Verohallinnon nimissä on lähetetty huijausviestejä. Lue lisää huijauksista

Keksijän verotus

Antopäivä
27.1.2009
Diaarinumero
5/345/2009
Voimassaolo
- 24.4.2023
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (237/08) 2 § 2 momentti

1 Yleistä

Ohje on tarkoitettu henkilöille, jotka harjoittavat keksimistoimintaa.

Ohjeessa käsitellään aineettomista oikeuksista kuten patentista saatavia tuloja. Ohje soveltuu pitkälti myös muita vastaavia tuloja saaville, muun muassa tekijänoikeustuloja saaville taiteilijoille.

Käsiteltäviä aiheita ovat toiminnan luonteen arviointi, sovellettava laki, kirjanpitovelvollisuus ja muistiinpanovelvollisuus, menon vähennyskelpoisuus, jaksotuskysymykset, tappion vahvistaminen, tulontasaus sekä keksimistoimintaan liittyvät tulolajikysymykset.

Ohjeessa ei käsitellä yhtiömuodossa harjoitettua innovaatio-, keksimis- ja tutkimustoimintaa.
Työnantajalla on yleensä oikeus työntekijän työsuhteessa tekemään keksintöön. Ohjeessa käsitellään työnantajan työntekijälle keksinnöstä suoritettavan korvauksen luonnetta verotuksessa.

1.1 Keksijänä toimiminen

Keksintö on uuden idean pohjalta luotu tuote tai palvelu. Keksijä on aina fyysinen henkilö, jolla on oikeus keksintöönsä. Keksijä voi suojata keksintönsä esimerkiksi patentilla. Tällaisesta aineettomasta oikeudesta käytetään myös nimitystä immateriaalioikeus.

Keksinnön kaupallistamiseksi, keksijä voi aloittaa liiketoiminnan keksinnön ympärille esimerkiksi liikkeen- tai ammatinharjoittajana. Keksijä voi myös antaa korvausta vastaan oikeuksia keksintöönsä, säilyttäen omistusoikeuden itsellänsä. Keksinnön kaupassa keksijä luovuttaa kaikki keksintöön liittyvät omistusoikeudet. 

2 Tuloverotus

2.1 Toiminnan muoto

Yksityishenkilön harjoittama keksimistoiminta voi olla luonteeltaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaista elinkeinotoimintaa, tuloverolain mukaan verotettavaa tulonhankkimistoimintaa tai harrastustoimintaa. Toiminnan luonne vaikuttaa olennaisesti keksijätoiminnan verotukseen.

Elinkeinotoiminta

Keksimistoimintaa voidaan harjoittaa elinkeinotoimintana. Jos verotuksessa katsotaan, että keksijätoiminta täyttää elinkeinotoiminnan tunnusmerkit, verotetaan keksijää elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaisesti (laki elinkeinotulon verottamisesta 24.6.1968/360 jäljempänä EVL).

Elinkeinotoiminnalla tarkoitetaan liikkeen- tai ammatinharjoittajana harjoitettua toimintaa. Alla on listattu elinkeinotoiminnalle tyypillisiä tunnusmerkkejä. Ratkaisu tehdään aina kokonaisarvioinnin perusteella tapauskohtaisesti. Elinkeinotoiminnasta voi olla kysymys, vaikka jokin tunnusmerkki ei selvästi toteutuisikaan.

  1. Voiton tavoittelu joko lyhyellä tai pitkällä aikavälillä, esimerkiksi keksinnöstä saadun voiton maksimointi
  2. Toiminnan itsenäisyys. Toiminta tapahtuu keksijän omalla vastuulla ja omissa nimissä, eikä vastiketta vastaan jonkun toisen johtamana ja valvonnassa kuten palkkatyössä. Ratkaisuun vaikuttaa myös se, katsooko keksijä itse olevansa kirjanpitovelvollinen, antaako hän veroilmoituksensa tämän mukaisesti ja onko hän ilmoittautunut elinkeinonharjoittajana Kaupparekisteriin keksijätoiminnastaan
  3. Toiminnan suunnitelmallisuus
  4. Toiminnan jatkuvuus, edeltä käsin määrätyn tai määräämättömän ajan
  5. Taloudellinen riski. Voiton saamiseksi asetetaan erilaisia etuja riskeille alttiiksi. Keksijä hankkii esimerkiksi raaka-aineita, koneita, kalustoja ja laitteita tai suorittaa palkkoja ja muita menoja odottaen niiden avulla tehdyistä suoritteista kertyvän tuloja
  6. Suuntautuminen näkyvällä tavalla rajoittamattomaan tai ainakin laajahkoon rajoitettuun henkilöjoukkoon. Näkyvänä, ulkoisena tunnusmerkkinä voi olla esimerkiksi toimisto, varasto, verstas tai muu toimipaikka.

Elinkeinotoimintaa harjoittavan keksijän verotus pähkinänkuoressa:

  • Elinkeinotoimintaa harjoittava keksijä on toiminnastaan kirjanpitovelvollinen
  • Toiminnasta annetaan tuloveroilmoitus (5 lomake)
  • Keksimistoimintaan sovelletaan elinkeinotulon verottamisesta annettua lakia (EVL)
  • Elinkeinotoiminnan tulos, josta on vähennetty aikaisempien vuosien tappiot, jaetaan ansiotuloon ja pääomatuloon, jako tapahtuu yrityksen nettovarallisuuden perusteella
  • Arvonlisäverovelvollisuus, jos vähäisen toiminnan liikevaihtoraja 8 500 euroa vuodessa ylittyy
  • Vähennyskelpoisia ovat tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä aiheutuneet kulut (EVL 7 §)
  • Tappio vähennetään elinkeinotoiminnan tuloksesta seuraavien kymmenen verovuoden aikana sitä mukaa kuin tuloa syntyy (tuloverolaki 30.12.1992/1535; TVL 119.1 §) tai vaadittaessa verovuoden pääomatuloista.

Tulonhankkimistoiminta

Jos keksijätoiminta ei täytä elinkeinotoiminnan tunnusmerkkejä, katsotaan keksimistoiminta tulonhankkimistoiminnaksi tai harrastustoiminnaksi. Tulonhankkimistoiminnalla on vakaa tulonhankkimistarkoitus, kun taas harrastustoiminnalta tämä puuttuu.

Tulonhankkimistarkoituksen olemassaolo ratkaistaan käytännössä ulkoisten tunnusmerkkien perusteella. Henkilöä voidaan pitää keksijänä ja hänen keksimistoimintaansa tulonhankkimistarkoituksessa tehtynä, jos hän esimerkiksi:

  1. Osoittaa saavansa tai saaneensa keksinnöstään jotain tuloa
  2. On hakenut ja/tai saanut tukea tai avustusta keksimistoimintaansa esimerkiksi Keksintösäätiöltä tms.
  3. Osoittaa hakevansa tai hakeneensa keksinnölleen jotain teollissuojaa (patentti, hyödyllisyysmalli, mallisuoja, tavaramerkki)
  4. On saanut apurahan, palkinnon tai muun julkisen tunnustuksen keksijänä
  5. On tehnyt tai teettänyt keksintöään koskevan uutuustutkimuksen
  6. On keksijäjärjestön jäsen
  7. On kaupannut keksintöään tai etsinyt yhteistyökumppaneita esimerkiksi osallistumalla messuille, lehti-ilmoituksilla, internetissä tms.
  8. On panostanut toimintaan (pääomat, kurssit, mainonta yms.).

Yksistään jonkun yllämainitun seikan olemassaolo ei välttämättä vielä tee keksimisestä tulonhankkimistoimintaa. Toiminnan luonteen arviointi tapahtuu aina kokonaisarviointina. Yllä olevat tunnusmerkit täyttyvät usein myös elinkeinotoiminnassa. Näiden tunnusmerkkien lisäksi elinkeinotoimintaa arvioidaan voiton tavoittelun, itsenäisyyden, suunnitelmallisuuden, jatkuvuuden, taloudellisen riskin ja ulospäin suuntautumisen näkökulmista.

Tulonhankkimistoimintaa harjoittavan henkilön verokohtelun oleellinen ero elinkeinonharjoittajan verotukseen nähden on, että vain elinkeinotoiminnan tulo jaetaan yrityksen nettovarallisuuden perusteella pääomatuloon ja ansiotuloon. Tulonhankkimistoiminnassa keksijän saama tulo keksinnöstään on ansiotuloa.

