Osakeyhtiölain uudet rahoitusvälineet verotuksessa

Antopäivä
4.9.1997
Voimassaolo
Toistaiseksi

Tiedote 5/1997, 4.9.1997

Osakeyhtiölain (OYL) 1.9.1997 voimaan tullut muutos on lisännyt mm. osakeyhtiöiden rahoitusvaihtoehtoja. Uudistetussa laissa on kolme uutta rahoitusvälinettä: pääomalaina, etuosake ja optio-oikeus.

Verolainsäädäntö ei sisällä työsuhdeoptioita lukuunottamatta erityissäännöksiä uusista rahoitusvälineistä. Tämän ohjeen ja omien osakkeiden hankkimisesta verotuksessa annetun ohjeen tarkoituksena on selventää OYL:n muutosten vaikutuksia verotukseen.

1. Pääomalaina

1.1 Pääomalainan luonne

Pääomalaina on OYL 5 luvun 1 §:n mukaan laina, jolla on mm. muita velkoja huonompi etuoikeus yhtiön purkautuessa ja konkurssissa. Pääomalainan pääoma saadaan palauttaa ja sille saadaan maksaa korkoa vain vapaan oman pääoman puitteissa.

OYL:n perusteluissa on mainittu kaksi tarkoitusta pääomalainan ottamiseen. Ensinnäkin pääomalainaa voidaan käyttää saneerauskeinona selvitystilan estämiseksi. Yhtenä saneerauskeinona on tähän asti käytetty niin sanottua vakautettua lainaa, jota koskevaa oikeuskäytäntöä on pyritty pääomalainan säännöksillä selventämään. Toisena käyttötarkoituksena mainitaan yhtiön vakavaraisuuden parantaminen, mikä voidaan tarvittaessa toteuttaa pääomalainalla joustavammin kuin osakepääomasijoituksella. Pääomalainan käyttö on näin ollen mahdollista myös pelkkänä rahoitusvälineenä, eikä vain saneerauskeinona selvitystilan uhatessa.

Uudistetussa osakeyhtiölaissa pääomalaina on määritelty oman pääoman eräksi. OYL 11 luvun 6 §:n mukaan pääomalaina merkitään saajayhtiön taseeseen erityiseksi eräksi omaan pääomaan. Oman pääoman luonnetta korostaa, että pääomalainalle saadaan maksaa korkoa ja muuta hyvitystä vain yhtiön vapaan oman pääoman puitteissa.

Pääomalainan verotuskohtelua arvioitaessa lähtökohtana ei pidetä osakeyhtiölain säännöksiä, joten pääomalainan määritelmästä ei voi päätellä suoraan sen verotuksellista luonnetta. Verotuskohtelu on ratkaistava pääomalainan todellisen luonteen mukaisesti. Pääomalaina voidaan luokitella verotuksessa yleensä vieraaksi pääomaksi, koska pääomalaina perustuu velkasuhteeseen, eikä se tuota lainanantajalle osakasoikeuksia. Pääomalainalla voi tapauskohtaisesti tarkastellen olla oman pääoman piirteitä, mutta siitä huolimatta se on verotuksessa katsottava pääsääntöisesti vieraaksi pääomaksi.

1.2 Pääomalainan korko

Pääomalainan korko ja muu hyvitys voi olla kiinteä vuotuinen korko tai se voi olla sidottu yleisesti käytössä olevaan viitekorkoon. Pääomalainan korko voi olla sidottu myös yhtiön toiminnan laajuuteen tai tuloksellisuuteen.

Pääomalainasta maksettava korko ja muu hyvitys on lainansaajalle korkokulua, kun pääomalaina on verotuksessa vierasta pääomaa. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL) 18 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan elinkeinotoiminnasta johtuneen velan korko on verotuksessa vähennyskelpoista. Korko on saman lainkohdan mukaan vähennyskelpoista, vaikka se olisi sidottu esimerkiksi yhtiön tulokseen.

Pääomalainan korko ja muu hyvitys on lainanantajalle korkotuloa. Jos lainanantaja on luonnollinen henkilö, korkotulo on pääomatuloa, josta maksetaan pääomatulojen verokannan mukainen vero.

