finanssiyksiköt;
• ei-finanssiyksiköt, joiden osakkeet ovat julkisen kaupankäynnin kohteena vakiintuneilla arvopaperimarkkinoilla;
• julkisen vallan yksiköt, kansainväliset järjestöt, keskuspankit tai niiden kokonaan omistamat yksiköt;
• muuhun kuin finanssiryhmään kuuluvat ei-finanssiyksiköt, jotka ovat holdingyhtiöitä;
• ei-finanssiyksiköt, jotka ovat startup-yhtiöitä;
• ei-finanssiyksiköt, jotka ovat realisoimassa varansa tai ovat selviämässä konkurssista;
• muuhun kuin finanssiryhmään kuuluvat rahoituskeskukset; tai
• voittoa tavoittelemattomat ei-finanssiyksiköt.

D kohdan 9 alakohdan a alakohdassa kuvataan kriteerit, jotka on täytettävä aktiivisen ei-finanssiyksikön aseman aktiiviset ei-finanssiyksiköt tulojen ja varojen perusteella saamiseksi seuraavasti: vähemmän kuin 50 prosenttia ei-finanssiyksikön edellisen kalenterivuoden tai muun asianmukaisen raportointijakson bruttotuloista on passiivituloa ja vähemmän kuin 50 prosenttia ei-finanssiyksiköllä edellisen kalenterivuoden tai muun asianmukaisen raportointijakson aikana olleista varoista on varoja, jotka tuottavat passiivituloa tai joita pidetään passiivitulon tuottamista varten (ks. passiivisen tulon määritelmä). Passiivisen tulon tuottamista varten pidettyjen varojen ei tarvitse tosiasiallisesti tuottaa passiivista tuloa määrittelyn perusteena olevana aikana, vaan varojen luonne on ratkaiseva. Esimerkiksi käteisvaroja on pidettävä passiivista tuloa tuottavina varoina tai varoina, joita pidetään passiivisen tulon (korko) tuottamiseen, vaikkeivät ne tosiasiallisesti tuotakaan kyseisiä tuloja.

Ei-finanssiyksikön varojen arvo määritellään ei-finanssiyksikön taseessa näkyvien varojen käyvän markkina-arvon tai kirjanpitoarvon mukaisesti.

D kohdan 9 alakohdan b alakohdassa kuvataan kriteerit, jotka on täytettävä aktiivisen ei-finanssiyksikön aseman julkisen kaupankäynnin kohteena olevat ei-finanssiyksiköt saamiseksi seuraavasti: ei-finanssiyksikön osakkeilla käydään säännöllisesti kauppaa vakiintuneilla arvopaperimarkkinoilla tai ei-finanssiyksikkö on sellaisen yksikön lähiyksikkö, jonka osakkeilla käydään säännöllisesti kauppaa vakiintuneilla arvopaperimarkkinoilla. Kuten edellä luvun D kohdan 2 ja 3 alakohdan raportoitavaa henkilöä käsittelevässä kohdassa mainitaan, osakkeilla käydään säännöllisesti kauppaa, jos osakkeilla käydään merkityksellisessä määrin kauppaa jatkuvasti. Vakiintuneet arvopaperimarkkinat tarkoittavat virallisesti tunnustettua ja kyseisen markkina-alueen julkisen vallan edustajan valvomaa vaihdantaa, jossa vuosittainen vaihdettujen osakkeiden arvo on merkityksellinen.

D kohdan 9 alakohdan d alakohdassa kuvataan kriteerit, jotka on täytettävä aktiivisen ei-finanssiyksikön aseman muuhun kuin finanssiryhmään kuuluvat ei-finanssiyksiköt, jotka ovat holdingyhtiöitä saamiseksi seuraavasti: Käytännöllisesti katsoen kaikki ei-finanssiyksikön toiminta koostuu yhden tai useamman muuta kauppa- tai liiketoimintaa kuin finanssilaitoksen liiketoimintaa harjoittavan tytäryhtiön ulkona olevan osakekannan omistamisesta (kokonaan tai osittain) tai rahoituksen ja palvelujen tarjoamisesta yhdelle tai useammalle tällaiselle tytäryhtiölle. Yksikkö ei kuitenkaan täytä ei-finanssiyksikön aseman vaatimuksia, jos yksikkö toimii (tai esiintyy) sijoitusrahastona, kuten yksityisenä pääoma- tai riskipääomarahastona, lainapääomaa käyttävänä yritysostorahastona tai minä tahansa sijoitusvälineenä, jonka tarkoitus on hankkia tai rahoittaa yhtiöitä ja pitää osuuksia näistä yhtiöistä pääomavaroina sijoitustarkoituksessa.

D kohdan 9 alakohdassa mainittujen toimintojen kohdalla ”käytännöllisesti katsoen kaikki” tarkoittaa 80 prosenttia tai enemmän. Mikäli ei-finanssiyksikön holding- tai ryhmärahoitustoiminta muodostaa alle 80 prosenttia sen toiminnoista, mutta ei-finanssiyksikkö saa myös aktiivista tuloa (eli tuloa, joka ei ole passiivista tuloa) muulla tavoin, se täyttää aktiivisen ei-finanssiyksikön aseman vaatimukset edellyttäen, että toimintojen kokonaismäärä täyttää ”käytännöllisesti katsoen kaikki” ‑testin vaatimukset. Sen määrittämiseksi, täyttävätkö ei-aktiivisen finanssiyksikön muut kuin holding- ja ryhmärahoitustoiminnot aktiivisen ei-finanssiyksikön aseman vaatimukset, D kohdan 9 alakohdan a alakohdassa kuvattua testiä voidaan käyttää tällaisiin muihin toimintoihin. Jos esimerkiksi holdingyhtiö tarjoaa 60-prosenttisesti holding- tai rahoitus- ja palvelutoimintoja yhdelle tai useammalle tytäryhtiölle ja toimii myös 40-prosenttisesti sen ryhmän, johon se kuuluu, tuottamien tuotteiden jakelukeskuksena, ja sen jakelukeskustoimintojen tulot ovat aktiivista tuloa D kohdan 9 kohdan a alakohdan mukaan, se on aktiivinen ei-finanssiyksikkö, riippumatta siitä, että alle 80 prosenttia sen toiminnoista muodostuu liikkeellä olevien osakkeiden omistamisesta tai rahoituksen tai palveluiden tarjoamisesta yhdelle tai useammalle tytäryhtiölle. Ilmaisu käytännöllisesti katsoen kaikki käsittää myös tapaukset, joissa omistetaan yhden tai useamman tytäryhtiön osakkeita ja tarjotaan niille rahoitusta ja palveluita. Tytäryhtiö tarkoittaa yksikköä, jonka ulkona olevan osakekannan omistaa (kokonaan tai osittain) ei-finanssiyksikkö.