Tulonhankkimistoimintaa harjoittavan keksijän verotus pähkinänkuoressa:

  • Tulonhankkimistoimintaa harjoittava keksijä on toiminnastaan muistiinpanovelvollinen
  • Keksimistoiminnasta saadut tulot ilmoitetaan esitäytetyllä veroilmoituksella. Keksimistoimintaan liittyvät kulut ilmoitetaan veroilmoituksen liitelomakkeella 15 Taitelijan ja freelancerin tulot ja kulut (3061)
  • Keksimistoimintaan sovelletaan tuloverolakia (TVL)
  • Vähennyskelpoisia ovat tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot (TVL 29 §)
  • Keksijätoiminnan tappio vähennetään verovuoden muista ansiotuloista ja seuraavien kymmenen vuoden aikana ansiotuloista sitä mukaa kuin ansiotuloja syntyy (TVL 118.1 §).

Harrastustoiminta

Keksimistoimintaa voidaan pitää harrastustoimintana, jos toiminta ei tapahdu vakaassa tulonhankkimistarkoituksessa. Rajanveto tulonhankkimistoiminnan ja harrastustoiminnan välillä tehdään tapauskohtaisesti.

Varsinaiseen tulonhankkimistoimintaan verrattuna harrastustoiminta on luonteeltaan pienimuotoista ja satunnaista. Se on tyypillisesti henkilön vapaa-aikaan kuuluvaa toimintaa (harrastus), josta henkilö ei saa toimeentuloaan. Toiminnasta ei ole lainkaan tuloa tai siitä saadut tulot ovat pitkälläkin aikavälillä vähäiset absoluuttisesti ja suhteessa toiminnasta aiheutuneisiin menoihin. Kannattavuuden ohella merkitystä on siis myös toiminnan laajuudella ja volyymillä.

Toiminnan luonteen selvittämiseksi verovelvollisen tulee esittää selvitys toiminnan tavoitteellisuudesta ja siihen liittyvästä tulonhankkimistarkoituksesta. Tilanteessa, jossa henkilön aloittamaa keksijätoimintaa on ensimmäisinä vuosina pidetty harrastustoiminnan luonteisena esimerkiksi tulojen kokonaan puuttuessa, myöhemmin ilmenevät seikat, kuten keksinnön myynti, voivat antaa aihetta arvioida asiaa toisin ja katsoa, että toiminta on alusta alkaen ollut tulonhankkimistoimintaa. Verovelvollinen voi esittää vaatimuksen tästä muutoksenhakuteitse. Verovelvollisen muutoksenhakuaika on viisi vuotta verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta lukien.

Harrastustoimintaa harjoittavan keksijän verotus pähkinänkuoressa:

  • Harrastustoimintaa harjoittavan keksijän on syytä säilyttää toimintaan liittyvät tositteet ja pitää toiminnastaan muistiinpanoja
  • Harrastustoiminnan tappiota ei vahvisteta, mutta keksijä voi vähentää keksimistoiminnastaan saaduista tuloista toimintaan kohdistuvat menot
  • Jos harrastustoiminnasta ei ole syntynyt tuloja verovuonna, ei harrastustoiminnan menoja tarvitse ilmoittaa veroilmoituksella. Kun harrastustoiminnasta muodostuu tuloja, annetaan tuloista sekä niistä tehtävistä vähennyksistä selvitys tulon syntymisvuonna esitäytetyllä veroilmoituksella.

2.2 Kirjanpitovelvollisuus ja muistiinpanovelvollisuus

Toimintamuodosta riippuen keksijä on joko kirjanpitovelvollinen tai muistiinpanovelvollinen.

Kirjanpitovelvollisuus

Jokainen, joka harjoittaa liike- tai ammattitoimintaa, on tästä toiminnastaan kirjanpitovelvollinen (kirjanpitolaki 30.12.1997/1336, KPL 1:1). Näin ollen keksijät, jotka harjoittajat keksimistoimintaa liikkeen- tai ammatinharjoittajana, ovat toiminnastaan kirjanpitovelvollisia.

Liikkeenharjoittajan on pidettävä kahdenkertaista kirjanpitoa (KPL 1:2) ja laadittava suoriteperusteinen tilinpäätös, jonka perusteella verotus toimitetaan. Kahdenkertainen kirjanpito tarkoittaa, että jokaisesta liiketapahtumasta rekisteröidään sekä rahan lähde (kredit-merkintä) että rahan käyttö (debet-merkintä). Kaikki kirjaukset tehdään kahdelle tai useammalle tilille.

Ammatinharjoittaja voi pitää yhdenkertaista kirjanpitoa (KPL 7:1), jolloin kirjanpitoon merkitään liiketapahtumina maksetut menot, korot ja verot sekä saadut tulot samoin kuin tavaroiden ja palveluiden oma käyttö. Yhdenkertainen kirjanpito on aina maksuperusteinen. Yhdenkertaista kirjanpitoa pitävän ammatinharjoittajan ei tarvitse laatia tasetta. Kirjanpidossa on kuitenkin oltava erilliset luettelot vaihto-omaisuudesta, pysyvistä vastaavista samoin kuin ammatista johtuvista saamisista sekä veloista ja varauksista. Näitä luetteloita ei tarvitse liittää veroilmoitukseen.

Muistiinpanovelvollisuus

Määräykset muistiinpanovelvollisuudesta ja muistiinpanoista koskevat sellaista muuna kuin elinkeinotoimintana pidettävää tulonhankkimistoimintaa harjoittavaa verovelvollista, joka ei ole kirjanpitovelvollinen (laki verotusmenettelystä 18.12.1995/1158; VML 12 § ja VeroHp ilmoittamisvelvollisuudesta ja muistiinpanoista 35 §, 19.12.2007/1276). Muistiinpanovelvollisen verovelvollisen on tehtävä tuloista ja menoista sellaiset muistiinpanot, joista ja joihin liitettävistä tositteista riittävästi eriteltynä käyvät selville tulot ja niistä johtuvat menot sekä tulonhankkimistoimintaa varten saadut tuet. Muistiinpanot kirjataan aikajärjestyksessä. Tulo kirjataan saaduksi silloin, kun se on nostettu, merkitty verovelvollisen tilille tai muutoin saatu määräysvaltaan. Meno kirjataan tapahtuneeksi silloin, kun se on maksettu (VeroHp ilmoittamisvelvollisuudesta ja muistiinpanoista 36 §). Muistiinpanojen on perustuttava tositteisiin.

Verovelvollisen, joka saa tuloa tekijänoikeudesta, keksinnöistä, patenteista tai tavaraleimasta on muistiinpanojen lisäksi pidettävä luetteloa toiminnassa käytetyistä koneista, kalustosta ja laitteista sekä rakennuksista ja rakennelmista (VeroHp ilmoittamisvelvollisuudesta ja muistiinpanoista 40 §).

2.3 Menon vähennyskelpoisuus

Olennaista kulujen vähennyskelpoisuuden osalta on se, liittyvätkö kustannukset keksimistoimintaan vai ovatko ne vähennyskelvottomia elantomenoja. Menojen, esimerkiksi matkakulujen, kohdistuminen keksimistoimintaan on selvitettävä. Yleiskulut esimerkiksi puhelin- ja sähkökulut voidaan jakaa vähennyskelvottomiin elantomenoihin ja vähennyskelpoiseen osaan.

Elinkeinotoiminta

EVL 7 §:n mukaan vähennyskelpoisia ovat elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ja menetykset. Kulut tulee pystyä todentamaan kirjanpidosta.

Tulonhankkimistoiminta

Ainoastaan tulonhankkimistoimintaan kohdistuvat menot ovat vähennyskelpoisia tulonhankkimistoiminnan tuloista (TVL 29 §). Menojen vähennyskelpoisuus on tarvittaessa perusteltava luotettavalla selvityksellä. Tositteet tulee säilyttää muistiinpanojen liitteenä. Niitä ei kuitenkaan liitetä esitäytettyyn veroilmoitukseen.

