Sijoitustoiminnan määräaikainen veronhuojennus

Avainsanat:

Antopäivä: 31.5.2013
Diaarinumero: A48/200/2013
Voimassaolo: Toistaiseksi
Valtuutussäännös: Verohallintolaki (503/2010) 2 § 2 mom.

Ohjeessa käsitellään sijoittajana toimivan luonnollisen henkilön ylimääräistä verovuosina 2013–2015 pääomatulosta tehtävää määräaikaista vähennystä ja sen edellytyksiä sekä vähennyksen tuloutumista.

1 Johdanto

Sijoitustoiminnan määräaikaisesta veronhuojennuksesta annetun lain (993/2012) mukaisesti Suomessa yleisesti verovelvollisella luonnollisella henkilöllä (jäljempänä ”Sijoittaja”) on oikeus ylimääräiseen vähennykseen muuhun kuin julkisesti noteerattuun osakeyhtiöön tekemänsä osakepääomasijoituksen perusteella. Vähennys tehdään pääomatulosta. Veronhuojennuksella tavoitellaan kahta asiaa: pääoman saamista kasvavaan, toiminnan alkuvaiheessa olevaan yritykseen sekä liiketoimintaosaamisen saamista yhtiön käyttöön.

Vähennys ei ole lopullinen veroetu, vaan vähennetty määrä palautetaan Sijoittajan tuloon myöhemmin. Palauttaminen tapahtuu yleensä siinä vaiheessa, kun hän luovuttaa sijoituksella hankkimansa osakkeet. Vähennyksen voi saada vain vuosina 2013–2015 lain voimaantulon jälkeen tehdyistä sijoituksista. Vähennys voidaan palauttaa tuloon myös verovuoden 2015 jälkeen.

2 Vähennyksen tekeminen

2.1 Vähennyksen määrä

Sijoittaja voi vähentää 50 prosenttia kohdeyhtiöön rahana sijoitetun uuden osakepääoman määrästä. Yhteen kohdeyhtiöön tehdyn sijoituksen perusteella vähennettävä määrä on verovuonna vähintään 5 000 euroa ja enintään 75 000 euroa. Vähennyksen saa siten 10 000–150 000 euron sijoituksella. Vähimmäismäärän 10 000 euroa alittavien sijoitusten osalta ei myönnetä vähennystä. Enimmäismäärän ylittävien sijoitusten osalta vähennystä ei saa siltä osin kuin sijoituksen määrä ylittää 150 000 euroa. Vähennyksen enimmäismäärän (75 000 euroa) ylittävä määrä ei ole vähennyskelpoinen sijoitusvuonna eikä myöhemmin. Sijoittaja voi tehdä samaan yhtiöön useita perättäisiä sijoituksia verovuoden tai useamman verovuoden aikana.

Esimerkki 1. Sijoittaja sijoittaa kohdeyhtiöön 4 000 euroa. Sijoituksen perusteella laskettu vähennyksen määrä on alle vähimmäismäärän 5 000, joten vähennystä ei myönnetä.

Vähimmäismäärä on verovuosikohtainen eikä sijoituskohtainen. Sijoittajan samaan kohdeyhtiöön verovuoden aikana tekemät sijoitukset lasketaan yhteen.

Esimerkki 2. Sijoittaja sijoittaa 1.2. kohdeyhtiöön 2 400 euroa, 1.4. lisää 5 400 euroa ja 1.6. vielä 2 400 euroa. Sijoittajan sijoitukset lasketaan yhteen (2 400 + 5 400 + 2 400 euroa = 10 200 euroa) ja vähennys määritetään yhteismäärän perusteella. Vähennyksen määrä on 5 100 euroa (= 10 200 euroa x 50 %).

Esimerkki 3. Sijoittaja sijoittaa kohdeyhtiöön 12 000 euroa. Vähennyksen hyväksyttävä määrä on 6 000 euroa (= 12 000 euroa x 50 %).

Esimerkki 4. Sijoittaja sijoittaa kohdeyhtiöön 200 000 euroa. Koska 50 % sijoituksen määrästä ylittää vähennyksen enimmäismäärän eli 75 000 euroa, Sijoittajalle myönnetään ainoastaan 75 000 euron suuruinen vähennys.

