Työnantajan sosiaaliturvamaksusta vapauttaminen eräissä kunnissa vuosina 2003-2011

Antopäivä
21.4.2010
Diaarinumero
225/31/2010
Voimassaolo
31.12.2011 asti
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (237/08) 2 § 2 momentti
Korvaa ohjeen
273/31/2003, 7.2.2003

Työnantajat on vapautettu eräissä kunnissa työnantajan sosiaaliturvamaksun maksamisesta. Maksuvapautus perustuu lakiin työnantajan sosiaaliturvamaksusta vapauttamisesta eräissä kunnissa vuosina 2003-2011 (2002/1200) ja lakiin työnantajan sosiaaliturvamaksusta vapauttamisesta Kainuun maakunnassa vuosina 2005-2011 (2004/1094).

Ensimmäisessä laissa on kysymys kokeilusta, jolla selvitetään, mitä vaikutuksia työnantajan sosiaaliturvamaksun poistamisella on maantieteellisesti rajatulla alueella. Maksun poistamisen tavoitteena on tukea ja parantaa yrityksien työllistämisedellytyksiä pohjoisimmassa Suomessa ja eräissä saaristokunnissa sekä helpottaa uusien yritysten sijoittumista alueelle. Lisäksi kokeilulla pyritään yleisemminkin saamaan vastausta kysymykseen, voidaanko työnantajalta perittäviä maksuja alentamalla vaikuttaa työllisyyteen. Jälkimmäinen laki säädettiin Kainuun hallintokokeilun yhteydessä ja sen tavoitteet olivat pitkälti samat kuin ensimmäisen lain.

Ensimmäinen maksuvapautuslaki tuli voimaan vuoden 2003 alusta. Sen jälkeen kokeilualuetta on laajennettu ja lain voimaantuloa on jatkettu useamman kerran. Nykyiset lait ovat voimassa vuoden 2011 loppuun.

Maksuvapautus vuodesta 2003 alkaen

Alkuperäiseen kokeilualueeseen kuuluivat yksityiset työnantajat ja valtion liikelaitokset, joilla oli tuloverolain 13 a §:ssä tarkoitettu kiinteä toimipaikka jossakin seuraavista kunnista:

  • Lapin lääni: Enontekiö, Inari, Kemijärvi, Kittilä, Kolari, Muonio, Pelkosenniemi, Pello, Posio, Salla, Savukoski, Sodankylä, Utsjoki tai Ylitornio;
  • Oulun lääni: Hailuoto; tai
  • Länsi-Suomen lääni: Houtskari, Iniö, Korppoo, Nauvo tai Velkua.

Vuonna 2005 voimaan tulleet muutokset

Vuoden 2005 alusta tuli voimaan maksuvapautuslakia vastaava laki (1094/2004), joka koskee Kainuun maakuntaa. Maksuvapautuksen saavat yksityiset työnantajat ja valtion liikelaitokset, joilla on tuloverolain 13 a §:ssä tarkoitettu kiinteä toimipaikka jossakin seuraavista kunnista: Kajaani, Kuhmo, Hyrynsalmi, Paltamo, Puolanka, Ristijärvi, Sotkamo, Suomussalmi, Vaala tai Vuolijoki. Lisäksi vapautuksen saavat alueen kunnat, näissä sijaitsevat kuntayhtymät, evankelis-luterilainen kirkko, sen seurakunta, seurakuntayhtymä, ortodoksinen kirkkokunta ja sen seurakunta sekä Kainuun hallintokokeilusta annetun lain mukainen maakuntahallinto.

Vuonna 2006 voimaan tulleet muutokset

Alkuperäisen lain voimassaoloa jatkettiin vuoteen 2009. Samalla maksuvapautus ulotettiin koskemaan myös kokeilualueen kuntia ja näissä sijaitsevia kuntayhtymiä sekä evankelis-luterilaista kirkkoa, sen seurakuntaa ja seurakuntayhtymää sekä ortodoksista kirkkokuntaa ja sen seurakuntaa. De minimis- tuen mukaiset enimmäismäärät säädettiin koskemaan myös näitä työnantajia.