Harrastustoiminta

Harrastustoiminnan menot voi vähentää vain saman harrastustoiminnan tuloista. Harrastustoiminnasta verovuonna syntyneistä tuloista voidaan myös vähentää samasta toiminnasta aikaisempina verovuosina syntyneet menot, jotka ovat kerryttäneet verovuoden tuloa. Harrastustoiminnan menoista ja tuloista on siksi syytä pitää tarkat muistiinpanot. Verolaissa eikä oikeuskäytännössä ole otettu kantaa aikajänteestä menojen hyväksymiselle verotuksessa. Edellytyksenä kuitenkin on, että verovelvollisen tulee pystyä osoittamaan menojen kohdistuminen saatuun tuloerään sekä pystyttävä perustelemaan menojen vähennyskelpoisuus luotettavalla selvityksellä.

2.4 Tyypillisiä kuluja keksimistoiminnassa

Keksinnön tekemiseen voi liittyä hyvin monenlaisia menoja. Verotuksessa tulosta voidaan vähentää sen hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneet menot. Keksinnön kehittämiseen, suojaamiseen ja markkinointiin liittyvät kulut ovat yleensä vähennyskelpoisia tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneina menoina. Edellytyksenä menojen vähennyskelpoisuudelle on, ettei niitä ole korvattu verovapaalla stipendillä tai apurahalla.

Verotuksessa vähennyskelpoisia keksimistoimintaan liittyviä kuluja voivat olla muun muassa:

Kustannukset keksinnön suojaamisesta
Keksinnön suojauskuluja ovat kaikki teollisoikeuksien hankkimis-, ylläpito- ja puolustuskulut. Näitä ovat esimerkiksi kansalliset ja kansainväliset patentointimaksut, patenttivakuutusmaksut ja uutuustutkimusmaksu.

Ammattikirjallisuus, tutkimusvälineet, materiaalikustannukset, työtilat
Ammattikirjallisuuden, tutkimusvälineiden ja tieteellisen kirjallisuuden hankkimisesta johtuneet menot ovat vähennyskelpoisia. Keksinnön tekemiseen liittyviä kuluja ovat myös muun muassa kustannukset, jotka aiheutuvat suunnitteilla olevan keksinnön prototyypin tekemisen vaatimista materiaalikustannuksista. Vähennyskelpoisia kuluja voivat olla myös keksinnön tekemiseen liittyvät tuotekehityskulut, raaka-aineet ja työstökonekulut.

Keksinnön tekemistä tai esittelemistä varten voidaan joutua hankkimaan erityinen työtila. Työtilan hankkimisesta ja kunnostuksesta tai vuokraamisesta aiheutuneet menot ovat vähennyskelpoisia verotuksessa, jos työtila on hankittu kyseistä tulonhankintaa varten.

Palkkakulut ja korvaukset ulkopuolisille

Vähennyskelpoisia ovat palkka ja muut etuudet, jotka on maksettu yrittäjän tulonhankinnassa työskennelleelle ulkopuoliselle henkilölle. Liikkeen- tai ammatinharjoittajan puolisolle maksama palkka ei ole vähennyskelpoinen. Omalle lapselle maksettu palkka on vähennyskelpoinen vain, jos hän on työskennellyt tulonhankkimistoiminnassa ja on ennen verovuoden alkua täyttänyt 14 vuotta. Palkka ei saa olla suurempi kuin mitä samasta työstä olisi maksettu perheen ulkopuoliselle.

Vähennyskelpoisia kuluja ovat keksimistoiminnassa tarvittavien ulkopuolisten työstä ja palveluista aiheutuvat kustannukset. Tällaisia ovat muun muassa suunnittelu- ja konsulttiyritysten, tutkimuslaitosten ja konepajojen työstä ja palveluista aiheutuvat kustannukset.

2.5 Tulon käsittely verotuksessa

Elinkeinotoiminta

Veronalaisia elinkeinotuloja ovat elinkeinotoiminnassa rahana tai rahanarvoisena etuutena saadut tulot. Tulo luetaan sen verovuoden tuotoksi, jonka aikana se on saatu rahana, saamisena tai muuna rahanarvoisena etuna. Meno on sen vuoden kulua, jonka aikana sen suorittamisvelvollisuus on syntynyt (EVL 19 § ja 22 §).

Tässä ns. suoriteperusteisessa järjestelmässä ei ole merkitystä sillä, milloin maksu on saatu esimerkiksi pankkitilille, vaan jo saamisoikeuden syntyminen aiheuttaa tuloutuksen. Suoriteperusteisessa järjestelmässä ei itse maksutapahtuma ole siten sidottu tulon jaksottamiseen. Tämän mukaan esimerkiksi patentista saatu tulo on sen verovuoden tuottoa, jolloin oikeus patenttiin on myyty eli luovutuskirja on allekirjoitettu, eikä sen verovuoden, jolloin kaupasta saatu raha on saatu.

Elinkeinonharjoittajalla korvaukset keksinnöstä voivat vaihdella paljon luonteeltaan ja sopimustyypiltään. Veronalaisia vastikkeita ovat kaikki korvaukset erilaisten oikeuksien, etuuksien ja tietojen luovuttamisesta. Elinkeinotoiminnasta saatava tulo jaetaan pääomatuloksi ja ansiotuloksi. Yritystulosta on pääomatuloa määrä, joka vastaa 10 tai 20 % nettovarallisuuden määrästä ja ylimenevä osuus on ansiotuloa. Pääomatulo-osuus määräytyy edellisen verovuoden päättyessä olleen nettovarallisuuden perusteella. Nettovarallisuus lasketaan elinkeinotoimintaan kuuluvien varojen ja velkojen erotuksena. Yksityistalouteen kuuluvat varat ja velat jäävät siten laskelman ulkopuolelle.

Ammatinharjoittaja, jolla on yhdenkertainen kirjanpito noudattaa maksuperiaatetta. Tulo on siten sen verovuoden tuloa, jona se on nostettu, merkitty tulonsaajan tilille tai muutoin saatu määräysvaltaan (EVL 27a §).

Tulonhankkimistoiminta

Tuloverolain mukaisesta tulonhankkimistoiminnasta syntyvä tulo katsotaan sen verovuoden tuloksi, jona se on nostettu, merkitty tulonsaajan tilille tai muutoin saatu määräysvaltaan (TVL 110 §). Tulonhankkimistoiminnassa korvaus aineettomasta oikeudesta on veronalaista ansio- tai pääomatuloa. Tuloverolain 52 §:ssä säädetään aineettomien oikeuksiin perustuvien korvausten tulolajista.

Tuloverolaki 52 §:
”Eräät aineettomiin oikeuksiin perustuvat korvaukset. Verovelvollisen saama korvaus patentista, tekijänoikeudesta tai muusta niihin verrattavasta oikeudesta on veronalaista pääomatuloa, jos oikeus on saatu perintönä tai testamentilla taikka hankittu vastiketta vastaan ja muutoin ansiotuloa”.

Aineettoman oikeuden alkuperäisen omistajan saama tulo

Keksijät saavat korvauksia luomistaan aineettomista oikeuksista. Korvaukset voivat olla luonteeltaan hyvinkin erilaisia. Korvaus voi olla rojaltia tai muita tuloja patenttien, tekijänoikeuksien, mallioikeuksien yms. yksinoikeuksien perusteella. Tuloverolain 52 §:n mukaan tulo katsotaan verotuksessa aina ansiotuloksi, koska se on työstä saatu korvaus ja perustuu keksijän omaan työhön ja toimintaan.

Tuloverolain 52 §:n perusteella ansiotuloa on myös keksijän eli keksinnön alkuperäisen omistajan saama korvaus, kun hän myy omistusoikeuden keksintöön tai patenttiin. Kun keksinnön alkuperäinen omistaja siis itse myy keksinnön tai patentin, ei hänen näin saamaansa korvaukseen sovelleta luovutusvoittoverotusta koskevia säännöksiä.

Vastiketta vastaan hankittu aineeton oikeus

Tuloverotuksessa pääomatuloksi katsotaan omaisuuden tuotto, omaisuuden luovutuksesta saatu voitto ja muu sellainen tulo, jota varallisuuden voidaan katsoa kerryttäneen. Pääomatuloa verotetaan suhteellisen verokannan mukaan (28 % vuonna 2008).

Korvaus patentista, tekijänoikeudesta tai muusta niihin verrattavasta oikeudesta on veronalaista pääomatuloa, jos oikeus on hankittu vastiketta vastaan (TVL 52 §). Kyseessä ei ole tällöin tulonsaajan omaan työhön perustuva tulo, vaan ostettu aineeton omaisuus. Jos omistusoikeus keksintöön tai patenttiin myydään, sovelletaan edelleen myyntiin normaaleja luovutusvoittoverotuksen sääntöjä.