2.1.1 Sijoitukset useaan kohdeyhtiöön

Sijoittaja voi tehdä saman verovuoden aikana vähennykseen oikeuttavia sijoituksia useampaankin kuin yhteen kohdeyhtiöön. Verovuonna useampaan yhtiöön tehtyjen sijoitusten perusteella voi kuitenkin saada vähennystä yhteensä enintään 150 000 euroa siten, että yhteen yhtiöön tehty sijoitus oikeuttaa enintään 75 000 euron suuruiseen vähennykseen. Tämän ylittävää määrää ei voi vähentää verovuonna eikä myöhemmin.

Esimerkki 5. Sijoittaja sijoittaa 200 000 euroa yhtiöön A ja 150 000 euroa yhtiöön B. Sijoitusten yhteismäärä on 350 000 euroa (= 200 000 euroa + 150 000 euroa). Hyväksyttävän vähennyksen enimmäismäärä on 150 000 euroa, koska 50 % sijoitusten yhteismäärästä ylittää 150 000 euroa.

Kun Sijoittaja sijoittaa verovuoden aikana useampaan yhtiöön niin, että kaikkien sijoitusten kokonaismäärä ylittää 150 000 euroa, katsotaan vähennyskiintiön täyttyvän tehtyjen sijoitusten mukaisessa aikajärjestyksessä.

Esimerkki 6. Sijoittaja sijoittaa ensin yhtiöön A 100 000 euroa. Tämän jälkeen Sijoittaja sijoittaa 300 000 euroa yhtiöön B. Yhtiöön A tehdystä sijoituksesta on vähennyskelpoista 50 000 euroa (= 50 % x 100 000 euroa), koska sen määrä on alle 150 000 euroa. Yhtiöön B tehdystä sijoituksesta on yhtiöön A tehty sijoitus huomioon ottaen vähennyskelpoista vain 75 000 euroa, koska (50 % x 300 000 euroa - 50 000 euroa)>75 000 euroa.

Samanaikaisesti eri yhtiöihin tehdyt sijoitukset katsotaan tehdyiksi niiden suhteessa. Saman vuoden aikana tehtyjen sijoitusten ajankohdat lasketaan kaupparekisterimerkinnöistä (lue lisää jäljempänä kohta 2.4 sijoituksen verovuosi).

Esimerkki 7. Sijoittaja on sijoittanut yhtiöön A 400 000 euroa, mistä saa vähennystä 75 000 euroa. Sijoittaja sijoittaa myöhemmin yhtiöön B 100 000 euroa ja samanaikaisesti yhtiöön C 400 000 euroa. Yhtiö B-kohtainen vähennys on 50 000 euroa ja yhtiö C-kohtainen vähennys 75 000 euroa. Vähennykseen on käytettävissä 75 000 euroa. B-yhtiön osakkeiden hankintaan kohdistetaan 30 000 euroa (= 3/5 x 50 000 euroa) ja C-yhtiö osakkeiden hankintaan kohdistetaan 45 000 euroa (=3/5 x 75 000 euroa).

2.1.2 Kohdeyhtiön vastaanottamien sijoitusten kokonaismäärän vaikutus

Sijoituksen vähennyskelpoisuutta rajoittaa myös kohdeyhtiön vastaanottamien sijoitusten kokonaismäärä. Kohdeyhtiö saa vastaanottaa veronhuojennuslaissa tarkoitettuja sijoituksia enintään 2 500 000 euroa kalenterivuoden (1.1.–31.12.) aikana (sijoitustoiminnan määräaikaisesta veronhuojennuksesta annetun lain 4 §:n 2 momentti). Yhtiökohtaista enimmäismäärää laskettaessa huomioon otetaan sijoituksista vain määrät, jotka oikeuttavat Sijoittajan tekemään lain mukaisen maksimimääräisen vähennyksen.

Esimerkki 8. Sijoittaja A tekee 400 000 euron suuruisen sijoituksen. Kohdeyhtiön vastaanottamien sijoitusten 2 500 000 euron suuruista enimmäismäärää laskettaessa otetaan A:n tekemästä sijoituksesta huomioon vain 150 000 euroa. Näin menetellään sen vuoksi, että50 % A:n 400 000 euron sijoituksesta ylittää hänen maksimivähennykseen oikeuttavan 150 000 euron sijoituksen. A saa 150 000 euron sijoituksella maksimivähennyksen 75 000 euroa.