Yksi D kohdan 9 alakohdan h alakohdassa kuvatuista voittoa tavoittelemattoman ei-finanssiyksikön vaatimuksista on, että ei-finanssiyksikön asuinvaltion sovellettavat lait tai ei-finanssiyksikön muodostamisasiakirjat eivät salli ei-finanssiyksikön tulon tai varojen jakamista yksityishenkilölle tai ei-hyväntekeväisyysyksikölle tai käyttöä niiden hyödyksi muutoin kuin ei-finanssiyksikön hyväntekeväisyystoimintaa hoidettaessa tai maksettaessa kohtuullinen korvaus tehdyistä palveluista tai maksuna, joka edustaa ei-finanssiyksikön ostaman omaisuuden käypää markkina-arvoa. Lisäksi ei-finanssiyksikön tulot tai varat voidaan jakaa yksityishenkilölle tai ei-hyväntekeväisyysyksikölle tai käyttää niiden hyödyksi kohtuullisen korvauksen maksamiseksi omaisuuden käytöstä.

Tuloverolain 22 §:n mukaisen yleishyödyllisen yhteisön osalta on tapauskohtaisesti tutkittava, täyttyvätkö D kohdan 9 alakohdan h alakohdan vaatimukset. Se, että on verotuksessa katsottu yleishyödylliseksi yhteisöksi, ei yksinomaan ratkaise yksikön statusta (tuloverolain 21 §:n, 21 a-b §:n ja 22 §:n mukaiset suomalaiset osittain verovapaat yhteisöt eivät täytä tätä vaatimusta, koska niitä ei ole kokonaan vapautettu tuloverosta).

Lähtökohtaisesti suomalaisella tuloverolain 22 §:n mukaisella yleishyödyllisellä yhteisöllä täyttyy aktiivisen ei-finanssiyksikön vaatimukset i ja iii. Se on sijoittautunut asuinvaltioonsa ja toimii siellä yksinomaan uskonnollisessa, tieteellisessä, taiteellisessa, kasvatuksellisessa, kulttuuri-, urheilu- tai hyväntekeväisyystarkoituksessa tai se on sijoittautunut asuinvaltioonsa ja toimii siellä ja on ammattijärjestö, elinkeinojärjestö, kauppakamari, työjärjestö, maatalous- tai puutarhanviljelyjärjestö, kansalaisjärjestö tai järjestö, joka toimii yksinomaan sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Sillä ei myöskään saa olla osakkaita tai jäseniä, joilla on omistus- tai hyötyosuus sen tuloista tai varoista

Suomalaiset yleishyödylliset yhteisöt ovat yleensä vapautettuja finanssivaroista saatavien tulojen tuloverosta tuloverolain 23 §:n nojalla. Ne ovat verovelvollisia ainoastaan elinkeinotulostaan ja eräistä kiinteistötuloistaan. Tämän vuoksi ne usein täyttävät vaatimuksen ii. Verovapausedellytys ei kuitenkaan täyty, mikäli sijoitustoiminta on saavuttanut elinkeinotoiminnan laajuuden.

Suomen lainsäädännössä ei ole edellä mainittua vaatimusta varojen käytöstä selvitystilaan asetettaessa tai purettaessa, minkä vuoksi suomalaisen tuloverolain 22 §:n mukaisen yleishyödyllisen yhteisön muodostamisasiakirjoissa täytyy olla edellä kuvatut varojen jakamista koskevat säännöt (purettaessa tai selvitystilassa varat siirtyvät Suomen valtiolle, julkisen vallan yksikölle tai yleishyödylliselle yhteisölle), jotta se voitaisiin katsoa tämän kohdan mukaiseksi aktiiviseksi ei-finanssiyksiköksi.

Suomalainen yliopisto, ammattikorkeakoulu ja muu vastaava oppilaitos täyttää yleensä aktiivisen ei-finanssiyksikön määritelmän. Ne ovat tyypillisesti joko julkisen vallan yksiköitä tai täyttävät D kohdan 9 alakohdan h alakohdan vaatimukset.

Passiivinen tulo

Passiivisen tulon määritelmää käytetään finanssilaitoksen tunnistaessa, onko sen asiakkaana oleva muu yksikkö kuin finanssilaitos aktiivinen vai passiivinen.

Passiivisten tulojen katsotaan sisältävän sen osan bruttotuloista, joka koostuu seuraavista:

• osingot;
• korot;
• korkoja vastaava tulo;
• vuokrat ja rojaltit, lukuun ottamatta ainakin osittain ei-finanssiyksikön työntekijöiden harjoittaman liiketoiminnan aktiivisen harjoittamisen seurauksena saatuja vuokria ja rojalteja;
• elinkorot;
• finanssivarojen myynnistä tai vaihdannasta jäljelle jäävä ylijäämä, josta saadaan edellä mainittua passiivista tuloa;
• mitä tahansa finanssivaroja koskevista transaktioista (mukaan lukien futuurit, termiinit, optiot ja vastaavanlaiset transaktiot) jäljelle jäävä ylijäämä;
• valuutanvaihdosta jäljelle jäävä ylijäämä;
• swap-sopimuksista saadut nettotulot; tai
• käteisarvovakuutussopimusten perusteella saadut määrät.

Määritelmässä mainittujen tulojen, kuten osinkojen, korkojen ja luovutusvoittojen määrittelemisessä käytetään Suomen verolainsäädännön ao. tulon vakiintunutta määritelmää.

Edellä mainitusta poiketen passiivista tuloa ei ole passiiviseen tuloon oikeuttavaa omaisuutta säännöllisesti välittävän yksikön tulo transaktiosta, joka kuuluu kyseisen kauppiaan säännönmukaiseen kaupankäyntiin tai liiketoimintaan arvopaperikauppiaana (huom. yleensä arvopaperivälittäjä on Suomessa finanssilaitos).

Suomen verolainsäädännön mukainen konserniavustus, muut suomalaisen yksikön luonteeltaan vastikkeetta, muuna kuin pääomasijoituksena saamat erät tai pääomasuorituksen luonteiset erät, kuten esimerkiksi henkilöstörahaston saamat henkilöstörahastoerät ja niiden lisäosat, eivät vaikuta yksikön luokitteluun aktiiviseksi tai passiiviseksi. Muutoin passiivinen yksikkö ei muutu tällaisen suorituksen vuoksi aktiiviseksi eikä muutoin aktiivista yksikköä katsota vain näiden suoritusten vuoksi passiiviseksi. Asunto-osakeyhtiön ja keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön saamat yhtiövastikkeet ja muut vastaavankaltaiset suoritukset eivät sisälly passiivisen tulon määritelmään. Suomalaiset asunto-osakeyhtiöt ovat sen vuoksi yleensä aktiivisia ei-finanssiyksiköitä.

Finanssilaitoksen on tilinhaltijansa statusta selvittäessään huomioitava, että passiivista tuloa määritettäessä on tarvittaessa tarkasteltava kunkin valtion erityissääntöjä. Esimerkiksi itse annettua todistusta antaessaan finanssilaitoksen tilinhaltijana oleva yksikkö voi käyttää sijaintivaltionsa passiivisen tulon määritelmää.

Kontrolloivat henkilöt

D kohdan 6 alakohdassa kuvataan käsitteen kontrolloivat henkilöt merkitystä. Se vastaa myös käsitettä tosiasiallinen edunsaaja sellaisena kuin se on kuvattu rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastaisen toimintaryhmän (FATF) suosituksessa 10 ja ko. kohdan tulkintaohjeessa (annettu helmikuussa 2012), ja sitä on tulkittava suosituksien kanssa yhdenmukaisella tavalla tarkoituksena suojella kansainvälistä finanssijärjestelmää väärinkäytöksiltä, kuten verorikoksilta. Suomessa kontrolloivan henkilön määritelmä tulkitaan rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä (444/2017) (jäljempänä myös rahanpesulaki) annetun lain tosiasiallista edunsaajaa koskevien määritelmien kanssa yhdenmukaisella tavalla.