Perintönä tai testamentilla saatu aineeton oikeus

Korvaus patentista, tekijänoikeudesta tai muusta niihin verrattavasta oikeudesta on veronalaista pääomatuloa, jos oikeus on saatu perintönä tai testamentilla (TVL 52 §). Jos perintönä tai testamentilla saatu aineeton oikeus luovutetaan eteenpäin, tapaukseen sovelletaan normaaleja luovutusvoittoverotuksen sääntöjä.

Lahjana saatu aineeton oikeus

TVL 52 §:n mukaan lahjana saadun aineettoman oikeuden perusteella kertyvät tulot ovat ansiotuloa. Lahjana saadun aineettoman oikeuden luovutukseenkaan ei sovelleta luovutusvoittoverotussääntöjä, vaan saatu tulo on ansiotuloa. Sääntelyn taustalla on se, että jos lahjoitetusta aineettomasta oikeudesta saatu tulo olisi pääomatuloa, ansiotulojen saajat voisivat lahjoittaa oikeuden keksintöön esimerkiksi lähisukulaiselle ja muuntaa saamansa ansiotulot keinotekoisesti perheen pääomatuloksi.

Omaisuuden luovutus voi tapahtua alle käyvän arvon siten, että luovutus katsotaan osin vastikkeelliseksi ja osin lahjaksi (TVL 47 §:n 5 momentti). Kun kauppa- tai vaihtosopimuksen ehdoista selviää, että sovittu vastike on enintään kolme neljännestä käyvästä hinnasta, katsotaan käyvän hinnan ja vastikkeen välinen ero lahjaveron alaiseksi lahjaksi (perintö- ja lahjaverolaki 12.7.1940/378; PerVL 18.3 §). Jos aineeton oikeus on saatu tällä tavoin käypää arvoa alhaisemmasta hinnasta, voidaan saanto katsoa osittain vastikkeelliseksi ja osittain lahjaksi. Saajan aineettoman oikeuden perusteella saamat tulot voidaan verottaa osittain ansio- ja osittain pääomatulona.

Esimerkki: Isä myy keksintönsä tyttärelleen. Keksinnön kauppahinta on 48 000 ja käypä arvo 80 000 euroa. Isälle keksinnön luovutushinta siitä vähennyskelpoisten menojen vähentämisen jälkeen verotetaan kokonaan ansiotulona. Lahjaveroa maksetaan 32 000 eurosta. Tytär saa keksinnöstä rojaltia vuosittain. Verotuksessa voidaan katsoa, että 60 % (48 000/80 000) keksinnöstä on vastiketta vastaan hankittu eli rojalti verotetaan pääomatulona ja 40 % (32 000/80 000) keksinnöstä on saatu lahjana ja rojalti on siten ansiotuloa.

2.6 Tukirahan veronalaisuus

Julkisyhteisöiltä saatu stipendi tai muu apuraha opintoja, tieteellistä tutkimusta tai taiteellista toimintaa varten on verovapaa ilman ylärajaa (TVL 82.1 §). Muilta saadut stipendit ovat verovapaita siltä osin, kuin niiden yhteenlaskettu määrä tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneiden menojen vähentämisen jälkeen ei ylitä verovuonna valtion taiteilija-apurahan vuotuista määrää. Tunnustuspalkintojen verotukseen sovelletaan samoja periaatteita. Muuhun tarkoitukseen kuin opintoja, tieteellistä tutkimusta tai taiteen harjoittamista varten saadut apurahat ja stipendit ovat veronalaisia. Tieteellisen tutkimuksen käsitteellä ei tarkoiteta mitään tiettyä alaa, vaan ratkaisevaa on, joudutaanko käyttämään tieteellisiä metodeja (KHO 1999/2405, KHO 1991/1168).

Keksintösäätiön myöntämä tukiraha

Keksintösäätiö voi myöntää keksinnön kehittämistä varten tukirahaa. Tukirahaa voi käyttää patentointi-, tuotekehitys- ja kaupallistamiskuluihin. Tyypillisesti tukirahaa myönnetään useassa erässä. Verotusmenettelylain 18.6 §:n nojalla Keksintösäätiön on ilmoitettava Verohallinnolle antamistaan tukirahoista vuosittain.

Keksintösäätiön myöntämä tukiraha on kokonaisuudessaan saajan veronalaista tuloa, koska tukirahaa ei myönnetä TVL 82.1 §:ssä tarkoitettuun tarkoitukseen vaan kattamaan keksimistoiminnan kuluja kuten patentointi- tuotekehitys- ja kaupallistamiskuluja. Näin ollen Keksintösäätiöstä saatuja tukirahoja ei oteta huomioon laskettaessa verovapaata valtion taiteilija-apurahan vuotuista määrää. Tuloksi luetun tukirahan takaisinmaksut ovat tukirahan saajan vähennyskelpoisia menoja elinkeinotoiminnassa sinä vuonna, jona takaisinmaksuvelvollisuus on syntynyt ja tulonhankkimistoiminnassa suorittamisvuotenaan.

Tukiraha luetaan sen vuoden tuloksi, jona Keksintösäätiö on antanut tukirahaa koskevan lopullisen maksupäätöksen EVL:n mukaista elinkeinotoimintaa harjoittaville. Se tukirahan määrä, jolle on annettu lopullinen maksupäätös, on veronalaista tuloa kyseessä olevana verovuonna. TVL:n mukaista tulonhankkimistoimintaa harjoittaville luonnollisille henkilöille tukiraha on sen vuoden tuloa, jolloin raha on tulonsaajan nostettavissa (TVL 110 §). Myönteinen tukirahapäätös ei ratkaise tulon verottamisen verovuotta, vaan vuosi, jolloin maksupyyntölomake on hyväksytty. Tällöin keksijälle on syntynyt oikeus tukirahaerän nostamiseen.

2.7 Menon kohdistaminen eri verovuosille

Keksimistoiminnassa kuluja syntyy tyypillisesti jopa pitkältäkin ajalta ennen tulojen saantia. Keksijä saattaa työskennellä keksinnön parissa useita vuosia ennen sen valmistumista.

Elinkeinotoiminta

Elinkeinotoiminnan meno on sen verovuoden kulua, jonka aikana sen suorittamisvelvollisuus on syntynyt (EVL 22 §). Suorittamisvelvollisuus syntyy yleensä, kun tuotannontekijä otetaan vastaan, jolloin menokin syntyy. Yleensä suorittamisvelvollisuus syntyy ja täytetään samana verovuonna. Tällaisia kuluja ovat esimerkiksi raaka-ainehankinnat. Vähäiset menoerät saadaan kuitenkin lukea sen verovuoden kuluksi, jona niiden maksu on tapahtunut. Tällaisia liikevaihtoon ja tulokseen nähden vähäisiä eriä voivat olla esimerkiksi postimaksut ja puhelinlaskut.

Kehittämismenot

Kehittämismenot ovat pääsääntöisesti sen verovuoden kulua, jonka aikana niiden suorittamisvelvollisuus on syntynyt (EVL 25 §). Jos verovelvollinen kuitenkin vaatii, voidaan kehittämismenot vähentää kahden tai useamman verovuoden aikana poistoina. Verovelvollinen voi määrätä myös vuotuisten poistojen suuruuden. Keksinnöstä johtuneet menot voidaan poistaa täysin, vaikka keksintö olisikin epäonnistunut. Verovelvollinen ei saa kehittämistoiminnan kuluina vähentää kuitenkaan suurempaa määrää, kuin mitä hän on verovuonna ja aikaisemmin kirjanpidossaan vähentänyt (EVL 54.2 §).

Vastiketta vastaan hankitun patentin hankintamenon vähentäminen

Jos patentti on vastiketta vastaan hankittu, hankkimisesta aiheutunut meno poistetaan tasapoistoin kymmenessä vuodessa tai tätä lyhyempänä oikeuden taloudellisena käyttöaikana (EVL 37 §). Tällaisia oikeuksia ovat myös tekijänoikeudet, kustannusoikeudet, oikeus tavaramerkkiin ja valmistamismenetelmään sekä ostetut atk-ohjelmat. Jos patentin voimassaoloaika on kymmentä vuotta pitempi, poistetaan hankintameno silti kymmenessä vuodessa.

