Verohallinto > Syventävät vero-ohjeet > Arvonlisäverotus > Verokannat

Arvonlisäverokantojen muutos 1.1.2013

Thu, 20 Dec 2012 13:09:47 GMT

Arvonlisäverokantoja korotetaan prosenttiyksiköllä 1.1.2013 alkaen. Arvonlisäverolakia muutettiin lailla arvonlisäverolain muuttamisesta 30.11.2012/706.

1 Arvonlisäverokannat 1.1.2013 alkaen

Arvonlisäverokannat	31.12.2012 asti	1.1.2013 alkaen
yleinen verokanta	23 %	24 %
elintarvikkeet ja rehut sekä ravintola- ja ateriapalvelut	13 %	14 %
henkilökuljetus, majoitustilan tai käyntisataman käyttöoikeuden luovuttaminen, palvelu, jolla annetaan mahdollisuus liikunnan harjoittamiseen, teatteri-, sirkus-, musiikki- ja tanssiesitysten, elokuvanäytösten, näyttelyjen, urheilutapahtumien, huvipuistojen, eläintarhojen, museoiden sekä muiden vastaavien kulttuuri- ja viihdetilaisuuksien ja laitosten pääsymaksut, lääke, kirja, Yleisradio Oy:n valtion televisio- ja radiorahastosta saama määrä ja Ålands Radio och TV Ab:n saama korvaus Ahvenanmaan maakunnan hallituksen kantamista televisiomaksutuloista, AVL 79 c §:ssä tarkoittaman taide-esineen luovutus ja maahantuonti sekä yhteisöhankinta muulta kuin verovelvolliselta jälleenmyyjältä silloin, kun suorittajana on tekijä tai hänen oikeudenomistajansa taikka satunnaisesti muu elinkeinonharjoittaja kuin 79 a §:n 3 momentissa tarkoitettu verovelvollinen käytettyjen tavaroiden, taide-, keräily- tai antiikkiesineiden jälleenmyyjä, tekijänoikeuden haltijoita edustavan järjestön saama AVL 45 §:n 1 momentin 3–5 kohdassa tarkoitettu tekijänoikeuteen liittyvä korvaus vähintään kuukauden ajaksi tilatut sanoma- ja aikakauslehdet	9 %	10 %

Alennettua 14 %:n verokantaa ei sovelleta alkoholi- ja alkoholijuomaverolaissa tarkoitettuihin alkoholijuomien ja tupakkavalmisteiden myyntiin tai tarjoiluun.

Pakkauksiin ja kuljetustarvikkeisiin, jotka oikeuttavat palautettaessa korvaukseen, sovelletaan 24 %:n verokantaa.

2 Voimaantulosäännökset

2.1 Tavarat

Uutta verokantaa sovelletaan, kun myyty tavara on toimitettu, tavara on otettu omaan käyttöön, tavara on siirretty varastointimenettelystä tai maahan tuodusta tavarasta on syntynyt veron suorittamisvelvollisuus 1.1.2013 tai sen jälkeen. Jos tavaran myynnistä on saatu ennakkomaksu, ennakkomaksuun sovelletaan kertymisajankohdan verokantaa.

2.1.1 Ennakkomaksu

Esimerkki: Asiakas oli tilannut uuden auton lokakuussa 2012. Auto luovutetaan hänelle tammikuussa 2013. Auton myyntiin sovellettava verokanta on 24 %. Uuden auton myyntiin sovellettavaan verokantaan ei vaikuta se ajankohta, milloin auto on tilattu, kauppasopimus allekirjoitettu tai auto rekisteröity. Verokanta määräytyy auton toimitusajankohdan perusteella.

Jos asiakas maksaa osan uuden auton kauppahinnasta luovuttamalla myyjälle vanhan autonsa joulukuussa 2012, kysymyksessä on ennakkomaksu. Jos vanha auto on luovutettu myyjälle ennen 1.1.2013, ennakkomaksuun sovelletaan 23 %:n verokantaa.

Jotta ennakkomaksuun voidaan soveltaa ennen 1.1.2013 voimassa olevaa verokantaa, sen tulee olla kertynyt myyjälle ennen tätä ajankohtaa.

2.1.2 Toimitusajankohta

Tavara on toimitettu, kun se luovutetaan ostajan haltuun.

Esimerkki: Myyjä lähettää ostajalle 30.12.2012 elintarvikkeita. Tavarat saapuvat ostajan varastolle 3.1.2013. Jos kuljetus tapahtuu myyjän vastuulla, ostaja on vastaanottanut tavarat 3.1.2013 ja sovellettava verokanta on 14 %. Jos kuljetus tapahtuu ostajan vastuulla, tavarat katsotaan toimitetun kuljetuksen alkaessa 30.12.2012, jolloin myyntiin sovelletaan 13 %:n verokantaa.

Esimerkki: Asiakas tilaa 15.12.2012 sanomalehden neljäksi kuukaudeksi. Tilaus on voimassa 20.12.2012 - 19.4.2013. Tilauksesta lähetetään 28.12.2012 lasku, jonka eräpäivä on 4.1.2013.

Jos asiakas maksaa laskun eräpäivänä, sovelletaan 9 %:n verokantaa 20. - 31.12.2012 ja 10 %:n verokantaa 1.1. - 19.4.2013 toimitettavien lehtien myyntiin.

Jos asiakas maksaa laskun siten, että myyntihinta kertyy myyjälle viimeistään 31.12.2012, on maksu osittain ennakkomaksua 1.1. - 19.4.2013 toimitettavista lehdistä ja osittain maksua 20. - 31.12.2012 toimitetuista lehdistä. Koko maksuun sovelletaan 9 %:n verokantaa.

Osamaksukaupassa veron suorittamisvelvollisuus syntyy, kun tavara luovutetaan ostajalle.

Esimerkki: Autoliike myy osamaksusopimuksella auton, joka luovutetaan ostajalle joulukuussa 2012. Koko kauppahintaan sovelletaan 23 %:n verokantaa. Osamaksuerien maksuajankohdilla ei ole vaikutusta sovellettavaan verokantaan.

2.1.3 Vesi ja energiahyödyke

Vesi sekä energiahyödykkeet kuten sähkö, kaasu ja lämpö laskutetaan joko tosiasialliseen kulutukseen perustuvilla laskuilla tai aikaisempaan kulutukseen perustuvilla arviolaskuilla ja kerran vuodessa tehtävällä tasauslaskulla. Näihin laskuihin saattaa sisältyä kulutukseen perustuvan maksun lisäksi kulutuksen määrästä riippumaton perusmaksu. Tällaista myyntiä ei voida pitää jatkuvaluonteisena luovutuksena (ks. 2.3 Jatkuvana suorituksena tapahtuva tavaran ja palvelun myynti). Ennakkomaksuihin (arviolaskut ja perusmaksut), jotka kertyvät myyjälle ennen 1.1.2013, sovelletaan 23 %:n verokantaa. Jos laskutettavat hyödykkeet on jo luovutettu, sovelletaan luovutusajankohdan verokantaa. Esimerkiksi vuonna 2013 lähetettävään laskuun ajalta 1.12.2012 - 31.1.2013 sovelletaan 23 %:n verokantaa niihin hyödykkeisiin, joka luovutetaan ennen 1.1.2013 ja 24 %:n verokantaa tämän jälkeisiin luovutuksiin.

2.1.4 Tavaran yhteisöhankinta

Uutta verokantaa sovelletaan sellaiseen tavaran yhteisöhankintaan, joka tulee kohdistaa tammikuulle 2013 tai sen jälkeen. Yhteisöhankinta kohdistetaan sitä kuukautta seuraavalle kalenterikuukaudelle, jonka aikana veron suorittamisvelvollisuus on syntynyt. Velvollisuus suorittaa vero syntyy, kun hankinta on tehty. Tavaran yhteisöhankinta on tehty sinä ajankohtana, jona tavara on vastaanotettu tai jona se olisi otettu omaan käyttöön. Jos ostajalle kuitenkin annetaan hankinnasta lopullinen lasku toimituskuukauden aikana, yhteisöhankinta kohdistetaan toimituskuukaudelle.

Tavaran yhteisöhankinnasta maksettuun ennakkomaksuun ei sovelleta maksamisajankohdan verokantaa, vaan ennakkomaksun verokanta määräytyy sen mukaan kuin tavaran yhteisöhankinta tulee kohdistaa.

Esimerkki: Yritys ostaa kirjoja Ruotsista. Yritys maksaa osan kirjoista ennakkomaksuna marraskuussa 2012. Kirjat toimitetaan joulukuussa 2012, ja loppuosa laskutetaan tammikuussa 2013. Yhteisöhankintaan sovelletaan 10 %:n verokantaa, koska yhteisöhankinta ja siitä maksettu ennakkomaksu kohdistetaan tammikuulle 2013.

Jos sekä toimitus että laskutus tapahtuvat joulukuussa 2012, kohdistetaan yhteisöhankinta joulukuulle 2012. Yhteisöhankintaan ja siitä maksettuun ennakkomaksuun sovelletaan 9 %:n verokantaa.

2.2 Palvelut

Uutta verokantaa sovelletaan, kun myyty palvelu on suoritettu tai palvelu on otettu omaan käyttöön 1.1.2013 tai sen jälkeen. Ennakkomaksuun sovelletaan kuitenkin kertymisajankohdan verokantaa.

Esimerkki: Kuljetusliike myy kuluttajalle tavarankuljetuspalvelun Helsinki-Pariisi. Kuljetus alkaa joulukuussa 2012 ja päättyy tammikuussa 2013. Palvelu katsotaan suoritetuksi, kun kuljetus on päättynyt. Tavarankuljetuspalvelun myyntiin sovelletaan 24 %:n verokantaa.

2.2.1 Keskeneräinen palvelu

Palvelusuorituksiin, jotka ovat kesken verokannan muuttuessa, sovelletaan päättymisajankohdan verokantaa. Palvelu on suoritettu, kun se on tosiasiallisesti asiakkaan käytettävissä.

Esimerkki: Asiakas ostaa autokorjaamolta korjauspalvelun, joka valmistuu 30.12.2012. Palvelu luovutetaan asiakkaalle 3.1.2013. Autokorjaamon käyttämä alihankkija luovuttaa työnsä autokorjaamolle 29.12.2012. Alihankkijan myyntiin autokorjaamolle sovellettava verokanta on 23 %. Autokorjaamon myyntiin asiakkaalle sovellettava verokanta on 24 %.

2.2.2 Rakentamispalvelun oma käyttö

Itse suoritetun rakentamispalvelun omaan käyttöön ottamiseen sovelletaan 24 %:n verokantaa siltä osin kuin rakentamispalvelu valmistuu 1.1.2013 tai sen jälkeen. Ostetun rakentamispalvelun omaan käyttöön sovelletaan 24 %:n verokantaa, kun rakentamispalvelu on vastaanotettu 1.1.2013 tai sen jälkeen. Jos vastike on kertynyt myyjälle ennen 1.1.2013, verokanta on kuitenkin 23 %.

Jos kiinteistö myydään tai luovutetaan uudisrakennustyön tai perusparannuksen ollessa keskeneräinen taikka töiden valmistuttua, mutta ennen kiinteistön käyttöönottoa, omaan käyttöön ottamisesta tulee suorittaa arvonlisäveroa (AVL 33 §). Omaan käyttöön ottamisesta suoritettava vero on 24 %, jos kiinteistö on myyty tai luovutettu 1.1.2013 tai sen jälkeen.

2.3 Jatkuvana suorituksena tapahtuva tavaran ja palvelun myynti

Jatkuvana suorituksena tapahtuvat tavaran ja palvelun myynnit ovat myyntejä, joissa vastike määräytyy ajan kulumisen perusteella. Esimerkiksi vuokrauspalvelu on jatkuvaluonteinen suoritus.

Jatkuvaluonteisia suorituksia eivät ole kertaluonteiset myynnit, joissa vastike suoritetaan useammassa erässä esimerkiksi osamaksukauppa tai rakennusurakka. Tällaisia suorituksia eivät myöskään ole sellaiset jatkuvaluonteiset myynnit, joissa veloitus ei perustu pelkästään aikaan vaan myös toimitettuun määrään.

Jatkuvana suorituksena myyty tavara tai palvelu katsotaan toimitetuksi tai suoritetuksi kunkin suoritukseen liittyvän tilitysjakson päättyessä. Esimerkiksi, jos vuokranmaksujakso on 1.12.2012 - 31.3.2013, palvelu katsotaan suoritetuksi 31.3.2013. Palvelun myyntiin sovellettava verokanta on tällöin 24 % koko jaksolta. Jos myyjälle kertyy vuokra koko maksujaksolta ennakkomaksuna ennen 1.1.2013, myyntiin sovelletaan 23 %:n verokantaa.

Yli yhden kuukauden ajan jatkuvana toimituksena yhteisöhankintana ostetut tavarat katsotaan vastaanotetuiksi kunkin kalenterikuukauden päättyessä. Tällaiseen jatkuvana toimituksena ostettuun tavaran yhteisöhankintaan sovelletaan 1.1.2013 voimaantulevia verokantoja, mikäli kalenterikuukauden yhteisöhankinta tulee kohdistaa tammikuulle 2013 tai sen jälkeen.

2.4 Tuet ja avustukset

Uutta verokantaa sovelletaan niihin veron perusteeseen luettaviin tukiin ja avustuksiin, jotka asiakas on saanut 1.1.2013 tai sen jälkeen.

2.5 Alennukset, luottotappiot ja muut vastaavat oikaisuerät

Annettuihin alennuksiin, luottotappioihin ja muihin oikaisueriin sovelletaan sitä verokantaa, joka oli voimassa, kun tavara toimitettiin tai palvelu suoritettiin tai sinä kuukautena, jolle yhteisöhankinta oli kohdistettava.

Esimerkki: Asiakkaalle on luovutettu auto joulukuussa 2012. Maaliskuussa 2013 autossa ilmenee vika, joka oikeuttaa hinnanalennukseen. Hinnanalennukseen sovelletaan auton luovutushetkellä voimassa ollutta 23 % arvonlisäverokantaa.