Lisäksi säädettiin, että palkanmaksuvuoden tuen enimmäismäärässä otetaan huomioon myös työnantajan sosiaaliturvamaksusta vapauttamisesta Kainuun maakunnassa vuosina 2005-2009 annetun lain mukaiset työantajan saamat maksuvapautukset.

Vuonna 2007 voimaan tulleet muutokset

Vuoden 2007 alusta kokeilualuetta laajennettiin niin, että mukaan tulivat seuraavat Itä-Suomen läänin kunnat: Ilomantsi, Juuka, Lieksa, Nurmes, Rautavaara ja Valtimo.

Vuonna 2009 voimaan tulleet muutokset

Vuoden 2009 alusta kokeilualueella voimaan tulleiden kuntaliitosten johdosta lakia muutettiin niin, että sitä sovelletaan Naantalin kaupungissa lakkautetun Velkuan kunnan alueella ja Länsi-Turunmaan kaupungissa lakkautettujen Houtskarin, Iniön, Korppoon ja Nauvon kuntien alueella yksityiseen työnantajaan ja valtion liikelaitokseen, jolla on alueella tuloverolain 13 a §:ssä tarkoitettu kiinteä toimipaikka. Lisäksi edellytetään, että työnantaja on tehnyt 6 §:ssä tarkoitetun aloittamisilmoituksen yritysverotoimistolle/verotoimistolle ja käyttänyt maksuvapautusta vuoden 2008 loppuun mennessä.

Naantalin ja Länsi-Turunmaan kaupungit eivät voi saada vapautusta sosiaaliturvamaksusta niiden työntekijöiden osalta, jotka työskentelevät kiinteässä toimipaikassa lakkautettavissa kunnissa. Kun seurakunnat yhdistyvät kuntajaon muutoksia vastaavasti, myöskään ne eivät voi käyttää maksuvapautusta lakkautettavien kuntien alueella työskentelevien työntekijöiden osalta.

Vuonna 2010 voimaan tulleet muutokset

Maksuvapautuslakien voimassaoloa jatkettiin vuoteen 2011.

Maksuvapautuksen edellytykset

Vapautuksen sosiaaliturvamaksun maksamisesta määräajaksi voi saada vain kokeilualueella toimiva, laissa määritellyt ehdot täyttävä, työnantaja.

Maksuvapautuksen piiriin kuuluvat työnantajat

Maksuvapautuksen piiriin kuuluvat yksityiset työnantajat ja valtion liikelaitokset, joilla on kiinteä toimipaikka laissa mainituissa kunnissa. Myös kotitalous on yksityinen työnantaja. Lisäksi maksuvapauteen ovat oikeutettuja alueen kunnat ja näissä sijaitsevat kuntayhtymät sekä evankelis-luterilainen kirkko, sen seurakunta ja seurakuntayhtymä sekä ortodoksinen kirkkokunta ja sen seurakunta.

Maksuvapautusalue

Maksuvapautus koskee työnantajaa, jolla on tuloverolain 13 a §:ssä tarkoitettu kiinteä toimipaikka jossakin seuraavista kunnista:

  • Enontekiö, Inari, Kemijärvi, Kittilä, Kolari, Muonio, Pelkosenniemi, Pello, Posio, Salla, Savukoski, Sodankylä, Utsjoki tai Ylitornio;
  • Hailuoto, Kajaani, Kuhmo, Hyrynsalmi, Paltamo, Puolanka, Ristijärvi, Sotkamo, Suomussalmi, Vaala ja Vuolijoki
  • Ilomantsi, Juuka, Lieksa, Nurmes, Rautavaara tai Valtimo
  • Lisäksi lakia sovelletaan entisten Houtskarin, Iniön, Korppoon, Nauvon tai Velkuan kuntien alueella työnantajaan, jolla on alueella tuloverolain 13 a §:ssä tarkoitettu kiinteä toimipaikka. Lisäksi edellytetään, että työnantaja on tehnyt 6 §:ssä tarkoitetun aloittamisilmoituksen yritysverotoimistolle/verotoimistolle ja käyttänyt maksuvapautusta vuoden 2008 loppuun mennessä.