Yksikössä, joka on oikeushenkilö, käsitteellä kontrolloiva henkilö tarkoitetaan yksikköä kontrolloivaa luonnollista henkilöä. Yksikköä kontrolloi yleensä luonnollinen henkilö (luonnolliset henkilöt), jolla on viime kädessä omistukseen liittyvää määräysvaltaa yksikössä. Omistukseen liittyvä määräysvalta riippuu oikeushenkilön omistusrakenteesta, ja se tunnistetaan yleensä kynnysmäärän perusteella riskiperusteista lähestymistapaa soveltamalla (esimerkiksi henkilö, joka omistaa enemmän kuin tietyn prosenttiosuuden oikeushenkilöstä, kuten 25 prosenttia). Jos kukaan luonnollinen henkilö ei käytä omistukseen liittyvää määräysvaltaa, yksikön kontrolloivat henkilöt ovat muulla tavoin määräysvaltaa käyttäviä luonnollisia henkilöitä. Jos ketään luonnollista henkilöä ei tunnisteta yksikön määräysvallan käyttäjäksi, yksikön kontrolloivat henkilöt ovat luonnollisia henkilöitä, jotka ovat ylemmän johdon asemassa.

Trustien osalta kontrolloivaa henkilöä koskeva käsite tarkoittaa asettajia, trustinhoitajia, suojelijoita (jos on), edunsaajia tai edunsaajaryhmiä ja muita luonnollisia henkilöitä, jotka viime kädessä tosiasiallisesti kontrolloivat trustia. Asettajia, trustinhoitajia, suojelijoita (jos on), edunsaajia tai edunsaajaryhmiä on aina kohdeltava trustin kontrolloivina henkilöinä, riippumatta siitä, kontrolloiko joku heistä trustia. Tämän vuoksi D kohdan 6 alakohdan toinen virke täydentää kyseisen alakohdan ensimmäistä lausetta. Lisäksi ketä tahansa luonnollista henkilöä, joka viime kädessä tosiasiallisesti kontrolloi trustia (mukaan lukien kontrolli- tai omistajuusketjun kautta), on myös kohdeltava trustin kontrolloivana henkilönä. Selvittääkseen trustin, jossa trustin asettajat ovat yksiköitä, tilin tai tilien varojen lähteen, raportoivien finanssilaitosten on myös tunnistettava asettajien kontrolloivat henkilöt ja raportoitava heistä trustin kontrolloivina henkilöinä. Raportoivien finanssilaitosten on hankittava riittävästi tietoa ominaisuuksien tai luokan mukaan määritettyjen trustien edunsaajista, jotta se pystyy selvittämään niiden henkilöllisyyden maksusuorituksen aikana tai kun ne aikovat käyttää niille kuuluvia oikeuksiaan. Maksusuoritus tai oikeuksien käyttäminen tarkoittaa olosuhteiden muutosta, jolloin on hoidettava olosuhteiden muutosten edellyttämät tutkimis-, tunnistamis- ja raportointivelvoitteet.

Jos kyseessä on muu oikeudellinen järjestely kuin trusti, kontrolloivalla henkilöllä tarkoitetaan henkilöitä, jotka ovat vastaavassa tai samanlaisessa tilanteessa kuin henkilöt, jotka ovat trustin kontrolloivia henkilöitä. Oikeudellisten järjestelyjen muodot ja rakenteet vaihtelevat, joten raportoivien finanssilaitosten on tunnistettava henkilöt, jotka ovat vastaavissa tai samanlaisissa asemissa kuin trustien tunnistettavat ja raportoitavat henkilöt, ja raportoitava heistä.

Toiminnaltaan trusteja vastaavien oikeushenkilöiden (esimerkiksi säätiöiden) osalta raportoivien finanssilaitosten on tunnistettava kontrolloivat henkilöt samanlaisten asiakkaita koskevien huolellisuusmenettelyiden avulla kuin trusteilta edellytetyt menettelyt riittävän raportointitason saavuttamiseksi.

Jos raportoiva finanssilaitos käyttää tietoja, jotka on kerätty ja säilytetty rahanpesun estämistä tai asiakkaan tuntemista koskevan menettelyn (AML/KYC) mukaisesti uuden yksikkötilin tilinhaltijan kontrolloivien henkilöiden määrittämiseksi, rahanpesun estämistä tai asiakastunnistusta koskevien menettelyjen on oltava yhdenmukaisia rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastaisen toimintaryhmän (FATF) suositusten 10 ja 25 kanssa (sellaisina kuin ne on hyväksytty 2012), mukaan lukien trustin asettajien kohteleminen aina trustin kontrolloivina henkilöinä ja säätiön perustajien kohteleminen säätiön kontrolloivina henkilöinä.

Raportoiva finanssilaitos voi aiemman yksikkötilin tilinhaltijan kontrolloivia henkilöitä määrittäessään käyttää tietoja, jotka on kerätty ja säilytetty raportoivan finanssilaitoksen rahanpesun estämistä tai asiakastunnistusta koskevan menettelyn mukaisesti.

E kohta – Muuta

E kohdan 1 alakohta – Tilinhaltija

E kohdan 1 alakohdan mukaan tilinhaltija on henkilö, jonka tiliä ylläpitävä finanssilaitos on listannut tai tunnistanut finanssitilin haltijaksi, mukaan lukien läpivirtausyksikkö. Jos trusti tai kuolinpesä on merkitty finanssitilin haltijaksi tai omistajaksi, trusti tai kuolinpesä on tilinhaltija, eivätkä finanssitilin omistajat tai edunsaajat. Vastaavasti jos yhtymä on merkitty finanssitilin haltijaksi tai omistajaksi, yhtymä on tilinhaltija, eivätkä yhtymän yhtiömiehet.

Henkilöä, joka pitää finanssitiliä toisen henkilön hyväksi tai lukuun asiamiehenä, säilytyksenhoitajana, nimellisomistajana, allekirjoittajana, sijoitusneuvojana, välittäjänä tai edustajana, ei käsitellä tilinhaltijana.

Tilinhaltijana käsitellään henkilöä, jonka hyväksi tai lukuun toimitaan. Raportoiva finanssilaitos voi käyttää tähän tarkoitukseen hallussaan olevia tietoja (mukaan lukien rahanpesun estämistä tai asiakkaan tunnistamista koskevan menettelyn mukaisesti kerätyt tiedot), joiden perusteella se voi luotettavasti määrittää, toimiiko henkilö toisen henkilön hyödyksi tai lukuun.

Tilanteissa, joissa tilinhaltijaksi on merkitty toinen finanssilaitos tilinhaltijansa hyväksi tai lukuun, tilinhaltijana käsitellään tätä toista finanssilaitosta.

