Vakuutusmaksuverotus Suomessa

Avainsanat:

Versiohistoria

Antopäivä: 27.10.2020
Diaarinumero: VH/2783/00.01.00/2020
Voimassaolo: 27.10.2020 - Toistaiseksi
Valtuutussäännös: Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti

Ohjetta on päivitetty, koska ohjeessa viitattu lainsäädäntö on muuttunut. Tällaista muuttunutta lainsäädäntöä ovat veronkantolaki (11/2018), vakuutusmeklareita ja -asiamiehiä koskeva laki vakuutusten tarjoamisesta (234/2018) sekä laki liikenneturvallisuusmaksusta (471/2016). Lisäksi ohjeessa on muutettu viittaus Euroopan yhteisöjen neuvoston kolmanteen vahinkovakuutusdirektiiviin (92/49/ETY), joka on kumottu, viittaamalla voimassa olevaan Vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin (2009/138/EU, Solvenssi II). Lisäksi ohjeeseen on tarkennettu menettelyä koskevaa osuutta ja tehty teknisiä korjauksia.

Ohje korvaa Verohallinnon 7.2.2017 antaman ohjeen Vakuutusmaksuvero-ohje (Dnro A233/200/2016).

1 Yleistä

Vakuutusmaksuverosta säädetään laissa eräistä vakuutusmaksuista suoritettavasta verosta (20.12.1966/664 jäljempänä myös vakuutusmaksuverolaki). Muun muassa veron suorittamisesta, ilmoittamisvelvollisuudesta, verotuksen toimittamisesta ja veroedustajasta on soveltuvin osin voimassa, mitä arvonlisäverolain (1501/1993 jäljempänä myös AVL) II osassa, oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetussa laissa (768/2016) ja veronkantolaissa (11/2018) tai muussa laissa säädetään (vakuutusmaksuverolaki 7 §).

Vakuutusmaksuverovelvollisuus edellyttää verovelvolliselta tiettyjen velvollisuuksien täyttämistä. Verovelvollisen on itse ilmoittauduttava verovelvolliseksi, ilmoitettava perustietojen (esimerkiksi tilikausi, toimiala, osoite) muutoksista ja lopuksi myös tehtävä ilmoitus toiminnan päättymisestä. Nämä ilmoitukset tehdään joko perustamisilmoituslomakkeella (lomakkeet Y1, Y2 tai Y3) tai muutos- ja lopettamisilmoituslomakkeella (lomakkeet Y4, Y5 tai Y6). Lomakkeita saa osoitteesta ytj.fi. Vakuutusmaksuvero on oma-aloitteinen vero eli verovelvollinen laskee, maksaa ja ilmoittaa veron joka kuukausi itse oma-aloitteisesti.

2 Vakuutustoiminnan harjoittajat Suomessa

Suomessa vakuutustoimintaa voivat harjoittaa suomalaisten vakuutusyhtiöiden ja muiden vakuutuslaitosten, kuten eläkesäätiöiden ja -kassojen, lisäksi myös ulkomaiset vakuutusyhtiöt. Näiden toimijoiden toimintaa säätelevät useat lait, kuten esimerkiksi suomalaisia vakuutusyhtiöitä koskeva vakuutusyhtiölaki (521/2008), ulkomaisiin vakuutusyhtiöihin sovellettava laki ulkomaisista vakuutusyhtiöistä (398/1995), vakuutusmeklareiden ja -asiamiesten sekä vakuutuksenantajien toimintaa säätelevä laki vakuutusten tarjoamisesta (234/2018), palosuojelumaksua koskeva palosuojelurahastolaki (306/2003), laki liikenneturvallisuusmaksusta (471/2016), laki eräisiin kansainvälisluonteisiin vakuutussopimuksiin sovellettavasta laista (91/1993) sekä vakuutussopimuksia sääntelevä vakuutussopimuslaki (543/1994).

Suomessa vakuutustoimintaa harjoittavien vakuutusyhtiöiden ja muiden vakuutuslaitosten sekä vakuutusmeklareiden toimintaa valvoo Finanssivalvonta. Vakuutusyhtiöiden toimilupaa koskevat päätökset tekee Finanssivalvonta. Työeläkevakuutusyhtiöiden toimiluvat myöntää valtioneuvosto.

2.1 Suomalaiset vakuutustoiminnan harjoittajat

Vakuutusyhtiölain (521/2008) 1 luvun 1 §:n mukaan vakuutusyhtiö voi olla joko keskinäinen vakuutusyhtiö tai vakuutusosakeyhtiö. Keskinäisen vakuutusyhtiön osakkaina ovat vakuutuksenottajat ja, sen mukaan kuin yhtiön yhtiöjärjestyksessä määrätään, takuupääoman omistajat. Vakuutusosakeyhtiössä osakkaina ovat sen osakkeenomistajat. Ennen toiminnan aloittamista perustettavalle vakuutusyhtiölle on haettava toimilupa Finanssivalvonnalta. Suomalaisen vakuutusyhdistyksen toiminnasta säädetään vakuutusyhdistyslaissa (1250/1987).

2.2 Ulkomainen ETA-vakuutusyhtiö

Ulkomaisen vakuutusyhtiön oikeudesta harjoittaa vakuutusliikettä Suomessa säädetään laissa ulkomaisista vakuutusyhtiöistä (398/1995). Ulkomaisella ETA-vakuutusyhtiöllä tarkoitetaan yhtiötä, jonka kotivaltio kuuluu Euroopan talousalueeseen (laki ulkomaisista vakuutusyhtiöistä 2 §). Euroopan talousalueen muodostavat EU-jäsenvaltiot, Norja, Islanti ja Liechtenstein.

Ulkomainen ETA-vakuutusyhtiö voi perustaa Suomeen sivuliikkeen tai harjoittaa Suomessa toimintaa vakuutuspalvelujen vapaan tarjonnan perusteella. EU:n vakuutusdirektiivien yhden toimiluvan periaate mahdollistaa sen, että ulkomainen ETA-vakuutusyhtiö ei tarvitse lupaa Suomen viranomaisilta perustaessaan sivuliikkeen Suomeen tai aloittaessaan Suomessa vakuutustoiminnan harjoittamisen ulkomaisesta toimipaikasta käsin. Sekä sivuliikkeen perustamiseen että vakuutuspalvelujen vapaan tarjonnan aloittamiseen Suomessa liittyy kuitenkin ilmoitusmenettely (notifikaatio), josta säädetään laissa ulkomaisista vakuutusyhtiöistä.

Finanssivalvonta ylläpitää notifikaatioluetteloa kaikista niistä ETA-vakuutusyhtiöistä, joilla on Suomessa sivuliike tai jotka ovat tehneet vapaata tarjontaa koskevan ilmoituksen.

Ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön, joka harjoittaa Suomessa vakuutuspalvelujen vapaata tarjontaa ulkomaisesta toimipaikasta käsin ja joka on täällä vakuutusmaksuverovelvollinen, on esitettävä Suomessa kotipaikan omaava veroedustaja (vakuutusmaksuverolaki 2 § 3 momentti).