Esimerkki: Patentti on voimassa 15 vuotta. Patentin hankintameno on 20 000 euroa. Patentti poistetaan vuotuisena tasapoistoina 10 vuodessa, tarkoittaen 2 000 euroa vuodessa.

Oikeuden käyttöaika voi olla sopimukseen tai lakiin perustuen kymmentä vuotta lyhyempi, jolloin, verovelvollinen voi osoittaa edellytykset kymmentä vuota lyhemmälle poistoajalle. Jos oikeuden käyttöaikaa ei ole rajoitettu, verovelvollisen on erikseen osoitettava todennäköiseksi kymmentä vuotta lyhyempi taloudellinen käyttöaika.

Perintönä, testamentilla tai lahjana saadun patentin hankintamenon vähentäminen

Vastikkeetta saadun, erikseen luovutettavissa oleva aineettoman oikeuden hankintameno poistetaan samalla tavalla kuin vastiketta vastaan hankittu aineeton omaisuus (EVL 37 §). Vastikkeetta saatuina voidaan pitää vain perintönä, lahjana tai muulla niihin verrattavalla saannolla saatuja oikeuksia, mutta ei sen sijaan yrityksen itsensä kehittämiä aineettomia oikeuksia. Vastikkeetta saadun omaisuuden hankintameno on hyödykkeen todennäköinen luovutushinta saannon hetkellä. Tällä tarkoitetaan lahja- tai perintöverotuksessa vahvistettua arvoa. Hankintamenona voidaan käyttää myös sitä alempaa todennäköistä luovutushintaa sinä ajankohtana, jona hyödyke otetaan elinkeinotoiminnan käyttöön (EVL 15 §).

Itse kehitetyn patentin hankintamenon vähentäminen

Keksijän itsensä kehittämien aineettomien oikeuksien hankintameno määritetään niiden hankkimisesta johtuneiden todellisten muuttuvien menojen perusteella, edellyttäen tietenkin, ettei näitä menoja ole jo aikaisemmin vähennetty esimerkiksi kehittämismenoina. Patentin hankkimisesta aiheutuneet menot kirjataan kuitenkin hankintamenoon ja vähennetään vuotuisina poistoina kuten EVL 37 §:ssä edellytetään. Tällaisia kuluja ovat esimeriksi tutkimus- ja kirjallisuusselvitykset, joita tehdään ennen patentin myöntämistä.

Tapauksessa KHO 1977 T 4751 käytiin rajanvetoa liiketoiminnan kehittämisestä aiheutuneiden menojen (EVL 25 §) ja toisaalta patentin hankkimisesta aiheutuneiden menojen (EVL 37 §) välillä. Tapauksessa A vaati verotuksessa tuloistaan vähennettäväksi patentin hakemisesta aiheutuneita menoja. Menot olivat syntyneet ulkopuolisille maksetuista tutkimus- ja kirjallisuusselvityksistä, jotka oli tehtävä ennen patentin myöntämistä. A:n mukaan kysymyksessä oli liiketoiminnan kehittämisestä aiheutunut meno, joten hän vaati menojen vähentämistä menojen syntymisvuonna. Korkein hallinto-oikeus katsoi kuitenkin, että menot olivat aiheutuneet patentin hankkimisesta, ja ne olivat siksi vähennettävä vuotuisina poistoina elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 37 §:n mukaan.

KHO 1977 T 4751
Diplomi-insinöörillä oli verovuonna 1972 ollut 4.650 markkaa menoja, jotka olivat aiheutuneet patenttien hakemisesta hänen tekemilleen keksinnöille. Hän ei ollut verovuonna ilmoittanut tuloja patenteista tai keksinnöistä eikä hänelle ollut verovuonna myönnetty patentteja. Hän oli saanut yhtiöltä, jonka enemmistöosakas ja hallituksen ainoa jäsen hän oli, vuonna 1975 korvausta patenteista 6 000 markkaa ja vuonna 1976 lisenssikorvauksina 40 000 markkaa. Vuosina 1973 - 1975 hän ei ollut ilmoittanut myyntituloa patenteista. Katsottiin, että kyseiset menot olivat elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 37 §:ssä tarkoitettuja patenttien hankintamenoja. Verovuosi_1972.

Irtain omaisuus

Irtaimen omaisuuden poisto tapahtuu vuosittaisina enintään 25 % poistoina menojäännöksestä. Irtainta omaisuutta ovat muun muassa koneet ja kalusto (EVL 30 §).

Tulonhankkimistoiminta

Tulonhankkimistoiminnan menot vähennetään pääsääntöisesti maksuperiaatteen mukaan. Tulosta vähennetään meno sinä vuonna, jona maksu on maksettu (TVL 113 §).

Patentin, koneiden, kaluston ja rakennusten hankkimisesta aiheutuneet kulut vähennetään vuotuisina poistoina noudattaen elinkeinotulon verottamisesta annetun lain säännöksiä (TVL 114 §) (kts. kohta Elinkeinotoiminta).

Harrastustoiminta

Harrastustoiminnasta syntyvä tulo katsotaan maksuperiaatteen mukaan sen verovuoden tuloksi, jona se on nostettu, merkitty tulonsaajan tilille tai muutoin saatu määräysvaltaan (TVL 110 §). Harrastustoiminnan tappiota ei vahvisteta, vaan menot vähennetään samasta harrastustoiminnasta verovuonna saadusta tulosta. Aikaisempien vuosien menot, joita ei ole aiemmin hyväksytty verotuksessa vähennyskelpoisiksi, voidaan vähentää verotuksessa myöhempinä verovuosina, kun samasta harrastustoiminnasta syntyy tuloa, jos menojen voidaan katsoa kerryttäneen tuota tuloa.

Esimerkki: Keksinnön kehittämisestä on ollut menoja yhteensä 5 000 euroa (2005: 3 000 euroa, 2006: 1 000 euroa ja 2007: 1 000 euroa). Keksinnöstä saadaan vuonna 2008 tuloa 3.000 euroa. 2005 – 2007 keksinnöstä olleet, tuolloin vähentämättä jääneet menot voidaan vähentää vuoden 2008 tuloista. Näin ollen vuonna 2008 keksinnöstä ei jää verotettavaa tuloa. Keksinnöstä myöhemmin saatavasta tulosta vähennettäväksi jää 2 000 euroa.

2.8 Tappion vahvistaminen

Elinkeinotoiminta

Elinkeinotoimintaa harjoittavalle keksijälle aiheutuu tyypillisesti toiminnan alkuvaiheessa enemmän kuluja kuin tuloja. Elinkeinotoiminnan tappio vähennetään elinkeinotoiminnan tuloksesta seuraavien 10 verovuoden aikana sitä mukaa kuin tuloa syntyy (TVL 119.1 §).

Keksijä voi vähentää elinkeinotoimintansa tappion myös jo saman verovuoden aikana pääomatuloistaan kokonaan tai osittain. Vaatimus on kuitenkin esitettävä ennen verovuodelta toimitettavan verotuksen päättymistä (TVL 59 §). Tappiota käsitellään samalla tavalla kuin muita pääomatuloista tehtäviä vähennyksiä. Tappiot vähennetään pääomatuloista tulon hankkimis- ja säilyttämismenojen jälkeen ennen muita korkoja. Jos tappio vähennetään vain osittain, tällöin muilta osin tappio vähennetään seuraavien vuosien elinkeinotoiminnan tuloksesta. Jos puolisot harjoittavat keksimistoimintaa yhdessä, vähennetään tappio puolisoiden pääomatuloista heidän työpanostensa mukaisessa suhteessa.

Tulonhankkimistoiminta

Ansiotulolajin tappiolla tarkoitetaan määrää, jolla henkilön ansiotulojen tulonhankkimismenot verovuonna ylittävät saman vuoden ansiotulojen yhteismäärän (TVL 118.2 §). Laskelmassa otetaan huomioon myös muut ansiotulot kuin keksinnöstä saadut tulot, esimerkiksi palkkatulot pää- ja sivutoimesta ja eläketulot.

Vahvistettavasta tappiosta seuraa, että tulonhankkimistoiminnan kulut on mahdollista vähentää vuonna, jolta tulo syntyy. Vahvistettua ansiotulolajin tappiota voidaan vähentää seuraavien 10 vuoden aikana ansiotulolajin tulosta sitä mukaa kuin ansiotuloja syntyy (TVL 118.1 §).

Harrastustoiminta

Harrastustoiminnan tappioita ei vahvisteta.