Yhteisesti pidetyn tilin osalta jokaista tilinhaltijaa kohdellaan tilinhaltijana sen määrittämiseksi, onko tili raportoitava tili. Tili on näin ollen raportoitava tili, jos joku tilinhaltijoista on raportoitava henkilö tai passiivinen ei-finanssiyksikkö, jolla on yksi tai useampia kontrolloivia henkilöitä, jotka ovat raportoitavia henkilöitä. Jos enemmän kuin yksi raportoitava henkilö on yhteisesti pidetyn tilin haltija, jokaista raportoitavaa henkilöä kohdellaan tilinhaltijana ja hänelle luetaan kuuluvaksi yhteistilin koko saldo, mukaan lukien sovellettaessa VII jakson C kohdan 1–3 alakohdan yhdistämissääntöjä.

Käteisarvovakuutussopimuksen tai elinkorkosopimuksen osalta tilinhaltija on jokainen henkilö, joka on oikeutettu saamaan käteisarvon tai muuttamaan sopimuksen edunsaajan. Jos kukaan ei voi saada käteisarvoa tai vaihtaa edunsaajaa, tilinhaltija on jokainen henkilö, joka on sopimuksessa nimetty omistajaksi, ja jokainen henkilö, jolla sopimusehtojen mukaan on kiistaton oikeus maksuun. Käteisarvovakuutussopimuksen tai elinkorkosopimuksen erääntyessä (eli kun sopimuksen mukainen maksuvelvollisuus on täytetty) tilinhaltijana käsitellään jokaista henkilöä, joka on sopimuksen perusteella oikeutettu saamaan maksun.

Seuraavissa esimerkeissä kuvataan E kohdan 1 alakohdan soveltamista:

E kohdan 2 alakohta – Rahanpesun estämistä tai asiakkaan tuntemista koskeva menettely

E kohdan 2 alakohdan mukaan rahanpesun estämistä (tässä ohjeessa käytetään myös lyhennettä AML eli Anti Money Laundering, usein tämän lyhenteen yhteydessä käytetään myös lyhennettä CFT eli Countering the Financing of Terrorism) tai asiakkaan tuntemista (tässä ohjeessa käytetään myös lyhennettä KYC eli Know Your Customer eli tunne asiakkaasi) koskevilla menettelyillä tarkoitetaan raportoivan finanssilaitoksen asiakasta koskevaa tuntemismenettelyä (customer due diligence, CDD) niiden rahanpesun estämistä koskevien tai samanlaisten vaatimusten mukaan, joiden alainen raportoiva finanssilaitos on (esimerkiksi asiakkaan tunnistamista (identification) koskevat säännöt). Menettelyihin kuuluvat asiakkaan (mukaan lukien asiakkaan edunsaajien) henkilöllisyyden todentaminen (verification) ja vahvistaminen, tilin luonteen ja tarkoituksen ymmärtäminen sekä jatkuva seuraaminen.

E kohdan 3 ja 4 alakohdat – Yksikkö ja lähiyksikkö

E kohdan 3 alakohdan mukaan yksikkö on oikeushenkilö tai oikeudellinen järjestely. Käsitteen on tarkoitus kattaa mikä tahansa henkilö, joka ei ole luonnollinen henkilö, ja kaikki oikeudelliset järjestelyt. Yksiköllä tarkoitetaan siis esimerkiksi yhtiötä, yhtymää, trustia, fideicomisoa, säätiötä (fondation, Stiftung), yritystä, osuuskuntaa, järjestöä tai asociación en participaciónia.

Yksikkö on toisen yksikön lähiyksikkö, jos

• joko toinen yksikkö kontrolloi toista yksikköä;
• kaksi yksikköä ovat yhteisen kontrollin alaiset; tai
• molemmat yksiköt ovat A kohdan 6 alakohdan b alakohdassa kuvattuja sijoitusyksikköjä, molemmilla yksiköillä on yhteinen hallinto, joka täyttää kyseisten sijoitusyksikköjen huolellisuusvaatimukset.

Tätä sovellettaessa kontrolli käsittää sellaisen välittömän tai välillisen omistuksen yksikön äänivallasta tai arvosta, joka ylittää 50 prosenttia.

Se, onko yksikkö toisen yksikön lähiyksikkö, on merkityksellistä tilien saldojen yhdistämistä koskevien sääntöjen (VII jakson C kohta) kannalta. Lisäksi se on merkityksellistä D kohdan 2 alakohdan ii alakohdassa kuvatun raportoitavan henkilön soveltamisalan kannalta ja D kohdan 9 alakohdan b alakohdassa kuvattujen kriteerien, joiden perusteella ei-finanssiyksikkö voi saada aktiivisen ei-finanssiyksikön aseman, kannalta.

E kohdan 5 alakohta – Verotunniste

E kohdan 5 alakohdan mukaan verotunnisteella tarkoitetaan verovelvollisten tunnistenumeroa (tai tehtävältään vastaavaa tietoa, jos verovelvollisten tunnistenumeroa ei ole saatavilla). Verovelvollisten tunnistenumero on yksilöllinen kirjainten tai numeroiden yhdistelmä, kuvauksesta riippumatta, jonka valtio on antanut luonnolliselle henkilölle tai yksikölle ja jota käytetään luonnollisen henkilön tai yksikön tunnistamiseen valtion verolakien hallinnoimiseksi. Suomessa verotunniste on luonnollisella henkilöllä henkilötunnus ja yksiköillä y-tunnus. Muiden maiden verotunnisteista saa lisätietoa OECD:n ylläpitämästä automaattisen tietojenvaihdon portaalista http://www.oecd.org/tax/automatic-exchange/crs-implementation-and-assistance/ sekä EU:n komission Verotunniste maittain -sivustolta https://ec.europa.eu/taxation_customs/tin/tinByCountry.html. 

E kohdan 6 alakohta – Asiakirjanäyttö

6 kohdan E alakohdassa kuvataan, mitä asiakirjanäytöllä tarkoitetaan II–VII jakson huolellisuusmenettelyiden kannalta. Asiakirjanäyttö sisältää jonkin seuraavista:

• asuinpaikkatodistus, jonka on antanut siihen oikeutettu sen valtion julkisen vallan toimielin (yleensä ao. valtion verohallinto tai muu todistuksen antamiseen oikeutettu viranomainen), jolla maksunsaaja ilmoittaa asuvansa.
• luonnollisen henkilön osalta voimassa oleva henkilöllisyystodistus, jonka on antanut siihen oikeutettu julkisen vallan toimielin (esimerkiksi poliisi), joka sisältää luonnollisen henkilön nimen ja jota tyypillisesti käytetään identifiointiin.
• yksikön osalta virallinen dokumentaatio, jonka on antanut siihen oikeutettu julkisen vallan toimielin ja johon sisältyy yksikön nimi ja pääkonttoriosoite joko valtiossa, jonka se ilmoittaa asuinvaltiokseen, tai valtiossa, jossa se muodostettiin tai organisoitiin.
• tarkastettu tilinpäätös, kolmannen osapuolen luottoraportti, konkurssihakemus tai arvopaperimarkkinavalvojien raportti.