Kunnat valittiin sillä perusteella, että niissä maantieteelliset tekijät ja ilmasto-olosuhteet lisäävät yritysten kustannuksia muuhun Suomeen verrattuna ja heikentävät siten työllistämisedellytyksiä. Kaikki maksuvapautusalueen kunnat kärsivät työttömyydestä ja muuttotappiosta.

Kiinteä toimipaikka

Lakia sovelletaan vain sellaiseen työnantajaan, jolla on TVL 13 a §:ssä tarkoitettu kiinteä toimipaikka jossakin maksuvapautusalueen kunnista. Kiinteällä toimipaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa elinkeinon pysyvää harjoittamista varten on erityinen liikepaikka, jossa sijaitsee liikkeen johto, sivuliike, toimisto, teollisuuslaitos, tuotantolaitos, työpaja tai myymälä taikka muu pysyvä osto- tai myyntipaikka.

Maksuvapautuksen piirissä voidaan arvioida olevan eräitä sellaisia aloja, joilla kysymys kiinteästä toimipaikasta saattaa aiheuttaa tulkintaongelmia. Yksi tällainen ala on rakennusala. Rakennusalan osalta 13 a §:ssä on todettu, että rakennusurakoinnissa kiinteällä toimipaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa urakointia on harjoitettu huomattavassa määrin. Koska yleisesti verovelvollisen verotuksessa kiinteällä toimipaikalla ei ole enää juurikaan merkitystä, asiaan liittyvä oikeuskäytäntö perustuu TVL 13 a §:ää edeltäneeseen verotuslain 60 §:ään. Tällöin oikeuskäytännössä on kiinnitetty lähinnä huomiota rakennustyön kestoaikaan ja urakkasumman suuruuteen. Jos aika on ylittänyt yhden vuoden ja urakkasumma on ollut huomattava, on kiinteän toimipaikan katsottu olevan olemassa.

Muun urakoinnin, kuten esimerkiksi kone- ja metsäurakoinnin, ei ole katsottu muodostavan yhtä helposti kiinteää toimipaikkaa niille paikkakunnille, joissa työkohteet sijaitsevat. Tällaisten yritysten osalta kiinteänä toimipaikkana voidaan pitää yleensä urakoitsijan kotipaikkaa, jossa liikkeen johto ja hallinto samoin kuin työntekijöiden rekrytointikin tapahtuu.

Maksuvapautus koskee vain laissa mainittujen kuntien alueella sijaitsevan kiinteän toimipaikan työntekijöille maksettujen palkkojen perusteella määräytyvää työnantajan sosiaaliturvamaksua. Jos työnantajalla on toimipaikkoja myös näiden kuntien ulkopuolella, maksuvapautus ei koske niissä työskentelevien työntekijöiden sosiaaliturvamaksuja. Silloin kun työntekijällä on varsinainen työpaikka vapautusalueella, mutta hän tekee työmatkoja sen ulkopuolella olevalle erityiselle työntekemispaikalle, myös tästä työstä saatu palkka kuuluu maksuvapautuksen piiriin.

Varsinaisen työpaikan puuttuminen

Erityisesti rakennus-, metsä- ja maanrakennusaloilla työskentelevillä työntekijöillä ei usein ole varsinaista työpaikkaa lainkaan. Työntekijä ei työskentele lainkaan yrityksen kiinteässä toimipaikassa ja työkohteet ovat lyhytaikaisia. Myös tällaisen työntekijän voidaan kuitenkin katsoa kuuluvan kiinteän toimipaikan työntekijöihin, jos yrityksellä ei ole muita kiinteitä toimipaikkoja. Näin ollen vaikka tällainen erityinen työntekemispaikka sijaitsisi maksuvapautusalueen ulkopuolellakin, työntekijälle maksetun palkan perusteella ei tarvitse maksaa sosiaaliturvamaksua. Jos työskentely maksuvapautusalueen ulkopuolella on jatkuvaa ja sinne esimerkiksi rakennetaan tai sieltä hankitaan rakennuksia koneiden huoltoa ja säilytystä varten, voidaan katsoa, että myös sinne muodostuu kiinteä toimipaikka. Tällöin maksuvapautus ei enää koske siellä työskenteleviä työntekijöitä.

