Ajoneuvon tuonti Saksasta - Turpeisen bemarinhakureissu

Auto- ja valmisteverotus siirtyivät Tullista Verohallintoon 1.1.2017.

Harkitsetko auton tuontia EU-alueelta? Lue keksimämme tarina Make Turpeisesta, joka myös halusi tuoda auton Saksasta. Hänelle kaikki sujui kuin vettä vaan.

Kesä oli jo aluillaan, ja uusi menopeli pitää saada, tuumi Make Turpeinen. Perhekin oli kasvanut yhdellä muksulla ja koiralla, joten vanha auto oli yksinkertaisesti liian pieni. Naapurin Pera oli äskettäin hankkinut hyväkuntoisen, käytetyn Mersun Saksasta, eikä kuulemma maksanut itseään kipeäksi.  Niinpä Turpeinenkin kulutti monta kaunista kevätiltaa etsimällä netistä perheelleen ja kukkarolleen sopivaa autoa.

Yksityiseltä mies ei arvaisi autoa ostaa, sillä hänen saksan kielen taitonsa oli perua kouluvuosilta

– Ruosteisella kielitaidolla saa varmaan ruosteisen autonkin, hän arveli, mutta päätti vielä selvitellä asiaa.

Itsepalvelu vei sittenkin voiton

Täyden palvelun paketti kiinnosti. Siinä saisi auton kotiovelle, eikä tarvitsisi tehdä minkäänlaisia paperitöitä. Verrattuaan välittäjien hintoja siihen, paljonko matkat ja yöpymiset maksavat, Turpeinen päätti kuitenkin tuoda auton itse.  Autoliikkeestä hän uskoi saavansa palvelun turvallisesti, ja jos kaupan jälkeen tulee sanomista, myyjän saa vielä kiinni.

Aikansa surffailtuaan ja selailtuaan Turpeista tärppäsi: BMW 318 vuosimallia 2008, alle kymppitonnilla.  Ja kun naapurin Pera lupasi lähteä mukaan asiantuntijaksi ja seuramieheksi, asia oli pihvi. Turpeinen nosti rahat, ja miehet lähtivät matkaan. 

Auto oli lähes yhtä hieno kuin kuvassa

Autoliike löytyi helposti ja myyjäkin oli asiallinen kaveri.  Auto oli nettikuvassa hitusen hienompi, mutta Turpeinen tutki huolella ajopelin kunnon ja pyysi vielä nähtäväksi katsastuskortin, johon oli merkitty viimeksi tehty määräaikaiskatsastus.  Matkamittarilukema näytti lukemaa 145 560.

Pera  oli aiemmin kertonut varoittavan esimerkin omasta autonhakureissustaan.  Kuvassa varsin siistinnäköinen Mersu oli Saksassa autokaupan pihalla luonnonvalossa osoittautunut kootuksi useasta eri autosta. 

– Ei syntynyt palapelistä kauppoja sillä kertaa, Pera muisteli.

Rahat tiskiin ja kaupat tehtiin

Koska tämä bemari oli kuitenkin justiinsa sellainen kuin pitikin, ja paperit kunnossa, Turpeinen löi myyjälle rahat tiskiin. Kauppakirjat tehtiin Peran avustuksella.  Hän oli fiksusti etukäteen listannut muutkin auton ostoon Saksan päässä tarvittavat paperit: omistuskirja sekä todistukset liikennevakuutuksesta, rekisteröinnistä, katsastuksesta ja rekisteristä poistamisesta.

– Papereiden pitää olla kunnossa, että auton saa viedä kotiin. Omistuskirja on tärkein, koska siitä selviää, kuka auton omistaa.  Ja ilman liikennevakuutustahan autolla ei saa ajaa metriäkään, Pera tähdensi ja kehotti Makea vielä tarkistamaan, että runkonumero on sama kuin rekisteriotteessa ja kauppakirjassa.