Ennen uudistettua osakeyhtiölakia syntyneessä oikeuskäytännössä vakautetulle lainalle ja pääomalainan luonteiselle joukkovelkakirjalainalle maksettua korkoa pidettiin EVL 18 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan vähennyskelpoisena korkokuluna. Ratkaisussa KHO 1995 T 3932 oli kysymys vaihtovelkakirjalainasta, jonka ehdot vastasivat pääomalainaa ja joka oli nimetty pääomalainaksi. Samalla tavalla ratkaisussa KHO 1995 T 3933 kansainvälisille pääomamarkkinoille liikkeeseen laskettavan debentuurilainan, joka ehdoiltaan vastasi pääomalainaa, korko oli elinkeinotoiminnasta johtuneen velan korkona vähennyskelpoinen meno. Molemmissa tapauksissa laina oli merkitty yhtiön omaan pääomaan.

Korko on verotuksessa vähennyskelpoista yhtiön elinkeinotoiminnan tulolähteessä, jos pääomalaina on otettu yhtiön elinkeinotoimintaa varten. Pääomalaina kuuluu elinkeinotoimintaan, jos lainalla rahoitetaan yhtiön investointeja tai muuta elinkeinotoimintaa. Pääomalainan luonteen voidaan katsoa muuttuneen, jos laina on otettu muuhun toimintaan, eikä lainan ottaminen ole välttämätöntä yhtiön elinkeinotoiminnan rahoittamiseksi. Korkoa ei tällöin vähennetä EVL:n mukaan, vaan se kohdistuu tuloverolain (TVL) mukaan verotettavaan muun toiminnan tulolähteeseen.

Elinkeinotoimintaan pääomalaina voi tällöinkin liittyä, jos laina on tarpeen yhtiön vakavaraisuuden parantamiseksi.

1.3 Pääomalainan koron jaksottaminen

Pääomalainan koron kirjaamisesta ei ole säännöksiä OYL:ssa. Verotuksessa koron jaksottamisen pääsääntö on EVL 23 §:ssä. Jos koron suuruus määräytyy ajan kulumisen perusteella, korko on sen verovuoden kulua, jolta se suoritetaan. Edellä mainituissa kahdessa KHO:n ratkaisussa korko vähennettiin sen verovuoden kuluna, jolta se suoritettiin. Koron suuruus määräytyi lainaehdoissa ajan kulumisen perusteella.

Koron jaksottamisessa on otettava kuitenkin huomioon pääomalainan erityispiirteet. Pääomalainan korko saadaan maksaa vain, jos yhtiöllä on vapaata omaa pääomaa. Jos yhtiöllä ei ole vapaata omaa pääomaa, korko voidaan suorittaa vasta kun tämä edellytys täyttyy.

Keskusverolautakunnan julkaistun ratkaisun 301/1995 ennakkotietohakemuksessa yhtiö kysyi, minkä verovuoden kulua pääomamuotoiselle optiolainalle lainaehtojen mukaan laskettu, tuloslaskelmassa korkokuluna vähennetty ja taseessa pakollisena varauksena esitetty myöhempinä vuosina suoritettava korko on. Korko voitiin maksaa, kun se ei ylittänyt viimeksi vahvistetun konsernitaseen mukaista voitonjakokelpoista vapaata omaa pääomaa. Korko katsottiin vasta sen verovuoden kuluksi, jolta koronmaksuvelvollisuuden synnyttävä tilinpäätös vahvistetaan.

Pääomalainan koron jaksottamisessa on siis kaksi eri tilannetta. Jos yhtiöllä on vapaata omaa pääomaa, korko kirjataan kuluksi pääsäännön mukaisesti ajan kulumisen perusteella. Jos vapaata omaa pääomaa ei ole, korko on vasta sen verovuoden kulua, jolta se vapaan oman pääoman puitteissa pystytään suorittamaan.

1.4 Pääomalaina nettovarallisuudessa

Liikeosakkeen verotusarvon perusteista annetun valtionvarainministeriön päätöksen mukaan nettovarallisuus lasketaan vähentämällä yhtiön varoista velat. Velkana ei pidetä mm. yhtiön omaa pääomaa. Kun pääomalainaa pidetään verotuksessa velkana, se on katsottava velaksi myös nettovarallisuutta laskettaessa.

1.5 Pääomalainan korko ja peitelty osinko

Osakkaan antamalle pääomalainalle maksettu korko voi täyttää verotusmenettelylain (VML) 29 §:n peitellyn osingonjaon piirteet. Korko tai muu hyvitys on peiteltyä osinkoa, jos yhtiö on osakkaalleen tai tämän omaiselle maksanut olennaisesti enemmän kuin mikä on tavallista.