2.9 Tulontasaus

Valtionverotuksessa ansiotuloihin sovellettavan tuloveroasteikon progressiosta johtuen tulontasaussäännöstö on tarpeen niiden luonnollisten henkilöiden verotuksessa, joiden tulot vaihtelevat vuosittain huomattavasti. Tulontasauksella suuri kertatulo voidaan jakaa useamman vuoden ansiotulona verotettavaksi, näin kokonaisverojen määrää saadaan pienemmäksi. Tämä koskee erityisesti keksijöitä, jotka usein työskentelevät vuosia suuren työn parissa ennen kuin tulo realisoituu.

Tulontasausta voi vaatia verotuksessa vähintään 2500 euron suuruisesta ansiotulosta, joka on kertynyt etu- tai jälkikäteen kahdelta tai useammalta vuodelta. Edellytyksenä on myös, että kertatulo on vähintään neljäsosa verovelvollisen verovuonna saaman puhtaan ansiotulon yhteismäärästä, myös tulontasauksen kohteena oleva kertatulo lasketaan mukaan tähän yhteismäärään. Puhdas ansiotulo lasketaan vähentämällä ansiotulosta luonnolliset vähennykset (TVL 128 §).

Verovelvollisen on vaadittava tulontasauksen toimittamista. Vaatimus on esitettävä ennen kertatulon saamisvuodelta toimitettavan verotuksen päättymistä. Vaatimusta tehtäessä on selvitettävä, mistä tulosta on kysymys, tulon kertymisajasta sekä minkä keksinnön tekemisestä tulo on syntynyt.

Elinkeinotoiminta

Elinkeinonharjoittajien verotuksessa tulontasaussäännöstä ei yleensä voida soveltaa, koska tulojen kohdistaminen eri verovuosille tehdään EVL:n suoriteperiaatteen mukaan eikä maksuperiaatteen mukaan. Kuitenkin tulot tekijänoikeudesta ja patentista voivat olla tulontasaukseen oikeuttavia tuloja. Itsenäisenä yrittäjänä toimiva taitelija sai tulontasauksen takautuvasta kertakorvauksesta, vaikka häntä oli verotettu EVL:n nojalla (KHO 1983/4696).

Elinkeinotoiminnan tulokseen sisältyvä kertatulo, joka katsotaan tulontasauksen kohteena olevaksi kertatuloksi, on se suhteellinen osuus kertatulon kokonaismäärästä kuin ansiotulon osuus on verovelvollisen elinkeinon koko tuloksesta (TVL 128.4 §).

Esimerkki: Elinkeinonharjoittajan elinkeinotoiminnan tulo on 30 000 euroa. Tulos sisältää kertakorvausta 15 000 euroa. Nettovarallisuuden perusteella pääomatuloa on 4 000 euroa, joten ansiotuloa on 26 000 euroa. Tulontasauksen kohteena on (26:30) * 15 000 = 13 000 euron kertatulo.

Tulonhankkimistoiminta

Tulontasaukseen oikeuttavia tuloja voivat olla tekijänoikeudesta tai patentista saatavat tulot, silloin kun on kyse ansiotulosta. Näin ollen tulontasausta voi vaatia vain alkuperäinen keksijä tai verovelvollinen, joka on saanut aineettoman oikeuden lahjana. Tulontasaussäännöstö ei sovellu siten perintönä tai testamentilla tai vastiketta vastaan hankittuihin aineettomiin oikeuksiin ja niistä saatuihin pääomatuloihin.

Harrastustoiminta

Mikäli harrastustoiminnasta syntyy merkittäviä tuloja, on tulontasausta mahdollista vaatia samojen periaatteiden mukaisesti kuin tulonhankkimistoiminnastakin.

3 Arvonlisäverotus

Arvonlisäverolaissa (30.12.1993/1501) arvonlisäverovelvollisuutta ja toimintaa arvioidaan liiketoiminta ja vähäinen liiketoiminta käsitteiden näkökulmista eikä elinkeinotoiminta, tulonhankkimistoiminta ja harrastustoiminta käsitteiden näkökulmista kuten tuloverotuksessa. Arvonlisäverolaissa arvonlisäverovelvolliseksi on säädetty verovelvolliset, jotka harjoittavat tavaroiden tai palvelujen myyntiä liiketoiminnan muodossa.

Liiketoiminta

Liiketoiminnan muodossa tapahtuvana toimintana pidetään ansiotarkoituksessa tapahtuvaa, jatkuvaa, ulospäin suuntautuvaa ja itsenäistä toimintaa, johon sisältyy tavanomainen yrittäjäriski. Liiketoimintaa arvioidaan mm. seuraavien tunnusmerkkien avulla:

  • harjoitetaanko toimintaa itsenäisenä toimijana. Jos toimintaa harjoitetaan työsuhteessa, ei kyseessä ole liiketoiminta tai jos saatu tulo on Ennakkoperintälain 13 §:n mukaista palkkaa
  • onko toiminnasta saatu tulo yli 8 500 euroa arvonlisäverolaissa tarkoitetulla tilikaudella.

Vähäinen liiketoiminta

Arvonlisäverolain mukaan keksijä ei ole arvonlisäverovelvollinen, jos arvonlisäverolaissa tarkoitettu tilikauden liikevaihto on enintään 8 500 euroa (arvonlisäverolaki 3 §). Jos keksijän tilikausi on lyhyempi tai pitempi kuin 12 kuukautta, tilikauden liikevaihtona pidetään määrää, joka saadaan, kun tilikauden liikevaihto kerrotaan luvulla 12 ja jaetaan tilikauden kuukausien lukumäärällä. Tulonhankkimistoimintaa tai harrastustoimintaa harjoittavien keksijöiden tilikausi on kalenterivuosi. Verovelvollisen on etukäteen itse arvioitava, ylittääkö hänen tilikauden myyntinsä 8 500 euron rajan vai ei. Lisätietoa asiasta löytyy sivulta Arvonlisäverottoman vähäisen toiminnan raja 8 500 euroa.

Arvonlisäveron alainen tulo

Palvelun myynnillä tarkoitetaan palvelun suorittamista tai muuta luovuttamista vastiketta vastaan. Patentin, tekijänoikeuden, lisenssin, tavaramerkin ja muiden sellaisten oikeuksien luovuttamisesta saatavat tulot ovat immateriaalipalveluista saatavia arvonlisäveron alaisia tuloja. Eräät immateriaalioikeudet saattavat kuitenkin olla verosta vapaita (arvonlisäverolaki 45 §). Arvonlisäverolaissa myynnillä ja luovuttamisella tarkoitetaan sekä patentin omistusoikeuden luovutusta että tuloa, jonka keksijä saa luovuttaessaan patentin käyttöoikeuden. On kuitenkin huomioitava, että tulosta on suoritettava arvonlisävero, vain kun aineetonta oikeutta myydään liiketoiminnan muodossa. Jos keksijän esimerkiksi käyttöoikeudesta saama korvaus ei tilikauden aikana ylitä 8 500 euron rajaa, ei keksijä ole arvonlisäverovelvollinen.

Verovelvolliseksi hakeutuminen

Keksijä voi halutessaan hakeutua verovelvolliseksi, vaikka hänen tilikauden liikevaihtonsa jää alle 8 500 euron. Keksimistoiminnassa tämä saattaa tulla kyseeseen toiminnan alkuvaiheessa, jolloin on hankintoja, mutta ei vielä tuloja. Verovelvolliseksi merkitseminen edellyttää kuitenkin, että toiminta tapahtuu liiketoiminnan muodossa.

Palvelun ulkomaan kauppa

Immateriaalipalveluiden eli aineettomiin oikeuksien ulkomaan kaupassa sovelletaan arvonlisäverolain myyntimaasäännöksiä. Lisätietoa asiasta löytyy sivulta Arvonlisäverotus kansainvälisessä palvelukaupassa.

4 Ennakkoperintä

Ennakkoperinnässä aineettomasta oikeudesta saadusta korvauksesta käytetään käyttökorvaus termiä. Käyttökorvaus tarkoittaa tekijänoikeudesta tai teollisoikeudesta, kuten patentin käyttämisestä, käyttöoikeudesta tai käyttöoikeuden myynnistä suoritettavaa korvausta (ennakkoperintälaki 25 §, 20.12.1996/1118).