Raportoiva finanssilaitos voi käyttää asiakirjanäyttöä. Sen kuitenkin odotetaan antavan etusija asiakirjanäytön viimeisimmälle tai täsmällisimmälle osalle. Asiakirjanäyttöä ei voi käyttää, jos finanssilaitos tietää tai sillä on syy tietää, että asiakirjanäyttö on virheellinen tai epäluotettava

Esimerkkejä a alakohdan mukaisesta todistuksesta ovat asuinpaikkatodistus verotusta varten, verokortti ja valtion julkisen vallan toimielimen ylläpitämän tai valtuuttaman rekisterin, kuten verohallinnon ylläpitämän rekisterin, asuinpaikkatiedot.

Yksi E kohdan 6 alakohdan c alakohdassa kuvatuista vaatimuksista on se, että viralliseen dokumentaatioon sisältyy joko yksikön päätoimipaikan osoite valtiossa, jonka se ilmoittaa asuinvaltiokseen, tai valtiossa, jossa se perustettiin tai organisoitiin. Yksikön päätoimipaikan osoite on yleensä paikka, jossa sen toimiva johto sijaitsee. Sen finanssilaitoksen osoite, jossa yksikkö ylläpitää tiliä, postilokero-osoite tai osoite, jota käytetään yksinomaan postitustarkoituksiin, ei ole yksikön päätoimipaikan osoite, paitsi jos kyseinen osoite on ainoa yksikön käyttämä osoite ja käy ilmi yksikön rekisteröitynä osoitteena yksikön perustamisasiakirjoista. Myöskään postinsäilytystä varten annettu osoite ei ole yksikön päätoimipaikan osoite.

Finanssilaitokset voivat hyödyntää aiemman yksikkötilin osalta asiakirjanäyttönä finanssilaitoksen tietoihin sisältyviä tilinhaltijan luokituksia (vakiomuotoisia toimialakoodeja), jotka raportoiva finanssilaitos on kirjannut tavanomaisia liiketoimintatapojaan noudattaen rahanpesun estämistä tai asiakkaan tuntemista koskevan menettelyn (AML/KYC) tai muun sääntelyä koskevan menettelyn mukaisesti ja jotka raportoiva finanssilaitos on pannut täytäntöön ennen sitä päivää, jota on käytetty finanssitilin luokittelemiseen aiemmaksi tiliksi. Finanssilaitoksen on varmistettava, että sen käyttämä luokitustieto on luotettava. Finanssilaitos ei voi käyttää tietoa, jos se tietää tai sillä on syy tietää, että tieto on virheellinen tai epäluotettava.

Asiakirjanäytön luotettavuusvaatimukset

Asiakirjanäyttö on luotettava asiakirjanäytön toimittamisvuotta seuraavan viidennen kalenterivuoden loppuun saakka tai tätä myöhäisempään dokumentin vanhentumispäivään saakka.

Edellä mainitun rajoittamatta seuraavan asiakirjanäytön katsotaan pysyvän luotettavana rajoittamattoman ajan:

• valtuutetun julkisen vallan toimielimen toimittama asiakirjanäyttö (kuten passi);
• asiakirjanäyttö, jota ei yleensä uusita tai muuteta (kuten perustamisasiakirja); tai
• asiakirjanäyttö, jonka on toimittanut ei-raportoiva finanssilaitos tai raportoitavan valtion henkilö, joka ei ole raportoitava henkilö.

Finanssilaitos ei voi kuitenkaan käyttää asiakirjanäyttöä, jos se tietää tai sillä on syy tietää, että asiakirjanäyttö on virheellinen tai epäluotettava (kun esimerkiksi olosuhteissa on tapahtunut muutos, joka muuttaa asiakirjan tiedot virheellisiksi). Raportoivan finanssilaitoksen odotetaan ottavan käyttöön menettelyt, joilla varmistetaan, että raportoiva finanssilaitos tunnistaa asiakkaan kantatiedostoihin tehdyt muutokset, jotka merkitsevät olosuhteiden muutosta. Lisäksi raportoivan finanssilaitoksen odotetaan ilmoittavan asiakirjoja toimittaville henkilöille näiden velvollisuudesta ilmoittaa raportoivalle finanssilaitokselle olosuhteiden muutoksista. Itse annetussa todistuksessa tulisi olla vaatimus siitä, että tilinhaltija ilmoittaa finanssilaitokselle olosuhteissaan tapahtuneista muutoksista.

Raportoiva finanssilaitos voi säilyttää alkuperäisen vahvistetun kopion tai valokopion (mukaan lukien mikrokopio, skannattu tiedosto tai vastaavat sähköiset tallennustavat) asiakirjanäytöstä tai ainakin tiedot tutkitun asiakirjan tyypistä, asiakirjan tutkimisen päivämäärän ja asiakirjan tunnistenumeron (jos on) (esimerkiksi passin numero). Kaikki sähköisesti tallennettu dokumentaatio on oltava saatavilla paperiversiona pyydettäessä.

Raportoiva finanssilaitos voi hyväksyä asiakirjanäytön kopion lähettämisen sähköisesti, mikäli sähköinen järjestelmä varmistaa, että vastaanotetut tiedot vastaavat lähetettyjä tietoja. Lisäksi järjestelmän on dokumentoitava kaikki käyttökerrat, jotka johtavat asiakirjanäytön lähettämiseen, uusimiseen tai muokkaamiseen. Sähköisen järjestelmän ulkoasun ja toiminnan, käyttöoikeusmenetelmät mukaan lukien, on varmistettava, että järjestelmää käyttävä ja asiakirjanäytön toimittava henkilö on asiakirjanäytössä nimetty henkilö.

Raportoivan finanssilaitoksen, jonne asiakas voi avata tilin, on hankittava asiakirjanäyttö tilikohtaisesti. Raportoiva finanssilaitos voi kuitenkin käyttää asiakkaan toimittamaa toista tiliä koskevaa asiakirjanäyttöä, jos molempia tilejä kohdellaan yhtenä tilinä VII jakson A kohdassa esitettyjen tiedonsaantivaatimusten täyttämiseksi.

Muiden henkilöiden keräämä dokumentaatio

Finanssilaitos voi käyttää palveluntarjoajia täyttämään tietojenvaihto- ja huolellisuusvelvoitteet. Finanssilaitos voi käyttää palveluntarjoajien (esimerkiksi tietopalvelujen tarjoajat, rahoitusneuvojat, vakuutusasiamiehet) keräämää dokumentaatiota kansallisessa lainsäädännössä annettujen ehtojen mukaisesti. Tietojenvaihto- ja huolellisuusvelvoitteet ovat tästä huolimatta raportoivan finanssilaitoksen vastuulla.