Jos sijoituksia tehdään enemmän, verovähennystä ei myönnetä enää niiden sijoitusten perusteella, jotka on tehty sen jälkeen, kun mainittu määrä ylittyy (hallituksen esitys HE 177/2012 s. 15). Sijoitus katsotaan tehdyksi sillä hetkellä, kun osakeannissa merkityt osakkeet on rekisteröity kaupparekisteriin (sijoitustoiminnan määräaikaisesta veronhuojennuksesta annetun lain 3 §:n 1 momentti). Jos määrä täyttyy samana päivänä tehtyjen sijoitusten vuoksi, jokaisesta samana päivänä tehdystä sijoituksesta leikkaantuu pois suhteellinen osuus.

Esimerkki 9. Yhtiö A on 1.6. mennessä saanut 2 400 000 euron suuruiset vähennyskelpoiset sijoitukset. Sijoittajat B ja C tekevät 1.7. kumpikin 150 000 euron sijoituksen. Sijoittaja D tekee 500 000 euron sijoituksen 1.8. Kohdeyhtiö A:n vastaanottamien sijoitusten maksimimäärä 2 500 000 euroa tulee täyteen 1.7., koska sijoitusten kokonaismäärä on tällöin 2 700 000 euroa (= 2 400 000 + 150 000 + 150 000). Sijoittajat B ja C saavat kumpikin 25 000 euron (= 50 000 euroa * 50 %) suuruisen vähennyksen ja heidän sijoituksistaan leikkaantuu kummaltakin pois 100 000 euroa. Sijoittaja D ei saa ollenkaan vähennystä, koska kohdeyhtiö A:n vastaanottamien sijoitusten maksimimäärä 2 500 000 euroa on tullut täyteen jo 1.7. eli ennen D:n tekemää sijoitusta.

Kohdeyhtiön on seurattava saamiensa tukien määrää ja ilmoitettava määrän ylittymisestä niille sijoittajille, jotka eivät enää ole oikeutettuja vähennykseen.

Sijoittaja saa vähentää vain sellaiset vuosina 2013–2015 tekemänsä sijoitukset, jotka on tehty sijoitustoiminnan määräaikaisesta veronhuojennuksesta annetun lain voimaantulon eli 15.5.2013 tai sen jälkeen, mutta viimeistään 31.12.2015 (katso jäljempänä kohta 2.5 Kohdeyhtiön ominaisuudet)

2.2 Sijoittaja

Vähennykseen oikeutettuja ovat vain Suomessa yleisesti verovelvolliset luonnolliset henkilöt (sijoitustoiminnan määräaikaisesta veronhuojennuksesta annetun lain 1 §). Tuloverolain 9 §:n mukaan yleisesti verovelvollinen on henkilö, joka on verovuonna asunut Suomessa. Sillä ei ole merkitystä, onko henkilö mahdollisesti verosopimuksen mukaan toisessa valtiossa asuva. Rajoitetusti verovelvollisella henkilöllä ei ole oikeutta vähennykseen siinäkään tapauksessa, että häntä verotettaisiin tuloistaan Suomessa verotusmenettelystä annetun lain mukaan.

Sijoittajan on oltava ennestään riippumaton kohdeyhtiöön nähden. Sijoittaja ja hänen lähipiiriinsä kuuluva henkilö tai tällaisen henkilön osittain tai kokonaan omistama yhtiö eivät ole saaneet omistaa kohdeyhtiön osakkeita välittömästi tai välillisesti sijoitusvuotta edeltävän kolmen viimeisen kalenterivuoden aikana (sijoitustoiminnan määräaikaisesta veronhuojennuksesta annetun lain 5 §). Muiden sijoitusinstrumenttien kuin osakkeiden omistamisella ei ole merkitystä.

Rajoitus ei kuitenkaan koske sijoitustoiminnan määräaikaisesta veronhuojennuksesta annetun lain mukaista Sijoittajaa ensimmäistä sijoitusta seuraavien sijoitusten osalta. Sijoittaja voi siis tehdä vähennyskelpoisen sijoituksen, vaikka hän tai hänen lähipiirinsä on tehnyt sijoituksen tai sijoituksia samaan kohdeyhtiöön aikaisemmin sijoitustoiminnan määräaikaisesta veronhuojennuksesta annetun lain voimassaoloaikana. Sijoitus ei sen sijaan ole vähennyskelpoinen, jos Sijoittaja tai hänen lähipiirinsä on omistanut kohdeyhtiön osakkeita jo ennen lain voimaantuloa välittömästi tai välillisesti sijoitusvuotta edeltävän kolmen viimeisen kalenterivuoden aikana.