Jos osakkaan antaman pääomalainan osoitetaan olevan yhtiölle sen rahoitustilanteen vuoksi välttämätön, voidaan osakkaalle maksettavana tavallisen koron määränä pitää korkoa, joka jouduttaisiin suorittamaan rahalaitoksesta otetusta lainasta. Verotuksessa hyväksyttävän koron määrässä on otettava huomioon myös pääomalainan erityispiirteet. Kun pääomalainan takaisinmaksun edellytykset ovat tiukemmat kuin tavallisen lainan, ja kun pääomalainan pääoman tai koron maksamisesta ei saa antaa vakuutta, koron määrä voi tapauskohtaisesti poiketa tavallisesta koron määrästä.

Jos osakas on antanut pääomalainan yhtiölle, eikä pääomalainan ottaminen ole yhtiön rahoitustilanteen vuoksi välttämätöntä, tavallisena korkona voidaan pitää vastaavien sijoituskohteiden korkotason mukaista korkoa. Vastaavien sijoituskohteiden korkotasona on pidetty esimerkiksi pitkäaikaisten talletusten keskimääräistä korkoa. Pääomalainan erityispiirteet eivät tällöin vaikuta verotuksessa hyväksyttävän koron määrään.

Yhtiön toiminnan laajuuteen tai tuloksellisuuteen sidotun koron osalta peitelty osinko on vaikeammin määritettävissä. Peiteltyä osinkoa saattaa syntyä, jos korkoehto on jo alunperin ollut tavallisesta poikkeava.

1.6 Varainsiirtovero

Liikkeellelaskettu pääomalaina on varainsiirtoverolain 17 §:n mukaan arvopaperi, jos sen korko määräytyy yhtiön toiminnan tuloksen tai voitonjaon mukaan. Pääomalainan omistusoikeuden luovutuksesta (edelleenluovutus) on tällöin suoritettava varainsiirtovero.

2. Etuosake

2.1 Etuosakkeen luonne

Etuosake on OYL 3 luvun 1a §:n mukaan äänioikeuden vain tietyissä asioissa tuottava osake, johon liittyy erityinen taloudellinen etuus jaettaessa yhtiön varoja.

OYL:n pääsääntö on, että kaikki osakkeet tuottavat yhtiössä yhtäläiset oikeudet. Yhtiöjärjestyksessä voidaan kuitenkin määrätä, että yhtiössä on oikeuksiltaan toisistaan poikkeavia osakkeita. Etuosakkeella on äänioikeus ainoastaan rajoitetuissa lain ja yhtiöjärjestyksen määräämissä tilanteissa. Etuosakkeeseen liittyvästä taloudellisesta etuudesta on myös määrättävä yhtiöjärjestyksessä.

Etuosakkeen verotuskohtelu ratkaistaan sen perusluonteen mukaisesti. Etuosake luokitellaan verotuksessa omaan pääomaan kuuluvaksi, koska se perustuu osakkaan tekemään osakesijoitukseen.

2.2 Etuosakkeen erityinen taloudellinen etuus

Etuosakkeeseen liittyy erityinen taloudellinen etuus, joka määritetään yhtiöjärjestyksessä. Etuus voi olla osinkoon liittyvä, mutta se voi olla myös osuus varoista esimerkiksi yhtiön osakkeita lunastettaessa, osakepääomaa alennettaessa tai yhtiötä purettaessa.

Erityinen taloudellinen etuus voidaan määritellä joko jako-osattomana tai jako-osaisena oikeutena jaettaessa yhtiön varoja. Jako-osaton oikeus ei ole sidottu yhtiön voitonjakoon eikä tulokseen, vaan se on etukäteen määritelty oikeus saada tietyltä ajalta hyvitys. OYL:n perusteluissa on esimerkkejä jako-osattomasta oikeudesta. Jako-osaton hyvitys voi olla kiinteä markkamäärä (kunkin osakkeen tuottama vuotuinen osinko on 10 markkaa) tai sidottu vuotuiseen kiinteään korkoon (vuotuinen osinko on 10 % osakkeen nimellisarvosta) tai sidottu ulkopuoliseen perusteeseen (vuotuinen osinko on yhden prosenttiyksikön suurempi kuin tilikauden päättymispäivän 12 kuukauden Helibor-korko).

Jako-osainen oikeus jaettaessa yhtiön varoja voidaan määritellä suhteessa tilikaudelta jaettavaan voittoon. Yhtiökokouksen päätöksellä jaettava osinko on tällöin jako-osaisen oikeuden perusteella suurempi etuosakkeelle kuin muille osakkeille. Määrittely voi olla esimerkiksi (vuotuinen osinko on kaksi prosenttiyksikköä suurempi kuin muille osakkeille maksettava osinko) tai (vuotuinen osinko on kaksi kertaa suurempi kuin muille osakkeille maksettava osinko).