Raportoiva finanssilaitos voi käyttää asiamiehen (kuten sijoitusrahastojen, hedge-rahastojen ja yksityisten pääomasijoitusrahastojen sijoitusneuvojan) keräämää dokumentaatiota. Asiamies voi säilyttää dokumentaatiota tietojärjestelmässä, jota se ylläpitää yhtä tai useampaa raportoivaa finanssilaitosta varten, sillä edellytyksellä, että raportoiva finanssilaitos, voi päästä helposti käsiksi dokumentaation sisältämiin tietoihin (mukaan lukien itse dokumentaatioon) sekä tietojen luonnetta ja luotettavuutta koskeviin tietoihin. Raportoivan finanssilaitoksen on myös pystyttävä helposti siirtämään tietoonsa tulleita tietoja, jotka voivat vaikuttaa dokumentaation luotettavuuteen. Tämä on pystyttävä tekemään joko suoraan sähköiseen järjestelmään tai toimittamalla tiedot asiamiehelle. Raportoivan finanssilaitoksen on pystyttävä todistamaan soveltuvin osin, miten ja milloin se on siirtänyt tietoonsa tulleita ja dokumentaation luotettavuuteen mahdollisesti vaikuttavia tietoja. Sen on myös pystyttävä todistamaan, että siirrettyjen tietojen käsittelyssä ja asianmukaisten huolellisuusmenettelyjen toteuttamisessa on otettu huomioon dokumentaation luotettavuus. Asiamiehellä on oltava käytössään järjestelmä, jolla varmistetaan dokumentaation luotettavuuteen tai asiakkaan asemaan vaikuttavien tietojen toimittaminen kaikille raportoiville finanssilaitoksille, joiden dokumentaatiota asiamies säilyttää.

Raportoivalla finanssilaitoksella, joka saa tilin edeltäjältään tai siirtäjältä fuusiossa tai tilien joukkohankinnassa arvon vuoksi, on yleensä oikeus käyttää edeltäjän tai siirtäjän keräämää luotettavaa dokumentaatiota (tai kopiota luotettavasta dokumentaatiosta). Raportoivan finanssilaitoksen, joka saa tilin fuusiossa tai tilien joukkohankinnassa arvon vuoksi toiselta raportoivalta finanssilaitokselta, joka on täyttänyt kaikki II–VII jaksoissa edellytetyt huolellisuusvaatimukset siirrettyjen tilien osalta, sallitaan yleensä käyttää edeltäjän tai siirtäjän tekemää tilinhaltijan aseman määritystä siihen saakka, kunnes tilin hankkija tietää tai sillä on syy tietää, että asema on virheellinen tai olosuhteissa tapahtuu muutos.

4 Tehokasta täytäntöönpanoa koskevat vaatimukset

4.1 Johdanto

Direktiivissä ja standardissa on asetettu valtioille tehokkaan täytäntöönpanon vaatimukset. Direktiivin 8 artiklan 3a kohdan mukaan Suomen on otettava käyttöön säännöt ja hallinnolliset menettelyt varmistaakseen tietojenvaihto- ja huolellisuusmenettelyjen tehokkaan täytäntöönpanon ja noudattamisen. Vastaavat vaatimukset ovat standardissa (IX jakso), ja sen kommentaarissa on tehokkaaseen täytäntöönpanoon liittyviä soveltamisohjeita. Direktiivissä on lisäksi korostettu oikeutta henkilötietojen suojaan. Edellä mainitut vaatimukset on huomioitu kansallisissa voimaanpanolaeissa.

4.2 Säännöt, joilla estetään finanssilaitoksia, henkilöitä tai välittäjiä ottamasta käyttöön käytäntöjä, joilla pyritään kiertämään tietojenvaihto- ja huolellisuusmenettelyt

Direktiivin voimaanpanolain 5 c §:n ja VML 17 c §:n mukaan tilanteissa, joissa finanssilaitos, henkilö tai välittäjä on ottanut käyttöön menettelytapoja, joilla pyritään kiertämään tietojenvaihto- ja huolellisuusmenettelyä, finanssilaitos on niistä huolimatta katsottava raportoivaksi finanssilaitokseksi ja finanssitili raportoitavaksi finanssitiliksi.

Edellä mainittujen lainkohtien soveltamisen edellytyksenä ei ole, että menettelytapa olisi yksinomaan tai pääasiallisesti kiertotarkoituksessa tehty. Lainsäädäntö kattaa sekä tilanteet, joissa tietojenvaihdon tai huolellisuusmenettelyn kiertäminen on ollut pääasiallinen tarkoitus että tilanteet, joissa menettelyn yhtenä seurauksena on tietojenvaihto- tai huolellisuusmenettelyn välttäminen vastoin lain tarkoitusta.

Käytännössä vaatimus voidaan jakaa kolmeen yleisimpään lainvastaiseen menettelytapaan:

1. finanssilaitos ottaa itse käyttöön menettelytapoja, joilla kierretään tutkimis-, tunnistamis- tai raportointivelvollisuussääntöjä lain tarkoituksen vastaisesti
2. finanssilaitos havaitsee, että sen tilinhaltija on ottanut käyttöön menettelyjä, joilla se pyrkii välttämään lain tarkoituksen vastaisesti tietojenvaihto- tai huolellisuusmenettelyjä mukaan lukien järjestelyt, joilla tosiasiallinen edunsaaja pyritään saamaan raportoinnin ulkopuolelle
3. finanssilaitos pyrkii välttämään raportointivelvollisuuttaan siten, että se ottaa käyttöön menettelytapoja, joiden avulla se lain tarkoituksen vastaisesti pyrkii välttämään raportoivan finanssilaitoksen määritelmien täyttymisen.

Finanssilaitoksella ei saa olla kohdan 1. mukaisia menettelyjä. Mikäli finanssilaitoksella havaitaan tällaisia menettelyjä, katsotaan sen laiminlyöneen verolainsäädännön mukaisten velvollisuuksiensa hoitamisen ja sille ja sen vastuuhenkilöille voidaan määrätä laiminlyönnistä laissa määritellyt seuraamukset.

Käytännössä voi esiintyä tulkintatilanteita, joissa muussa kuin velvoitteiden kiertämistarkoituksessa asiakasta varten tai asiakkaan puolesta tehdyt sijoituspalvelut tai -tuotteet jäävät raportoinnin tai huolellisuusmenettelyn ulkopuolelle mahdollisesti lain tarkoituksen vastaisesti. Finanssilaitos voi tällöin joko laissa mainitulla tavalla tutkia, tunnistaa ja raportoida tilit tai varmistaa epäselvässä tilanteessa Verohallinnolta, ettei kyse ole lainvastaisesta menettelystä.

Finanssilaitos ei voi pitää tilinhaltijasta huolellisuusmenettelyä varten olevia tietoja luotettavina, mikäli finanssilaitos tietää tai sillä on syy epäillä tilinhaltijan ottaneen käyttöön lainvastaisia menettelyitä (kohta 2.). Finanssilaitos ei voi tällöin pitää itse annettua todistusta luotettavana eikä se voi avata uuttaa tiliä ennen kuin se on saanut luotettavan itse annetun todistuksen. Käytännössä finanssilaitoksen on esimerkiksi saatava luotettava selvitys siitä, ettei kyse ole finanssilaitoksen epäilemästä raportoinnin kiertotarkoituksessa tehdystä menettelystä.

Aiemman tilin osalta finanssilaitos voi joko raportoida tilin tosiasiallisen tilanteen mukaisesti tai käsitellä tiliä ns. dokumentoimattomana tilinä. Finanssilaitoksen on ensin pyrittävä selvittämään tosiasiallinen tilanne ja vasta sen jälkeen, kun se ei parhaasta yrityksestään huolimatta ole saanut tilinhaltijalta riittäviä tietoja, finanssilaitos voi käsitellä tiliä dokumentoimattomana tilinä.