2.2.1 Sivuliike

Ennen kuin ulkomainen ETA-vakuutusyhtiö voi perustaa sivuliikkeen Suomeen, Finanssivalvonnan on saatava vakuutusyhtiön kotivaltion vakuutusvalvonnasta vastaavalta viranomaiselta sivuliikkeen perustamisilmoitus vaadittavine liitteineen (laki ulkomaisista vakuutusyhtiöistä 2. luku). Lisätietoja sivuliikkeen perustamisesta antaa Finanssivalvonta.

Ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön, joka harjoittaa Suomessa vakuutustoimintaa täällä sijaitsevasta sivuliikkeestä ja joka on täällä vakuutusmaksuverovelvollinen, ei tarvitse vakuutusmaksuverotuksessa veroedustajaa.

2.2.2 Vakuutuspalvelujen vapaa tarjonta

Ulkomainen ETA-vakuutusyhtiö voi aloittaa vakuutuspalvelujen vapaan tarjonnan Suomessa saatuaan kotivaltionsa vakuutusvalvonnasta vastaavalta viranomaiselta tiedon siitä, että viranomainen on lähettänyt vakuutuspalvelujen vapaan tarjonnan aloittamisilmoituksen Finanssivalvonnalle (laki ulkomaisista vakuutusyhtiöistä 11 §).

Vakuutuspalvelujen vapaalla tarjonnalla tarkoitetaan sitä, että ulkomainen ETA-vakuutusyhtiö ulkomaisesta toimipaikasta käsin vakuuttaa Suomessa sijaitsevia vahinkoriskejä tai tekee henkivakuutussopimuksia Suomessa asuvien luonnollisten henkilöiden tai täällä toimivien yritysten kanssa (laki ulkomaisista vakuutusyhtiöistä 5 §).

2.3 ETA-alueen ulkopuolelle sijoittautunut vakuutusyhtiö

ETA-alueen ulkopuolelle sijoittautuneella vakuutusyhtiöllä eli kolmannen maan vakuutusyhtiöllä tarkoitetaan ulkomaista vakuutusyhtiötä, jonka kotivaltio ei kuulu Euroopan talousalueeseen (laki ulkomaisista vakuutusyhtiöistä 2 §).

Kolmannen maan vakuutusyhtiöllä tulee olla Finanssivalvonnan myöntämä toimilupa ennen kuin yhtiö voi harjoittaa Suomessa vakuutustoimintaa.

2.4 Vakuutusmeklarit ja -asiamiehet eli vakuutusedustajat

Vakuutusmeklareita ja asiamiehiä sekä vakuutuksenantajia koskee laki vakuutusten tarjoamisesta (234/2018). Vakuutusmeklarilla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka ei ole vakuutuksenantaja tai sen työntekijä ja joka vastiketta vastaan harjoittaa ensivakuutusten tarjoamista muun asiakkaan kuin ensivakuutusta harjoittavan vakuutuksenantajan kanssa tekemänsä toimeksiantosopimuksen perusteella tai joka vastiketta vastaan harjoittaa jälleenvakuutusten tarjoamista (laki vakuutusten tarjoamisesta 5 §:n 1 momentin 2 kohta). Vakuutusmeklaritoimintaa voi Suomessa harjoittaa vain sellainen luonnollinen henkilö tai yhteisö, joka on hyväksytty Finanssivalvonnan vakuutusedustajarekisteriin.

Laki vakuutusten tarjoamisesta koskee myös vakuutusyhtiöiden edustajina toimivia asiamiehiä. Vakuutusasiamiehellä tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka ei ole vakuutuksenantaja tai sen työntekijä ja joka vastiketta vastaan harjoittaa vakuutusten tarjoamista vakuutuksenantajan lukuun ja vastuulla taikka joka ei ole jälleenvakuutusta harjoittava vakuutuksenantaja tai sen työntekijä ja joka vastiketta vastaan harjoittaa jälleenvakuutusten tarjoamista jälleenvakuutusta harjoittavan vakuutuksenantajan lukuun ja vastuulla (laki vakuutusten tarjoamisesta 5 §:n 1 momentin 3 kohta). Asiamiehet toimivat vakuutusyhtiön valvonnassa ja vastuulla. Näiden asiamiesten toiminnan edellytyksenä on myös tietyin edellytyksin vastaava ilmoitusvelvollisuus Finanssivalvonnalle kuin vakuutusmeklareilla.

3 Mistä vakuutuksista vero on maksettava?

3.1 Veronalaiset ja verottomat vakuutukset

Vakuutusmaksuista on maksettava vakuutusmaksuvero valtiolle, jos vakuutussopimuksella on vakuutettu Suomessa oleva omaisuus tai täällä harjoitettuun toimintaan liittyvä tai täällä oleva muu etuus (vakuutusmaksuverolaki 1 §). Vakuutusmaksuveron kohteena ovat näin ollen esinevakuutusten lisäksi myös muut vahinkovakuutusyhtiöiden myöntämät vakuutukset kuten vastuu-, oikeusturva-, keskeytys- ja liikennevakuutukset.

Yksinomaan seuraaviin vakuutussopimuksiin perustuvista vakuutusmaksuista ei kuitenkaan ole maksettava vakuutusmaksuveroa:

henkilövakuutussopimus (mm. tapaturma-, henki- ja eläkevakuutukset);
potilasvahinkolain (585/1968) mukainen vakuutussopimus;
luotto- tai jälleenvakuutussopimus;
maasta vietävän, maahan tuotavan tai maan kautta kuljetettavan tavaran kuljetusvakuutussopimus tai
ulkomaanliikenteeseen pääasiallisesti käytettävän meri- tai ilma-aluksen tai muun liikkuvan kuljetuskaluston vakuutussopimus.

Esimerkkejä:

Jos muuttotavara on vakuutettu maasta vietävän tai maahan tuotavan tavaran kuljetusvakuutussopimuksella, vakuutusmaksuista ei ole suoritettava vakuutusmaksuveroa.
Maasta vietävän tavaran kuljetusvakuutus on verosta vapaa myös siinä tapauksessa, kun vakuutus on voimassa vain valmistajan varastosta lähtösatamaan alukselle tai aluksen sivulle. Vaikka vakuutus on voimassa vain tavaran ollessa Suomessa, kysymys on verottomuuden edellytykset täyttävästä maasta vietävän tavaran kuljetusvakuutuksesta.
Kun tavarakuljetukselle Helsinki-Maarianhamina on otettu vakuutus, tavara on koko ajan Suomessa, joten siitä on maksettava vakuutusmaksuveroa. Ahvenanmaan veroraja koskee vain arvonlisäverotusta ja valmisteverotusta eikä se vaikuta vakuutusmaksuverolain soveltamisalaan.