Toissijainen työpaikka

Hallituksen esityksen perustelujen mukaan, jos työntekijällä on tuloverolain 71 §:ssä tarkoitettu toissijainen työpaikka maksuvapautusalueella tai sen ulkopuolella, vain maksuvapautusalueella tehty työ kuuluu vapautuksen piiriin.

Toissijaisella työpaikalla tarkoitetaan henkilön työnantajan tai tämän kanssa samaan interessipiiriin kuuluvan yhteisön vakituista toimipaikkaa, joka sijaitsee toisella paikkakunnalla tai toisessa valtiossa kuin työntekijän ensisijaisena pidettävä varsinainen työpaikka. Jos esimerkiksi työntekijä työskentelee varsinaisessa työpaikassaan Rovaniemellä 3 päivää viikossa ja yhden päivän viikossa Kemijärvellä ja Sodankylässä, kokeilualueella Kemijärvellä ja Sodankylässä tehdyn työn osalta maksettu palkka kuuluu maksuvapautuksen piiriin. Em. tilanteessa, jos Kemijärvi ja Sodankylä eivät ole toissijaisia työpaikkoja, vaan niille tehdään pelkästään tilapäisiä työmatkoja, vapautusta ei saa lainkaan.

Kotitaloustyönantaja

Kotitaloustyönantaja on oikeutettu maksuvapautukseen, jos työ suoritetaan vapautusalueella (3 §). Näin esimerkiksi helsinkiläisellä kotitaloustyönantajalla, joka maksaa palkkaa maksuvapautusalueella sijaitsevan vapaa-ajan asunnon remontista, on oikeus maksuvapautukseen. Kotitaloustyönantajan ei tarvitse maksaa työnantajan sosiaaliturvamaksua muutoinkaan, jos samalle työntekijälle vuoden aikana maksettavien palkkojen määrä jää alle 1 500 euroa. Kun maksua ei ole maksettu, sitä ei ole myöskään oikeutta vähentää kotitalousvähennyksenä.

Maksuvapautuksen suhde yhteisölainsäädäntöön

Alueellista työnantajan sosiaaliturvamaksusta vapauttamista suunniteltaessa jouduttiin ratkaisemaan kysymys siitä, onko vapauttaminen maksusta sopusoinnussa Euroopan yhteisön (EY) valtion tukia koskevan lainsäädännön kanssa. EY:n säännösten mukaan yritysten juoksevien kustannusten alentamiseen tarkoitetut aluetuet ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä. Alueellinen vapauttaminen sosiaaliturvamaksusta oli kuitenkin mahdollista toteuttaa komission antaman asetuksen (EY N:o 69/2001) mukaisena de minimis-tukena (vähämerkityksinen tuki). Tuki on sallittu vain asetuksessa säädetyin edellytyksin, joten se asettaa ehdot myös maksuvapautukselle. Tuen ulkopuolelle jäävät näin esim. tietyt asetuksessa mainitut toimialat ja asetus vaikuttaa myös myönnettävän tuen määrään.

Toimialaan liittyvät ehdot

Toimialoilla tarkoitetaan Tilastokeskuksen toimialaluokituksessa määriteltyjä toimialoja. Tuen ulkopuolelle jäävistä toimialoista keskeisimmät ovat liikenne ja toiminta, joka liittyy EY:n perustamissopimuksen liitteessä I tarkoitettujen tuotteiden tuottamiseen, jalostamiseen tai markkinointiin (maatalous, kalastus ja vesiviljely) (4 §). Vapautuksen ulkopuolelle jää näin esimerkiksi tavara- ja henkilöliikenne siihen liittyvine palveluineen. Toimialaltaan matkailualan yritys, joka harjoittaa matkailun alaan liittyvää kuljetuspalvelua (kuten esim. moottorikelkka- ja koiravaljakkoajelut), kuuluu kuitenkin maksuvapautuksen piiriin samoin kalastus jos on kyse matkailutuotteesta. Vastaavasti esimerkiksi sairaankuljetus, joka on toimialaluokituksen mukaan terveydenhuoltopalvelu, samoin kuin jätehuolto, joka on ympäristönhuoltoa, kuuluvat tuen piiriin.