Sijoittajan lähipiiriin kuuluvat Sijoittajan perheenjäsen ja suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa olevat perilliset (HE 177/2012 s. 17). Lähipiiriin kuuluviksi katsotaan henkilön aviopuoliso tai häneen avioliitonomaisessa suhteessa oleva henkilö, sisarus, sisar- ja velipuoli, henkilön ja hänen aviopuolisonsa tai häneen avioliitonomaisessa suhteessa olevan henkilön ylenevässä tai alenevassa polvessa oleva sukulainen sekä mainittujen henkilöiden aviopuolisot tai heihin avioliitonomaisessa suhteessa olevat henkilöt. Rajoitus koskee Sijoittajan ja edellä mainittujen henkilöiden välitöntä omistusta kohdeyhtiössä ja välillistä, esimerkiksi toisen yhtiön kautta tapahtuvaa omistusta kohdeyhtiössä. Vähäinenkin Sijoittajan tai lähipiirin välitön (tai välillinen) omistus ennen lain voimaantuloa sijoitusvuotta edeltävän kolmen viimeisen kalenterivuoden aikana on vähennysoikeuden este. Sitä vastoin mahdollisella lainasaatavalla ei ole merkitystä.

2.3 Hyväksyttävä pääomasijoitus

Sijoitus on tehtävä kohdeyhtiön osakepääomaan rahana uusia osakkeita vastaan osakeyhtiölain 2 luvun 4 §:n mukaisesti (sijoitustoiminnan määräaikaisesta veronhuojennuksesta annetun lain 4 §:n 1 momentti). Osakemerkintä on suoritettava osakeyhtiölain 2 luvun 5 §:n mukaisesti rahana yhtiön Suomessa olevalle talletuspankin tai talletusten vastaanottamiseen oikeutetun ulkomaisen luottolaitoksen sivukonttorin tilille tai vastaavalle ulkomailla olevalle tilille.

Vähennykseen ei yllä todetun vuoksi oikeuta sellainen osakemerkintä, joka on maksettu kuittaamalla merkintähinta merkitsijällä yhtiöltä olevalla saatavalla. Tällöin merkintähintaa ei katsota maksetun osakeyhtiölain 2 luvun 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla osakemerkintävaiheessa rahana vaan saatavalla. Vähennyskelvottomuus koskee sekä vaihtovelkakirjalainan että muun yhtiöltä olevan saatavan perusteella tehtävää osakkeiden merkintähinnan kuittaamista saatavalla.

Sen sijaan, jos sijoittajalla on yhtiöltä lainasaatava, johon liittyy oikeus merkitä yhtiön osakkeita ja osakemerkintä maksetaan erikseen rahalla, voi vähennyksen saada tällaisen osakemerkinnän perusteella.

Koko sijoituksen on mentävä osakepääomaan. Apportti ei oikeuta sijoitustoiminnan veronhuojennukseen. Merkittävä osake ei saa tuottaa osakeyhtiölain (OYL) 3 luvun 1 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja yhtiön muista osakkeista poikkeavia taloudellisia oikeuksia, kuten poikkeuksellista oikeutta osinkoon tai jako-osuuteen yhtiön purkautuessa. Osakkeet eivät myöskään saa erota OYL 15 luvun 10 §:ssä tarkoitetun hankkimis- tai lunastusehdon suhteen.

Esimerkki 10. Sijoittaja merkitsee 100 uutta yhtiö A:n osaketta hintaan 100 000 euroa. Osakeannissa rahana maksetusta 100 000 eurosta kirjataan 90 000 euroa osakepääomaan ja 10 000 euroa sijoitetun vapaan pääoman rahastoon (SVOP) rahastoon. Sijoittaja ei saa sijoitustoiminnan veronhuojennusta, koska koko sijoitus ei ole kohdistunut kohdeyhtiön osakepääomaan.