Jälkikäteen maksettavat vuosi- tai muut kausialennukset ja vastaavat erät, jotka kohdistuvat sekä ennen 1.1.2013 että sen jälkeen toimitettuihin tavaroihin ja suoritettuihin palveluihin voidaan jakaa eri verokannan alaisiin osiin voimaantulosäännöksestä poiketen ajan kulumisen mukaisessa suhteessa.

Esimerkiksi 1.7.2012 - 30.6.2013 kohdistuvista yleisen verokannan alaisista myynneistä annetuista vuosialennuksista 50 % kohdistuu 23 %:n verokannan ja 50 % kohdistuu 24 %:n verokannan alaisiin myynteihin.

Päivi Taipalus Johtava veroasiantuntija

Anne Venäläinen Veroasiantuntija

Muutoksia arvonlisäverotuksessa 1.1.2013

Tue, 04 Dec 2012 12:54:00 GMT

Eräät arvonlisäverolain säännökset muuttuvat vuoden 2013 alusta. Kaikkia arvonlisäverokantoja korotetaan yhdellä prosenttiyksiköllä. Lisäksi laskutusäännökset uudistuvat, arvonlisäveron minimikantoraja tavaran maahantuonnissa laskee, kuluttajalle pitkäaikaisesti vuokratun kulkuvälineen myyntimaa muuttuu ja ensiasteen muutoksenhakua koskevia säännöksiä täsmennetään.

Tilattujen sanoma- ja aikakauslehtien arvonlisäverokannan muutos

Mon, 20 Feb 2012 10:23:00 GMT

Arvonlisäveron verokannat nousevat 1.1.2013. Tässä ohjeessa on vanhat verokannat. Uudet verokannat ovat 24 % (yleinen verokanta), 14 % ja 10 % (alennetut verokannat). Lisätietoa ohjeessa Arvonlisäverokantojen muutos 1.1.2013.

Laki arvonlisäverolain muuttamiseksi (1202/2011) vahvistettiin 2.12.2011. Lain mukaan vähintään kuukauden ajaksi tilattujen sanoma- ja aikakauslehtien myyntiin, yhteisöhankintaan ja maahantuontiin sovellettava verokanta korotettiin 0 %:sta 9 %:iin 1.1.2012 alkaen.

Sanoma- ja aikakauslehtien irtonumeromyyntiin sovelletaan yleistä 23 %:n verokantaa, eikä muutos vaikuta niiden verotukseen. Laki ei myöskään vaikuta arvonlisäverolain 56 §:n mukaiseen yleishyödyllisille yhteisöille myydyn sanoma- tai aikakauslehden painoksen myynnin verotukseen.

Sisällysluettelo:

Sanoma- ja aikakauslehden käsite sekä tilausmyynnin edellytys
Lehden tilaajan vähennysoikeus
Oman käytön verotus
Kansainväliset tilanteet
Alennukset, luottotappiot ja muut oikaisuerät
Voimaantulo

1. Sanoma- ja aikakauslehden käsite sekä tilausmyynnin edellytys

Arvonlisäverolaissa (AVL) ei ole määritelty sanoma- tai aikakauslehden käsitettä. Oikeus- ja verotuskäytännössä on viitattu sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain (13.6.2003/460) (ja tätä edeltäneen painovapauslain (1/19)) sisältämään määritelmään. Sanoma- tai aikakauslehtenä on pidetty vähintään neljänä erillisenä numerona vuodessa ilmestyvää lehteä, jolla on vastuullinen päätoimittaja ja joka vastaa muotonsa ja rakenteensa puolesta yleistä käsitystä sanoma- ja aikakauslehdestä. Laissa sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä on todettu, että julkaisijan tulee määrätä aikakautiselle julkaisulle vastaava toimittaja, jonka tehtävänä on muun muassa johtaa ja valvoa toimitustyötä sekä päättää aikakautisen julkaisun sisällöstä. Tilatun lehden myyjän, joka tekee lehden painotyön, tulee siten toimia myös lehden julkaisijana, jotta kyse voisi olla sanoma- ja aikakauslehtien alennetun verokannan alaisesta myynnistä. Muussa tapauksessa kyse on lähinnä valmistuspalvelun myynnistä, johon sovelletaan yleistä verokantaa (AVL 56 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa painoksen myynti on kuitenkin veroton).

Alennettua 9 %:n verokantaa sovelletaan vain tilattuihin sanoma- ja aikakauslehtiin. Tilausmyynnin edellytyksenä on lehden jakelu suoraan lukijalle eli lehden toimittamisen tulee olla osoitteellista. Lehden tilausmyynnillä on verotuskäytännössä katsottu tarkoitettavan paitsi suoraan tilaajalle tämän omaan osoitteeseen toimitettavan lehden myyntiä, myös tilannetta, jossa julkaisijana toimiva kustantaja myy yhdistykselle tai muulle yhteisölle lehden vuosikerran suoraan yhteisön tai yhdistyksen jäsenille toimitettuna. Lehden julkaisijan on siis vastattava jakelusta suoraan lukijoille.

Sanoma- ja aikakauslehtien alennettu verokanta koskee ainoastaan tavaroiden eli lehden painettujen kappaleiden tilausmyyntiä eikä sitä sovelleta painettujen lehtien sähköisten näköiskappaleiden tai sähköisten lehtien myynteihin, jotka ovat palvelua. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen KHO 4.10.2007 taltio 2505 mukaan verkkolehden myyntiin yhdessä painetun lehden kanssa ei sovelleta liittymisperiaatetta eikä siten myöskään painetun lehden verokantaa.

2. Lehden tilaajan vähennysoikeus

Tilattujen sanoma- ja aikakauslehtien sisältämän arvonlisäveron vähennysoikeus määräytyy yleissäännöksen (AVL 102 §) mukaan. Sanoma- ja aikakauslehden hankintaan sisältyvän veron saa vähentää, kun lehti on hankittu verollista liiketoimintaa varten. Tämä vastaa sitä verotuskäytäntöä, mitä on sovellettu irtonumeroina ostettuihin lehtiin jo ennen tilattujen lehtien verokannan muutosta. Mikäli hankinta kohdistuu muuhun kuin verolliseen liiketoimintaan tai vähennysoikeutta on rajoitettu, ei veroa voida vähentää.

Arvonlisäverovelvollisen elinkeinonharjoittajan tilatessa lehtiä toimitiloihinsa asiakkaiden tai henkilöstön käyttöön, hankinta kohdistuu yleensä verolliseen liiketoimintaan ja vähennysoikeus on olemassa.

Kotiin tilatut lehdet ovat yleensä yksityistä kulutusta. Työntekijän kotiin tilatun lehden arvonlisäveron voi kuitenkin vähentää, jos kyse on ammattilehdestä tai muusta henkilön työtehtäviin liittyvästä lehdestä ja tehtävien hoitaminen edellyttää perustellusti lehden tilausta työntekijän kotiin. Työnantajan on oltava lehden tilaaja ja laskun tulee olla osoitettu sille. Jos työnantaja maksaa työntekijälle osoitettuja laskuja, vähennysoikeutta ei ole.

Esimerkkejä:

Parturikampaamo tilaa erilaisia sanoma- ja aikakauslehtiä asiakkaidensa luettavaksi parturikampaamossa.

Hankinnat on tehty verollista liiketoimintaa varten ja kampaamolla on vähennysoikeus hankintojen arvonlisäveroista.
Teleyhtiö tilaa päivälehden työntekijänsä kotiin.

Vähennysoikeutta ei ole, koska hankinta liittyy työntekijän yksityiseen kulutukseen.

3. Oman käytön verotus

Oman käytön verotusta koskevia säännöksiä sovelletaan myös sanoma- ja aikakauslehtiin silloin kun soveltamisen edellytykset täyttyvät.

Tavaran ottamisella omaan käyttöön tarkoitetaan sitä, että elinkeinonharjoittaja ottaa tavaran yksityiseen kulutukseen, luovuttaa tavaran vastikkeetta, taikka siirtää tai muulla tavalla ottaa tavaran muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan käyttöön. Tavaran oman käytön säännöksiä sovelletaan vain, jos tavarasta on voitu tehdä vähennys tai tavara on valmistettu verollisen liiketoiminnan yhteydessä.

Tavaranäytteenä tapahtuvaa luovuttamista ei pidetä tavaran ottamisena omaan käyttöön (AVL 25 §). Tilattavien tai irtonumeroina myytävien sanoma- ja aikakauslehtien näytekappaleiden ilmaisjakelu tai tilauslehtien määräaikaiset tutustumistarjoukset eivät aiheuta oman käytön verotusta. Oman käytön verotusta eivät myöskään aiheuta esimerkiksi freelancer -toimittajille annetut niin sanotut työkappaleet.

Oman käytön säännöksiä sovelletaan tilanteissa, joissa lehtiä tilataan vastikkeetta työntekijöille tai yhtiön ulkopuolisille sidosryhmille, eikä kyse ole aiemmin esitetystä vähennykseen oikeuttavasta käytöstä. Oman käytön säännöksiä sovelletaan myös luovutettaessa lehtitilauksia yksityiseen kulutukseen esimerkiksi markkinointi- ja myyntikampanjoiden yhteydessä silloin, kun kyse ei ole näytekappaleesta (esimerkiksi erilaisina kilpailupalkintoina). Henkilökunnan yksityiseen kulutukseen luovutettuihin lehtiin ja lehtitilauksiin sovelletaan oman käytön verotusta ilman euromääräistä alarajaa. Liikelahjoina tai markkinointi- ja myyntikampanjoiden yhteydessä tehtyinä ilmaisluovutuksina oman käytön veroa on suoritettava, mikäli luovutuksen arvo saajalle on yli 35 euroa (Verohallinnon ohje Oman käytön ja alivastikkeellisten luovutusten arvonlisäverotus, Dnro 621/40/2009, KHO 3.10.2006 taltio 2532).

Niin sanotut ilmaisjakelulehdet jaetaan lukijoille ilmaiseksi joko kotiin toimitettuina tai julkisilla paikoilla kuten esimerkiksi myymälöissä, kaduilla tai joukkoliikennevälineissä eikä niitä siten myydä lukijoille. Tällaisilla lehdillä ei voida katsoa olevan saajalleen taloudellista arvoa, eivätkä oman käytön verotusta koskevat säännökset tästä syystä sovellu ilmaisjakelulehtien ilmaisluovutuksiin. Ilmaisjakelulehdistä saatava tulo kertyy yleensä mainos- ja ilmoitusmyynnistä, joka on yleisen verokannan alaista immateriaalipalvelujen myyntiä. Jos ilmaisjakelulehdestä peritään vastike, esimerkiksi tilattaessa muuten ilmaiseksi jaettava lehti kotiin toimitettuna, ei kyse ole tämän myynnin osalta ilmaisjakelulehdestä. Lehden myynnin arvonlisäverokäsittelyyn sovelletaan tällöin mitä tilatuista sanoma- ja aikakauslehdistä säädetään.

Sanoma- ja aikakauslehtien osalta oman käytön veron peruste määräytyy AVL 74 §:n perusteella. Mikäli kyse on ostetusta lehdestä, on veron perusteena ostohinta tai tätä alempi todennäköinen luovutushinta.

Itse valmistetun tavaran osalta veron perusteena ovat valmistuksesta aiheutuneet välittömät ja välilliset kustannukset. Kyse on nimenomaan valmistuksen kustannuksista, eikä kustannuksiin sisällytetä valmistuksen ulkopuolisia kustannuksia, esimerkiksi markkinointikustannuksia. Tilattujen sanoma- ja aikakauslehtien myyntiin liittyy useimmiten myös mainos- ja ilmoituspalvelujen myyntiä, eikä oman käytön veroa laskettaessa valmistuksen kustannuksiin tule sisällyttää näitä mainos- ja ilmoituspalvelujen myyntiin kohdistuvia kuluja.

4. Kansainväliset tilanteet

Kun tilattuja lehtiä toimitetaan ulkomailta Suomeen tai Suomesta ulkomaille, sovelletaan kansainvälisen tavarakaupan säännöksiä. Näistä tarkemmin Verohallinnon ohjeissa: Arvonlisäverotus EU -tavarakaupassa, Vientikaupan arvonlisäverotus sekä Kaukomyyntiä koskevat arvonlisäverosäännökset Suomessa. Ahvenanmaan erityisasemasta on tietoa Verohallinnon ohjeessa Ahvenanmaan veroraja arvonlisäverotuksessa.

5. Alennukset, luottotappiot ja muut oikaisuerät

Annettuihin alennuksiin, luottotappioihin ja muihin oikaisueriin sovelletaan sitä verokantaa, joka oli voimassa kun tilatut lehdet toimitettiin tai sinä kuukautena, jolle yhteisöhankinta oli kohdistettava.

Esimerkki:

Asiakas tilaa lehden vuodeksi 1.11.2011 alkaen. Myyjä antaa asiakkaalle nopean tilaajan alennuksen. Asiakas maksaa tilauksen vuonna 2012. Lehdet toimitetaan sekä vuonna 2011 että vuonna 2012. Vuonna 2011 toimitettuihin lehtiin kohdistuviin alennuksiin sovelletaan 0 %:n verokantaa ja vuonna 2012 toimitettuihin lehtiin kohdistuviin alennuksiin 9 %:n verokantaa.

Oikaisuerään, joka kohdistuu vuonna 2011 kertyneeseen ennakkomaksuun, sovelletaan 0 %:n verokantaa, vaikka lehdet toimitetaan vuonna 2012 tai myöhemmin.

6. Voimaantulo

Uutta 9 %:n verokantaa sovelletaan, kun lehti on toimitettu, otettu omaan käyttöön tai maahantuotu 1.1.2012 tai sen jälkeen tai lehden yhteisöhankinta on kohdistettu lain voimaantulon jälkeisille kalenterikuukausille. Ennen lain voimaantuloa kertyneisiin ennakkomaksuihin sovelletaan 0 %:n verokantaa.