Perustamissopimuksen liitteessä tarkoitettuja maatalousyrityksiä ovat sellaiset yritykset, jotka harjoittavat liitteessä tarkoitettujen maataloustuotteiden sellaista lajittelua, pakkaamista, säilyttämistä, jalostamista ja muuta käsittelyä, jonka jälkeen tuote on edelleen maataloustuote. Vapautuksen ulkopuolelle jääviä maatalousyrityksiä olisivat esimerkiksi seuraavia tuotteita jalostavat yritykset:

  • lihanjalostus (esim. sian-, naudan- ja poronlihatuotteet)
  • marjojen jalostus (hillot ja mehut)
  • vihannesten ja kasvisten jalostus (esim. perunan pesu, kuoriminen, keittäminen)
  • kalastus, kalankasvatus ja – jalostus

Puutavaran valmistus ja siirto kuljetusreitin varteen kuuluvat toimintoina maksuvapautuksen piiriin. Tällaisiksi toiminnoiksi voidaan katsoa esimerkiksi puun kaatoon, raakapuukauppaan, sahaukseen ja haketukseen liittyvät toiminnot. Sen sijaan ns. ”eläviin puihin” liittyvät toiminnot, kuten esimerkiksi taimenkasvatus, istutus ja taimikonhoito, on rajattu ulkopuolelle. Rajakohtana näiden välillä voitaneen pitää ns. ensiharvennushakkuita, joista alkaen puilla katsotaan olevan kaupallista arvoa.

Sama yritys saattaa toimia useammalla toimialalla, joista osa kuuluu tuen piiriin, osa taas ei. Maksuvapautuksen kannalta ratkaisevaa on pääasiallinen toimiala. Jos yrityksen tilikauden liikevaihdosta yli 50 prosenttia muodostuu vapautukseen oikeuttavasta toiminnasta, yrityksen ei tarvitse maksaa lainkaan sosiaaliturvamaksua. Toisaalta jos tällainen liikevaihto jää alle 50 prosentin, huojennusta ei saa lainkaan.

Maksuvapautuksen muodossa annettavan tuen määrä

Maksuvapautuksen muodossa annettava tuki luetaan yritystoiminnan harjoittajalla de minimis tukeen, jonka kokonaismäärä ei saa ylittää 100 000 euroa kolmen vuoden ajanjaksolla. Työnantajan maksuvapautuslakien nojalla tekemien maksuvapautusvähennysten määrä ei saa ylittää samalta palkanmaksuvuodelta 30 000 euroa (4 §). Marginaali on katsottu tarpeelliseksi, koska yrityksellä ei ole aina tiedossa, mitkä kaikki sen saamista tuista kuuluvat de minimis-sääntelyn piiriin. Näin yritetään välttää sosiaaliturvanmaksun jälkikäteinen maksuunpano.

Esimerkki: Yritykselle on myönnetty 31.3.2007 de minimis -tueksi katsottavaa tukea 50 000 euroa. Tämä tuki vaikuttaa vähennyksen enimmäismäärään 31.3.2010 saakka.

Jos yritys käyttää vuonna 2009 maksuvapautuksen täysimääräisenä
(30 000), se voi käyttää maksuvapautusta alkuvuodesta 2010 enintään 20 000 euroa, jolloin 100 000 euron raja tulee täyteen. 31.3.2010 jälkeen, kun vuonna 2007 myönnetty de minimis -tuki ei enää vaikuta, yritys voi tehdä vielä 10 000 euron vähennyksen, jolloin vuotuinen enimmäisraja tulee täyteen.