Korvaus keksintöön liittyvästä työstä ei ole kuitenkaan aina käyttökorvausta. Se voi olla myös

  • palkkaa. Palkasta tulee toimittaa ennakonpidätys ja maksaa työnantajan sosiaaliturvamaksu. Ks. jäljempänä kohta 5.2
  • kauppahintaa. Edelleen myyjän saamassa kauppahinnassa on kyse luovutuksesta. Ostajalla ei tästä ole ennakonpidätysvelvollisuutta.

Elinkeinotoimintaa tai tulonhankkimistoimintaa harjoittava voi hakeutua Verohallinnon ennakkoperintärekisteriin. Kun henkilö on merkitty ennakkoperintärekisteriin, käyttökorvauksen maksajan ei tarvitse toimittaa ennakonpidätystä (ennakkoperintälaki 25 §). Harrastustoiminnasta ei voi hakeutua ennakkoperintärekisteriin.

4.1 Ennakkovero

Elinkeinotoiminta

Elinkeinonharjoittaja suorittaa ennakkoveroa elinkeinotoiminnan tulosta. Ennakkoveroina verovelvollisen maksettavaksi pannaan määrä, joka vastaa mahdollisimman tarkoin tuloista maksettavaa verojen ja maksujen yhteismäärää, vähennettynä arvioidulla ennakonpidätyksenä kertyvällä määrällä (ennakkoperintälaki 3 §). Ennakkovero määrätään ensimmäisenä tilikautena elinkeinonharjoittajan arvion perusteella. Seuraavina vuosina ennakkoveron perusteena käytetään edellisen vuoden lopullisen verotuksen tietoja tai elinkeinonharjoittajan ko. vuodelle ilmoittamia tietoja. Elinkeinonharjoittajan on syytä alusta alkaen huolehtia siitä, että ennakkovero on oikean suuruinen. Maksetut ennakkoverot luetaan lopullisessa verotuksessa elinkeinonharjoittajan tulosta määrättävien verojen hyväksi. Ennakkoverojen määrään voi hakea muutosta. 

Yritystietojärjestelmän (YTJ) perustamisilmoituslomakkeella liikkeen- tai ammatinharjoittaja ilmoittaa ensimmäisen tilikauden arvioidun liikevaihdon, joka sisältää käyttökorvauksista ja keksinnön luovutuksista saatavat tulot. Ilmoituksella arvioidaan myös verotettava tulos. Keksijän arvion perusteella verotoimisto laskee ennakkoveron määrän ja lähettää ennakkoverolipun.

Esimerkki: Elinkeinotoimintaa harjoittava keksijä kuuluu ennakkoperintärekisteriin. Keksijä arvioi, että hän tulee saamaan keksinnöstään ensimmäisenä vuonna käyttökorvauksia 20 000 euroa. Kun keksijä kuuluu ennakkoperintärekisteriin, ei maksaja toimita ennakonpidätystä käyttökorvauksesta. Tämän lisäksi keksijällä on ennakkoverojen alaista muuta keksimistoiminnan liikevaihtoa 10 000 euroa. Kuluja elinkeinonharjoittajalla on 5 000 euroa. Ennakkoverot määrätään keksijälle 25 000 euron (20 000 + 10 000 – 5 000) mukaan.

Tulonhankkimistoiminta

Jos tulonhankkimistoimintaa harjoittava keksijä kuuluu ennakkoperintärekisteriin, hänen on syytä hakea keksimistoiminnan tuloille ennakkovero, jotta välttyisi jäännösverolta.

4.2 Ennakonpidätys

Jos suorituksen saajaa, ei ole merkitty ennakkoperintärekisteriin, käyttökorvauksen maksajan on toimitettava ennakonpidätys (ennakkoperintälaki 25 §). Ennakonpidätys on toimitettava patentin ja muun aineellisen oikeuden käyttämisestä eli käyttökorvauksesta tai käyttöoikeuden luovuttamisesta maksetusta korvauksesta.

Merkitystä ei ole sillä, onko oikeus rekisteröity vai onko sillä muutoin lainmukainen suoja. Esimerkiksi patentoimattoman keksinnön käyttöoikeuden luovuttamisesta saatu suoritus on ennakonpidätyksen alaista tuloa, ellei saajaa ole merkitty ennakkoperintärekisteriin.

Käyttökorvauksista ei tarvitse suorittaa työnantajan sosiaaliturvamaksua.

4.3 Ennakonpidätys elinkeinotoiminnassa

Elinkeinotoimintaa harjoittavan ennakonpidätys toimitetaan verokortin perusteella, jos elinkeinonharjoittaja ei kuulu ennakkoperintärekisteriin. Jos keksijä ei esitä verokorttia, ennakonpidätys toimitetaan 60 %:n suuruisena.

Esimerkki: Elinkeinotoimintaa harjoittava keksijä ei kuulu ennakkoperintärekisteriin. Keksijä arvioi, että hän tulee saamaan ensimmäisenä vuonna käyttökorvauksia 20 000 euroa, joista maksaja toimittaa ennakonpidätyksen. Tämän lisäksi keksijällä on ennakkoverojen alaista muuta keksimistoiminnan tuloa 10 000 euroa. Ennakkoverot määrätään keksijälle 10 000 euron mukaan ja keksijä hakee 20 000 eurolle verokortin.

4.4 Ennakonpidätys käyttökorvauksesta tulonhankkimistoiminnassa

Tulonhankkimistoimintaa harjoittavan ennakonpidätys toimitetaan verokortin perusteella. Jos keksijä ei esitä verokorttia, ennakonpidätys toimitetaan 60 %:n suuruisena. Korvauksen maksaja ei saa vähentää työstä välittömästi aiheutuneita kustannuksia ennen pidätyksen toimittamista. Jos luonnollisen henkilön pidätysprosentti on työstä aiheutuneiden kustannusten johdosta liian suuri, verotoimisto voi selvityksen saatuaan alentaa verokortin pidätysprosenttia. Käyttökorvaus voi olla veronalaista ansio- tai pääomatuloa.

Vastikkeetta saatu oikeus

Jos oikeus patenttiin on siirtynyt perintönä tai testamentilla sen käyttämisestä saatu korvaus eli käyttökorvaus on veronalaista pääomatuloa, josta ennakonpidätys on 28 % (ennakkoperintäasetus 15 §, 20.12.1996/1124), ellei saaja ole ennakkoperintärekisterissä.

Lahjana saadusta keksinnöstä tai patentista saatu käyttökorvaus on kuitenkin saajalleen ansiotuloa. Maksaja toimittaa käyttökorvauksesta ennakonpidätyksen kuten pää- tai sivutoimen palkasta, ellei saaja ole ennakkoperintärekisterissä.

Vastiketta vastaan hankittu

Vastiketta vastaan hankitusta oikeudesta saatu käyttökorvaus on veronalaista pääomatuloa, josta ennakonpidätys on 28 %, ellei saaja ole ennakkoperintärekisterissä.

Alkuperäisen keksijän käyttökorvaus

Alkuperäisen keksijän keksinnöstä saama käyttökorvaus on veronalaisesta ansiotuloa, josta korvauksen maksaja toimittaa ennakonpidätyksen kuten pää- tai sivutoimen palkasta, ellei saaja ole ennakkoperintärekisterissä.

4.5 Ennakonpidätys keksinnön luovutuksesta tulonhankkimistoiminnassa

Alkuperäinen keksijä luovuttaa keksinnön

Kun keksijä myy keksinnön omistusoikeuden, keksinnön kokonaisluovutuksesta maksetusta korvauksesta on toimitettava ennakonpidätys, jos saaja on keksinnön alkuperäinen omistaja, ja jos häntä ei ole merkitty ennakkoperintärekisteriin. Korvauksesta vähennettävät kulut voidaan ottaa huomioon vain, jos saaja on hakenut ja esittää maksajalle muutosverokortin korvauksesta toimitettavaa ennakonpidätystä varten. 

Keksinnön edelleen luovutus

Jos keksintö on saatu perintönä tai testamentilla tai vastikkeellisena saantona ja keksinnön haltija myy sen edelleen, on tällöin kyse kaupasta. Kauppahinnasta ei tarvitse toimittaa ennakonpidätystä.

Lahjana saadun keksinnön edelleen luovutus on ansiotuloa. Lahjana saadun keksinnön kokonaisluovutuksesta maksetusta korvauksesta on toimitettava ennakonpidätys, jos omistajaa ei ole merkitty ennakkoperintärekisteriin. Korvauksesta vähennettävät erät voidaan ottaa huomioon vain, jos saaja on hakenut ja esittää maksajalle muutosverokortin korvauksesta toimitettavaa ennakonpidätystä varten. Maksaja toimittaa ennakonpidätyksen kuten pää- tai sivutoimen palkasta.