Liikennevakuutus ja uudet rekisterikilvet

Turpeinen kaivoi passinsa esiin todistaakseen olevansa Markku Turpeinen.  Myyjä merkitsi hänet omistuskirjaan siirrolla auton uudeksi omistajaksi.   Liikennevakuutus maasta vientiä varten hoitui läheisellä kilpipajalla; siihen tarvittiin vain autoliikkeestä juuri saatu paperinippu, jossa olivat kauppakirja ja rekisteriote.

Miehet ravasivat vielä useamman kerran rekisteritoimiston ja kilpipajan väliä, ennen kuin uudet kilvet punaisine nappeineen saatiin teetettyä ja laitettua paikoilleen, ja Turpeinen lisättyä viranomaisen ylläpitämään ajoneuvorekisteriin.  
Lopulta pakolliset hommat oli tehty, autolla sai ajaa liikkeestä ulos, ja laivareissu kotiin saattoi alkaa.

Make Turpeisen vaiherikas autonhakumatka Saksasta oli edennyt siihen pisteeseen, että kelpo menopeli oli alla ja laivamatka kotiin edessä. Turpeinen oli tehnyt hyvät kaupat: valkoinen BMW 318 vuosimallia 2008 autoliikkeestä hintaan 9 950 euroa. Ajokilometrejä oli mittarissa 145 000 ja rapiat.

– Kattoluukut ja kaikki. Kyllä kelpaa kesällä ajella, vihelteli Turpeisen Make tyytyväisenä.

Turpeinen oli katsonut etukäteen vastaavanlaisen bemarin hintatasoa Suomessa, ja Verohallinnon nettisivuilla sen verotusarvo oli päälle 14 000 euroa. Tästä verotusarvosta Verohallinto laskee autoverot, joita Turpeisen päätelmien mukaan tulisi noin 3 000 euroa.

– Kun könttään lisää matkakulut yöpymisineen, auton haku oli, jos nyt ei ihan kannattava bisnes, ainakin kokemuksen arvoinen juttu, tuumasi Turpeinen matkakaverilleen, naapurin Peralle.

Laivamatkalla paperihommiakin

Koska merellinen matka Rostockista Helsinkiin kesti maanantai-illasta keskiviikkoaamuun, laivalla oli hyvää aikaa järjestää paperiasiat kuntoon. Turpeinen kaivoi yläkannella Ipadinsa esiin ja etsi tiensä vero.fi-sivuille ”Käytetyn ajoneuvon maahantuonti Suomeen Eta-alueelta”. Sieltä löytyi linkki sähköiseen ajoneuvon käyttöönottoilmoitukseen. 

Lomakkeessa kysyttiin ajoneuvon merkki ja valmistenumero, 17 merkkiä, siinä sai olla tarkkana.  Sitten vain oma nimi, osoite ja sähköposti. Turpeinen naputteli tiedot, täpäytti Lähetä-nappia ja lähti Peran kanssa hyvin ansaitulle buffetlounaalle.

Ruokapöydässä Turpeisen kännykkä piippasi saapuneeksi viestin, joka oli Verohallinnon vahvistus ilmoitukseen ajoneuvon käyttöönotosta.  Pera muistutti, että vahvistus kannattaa tulostaa kotona, varsinkin jos autoa käyttävät muutkin.  Paperisena vahvistus kulkee helposti autossa aina mukana.

Turpeinen oli noudattanut Peran vinkkiä ja jonottanut Saksan rekisteröintitoimistossa pitkään, jotta sai ajokkinsa rekisteröityä. Rekisteröinti on muutaman päivän voimassa vielä Suomessakin. 

– Onneksi älysit varata hotellihuoneet ylimääräiseksi yöksi, hän kiitteli matkakumppaniaan Peraa. 

– Kannatti ottaa keikka hupireissun kannalta, tulipahan tutustuttua samalla paikallisiin turistirysiin ja maisteltua saksalaista olutta, Pera naurahti. 