Finanssilaitoksella ei saa olla kohdan 3. mukaisia menettelyjä. Mikäli finanssilaitoksella havaitaan tällaisia menettelyjä, katsotaan sen laiminlyöneen verolainsäädännön mukaisten velvollisuuksiensa hoitamisen ja sille ja sen vastuuhenkilöille voidaan määrätä laiminlyönnistä laissa määritellyt seuraamukset.

Käytännössä voi esiintyä tilanteita, joissa finanssilaitos havaitsee, että sen tilinhaltija on mahdollisesti ilmoittanut statuksensa virheellisesti muuksi kuin raportoivaksi finanssilaitokseksi. Finanssilaitoksen tulee tällaisissa tilanteissa ottaa yhteyttä tilinhaltijaan tosiasiallisen tilanteen selvittämiseksi. Mikäli finanssilaitos ei saa luotettavaa selvitystä tilinhaltijan statuksesta tai se epäilee tilinhaltijan pyrkivän kiertämään omaa raportointivelvollisuuttaan finanssilaitoksena, on finanssilaitoksen otettava yhteyttä Verohallintoon ja kerrottava tilinhaltijansa mahdollisesta virheellisestä statuksesta. Finanssilaitos ei voi käsitellä oma-aloitteisesti tilinhaltijaa tilinhaltijan oman ilmoituksen vastaisesti finanssilaitoksena.

Esimerkkejä menettelyistä, joihin edellä mainittuja kiertämissäännöksiä sovelletaan:

4.3 Finanssilaitoksia vaaditaan pitämään kirjaa toteutetuista toimista ja todisteista edellä mainittujen menettelyjen käytöstä sekä toteuttamaan asianmukaiset toimenpiteet kyseisten tietojen saamiseksi

Direktiivin voimaanpanolain 5 a § ja VML 17 c § edellyttävät, että raportoivan suomalaisen finanssilaitoksen on pidettävä kirjaa tietojenvaihto- ja huolellisuusmenettelyn soveltamisessa ja tietojen toimittamisessa toteutetuista toimista ja todisteista näiden menettelyjen käytöstä sekä toteutettava asianmukaiset toimenpiteet näiden tietojen saamiseksi. Sen on myös säilytettävä näitä tietoja kuusi vuotta sen vuoden jälkeen, jona tilien tunnistamismenettelyt suoritettiin tai tili lopetettiin.

Finanssilaitoksella on oltava tässä ohjeessa kuvattu huolellisuusmenettelyn edellyttämä dokumentaatio ja säilytettävä nämä tiedot kuusi vuotta viimeisestä raportointivuodesta eteenpäin. Finanssilaitoksen täytyy myös tarvittaessa osoittaa huolellisuusmenettelyn edellyttämällä tavalla, miksi jotain tiliä ei ole katsottu raportoitavaksi tiliksi. Tämän vuoksi finanssilaitoksen täytyy yleensä säilyttää kuusi vuotta myös tällaisen tilin huolellisuusmenettelyä varten kerätyt dokumentit ja tiedot vastaavan ajanjakson (kuusi vuotta sen vuoden jälkeen, jolta tiliä ei raportoitu). Vastaava kuuden vuoden säilytysvelvollisuus koskee tilitietoja, joista raportoitavat tiedot on kerättävä.

Suurin osa huolellisuusmenettelyä varten tarvittavista tiedoista on kerättävä ja säilytettävä myös muuta tarkoitusta, kuten esimerkiksi kirjanpitolainsäädännön vaatimuksia ja voitonjaon verotusta varten. Selvyyden vuoksi todettakoon, ettei nyt esillä oleva lainsäädäntö rajoita tai poista muita lainsäädännön edellyttämiä huolellisuus-, raportointi-, kirjanpito-, muistiinpano- tai säilytysvelvollisuuksia.

4.4 Hallinnolliset menettelyt sen tarkistamiseksi, noudattavatko raportoivat finanssilaitokset tietojenvaihto- ja huolellisuusmenettelyjä

Direktiivin voimaanpanolain 5 b §:ssä Verohallinto on velvoitettu valvomaan, että finanssilaitokset noudattavat vaadittuja menettelyjä. Vastaava valvontavelvoite on myös verohallintolain 2 §:ssä. Käytännössä Verohallinto valvoo finanssilaitosten tässä ohjeessa mainittujen velvoitteiden hoitamista mm. verotarkastuksilla ja valvomalla annettujen vuosi-ilmoitusten sisällöllistä oikeellisuutta vuosittain.

Finanssilaitosten on annettava Verohallinnon kehotuksesta edellä mainittua lakisääteistä tehtävää varten tarvittavat yksilöidyt lisätiedot (VML 19 §, VML 23 a §), ne asiakirjat joista tarvittavia tietoja voi olla saatavilla (VML 23 §) sekä esitettävä tarkastettavaksi (VML 14 §) kaikki VMA 3 §:ssä säädetty aineisto, joka on tarpeen finanssilaitosten menettelyjen ja raportoinnin oikeellisuuden tarkastamiseksi. Finanssilaitosten on annettava tiedot Verohallinnolle salassapitosäännösten ja muiden tietojen saantia koskevien rajoitusten estämättä (VML 22 §).

4.5 Hallinnolliset menettelyt raportoivan finanssilaitoksen seurantaa varten, jos dokumentoimattomia tilejä raportoidaan

Direktiivin voimaanpanolain 5 b §:ssä ja VML 17 c §:ssä on Verohallinnolle määrätty velvoite todentaa, että finanssilaitokset noudattavat huolellisuusmenettelyjä ja toteuttavat seurantaa dokumentoimattomien tilien osalta.

Verohallinto tulee valvomaan edellä kohdassa 4.4 mainitulla tavalla finanssilaitosten toimintaa myös dokumentoimattomien tilien osalta. Dokumentoimattomien tilien osalta valvontaa tehdään mm. voitonjaon verotuksen valvonnan yhteydessä. Dokumentoimattomille tileille maksettujen voitonjakojen osalta ei yleensä voida myöntää lähteellä verosopimuksen mukaisia lähdevero- tai ennakonpidätysetuuksia ja tilille maksetuista korkotulon lähdeveronalaisista suorituksista on perittävä korkotulon lähdevero. Edellä mainitut etuudet edellyttävät, että suorituksen saaja on riittävän huolella tutkittu ja tunnistettu. Mikäli tili on dokumentoimaton eikä sen tilinhaltijan verostatusta ole voitu raportointia varten selvittää, ei tunnistusta ole voitu tehdä vaaditusti myöskään ennen suorituksen maksamista voitonjaon verotuksen etuuksien myöntämistä varten.

4.6 Säännökset, joita sovelletaan, jos sääntöjä ei noudateta

Finanssilaitokselle voidaan määrätä VML 22 a §:n mukaiset seuraamukset, mikäli se laiminlyö laissa edellytetyt raportointivelvoitteensa. Tiedonantovelvollisuudesta vastuussa oleva voidaan tuomita VML 87 §:ssä säädetysti tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä sakkoon.

Huolellisuusmenettelyiden laiminlyönnit tyypillisesti tarkoittavat myös muiden verotukseen liittyvien velvoitteiden laiminlyöntejä, joille on omat erilliset sanktiosäännökset.