5 Työsuhdekeksinnöt

5.1 Oikeuden omistaja

Yrityksissä sekä yliopistoissa ja korkeakouluissa tehdään paljon tuotekehittely- ja tutkimustyötä, jonka tuloksena saattaa syntyä patentoitavissa olevia keksintöjä. Työnantajan oikeudet työntekijän työssään tekemiin keksintöihin määritellään seuraavissa laeissa: laki oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin 29.12.1967/656 sekä laki oikeudesta korkeakouluissa tehtäviin keksintöihin 19.5.2006/369.

Työsuhdekeksintölain lähtökohtana on se, että työntekijällä on keksintöönsä sama oikeus kuin muullakin keksijällä, jollei laissa olevista säännöksistä muuta johdu. Laki antaa tietyin edellytyksin työnantajalle mahdollisuuden saada oikeuden työntekijän tekemään keksintöön.

Työnantajalla on laajin oikeus sellaisiin keksintöihin, jotka ovat syntyneet työntekijälle työssä annetun tarkemmin määrätyn tehtävän tuloksena. Tällaisissa tilanteissa keksinnön hyödyntämisen ei tarvitse kuulua työnantajan tai samaan konserniin kuuluvan yrityksen toimialaan. Työnantaja on oikeutettu saamaan oikeuden keksintöön itselleen joko kokonaan tai osittain. Työnantajalla on oikeus keksintöön myös silloin, kun keksintö on tehty työntekijälle kuuluvien työtehtävien täyttämiseksi tapahtuvan toiminnan tuloksena tai olennaisesti käyttämällä hyväksi työnantajan tai tämän kanssa samaan konserniin kuuluvan yrityksen liikkeessä tai laitoksessa saavutettuja kokemuksia. Tällöin edellytyksenä on kuitenkin, että työnantajan tulee voida käyttää keksintöä hyväkseen omalla tai konserniin kuuluvan yrityksen toimialalla.

Jos keksintö on syntynyt vähemmän kiinteässä yhteydessä työsuhteeseen, voi työnantaja saada käyttöoikeuden keksintöön. Jos työnantaja haluaa laajemman oikeuden joko tällaiseen keksintöön tai oikeuden keksintöön, joka on syntynyt yhteydettä työsuhteeseen, mutta jonka hyväksikäyttö kuuluu työnantajan tai tämän kanssa samaan konserniin kuuluvan yrityksen toimialaan, työnantajalla on etuoikeus työntekijän kanssa siitä sopimalla saada tällainen oikeus. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia myös työnantajan lakia laajemmistakin oikeuksista työsuhdekeksintöihin.

5.2 Keksinnöstä työntekijälle maksettu korvaus

Työsuhdekeksintölain mukaan työntekijällä on oikeus saada työnantajaltaan kohtuullinen korvaus keksinnöstä, johon työnantaja saa oikeuden. Korvauksen luonne verotuksessa ratkaistaan sillä perusteella, kuinka läheisessä yhteydessä keksintö on työsuhteeseen ja työtehtäviin.

Palkka

Työntekijä ja työnantaja ovat voineet etukäteen ja erikseen sopia, että korvaus sisältyy palkkaan. Korvaus voi sisältyä palkkaan etenkin, jos työn luonne on sellainen, että se edellyttää tutkimustyötä tai muuta sellaista työtä, jonka tuloksina keksinnöt yleensä syntyvät. Korvaus voi olla paitsi rahapalkkaa, niin myös muu etuus esimerkiksi luontoisetu. Silloin, kun esimerkiksi tutkimustoiminta kuuluu työntekijän työtehtäviin tai muutoin työntekijälle annetun tehtävän tuloksena syntyy keksintö, on korvaus katsottu palkaksi oikeuskäytännössä. Muutenkin korvausta saatetaan pitää palkkana, jos työnantaja saa kaikki oikeudet keksintöön ilman eri sopimusta. Palkasta tulee työnantajan toimittaa ennakonpidätys ja maksaa työnantajan sosiaaliturvamaksu.

KHO 1990 T 139
Yhtiö oli maksanut eräille työntekijöilleen korvausta elektrodin pituuden mittauslaitteen keksimisestä sekä palkkiota innovaation ilmoittamisesta yhtiön innovaatiolautakunnalle ja patenttihakemuksen jättämisestä. Näitä korvauksia oli pidettävä, kun ei ollut näytetty, että keksintö tai muu innovaatio ei olisi ollut luettavissa asianomaisen työntekijän työtehtäviin ja ottaen huomioon korvauksen suorittamisen ajankohdan, työntekijälle maksettuna ennakonpidätyksenalaisena palkkana, josta yhtiön oli suoritettava myös työnantajan sosiaaliturvamaksu. Kysymys ei siis ollut näiden korvausten osalta ennakkoperintälain 6 §:ssä tarkoitetusta palkkiosta, josta ei ollut suoritettava työnantajan sosiaaliturvamaksua

Käyttökorvaus

Käyttökorvauksella tarkoitetaan mm. patentin käyttämisestä, käyttöoikeudesta tai käyttöoikeuden myynnistä suoritettavaa korvausta (EPL 25 §). Työsuhdekeksinnöistä saatu korvaus voidaan verotuksessa katsoa käyttökorvaukseksi, jos keksintö on syntynyt ilman välitöntä yhteyttä työntekijän työtehtäviin. Työntekijän varsinaiset työtehtävät voivat olla toiset, mutta keksintö liittyy kuitenkin työnantajayrityksen toimialaan. Tällöin työnantajalla on etuoikeus sopia keksinnöstä ja sen käyttöoikeudesta työntekijän kanssa. Korvaus voidaan maksaa kertasuorituksena tai rojaltina tai näiden yhdistelmänä. Tällainen keksinnöstä maksettu korvaus voidaan katsoa verotuksessa aineettomasta oikeudesta maksettavaksi käyttökorvaukseksi, joka verotetaan ansiotulona. Ratkaistaessa onko kyseessä palkka vai käyttökorvaus, tulee selvittää mm., kuka oikeudet keksintöön omistaa. Jos työntekijä omistaa oikeudet keksintöön ja työnantajalla on vain käyttöoikeus keksintöön, katsotaan korvaus verotuksessa käyttökorvaukseksi. Luonteeltaan tällaiset erät voivat olla sovittu maksettavaksi esimerkiksi keksinnön tuottaman hyödyn perusteella kuten rojaltina. Käyttökorvauksesta maksaja toimittaa ennakonpidätyksen, mutta työnantajan sosiaaliturvamaksua ei tarvitse suorittaa.

6 Keksimistoiminnan yhtiöittäminen

Keksijä voi harjoittaa keksimistoimintaa myös osakeyhtiömuotoisena. Keksijä voi luovuttaa osakeyhtiötä perustettaessa esimerkiksi patentin osakeyhtiöön yhtiön osakkeita vastaan. Tällöin on kyseessä apporttisijoitus. Apporttisijoituksena voidaan käyttää sellaisia aineettomia hyödykkeitä, joilla on varallisuusarvoa, ja jotka voidaan merkitä yhtiön taseeseen varoiksi. Verotuksessa apportin sijoittaminen yhtiöön käsitetään vaihdoksi. Keksijä siis vaihtaa sijoittamansa omaisuuden saamiinsa osakeyhtiön osakkeisiin. Apporttiomaisuuden luovutushintana pidetään omaisuuden käypää arvoa. Käypä arvo eli markkinahinta on se todennäköinen luovutushinta, joka kaupan kohteesta saataisiin vapailla markkinoilla toisistaan riippumattomien tahojen välisessä kaupassa. Tulonhankkimistoimintaa harjoittavan keksijän luovuttaessa patentin osakeyhtiöön, muodostuu keksijälle ansiotuloa patentin käyvän arvon mukaan. Jos verovelvollinen on hankkinut patentin vastiketta vastaan ja luovuttaa sen edelleen apporttina osakeyhtiöön, noudatetaan luovutusvoittoverotuksen sääntöjä.

Ylijohtaja Juha Lindgren

Ylitarkastaja Anniina Korhonen

Sivu on viimeksi päivitetty 27.1.2009