Vähennyksen enimmäismäärään vaikuttavia muita de minimis -tukia ovat esimerkiksi sisäasiainministeriön hallinnoima maakunnan kehittämisraha, silloin kun tuen saajan voidaan arvioida olevan yritys sekä kauppa- ja teollisuusministeriön Finnvera Oyj:n lainojen yhteydessä myöntämä tuki. Myös komission hyväksymiä elinkeino- ja liikenne- ja ympäristökeskusten hallinnoimia kehittämis- ja yrittäjäkoulutustukia myönnetään käytännössä de minimis -tukena. De minimis -tueksi katsotaan myös sellainen kuntien myöntämä rahoitus, jolle kunta ei ole erikseen hakenut komission hyväksyntää. Komission asetus edellyttää, että tukea myönnettäessä yritykselle ilmoitetaan tuen olevan de minimis -tukea.

Jos maksuvapautuksen saaja on esim. yritystoimintaa harjoittamaton aatteellinen yhdistys tai kotitaloustyönantaja, sen saamat tuet eivät voi olla de minimis –tukia, joten ne eivät pienennä vähennyksen määrää. Näitä, samoin kuin kuntiakin, koskee kuitenkin vuotuinen 30 000 euron raja.

Vähennysmenettely

Aloittamisilmoitus

Työnantajan on tehtävä maksuvapautuksen saamiseksi aloittamisilmoitus kotipaikkansa yritysverotoimistolle tai verotoimistolle (6 §). Aloittamisilmoituksen tarkoituksena on rekisteröidä vapautuksen piiriin kuuluvat työnantajat. Kerättävät tiedot palvelevat myös kokeilusta suoritettavaa arviointia. Ilmoitus tehdään Verohallinnon vahvistamalla lomakkeella (Veroh 5232) sähköisesti tai pyytämällä lomaketta Verohallinnon toimipisteestä.

Oma-aloitteinen vähentäminen

Työnantaja saa tehdä maksuvapautusvähennyksen oma-aloitteisesti ilman eri päätöstä sen palkanmaksukuukauden sosiaaliturvamaksusta, jona aloittamisilmoitus on jätetty yritysverotoimistolle/verotoimistolle (8 §).

Esimerkki: Jos työnantaja jättää aloittamisilmoituksen viimeistään 28.2.2010, hän voi tehdä maksuvapautusvähennyksen maksaessaan helmikuun palkoista menevän sosiaaliturvamaksun 12.3.2010 mennessä.

Mitään erillistä päätöstä ei tehdä, mutta jos vähennysoikeudesta on epäselvyyttä, työnantaja voi halutessaan hakea työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetun lain 8§:ssä tarkoitettua ennakkoratkaisua. Jos aloittamisilmoitus laiminlyödään tai se annetaan viivästyneenä, vähennystä ei voi tehdä takautuvasti.

Yritysverotoimisto/verotoimisto voi erityisistä syistä päättää, että maksuvapautus tulee voimaan aloittamisilmoituksen jättämiskuukautta aikaisemmasta ajankohdasta (8.2 §). Tällainen syy voi olla esimerkiksi se, että ennakkoratkaisun antaminen viivästyy tai että kotitaloustyönantaja ei ole osannut ennakoida vuoden aikana samalle työntekijälle maksettavien palkkojen määrän ylittävän 1 500 euroa.

Jos aloittamisilmoitus on annettu ja työnantajalla on muutenkin oikeus maksuvapautukseen, mutta maksu on kuitenkin suoritettu, se voidaan vähentää myöhemmistä suorituksista tai palauttaa työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetun lain 13 §:n mukaisesti.

Kun maksuvapautuksen edellytykset eivät enää täyty

Työnantaja on velvollinen ilmoittamaan välittömästi yritysverotoimistolle / verotoimistolle, jos esimerkiksi yrityksen pääasiallisessa toimialassa, kotipaikassa, kiinteässä toimipaikassa tai yrityksen saamissa de minimis -tuissa tapahtuu kokeiluaikana muutoksia. Työntekijöiden, palkkojen tai sosiaaliturvamaksun määrää koskevia muutoksia ei tarvitse ilmoittaa.

Jos tapahtunut muutos merkitsee sitä, että maksuvapautuksen edellytyksiä ei enää ole tai on edellytykset vain osittaiseen maksuvapautukseen, työnantaja on velvollinen suorittamaan sosiaaliturvamaksun oma-aloitteisesti kokonaan tai osittain.

