Verohallinnon nimissä on lähetetty huijausviestejä. Lue lisää huijauksista.

Verohallinnon päätös verovapaista matkakustannusten korvauksista vuonna 2015

Antopäivä
8.12.2014
Diaarinumero
A202/200/2014
Voimassaolo
Toistaiseksi

Löydät tästä ohjeesta mm.:

Verohallinto on tuloverolain (1535/1992) 73 §:n ja 75 §:n 2 momentin nojalla, sellaisina kuin niistä 73 §:n 1 momentti ja 75 §:n 2 momentti ovat laissa 504/2010 ja sellaisena kuin niistä 73 §:n 2 momentti on laissa 1246/2013, päättänyt:

1 §

Vuodelta 2015 toimitettavassa verotuksessa verosta vapaaksi katsottavien matkakustannusten korvausten perusteet ja määrät ovat jäljempänä tässä päätöksessä mainitut.

2 §

Matkakustannuksia ovat verovelvolliselle Suomessa tai ulkomailla tehdystä työmatkasta aiheutuneet kustannukset.

3 §

Työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi erityiselle työntekemispaikalle varsinaisen työpaikan ulkopuolelle. Mikäli palkansaajalla työn luonteen vuoksi ei ole varsinaista työpaikkaa, työmatkana pidetään matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työn suorittamiseksi asunnoltaan erityiselle työntekemispaikalle.

Työmatkana pidetään matkaa työntekemispaikalle myös silloin, jos:

  1. työntekemispaikka sijaitsee muualla kuin oman työnantajan tai tämän kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön toimipaikassa;
  2. työskentely on tilapäistä TVL 72a §:ssä tarkoitetulla tavalla;
  3. työntekemispaikka sijaitsee yli 100 kilometrin etäisyydellä verovelvollisen asunnosta ja
  4. verovelvollinen on työntekemispaikalle tehdyn matkan takia yöpynyt työntekemispaikan sijainnin vuoksi tarpeellisissa tilapäisissä majoitustiloissa.

Työmatkana ei pidetä palkansaajan asunnon ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa eikä työkomennuksen kestäessä tehtyjä viikonloppu- ja muita vastaavia matkoja asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä.

Aloilla, joilla erityistä työntekemispaikkaa alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi joudutaan usein vaihtamaan, pidetään päivittäistä asunnon ja erityisen työntekemispaikan välistä matkaa vain 7, 8 ja 9 §:ssä tarkoitettuun matkustamiskustannusten korvaukseen oikeuttavana matkana, jos palkansaajalla ei ole varsinaista työpaikkaa. Palkansaaja on kuitenkin oikeutettu myös 14 §:ssä tarkoitettuun ateriakorvaukseen, jos hänellä ei ole tilaisuutta varsinaiseen työnantajan järjestämään työpaikkaruokailuun erityisellä työntekemispaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä.

4 §

Matkaa, jonka palkansaaja muutoin kuin 3 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetulla tavalla tekee työtehtäviensä hoitamiseksi toissijaiseen työpaikkaansa, pidetään vain 7, 8 ja 9 §:n mukaiseen matkustamiskustannusten korvaukseen ja 16 §:n mukaiseen majoittumiskorvaukseen oikeuttavana matkana. Toissijaisella työpaikalla tarkoitetaan sellaista työnantajan tai tämän kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön vakituista toimipaikkaa, joka sijaitsee toisella paikkakunnalla tai toisessa valtiossa kuin työntekijän ensisijaisena pidettävä varsinainen työpaikka.

Edellä 1 momentissa mainittuun matkustamiskustannusten korvaukseen oikeuttavana matkana ei pidetä toissijaisen työpaikan sijainnin vuoksi tarpeellisen erillisen majoittumispaikan ja toissijaisen työpaikan välistä matkaa.

5 §

Varsinaisella työpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa palkansaaja vakituisesti työskentelee. Jos palkansaajalla työn liikkuvuuden vuoksi ei ole paikkaa, jossa hän vakituisesti työskentelee, pidetään varsinaisena työpaikkana paikkaa, josta hän hakee työmääräykset, säilyttää työssä käyttämiään asusteita, työvälineitä tai työaineita, tai muuta työn tekemisen kannalta vastaavaa paikkaa.

6 §

Matkavuorokaudella tarkoitetaan enintään 24 tunnin pituista ajanjaksoa, joka alkaa palkansaajan lähtiessä työmatkalle työpaikaltaan tai asunnoltaan. Matkavuorokausi päättyy palkansaajan palatessa työmatkalta työpaikalleen tai asunnolleen.