Oikeuskäytäntöä:

KHO 2016:67

A Oy oli suorittanut vakuutusmaksuveroa ilma-aluksiin kohdistuvista vahinkovakuutuksista siltä osin kuin ilma-aluksia oli käytetty kotimaanliikenteeseen. A Oy:n esittämän selvityksen mukaan kysymyksessä olevien vakuutusten kohteena olleiden ilma-alusten kotimaan lentojen osuus oli ollut kaikkien alusten ja eri kuukausien osalta alle 50 prosenttia.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että ilma-alukset olivat vakuutusmaksuverolain 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuja ulkomaanliikenteeseen pääasiallisesti käytettäviä ilma-aluksia ja että niiden vakuutusmaksun vapauttaminen verosta koski vakuutusmaksua kokonaisuudessaan. Verosta vapautuksen edellytyksiä ei tullut arvioida vuorokausikohtaisesti.

3.2 Riskin sijainti

Riskin sijaintimaalla on ratkaiseva merkitys jäsenvaltioiden verotusoikeuden suhteen. Vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2009/138/EU, Solvenssi II) sisältää vakuutussopimukseen sovellettavia välillisiä veroja koskevia säännöksiä. Sen mukaan vakuutussopimukseen sovelletaan sen jäsenvaltion vakuutusmaksuihin kohdistuvia välillisiä veroja (eli mm. vakuutusmaksuveroja) ja veronluonteisia lisämaksuja, jossa riski sijaitsee.

Laissa ulkomaisista vakuutusyhtiöistä määritellään Suomessa sijaitseva riski. Lain 6 §:n mukaan riski sijaitsee Suomessa seuraavissa tilanteissa:

Vakuutuksen kohteena on joko Suomessa oleva kiinteistö tai rakennus. Jos vakuutuksen kohteena on Suomessa oleva rakennus irtaimistoineen, myös irtaimiston osalta riski sijaitsee Suomessa, mikäli irtaimisto on vakuutettu samalla vakuutuksella kuin rakennus.
Vakuutuksen kohteena on Suomessa rekisteröity kulkuneuvo.
Matkaan tai lomaan liittyvän riskin katsotaan sijaitsevan Suomessa, jos sitä koskeva sopimus on tehty enintään neljäksi kuukaudeksi ja jos vakuutuksenottaja on tehnyt sopimuksen Suomessa.
Muissa kuin 1-3 kohdissa mainituissa tapauksissa riskin katsotaan sijaitsevan Suomessa, jos vakuutuksenottajalla on täällä vakinainen asuinpaikka. Jos vakuutuksenottaja on oikeushenkilö, riskin katsotaan sijaitsevan Suomessa, jos oikeushenkilöllä on täällä toimipaikka, johon vakuutus liittyy.

Oikeuskäytäntöä:

KHO 2019:47

Isossa-Britanniassa kotipaikan omaava A Ltd tarjosi yrityskauppoihin liittyviä ”warranty & indemnity” -vakuutuksia ja verovastuuseen liittyviä vastuuvakuutuksia yrityskaupan myyjille ja ostajille. Myyjän ottamalla vakuutuksella katettiin muun muassa oikeudenkäyntikulut ja myyjän yrityskauppaa koskevassa sopimuksessa antamien vakuutusten rikkomiseen liittyvä vahingonkorvaus sovittuun enimmäismäärään saakka. Ostajan ottamalla vakuutuksella katettiin muun muassa myyjän antamien vakuutusten rikkomisesta ostajalle aiheutunut taloudellinen vahinko. Verovastuuseen liittyvässä vastuuvakuutuksessa suojattiin joko myyjää tai ostajaa verovastuulta, joka syntyi kohdeyhtiölle myyjän omistusajalta.

Asiassa oli ratkaistavana kysymys A Ltd:n velvollisuudesta suorittaa mainittujen vakuutussopimusten nojalla perittävistä vakuutusmaksuista vakuutusmaksuveroa Suomeen tilanteessa, jossa vakuutuksenottaja oli suomalainen osakeyhtiö ja yrityskaupan kohdeyhtiö ulkomainen yhtiö, ja tilanteessa, jossa vakuutuksenottaja oli ulkomainen yhtiö ja yrityskaupan kohdeyhtiö suomalainen yhtiö.

Pyydettyään unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisun vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annetun direktiivin 2009/138/EY tulkinnasta korkein hallinto-oikeus lausui, että A Ltd:n oli suoritettava vakuutusmaksuveroa mainittujen vakuutussopimusten nojalla perittävistä vakuutusmaksuista tilanteessa, jossa vakuutuksenottaja oli Suomeen sijoittautunut yhtiö. Tilanteessa, jossa vakuutuksenottaja ei ollut sijoittautunut Suomeen, vakuutusmaksuveroa ei ollut suoritettava.

KHO:n edellä mainitun päätöksen mukaan kyseisen kaltaisten vakuutusten riskin sijainnin määrittely tehdään vakuutuksenottajan sijoittautumispaikan mukaan. Yleensä tällaisen vakuutuksen voi ottaa joko kyseisen kohteen myyjä tai ostaja. Jos myyjä on vakuutuksenottaja, riskin sijaintipaikka on yleensä myyjän kotipaikka. Jos ostaja on ottanut vakuutuksen, riskin sijaintipaikka on yleensä ostajan kotipaikka. Jos vakuutuksen on ottanut konsernin emoyhtiö ja sen tytäryhtiö joko omisti tai tulee omistamaan yrityskaupan kohteen, riskin sijaintipaikka ratkaistaan tytäryhtiön kotipaikan perusteella. Siten vakuutuksenottajan sijoittautumispaikka määritellään sen mukaan, minkä konserniyhtiön toimintaan vakuutus liittyy ja missä on tämän yhtiön sijoittautumis- tai kotipaikka, johon kyseinen riski liittyy. Tämä tulkinta perustuu unionin tuomioistuimen, asia C-191/99, Kvaerner plc, tuomioon (katso tarkemmin luku 4.2. Vakuutuksenottaja verovelvollisena).

4 Vakuutusmaksuverovelvollisena vakuutuksenantaja tai vakuutuksenottaja

Vakuutusmaksuverovelvollisuudesta säädetään vakuutusmaksuverolain 2 §:ssä. Verovelvollinen on joko vakuutuksenantaja tai vakuutuksenottaja.

4.1 Vakuutuksenantaja verovelvollisena

Pääsääntöisesti Suomessa vakuutusliikettä harjoittavat vakuutuksenantajat ovat vakuutusmaksuverovelvollisia eli velvollisia maksamaan veron valtiolle vakuutussopimuksien perusteella saamistaan veronalaisista vakuutusmaksuista. Käytännössä vakuutuksenantaja ei kuitenkaan ole veron lopullinen maksaja vaan vakuutuksenantaja veloittaa vakuutuksenottajalta vakuutusmaksun lisäksi veron ja maksaa sen edelleen valtiolle. Suomalaisten vakuutusyhtiöiden tai -yhdistysten lisäksi verovelvollisia vakuutuksenantajia voivat olla myös ulkomaiset ETA-vakuutusyhtiöt (sivuliike Suomessa tai vakuutuspalvelujen vapaa tarjonta) sekä ETA-alueen ulkopuolelle sijoittautuneet kolmannen maan vakuutusyhtiöt (sivuliike Suomessa). Ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön, joka harjoittaa Suomessa vakuutuspalvelujen vapaata tarjontaa ulkomaisesta toimipaikasta käsin ja joka on täällä vakuutusmaksuverovelvollinen, on esitettävä Suomessa kotipaikan omaava veroedustaja.