Kun tilauksen maksu kertyy myyjälle viimeistään 31.12.2011 lehdistä, jotka toimitetaan 1.1.2012 tai sen jälkeen, sovelletaan näiden lehtien myyntiin 0 %:n verokantaa. Myyntiin sovellettava verokanta määräytyy siten tavaran luovutushetken tai mahdollisen ennakkomaksun kertymishetken mukaan. Esimerkiksi laskutusajankohdalla ei ole merkitystä. Laskulla on eriteltävä eri verokantojen alaiset myynnit (AVL 209b §). Jos lehtitilaus on laskutettu 9 %:n verokannalla 1.1.2012 tai sen jälkeen toimitettavista lehdistä ja maksu kertyy myyjälle ennen 1.1.2012, myyjän tulee antaa verovelvolliselle ostajalle korjattu lasku 0 %:n arvonlisäverolla. Verovelvollinen ostaja ei voi vähentää laskulle virheellisesti merkittyä veroa ja myyjän tulee tilittää vero oikein riippumatta laskun virheellisestä veron määrästä.

Esimerkki:

Asiakas tilaa sanomalehden vuodeksi. Tilaus alkaa 15.11.2011. Tilaus laskutetaan 20.11.2011 puolen vuoden jaksoissa (15.11.2011- 14.5.2012 ja 15.5.2012- 14.11.2012). Ensimmäisen jakson eräpäivä on 28.12.2011 ja toisen 28.6.2012.

a) Asiakas maksaa molemmat jaksot 22.12.2011.

Koska myyntihinta kertyy myyjälle ennen 1.1.2012, sovelletaan myyntiin kokonaisuudessaan 0 %:n verokantaa. Jos asiakkaalle annetussa laskussa on käytetty 15.5.2012- 14.11.2012 toimitettavien lehtien myynnin osalta 9 %:n verokantaa, myyjän on annettava verovelvolliselle asiakkaalle uusi korjattu lasku jossa verokantana on 0 %.

b) Asiakas maksaa laskun ensimmäisen jakson 3.1.2012 ja toisen 28.6.2012.

Koska myyntihinta on kertynyt myyjälle 1.1.2012 tai sen jälkeen, on myynti ensimmäisen laskutusjakson osalta jaettava 0 %:n verokannan alaiseen myyntiin 15.11.2011- 31.12.2011 toimitettujen lehtien osalta ja 9 %:n verokannan alaiseen myyntiin 1.1.- 14.5.2012 toimitettujen lehtien osalta. Laskulla on eriteltävä eri verokantojen alaiset myynnit. Verovelvolliselle asiakkaalle on annettava uusi korjattu lasku, jos alkuperäisessä laskussa on käytetty ensimmäisen laskutusjakson osalta 0 %:n verokantaa. Tässä korjatussa laskussa 15.11.2011 - 31.12.2011 toimitetut lehdet laskutetaan 0 %:n verokannalla ja 1.1.2012 - 14.5.2012 toimitetut lehdet 9 %:n verokannalla. Toisen laskutusjakson maksu on kokonaisuudessaan 9 %:n verokannan alaista.

Sellaisten vähintään kuukauden ajaksi tilattujen lehtien yhteisöhankintoihin, jotka on kohdistettava tammikuulle 2012 tai sen jälkeen, sovelletaan uutta 9 %:n verokantaa. Yhteisöhankinta kohdistetaan sitä kuukautta seuraavalle kalenterikuukaudelle, jonka aikana veron suorittamisvelvollisuus on syntynyt. Velvollisuus suorittaa veroa syntyy, kun hankinta on tehty. Hankinta on tehty sinä ajankohtana, jona tavara on vastaanotettu tai jona se olisi otettu omaan käyttöön. Jos ostajalle annetaan hankinnasta lopullinen lasku toimituskuukauden aikana, yhteisöhankinta kohdistetaan toimituskuukaudelle.

Esimerkki:

Yritys tilaa lehden vuodeksi Ruotsista. Lehdet, jotka toimitetaan joulukuussa 2011, laskutetaan tammikuussa 2012. Yhteisöhankintaan sovellettava verokanta on 9 %, koska yhteisöhankinta kohdistetaan tammikuulle 2012. Jos sekä toimitus että laskutus tapahtuvat joulukuussa 2011, sovellettava verokanta on 0 %.

Johtava veroasiantuntija
Päivi Taipalus

Ylitarkastaja, Konserniverokeskus
Sami Puska

Arvonlisäverovelvollisen opas 2011

Wed, 31 Aug 2011 13:48:00 GMT

Arvonlisävero on yleinen kulutusvero – se kohdistuu lähes kaikkeen tavaroiden ja palvelujen kulutukseen. Vain tiettyjen arvonlisäverolaissa määriteltyjen tavaroiden ja palvelujen myynti on säädetty verottomaksi.

Arvonlisäverovelvollisia ovat yleensä tavaroita ja palveluja myyvät elinkeinonharjoittajat. Käännetyn verovelvollisuuden soveltuessa verovelvollisia ovat ostajat.

Arvonlisäveron ei kuitenkaan ole tarkoitettu jäävän verovelvollisten rasitukseksi, vaan vero oletetaan sisällytettävän hyödykkeiden myyntihintoihin lopullisen kuluttajan maksettavaksi. Arvonlisäverojärjestelmässä veron kertaantuminen on estetty vähennysoikeuden avulla. Arvonlisäverovelvollinen elinkeinonharjoittaja saa vähentää verollista liiketoimintaansa varten hankkimiensa hyödykkeiden ostohintaan sisältyvän arvonlisäveron.

Valtiolle maksettava vero eli tilitettävä vero lasketaan siten, että myynneistä suoritettavasta verosta vähennetään kaikkiin vähennyskelpoisiin ostoihin sisältyvä vero.

Arvonlisäverovelvollisen opas 2011 (pdf)

Parturi- ja kampaamopalveluiden sekä eräiden pienien korjauspalveluiden arvonlisäverokanta

Fri, 26 Nov 2010 07:03:00 GMT

Suomi on osallistunut työvaltaisten palvelujen arvonlisäverokannan alentamiskokeiluun parturi- ja kampaamopalvelujen sekä pienten korjauspalveluiden osalta. Pieniin korjauspalveluihin luetaan polkupyöriin, kenkiin, nahkatavaroihin, vaatteisiin ja liinavaatteisiin kohdistuvat korjauspalvelut. Kyseisten palvelujen myyntiin sovelletaan väliaikaisesti kokeilun ajan yleisen arvonlisäveroverokannan 23 %:n sijaan arvonlisäverolain 85 a §:ssä säädettyä alennettua 9 %:n verokantaa.

Alun perin kokeilun oli tarkoitus olla voimassa ajalla 1.1.2007-31.12.2010. Alennettun verokannan soveltamista jatketaan kuitenkin lainmuutoksella 31.12.2011 saakka.

1. Parturi- ja kampaamopalvelut

Alennettua verokantaa 9 % sovelletaan kaikkiin hiusten ja parran käsittelyyn liittyviin palveluihin, kuten leikkaamiseen, pesuun, kuivaamiseen, muotoiluun, värjäykseen, permanenttiin ja hiustenpidennyksiin. Hiusten ja parran käsittelyn yhteydessä käytetyt pesu- ja hoitoaineet, lakat ym. käsittelyaineet liittyvät parturi- ja kampaamopalveluiden tuottamiseen, joten niistä ei erikseen veloiteta yleisen verokannan mukaista arvonlisäveroa.

Parturi- ja kampaamoliikkeiden erikseen myymiin tai vuokraamiin tavaroihin sovelletaan yleistä 23 %:n verokantaa. Siten esimerkiksi hiustenhoitotuotteiden, peruukkien, kihartimien ja harjojen myynti on yleisen verokannan alaista myyntiä.

Kosmetologipalveluihin, joita ovat mm. ripsien ja kulmakarvojen käsittely, sovelletaan yleistä verokantaa, vaikka näitä palveluita tarjoaisi parturi- ja kampaamoalan yritys.

2. Pienet korjauspalvelut

Alennettua verokantaa 9 % sovelletaan pieniin korjauspalveluihin, jotka kohdistuvat:

polkupyöriin
kenkiin ja
nahkatavaroihin sekä
vaatteisiin ja liinavaatteisiin mukaan lukien muutostyöt.

Muihin kuin edellä mainittuihin tavaroihin kohdistuviin korjauspalveluihin ja tavaramyyntiin sovelletaan yleistä 23 %:n verokantaa. Myös korjauspalvelujen yhteydessä asennettuina myytäviin varaosiin sovelletaan yleistä verokantaa.

Siten esimerkiksi suutareiden suorittamiin muihin kuin edellä mainittuihin tavaroihin kohdistuviin palveluihin, kuten avain- ja kaiverruspalveluihin sekä oheistuotteiden, kuten kengän pohjallisten ja kengännauhojen myyntiin sovelletaan yleistä verokantaa.

Pienten korjauspalvelujen tuottamisen yhteydessä käytetyt tarveaineet, kuten liimat, öljyt, naulat, langat ja paikat sekä sellainen vaihdettava osa, joka tavanomaisesti sisältyy palvelun hintaan, kuuluu myös alennetun verokannan soveltamisalaan.

2.1 Polkupyörien korjauspalvelut

Polkupyörien korjauspalveluja ovat polkupyörien alkuperäistä käyttökuntoa vastaavaan kunnossapitämiseen vaadittavat huoltotyöt ja kuluvien osien uusimistyöt sekä muiden osien korjaustyöt, esimerkiksi ketjujen ja laakereiden rasvaus, jarrupalojen vaihto ja vääntyneen ohjaustangon oikaisu.

Uuden polkupyörän kokoamiseen osista tai pyörään ennen kuulumattoman varaosan, esimerkiksi tavaratelineen lisäämiseen jälkikäteen sovelletaan 23 %:n verokantaa.

Kun korjauksen hintaan kuuluu kuluvien osien vaihtoa, on palvelun myynti kokonaisuudessaan alennetun verokannan piirissä, esimerkiksi pyörän renkaan paikkaaminen (työ, paikka ja liima) tai laakereiden vaihto (työ ja laakerit).

Sen sijaan korjauspalvelun yhteydessä asennettavien varaosien, kuten ketjujen, vaijereiden ja polttimoiden myyntiin sovelletaan yleistä verokantaa.

2.2 Kenkien korjauspalvelut

Kengillä tarkoitetaan tavanomaisten jalkineiden lisäksi myös mm. saappaita, monoja, luistimia, juoksupiikkareita ja turvajalkineita.

Kenkien korjausta ovat kenkiin kohdistuvat huolto- ja korjaustyöt, joiden tarkoituksena on saada kengät käyttöominaisuuksiltaan tarkoitustaan vastaaviksi ja pidentää samalla niiden käyttöikää. Tällaisia palveluja ovat mm. korjausompelu, kiillotus, korkolappujen ja korkojen vaihto, luistimien terien teroitus ja muotoilu sekä kenkien pohjien nastoitus, jolla saatetaan kengät talvikäyttöön sopiviksi.

Työssä käytetyt tarvikkeet kuten, liimat, langat, korkolaput, tarranauhat, nastat ja kenkälankit kuuluvat kokonaisuudessaan alennetun verokannan piiriin.

2.3 Nahkatavaroiden korjauspalvelut

Nahkatavaroilla tarkoitetaan pintamateriaaliltaan pääosin nahasta valmistettuja tuotteita. Nahkatavaroita voivat olla mm. laukut, lompakot, vyöt, vetohihnat, nahkataljat, hevosen satulat ja valjaat. Tekonahasta valmistetut tavarat eivät ole nahkatavaroita.

Nahkatavaroiden korjausta ovat nahkatavaroihin kohdistuvat korjaustyöt, kuten ompelu, paikan kiinnitys sekä kuluvien osien, kuten solkien ja vetoketjujen uusiminen. Korjaustyön tarkoituksena on saada korjattava tuote käyttökelpoiseen ja tarkoitustaan vastaavaan kuntoon.

Työssä käytetyt tarvikkeet kuten, liimat, langat, paikat, vetoketjut, soljet ja niitit kuuluvat kokonaisuudessaan alennetun verokannan piiriin, kun ne tavanomaisesti sisältyvät palvelun hintaan. Muussa tapauksessa korjauspalvelun yhteydessä asennettuina myytäviin vaihdettaviin osiin sovelletaan yleistä verokantaa.

Nahkapäällysteisten huonekalujen, esimerkiksi sohvien ja nojatuolien uudelleen verhoiluun ei sovelleta alennettua verokantaa, koska kysymyksessä ei ole pieni korjauspalvelu.

2.4 Vaatteiden ja liinavaatteiden korjaus- ja muutostyöt

Vaatteita ovat tavanomaisten vaatteiden, käsineiden ja päähineiden lisäksi mm. esiintymisasut, suojavaatteet, kypärät ja hunnut. Liinavaatteita ovat mm. lakanat, tyynyliinat, pyyheliinat ja pöytäliinat. Laukut, korut ja vyöt ovat vaatetukseen kuuluvia asusteita, mutta eivät ole vaatteita. Em. tavaroiden korjaaminen voi kuitenkin kuulua alennetun verokannan piiriin silloin, jos ne on valmistettu nahasta.

Alennetun verokannan alaista vaatteiden ja liinavaatteiden korjausta ovat mm. korjausompelu, rikkoutuneen vetoketjun vaihtaminen uuteen ja paikkojen kiinnittäminen sekä urheilukäsineiden ja -vaatteiden korjaaminen. Korjauksella pyritään saamaan rikkinäisistä vaatteista tai liinavaatteista käyttökelpoisia ja vastaamaan tarkoitustaan.

Lisäksi vaatteiden ja liinavaatteiden muutostöihin sovelletaan alennettua verokantaa. Muutostöitä ovat esimerkiksi vaatteiden suurentaminen tai pienentäminen, housujen lahkeiden lyhentäminen tai kaventaminen, koristeiden ompeleminen vaatteisiin, reunapitsin ompeleminen lakanoihin tai painokuvion painatus asiakkaan omistamaan tyynyliinaan.

