Oikeustapauksia luontoiseduista

Antopäivä
23.2.2009
Voimassaolo
Toistaiseksi

Liite Verohallinnon ohjeeseen Luontoisedut

KHO 1973/3039

Työnantaja oli palkansaajan puolesta maksanut tämän vuokraaman niin sanotussa vuokra-aravatalossa sijaitsevan asunnon vuokran. Työsopimuksen mukaan kysymyksessä oleva asunto kuului luontoisetuna työntekijän palkkaan. Työnantajan suorittama vuokra katsottiin kokonaisuudessaan työntekijän verotettavaksi palkkatuloksi.

KHO 1976/2462

Kaupunki oli valtiolle antamansa sitoumuksen perusteella ollut velvollinen järjestämään valtion virkaa hoitaneelle verovelvolliselle virkasuhdeasunnon. Tuon velvollisuutensa täyttämiseksi kaupunki oli vuokrannut verovelvolliselta hänen omistamansa omakotikiinteistön käyvästä 660 markan kuukausivuokrasta ja vuokrannut sen takaisin verovelvolliselle 288 markan kuukausikorvauksesta, joka vastasi verojen ennakkoperinnässä sovellettavaa asuntoedun raha-arvoa. Edellä sanottujen määrien erotus oli kokonaisuudessaan verovelvollisen veronalaista palkkatuloa, sillä kysymyksessä ei ollut TOL 21 §:n 4 kohdassa ja KKunA 55 §:n 1 kohdassa tarkoitettu luontoisetu eikä siitä myöskään voitu vähentää kiinteistön hoitokuluja. Verovuosi_1973

KHO 1979/4651

Syrjäisellä rajavartioasemalla olevasta virka-asunnosta oli peritty valtion virkamiesasuntojen vuokrien määräämisperusteista annetun valtioneuvoston päätöksen (508/64) mukainen vuotuinen vastike. Perittyä vuokraa, joka oli pienempi kuin verohallituksen vuodelta 1976 toimitettavassa verotuksessa noudatettavista luontoisetujen laskentaperusteista 17.12.1976 antaman päätöksen 1 §:n mukainen asuntoedun raha-arvo, pidettiin asunnon sijaintipaikkaan nähden asunnon käypänä vuokrana. Virka-asunnon haltija ei ollut saanut tulona verotettavaa asuntoetua. Verovuosi_1976

KHO 1979/4726

Vapaan autoedun saanut naimaton naishenkilö B oli toiminut 4 kk lääke-esittelijänä ja 8 kk tuotepäällikkönä. Osana lääke-esittelijän työraporttia B oli tehnyt työnantajalleen viikkoilmoituksen noin 200 km:n pituisista päivittäisistä virka-ajoista. Viikkoilmoitukseen oli merkitty päivämäärä, km-mittarin asennot, matkareitti, ajomatkan pituudet ja polttoainehankinnat. Työajojen lisäksi siihen oli merkitty yksityisajojen viikoittainen yhteismäärä. Viikkoilmoitus luovutettiin työnantajan kuljetuspäällikölle, joka hyväksyi sen ja toimitti palkkakonttoriin ennakkoperintää varten. Tuote päällikkönä ollessaan B täytti viikoittain ajoilmoitukset. B ilmoitti tulonaan pitämistään ilmoituksista ilmeneviä yksityisajoja 6 269 km vastaavan arvon 3 447 mk ja liitti veroilmoitukseensa edellä mainittujen ilmoitusten jäljennökset. Verolautakunta vahvisti vapaan autoedun arvoksi kuukausiarvioon perustuvat 6 600 mk. Lääninoikeus katsoi selvitetyksi, että B:n yksityisajojen määrä oli ollut hänen ilmoittamansa 6 269 km. Tarkastusasiamies haki muutosta katsoen, etteivät viikko- ja ajoilmoitukset täyttäneet ajopäiväkirjalta edellytettävää selvitystä ja vaati verolautakunnan toimittaman verotuksen saattamista voimaan. Tarkastusasiamiehen valitus hylättiin. Verovuosi_1976