Sallittua on esimerkiksi, että irtaantumissuunnitelmassa on sovittu, että yhtiö lunastaa tai hankkii Sijoittajalta osakkeet tietyn ajan kuluttua tai tiettyjen olosuhteiden toteuduttua (esimerkiksi yrityksen liikevaihdon saavutettua tietyn rajan) osakkeiden käypään hintaan. Osakassopimuksessa voidaan sopia tavanomaisista ”tag-along”- ja ”drag-along” oikeuksista, joissa ensin mainituissa vähemmistöosakkaalla on oikeus myydä osakkeensa samaan hintaan kuin enemmistöosakkaalla. jajoissa viimeksi mainituissa vähemmistöosakkaan on myytävä osakkeensa samaan hintaan kuin enemmistöosakkaan.

Esimerkki 11. Yhtiössä A on 100 osaketta. Sijoittaja B:lle tarjotaan suunnatussa osakeannissa mahdollisuutta merkitä 50 uutta osaketta 50 000 eurolla. Yhtiön B yhtiöjärjestystä muutetaan niin, että Sijoittaja B:lle suunnattavia osakkeita koskee yhtiö A:n velvollisuus lunastaa osakkeet 100 000 eurolla kahden vuoden kuluttua. Muutoin vanhat ja uudet osakkeet ovat identtisiä. Sijoittaja B:n maksama merkintähinta merkitään kokonaisuudessaan osakepääomaan. Sijoittaja B ei saa sijoitustoiminnan veronhuojennusta, koska sijoittaja B:n osakkeita koskee OYL 15 luvun 10 §:n mukainen muista osakkeista eroava lunastusehto.

Osakkeet eivät saa muista osakkeista poikkeavia taloudellisia oikeuksia, jos ne eroavat äänimäärältään. Osakkeet voidaan myös määrätä yhtiöjärjestyksessä erilajisiksi (OYL 3 luvun 1 §:n 2 momentin 2) -kohta), vaikka ne eivät eroakaan toisistaan osakkeen varoja jaettaessa tuottaman oikeuden suhteen. Tällainen tilanne on kysymyksessä, jos yhtiöjärjestyksessä määrätään esimerkiksi, että tiettyjä osakkeita koskee lunastus- tai suostumuslauseke.

Esimerkki 12. Yhtiössä A on 100 osaketta. Sijoittaja B:lle tarjotaan suunnatussa osakeannissa mahdollisuutta merkitä 50 uutta osaketta 50 000 eurolla. Yhtiön A yhtiöjärjestystä muutetaan niin, että 100 vanhalla osakkeella on 20 ääntä/osake ja sijoittaja B:lle merkittäväksi tarjotuilla osakkeilla 1 ääni/osake. Lisäksi Sijoittaja B:lle suunnattavia osakkeita koskee lunastuslauseke, jonka mukaan aikaisemmilla osakkeenomistajilla on oikeus lunastaa osakkeet omistajanvaihdoksen yhteydessä. Muutoin osakkeet ovat identtisiä ja B:n maksama merkintähinta merkitään kokonaisuudessaan osakepääomaan. Sijoittaja B:llä on oikeus saada sijoitustoiminnan määräaikainen veronhuojennus maksamansa 50 000 euron perusteella.

Osakkeiden merkintä perustajaosakkaan yhtiötä perustettaessa (OYL 2 luvun 1 §) ei oikeuta sijoitustoiminnan määräaikaiseen veronhuojennukseen, vaan osakkeet on merkittävä osakeannissa.

Vähennykseen oikeuttavan sijoituksen määrän on oltava alle 50 prosenttia kohdeyhtiön osakepääomasta sijoituksen jälkeen. Mikäli useampi sijoittaja tekee samanaikaisesti sijoituksen (sijoitusta vastaava kaupparekisterimerkintä on tehty samana päivänä), lasketaan 50 prosentin raja kokonaisosakepääomasta samanaikaisten sijoitusten jälkeen. Alle 50 prosentin osakepääomaosuuden lisäksi sijoituksen johdosta ei myöskään saa muodostua verotusmenettelystä annetun lain 31 §:ssä tarkoitettua välillistä tai välitöntä määräysvaltaa kohdeyhtiössä (sijoitustoiminnan määräaikaisesta veronhuojennuksesta annetun lain 4 §).