Korjaus- tai muutospalvelussa käytetyt tarvikkeet kuten liimat, langat, napit, nepit ja vetoketjut kuuluvat kokonaisuudessaan alennetun verokannan piiriin, jos ne tavanomaisesti sisältyvät palvelun hintaan. Muussa tapauksessa tarvikkeiden myyntiin sovelletaan yleistä verokantaa.

Jos edellä mainittuja palveluja myyvä elinkeinonharjoittaja myy paidan, johon asiakas voi painattaa haluamansa (paidan hintaan sisältyvän) painokuvion, on elinkeinonharjoittajan myynti tavaran eikä palvelun myyntiä. Tällöin verokanta on 23 %. Uusien vaatteiden ja liinavaatteiden suunnittelu- ja ompelutyöt sekä urheilussa käytettyjen suojuksien korjaaminen kuuluvat niin ikään yleisen verokannan alaisiin palveluihin.

3. Kausiveroilmoituksessa huomioitavaa

Arvonlisäverollisia parturi- ja kampaamopalveluita tai edellä mainittuja pieniä korjauspalveluja myyvän elinkeinonharjoittajan ei tarvitse erikseen ilmoittaa, että hän ryhtyy soveltamaan alennettua verokantaa. Tieto siitä, että elinkeinonharjoittajalla on myös 9 %:n alaista myyntiä, ilmoitetaan normaalisti arvonlisäveron kausiveroilmoituksella. Eri myynnit ilmoitetaan samalla ilmoituksella verokannoittain.

4. Voimaantulo

Alennettua verokantaa sovelletaan palveluun, joka luovutetaan ostajalle 1.1.2007 tai sen jälkeen vuoden 2011 loppuun asti.

Pekka Ruuhonen
Ylijohtaja

Piia Manner
Veroasiantuntija

Arvonlisäverokantojen muutos 1.7.2010

Wed, 14 Apr 2010 11:58:00 GMT

Arvonlisäverokannat	30.6.2010 asti	1.7.2010 alkaen
yleinen verokanta	22 %	23 %
elintarvikkeet ja rehut	12 %	13 %
ravintola- ja ateriapalvelut	22 %	13 %
henkilökuljetus, majoitustilan tai käyntisataman käyttöoikeuden luovuttaminen, palvelu, jolla annetaan mahdollisuus liikunnan harjoittamiseen, teatteri-, sirkus-, musiikki- ja tanssiesitysten, elokuvanäytösten, näyttelyjen, urheilutapahtumien, huvipuistojen, eläintarhojen, museoiden sekä muiden vastaavien kulttuuri- ja viihdetilaisuuksien ja laitosten pääsymaksut, lääke, kirja, Yleisradio Oy:n valtion televisio- ja radiorahastosta saama televisiomaksuihin perustuva korvaus ja Ålands Radio och TV Ab:n saama korvaus Ahvenanmaan maakuntahallituksen kantamista televisiomaksutuloista, lain 79 c §:ssä tarkoitettu taide-esine, muun kuin maahantuonnin osalta silloin, kun myyjänä on tekijä tai hänen oikeudenomistajansa taikka satunnaisesti muu elinkeinonharjoittaja kuin 79 a §:n 3 momentissa tarkoitettu verovelvollinen jälleenmyyjä, tekijänoikeuden haltijoita edustavan järjestön saama 45 §:n 1 momentin 3–5 kohdassa tarkoitettu tekijänoikeuteen liittyvä korvaus	8 %	9 %
Alennettu verokanta on voimassa 31.12.2010 asti. Parturi- ja kampaamopalvelut, pienet korjauspalvelut, jotka kohdistuvat polkupyöriin, kenkiin, nahkatavaroihin, vaatteisiin ja liinavaatteisiin, mukaan lukien vaatteiden ja liinavaatteiden muutostyöt.	8 %	9 %

Alennettua 13 %:n verokantaa ei sovelleta alkoholi- ja alkoholijuomaverolaissa tarkoitettuihin alkoholijuomien ja tupakkavalmisteiden myyntiin tai tarjoiluun.

Pakkauksiin ja kuljetustarvikkeisiin, jotka oikeuttavat palautettaessa korvaukseen sovellettava vero on 23 % veron perusteesta 1.7.2010 alkaen

Voimaantulosäännökset

Tavara

Uutta verokantaa sovelletaan, kun myyty tavara on toimitettu, tavara on otettu omaan käyttöön, yhteisöhankinta on tehty, tavara on siirretty varastointimenettelystä tai maahan tuodusta tavarasta on veron suorittamisvelvollisuus syntynyt 1.7.2010 tai sen jälkeen. Jos tavaran myynnistä on saatu ennakkomaksu, ennakkomaksuun sovelletaan kertymisajankohdan verokantaa.

Esimerkki: Asiakas oli tilannut uuden auton helmikuussa 2010. Auto luovutetaan hänelle heinäkuussa 2010. Auton myyntiin sovellettava verokanta on 23 %. Jos asiakas maksaa auton hinnan tai osan hinnasta esim. luovuttamalla vanhan autonsa osana kauppahintaa kesäkuussa, kysymyksessä on ennakkomaksu, johon sovelletaan 22 %:n verokantaa. Sovellettavaan verokantaan ei vaikuta se ajankohta, milloin auto on tilattu, kauppasopimus allekirjoitettu tai auto rekisteröity.

Jotta ennakkomaksuun voidaan soveltaa ennen 1.7.2010 voimassa olevaa verokantaa, sen tulee olla kertynyt myyjälle ennen tätä ajankohtaa. Jos esimerkissä autokauppias antaa ostajalle laskun, joka on päivätty kesäkuulle 2010, mutta ostaja maksaa sen heinäkuussa, sovellettava verokanta on
23 %.

Tavara on toimitettu, kun se luovutetaan ostajan haltuun.

Esimerkki: Myyjä lähettää ostajalle 30.6.2010 elintarvikkeita. Tavarat saapuvat ostajan varastolle 1.7.2010. Jos kuljetus tapahtuu myyjän vastuulla, ostaja on vastaanottanut tavarat 1.7.2010 ja sovellettava verokanta on 13 %. Jos kuljetus tapahtuu ostajan vastuulla, tavarat katsotaan toimitetun kuljetuksen alkaessa 30.6.2010, jolloin myyntiin sovelletaan 12 %:n verokantaa.

Osamaksukaupassa veron suorittamisvelvollisuus syntyy, kun tavara luovutetaan ostajalle.

Esimerkki: Autoliike myy osamaksusopimuksella auton, joka luovutetaan ostajalle kesäkuussa. Koko kauppahintaan sovelletaan 22 %:n verokantaa. Osamaksuerien maksuajankohdilla ei ole vaikutusta sovellettavaan verokantaan.

Veden sekä energiahyödykkeiden kuten sähkön, kaasun ja lämmön laskutus tapahtuu usein aikaisempaan kulutukseen perustuvilla arviolaskuilla ja kerran vuodessa tehtävällä tasauslaskulla. Näihin laskuihin saattaa sisältyä kulutukseen perustuvan maksun lisäksi kulutuksen määrästä riippumaton perusmaksu. Tällaista myyntiä ei voida pitää jatkuvaluonteisena suorituksena. Arviolaskuihin ja tasauslaskuihin, jotka maksetaan ennen 1.7.2010, sovelletaan 22 %:n verokantaa. Esimerkiksi laskuun ajalta 1.5.2010 - 31.7.2010 sovelletaan 22 %:n verokantaa siihen osuuteen suoritusta, joka kohdistuu aikaan ennen 1.7.2010 ja 23 % tämän jälkeiseen aikaan.

Sellaiseen tavaran yhteisöhankintaan, joka on kohdistettava heinäkuulle 2010 tai sen jälkeen, sovelletaan uutta verokantaa. Yhteisöhankinta kohdistetaan sitä kuukautta seuraavalle kalenterikuukaudelle, jonka aikana veron suorittamisvelvollisuus on syntynyt. Velvollisuus suorittaa vero syntyy, kun hankinta on tehty. Hankinta on tehty sinä ajankohtana, jona tavara on toimitettu, jos myynti olisi tapahtunut Suomessa. Jos ostajalle kuitenkin annetaan hankinnasta lopullinen lasku toimituskuukauden aikana, yhteisöhankinta kohdistetaan toimituskuukaudelle.

Esimerkki: Yritys tuo kirjoja Ruotsista. Kirjat toimitetaan kesäkuussa 2010, ja laskutetaan heinäkuussa 2010. Yhteisöhankinnasta suoritetaan veroa 9 %:n mukaan, koska yhteisöhankinta kohdennetaan heinäkuulle. Jos sekä toimitus että laskutus tapahtuvat kesäkuussa, sovellettava verokanta on 8 %.

Palvelu

Uutta verokantaa sovelletaan, kun myyty palvelu on suoritettu tai palvelu on otettu omaan käyttöön 1.7.2010 tai sen jälkeen. Ennakkomaksuun sovelletaan kuitenkin kertymisajankohdan verokantaa.

Palvelusuorituksiin, jotka ovat kesken verokannan muuttuessa, sovelletaan päättymisajankohdan verokantaa. Palvelu on suoritettu, kun se on tosiasiallisesti asiakkaan käytettävissä.

Esimerkki: Asiakas ostaa autokorjaamolta korjauspalvelun, joka valmistuu 30.6.2010. Asiakkaalle palvelu luovutetaan 1.7.2010. Autokorjaamon käyttämä alihankkija luovuttaa työnsä autokorjaamolle 29.6.2010. Alihankkijan myyntiin autokorjaamolle sovellettava verokanta on 22 %. Autokorjaamon myyntiin asiakkaalle sovellettava verokanta on 23 %.

Itse suoritetun rakentamispalvelun omaan käyttöön ottamiseen sovelletaan 23 %:n verokantaa, siltä osin kuin rakentamispalvelu valmistuu 1.7.2010 tai sen jälkeen. Ostetun rakentamispalvelun omaan käyttöön sovelletaan 23 %:n verokantaa, kun rakentamispalvelua on vastaanotettu 1.7.2010 jälkeen. Jos vastiketta on maksettu ennen 1.7.2010, verokanta on kuitenkin 22 %. AVL 33 §:ssä tarkoitetun kiinteistön, jonka aikaisempi luovuttaja oli ostanut tai itse suorittanut rakentamispalvelun, ottamisesta omaan käyttöön suoritettava vero on 23 %, jos kiinteistö on luovutettu 1.7.2010 tai sen jälkeen.

Yleisradio Oy:n valtion televisio ja radiorahastosta saamiin korvauksiin ja Ålands Radio ja TV Ab:n televisiomaksutuloista saamiin korvauksiin, jotka on saatu 1.7.2010 tai sen jälkeen, sovelletaan 9 %:n verokantaa.

Jatkuvana suorituksena tapahtuva tavaran ja palvelun myynti

Jatkuvana suorituksena tapahtuvat tavaran ja palvelun myynnit ovat myyntejä, joissa vastike määräytyy ajan kulumisen perusteella. Esimerkiksi vuokrauspalvelu on jatkuvaluonteinen suoritus.

Jatkuvaluonteisia suorituksia eivät ole kertaluonteiset myynnit, joissa vastike suoritetaan useammassa erässä esim. osamaksukauppa tai rakennusurakka. Tällaisia suorituksia eivät myöskään ole sellaiset jatkuvaluonteiset myynnit, joissa veloitus ei perustu pelkästään aikaan vaan myös toimitettuun määrään.

Jatkuvana suorituksena myyty tavara tai palvelu katsotaan toimitetuksi tai suoritetuksi kunkin suoritukseen liittyvän tilitysjakson päättyessä. Esimerkiksi, jos vuokranmaksujakso on 1.5. - 31.7.2010, palvelu katsotaan suoritetuksi 31.7.2010. Palvelun myyntiin sovellettava verokanta on tällöin 23 % koko jaksolta. Jos myyjä saa ennakkomaksun ennen 1.7.2010, myyntiin sovelletaan 22 %:n verokantaa.

Tuet ja avustukset

Uutta verokantaa sovelletaan niihin veron perusteeseen luettaviin tukiin ja avustuksiin, jotka on saatu 1.7.2010 tai sen jälkeen.

Alennukset, luottotappiot ym. oikaisuerät

Esimerkki: Asiakkaalle on luovutettu auto helmikuussa 2010. Heinäkuussa 2010 autossa ilmenee vika, joka oikeuttaa hinnan alennukseen. Hinnanalennukseen sovelletaan auton luovutushetkellä voimassa ollutta 22 % arvonlisäverokantaa.

Esimerkki: Rakennusurakka valmistuu elokuussa 2010, jolloin lähetetään loppulasku 5 000 euroa + alv 23 %. Koko urakan hinnasta 100 000 eurosta on maksettu ennakkomaksuina ennen 1.7.2010 95 000 euroa + alv 22 %. Marraskuussa 2010 havaitaan virhe, jonka seurauksena myyjä hyvittää ostajalle 6 000 euroa. Hyvitykseen sovelletaan 23 %:n verokantaa, koska rakentamispalvelu on valmistunut 1.7.2010 jälkeen.

Jälkikäteen maksettavat vuosi- tai muut kausialennukset ja vastaavat erät, jotka kohdistuvat sekä ennen 1.7.2010 että sen jälkeen toimitettuihin tavaroihin ja palveluihin voidaan jakaa eri verokannan alaisiin osiin voimaantulosäännöksestä poiketen ajan kulumisen mukaisessa suhteessa. Esimerkiksi koko vuodelle 2010 kohdistuvista yleisen verokannan alaisista myynneistä annetuista vuosialennuksista 50 % voidaan katsoa kohdistuvan 22 %:n verokannan alaisiin myynteihin ja 50 % 23 %:n alaisiin myynteihin.

Ylijohtaja Maija-Leena Rautanen

Ylitarkastaja Soili Sinisalo

Verohallinnon kannanottoja yritysverokysymyksiin 2010

Tue, 26 Jan 2010 09:00:00 GMT

Ohjeen kysymykseen 9. "Sulautumiseen liittyvien kulukirjausten arviointi vastaanottavan yhtiön verotuksessa” annettua vastausta arvonlisäverotuksen osalta on tarkennettu 15.6.2012 Verohallinnon ohjeella ”KHO:2011:52: osakkeiden myyntiin liittyvien kulujen vähennysoikeus arvonlisäverotuksessa”, Dnro A29/200/2012.

