Lähdeveron palautukselle maksettava korko (KHO 2013:148)

Ohjeen jaksoa 2 on päivitetty 9.2.2017 siten, että ohjeessa on otettu huomioon lähdeveron palautushakemusten määräaikaa ja muutoksenhakuaikaa koskevat lakimuutokset.

Ohjeessa käsitellään rajoitetusti verovelvolliselle palautettavalle lähdeverolle maksettavaa korkoa.

1 Taustaa

Korkein hallinto-oikeus antoi 25.9.2013 päätöksen (KHO 2013:148), joka koski muun muassa rajoitetusti verovelvolliselle yhteisölle maksettavaa lähdeveron palautuskorkoa. Päätöksen mukaan EU-oikeudesta ilmenevistä periaatteista johtuen palautetuille lähdeveroille oli maksettava yhteisökorko siitä huolimatta, että lähdeverolaissa ei ole säädetty koronmaksusta palautettavalle lähdeverolle.

Edellä mainitun päätöksen perusteella Verohallinto on muuttanut käytäntöjään ja on alkanut maksaa palautuskorkoa palautettavalle lähdeverolle. Siten rajoitetusti verovelvollinen asetetaan lähdeveron palautuskoron laskennassa samaan asemaan kuin yleisesti verovelvollinen, jolle palautetaan veroa.

Lähdeveron palautukselle maksettavaa korkoa koskeva lainmuutos (HE 95/2014) tuli voimaan vuoden 2015 alusta ja lakimuutosta sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2014 palautettaviin lähdeveroihin. Edellä mainitun päätöksen perusteella Verohallinto maksaa kuitenkin lähdeveron palautukselle korkoa jäljempänä esitettyjen muutoksenhakuaikojen sisällä myös vuodelta 2013 ja tätä aiemmilta vuosilta palautettaville lähdeveroille.

2 Palautuskoron hakeminen

Edellä mainittu korkeimman hallinto-oikeuden päätös koski toisaalta ETA-alueen sisäistä tilannetta ja toisaalta tapauksessa oli kyse EU-oikeuden vastaisesti peritystä lähdeverosta. Käytännön syistä Verohallinto maksaa kuitenkin korkoa kaikille palautettaville lähdeveroille riippumatta suorituksensaajan asuinvaltiosta sekä riippumatta siitä, mistä tulosta lähdevero on peritty. Edelleen korko lasketaan myös verosopimuksen ja Suomen sisäisen lainsäädännön perusteella palautettavalle lähdeverolle.

Palautuskorko otetaan automaattisesti huomioon lähdeveron palautushakemuksissa, joista Verohallinto ei ole vielä tehnyt päätöstä. Mikäli aiemmassa päätöksessä ei ole otettu palautuskorkoa huomioon, hakijan on haettava muutosta oikaisua koskevien määräaikojen puitteissa, jos hakija katsoo olevansa oikeutettu lähdeveron palautuskorkoon.

Palautushakemus on tehtävä kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana vero on peritty (lähdeverolain 11 §:n 2 momentti). Kolmen vuoden määräaikaa sovelletaan ensimmäisen kerran vuonna 2017 maksettuihin lähdeveron alaisiin tuloihin.  Ennen vuotta 2017 maksettujen lähdeveron alaisten tulojen osalta lähdeveron palautusta tulee hakea viiden vuoden kuluessa sen vuoden päättymisestä, jonka aikana vero on peritty.

Lähdeveron palautuspäätökseen voi hakea oikaisua 60 vuorokauden kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Ennen vuotta 2017 tehtyihin lähdeveron palautuspäätöksiin voi hakea oikaisua päätöksentekovuotta seuraavien viiden vuoden kuluessa. Hakijana olevan yhteisön tulee liittää hakemukseen tai oikaisuvaatimukseen selvitys tilikaudestaan, johon lähdeveronalainen maksusuoritus kohdistuu.

Lisätietoa lähdeveron palautuksen hakemisesta.

3 Koronlaskennan perusteet

Palautettava yhteisökorko sekä muun verovelvollisen kuin yhteisön tai yhteisetuuden ennakonpalautukselle laskettava palautuskorko ovat määrältään kutakin kalenterivuotta edeltävän puolivuotiskauden korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko vähennettynä kahdella prosenttiyksiköllä. Kun otetaan huomioon verotusmenettelystä annetun lain (VML) 40 § ja 43 §, korko on kuitenkin vähintään 0,5 %.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä ei otettu kantaa siihen, mistä ajankohdasta lukien palautuskorko tulisi laskea.

Suomessa yleisesti verovelvolliselle yhteisölle palautettavalle ennakkoverolle maksetaan yhteisökorkoa VML 41 §:n mukaisesti yhteisön veroilmoituksen viimeistä antopäivää seuraavasta päivästä alkaen. Vastaavasti yleisesti verovelvolliselle luonnolliselle henkilölle maksettava palautuskorko lasketaan VML 44 §:n mukaan verovuotta seuraavan helmikuun 1. päivästä alkaen. Verotuksen muutoksen johdosta lasketaan VML 77 §:n perusteella verovuoden yhteisökorkoa tai palautuskorkoa edellä mainituista ajankohdista palautuspäivään.

Yhteisön tulee antaa veroilmoitus neljän kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Jos kalenterivuoden aikana päättyy kaksi tilikautta, yhteisökorkoa maksetaan jälkimmäisen tilikauden päättymispäivään perustuvan veroilmoituksen viimeistä antopäivää seuraavasta päivästä.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen perusteella rajoitetusti verovelvollinen tulee asettaa lähdeveron palautuksen koronlaskennassa samaan asemaan kuin yleisesti verovelvollinen. Sen vuoksi Verohallinto maksaa palautettavalle lähdeverolle palautuskorkoa VML 41 §:ää, 44 §:ää ja 77 §:ää vastaavasti yhteisön veroilmoituksen viimeistä antopäivää seuraavasta päivästä palautuspäivään ja luonnolliselle henkilöasiakkaalle verovuotta seuraavan vuoden helmikuun 1. päivästä palautuspäivään.

Palautettavan yhteisökoron ja palautuskoron määrät lasketaan verovuosittain. Vanhempien vuosien tiedot löytyvät valitsemalla ohjeen vanhempi versio: Peruskorko on pysynyt ennallaan ja viitekorko on laskenut

*) Verohallinto laskee lisäksi maksettavalle lähdeveron palautukselle ja aiemmin maksamattomalle korolle palautuskorkoa päätöspäivästä palautuspäivään.

Lauri Savander
johtava veroasiantuntija

Katja Pussila
veroasiantuntija