4.2 Vakuutuksenottaja verovelvollisena

Tietyissä tilanteissa vakuutuksenottaja, joko yksityishenkilö tai yritys, voi olla vakuutusmaksuverovelvollinen. Vakuutuksenottaja on verovelvollinen silloin, kun vakuutusmaksuveronalainen vakuutusmaksu suoritetaan vakuutuksenantajalle, joka ei harjoita Suomessa vakuutusliikettä. Käytännössä tämä tarkoittaa tilannetta, jossa vakuutussopimus tehdään sellaisen ulkomaisen ETA-alueen ulkopuolelle sijoittautuneen vakuutusyhtiön kanssa, joka ei harjoita vakuutusliikettä Suomessa eli kyseisellä vakuutusyhtiöllä ei ole täällä sivuliikettä. Vastaava tilanne on, kun vakuutus otetaan sellaiselta ETA-alueella toimivalta vakuutuksenantajalta, joka ei ole tehnyt Finanssivalvonnalle ilmoitusta vakuutusten vapaasta tarjonnasta (laki ulkomaisista vakuutusyhtiöistä 10 ja 11 §). Kun esimerkiksi suomalainen yksityishenkilö ottaa vakuutuksen Suomessa olevalle omaisuudelleen tällaisesta vakuutusyhtiöstä, yksityishenkilön on rekisteröidyttävä vakuutusmaksuverovelvolliseksi ja maksettava vakuutusmaksuvero valtiolle. Vakuutusmaksuverovelvollinen vakuutuksenottaja voi vastaavissa tilanteissa olla myös esimerkiksi suomalainen tai ulkomainen yritys, yhdistys, säätiö.

Ulkomaiselta ETA-vakuutusyhtiöltä vakuutusta otettaessa vakuutuksenottajan on syytä tarkistaa vakuutuksenantajan vakuutusmaksuverovelvollisuus. Jos vakuutuksenantaja ei ole verovelvollinen eikä se ole tehnyt Finanssivalvonnalle notifikaatioilmoitusta vakuutusten vapaan tarjonnan harjoittamisesta, vakuutuksenottajan on rekisteröidyttävä verovelvolliseksi (katso luku 5.2. Vakuutuksenottajat) ja suoritettava vakuutusmaksuvero veronalaisista vakuutusmaksuista. Notifikaation voi tarkistaa Finanssivalvonnan rekisteristä.

Vakuutusmeklari, joka toimii vakuutusten välittäjänä, ei voi olla välittämistään vakuutuksista vakuutusmaksuverovelvollinen, koska vakuutusmaksuverovelvollinen on joko vakuutuksenantaja tai vakuutuksenottaja

Esimerkki: Suomalainen yksityishenkilö ottaa vakuutuksen Suomessa olevalle omaisuudelleen ETA-alueen ulkopuolelle sijoittautuneelta vakuutusyhtiöltä. Yksityishenkilö on vakuutuksenottajana vakuutusmaksuverovelvollinen ja hänen on ilmoittauduttava vakuutusmaksuverovelvolliseksi.

Oikeuskäytäntöä:

KHO 20.06.2002 T 1537:

Kansainvälisen konsernin ulkomainen emoyhtiö oli ottanut vakuutuksen ulkomaiselta vakuutusyhtiöltä konsernin eri valtioissa, muun muassa Suomessa, sijaitsevia konserniyhtiöitä varten. Tällä järjestelyllä oli vakuutettu konsernin suomalaisen tytäryhtiön A Oy:n täällä harjoitettuun toimintaan liittyvät etuudet. Vakuutussopimuksen ulkomaisen vakuutusyhtiön kanssa oli tehnyt konsernin ulkomainen emoyhtiö, joka myös suoritti vakuutusmaksut kokonaisuudessaan vakuutusyhtiölle. Vakuutuksesta aiheutuneiden kustannusten kattamiseksi suomalainen tytäryhtiö A Oy maksoi osuutensa niistä konsernin ulkomaiselle emoyhtiölle tämän laskujen mukaisesti.

Suomalainen tytäryhtiö A Oy, joka ei ollut vakuutuksissa vakuutuksenottaja vaan vakuutettu, ei ollut velvollinen suorittamaan vakuutusmaksuveroa niistä konsernin ulkomaiselle emoyhtiölle suorittamistaan maksuista, jotka liittyivät kysymyksessä oleviin vakuutuksiin.

Edellä mainitussa tapauksessa ja muissa vastaavissa tilanteissa, joissa vakuutussopimuksella on vakuutettu Suomessa oleva omaisuus tai täällä harjoitettuun toimintaan liittyvä tai täällä oleva muu etuus, vakuutusmaksuveroa on vakuutusmaksuverolain mukaan Suomessa suoritettava. Tällöin on selvitettävä, onko konsernin ulkomainen emoyhtiö (vakuutuksenottaja) tehnyt vakuutussopimuksen ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön kanssa vaiko Euroopan talousalueen ulkopuolelle sijoittautuneen vakuutusyhtiön kanssa. Jos konsernin ulkomainen emoyhtiö tekee vakuutussopimuksen ulkomaisen ETA-vakuutusyhtiön kanssa, vakuutuksenantaja eli ko. ETA-vakuutusyhtiö on velvollinen rekisteröitymään vakuutusmaksuverovelvolliseksi Suomessa. Jos ulkomainen emoyhtiö tekee vakuutussopimuksen ETA-alueen ulkopuolelle sijoittautuneen vakuutusyhtiön kanssa, ulkomainen emoyhtiö on vakuutuksenottajana velvollinen rekisteröitymään vakuutusmaksuverovelvolliseksi Suomessa.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen (EUT) tuomio asiassa C-191/99, Kvaerner plc

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on päätöksessään 14.6.2001 C-191/99 ottanut kantaa jäsenvaltion verotusoikeuteen seuraavassa tilanteessa:

Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitseva emoyhtiö otti samassa valtiossa toimintaansa harjoittavasta vakuutusyhtiöstä koko konsernin toimintaa koskevia liiketoimintavastuuvakuutuksia ja maailmanlaajuisia vahinkovakuutuksia. Yksi konserniyhtiöistä, jonka osakekannan 100-prosenttisesti omistavan yhtiön osakkeet emoyhtiö omisti kokonaisuudessaan, harjoitti toimintaansa Alankomaissa.

