Hotelliaamiaisen ja henkilöstöruokailun veron peruste sekä asiantuntijapalkkiot arvonlisäverotuksessa

Antopäivä
7.2.2000
Diaarinumero
322/40/2000
Voimassaolo
Toistaiseksi

Arvonlisäveron verokannat nousevat 1.1.2013.  Tässä ohjeessa on vanhat verokannat. Uudet verokannat ovat 24 % (yleinen verokanta), 14 % ja 10 % (alennetut verokannat). Lisätietoa ohjeessa Arvonlisäverokantojen muutos 1.1.2013.

Huom! Ohjeen tämän osan (Hotelliaamiaisen veron peruste) kumoaa 23.3.2004 annettu ohje Dnro 356/40/2004, Hotelliaamiaisen veron peruste arvonlisäverotuksessa.

Ohjeen kohta ”Henkilöstöruokailun veron peruste” on korvattu 8.3.2004 annetulla ohjeella Dnro 312/40/2004. Ohje 312/40/2004 on korvattu ohjeella  Henkilöstöruokailun arvonlisäverotuksesta (uusin versio dnro A179/200/2017, 19.12.2017)

Hotelliaamiaisen veron peruste

Hotellit myyvät majoittuville asiakkaille hotellihuoneita kokonaishintaan, joka oikeuttaa sekä majoitukseen että aamiaiseen. Aamiainen ei ole majoituksen kylkiäinen, vaan hotelli myy tosiasiallisesti majoittuvalle asiakkaalle kokonaishinnalla kaksi erillistä ja eri veroprosentin mukaista tuotetta. Hotellin tulee jakaa näiden erillisten ja eri veroprosentin mukaan verotettavien palvelujen kokonaishinta kummankin palvelun käyvän arvon mukaan. Aamiaisen käyvän myyntihinnan tulee vastata todellista aamiaisesta veloitettua myyntihintaa.

Jos aamiainen on hotellin normaali myyntituote, aamiaisen veron perusteena käytetään myös majoituspalvelun yhteydessä myytynä, myyntihinnan mukaista arvoa. Jos aamiaiselle ei ole todellista käypää myyntihintaa, aamiaisen myyntihinta selvitetään laskemalla aamiaisen välittömät ja välilliset kustannukset sekä näille laskettu voittolisä.

Menettelyn yksinkertaistamiseksi hotellit voivat halutessaan käyttää hotelliaamiaisen veron perusteena kiinteää 25 markan arvoa, josta lasketaan 22 %:n arvonlisävero. Jos todellinen arvo on em. arvoa pienempi ja sitä halutaan käyttää veron perusteena, veron peruste on selvitettävä asianmukaisen kustannuslaskennan avulla. Hotellin tulee tällöin säilyttää kirjanpitoaineistossa laskelmat hotelliaamiaisen veron perusteesta.

Jos hotellilla ei ole todellista myyntihintaa hotelliaamiaiselle, sen on kalenterikuukausittain laskettava aamiaisen veron peruste kertomalla veron peruste yöpyjien lukumäärällä.

Päivärahan määrään tuloverotuksessa ei vaikuta se, että hotelli arvonlisäverolain säännösten vuoksi erittelee huoneen ja aamiaisen osuuden toisistaan (ks. Henkilöverotuksen käsikirja s.11:9).

Henkilöstöruokailun veron peruste

Korkein hallinto-oikeus on 5.2 1999/1985 antanut päätöksen henkilöruokailun arvonlisäverotuksesta. Päätöksen mukaan yhtiön henkilökunnaltaan lounaasta perimä hinta, joka vastasi Verohallituksen tuloverotusta varten vahvistamaa ravintoedun raha-arvoa, ei ollut käypää arvoa huomattavasti alempi vastike. Lounastarjoilusta suoritettiin arvonlisävero palvelun myyntiä, eikä omaa käyttöä koskevien säännösten mukaisesti.

Työnantajan itsensä pitämissä henkilöstöruokaloissa henkilökunnalle tapahtuva aterioiden luovutus on aina arvonlisäverollista. Mikäli ateriat luovutetaan ilmaiseksi tai käypää arvoa huomattavasti alempaa vastiketta vastaan, vero suoritetaan palvelun omaa käyttöä koskevien säännösten mukaisesti. Jos ateriat luovutetaan käypään arvoon vero suoritetaan palvelun myyntiä koskevien säännösten mukaisesti.

Kun aterioita luovutetaan vastikkeetta tai käypää arvoa huomattavasti alempaa vastiketta vastaan, veron perusteena on aterian valmistamisesta aiheutuneet välittömät ja välilliset kustannukset. Verohallituksen 19.12.1997 antaman ohjeen (3841/40/97) mukaan verovelvollinen voi halutessaan pitää välillisten kustannusten määränä 22 prosenttia välittömistä kustannuksista.