1. Kemera-tuki

Kemera-tuen säätämisen tarkoituksena on edistää yksityismetsien kestävää hoitoa ja käyttöä sekä maanomistajien omatoimista työtä ja töiden teettämistä ammattilaisilla. Kannustaminen ja tuki kohdistuvat pääsääntöisesti toimenpiteisiin, jotka ylittävät lainsäädännön asettamat metsien hoitoa ja käyttöä koskevat vaatimukset. Tuki myös parantaa merkittävästi pienpuun korjuun kannattavuutta ja käyttöä sekä aluetalouksien energiaomavaraisuutta. Tuen maksamisen yhtenä tarkoituksena on turvata energiapuun korjuun ja hakettamisen kannattavuus. Ilman tukea teollisuudelle kelpaamaton pienpuun korjuu ja käyttö eivät olisi kannattavia ja puut jäisivät usein hyödyntämättä metsiin.

Kemera-tukea maksetaan yleensä maanomistajalle, mutta tietyissä tilanteissa myös metsäpalveluyrittäjä voi hakea omissa nimissään Kemera-tukea Metsäkeskukselta.

Kysymys

a) Metsänomistaja rahoittaa omissa nimissä hakemallaan Kemera-tuella metsäpalveluyrittäjältä ostamansa energiapuun korjuupalvelun

Energiapuuta korjaavat metsäpalveluyrittäjät tekevät metsänomistajan kanssa sopimuksia metsäkuviolta tapahtuvasta energiapuun korjuusta. Korjuupalvelun maksamisesta voidaan sopia monella eri tavalla. Metsänomistaja voi esimerkiksi maksaa osan korjuupalvelun hinnasta energiapuina, osan rahana ja antaa loppuosan maksamiseksi valtakirjan Kemera-tuen nostamista varten yrittäjälle. Metsänomistaja on hakenut Kemera-tuen energiapuista omissa nimissään ja käyttää tuen ostamansa palvelun maksamiseen. Tällöin Metsäkeskus maksaa Kemera-tuen suoraan yrittäjälle, vaikka tuen hakijana on ollut metsänomistaja. Onko metsäpalveluyrittäjän tilitettävä arvonlisäveroa myös saamastaan Kemera-tuen osuudesta?

Vastaus

Kemera-tuki on osa metsäpalveluyrittäjän perimää palvelun arvonlisäverollista myyntihintaa. Yrittäjän on suoritettava arvonlisäveroa palvelun siitä arvonlisäverottomasta myyntihinnasta (veron perusteesta), jonka yrittäjä ja metsänomistaja ovat keskenään sopineet korjuupalvelun kokonaishinnaksi. Yrittäjän saama kauppahinta voi muodostua rahasta, tavarasta tai rahanarvoisesta etuudesta kuten tässä tapauksessa rahasta, energiapuista ja metsänomistajan omissa nimissään hakemasta arvonlisäverottomasta Kemera-tuesta. Metsäpalveluyrittäjä tilittää arvonlisäveron näiden arvonlisäverottomasta yhteissummasta (arvonlisäverolaki 73 §).

Kysymys

b) Metsäpalveluyrittäjä hakee omissa nimissään Kemera-tukea Metsäkeskukselta. Onko metsäpalveluyrittäjän tilitettävä hakemastaan Kemera-tuesta arvonlisävero osana myydyn palvelun myyntihintaa vai onko kyseessä arvonlisäveroton yleistuki?

Kemera-tukea voidaan myöntää vanhan metsätalouden rahoituslain (1094/1996) mukaan myös muille hakijoille kuten lämpöyrittäjille ja haketusurakoitsijoille (esimerkiksi energiapuun korjuuseen ja haketukseen sekä juurikäävän torjuntaan). Tällöin yrittäjä voi sopia metsänomistajan kanssa metsänomistajan maalta tapahtuvasta energiapuun korjuusta ja haketuksesta. Sopimuksessa mainitaan yleensä puunkorjuun yksikköhinta ja se, että yrittäjä hakee Kemera- tukea itse omissa nimissään rahoituslain perusteella. Energiapuun hakettaja ja energiapuun korjaaja ovat yleensä eri yrityksiä. Hakettaja voi tehdä sopimuksen suoraan myös energiapuun omistajan kanssa energiapuun haketuksesta ja hakea rahoituslain mukaista haketustukea Metsäkeskukselta. Uuden rahoituslain myötä (HE 177/2006 ja HE 77/2008) muun hakijan kuin maanomistajan mahdollisuus hakea tukea poistunee.

Vastaus

Metsäpalveluyrittäjän hakiessa Kemera-tukea omissa nimissään kyseessä on arvonlisäveroton yleistuki. Yleistukea ei lueta siihen palvelusta perittävään arvonlisäverottomaan myyntihintaan, josta yrittäjä tilittää arvonlisäveron.

Tavaran ja palvelun myynnistä suoritettavan veron perusteeseen luetaan EY:n arvonlisäverodirektiivin (2006/112/EY) mukaan kaikki se, mikä muodostaa myyjän ostajalta, asiakkaalta tai kolmannelta saatavan vastikkeen, mukaan lukien hintaan suoraan liittyvät tuet. Siten veron perusteeseen tulee lukea esimerkiksi sellaiset valtion ja kuntien myöntämät tuet ja avustukset, joiden tarkoituksena on alentaa tavaroiden ja palvelujen myyntihintoja. Suoraan hyödykkeen hintaan liittyvän tuen tarkoituksena on hyödykkeen myyntihinnan alentaminen. Suoraan hintoihin liittyvät tuet määräytyvät yleensä tavaran tai palvelun myyntihinnan tai myydyn määrän perusteella. Suoraan hintaan liittyvänä tukena pidetään sellaista tukea, joka annetaan hyödykkeen myyjälle, joka muodostaa vastikkeen tai sen osan ja jonka antajana on kolmas osapuoli. Kaikkien näiden kolmen edellytyksen on täytyttävä, jotta kysymyksessä on arvonlisäverollinen tuki. Tukia, jotka annetaan toiminnan yleisten edellytysten parantamiseksi ja joilla ei ole erityistä liityntää myytävien hyödykkeiden hintoihin, ei lueta veron perusteeseen.

2. Yrityksen kuntosalille myymiin liikuntatunteihin sovellettava verokanta

Kysymys

Yritys myy kuntosalille liikuntatuntien ohjauspalveluja. Kuntosali myy asiakkaille liikuntatunteja, joihin sovelletaan 8 prosentin verokantaa. Sovelletaanko 8 prosentin verokantaa myös yrityksen kuntosalille myymiin ohjauspalveluihin?

Vastaus

Kun yritys myy ohjauspalvelun kuntosalille, kyseessä on palvelun myynti, johon ei voida arvonlisäverolain mukaan soveltaa alennettua verokantaa. Siksi ohjauspalvelun myynnistä kuntosalille suoritetaan veroa 22 prosenttia veron perusteesta (arvonlisäverolaki 84 §).

Jäsenvaltion oikeudesta soveltaa alennettua verokantaa tiettyjen tavaroiden ja palveluiden luovutukseen säädetään arvonlisäverodirektiivin 98 artiklassa ja liitteessä III. Liitteen 14 kohdan mukaan jäsenvaltio voi soveltaa alennettua verokantaa urheilulaitosten käyttöoikeuteen.

Arvonlisäverolain 85 a §:n mukaan palveluun, jolla annetaan mahdollisuus liikunnan harjoittamiseen, sovelletaan 8 prosentin verokantaa. Kysymyksen tapauksessa myydään kahta eri palvelutyyppiä. Yritys myy kuntosalille ensin liikuntapalvelujen toteuttamisen. Vasta kuntosali myy asiakkaalle mahdollisuuden liikunnan harjoittamiseen.

3. Hallin luovuttaminen ja arvonlisäverolain 119 §:n tarkistusmenettely

Poisto-oikeus tuloverotuksessa

Kysymys

Kauppakirjan mukaan myyjinä ovat isä, äiti ja heidän poikansa. Ostaja ei ole sukua myyjille. Kaupan kohteena ovat maatilan pellot ja metsät sekä kaksi tiluksilla sijaitsevaa peltirakenteista hallia. Isä ja äiti omistavat pellot sekä metsät ja toisen peltihalleista. Toisen peltihallin omistaja ja rakentaja on heidän poikansa, joka on vuokrannut peltoja ja vähentänyt rakennuksen arvonlisäverot alkutuottajan arvonlisäveroilmoituksella sekä ilmoittanut rakennuksen maatalouden veroilmoituksella. Pojan omistama peltihalli on kauppakirjassa eritelty irtaimistoksi. Kauppakirjan mukaan pojalla säilyy hallin hallintaoikeus vuoteen 2011 saakka. Hallista ei makseta vuokraa. Poika on aloittanut hallin rakentamisen vuonna 2005 ja halli on edelleen kesken. Ostaja hoitaa hallin loppukatselmuksen. Käyttöön halli on otettu jo kalustosuojana. Ilmoitetaanko hallin hankintahinta ostajan maatalouden veroilmoituksella, ja voiko hän tehdä poistoja, kun halli ei ole hänen käytössään?

A Arvonlisäverotus

Vastaus

Peltihalli katsotaan arvonlisäverotuksessa kiinteistöksi. Myyjä myy itse rakentamansa/rakennuttamansa kiinteistön ostajalle. Ostaja ei ole ollut saadun lisäselvityksen mukaan myyntihetkellä arvonlisäverovelvollinen.

Kiinteistön myynti on arvonlisäveroton, joten kiinteistön myyntihinnasta ei suoriteta arvonlisäveroa (arvonlisäverolaki 27 §). Vähennysten tarkistussäännökset koskevat kiinteistöinvestointeja, joita ovat kiinteistön uudisrakentamis- tai perusparantamistyöt (arvonlisäverolaki 119 §). Uudisrakentamisella tarkoitetaan uuden rakennuksen tai pysyvän rakennelman rakentamistyötä. Arvonlisäverolain 121 a §:ssä säädetään tarkistuskaudesta. Tarkistuskausi alkaa pääsääntöisesti uudisrakentamis- tai perusparantamishankkeen valmistumisesta. Rakentamishankkeen valmistumisella tarkoitetaan ajankohtaa, jolloin kiinteistö on vastaanotto- tai lopputarkastuksessa tai muutoin hyväksytty otettavaksi käyttöön. Itse suoritetun rakentamispalvelun valmistumisajankohtana pidetään rakennuksen tai perusparannetun rakennuksen käyttöönottoajankohtaa.

Tarkistaminen tehdään, kun kiinteistö luovutetaan (arvonlisäverolaki 120 § 1 momentti 4 kohta). Koska tässä tapauksessa kiinteistö jää myyjän hallintaan ja myyjä jatkaa alkutuotantoa, kiinteistöä ei myyntiajankohtana vielä luovuteta. Tarkistaminen tehdään vasta silloin, kun kiinteistön hallintakin siirtyy ostajalle.

B Tuloverotus

Vastaus

Tuloverotuksessa ostaja ilmoittaa ostamansa peltihallit maatalouden varoina. Ostajalla on oikeus aloittaa poistojen tekeminen rakennuksista sinä verovuonna, kun hän ottaa ne käyttöön omassa maataloudessaan tai vuokraa ne ulkopuolisille. Myyjillä ei ole oikeutta tehdä poistoja rakennuksista myyntivuonna tai sitä myöhempinä vuosina.

4. Talonmiesyrittäjän lisääntyneiden elantomenojen ja autokulujen vähentäminen

Kysymys

Yksityisyrittäjänä toimiva talonmies ajaa aamuisin elinkeinotoiminnan varallisuuteen kuuluvalla pakettiautolla kotoaan 12 kilometrin päähän talonmiehentöihin erääseen asunto-osakeyhtiöön ja siirtyy sen jälkeen vielä toiseen asunto-osakeyhtiöön. Tehtyään talonmiehen työt elinkeinonharjoittaja ajaa parin kilometrin päähän varsinaiseen palkkatyöhönsä. Palkkatyöpaikalta lähdettyään hän palaa asunto-osakeyhtiöihin tekemään vielä talonmiehentöitä ja ajaa sen jälkeen kotiin. Sopimukset asunto-osakeyhtiöiden kanssa on tehty toistaiseksi eli ne eivät ole määräaikaisia sopimuksia.

Mitkä matkat oikeuttavat EVL 55 §:n perusteella lisävähennykseen autokuluista ja lisääntyneistä elantokustannuksista?

Vastaus

Lisävähennys lisääntyneiden elantokustannusten perusteella

EVL 55 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan yksityinen liikkeen- tai ammatinharjoittaja saa työmatkan perusteella vähentää lisävähennyksen, jonka määrä on palkansaajan verovapaan päivärahan enimmäismäärän ja työmatkasta aiheutuneiden todellisten, kirjanpitoon kirjattujen lisääntyneiden elantomenojen erotus. Mainitun lainkohdan 2 momentin mukaan työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka liikkeen- tai ammatinharjoittaja tilapäisesti tekee elinkeinotoimintaan liittyvänä tavanmukaisen toiminta-alueensa ulkopuolelle. Vähennyksen tekemisessä noudatetaan soveltuvin osin Verohallituksen TVL 73 §:n 2 momentin nojalla antaman päätöksen perusteita.

Verohallituksen yhtenäistämisohjeessa tavanmukaiseksi toiminta-alueeksi katsotaan elinkeinonharjoittajan pysyvät toimipaikat. Pysyvällä toimipaikalla tarkoitetaan toimipaikkaa, jolla työskentely on pitkäaikaista, säännöllistä ja jatkuvaluonteista. Toiminta on verrattavissa työntekijän työskentelyyn varsinaisella työpaikalla. Ratkaisu tehdään kustakin toimipaikasta erikseen. Kyseessä ei ole elinkeinonharjoittajan toimipiste, jos elinkeinonharjoittaja esimerkiksi käy asiakkaan luona terapiaa antamassa tai palkkoja laskemassa.