Verotusmenettelylain 31 §:n mukaan Sijoittajalla on määräysvalta kohdeyrityksessä jos:
Sijoittajalla on toisessa osapuolessa määräysvalta tai kolmannella osapuolella on yksin tai yhdessä lähipiirinsä kanssa määräysvalta Sijoittajaan ja liiketoimen toiseen osapuoleen. Sijoittajalla on määräysvalta toisessa osapuolessa silloin, kun:

se välittömästi tai välillisesti omistaa yli puolet toisen osapuolen pääomasta;
sillä välittömästi tai välillisesti on yli puolet toisen osapuolen kaikkien osakkeiden tai osuuksien tuottamasta äänimäärästä;
sillä välittömästi tai välillisesti on oikeus nimittää yli puolet jäsenistä toisen yhteisön hallitukseen tai siihen verrattavaan toimielimeen tai toimielimeen, jolla on tämä oikeus; tai
sitä johdetaan yhteisesti toisen osapuolen kanssa tai se muutoin voi tosiasiallisesti käyttää määräysvaltaa toisessa osapuolessa.

Jos osakepääomaosuus nousee vähintään 50 prosenttiin tai Sijoittaja saa edellä mainitun määräysvallan, sijoitus ei oikeuta sijoitustoiminnan määräaikaiseen veronhuojennukseen. Tämän lisäksi myös aikaisempien sijoitusten johdosta verotuksessa vähennetyt sijoitustoiminnan määräaikaiset veronhuojennukset on luettava tuloksi (sijoitustoiminnan veronhuojennuslaki 8 §).

Esimerkki 13. Yhtiössä A on 100 osaketta. Sijoittaja B merkitsee osakeannissa 30 osaketta ja Sijoittaja C 110 osaketta samanaikaisesti. Merkittävät uudet osakkeet ovat samanlaisia kuin entiset osakkeet ja koko merkintähinta merkitään osakepääomaan. Yhtiössä on osakeannin jälkeen 240 osaketta (= 100 + 30 + 110). Sijoittaja B saa veronhuojennuksen, koska hänen osakemääränsä on alle 50 % sijoituksen jälkeen (30/240). Myös Sijoittaja C saa vähennyksen, koska hänen osakemääränsä on alle 50 % (100/240). Jos B ei olisi tehnyt samanaikaista sijoitusta, ei C olisi saanut vähennystä, koska hänen omistusosuutensa olisi ollut yli 50 % ((110/(100+110)) x 100 %).

2.4 Sijoituksen verovuosi

Sijoitus katsotaan tehdyksi ja vähennys voidaan myöntää sinä (Sijoittajan) verovuonna, jolloin uudet osakkeet on rekisteröity OYL 9 luvun 14 §:n mukaisesti kaupparekisteriin. Sillä koska osakkeet on merkitty tai maksettu ei ole merkitystä. Edellä mainitun säännöksen mukaan uudet osakkeet saadaan ilmoittaa rekisteröitäväksi, kun ne on täysin maksettu ja muut merkintäehdot ovat täyttyneet. Osakkeiden merkintä perustajaosakkaan yhtiötä perustettaessa (OYL 2 luvun 1 §) ei oikeuta sijoitustoiminnan määräaikaiseen veronhuojennukseen vaan osakkeet on merkittävä osakeannissa.

Esimerkki 14. Sijoittaja on merkinnyt kohdeyhtiön osakkeita 100 000 eurolla 1.12.2013 ja maksanut merkityt osakkeet samalla. Osakepääoman korotus merkitään kaupparekisteriin 10.1.2014. Sijoitustoiminnan määräaikaisen veronhuojennuksen vähentämisvuosi on muiden vähentämisedellytysten täyttyessä 2014, jolloin kaupparekisterimerkintä tehtiin, eikä 2013, jolloin sijoitus merkittiin ja maksettiin yhtiölle.

2.5 Kohdeyhtiön ominaisuudet

2.5.1 Yhtiömuoto ja noteeraus

Kohdeyhtiön on oltava suomalainen osakeyhtiö tai sitä oikeudelliselta muodoltaan vastaava Euroopan talousalueella rekisteröity pääomayhtiö, joka on velvollinen maksamaan tuloveroa ja sillä tulee olla kiinteä toimipaikka Suomessa. Yhtiön on oltava muu kuin muu kuin tuloverolain 33 a §:ssä tarkoitettu julkisesti noteerattu yhtiö.