Edellä mainitun KHO:n päätöksen mukaan aina silloin, kun ateriasta perittävä hinta vastaa tuloverotuksessa vahvistettua ravintoedun raha-arvoa kysymys on aterian myynnistä eikä omasta käytöstä. Vuodelta 2000 toimitettavassa verotuksessa noudatettavista luontoisetujen laskentaperusteita annetun verohallituksen päätöksen 11 §:n mukaan ravintoedun raha-arvo on 25 markkaa ateriaa kohden, jos edun hankkimisesta työnantajalle aiheutuneiden välittömien kustannusten ja arvonlisäveron määrä on vähintään 25 markkaa ja enintään 42 markkaa. Jos välittömien kustannusten ja arvonlisäveron määrä alittaa 25 mk tai ylittää 42 mk, edun arvona pidetään välittömien kustannusten ja arvonlisäveron määrää.

Luontoisetupäätöksessä mainitulla arvonlisäverolla tarkoitetaan välittömien ja välillisten kustannusten arvonlisäveroa. Kun välillisten kustannusten määränä käytetään 22 prosenttia välittömistä kustannuksista, aterian välittömät kustannukset voivat olla enintään 33,11 markkaa, jotta ateria voidaan myydä 25 markalla. 

 Esimerkki:
Välittömät kustannukset

20,00 mk

Välilliset kustannukset 22% 20 mk:sta

  4,40 mk

Alv välittömistä ja välillisistä kustannuksista
22% (20 mk + 4,40 mk)

  5,36 mk

Välittömät kustannukset ja arvonlisävero

25,36 mk

Jos aterian välittömät kustannukset ylittävät edellä mainitun määrän 33,11 markkaa, ravintoedun arvona pidetään välittömien kustannusten ja arvonlisäveron määrää.

Edellä mainitun luontoisetupäätöksen 13 §:n 1 momentin mukaan sairaalan, koulun, päiväkodin tai muun vastaavan laitoksen henkilökuntaan kuuluvan laitosruokailun yhteydessä saaman ravintoedun raha-arvona pidetään 18,80 mk ateriaa kohden. Koulun, päiväkodin tai vastaavan laitoksen henkilökunnan oppilaiden tai hoidettavien ruokailun valvonnan yhteydessä saaman ravintoedun arvo on 15 mk ateriaa kohden. Säännöksen 2 momentin mukaan hotelli- ja ravintola-alan henkilökunnan saaman ravintoedun raha-arvona pidetään 21,30 mk ateriaa kohden.

Verohallituksen käsityksen mukaan luontoisetupäätöksen 13 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa aterian myynnistä säännöksessä mainittuun arvoon, vero on suoritettava myyntiä koskevien säännösten mukaan.

Asiantuntijapalkkiot

Arvonlisäverotuskäytännössä on ilmennyt epäselvyyttä siitä, ovatko yliopiston opettajat esim. professorit arvonlisäverovelvollisia vakinaisen toimensa ohella korvausta vastaan tapahtuvasta asiantuntijalausuntojen antamisesta.

Arvonlisäverotuksessa liiketoiminnan muodossa tapahtuvana toimintana pidetään ansiotarkoituksessa tapahtuvaa, jatkuvaa, ulospäin suuntautuvaa ja itsenäistä toimintaa johon sisältyy tavanomainen yrittäjäriski. Verohallituksen käsityksen mukaan asiantuntijalausuntojen antaminen korvausta vastaan tapahtuu liiketoiminnan muodossa. Lausuntojen antaja on arvonlisäverovelvollinen, mikäli vähäisen toiminnan markkaraja ylittyy.

Arvonlisäverolain 1 §:n 4 momentin mukaan arvonlisäverollista ei ole toiminta josta saatu vastike on ennakkoperintälain 13 §:ssä tarkoitettua palkkaa. Asiantuntija-lausunnon pyytäjä ja antaja voivat sopia, että asiantuntijalausunnon antaja on palkkasuhteessa. Jos osapuolet ovat näin sopineet ja palkasta on suoritettu ennakonpidätys ja sosiaaliturvamaksu, voidaan katsoa, että alv-velvollisuutta ei ole.

Verohallituksen saaman selvityksen mukaan Euroopan Yhteisöjen jäsenmaista Belgia, Tanska, Saksa, Irlanti, Luxemburg, Espanja, Iso-Britannia, Alankomaat, Kreikka ja Ruotsi katsovat edellä mainittujen lausuntojen antamisen olevan arvonlisäverollista. Italia katsoo, että lausuntojen antaminen ei satunnaisena toimintana ole verollista. Ranskan, Portugalin ja Itävallan käytännöstä Verohallituksella ei ole tietoa.

Verohallitus toteaa, ettei tämä kannanotto muuta palkkioiden vakiintunutta tuloverotuskäytäntöä. Asiantuntijalausuntojen antaminen on tuloverolaissa tarkoitettua muuta tulonhankkimistoimintaa.

Asiantuntijapalkkioiden osalta arvonlisäverotusmenettelyä sovelletaan 1.1.2000 alkaen.

 

Apulaisjohtaja Anneli Kukkonen

Ylitarkastaja Iris Kavonius