Asiaa koskevassa päätöksessä EUT lausui seuraavaa: Muuta ensivakuutusta kuin henkivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta, säännöksistä, joilla helpotetaan palvelujen tarjoamisen vapauden tehokasta käyttämistä, sekä direktiivin 73/239/ETY muuttamisesta 22. päivänä kesäkuuta 1988 annetun toisen neuvoston direktiivin 88 /357/ETY 2 artiklan c alakohdan ja d alakohdan viimeisen luetelmakohdan ja 3 artiklan mukaan jäsenvaltio voi kantaa vakuutusveroa toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevalta oikeushenkilöltä niistä vakuutusmaksuista, jotka tämä oikeushenkilö on maksanut niin ikään toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevalle vakuutusyhtiölle sellaisten riskien vakuuttamisesta, jotka liittyvät verotusvaltiossa sijaitsevan, tämän oikeushenkilön suoraan tai välillisesti omistaman tytäryhtiön liiketoimintaan. Vastaus on sama myös siinä tapauksessa, että vakuutusmaksut maksanut oikeushenkilö ja se oikeushenkilö, jonka liiketoimintaan liittyvät riskit vakuutus kattaa, ovat samaan konserniin kuuluvia yhtiöitä, jotka ovat toisiinsa muunlaisessa sidossuhteessa kuin emoyhtiö-tytäryhtiösuhteessa.

Direktiivin 88/357/ETY 2 artiklan d alakohdan viimeisessä luetelmakohdassa olevien käsitteiden vakuutuksenottaja tai jäsenvaltio, jossa riski sijaitsee, tulkintaan ei vaikuta se, miten vakuutettua riskiä koskevat vakuutusmaksut laskutetaan ja maksetaan konsernin sisällä. Euroopan yhteisöjen neuvoston kolmas vahinkovakuutusdirektiivi (92/49/ETY) sisältää vakuutussopimukseen sovellettavia välillisiä veroja koskevia säännöksiä. Direktiivin 46 artiklan 2 kohdan mukaan jokaiseen vakuutussopimukseen sovelletaan yksinomaan direktiivin 88/357/ETY (toinen vahinkovakuutusdirektiivi) 2 artiklan d alakohdan mukaisia sen jäsenvaltion, jossa riski sijaitsee, vakuutusmaksuihin kohdistuvia välillisiä veroja ja veronluonteisia lisämaksuja. Riskin sijaintimaa on näin ollen ratkaiseva myös jäsenvaltion verotusoikeuden suhteen. Em. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-191/99 antaman tuomion mukaan tätä periaatetta sovelletaan myös tilanteissa, joissa vakuutuksenottaja on sellainen vakuutetun kanssa samaan konserniin kuuluva yhtiö, joka ei ole sijoittautunut siihen jäsenvaltioon, jossa vakuutettu riski sijaitsee.

5 Rekisteröityminen vakuutusmaksuverovelvolliseksi

Patentti- ja rekisterihallitus ja Verohallinto ylläpitävät yhdessä yritys- ja yhteisötietojärjestelmää (YTJ). Järjestelmä mahdollistaa tietojen ilmoittamisen molemmille viranomaisille yhdellä ilmoituksella joko perustamisilmoituslomakkeella (lomakkeet Y1, Y2 tai Y3) tai muutos- ja lopettamisilmoituslomakkeella (lomakkeet Y4, Y5 tai Y6). Eri yritysmuodoille on omat lomakkeensa. Ilmoituksen tekijä valitsee oikean Y-lomakkeen yritysmuotonsa mukaisesti. Lomakkeet saa osoitteesta ytj.fi.

5.1 Suomalaiset vakuutustoiminnan harjoittajat

Vakuutusyhtiö tai -yhdistys tai muu vakuutuslaitos ilmoitetaan Verohallinnon ylläpitämiin rekistereihin perustamislomakkeella Y1. Jos vakuutusyhtiöllä tai -yhdistyksellä tai muulla vakuutuslaitoksella on jo Y-tunnus, vakuutusmaksuverovelvolliseksi ilmoittaudutaan lomakkeella Y4. Y-lomakkeen sivulla 4 on "Lisätietoja" kohta. Tässä kohdassa vakuutuksenantaja ilmoittaa vakuutusmaksuverovelvolliseksi rekisteröitymisen sekä sen mistä ajankohdasta alkaen rekisteröinti halutaan alkavaksi. Ilmoitukseen tulee liittää myös vapaamuotoinen selvitys, minkälaisista vakuutuksista on kyse.

5.2 Vakuutuksenottajat

Tietyissä tilanteissa vakuutusmaksuverovelvollisia ovat vakuutuksenottajat. Vakuutusmaksuverovelvollisena voi näin ollen olla suomalainen tai ulkomainen yritys taikka yksityishenkilö.

Kun vakuutusmaksuverovelvolliseksi ilmoittautuu muu yritys kuin vakuutustoiminnan harjoittaja, vakuutusmaksuverovelvolliseksi ilmoittautumisessa käytetään yritysmuodon mukaista perustamisilmoituslomaketta (Y1, Y2 tai Y3). Jos yrityksellä on jo Y-tunnus, käytetään lomakkeita Y4, Y5 tai Y6.

Yksityishenkilö ilmoittautuu vakuutusmaksuverovelvolliseksi perustamisilmoituslomakkeella Y3. Jos hänellä on jo Y-tunnus, vakuutusmaksuverovelvolliseksi ilmoittautuminen tapahtuu lomakkeella Y6.

Y-lomakkeen sivulla 4 on "Lisätietoja" kohta. Tässä kohdassa vakuutuksenottaja ilmoittaa vakuutusmaksuverovelvolliseksi rekisteröitymisen sekä sen mistä ajankohdasta alkaen rekisteröinti halutaan alkavaksi. Ilmoitukseen tulee liittää myös vapaamuotoinen selvitys, jossa kuvataan, minkälaisista vakuutuksista vakuutusmaksuverovelvollisuus syntyy.

5.3 Ulkomaiset yritykset tai elinkeinonharjoittajat

Rekisteröityäkseen ulkomaisen yrityksen tai elinkeinonharjoittajan tulee antaa perustamisilmoitus (Y1, Y2 tai Y3 lomake) Perustamisilmoituksen yhteydessä ulkomaisen yrityksen tulee antaa myös kuvaus harjoitetusta liiketoiminnasta. Yritysmuodosta riippuen kuvaus annetaan perustamisilmoituksen yhteydessä liitelomakkeella:

Verohallinnon liitelomakkeella 6204: Ulkomaisen yrityksen rekisteröinti (liite lomakkeeseen Y1 ja Y2) tai
Verohallinnon liitelomakkeella 6206: Ulkomaisen yksityisen elinkeinonharjoittajan tai maa- ja metsätalouden harjoittajan rekisteröinti (liite lomakkeeseen Y3)

Toiminnan muuttuessa aiemmin ilmoitetusta on tarvittaessa annettava muutos- ja lopettamisilmoituslomake, jonka liitteenä on annettava Verohallinnon liitelomake 6204 tai 6206. Liitelomakkeet löytyvät perustamisilmoitusten yhteydestä YTJ:n verkkosivuilta. Ulkomaalainen elinkeinonharjoittaja ei voi tehdä perustamisilmoitusta tai muutos- ja lopettamisilmoitusta sähköisesti.