KHO 1979/5243

Palopäällikön asuntoon oli työnantajan toimesta asennettu puhelin. Palopäällikkö vastasi yksityisistä kaukopuheluistaan, työnantajan vastatessa muista kuluista. Puhelimesta muodostui palopäällikölle, jota oli verotettu 4 033 mk:n lehtien asiamiespalkkiotuloista, verotettavaa etua. Verolautakunnan 100 mk:ksi vahvistamaa puhelinedun arvoa ei pidetty liiallisena. Verovuosi_1975

KHO 1982/444

Työntekijän ei katsottu saaneen rahanarvoista etuutta, kun työnantaja, sähkönjakelu- ja asennusliike, oli luovuttanut hänen hallintaansa huoltoautoksi varustetun avolavaisen pakettiauton, jota työntekijä piti säännöllisen työajan ulkopuolella työnantajan määräyksestä kotonaan sieltä tapahtuvia vikapäivystysluonteisia huoltoajoja varten ja sen vuoksi käytti sitä myös työmatkoihinsa, mutta jota hänellä ei ollut lupa käyttää muihin yksityisajoihinsa. Verovuosi_1975

KHO 1982/1781

Verovelvollisen työnantaja oli toimittanut korvauksetta hänen asunnossaan tarvitsemansa sähkön mainitun edun liittymättä asuntoetuun. Sähköedun raha-arvona oli pidettävä verohallituksen vuodelta 1978 toimitettavassa verotuksessa noudatettavista luontoisetujen laskentaperusteista antaman päätöksen 4 §:n mukaisesti edun käypää hintaa, eikä edun arvo näin ollen määräytynyt päätöksen 1 §:ssä olevien asuntoetuun liittyvää sähkönkäyttöoikeutta koskevien määräysten perusteella. Verovuosi_1978

KHO 1982/4802

Yhtiö oli järjestänyt työntekijöilleen valtion asuntolainoittamista vuokrataloista asuntoja sellaisista kiinteistöyhtiöistä, joissa yhtiö oli ollut osakkaana ja joita yhtiö oli tukenut taloudellisesti siten, että yhtiön työntekijöiden maksama vuokra oli muodostunut pienemmäksi kuin muista asunnoista peritty asuntohallituksen vahvistama vuokra. Katsottiin, että kysymys oli tulo- ja varallisuusverolain 20 §:n 6 kohdassa tarkoitetusta työsuhteen perusteella saadusta asuntoedusta. Yhtiö ei ollut velvollinen toimittamaan ennakonpidätystä kiinteistöyhtiölle maksamastaan tuesta, mikäli työntekijän maksama vuokra ei alittanut verohallituksen luontoisetujen laskentaperusteista antaman päätöksen mukaista käyväksi vuokraksi katsottavaa vuokraa. Q:AT Äänestys 6 - 1.

KHO 1983/1680

Taksiautoilijalla, joka ei itse invaliditeettinsa vuoksi voinut osallistua ajoihin, oli palveluksessaan kaksi kuljettajaa. Liikennelupa oli myönnetty X:n kaupungin alueelle, jossa toinen kuljettajista asui. Toinen kuljettajista asui naapurikaupungissa. Kuljettajat säilyttivät autoja asuntonsa pihalla. Työntekijän, joka asui liikennelupa-alueen ulkopuolella, katsottiin saavan ennakkoperinnässä huomioon otettavan vapaan autoedun siltä osin kuin hän käytti työnantajan autoa työmatkoihinsa kotinsa ja liikennelupa-alueen rajan välillä. Liikennelupa-alueella asuvan kuljettajan osalta asia ei ollut vireillä KHO:ssa. Äänestys 3-1. Verovuosi_1982

KHO 1986/2652

Ennakontarkastuksessa oli todettu, että työnantaja ja työntekijä olivat työsopimuksen yhteydessä sopineet tietystä kokonaispalkasta. Tapauksissa, joissa työnantaja oli vuokrannut työntekijälle asunnon, oli kokonaispalkasta vähennetty työnantajalle asunnosta aiheutuneet todelliset kustannukset. Tähän erotukseen oli lisätty asunnon luontoisetuarvo verohallituksen päätöksen suuruisena ja toimitettu ennakonpidätys. Ennakontarkastaja oli esittänyt, että ennakonpidätys oli toimitettava ja työnantajan sosiaaliturvamaksu suoritettava palkasta, josta vuokraa ei oltu vähennetty. Maksuunpano toimitettiin ennakontarkastajan esityksen mukaisesti. KHO katsoi, että yhtiö oli sopinut työntekijöidensä kanssa palkan suorittamisesta osaksi asuntoetuna ja osaksi rahana, joten ennakonpidätys oli toimitettava ja työnantajan sosiaaliturvamaksu suoritettava verohallituksen vahvistaman asuntoedun arvon ja rahapalkan yhteismäärän perusteella. Äänestys 4-1.