7 §

Työmatkasta suoritettavalla matkustamiskustannusten korvauksella tarkoitetaan korvausta matka-, paikka- ja makuupaikkalipuista sekä muista niihin verrattavista välttämättömistä varsinaiseen matkustamiseen kuuluvista maksuista.

Matkustamiskustannusten korvauksena pidetään myös korvausta työvälineiden ja muiden sellaisten esineiden kuljetuksesta, joita palkansaajan on pidettävä mukanaan.

8 §

Palkansaajan muulla kuin omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavan matkustamiskustannusten korvauksen enimmäismäärä on liikenteenharjoittajan antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä, jonka palkansaaja osoittaa matkustamiskustannuksista suorittaneensa.

9 §

Palkansaajan omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavien matkustamiskustannusten korvausten enimmäismäärät ovat:

Kulkuneuvo Korvauksen enimmäismäärä
auto

44 senttiä kilometriltä, jota korotetaan

  • 7 senttiä kilometriltä perävaunun kuljettamisesta autoon kiinnitettynä
  • 11 senttiä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää asuntovaunun kuljettamista autoon kiinnitettynä
  • 21 senttiä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää taukotuvan tai vastaavan raskaan kuorman kuljettamista autoon kiinnitettynä
  • 3 senttiä kilometriltä sellaisista autossa kuljetettavista koneista tai muista esineistä, joiden paino ylittää 80 kiloa tai joiden koko on suuri
  • 3 senttiä kilometriltä, jos palkansaaja työhönsä kuuluvien tehtävien vuoksi kuljettaa autossa koiraa
  • 9 senttiä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää liikkumista autolla metsäautotiellä tai muulta liikenteeltä suljetulla tienrakennustyömaalla, kyseisten kilometrien osalta
moottorivene, enintään 50 hv 78 senttiä kilometriltä
moottorivene, yli 50 hv 114 senttiä kilometriltä
moottorikelkka 106 senttiä kilometriltä
mönkijä 100 senttiä kilometriltä
moottoripyörä 33 senttiä kilometriltä
mopo 17 senttiä kilometriltä
muu kulkuneuvo 10 senttiä kilometriltä

Jos palkansaajan omistamassa tai hallitsemassa kulkuneuvossa matkustaa muita henkilöitä, joiden kuljetus on työnantajan asiana, korotetaan 1 momentissa tarkoitettujen korvausten enimmäismääriä 3 senttiä kilometriltä kutakin mukana seuraavaa henkilöä kohden.

Jos palkansaaja, jolla on Verohallinnon luontoisetujen laskentaperusteita koskevassa päätöksessä tarkoitettu auton käyttöetu, käyttää tällaista autoa työmatkan suorittamiseen ja maksaa itse tästä matkasta aiheutuvat polttoainekulut, hänelle korvattavien polttoainekulujen enimmäismäärä on 12 senttiä kilometriltä.

10 §

Päivärahalla tarkoitetaan korvausta kohtuullisesta ruokailu- ja muiden elinkustannusten lisäyksestä, joka palkansaajalle aiheutuu työmatkasta. Päivärahaan ei lueta matkustamisesta eikä majoittumisesta suoritettavaa korvausta.

11 §

Päivärahan suorittaminen edellyttää, että erityinen työntekemispaikka on yli 15 kilometrin etäisyydellä joko palkansaajan varsinaisesta työpaikasta tai asunnosta, riippuen siitä, kummasta matka on tehty. Erityisen työntekemispaikan on lisäksi oltava yli 5 kilometrin etäisyydellä sekä varsinaisesta työpaikasta että asunnosta.

12 §

Työmatkan kestoajasta riippuen päivärahan enimmäismäärät ovat:

Työmatkan kestoaika Päivärahan enimmäismäärä
euro
yli 6 tuntia (osapäiväraha) 18
yli 10 tuntia (kokopäiväraha) 40
kun matkaan käytetty aika ylittää viimeisen täyden matkavuorokauden  
- vähintään 2 tunnilla 18
- yli 6 tunnilla 40

Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena saa ilmaisen tai matkalipun hintaan sisältyneen ruoan, päivärahan enimmäismäärä on puolet 1 momentin mukaisista määristä. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan kokopäivärahan kysymyksessä ollen kahta ja osapäivärahan kysymyksessä ollen yhtä ilmaista ateriaa.