Kun talonmiesyrittäjä tekee töitä jatkuvien sopimusten perusteella eri taloyhtiöiden tiloissa, on toiminta säännöllistä ja jatkuvaluonteista. Työn pitkäaikaisuus edellyttää, että toimipaikassa työskennellään yhtäjaksoisesti huomattava aika. Tässä tapauksessa elinkeinonharjoittaja käy työtehtävissä asunto-osakeyhtiöissä vähintään kaksi kertaa päivässä, joten työtehtävien hoito kerrallaan ei ole pitkäaikaista. Asunto-osakeyhtiöihin ei katsota syntyvän pysyviä toimipaikkoja.

Näin ollen matkat oikeuttavat elantokustannusten perusteella tehtävään lisävähennykseen vain, jos kilometri- ja aikaedellytykset täyttyvät. Matkan katsotaan alkavan kotoa tai palkkatyöpaikalta ja päättyvän vastaavasti.

Lisävähennys autokulujen perusteella

Yksityisvarallisuuteen kuuluvalla autolla ajettujen, elinkeinotoimintaan liittyvien ajojen perusteella yksityinen liikkeen- tai ammatinharjoittaja saa EVL 55 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetyn lisävähennyksen. Lisävähennyksen määrä on verovapaan kilometrikorvauksen enimmäismäärän ja elinkeinotoimintaan liittyvästä matkasta aiheutuneiden, kirjanpitoon kirjattujen autokulujen erotus. Matkan ei tarvitse olla tilapäinen eikä matkaan sovelleta kilometri- tai aikarajoja.

Elinkeinonharjoittajan pääasiallisesti elinkeinotoiminnan käytössä olevan auton elinkeinotoiminnan ajoista aiheutuvat todelliset kulut vähennetään EVL 7 §:n mukaan.

Verohallituksen yhtenäistämisohjeen mukaan elinkeinotoiminnan matkoja ovat esimerkiksi matkat pysyvien toimipaikkojen välillä. Jos elinkeinonharjoittajalla on useita pysyviä toimipaikkoja, ja hän aloittaa työskentelyn kodin ulkopuolisessa pysyvässä toimipaikassa, on asunnon ja pysyvän toimipaikan välinen matka asunnon ja työpaikan välistä matkaa, jolta lisävähennystä ei saa. Jos elinkeinonharjoittaja ajaa päivän päätteeksi pysyvältä toimipaikalta kotiin, on myös tämä matka asunnon ja työpaikan välistä matkaa, jolta lisävähennystä ei saa. Lisävähennykseen oikeuttaa elinkeinotoimintaan liittyvä matka, jonka elinkeinonharjoittaja tekee asunnoltaan muulle toimipaikalle kuin pysyvälle toimipaikalla.

Elinkeinotoimintaan liittyvinä matkoina pidetään talonmiehen kotoa asunto-osakeyhtiöön ja takaisin sekä asunto-osakeyhtiöiden välillä tehtäviä matkoja. Elinkeinotoiminnan matkoina pidetään myös matkoja asunto-osakeyhtiöstä varsinaiselle palkkatyöpaikalle ja matkoja varsinaiselta palkkatyöpaikalta asunto-osakeyhtiöön. Jos nämä matkat tehdään yksityisiin varoihin kuuluvalla autolla, saadaan tehdä EVL 55 §:n mukainen lisävähennys. Jos matkat tehdään elinkeinotoimintaan kuuluvalla autolla, kuten kysymyksessä kuvatussa tilanteessa on todettu, vähennetään todelliset, kirjanpitoon merkityt kustannukset.

5. Pysyvän toimipaikan muodostuminen arvioitaessa oikeutta lisääntyneiden elantomenojen vähennykseen

Kysymys

IT-alalla toimiva yksityinen elinkeinonharjoittaja tekee työtään kotoa käsin ilman erillistä toimipistettä. Työhön kuuluu IT-järjestelmien, laitteiden ja ohjelmistojen asennus, huolto, konfigurointi, ylläpito ja järjestelmien rakentaminen asiakkaiden tiloissa. Asiakkaita on yhteensä noin 25.

Työmatkoista yli puolet on tehty yhden asiakkaan eri toimipisteisiin. Pääasiallisella asiakkaalla on yksi toimipaikka Jyväskylässä, kaksi toimipaikkaa Helsingissä ja yksi Vantaalla. Elinkeinonharjoittajan antaman selvityksen mukaan hän on työskennellyt vuoden 2008 aikana Jyväskylän toimipaikassa 4-13 pv/kuukausi, keskimäärin noin 9 pv/kuukausi; Helsingin toimipaikoissa molemmissa 0-3 päivää/kuukausi, toisessa keskimäärin noin 1 pv/kuukausi ja toisessa noin 1,5 pv/kuukausi; Vantaan toimipaikassa 0-1 pv/kuukausi, keskimäärin noin 1 pv/kuukausi.

Elinkeinonharjoittaja vaatii verotuksessa lisävähennystä lisääntyneistä elantokustannuksista EVL 55 §:n mukaan. Muodostuuko elinkeinonharjoittajalle pysyvä toimipaikka niiden asiakkaiden toimipisteisiin, joissa hän käy työtehtävissä useasti vuoden aikana?

Vastaus

Pysyvän toimipaikan muodostuminen

Yksityinen liikkeen- tai ammatinharjoittaja saa vähentää työmatkasta EVL 55 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla lisävähennyksen lisääntyneiden elantokustannusten perusteella. Lainkohdan 2 momentin mukaan työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka liikkeen- tai ammatinharjoittaja tilapäisesti tekee elinkeinotoimintaan liittyvänä tavanmukaisen toiminta-alueensa ulkopuolelle.

Lainsäätäjän tarkoituksena EVL 55 §:ää säätäessään oli pyrkiä myöntämään yksityisille elinkeinonharjoittajille lisääntyneiden elantokustannusten ja autokulujen käsittelyssä verotuksessa mahdollisimman samantasoiset etuudet kuin palkansaajatkin saavat. Työkohteen luonnetta (tilapäinen vai pysyvä) arvioitaessa voidaan asiaa tarkastella myös palkansaajia koskevan lainsäädännön avulla (TVL 72 § ja TVL 72 a § - 72 b §).

Tavanmukainen toiminta-alue on alue, jolla elinkeinonharjoittaja normaalisti harjoittaa elinkeinotoimintaa. Tavanmukaiseksi toiminta-alueeksi katsotaan elinkeinonharjoittajan pysyvät toimipaikat, joita voi olla useita. Pysyvällä toimipaikalla tarkoitetaan toimipaikkaa, jolla työskentely on pitkäaikaista, säännöllistä ja jatkuvaluonteista.

Elinkeinonharjoittajalle voi muodostua pysyvä toimipaikka myös toimeksiantajan tiloihin, jos työskentely toimeksiantajan tiloissa on pitkäaikaista, säännöllistä ja jatkuvaluonteista. Työskentely toimipaikalla on tällöin verrattavissa työntekijän työskentelyyn varsinaisella työpaikalla.

Asiakkaiden luokse tehdyt matkat ovat yleensä tilapäisiä työmatkoja. Jos työskentely asiakkaan luona kuitenkin on säännöllistä (vertaa palkansaajan pääasiallinen työskentely erityisellä työntekemispaikalla), kerrallaan pitempiaikaista (ei pelkkä lyhyt käynti), ja sen on tarkoitus kestää useamman vuoden ajan, voidaan yksittäisen asiakkaankin toimipaikkaa pitää elinkeinonharjoittajan pysyvänä toimipaikkana ja näin ollen tavanmukaisena toiminta-alueena.

Kysymyksessä todetaan, että elinkeinonharjoittaja työskentelee erään asiakkaansa Jyväskylän toimipaikassa 4-13 pv/kuukausi, keskimäärin noin 9 pv/kuukausi. Elinkeinonharjoittajan voidaan kysymyksen perusteella katsoa olleen työtehtävissä pääasiallisesti muualla kuin pääasiakkaansa Jyväskylän toimipaikassa eikä tätä näin ollen voida pitää hänen pysyvänä toimipaikkanaan, vaikka työskentely jatkuisi nykyisessä laajuudessa asiakkaan tiloissa useampiakin vuosia (vrt. palkansaajan työskentely erityisellä työntekemispaikalla, TVL 72 a §).

Elinkeinonharjoittajan työskentely myös muissa kysymyksessä mainituissa yksittäisten asiakkaitten toimipaikoissa on niin lyhytaikaista, että niitäkään ei voida pitää elinkeinonharjoittajan pysyvinä toimipaikkoina.

Koska matkat katsotaan tehdyksi tavanomaisen toiminta-alueen ulkopuolelle, elinkeinonharjoittajalla on oikeus lisävähennykseen lisääntyneiden elantokustannusten perusteella, jos muut edellytykset täyttyvät.

6. Autokoulun opettajan autokouluille myymien palvelujen katsominen elinkeinotoiminnaksi

Verohallinnon kannanottoja yritysverokysymyksiin 2010 – Kysymys 6. Autokoulun opettajan autokouluille myymien palvelujen katsominen elinkeinotoiminnaksi

Kysymys

Autokoulun opettajana toimiva henkilö aikoo ryhtyä myymään liikennealan koulutuspalveluja mukaan lukien ajokorttiin tähtäävä koulutus. Koulutuspalveluja on tarkoitus myydä eri autokouluille sekä yksityisille henkilöille. Autokouluille suuntautuva palvelu koostuisi ajokortin hankkimiseen tähtäävästä teoria- ja ajo-opetuksesta, joka tapahtuisi opettajan hankkimalla, ajo-opetukseen sopivalla autolla. Opettajan nykyinen työnantaja olisi yksi koulutuspalveluja ostavista autokouluista. Sopimukset eivät rajoittaisi palvelujen myyntiä eri autokouluille. Laskutus autokouluilta perustuisi annettuihin opetustunteihin. Jo ajokortin omaaville yksityisille henkilöille annettaisiin muun muassa ennakoivan ja taloudellisen ajon koulutusta sekä liukkaan kelin ratakoulutusta. Toimintaa on tarkoitus ensin harjoittaa toiminimenä. Myöhemmin toiminta mahdollisesti yhtiöitettäisiin.

Voidaanko autokoulun opettajan katsoa harjoittavan elinkeinotoimintaa siltä osin, kun kyse on autokouluille myytävästä palvelusta? Mikä merkitys arvioinnissa on sillä, että ajokorttiin tähtäävä koulutus on luvanvaraista?

Vastaus

Lainsäädännössä ei ole määritelty liike- ja ammattitoiminnan käsitettä, joten elinkeinotoiminnan tunnusmerkkejä arvioidaan vakiintuneiden käsitteiden ja oikeuskäytännön perusteella. Elinkeinotoiminnan tunnusmerkkeihin kuuluvat muun muassa toiminnan itsenäisyys, suunnitelmallisuus ja jatkuvuus. Toimintaan liittyy myös taloudellisen riskin olemassaolo ja toiminnan suuntautuminen rajoittamattomaan tai laajahkoon rajattuun henkilöjoukkoon. Elinkeinotoiminnan tarkoituksena pidetään yleensä voiton tavoittelua joko lyhyellä tai pitkällä tähtäyksellä.

Autokoulun opettajana toimivan henkilön tarkoituksena on ryhtyä myymään liikennealan koulutuspalveluja mukaan lukien ajokorttiin tähtäävä koulutus. Koulutuspalveluja on tarkoitus myydä muun muassa eri autokouluille. Autokouluille suuntautuva palvelu koostuisi ajokortin hankkimiseen tähtäävästä teoria- ja ajo-opetuksesta, joka tapahtuisi opettajan hankkimalla, ajo-opetukseen sopivalla autolla.

Autokoulun opettajaa on kerrotuissa olosuhteissa pidettävä elinkeinonharjoittajana myös silloin, kun hän myy palveluja autokouluille. Koska kuljettajaopetus on luvanvaraista toimintaa, elinkeinonharjoittajaksi katsomisen edellytyksenä kuitenkin on, että opettajalla on tieliikennelain 66 §:ssä säädetty autokoululupa. Jos autokoululupa on pelkästään palveluja tilaavalla autokoululla, autokoulun opettajan on katsottava toimivan työssään tilaajan johdon ja valvonnan alaisena ja tehdystä työstä saatua korvausta on pidettävä hänen palkkatulonaan.

7. Pääomalaina maatalouden verotuksessa

Kysymys

Maatalousyrittäjät ovat perustaneet osakeyhtiön, joka tuottaa osakkaiden tuotantoeläimille rehua. Maatalousyrittäjät antavat perustamalleen osakeyhtiölle pääomalainaa. Pääomalainan antamiseksi maatalousyrittäjä joutuu ottamaan pankista lainan. Katsotaanko pankista otettu laina maatalousyrittäjän maatalouteen kohdistuvaksi lainaksi ja korot vähennyskelpoisiksi maatalouden koroiksi? Entä katsotaanko maatalousyrittäjän yhtiölle antama pääomalaina maatalouden saamiseksi?

Vastaus

Koska pääomalainassa on kyse velkasuhteesta ja koska laina ei tuota lainanantajalle osakasoikeuksia, pääomalaina määritellään yleensä nimestään huolimatta lainaa saaneen osakeyhtiön velaksi ja vastaavasti lainanantajan saamiseksi. Lainasta maksettava korko on velalliselle korkokulua ja velkojalle korkotuloa.