KHO 1990/2010

Mielisairaanhuoltopiirin sairaaloissa ja muissa hoitolaitoksissa palvelevan henkilökunnan hoitotehtäviin kuului muun muassa ruokailla yhdessä potilaiden kanssa. Aterioiminen yhdessä potilaan kanssa saattoi kuulua lääkärin potilasta varten hyväksymään hoitosuunnitelmaan. Hoitohenkilökunnan näin saamaa ateriaetua oli pidettävä saajansa veronalaisena luontoisetuna, jonka arvo määräytyi verohallituksen ennakonpidätyksessä vuonna 1989 noudatettavista luontoisetujen laskentaperusteista antaman päätöksen (950/88) 10 §:n mukaisesti eli ravintoetua oli pidettävä laitosruokailun yhteydessä saatuna ravintoetuna.

KHO 1991/810

Kirkkoherralla ja kappalaisella oli virka-asuntojensa yhteydessä työhuoneet. Näiden työhuoneiden katsottiin olevan evankelis-luterilaisen kirkon palkkauslain 7 §:ssä tarkoitettuja virkahuoneita. Kun otettiin huomioon huoneiden sijainnista ja käytöstä esitetyt selvitykset, katsottiin, etteivät kirkkoherra ja kappalainen olleet saaneet työhuoneiden osalta sellaista veronalaista luontoisetua, jonka arvosta seurakuntayhtymän olisi tullut toimittaa ennakonpidätys ja suorittaa työnantajan sosiaaliturvamaksu. Palkanmaksuvuodet 1984-1988.

KHO 1993/3165

Kaupunki oli järjestänyt terveyskeskuksensa sairaalan ravintohuollon siten, että ruoka ostettiin kuntainliiton aluesairaalalta. Terveyskeskuksen sairaalan työntekijöillä oli oikeus työpaikkaruokailuun siten, että he ostivat kaupungilta nimellisarvoltaan 16 markan ruokalippuja lounaita varten. Vaikka ateriat toimitettiin aluesairaalasta, kysymys oli terveyskeskuksen henkilökuntaan kuuluvien työntekijöiden laitosruokailun yhteydessä saamasta ravintoedusta.

Ruokalipun hinta ylitti laitosruokailun yhteydessä saadun ravintoedun raha-arvon, joka oli ennakonpidätyksessä vuonna 1989 12 markkaa ateriaa kohden. Näin ollen työntekijät eivät saaneet heidän verotettavaksi tulokseen luettavaa etua, vaikka ateriasta kaupungille aiheutuneet kustannukset olisivat ylittäneet 16 markkaa. Vuosi_1989.

KHO 2003/2755

Työnantajan kustantaessa työsuhdeautoon kiinteästi asennetun hands free -laitteiston, laitteistosta ja sen asennuksesta aiheutuneet kustannukset ovat vapaan autoedun arvoa määrättäessä verohallituksen luontoisetujen laskentaperusteista antaman päätöksen 20 §:ssä tarkoitettuja auton lisävarusteita eivätkä autopuhelimen lisävarusteita. Verovuosi 2003.

KVL 1995/164

Elektroniikka-alan yhtiö A antoi kaikkien toimihenkilöidensä käyttöön matkapuhelimen. Katsottiin, että jos A antoi työntekijänsä käyttöön omistamansa matkapuhelinlaitteen ja maksoi kertaluontoisen liittymismaksun ja kausittain laskutettavan perusmaksun sekä peri työntekijältä yksityispuheluiden puhelinmaksut tai työntekijä suoritti yksityispuhelujen puhelinmaksut suoraan operaattorille, työntekijälle ei muodostunut sellaista etua, josta A olisi ollut verovelvollinen toimittamaan ennakonpidätyksen. Etua ei muodostunut myöskään silloin, jos työntekijä maksoi koko puhelinlaskun ja laskutti työnantajaltaan työpuheluiden osuuden erittelyn mukaan. Ennakkoperintä ajalla 1.1.1995-31.12.1996.