Vakuutusmaksuverovelvolliseksi ilmoittautuvan tai hakeutuvan on ennen toiminnan aloittamista annettava Verohallinnolle seuraavat asiakirjat:

Perustamisilmoitus (Y1, Y2 tai Y3) ja liitelomake 6204 tai 6206 (riippuen yritysmuodosta).
Ulkomainen kaupparekisteriotetta vastaava ote, joista käyvät ilmi yrityksen nimi, kotipaikka, toimiala, tilikausi sekä nimenkirjoitusoikeudet.
Yhtiöjärjestys, yhtiösopimus tai muut vastaavat säännöt tai niiden oikeaksi todistettu jäljennös.
Valtakirja, jos ilmoituksen allekirjoittaa joku muu kuin yrityksen nimenkirjoitusoikeudellinen henkilö.
ETA-alueen ulkopuolelle sijoittautuneen vakuutusyhtiön on toimitettava lisäksi Finanssivalvonnan yhtiölle myöntämä toimilupa.

Jos Verohallinnolle on toimitettu edellä kohdassa 2 mainittu ulkomaista kaupparekisteriotetta vastaava ote, kohdassa 3 mainittuja asiakirjoja ei tarvitse toimittaa. Jos ilmoitukseen liitetään vieraskielinen asiakirja, liitetään siitä myös suomen-, ruotsin- tai englanninkielinen käännös. Poikkeuksena on kohdassa 4 mainittu valtakirja, josta on aina liitettävä suomen- tai ruotsinkielinen käännös.

Jos vakuutusmaksuverovelvolliseksi ilmoittautuvalla ei ole kotipaikkaa eikä sivuliikettä Suomessa, hänen on lisäksi toimitettava luvussa 5.5 mainitut edustajaa koskevat asiakirjat.

Ilmoitus on allekirjoitettava asianmukaisesti ja allekirjoittajalla on oltava elinkeinonharjoittajan nimenkirjoitusoikeus. Jos allekirjoittaja on valtuutettu, valtuutetulla on oltava sellaisen henkilön antama valtakirja, jolla on elinkeinonharjoittajan nimenkirjoitusoikeus.

Kun ulkomainen elinkeinonharjoittaja on rekisteröity vakuutusmaksuverovelvolliseksi vakuutusliiketoiminnasta, häntä koskevat samat velvollisuudet ja muut säännöt kuin Suomessa vakuutusmaksuverovelvollisia yleensä.

Minne asiakirjat toimitetaan?

Rekisteröinti-ilmoitus ja muut asiakirjat postitetaan osoitteeseen:

PRH - VEROHALLINTO
Yritystietojärjestelmä
PL 2000
00231 HELSINKI

Vaihtoehtoisesti asiakirjat voi toimittaa Verohallinnon toimipisteeseen tai Patentti- ja rekisterihallitukseen.

5.4 Kaupparekisteriin merkittävä sivuliike

Ulkomainen elinkeinonharjoittaja voi perustaa Suomeen kaupparekisteriin merkittävän sivuliikkeen. Ulkomaisen elinkeinonharjoittajan Suomessa sijaitseva sivuliike on ulkomaalaisen yhteisön tai säätiön osa, joka harjoittaa jatkuvaa liike- tai ammattitoimintaa Suomessa ulkomaisen yhteisön tai säätiön nimissä ja lukuun.

Patentti- ja rekisterihallituksen ylläpitämä kaupparekisteri on virallinen ja julkinen rekisteri yrityksistä. Ulkomaisen elinkeinonharjoittajan sivuliikkeen perustamisesta on tehtävä perustamisilmoitus kaupparekisteriin ennen toiminnan aloittamista. Mikäli ETA-alueen ulkopuolinen ulkomaalainen yhteisö tai säätiö perustaa sivuliikkeen, sen perustamiseen on oltava Patentti- ja rekisterihallituksen lupa. ETA-alueen muodostavat EU-maat sekä Norja, Islanti ja Liechtenstein.

Jos ulkomainen elinkeinonharjoittaja aloittaa vakuutusmaksuverollisen liiketoiminnan harjoittamisen kaupparekisteriin jo aiemmin merkitystä sivuliikkeestä käsin, tästä on tehtävä muutosilmoitus Verohallinnolle muutos- ja lopettamisilmoituslomakkeella (Y4–Y6). Jos ulkomaalainen elinkeinonharjoittaja harjoittaa Suomessa vakuutusmaksuverovelvolliseksi rekisteröityneen sivuliikkeensä lisäksi vakuutusten myyntiä pääliikkeestä tai muissa maissa sijaitsevista sivuliikkeistä, näitä ei erikseen merkitä vakuutusmaksuverovelvollisiksi. Suomessa sijaitseva sivuliike toimii ulkomaalaisen elinkeinonharjoittajan sijasta verovelvollisena, joka ilmoittaa ja tilittää Suomessa suoritettavan veron Suomen valtiolle jokaiselta verokaudelta.

Patentti- ja rekisterihallitus käsittelee sivuliikkeen perustamiseen ja rekisteröintiin liittyvät asiat. Lue lisää sivuliikkeen perustamisesta Patentti- ja rekisterihallituksen sivuilta. Lisätietoja saa myös Patentti- ja rekisterihallituksen palvelunumerosta +358 (0) 29 509 5900. Verohallinto tekee Verohallinnon rekistereihin merkitsemisen, kuten esimerkiksi vakuutusmaksuverovelvolliseksi rekisteröinnin.

5.5 Veroedustaja

Vakuutusmaksuverolain 2 § 3 momentin mukaan ulkomaisella ETA-vakuutusyhtiöllä, joka harjoittaa täällä vakuutuspalvelujen vapaata tarjontaa siten kuin siitä erikseen säädetään, on oltava veron suorittamista varten Suomessa kotipaikan omaava, Verohallinnon hyväksymä edustaja. Verohallinto voi edustajan hyväksymisen edellytyksenä vaatia vakuuden asettamista veron suorittamisen varmistamiseksi. Edustajaan sovelletaan, mitä arvonlisäverolain 173 a §:ssä säädetään.

Edustajan kotipaikan tulee olla Suomessa. Hyväksymisen edellytyksenä on, että edustajalla on riittävä taito ja asiantuntemus edustajan tehtävien hoitamiseen. Edustajan on yleensä oltava merkitty kaupparekisteriin. Yksityishenkilö hyväksytään edustajaksi vain poikkeustapauksessa.

Vakuutusmaksuverovelvolliseksi ilmoittautuvan on edustajan nimeämiseksi toimitettava Verohallinnolle luvussa 5.3 mainittujen asiakirjojen lisäksi seuraavat tiedot ja asiakirjat:

Jos perustamisilmoituksen allekirjoittajana on ulkomaalainen elinkeinonharjoittaja, suomalaisen edustajan sitoumus siitä, että hän toimii vakuutusmaksuverolain 2 § 3 momentissa tarkoitettuna edustajana.
Ulkomaalaisen elinkeinonharjoittajan asianmukaisessa järjestyksessä edustajalle antama valtakirja, jossa tämä valtuutetaan toimimaan vakuutusmaksuverolain 2 § 3 momentissa tarkoitettuna edustajana, sekä valtakirjan suomen- tai ruotsinkielinen käännös.
Edustajan nimi, y-tunnus sekä yhteystiedot. Jos edustajan toimiala on muu kuin kirjanpitoon liittyvä, tarvitaan myös selvitys siitä, että edustaja on kykenevä hoitamaan vakuutusmaksuverolain mukaiset edustajan tehtävät.