Maatalousyrittäjät ovat perustaneet osakeyhtiön, jonka tarkoituksena on tuottaa heille rehua. Osakemerkinnän yhteydessä yrittäjät ovat sopineet myös pääomalainan antamisesta yhtiölle. Varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 19 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan maatalouden varoihin ei lueta saamisia. Pääomalainasaamisia ei näin lueta maatalousyrittäjän maatalouden varoihin. Saamiselle mahdollisesti maksettava korko ei myöskään ole maatalouden tuloa, vaan se verotetaan tuloverolain mukaan pääomatulona. Vastaavasti pääomalainan rahoittamiseksi otettu velka ei ole maatalouden velkaa eikä velasta maksettu korko ole maataloudessa vähennyskelpoinen meno. Pääomalainan rahoittamiseksi otetun velan korko on tulonhankkimisvelan korkona vähennyskelpoinen. Myös oikeuskäytännössä (KVL 1993/244) on katsottu, ettei sinänsä maatalouden harjoittamiseen liittyvälle lainasaamiselle maksettu korko ole maatalouden tuloa, koska lainasaaminen ei kuulu maatalouden varoihin.

8. Yksityismenojen tulouttaminen kommandiittiyhtiölle jälkiverotuksessa

Kysymys

Kommandiittiyhtiö X on vuosina 2002 - 2003 kirjannut kirjanpitoonsa suuret työvaatemenot, jotka on vähennetty myös elinkeinotulosta. Arvonlisäveron osuus on vähennetty arvonlisäveroilmoituksella. Kirjanpitoon kirjatut työvaatemenot ovat ostokuittien mukaan vastuunalaisen yhtiömiehen henkilökohtaisia vaatemenoja.

Kuinka toimitaan, kun arvonlisäverotuksen jälkiverotusaika on umpeutunut ja tuloverotuksessa pitäisi tulouttaa kirjanpidossa ja verotuksessa vähennettyjä elantomenoja kommandiittiyhtiölle? Lisätäänkö elantomenot tuloverotuksen elinkeinotuloon arvonlisäverollisena eli bruttona vai nettona?

Vastaus

Menoihin liittyvät arvonlisäverot, jotka voidaan vähentää arvonlisäverotuksessa, ovat tuloverotuksessa läpikulkuerän ja menonsiirron luonteisia eriä. Niitä ei voida menojen tapaan vähentää verotettavasta tulosta elinkeinotoiminnan tulosta laskettaessa. Arvonlisäverotuksessa vähennyskelpoista arvonlisäveroa ei lueta myöskään vaihto-omaisuuden hankintamenoon eikä siihen käyttöomaisuuden hankintamenoon, joka on verovelvollisen poistojen tekemisen pohjana. Osakkaan yksityismenoihin kohdistuvaa arvonlisäveroa ei voida vähentää tuloverotuksessa eikä arvonlisäverotuksessa.

Kysymyksessä kuvatussa tilanteessa kommandiittiyhtiö on kirjannut kirjanpitoonsa kuluiksi työvaatemenoja. Kirjanpidossa ja verotettavaa tuloa laskettaessa työvaatemenot ovat pienentäneet yhtiön verovuoden tulosta määrällä, joka ei ole sisältänyt arvonlisäveroa (= työvaatteiden ostohinta vähennettynä arvonlisäverolla).

Vaatemenot ovat kommandiittiyhtiön yhtiömiehen yksityismenoja. Tuloverotuksessa on tarkoitus toimittaa jälkiverotus, jossa mainitut yksityismenot palautetaan yhtiön tuloon. Arvonlisäverotuksen jälkiverotusaika on jo mennyt umpeen, joten arvonlisäverotuksessa jälkiverotusta ei voida toimittaa.

Tässä tapauksessa tuloverotuksen jälkiverotusta toimitettaessa kommandiittiyhtiön verotettavaan tuloon tulee lisätä vähennyskelvottomien, yksityismenoiksi katsottavien työvaatemenojen määrä. Tuloon palautetaan määrä, jolla vaatemenot ovat vaikuttaneet tuloverotuksessa yhtiön verotettavan tulon laskentaan. Kun arvonlisäveron määrä ei ole sisältynyt vähennettyjen menojen määrään tulosta laskettaessa, palautetaan tuloon työvaatemenojen määrä ilman arvonlisäveroa. Se, että näihin yksityismenoihin kohdistuvaa, arvonlisäverotuksessa vähennettyä veroa ei voida arvonlisäverotuksen jälkiverotusajan umpeen kulumisen takia enää arvonlisäverotuksessa verottaa, ei vaikuta tuloverotuksessa kommandiittiyhtiö X:n tuloksi katsottavaan määrään. Kun kyse on henkilöyhtiöstä, ei työvaatemenojen katsominen yksityismenoiksi aiheuta erillistä tuloutusta yhtiön osakkaan verotuksessa.

9. Sulautumiseen liittyvien kulukirjausten arviointi vastaanottavan yhtiön verotuksessa

Kysymys

Miten välittömässä verotuksessa ja arvonlisäverotuksessa tulee suhtautua sulautumisessa vastaanottavan yhtiön kirjanpidossa vuosikuluiksi kirjattuihin osakekannan ostoon / osakevaihtoon / sulautumiseen suoraan liittyviin asiantuntijapalkkioihin ja muihin kuluihin seuraavissa tapauksissa:

Fuusiossa, jossa vastaanottava yhtiö on omistanut sulautuvan yhtiön osakekannan useamman verovuoden ajan ennen fuusiota?
Fuusiossa, jossa vastaanottava yhtiö on omistanut sulautuvan yhtiön osakekannan vain yhden verovuoden ajan tai sitä lyhyemmän aikaa?

Tuloverotus

Kysymystä on tuloverotuksen kannalta tarkennettu seuraavasti.

Tapaus A

Fuusiossa 27.2.2006 yhtiöt KT ja HA sulautuivat yhtiöön A. Vastaanottavana yhtiönä ollut A on omistanut sulautuvan yhtiön KT osakekannan 1.7.2004 alkaen ja sulautuvan yhtiön HA osakekannan 30.4.2003 alkaen. Yhtiö A on sulautunut yhtiöön PA 28.2.2006. Yhtiö PA:n kirjanpidossa on vähennetty verovuosien 2006 ja 2007 vuosikuluina (tilikausi 1.3. - 28.2.) sekä 27.2.2006 että 28.2.2006 tapahtuneisiin fuusioihin liittyviä asiantuntijapalkkioita. Ovatko 27.2.2006 ja 28.2.2006 tapahtuneisiin fuusioihin liittyvät asiantuntijapalkkiot:

PA:n vuosikuluja
A:n vuosikuluja
PA:n aktivoitavia pitkävaikutteisia menoja
EVL 16 §:n 2) kohdan nojalla PA:lla vähennyskelvottomia kuluja vai
PA:lla vähennyskelvottomia kuluja sillä perusteella, että ne olisi tullut ottaa huomioon fuusiotuloksia laskettaessa (vrt. ed. kohta d)?

Vastaus

Yhtiöt KT ja HA sulautuivat yhtiöön A 27.2.2006. Vastaanottavana yhtiönä ollut A on omistanut sulautuvan yhtiön KT osakekannan 1.7.2004 alkaen ja sulautuvan yhtiön HA osakekannan 30.4.2003 alkaen. Yhtiö A on sulautunut yhtiöön PA 28.2.2006. Yhtiö PA:n kirjanpidossa on vähennetty verovuosien 2006 ja 2007 vuosikuluina (tilikausi 1.3. - 28.2.) sekä 27.2.2006 että 28.2.2006 tapahtuneisiin fuusioihin liittyviä asiantuntijapalkkioita.

Fuusioon välittömästi liittyviä ulkopuolisia asiantuntijapalkkioita on pidettävä vastaanottavan yhtiön ns. yleishallintokuluina, jotka ovat EVL 7 §:n nojalla verotuksessa vähennyskelpoisia menoja. Näin ollen PA:n suorittamat, A:n sulautumisesta PA -yhtiöön johtuvat asiantuntipalkkiot ovat PA:n elinkeinoverotuksessa vähennyskelpoisia menoja.

PA on kirjannut vuosikulukseen myös asiantuntijapalkkiot, jotka liittyvät KT ja HA -yhtiöiden sulautumiseen yhtiöön A. Vaikka 27.2.2006 ja 28.2.2006 tapahtuneiden fuusioiden lopputuloksena KT, HA ja A -yhtiöiden varat ja velat siirtyivät yhtiölle PA, A -yhtiön puolesta maksettuja asiantuntijapalkkioita ei voida pitää PA:n verotuksessa vähennyskelpoisina yleishallintokuluina, vaan ne ovat vähennyskelpoisia A:n verotuksessa.

Tapaus B

Fuusiossa 31.12.2006 vastaanottavana yhtiönä ollut PA (tilikausi 1.3. - 28.2.) on omistanut sulautuvan yhtiön RA osakekannan vuoden 2006 tammikuun lopusta alkaen. Yhtiö PA:n kirjanpidossa on vähennetty verovuosien 2006 ja 2007 vuosikuluina (tilikausi 1.3. - 28.2.) vuoden 2006 tammikuun lopussa tapahtuneeseen osakekannan ostoon sekä 31.12.2006 tapahtuneeseen fuusioon liittyviä asiantuntijapalkkioita. Ovatko 31.12.2006 tapahtuneeseen fuusioon sekä tammikuussa 2006 tapahtuneeseen osakekannan ostoon liittyvät asiantuntijapalkkiot:

PA:n vuosikuluja
RA:n vuosikuluja
PA:n aktivoitavia pitkävaikutteisia menoja
EVL 16 §:n 2) kohdan nojalla PA:lla vähennyskelvottomia kuluja
PA:lla vähennyskelvottomia kuluja sillä perusteella, että ne olisi tullut ottaa huomioon fuusiotulosta laskettaessa (vrt. ed. kohta d) vai
osakkeiden hankintamenoa, jolloin ne olisi pitänyt ottaa huomioon fuusiotuloksen laskennassa?

Vastaus

Fuusiossa 31.12.2006 vastaanottavana yhtiönä on ollut PA (tilikausi 1.3. - 28.2.) on omistanut sulautuvan yhtiön RA osakekannan vuoden 2006 tammikuun lopusta alkaen. Yhtiö PA:n kirjanpidossa on vähennetty verovuosien 2006 ja 2007 vuosikuluina (tilikausi 1.3. - 28.2.) vuoden 2006 tammikuun lopussa tapahtuneeseen osakekannan ostoon sekä 31.12.2006 tapahtuneeseen fuusioon liittyviä asiantuntijapalkkioita.

Osakkeiden ostoon kohdistuvia asiantuntijapalkkioita on pidettävä osakkeiden hankintamenoon aktivoitavina välittöminä menoina, joten palkkioita ei voida vähentää vuosikuluina.

Fuusioon liittyvät asiantuntijapalkkiot ovat verotuksessa vuosikuluina vähennettäviä yleishallintokuluja.

Tapaus C

Yhtiö PA on edelleen 31.5.2007 jakautunut PA:ksi ja PK:ksi. Yhtiö PA:n kirjanpidossa on verovuoden 2008 vuosikuluina vähennetty jakautumiseen liittyvät asiantuntijapalkkiot. Ovatko jakautumiseen 31.5.2007 liittyvät asiantuntijapalkkiot:

PA:n vuosikuluja
PA:n ja PK:n vuosikuluja
PA:n aktivoituja pitkävaikutteisia menoja
PA:n ja PK:n aktivoituja pitkävaikutteisia menoja
PA:n osakkeiden hankintamenoja vai
PA:n ja PK:n osakkeiden hankintamenoja?

Vastaus

Yhtiö PA (1) on edelleen 31.5.2007 jakautunut PA (2):ksi ja PK:ksi. Yhtiö PA (1):n kirjanpidossa on verovuoden 2008 (tilikausi 1.3. - 28.2.) vuosikuluina vähennetty jakautumiseen liittyvät asiantuntijapalkkiot.

Jakautumiseen liittyvät asiantuntijapalkkiot ovat vuosikuluina vähennettäviä yleishallintokuluja fuusioon liittyvien asiantuntijapalkkioiden tavoin. PA (1) voi vähentää EVL 8 § 1 mom 7 kohdan mukaisesti jakautumishetkeen mennessä syntyneet kulut liikkeen uudelleen järjestämisestä johtuneina menoina. Jakautumishetken jälkeen mahdollisesti syntyneet jakautumisesta aiheutuneet kulut vähennetään PA (2):n ja PK:n verotuksessa.

Arvonlisäverotus

KHO:2011:52: osakkeiden myyntiin liittyvien kulujen vähennysoikeus arvonlisäverotuksessa

Vastaus kohtiin A - C

Fuusiosta ja muista yritysjärjestelyistä aiheutuvat taloudelliset ja oikeudelliset asiantuntijapalvelut ovat yrityksen liiketoimintaan kuuluvia toimia. Kulut ovat siksi arvonlisäverolain yleisten sääntöjen perusteella vähennyskelpoisia. Vähennysoikeus koskee myös arvonlisäverolain 19 a §:n mukaisia tilanteita, joissa liikkeen luovutus tapahtuu arvonlisäverottomasti. Tällaiset kulut kuuluvat liikkeen yleiskuluihin. Myös osakkeiden myyntiin liittyvät hankinnat kuuluvat arvonlisäverollisen toiminnan yleiskuluihin ja ovat siksi vähennyskelpoisia, vaikka tämä myynti on arvonlisäverotonta lain soveltamisalan ulkopuolelle jäävää toimintaa. Arvonlisäverotuksessa ei näin ollen osakeomistusajalla ole vähennysoikeuden kannalta merkitystä (KHO 2001/513).

10. Tuloverovelan ja –saamisen siirtyminen yritysmuodon muutoksessa

Kysymys

Siirtyykö toiminimen kirjanpitoon kirjattu tuloverovelka tai -saaminen yritysmuodon muutoksessa osakeyhtiölle? Miten vastaavassa asiassa menetellään muutettaessa henkilöyhtiötä osakeyhtiöksi?

Vastaus

Toiminimi muutetaan osakeyhtiöksi

Siirtovelaksi kirjattua yksityisen elinkeinonharjoittajan maksuunpanematonta tuloverovelkaa ei pidetä elinkeinotoiminnan velkana, joten sitä ei verotuksessa katsota toimintamuodon muutoksen jälkeen osakeyhtiön velaksi eikä sitä voida maksaa osakeyhtiön varoista ilman osakkaalle tulevia veroseuraamuksia. Tämä kanta perustuu varallisuusverolain aikaiseen oikeuskäytäntöön (KHO 1996/3409), mutta käytäntö ei ole muuttunut varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain myötä. Siten ei tuloverovelkaa eikä vastaavasti myöskään tuloverosaamisia voida siirtää osakeyhtiölle.

