Lahjus ja eräät muut menot yritysten verotuksessa

Ohjeessa käsitellään lahjuksen tai lahjan antamisesta aiheutuvien menojen verotuskohtelua yritysten verotuksessa. Tämä ohje on annettu vuonna 2010 julkaistun, OECD:n Suomea koskevan maatarkastuksen tarkastusraportin johdosta. Raportissa kiinnitettiin huomiota mm. lahjontaa koskevan verovelvollisille annetun erityisen ohjeen puuttumiseen.

Valtionhallinnon henkilöstöä koskee Valtiovarainministeriön henkilöstöosaston 23.8.2010 antama ohje vieraanvaraisuudesta, eduista ja lahjoista (VM/1592/00.00.00/2010). Ohjeessa selvitetään seikkoja, joita valtionhallinnon henkilöstön on otettava huomioon, jos heille tarjotaan vieraanvaraisuutta eri muodoissa.

Ohjetta on päivitetty 31.5.2021 siten, että lukua 1 on täydennetty viittauksella verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain (verotietolaki) 18 §:n 13 kohtaan, joka on tullut voimaan 1.5.2018. Lisäksi ohjeen rakennetta ja kieliasua on parannettu.

1 Lahjusrikos

Rikoslain (1889/39) lahjusrikoksia koskevien säännösten (16, 30 ja 40 luku) mukaan lahjan tai muun edun antaminen ja vastaanottaminen tiettyjen olosuhteiden vallitessa on rikos.

Verotietolain 18 §:ssä säädetään Verohallinnon oikeudesta oma-aloitteiseen tietojen antamiseen. Verohallinnolla on salassapitosäännösten estämättä oikeus oma-aloitteisesti antaa verovelvollista koskevia verotustietoja esimerkiksi esitutkintaviranomaiselle verovalvonnan yhteydessä havaituista seikoista, joiden voidaan epäillä liittyvän tiettyihin virka- ja lahjusrikoksiin (verotietolaki 18 § 13 kohta) tai valtion tai kunnan viranomaiselle tai julkisia tehtäviä hoitaville yhteisöille, jos on syytä epäillä, että on tehty rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on enemmän kuin kuusi kuukautta vankeutta ja jos tiedot saattavat olla tarpeen rikoksen selvittämiseksi (verotietolaki 18 § 2 kohta). Verotustietoja voidaan antaa oma-aloitteisesti myös esimerkiksi rahanpesun selvittelykeskukselle verovalvonnan yhteydessä havaituista epäilyttävistä liiketoimista tai kun voidaan epäillä liiketoimeen sisältyviä varoja käytettävän terrorismin rahoittamiseen tai sen rangaistavaan yritykseen (verotietolaki 18 § 6 kohta).

Tämän lisäksi Verohallinto voi verotietolain 19 §:n perusteella yksittäistapauksessa antaa pyynnöstä verotustietoja syyttäjä- ja esitutkintaviranomaiselle esimerkiksi rikosten ennalta estämistä, selvittämistä sekä syytteeseenpanoa varten.

2 Lahjusten vähennyskelvottomuus verotuksessa

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL) 7 §:n mukaan vähennyskelpoisia ovat elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ja menetykset. EVL 16 §:n 8 kohdan mukaan lahjukset ja lahjusten luonteiset edut eivät ole tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneita menoja. Lahjusten ja lahjusten luonteisten etujen antamisesta aiheutuneet menot ovat siten vähennyskelvottomia.

EVL 16 §:n 8 kohta koskee kaikkia lahjuksia ja muita vastaavia epäasiallisessa tarkoituksessa annettuja etuja. Lahjusmenon vähennyskelvottomuus verotuksessa ei siten riipu lahjuksen rikosoikeudellisen tunnusmerkistön täyttymisestä eikä vähennyskelvottomuus rajoitu niihin tilanteisiin, joissa lahjusrikoksesta on syyte vireillä tai asiassa on annettu tuomio rikosprosessissa. Tämä tarkoittaa sitä, että vähennyskelvottomia menoja ovat sekä rikoslain mukaisten lahjusten että muiden lahjusten luonteisten etujen antamisesta aiheutuvat menot.