4.7 Raportoivan finanssilaitoksen velvoitteet rekisterin pitäjänä

Raportoitavat ja huolellisuusmenettelyä varten kerättävät tiedot ovat henkilötietoja. Verotusmenettelylaissa säädetään finanssilaitokselle velvoite kerätä luonnollisia henkilöitä koskevia tietoja, säilyttää tietoja rekistereissään laissa mainitun ajan (6 vuotta tilin sulkemisesta tai muun viimeisen raportoitavan vuoden päättymisestä) sekä luovuttaa tiedot Verohallinnolle vuosittain vuosi-ilmoituksella ja Verohallinnon kehotuksesta Verohallinnon lakisääteistä valvontatehtävää varten. Finanssilaitos on rekisterinpitäjä ja se on velvollinen huolehtimaan niistä velvoitteista, joita rekisterinpitäjälle tulee henkilötietolaista.

Finanssilaitoksen on varmistettava tietoja kerätessään ja käsitellessään muutoin, että tilinhaltija tietää, missä tarkoituksessa tietoja kerätään ja muutoin käsitellään sekä omassa toiminnassaan huomioitava tietojen käyttötarkoitus (verotus). Mikäli finanssilaitos kerää samalla tietoja muuta käyttötarkoitusta, kuten esimerkiksi liiketoimintaansa varten, on tilinhaltijalle kerrottava miltä osin kerättävät tiedot ovat lainsäädännön edellyttämiä pakollisia tietoja ja mitä seuraamuksia virheellisistä tai puutteellisista tiedoista tilinhaltijalle voi aiheutua.

Direktiivin voimaanpanolain 5 a §:ssä on säädetty velvoitteita rekisterin pitäjänä olevalle raportoivalle finanssilaitokselle. Finanssilaitoksen on informoitava DAC2:n voimaanpanolain 5 a §:n ja henkilötietolain 24 §:n edellytysten mukaisesti raportoitavalle luonnolliselle henkilölle, että VML 17 b, c ja d §:ssä tarkoitettuja häntä koskevia tietoja kerätään ja tietoja luovutetaan Verohallinnolle, joka lähettää tietoja toisiin jäsenvaltioihin ja kolmansiin maihin. Kyseiselle henkilölle on varattava mahdollisuus tarkastaa annettujen tietojen oikeellisuus ennen tietojen luovuttamista. Finanssilaitoksen on siten informoitava tilinhaltijaa tämän tarkastusoikeudesta ja oikeudesta vaatia virheellisen tiedon korjaamista. Lainsäädäntö ei kuitenkaan edellytä, että finanssilaitoksen olisi toimitettava tiedot tilinhaltijalle ennen niiden luovuttamista, ellei tilinhaltija nimenomaisesti pyydä tietoja tarkastettavaksi. Menettely vastaa VML 3 luvun mukaisten muiden vuosi-ilmoitusten menettelyjä.

4.8 Tilinhaltijan velvollisuus toimittaa oikeasisältöiset tiedot

Finanssilaitoksella on lakisääteinen velvollisuus tutkia ja tunnistaa tilinhaltijoidensa verostatus. Tutkiminen ja tunnistaminen tapahtuvat finanssilaitoksen hallussa olevien tietojen lisäksi tilinhaltijalta pyydettävien tietojen avulla. 1.1.2016 ja sen jälkeen avattujen uusien tilien osalta finanssilaitoksen on pyydettävä kaikilta tilinhaltijoiltaan ns. itse annettu todistus (vrt. ohje), jossa se kerää verotusta varten tarvittavia tietoja. Tilinhaltijan on annettava pyydetyt tiedot finanssilaitokselle ja varmistettava itse annetussa todistuksessa olevien tietojen luotettavuus. Finanssilaitos ei saa avata tiliä, ellei se saa oikeasisältöistä itse annettua todistusta tilinhaltijalta. Tilinhaltijalla on myös velvollisuus ilmoittaa olosuhteissaan tapahtuneet muutokset finanssilaitokselle.

Ennen 1.1.2016 avattujen tilien osalta finanssilaitos voi tutkia ja tunnistaa tilit sillä aiemmin hallussaan olevien tietojen perusteella. Mikäli finanssilaitos hallussaan olevien tietojen perusteella havaitsee ns. tunnusmerkin (vrt. ohje) ulkomaille, on sen joko ilmoitettava tili vuosi-ilmoituksellaan Verohallinnolle tunnusmerkin mukaisen maan tilinhaltijan tilinä tai ohjeessa kuvatulla menettelyllä varmistettava ja tarvittaessa osoitettava Verohallinnolle, ettei tilinhaltija ole ko. maahan verovelvollinen tunnusmerkistä huolimatta.

Mikäli finanssilaitoksella ei ole riittäviä tietoja tilinhaltijan verotuksellisen asuinvaltion määrittämiseksi, on sen pyydettävä tilinhaltijalta tarvittavia lisätietoja. Tilinhaltijan on annettava tarvittavat lisätiedot. Mikäli tilinhaltija ei anna näitä tietoja, on finanssilaitoksen ilmoitettava tili Verohallinnolle vuosi-ilmoituksellaan ns. dokumentoimattomana tilinä. Verohallinto ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin tällaisten tilien osalta. Tiedoilla, joilla voidaan varmistaa tilinhaltijan oikea verostatus, on merkitystä muutoinkin verotuksessa. Esimerkiksi voitonjaon verotuksessa suorituksen maksajalla täytyy olla riittävät tiedot suorituksensaajasta.

Finanssilaitos voi aina myös näiden aiempien tilien osalta soveltaa uusien tilien menettelyä eli pyytää tilinhaltijaltaan itse annettua todistusta. Tilinhaltijan tulisi tällöin antaa vaaditut tiedot.

Verohallinto tulee lähettämään saapuneet tiedot lainsäädännössä määrätyllä tavalla tilinhaltijan asuinvaltioon ja/tai niihin valtioihin, joihin tilinhaltijalla on tunnusmerkki. Tilinhaltijalla on oikeus tarkastaa finanssilaitoksessa finanssilaitoksen Verohallinnolle ilmoittamien tietojen oikeellisuus. Virheellisen tai puutteellisen asuinvaltiotiedon vuoksi tiedot lähetetään väärään valtioon tai sisällöltään virheellisinä.

Mikäli finanssilaitos havaitsee tai sillä on syytä epäillä tilinhaltijan ryhtyneen menettelyihin, joilla se pyrkii välttämään oikean raportoinnin, on finanssilaitoksen ryhdyttävä lain edellyttämiin toimenpiteisiin. Finanssilaitoksen on ilmoitettava tällaisista menettelyistä ja niihin ryhtyneistä tilinhaltijoista Verohallinnolle ja/tai ilmoitettava tiedot tosiasiallisen tilanteen mukaisesti.

Väärien tietojen antaminen verotusta varten voi johtaa veronkorotukseen ja muihin hallinnollisiin seuraamuksiin. Mikäli virheellinen tieto on annettu veron välttämistarkoituksessa, voi siitä seurata rikosoikeudellinen rangaistus (veropetos).

johtava erityisasiantuntija Kalle Hirvonen

ylitarkastaja Dinis Kyllönen