Henkilöyhtiö muutetaan osakeyhtiöksi

Jos henkilöyhtiö muutetaan osakeyhtiöksi, yhtiömiehen tuloveroa ei oteta huomioon osakeyhtiölle siirtyvissä veloissa tai varoissa.

11. Liittymismaksujen käsittelystä verotuksessa

Kysymys

Miten sähkö-, tele-, vesi-, ja viemäriverkkoon liittymisestä suoritettavat maksut vähennetään verotuksessa?

Mihin erään maksut merkitään yrityksen nettovarallisuuslaskelmassa?

Vastaus

Verovelvolliselle palautettavia liittymismaksuja samoin kuin siirtokelpoisia liittymismaksuja pidetään verotuksessa kulumattomana käyttöomaisuutena, koska maksua vastaava määrä voidaan saada takaisin joko maksun palautuksena tai luovutettaessa oikeus eteenpäin.

Siirtokelpoiset liittymismaksut voidaan vähentää liittymän luovutuksen johdosta saadusta tulosta, jos kyseinen tulo on veronalaista.

Palausoikeudeton ja siirtokelvoton liittymismaksu voidaan vähentää pitkävaikutteisena menona seuraavan kymmenen vuoden aikana tasapoistoin (EVL 24 §).

Esimerkiksi osakeyhtiöt ja henkilöyhtiöt ilmoittavat liittymismaksut veroilmoituksen varallisuuslaskelmassa seuraavasti: palautettavat ja/tai siirtokelpoiset kohdassa aineettomat oikeudet ja palausoikeudettomat ja siirtokelvottomat liittymismaksut pitkävaikutteisena menona. Liikkeen- ja ammatinharjoittajan varallisuuslaskelmassa kaikki liittymismaksut ilmoitetaan kohdassa Muu käyttöomaisuus.

Apulaisjohtaja Anneli Kukkonen

Ylitarkastaja Arja Aittoniemi

Verokantamuutoksessa oikaisueriin sovellettava arvonlisäverokanta

Fri, 11 Sep 2009 09:50:00 GMT

Ohje on korvattu 13.4.2010 annetulla Verohallinnon ohjeella Arvonlisäverokantojen muutos 1.7.2010 (Dnro 348/40/2010)

Aikaisempi ohje

Verohallitus on Verotiedotteessa 1/2009 ohjannut elintarvikkeiden ja rehujen verokannan alenemisesta 17 prosentista 12 prosenttiin 1.10.2009 lukien seuraavaa: ”Uutta verokantaa sovelletaan, jos myyty tavara on toimitettu, tavara on otettu omaan käyttöön, yhteisöhankinta on tehty, tavara on siirretty varastointimenettelystä tai veron suorittamisvelvollisuus on syntynyt maahan tuodusta tavarasta 1.10.2009 jälkeen. Myös sellaiseen yhteisöhankintaan, joka kohdistetaan lain voimaantulon jälkeisille kalenterikuukausille, sovelletaan 12 prosentin verokantaa. Tavaran myynnistä saatuun vastikkeeseen tai sen osaan, joka on kertynyt ennen 1.10.2009, sovelletaan 17 prosentin verokantaa. Annettuihin alennuksiin, luottotappioihin ja muihin oikaisueriin, jotka kohdistetaan hyvän kirjanpitotavan mukaisesti, sovelletaan kirjausajankohdan verokantaa.”

Verokantamuutosten yhteydessä Verohallitus on vakiintuneesti ohjeistanut, että annettuihin alennuksiin, luottotappioihin ja muihin oikaisueriin sovelletaan kirjausajankohdan verokantaa.

Verokantamuutosta koskevan lain (785/2008) voimaantulosäännöksessä ei ole erikseen säädetty oikaisuerien kohdistamisesta. Lain voimaantulosäännöksen on katsottava näin ollen koskevan myös oikaisueriä.

Uusi ohje

Uutena ohjeena Verohallinto toteaa, että annettuihin alennuksiin, luottotappioihin ja muihin oikaisueriin sovelletaan sitä verokantaa, joka oli voimassa, kun tavara toimitettiin tai joka oli voimassa sinä kuukautena, jolle yhteisöhankinta kohdistettiin. Jälkikäteen maksettavat vuosi- tai muut kausialennukset, jotka kohdistuvat sekä ennen 1.10.2009 että sen jälkeen toimitettuihin tavaroihin, voidaan jakaa eri verokannan alaisiin osiin ajan kulumisen mukaisessa suhteessa. Esimerkiksi koko vuodelle 2009 kohdistuvista vuosialennuksista 75 % voidaan katsoa kohdistuvan 17 %:n alaisiin myynteihin, ja vastaavasti 25 % 12 %:n alaisiin myynteihin. Jos kuitenkin myyjä haluaa osoittaa, että suhdeluku poikkeaa edellä esitetystä, niin alennukset voidaan jakaa eri verokannan alaisiin osiin tämän muun näytön perusteella.

Apulaisjohtaja Anneli Kukkonen

Ylitarkastaja Soili Sinisalo

Parturi- ja kampaamopalveluiden sekä eräiden pienien korjauspalveluiden arvonlisäverokanta

Fri, 01 Dec 2006 13:06:00 GMT

Suomi on mukana 1.1.2007–31.12.2010 kokeilussa, jossa EU:n jäsenvaltioille on annettu mahdollisuus soveltaa alennettua arvonlisäverokantaa tiettyihin erityisen työvaltaisiin palveluihin. Kokeilua sovelletaan Suomessa parturi- ja kampaamopalveluihin sekä eräisiin pieniin korjauspalveluihin. Kyseisten palvelujen myyntiin sovelletaan väliaikaisesti kokeilun ajan yleisen arvonlisäveroverokannan 22 %:n sijaan arvonlisäverolain 85 a §:ssä säädettyä alennettua 8 %:n verokantaa.

1. Parturi- ja kampaamopalvelut

Alennettua verokantaa 8 % sovelletaan kaikkiin hiusten ja parran käsittelyyn liittyviin palveluihin, kuten leikkaamiseen, pesuun, kuivaamiseen, muotoiluun, värjäykseen, permanenttiin ja hiustenpidennyksiin. Hiusten ja parran käsittelyn yhteydessä käytetyt pesu- ja hoitoaineet, lakat ym. käsittelyaineet liittyvät parturi- ja kampaamopalveluiden tuottamiseen, joten niistä ei erikseen veloiteta yleisen verokannan mukaista arvonlisäveroa.

Parturi- ja kampaamoliikkeiden erikseen myymiin tai vuokraamiin tavaroihin sovelletaan yleistä 22 %:n verokantaa. Siten esimerkiksi hiustenhoitotuotteiden, peruukkien, kihartimien ja harjojen myynti on yleisen verokannan alaista myyntiä.

Kosmetologipalveluihin, joita ovat mm. ripsien ja kulmakarvojen käsittely, sovelletaan yleistä verokantaa, vaikka näitä palveluita tarjoaisi parturi- ja kampaamoalan yritys.

2. Pienet korjauspalvelut

Alennettua verokantaa 8 % sovelletaan pieniin korjauspalveluihin, jotka kohdistuvat:

polkupyöriin
kenkiin ja
nahkatavaroihin sekä
vaatteisiin ja liinavaatteisiin mukaan lukien muutostyöt.

Muihin kuin edellä mainittuihin tavaroihin kohdistuviin korjauspalveluihin ja tavaramyyntiin sovelletaan yleistä 22 %:n verokantaa. Myös korjauspalvelujen yhteydessä asennettuina myytäviin varaosiin sovelletaan yleistä verokantaa.

2.1 Polkupyörien korjauspalvelut

Uuden polkupyörän kokoamiseen osista tai pyörään ennen kuulumattoman varaosan, esimerkiksi tavaratelineen lisäämiseen jälkikäteen sovelletaan 22 %:n verokantaa.

Sen sijaan korjauspalvelun yhteydessä asennettavien varaosien, kuten ketjujen, vaijereiden ja polttimoiden myyntiin sovelletaan yleistä verokantaa.

2.2 Kenkien korjauspalvelut

Kengillä tarkoitetaan tavanomaisten jalkineiden lisäksi myös mm. saappaita, monoja, luistimia, juoksupiikkareita ja turvajalkineita.

Työssä käytetyt tarvikkeet kuten, liimat, langat, korkolaput, tarranauhat, nastat ja kenkälankit kuuluvat kokonaisuudessaan alennetun verokannan piiriin.

2.3 Nahkatavaroiden korjauspalvelut

Nahkapäällysteisten huonekalujen, esimerkiksi sohvien ja nojatuolien uudelleen verhoiluun ei sovelleta alennettua verokantaa, koska kysymyksessä ei ole pieni korjauspalvelu.

2.4 Vaatteiden ja liinavaatteiden korjaus- ja muutostyöt

Jos edellä mainittuja palveluja myyvä elinkeinonharjoittaja myy paidan, johon asiakas voi painattaa haluamansa (paidan hintaan sisältyvän) painokuvion, on elinkeinonharjoittajan myynti tavaran eikä palvelun myyntiä. Tällöin verokanta on 22 %. Uusien vaatteiden ja liinavaatteiden suunnittelu- ja ompelutyöt sekä urheilussa käytettyjen suojuksien korjaaminen kuuluvat niin ikään yleisen verokannan alaisiin palveluihin.

3. Valvontailmoituksessa huomioitavaa

Arvonlisäverollisia parturi- ja kampaamopalveluita tai edellä mainittuja pieniä korjauspalveluja myyvän elinkeinonharjoittajan ei tarvitse erikseen ilmoittaa, että hän ryhtyy soveltamaan alennettua verokantaa. Tieto siitä, että elinkeinonharjoittajalla on vuonna 2007 myös 8 %:n alaista myyntiä, ilmoitetaan normaalisti arvonlisäveron valvontailmoituksella. Eri verokannan alaiset myynnit ilmoitetaan samalla ilmoituksella eroteltuna.

4. Voimaantulo

Alennettua verokantaa sovelletaan palveluun, joka luovutetaan ostajalle 1.1.2007 tai sen jälkeen.

Apulaisjohtaja Anneli Kukkonen

Toimistotarkastaja Elina Hartikainen

Verohallinto > Syventävät vero-ohjeet > Arvonlisäverotus > Verokannat

Arvonlisäverokantojen muutos 1.1.2013

1 Arvonlisäverokannat 1.1.2013 alkaen

2 Voimaantulosäännökset

2.1 Tavarat

2.1.1 Ennakkomaksu

2.1.2 Toimitusajankohta

2.1.3 Vesi ja energiahyödyke

2.1.4 Tavaran yhteisöhankinta

2.2 Palvelut

2.2.1 Keskeneräinen palvelu

2.2.2 Rakentamispalvelun oma käyttö

2.3 Jatkuvana suorituksena tapahtuva tavaran ja palvelun myynti

2.4 Tuet ja avustukset

2.5 Alennukset, luottotappiot ja muut vastaavat oikaisuerät

Muutoksia arvonlisäverotuksessa 1.1.2013

Tilattujen sanoma- ja aikakauslehtien arvonlisäverokannan muutos

1. Sanoma- ja aikakauslehden käsite sekä tilausmyynnin edellytys

2. Lehden tilaajan vähennysoikeus

3. Oman käytön verotus

4. Kansainväliset tilanteet

5. Alennukset, luottotappiot ja muut oikaisuerät

6. Voimaantulo

Arvonlisäverovelvollisen opas 2011

Parturi- ja kampaamopalveluiden sekä eräiden pienien korjauspalveluiden arvonlisäverokanta

1. Parturi- ja kampaamopalvelut

2. Pienet korjauspalvelut

2.1 Polkupyörien korjauspalvelut

2.2 Kenkien korjauspalvelut

2.3 Nahkatavaroiden korjauspalvelut

2.4 Vaatteiden ja liinavaatteiden korjaus- ja muutostyöt

3. Kausiveroilmoituksessa huomioitavaa

4. Voimaantulo

Arvonlisäverokantojen muutos 1.7.2010

Voimaantulosäännökset

Tavara

Palvelu

Jatkuvana suorituksena tapahtuva tavaran ja palvelun myynti

Tuet ja avustukset

Alennukset, luottotappiot ym. oikaisuerät

Verohallinnon kannanottoja yritysverokysymyksiin 2010

1. Kemera-tuki

Kysymys

Vastaus

Kysymys

Vastaus

2. Yrityksen kuntosalille myymiin liikuntatunteihin sovellettava verokanta

Kysymys

Vastaus

3. Hallin luovuttaminen ja arvonlisäverolain 119 §:n tarkistusmenettely

Poisto-oikeus tuloverotuksessa

Kysymys

A Arvonlisäverotus

Vastaus

B Tuloverotus

Vastaus

4. Talonmiesyrittäjän lisääntyneiden elantomenojen ja autokulujen vähentäminen

Kysymys

Vastaus

Lisävähennys lisääntyneiden elantokustannusten perusteella

Lisävähennys autokulujen perusteella

5. Pysyvän toimipaikan muodostuminen arvioitaessa oikeutta lisääntyneiden elantomenojen vähennykseen

Kysymys

Vastaus

Pysyvän toimipaikan muodostuminen

6. Autokoulun opettajan autokouluille myymien palvelujen katsominen elinkeinotoiminnaksi

Kysymys

Vastaus

7. Pääomalaina maatalouden verotuksessa

Kysymys

Vastaus

8. Yksityismenojen tulouttaminen kommandiittiyhtiölle jälkiverotuksessa Kysymys

Vastaus

9. Sulautumiseen liittyvien kulukirjausten arviointi vastaanottavan yhtiön verotuksessa

Kysymys

Tuloverotus

Tapaus A

Vastaus

Tapaus B

Vastaus

8. Yksityismenojen tulouttaminen kommandiittiyhtiölle jälkiverotuksessa

Kysymys