Kotimaassa annettujen lahjusten lisäksi myös ulkomailla annetut tai rajat ylittäviin toimiin liittyvät lahjukset ovat vähennyskelvottomia. Lahjusmenot eivät ole vähennyskelpoisia edes silloin, kun lahjuksen antaminen on antajan näkökulmasta välttämätöntä tulon hankkimiseksi. Hallituksen esityksen HE 187/2005 vp perusteella EVL 16 §:n 8 kohdan säännös kattaa kaikki tilanteet, joissa lahjuksen antajan tarkoituksena on vaikuttaa lahjottavan virkatoimiin tai tehtäviin siitä riippumatta, missä asemassa edun saaja on. Lahjukseksi katsottavan edun saaja voi olla esimerkiksi suomalainen tai ulkomainen virkamies tai toisen yrityksen palveluksessa oleva henkilö. Lahjus voi olla vastikkeeton tai puettu näennäisen vastasuorituksen muotoon kuten lahjottavalle tai hänen intressipiirilleen suoritetuksi konsulttipalkkioksi. Myös omaisuuden alihintainen luovutus voi muodostaa lahjuksen.

Tuloverolakiin (TVL) tai maatilatalouden tuloverolakiin (MVL) ei sisälly erityistä lahjuksia koskevaa säännöstä. Lahjuksia ei voida kuitenkaan pitää TVL 29 §:n tai MVL 4 §:n mukaisina tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä aiheutuneina menoina (luonnolliset vähennykset). Lahjukset eivät siten ole vähennyskelpoisia tuloverolain mukaan verotettavasta tulosta tai maatalouden tulosta.

3 Eräät muut menot verotuksessa

Myös yritysten antamien muiden lahjojen ja lahjoitusten vähennyskelpoisuutta verotuksessa on rajoitettu. Lahjoituksia pidetään lähtökohtaisesti voiton käyttönä, joka ei ole verotuksessa vähennyskelpoista. Poikkeuksen tästä muodostavat TVL 57 §:ssä tarkoitetut, vain yhteisöjen verotuksessa vähennyskelpoiset lahjoitukset sekä vähäiset lahjoitukset yleishyödylliseen ja samalla paikalliseen tai yrityksen toimialaa lähellä olevaan tarkoitukseen. TVL 57 §:n lahjoitusvähennystä käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Lahjoitusvähennys yhteisöverotuksessa.

Edellä mainittujen lisäksi vähennyskelpoisia ovat tavanomaiset mainoslahjat sekä henkilökunnalle annetut lahjat, jotka voidaan yleensä vähentää palkkakuluna tai muutoin tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneina menoina. Henkilökunnalle annettujen lahjojen luonnetta käsitellään Verohallinnon ohjeessa Henkilökuntaedut verotuksessa.

Edustusmenoista puolet on verotuksessa vähennyskelpoista EVL 8 §:n 8 kohdan nojalla. Edustusmenojen sekä niitä lähellä olevien markkinointi-, mainos- ja neuvottelumenojen käsittelyä verotuksessa käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Edustusmenot tuloverotuksessa.

4 Oikeuskäytäntöä

KHO 1957 II: 91

Päätöksessä ei hyväksytty vähennyskelpoisiksi virkamiehille annettuja joululahjoja, jotka olivat suurimmalta osin rahalahjoja.

KHO 1974 taltio 1390

Lahjoman luonteista provisiota, jonka maalaus- ja korjausliike oli suorittanut toimeksiantajansa palveluksessa olevalle toimihenkilölle, ei pidetty maalaus- ja korjausliikkeen verotuksessa vähennyskelpoisena menona. Liike ei myöskään saanut vähentää mainitun toimihenkilön esimiehen puolesta suoritettuja ulkomaanmatkan kustannuksia.

KHO 1985 taltio 5265

Rakennusliikkeen katsottiin antaneen apulaiskaupunginjohtajalle lahjan luontoisen etuuden rakentaessaan hänelle saunan tappiolla. Tuota määrältään arvioitua tappiota ei voitu pitää liiketulon hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneena kuluna eikä rakennusliikkeellä ollut siten oikeutta vähentää sitä tulostaan.

johtava veroasiantuntija Lauri Savander

ylitarkastaja Nina Salakka