– Hermo olisi mennyt, jos olisi ollut kiire, komppasi Turpeinen.

Autovakuutus soitellen

Tuhdista makkaraperunabuffetista huumaantuneena Turpeinen soitti suomalaiseen vakuutustoimistoonsa ja kysyi, voisiko autovakuutuksen saada puhelimitse. Se kävi päinsä, koska auton valmistenumero ja  tekniset tiedot olivat olemassa.
 
– Paperit tulevat perässä kotiin, mutta pääasiahan on, että vakuutus on kunnossa, kun autolla lähdetään ajamaan, vakuutusvirkailija sanoi.

Kumipyörillä suoraan kotiin asioimatta verotoimistossa

Turpeinen kavereineen saapui Vuosaaren satamaan kauniina toukokuisena keskiviikkoaamuna.  Make oli mielissään, kun hänen ei tarvinnutkaan asioida sataman tullissa, vaan hän pääsi jatkamaan kumipyörillä suoraan kotiin.  Vaimo ja nelivuotias poika olivat töpinöissään, kun pääsivät heti koeajolle.

Siirtomerkit ja rekisteröintikatsastus

Seuraava aamu aukeni lintujen sirkutukseen, ja koska Turpeisella oli vielä lomapäivä, hän hymähti aamukahvilla vaimolleen, että mikäs sen mukavampaa kuin käyttää tämäkin viranomaisten kanssa styylaamiseen. Saksalainen rekisteröinti päättyisi joka tapauksessa parin päivän sisään, joten parasta vain porhaltaa saman tien katsastusasemalle hankkimaan suomalaiset siirtomerkit.
Näin Turpeinen tekikin, ja merkit saatuaan liimasi ne rekisterikilpien paikalle.

– Kun nyt kerran katsastusasemalla ollaan, niin aloitetaan se rekisteröintikatsastuskin, vaikkei sillä mikään kiire olekaan, mies tuumasi.

Auto oli kuin olikin ok, ja siitä sai väliaikaisen katsastustodistuksen, jonka Turpeinen päätti kaiken varalta liittää autoveroilmoitukseen.

Autoveroilmoitus liitteineen postiin   

Kotona hän täytti autoveroilmoituksen vero.fi:ssä, tulosti sen ja lähetti sen liitteineen postitse Verohallinnolle.  Autovero tulisi maksettavaksi 15 päivän kuluttua siitä, kun autoverotuspäätös on tehty.  

Koska oli kevätsesonki, ja autoverotuksessa ruuhkaa, Turpeinen sai ajaa bemarillaan vielä kuukauden, ennen kuin verotuspäätös tupsahti postilaatikkoon. Veroja tuli maksettavaksi 2 900 euroa, kuten Turpeinen oli uumoillutkin. Koska auto oli hyväkuntoinen, siinä ei ollut veroja alentavia tekijöitä.

Verot on maksettu ja autossa rekkarit

Turpeinen maksoi verkkopankissa autoverot, ja Verohallinto lähetti sähköisesti Trafin järjestelmiin luvan auton rekisteröintiin. Koska maksumerkintä kuitenkin näkyy Trafilla vasta parin päivän päästä, Turpeinen malttoi muutaman päivän, ennen kuin ajoi jälleen katsastuskonttoriin autoverotuspäätös taskussa vaihtamaan siirtomerkkien tilalle oikeat rekisterikilvet. Vihdoin ja viimein kaikki kuviot oli tehty.

Eikun nauttimaan ajosta.

Tämä tarina on mielikuvituksen tuotetta, mutta yksinkertaisimmillaan auton tuonti Saksasta voisi mennä juuri näin. Jos itse harkitset auton tuontia ulkomailta, tutustu ensin vero.fi:ssä autoverotuksen sivuihin.

Teksti: Katja Penninkilampi