Edustaja vastaa niistä hallinnollisista velvollisuuksista, joita vakuutusmaksuverovelvolliseksi hakeutuneen ulkomaalaisen elinkeinonharjoittajan vakuutusmaksuverovelvollisuus aiheuttaa. Edustajaksi hyväksyminen edellyttää yleensä, että edustaja hoitaa verovelvollisen kirjanpito- ja muut vastaavat tehtävät itse. Edustajan on pidettävä ulkomaalaisen elinkeinonharjoittajan liiketoiminnasta sellaista kirjanpitoa, että siitä saadaan luotettavasti selville veron määräytymisen kannalta merkitykselliset seikat. Kirjanpitoaineisto on säilytettävä Suomessa kirjanpitolaissa (1335/1997) säädetyn ajan (kirjanpitolaki 2 luku 9 §). Jos ulkomaalainen elinkeinonharjoittaja ei ole kirjanpitovelvollinen, edustajan on pidettävä sellaisia muistiinpanoja, joista saadaan veron määräämistä varten tarvittavat tiedot.

Edustajan on Verohallinnon kehotuksesta esitettävä päämiehensä kirjanpitoaineisto tarkastettavaksi. Edustaja ei kuitenkaan ole vastuussa ulkomaalaiselle elinkeinonharjoittajalle määrätyn veron maksamisesta.

Edustajaa voidaan vaihtaa ilmoittamalla siitä etukäteen Verohallinnolle ja esittämällä uuden edustajan osalta edellä mainitut asiakirjat. Edustajan vaihdon edellytyksenä on, että Verohallinto hyväksyy uuden edustajan. Jos elinkeinonharjoittaja tai edustaja on ilmoittanut edustajan tehtävän lakkaamisesta eikä elinkeinonharjoittaja ole kehotuksesta huolimatta nimennyt uutta Verohallinnon hyväksymää edustajaa, Verohallinto voi katsoa verovelvollisuuden päättyneeksi.

6 Vakuutusmaksuverovelvollisen velvollisuudet

Verohallinto lähettää verovelvolliselle ilmoituksen rekisteriin merkitsemisestä sekä ohjeita ilmoittamiseen ja maksamiseen liittyen. Vakuutusmaksuveron ilmoittaminen ja maksaminen perustuvat kuitenkin vakuutusmaksuverovelvollisen oma-aloitteisuuteen.

Yritys- ja yhteisötietojärjestelmän tietopalvelusta voi tarkistaa elinkeinonharjoittajan vakuutusmaksuverorekisteröinnin voimassaolon.

6.1 Veron ilmoittaminen ja maksaminen

Ilmoittamisesta ja maksamisesta saat lisätietoja seuraavista Verohallinnon ohjeista:

Vakuutusmaksuvero ilmoitetaan oma-aloitteisten verojen veroilmoituksella. Veroilmoitus annetaan sähköisesti. Paperilla ilmoittaminen on mahdollista vain erityisestä syystä, esimerkiksi silloin, kun sähköinen ilmoittaminen on mahdotonta teknisen esteen vuoksi. Paperilla ilmoitettaessa käytetään lomaketta Veroilmoitus oma-aloitteisista veroista (lomake 4001).

6.2 Sähköinen asiointi ja valtuutus

Sähköinen ilmoittaminen tapahtuu OmaVero -palvelussa. OmaVero-palvelussa voi vakuutusmaksuverotietojen ilmoittamisen lisäksi muun muassa:

antaa veroilmoituksen muista oma-aloitteisista veroista
antaa yhteisön tuloveroilmoituksen
lukea päätöksiä, vastata selvityspyyntöihin ja tehdä oikaisuvaatimuksen
tarkistaa maksuyhteystiedot tai siirtyä suoraan maksamaan.

Voit tunnistautua yrityksen edustajana 31.12.2020 asti Katso-tunnisteella viranomaisten sähköisiin palveluihin, esimerkiksi OmaVeroon. Jos hoidat veroasioita toisen puolesta, hae Katso-valtuuksien tilalle Suomi.fi-valtuudet. Katso-valtuudet eivät muutu automaattisesti Suomi.fi-valtuuksiksi.

Voit valtuuttaa asianhoitajan hoitamaan puolestasi henkilökohtaisia tai yrityksesi veroasioita. Tee valtuutus Suomi.fi:ssä.

Ulkomaalaisen yrityksen edustajalla täytyy olla suomalainen henkilötunnus tai UID-tunniste sekä Suomi.fi-valtuus, jotta voit asioida ulkomaalaisen yrityksen puolesta esimerkiksi OmaVerossa.

Oheisista linkeistä saat lisätietoa, miten voit asioida Verohallinnon sähköisissä asiointipalveluissa:

6.3 Toiminnan muutokset ja lopettaminen

Perustamisilmoituksella annettujen tietojen muutoksista on ilmoitettava muutosilmoituslomakkeella. Liiketoiminnan päättyessä elinkeinonharjoittajan on tehtävä lopettamisilmoitus. Lopettamisilmoituksen perusteella liiketoiminta merkitään päättyneeksi. Velvollisuus ilmoittaa veroa päättyy kuitenkin vasta siihen ajankohtaan, kun elinkeinonharjoittaja on poistettu rekisteristä.

7 Veron peruste ja määrä

Vakuutusmaksuvero on suuruudeltaan 24 % ja se lasketaan joko kertyneiden tai maksettujen vakuutusmaksujen perusteella (vakuutusmaksuverolaki 3 ja 4 §). Palovakuutuksissa veron perusteeseen luetaan myös 3 %:n suuruinen palosuojelumaksu. Liikennevakuutuksissa veron perusteeseen luetaan vakuutuksenottajalta perittävä liikenneturvallisuusmaksu (KHO 2017:194).

Vakuutuksenantaja laskee veron niiden vakuutusmaksujen perusteella, jotka kuukauden aikana ovat sille kertyneet. Esim. vakuutusyhtiölle kertyy marraskuulta vakuutuksenottajilta kannettuja vakuutusmaksuja ja vakuutusmaksuveroja yht. 12 400 euroa (10 000 + 2 400). Vakuutusyhtiö maksaa vakuutusmaksuveron 2 400 euroa edelleen valtiolle.

Kun vakuutuksenottaja on vakuutusmaksuverovelvollinen, vakuutuksenottaja laskee veron niiden vakuutusmaksujen perusteella, jotka hän on kuukauden aikana maksanut. Esim. vakuutuksenottaja on maksanut vakuutusyhtiölle marraskuussa 100 euroa vakuutusmaksuja. Vakuutuksenottaja maksaa veron 24 euroa suoraan valtiolle. Vakuutuksenottajan tulee tällöin rekisteröityä vakuutusmaksuverovelvolliseksi.

Vakuutusmeklarin eli vakuutuksenvälittäjän asiakkaaltaan, eli vakuutuksenottajalta veloittamasta palkkiosta ei ole suoritettava vakuutusmaksuveroa.