13 §

Ulkomailla tehdystä työmatkasta suoritettavien päivärahojen enimmäismäärät ovat:

Maa tai alue

Päivärahan enimmäismäärä
euro

Afganistan

56

Alankomaat

65

Albania

52

Algeria

68

Andorra

58

Angola

97

Antigua ja Barbuda

74

Arabiemiirikunnat

68

Argentiina

42

Armenia

51

Aruba

48

Australia

65

Azerbaidžan

69

Azorit

59

Bahama

70

Bahrain

68

Bangladesh

51

Barbados

60

Belgia

61

Belize

42

Benin

43

Bermuda

69

Bhutan

37

Bolivia

35

Bosnia ja Hertsegovina

50

Botswana

40

Brasilia

65

Britannia

69

    Lontoo ja Edinburgh

73

Brunei

40

Bulgaria

51

Burkina Faso

38

Burundi

40

Chile

51

Cookinsaaret

65

Costa Rica

50

Curaçao

44

Djibouti

59

Dominica

50

Dominikaaninen tasavalta

54

Ecuador

52

Egypti

55

El Salvador

47

Eritrea

43

Espanja

62

Etelä-Afrikka

48

Etelä-Sudan

54

Etiopia

42

Fidži

44

Filippiinit

54

Färsaaret

53

Gabon

74

Gambia

34

Georgia

50

Ghana

38

Grenada

59

Grönlanti

53

Guadeloupe

50

Guatemala

50

Guinea

55

Guinea-Bissau

35

Guyana

38

Haiti

51

Honduras

43

Indonesia

44

Intia

46

Irak

62

Iran

43

Irlanti

66

Islanti

67

Israel

72

Italia

64

Itä-Timor

45

Itävalta

62

Jamaika

51

Japani

71

Jemen

62

Jordania

73

Kambodža

50

Kamerun

48

Kanada

67

Kanarian saaret

60

Kap Verde

42

Kazakstan

62

Kenia

57

Keski-Afrikan tasavalta

48

Kiina

66

    Hongkong

68

    Macao

64

Kirgisia

46

Kolumbia

58

Komorit

44

Kongo (Kongo-Brazzaville)

50

Kongon demokraattinen tasavalta (Kongo-Kinshasa)

67

Korean demokraattinen kansantasavalta (Pohjois-Korea)

66

Korean tasavalta (Etelä-Korea)

79

Kosovo

45

Kreikka

60

Kroatia

60

Kuuba

51

Kuwait

66

Kypros

61

Laos

45

Latvia

50

Lesotho

35

Libanon

67

Liberia

49

Libya

58

Liechtenstein

69

Liettua

50

Luxemburg

64

Madagaskar

36

Madeira

58

Makedonia

51

Malawi

50

Malediivit

55

Malesia

55

Mali

41

Malta

62

Marokko

61

Marshallinsaaret

54

Martinique

52

Mauritania

52

Mauritius

51

Meksiko

59

Mikronesia

49

Moldova

45

Monaco

67

Mongolia

46

Montenegro

52

Mosambik

50

Myanmar (Burma)

54

Namibia

37

Neitsytsaaret (USA)

43

Nepal

39

Nicaragua

42

Niger

44

Nigeria

77

Norja

68

Norsunluurannikko

71

Oman

63

Pakistan

37

Palau

59

Palestiinalaisalue

62

Panama

52

Papua-Uusi-Guinea

60

Paraguay

35

Peru

56

Portugali

60

Puerto Rico

51

Puola

56

Qatar

68

Ranska

66

Romania

55

Ruanda

39

Ruotsi

64

Saint Kitts ja Nevis

60

Saint Lucia

74

Saint Vincent ja Grenadiinit

70

Saksa

61

Salomonsaaret

50

Sambia

55

Samoa

49

San Marino

56

São Tomé ja Príncipe

57

Saudi-Arabia

66

Senegal

48

Serbia

55

Seychellit

68

Sierra Leone

51

Singapore

67

Slovakia

57

Slovenia

57

Somalia

50

Sri Lanka

45

Sudan

60

Suriname

47

Swazimaa

37

Sveitsi

74

Syyria

60

Tadžikistan

51

Taiwan

58

Tansania

45

Tanska

68

Thaimaa

56

Togo

48

Tonga

44

Trinidad ja Tobago

70

Tšad

53

Tšekki

54

Tunisia

56

Turkki

58

    Istanbul

60

Turkmenistan

60

Uganda

38

Ukraina

53

Unkari

54

Uruguay

50

Uusi-Seelanti

63

Uzbekistan

52

Valko-Venäjä

53

Vanuatu

55

Venezuela

68

Venäjä

53

    Moskova

66

    Pietari

61

Vietnam

53

Viro

51

Yhdysvallat

65

    New York, Los Angeles, Washington

71

Zimbabwe

45

Maa, jota ei ole erikseen mainittu

44

Päiväraha lasketaan matkavuorokausittain. Matkavuorokausi on 24 tuntia työmatkan alkamisesta tai edellisen matkavuorokauden päättymisestä.