Julkisesti noteerattuja yhtiöitä ovat yhtiöt, joiden osake on kaupankäynnin kohteena:

rahoitusvälineillä annetussa laissa (748/2012) tarkoitetulla säännellyllä markkinalla Euroopan talousalueella;
muulla säännellyllä ja viranomaisen valvonnassa olevalla markkinalla Euroopan talousalueen ulkopuolella; tai
kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitetussa monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä Euroopan talousalueella edellyttäen, että osake on otettu kaupankäynnin kohteeksi yhtiön hakemuksesta tai sen suostumuksella.

Näihin julkisesti noteerattuihin yhtiöihin tehtyjen sijoitusten perusteella ei siis saa sijoitustoiminnan määräaikaista veronhuojennusta.

Muihin kuin osakeyhtiöihin, esimerkiksi osuuskuntaan, avoimeen yhtiöön tai kommandiittiyhtiöön, tehdyt sijoitukset eivät oikeuta sijoitustoiminnan määräaikaiseen veronhuojennukseen.

2.5.2 Yhtiön koko

Kohdeyhtiön on oltava pieni yritys. Yhtiön palveluksessa pitää olla vähemmän kuin 50 henkilöä. Yhtiön liikevaihdon tai taseen tulee olla enintään 10 miljoonaa euroa (toisen näistä pitää olla enintään 10 miljoonaa euroa, toinen voi olla suurempi). Lisäksi yhtiön on täytettävä mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä annetussa komission suosituksessa (2003/361/EY, eur-lex.europa.eu) tarkoitetut yrityksen riippumattomuutta kuvaavat ja muut suositukseen sisältyvät pienen yrityksen tunnusmerkit.

Kaikkien tunnusmerkkien on täytyttävä sijoituksen tekemistä edeltävän tilikauden päättyessä. Aloittavan yrityksen osalta käytetään tilikauden kuluessa tehtyä luotettavaa arviota.

2.5.3 Uusi yritys

Kohdeyhtiön merkitsemisestä kaupparekisteriin tai kaupparekisteriä vastaavaan ulkomaiseen rekisteriin saa olla sijoituksen tekemisen hetkellä kulunut enintään kuusi vuotta. Kohdeyhtiötä ei myöskään saa olla perustettu olemassa olevan yhtiön toiminnan jatkamista varten elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52–52 d §:ssä tarkoitetussa sulautumisessa, jakautumisessa tai liiketoimintasiirrossa taikka muulla tavalla (sijoitustoiminnan määräaikaisesta veronhuojennuksesta annetun lain 6 §). Rajoitus koskee esimerkiksi tilanteita, joissa aikaisemmin toimineen yhtiön omistajat jatkaisivat yritystoimintaa pääasiallisesti sellaisenaan yhtiössä, joka on muodollisesti uusi. Rajoitus ei sen sijaan koske tilanteita, joissa uusien omistajien aloittama aidosti uusi yritys hankkii itselleen uutta liiketoimintaa esimerkiksi liiketoimintakaupalla tai yritysjärjestelyn kautta (HE 117/2012 s. 16).

Tilanteita, joita rajoitus koskee, ei voi ratkaista pelkästään muodollisten omistusosuuksien mukaan, vaan tapauskohtaisesti kokonaisharkintana. Tähän vaikuttaa myös aikaisempien omistajien tosiasiallinen vaikutusvalta uudessa yhtiössä. Aikaisemmilla omistajilla voi olla tosiallista vaikutusvaltaa esimerkiksi uusina omistajina olevien lähipiiriin kuuluvien henkilöiden tai vaihtovelkakirjalainan kautta.

2.5.4 Yhtiön toiminta

Kohdeyhtiön tulee harjoittaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 1 §:ssä tarkoitettua elinkeinotoimintaa. Toiminnan on oltava pääasiallisesti muuta elinkeinotoimintaa kuin luottolaitos- tai vakuutustoimintaa, kiinteistöliiketoimintaa, sijoitustoimintaa tai arvopaperikauppaa ja kohdeyhtiö ei saa harjoittaa lainkaan laivanrakennusta tai hiili- tai teräsliiketoimintaa (sijoitustoiminnan määräaikaisesta veronhuojennuksesta annetun lain 6 §). Kohdeyhtiöllä voi olla myös tuloverolain tai maatalouden tuloverolain mukaan verotettavaa toimintaa, mutta sen pääasiallisen toiminnan on oltava muuta elinkeinotoimintaa kuin luottolaitos- tai vakuutustoimintaa, kiinteistöliiketoimintaa, sijoitustoimintaa tai arvopaperikauppaa.