Jos aloittamisilmoituksesta tai muualta, esimerkiksi elinkeino- ja liikenne- ja ympäristökeskuksilta, saaduista tiedoista ilmenee, että maksuvapautusvähennystä sovelletaan väärin perustein, Verohallinto perii puuttuvan sosiaaliturvamaksun määrän siten kuin työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetun lain 10 §:ssä säädetään. Työnantajalla on valitusoikeus maksuunpanopäätöksestä.

Kausiveroilmoitus ja vuosi-ilmoitus

Maksuvapautta käyttävä työnantaja ilmoittaa kausiveroilmoituksella kohdassa 610 sosiaaliturvamaksun, josta on vähennetty maksuvapautuksen määrä (10.2 §).

Tammikuussa annettavan vuosi-ilmoituksen liitteellä (5233 Liite vuosi-ilmoitukseen/sosiaaliturvamaksua koskeva alueellinen maksuvapautus) työnantaja ilmoittaa Verohallinnolle edellisen vuoden aikana tekemiensä maksuvapautusvähennysten yhteismäärän sekä muut maksuvapautuksen valvontaa ja seurantaa varten tarpeelliset tiedot (10.1 §).

Voimassaolo

Maksuvapautuslait ovat voimassa 31.12.2011 saakka (17 §).

Lakia 2002/1200 sovelletaan vuosina 2003-2011 maksettavien palkkojen perusteella määräytyvään työnantajan sosiaaliturvamaksuun ja lakia 2004/1094 vuosina 2005-2011 maksettavien palkkojen perusteella määräytyvään työnantajan sosiaaliturvamaksuun. Maksuvapautus koskee viimeisen kerran joulukuussa 2011 maksettavien palkkojen perusteella määräytyvää, tammikuussa 2012 suoritettavaksi tulevaa sosiaaliturvamaksua.

Kokeilun valvonta ja seuranta

Maksuvapautusmenettelyn valvonta tapahtuu pääasiassa jälkikäteen. Vastuu on lähinnä työnantajan kotipaikan yritysverotoimistolla/verotoimistolla. Jotta jälkikäteinen valvonta olisi mahdollista, lakiin on otettu säännös, jonka mukaan palkkakirjanpidosta on voitava todeta palkansaajittain maksuvapautukseen oikeuttava palkkojen määrä. Palkkakirjanpitoa on myös säilytettävä tältä osin 10 vuotta siitä, kun maksuvapautus on työnantajan kohdalla tullut voimaan (11 §). Lisäksi laissa on säädetty, että Verohallinnolla on varsin laaja oikeus saada muilta viranomaisilta maksutta tietoja maksuvapautuksen edellytysten selvittämiseksi (13 §). Tietojen saantioikeus koskee esimerkiksi tietoja myönnetyistä de minimis-tuista, työnantajan kotipaikasta ja toimipaikkojen sijainnista sekä toimialasta.

Kokeilun tulosten seuranta- ja arviointi kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle ja sille on laissa säädetty vastaavasti oikeus saada pyynnöstä muilta viranomaisilta tässä tarvittavia tietoja, kuten esimerkiksi tiedot maksuvapautuksen saajista ja määristä sekä maksuvapautuksen saaneiden työnantajien palveluksessa olevien työntekijöiden lukumäärästä.

Maksuvapautus ja muut julkiset tuet

Vaikka yrityksellä olisikin edellytykset saada maksuvapautus, sen valitseminen ei ole välttämättä taloudellisesti kannattavaa, koska se vaikuttaa muiden julkisten tukien saamiseen. Työministeriön ohjeen mukaan (Dnro 2170/001/2002) työnantajalle ei voida myöntää työllistämis- ja yhdistelmätukea, jos työnantaja saa kyseisen työntekijän osalta vapautuksen työntekijän sosiaaliturvamaksusta. Sen jälkeen, kun työllistämis- tai yhdistelmätuella työllistetyn henkilön tukijakso on päättynyt, työnantaja voi käyttää myös em. henkilön osalta maksuvapautta hyväkseen.

Apulaisjohtaja  Anneli Kukkonen

Ylitarkastaja  Paula Väliverronen