Päivärahan enimmäismäärä määräytyy sen maan tai alueen mukaan, missä matkavuorokausi ulkomailla päättyy. Jos matkavuorokausi päättyy laivalla tai lentokoneessa, määräytyy päiväraha sen maan tai alueen mukaan, josta laiva tai lentokone on viimeksi lähtenyt tai jonne se Suomesta lähdettäessä ensiksi saapuu.

Suomeen palattaessa palkansaajalla on oikeus puoleen viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksetusta ulkomaanpäivärahasta, jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kahdella tunnilla.

Jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kymmenellä tunnilla, palkansaajalla on oikeus viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksettuun ulkomaanpäivärahaan. Kotimaahan paluun jälkeen alkaneelta matkavuorokaudelta tai sen osalta maksettavan päivärahan enimmäismäärä määräytyy 12 §:n mukaan.

Palkansaajalla on oikeus kysymyksessä olevaa maata varten vahvistettuun päivärahaan, jos ulkomaille tehty työmatka on kestänyt vähintään 10 tuntia. Mikäli työmatkaan käytetty kokonaisaika jää alle 10 tunnin, suoritetaan päiväraha kotimaan matkojen säännösten ja määrien mukaisesti.

Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena on saanut ilmaisen tai matkalipun taikka hotellihuoneen hintaan sisältyneen ruoan, päiväraha maksetaan 50 prosentilla alennettuna. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan ulkomaanpäivärahan kysymyksessä ollen kahta ilmaista ateriaa.

Kun työmatka tehdään Suomen alueen ulkopuolelle siten, että työ tehdään Suomessa olevan työnantajan lukuun poikkeuksellisissa olosuhteissa ja palkansaaja palaa yöksi Suomen alueelle eikä työmatkasta suoriteta 12 §:n mukaista päivärahaa, on työmatkasta suoritettavan korvauksen enimmäismäärä 1 momentista poiketen 18 euroa.

14 §

Ateriakorvauksen maksaminen edellyttää, että työmatkasta ei suoriteta päivärahaa ja että palkansaajalla ei työn vuoksi ole mahdollisuutta ruokailutauon aikana aterioida tavanomaisella ruokailupaikallaan. Ateriakorvauksen enimmäismäärä on 10,00 euroa.

Jos palkansaaja joutuu työmatkalla aterioimaan kaksi kertaa tavanomaisen ruokailupaikkansa ulkopuolella, eikä työmatkasta suoriteta päivärahaa, ateriakorvauksen enimmäismäärä on 20,00 euroa.

15 §

Työmatkasta päivärahan lisäksi suoritettavan majoittumiskorvauksen enimmäismäärä on majoitusliikkeen antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä.

16 §

Toissijaiselle työpaikalle tehdystä matkasta suoritettavan majoittumiskorvauksen enimmäismäärä on majoitusliikkeen antaman tositteen mukainen määrä tai muuhun luotettavaan selvitykseen perustuva kohtuullinen määrä.

17 §

Yömatkarahan suorittaminen edellyttää, että päivärahaan oikeuttavasta matkavuorokaudesta vähintään 4 tuntia on kello 21.00 - 07.00 välisenä aikana ja että työnantaja ei järjestä palkansaajalle ilmaista majoitusta eikä suorita majoittumiskorvausta tai korvausta makuupaikasta. Yömatkarahan enimmäismäärä on 12 euroa.

18 §

Mitä edellä on määrätty matkakustannusten korvauksesta, sovelletaan merityötuloa saaville verovelvollisille maksettaviin laissa verovapaiksi säädettyihin korvauksiin..

19 §

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015. Tätä päätöstä sovelletaan työmatkaan tai sen osaan, joka tehdään vuonna 2015.

Helsingissä 8 päivänä joulukuuta 2014

Pääjohtaja Pekka Ruuhonen

Johtava asiantuntija Mia Keskinen

Ulkomaanpäivärahat/alueiden määrittelyjä (pdf)


Sivu on viimeksi päivitetty 8.12.2014