8 Neuvonta

Verohallinto antaa neuvontaa vakuutusmaksuverotukseen liittyvissä kysymyksissä joko suullisesti tai kirjallisesti. Vero.fi-sivuilta löytyvät kaikki vakuutusmaksuverotukseen liittyvät Verohallinnon lomakkeet ja ohjeet.

Vakuutusmaksuverotusta koskevan yhteydenottopyynnön voi lähettää sähköpostiosoitteeseen vakuutusmaksuvero(a)vero.fi. Vakuutusmaksuverotukseen liittyvissä kysymyksissä apua saa myös Verohallinnon palvelunumeroista: +358 (0) 29 497 008 (suomeksi), +358 (0) 29 497 015 (ruotsiksi) ja Tax Service for Businesses +358 (0) 29 497 051 (englanniksi). OmaVeron kautta voi myös ottaa yhteyttä Verohallintoon.

Maksullista ennakkoratkaisua voi hakea joko Verohallinnolta tai keskusverolautakunnalta. (vakuutusmaksuverolaki 7 §, AVL 189–190a §).

8.1 Ohjaus ja ennakollinen keskustelu

Verohallinto antaa ohjausta menettelyyn liittyvissä kysymyksissä joko suullisesti tai kirjallisesti. Ohjaus on maksutonta. Siihen ei voi valittamalla hakea muutosta.

Yhteisöillä, esimerkiksi osakeyhtiöillä, on mahdollisuus pyytää Verohallinnolta ennakollista keskustelua haastaviin verokysymyksiin liittyen. Ennakollinen keskustelu voi olla yritykselle vaihtoehto ennakkoratkaisun hakemiselle (katso tarkemmin Ennakollinen keskustelu palvelee haastavissa verokysymyksissä).

8.2 Ennakkoratkaisu

Verohallinto antaa hakemuksesta ennakkoratkaisun, miten lakia sovelletaan hakijan tiettyyn yksittäiseen liiketoimeen. Ennakkoratkaisun saamisen edellytyksenä on, että asia on hakijalle tärkeä. Ennakkoratkaisuhakemus on tehtävä kirjallisesti.

Myös keskusverolautakunta voi hakemuksesta antaa vakuutusmaksuverotusta koskevan ennakkoratkaisun. Ennakkoratkaisun saamisen edellytyksenä on, että asian ratkaiseminen on lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai verotuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi tärkeää taikka asian ratkaisemiseen on muu erityisen painava syy. Hakijan on kirjallisessa hakemuksessaan selvitettävä asia riittävästi ja yksilöitävä kysymys, josta ennakkoratkaisua haetaan.

Sekä keskusverolautakunnan että Verohallinnon antamat ennakkoratkaisut ovat maksullisia. Ennakkoratkaisu annetaan määräajaksi, kuitenkin enintään antamista seuraavan kalenterivuoden loppuun. Lainvoiman saanutta ennakkoratkaisua noudatetaan ennakkoratkaisun saajan vaatimuksesta sitovana siltä ajalta, jolle se on annettu. Ennakkoratkaisu on sitova vain silloin, kun ennakkoratkaisuhakemuksessa ilmoitetut tiedot vastaavat todellisuutta. Verohallinnon ennakkoratkaisua voi hakea myös OmaVeron kautta.

9 Muutoksenhaku

Vakuutusmaksuveroasioissa muutosta haetaan verotuksen oikaisulautakunnalta kirjallisella oikaisuvaatimuksella, joka toimitetaan määräajassa Verohallintoon. Oikaisuvaatimuksen voi toimittaa OmaVeron kautta. Oikaisuvaatimus on tehtävä kolmen vuoden kuluessa sitä kalenterivuotta seuraavan vuoden alusta, johon kuuluvalta veron verokaudelta vakuutusmaksuvero olisi tullut ilmoittaa ja maksaa. Jos verovelvollisen tilikausi ei ole kalenterivuosi, kolmen vuoden määräaika lasketaan sen tilikauden päättymistä seuraavan vuoden alusta, johon kuuluvalta kaudelta vero olisi tullut ilmoittaa ja maksaa.

Oikaisuvaatimus voidaan kuitenkin aina tehdä 60 päivän kuluessa siitä päivästä, jona verovelvollinen on saanut päätöksestä tiedon. Rekisteröintipäätöstä koskeva oikaisuvaatimus on tehtävä 60 päivän kuluessa siitä, kun muutoksenhakija on saanut tiedon Verohallinnon päätöksestä.

Oikaisulautakunnan päätökseen vakuutusmaksuveroasioissa haetaan muutosta Helsingin hallinto-oikeudelta. Ennakkoratkaisuista muutosta haetaan kuitenkin Helsingin hallinto-oikeudelta. Hallinto-oikeuden päätöksestä muutosta haetaan korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisusta muutosta haetaan Korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

10 Vakuutuspalvelut ja arvonlisävero

Vakuutuspalvelujen myynti on arvonlisäverotonta (AVL 44 §). Arvonlisäverotuksessa vakuutuspalveluilla tarkoitetaan vakuutusyhtiöiden harjoittaman vakuutustoiminnan lisäksi mm. vakuutusyhdistysten, vakuutuskassojen, työttömyyskassojen ja eläkesäätiöiden harjoittamaa vakuutustoimintaa. Myös jälleenvakuutustoiminta ja vakuutusten välitys ovat arvonlisäverotonta toimintaa.

Arvonlisäveroa ei siten ole suoritettava vakuutuspalvelujen myynnistä eli vakuutussopimuksen nojalla kannettavista vakuutusmaksuista.

Arvonlisäverottomana vakuutuspalveluna pidetään arvonlisäverolain mukaan myös tiettyjä vakuutusteknisiä palveluja, joita ovat vakuutushakemusten käsittely, vakuutuksen voimassaoloaikana välittömästi vakuutuksen hoitoon liittyvät palvelut, vakuutustaloudelliset palvelut, eläkkeitä ja vakuutuskorvauksia koskevat ratkaisu-, laskenta- ja päätöspalvelut, eläkkeiden ja vakuutuskorvausten suoritus- ja tilastointipalvelut, eläkevastuu- ja eläkemenoennustepalvelut sekä vakuutustoimintaan liittyvät vahingontarkastuspalvelut. Muut kuin arvonlisäverolaissa luetellut vakuutuspalvelut ovat arvonlisäverolain yleisten säännösten mukaan arvonlisäverollisia.

Arvonlisäverovelvollisen toiminnan harjoittajat eivät voi vähentää vakuutusmaksuihin sisältyvää vakuutusmaksuveroa arvonlisäverotuksessaan. Vaikka vakuutusmaksuverotukseen sovelletaan monilta osin arvonlisäverolain säännöksiä, arvonlisäverotuksen vähennysjärjestelmää ei siihen sovelleta. Näin ollen vakuutusmaksuverovelvolliset laskevat ja maksavat vakuutusmaksuveron suoraan joko kertyneiden tai maksettujen vakuutusmaksujen perusteella.

johtava veroasiantuntija Mika Jokinen

erityisasiantuntija Jani Onnela

Sivu on viimeksi päivitetty 27.10.2020