Jos erityinen taloudellinen etuus on osinkoon liittyvä, etuosakkeelle maksettava hyvitys rinnastetaan verotuksessa osinkoon. Siihen sovelletaan yhtiöveron hyvityksestä annettua lakia (YHL). Sillä seikalla, että OYL käyttää erityisen taloudellisen etuuden yhteydessä käsitettä hyvitys eikä osinko, ei ole merkitystä YHL:n soveltamiseen, koska hyvitys perustuu osingon tavoin osakkeen tuottamaan oikeuteen.

Jos erityinen taloudellinen etuus on osuus yhtiön varoista osakkeita lunastettaessa tai yhtiötä purettaessa, etuosakkeelle maksettava hyvitys verotetaan samalla tavalla kuin äänivaltaisen osakkeen osuus varoista. TVL:n mukaan verotettavaan hyvityksen saajan osuuteen sovelletaan luovutusvoittoa koskevia säännöksiä.

2.3 Etuosakkeen matemaattinen arvo

Etuosakkeen matemaattinen arvo ja verotusarvo määräytyvät samalla tavalla kuin muiden osakkeiden, koska liikeosakkeen verotusarvon perusteista annetussa valtiovarainministeriön päätöksessä ei ole poikkeavia säännöksiä etuosakkeesta.

2.4 Varainsiirtovero

Etuosake on varainsiirtoverolain 17 §:n tarkoittama arvopaperi, koska se on osake. Etuosakkeen omistusoikeuden luovutuksesta on suoritettava varainsiirtovero. Arvopaperipörssissä tapahtuvista kaupoista ei varainsiirtoveroa kuitenkaan suoriteta.

3. Optio-oikeus

Optio-oikeutta koskevat säännökset ovat OYL 4 luvussa, joten se liittyy yhtiöoikeudellisesti uusmerkintään. Optio-oikeus on oikeus myöhemmin merkitä yhtiön osakkeita ennalta määrätyin ehdoin. Uudistetussa osakeyhtiölaissa optio-oikeutta ei ole sidottu enää lainaan, jota tähän asti on aina edellytetty. Verolainsäädännössä on optio-oikeutta koskeva säännös työsuhdeoptiosta, mutta muuten verolainsäädäntö sisältää vain optiolainaan liittyvän osakkeiden merkintäoikeuden.

Optio-oikeudesta ja sen käyttämisestä on erotettava kaksi erillistä toimenpidettä: optio-oikeuden merkintä ja osakkeiden uusmerkintä optio-oikeuden perusteella.

Optio-oikeuden merkintä voi tapahtua maksua vastaan tai olla maksuton. Jos optio-oikeuden merkintä tapahtuu maksua vastaan, merkintähinta siirretään OYL:n mukaan yhtiön ylikurssirahastoon. Ylikurssirahasto on yhtiön sidottua omaa pääomaa. Merkintähinnan maksaminen voidaan katsoa pääomansijoitukseksi, joka ei ole yhtiölle veronalaista tuloa.

Osakkeiden uusmerkintä optio-oikeuden perusteella on maksettava rahassa. Apporttiomaisuudella osakemerkintää ei voi maksaa. Verotuksessa osakemerkintään voidaan soveltaa analogisesti TVL 45 §:ää ja EVL 6 §:ää. Säännösten sanamuodon mukaan kyseessä on optiolainaan liittyvän osakkeiden merkintäoikeuden käyttämisestä eikä erillisestä optio-oikeudesta. Tästä huolimatta säännöksiä voidaan soveltaa myös uudistetun osakeyhtiölain mukaiseen optio-oikeuteen, joten optio-oikeuden käyttäminen osakkeiden merkitsemiseen ei ole verotuksessa luovutusvoiton realisoiva luovutus.

Työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta merkitä osakkeita on säännelty TVL 66 §:ssä. Työntekijän veronalaista ansiotuloa on TVL 66.3 §:n mukaan mm. etu työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta saada tai hankkia osakkeita käypää alempaan hintaan optio-oikeuden perusteella. Työntekijän saaman edun arvoksi katsotaan osakkeen käypä arvo option käyttöhetkellä, vähennettynä työntekijän osakkeesta ja optiosta maksamalla hinnalla. Option käyttämiseksi katsotaan option kohteena olevien osakkeiden hankkiminen.

Optio-oikeus on varainsiirtoverolain 17 §:n tarkoittama arvopaperi, jonka omistusoikeuden luovutuksesta on suoritettava varainsiirtovero.