Kohdeyhtiö ei saa olla komission tiedoksiannossa Yhteisön suuntaviivoissa valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi (2004/C 244/02, eur-lex.europa.eu) määritelty vaikeuksissa oleva yritys (sijoitustoiminnan määräaikaisesta veronhuojennuksesta annetun lain 6 §). Vaikeuksissa olevalla yrityksellä tarkoitetaan periaatteessa yritystä riippumatta sen koosta seuraavissa olosuhteissa:

a) jos kyse on yhtiöstä, joka osakkaiden vastuu on rajattu ja joka on menettänyt yli puolet merkitystä osakepääomastaan ja yli neljännes pääomasta on menetetty viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana; tai

b) jos se yhtiömuodosta riippumatta täyttää kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut edellytykset yhtiön asettamiselle yleistäytäntöönpanomenettelyyn maksukyvyttömyyden vuoksi.

Vaikka kumpikaan yllä olevista edellytyksistä ei täyttyisi, yrityksen voidaan silti katsoa olevan vaikeuksissa etenkin, jos vaikeuksissa olevan yrityksen tavanomaiset merkit, kuten kasvavat tappiot, liikevaihdon supistuminen, varastojen kasvu, ylikapasiteetti, tulorahoituksen pienentyminen, lisääntyvä velkaantuminen, korkokustannusten nousu ja nettoarvon heikentyminen tai sen katoaminen, ovat nähtävissä. Yritys voi tällöin menettää maksukykynsä tai joutua kansalliseen maksukyvyttömyysmenettelyyn. Tällaisessa tilassa olevaa yritystä voidaan myös pitää vaikeuksissa olevana yrityksenä, kun on varmistettu, että yritys ei kykene saneeraukseen omilla taikka omistajiltaan tai markkinalähteistä saaduilla varoilla.

Aloittavia yrityksiä arvioidaan lievemmin perustein. Jos yrityksen perustamisesta on kulunut vähemmän kuin kolme vuotta, ei yrityksen katsota oleva kyseisenä aikana vielä lain tarkoittamalla tavalla taloudellisissa vaikeuksissa, vaikka se olisikin menettänyt yli puolet pääomastaan ja yli neljännes pääomasta on menetetty viimeksi kuluneiden kahdentoista kuukauden aikana.

Sijoittajalle ei myönnetä veronhuojennusta, jos kohdeyritystä koskee Euroopan yhteisöjen sääntöjen soveltamisesta annetun lain (300/2001) 1 §:ssä tarkoitettu takaisinperintäpäätös, jolla pannaan täytäntöön komission tekemä päätös valtiontuen takaisinperimisestä ja tukea ei ole palautettu neljän kuukauden kuluessa komission päätöksen tekemisestä.

Kohdeyhtiö ei saa harjoittaa toimintaa, joka ei ole valtionavustuslaissa (688/2001) tarkoitetulla tavalla yhteiskunnallisesti hyväksyttävää (sijoitustoiminnan määräaikaisesta veronhuojennuksesta annetun lain 7 §). Tämä tarkoittaa sitä, että vähennykseen oikeuttavan hankkeen tulee olla voimassa olevien säädösten ja määräysten mukainen. Vähennystä ei myönnettäisi, jos hankkeen tarkoitus olisi vastoin yleistä moraalia taikka esimerkiksi kyseisellä alalla noudatettavia ja yleisesti vakiintuneita hyviä tapoja ja käytännesääntöjä (HE 177/2012 s. 17).

Kohdeyhtiö ei ole saanut kolmen verovuotta edeltävän verovuoden aikana alentaa osakepääomaansa osakkeita mitätöimällä tai lunastamalla tai jakaa varojaan maksamalla muita kuin osingonjakoon perustuvia suorituksia. Verovuodella tarkoitetaan kohdeyhtiön verovuotta. Varojenjakoa koskevien rajoitusten tarkoituksena on korostaa, että lain mukainen verotuki kohdentuu yrityksille, jotka todella tarvitsevat pääomaa.

Sijoitustoiminnan määräaikaisen veronhuojennuksen saamista ei kuitenkaan estä se, että kohdeyhtiö on mainittuna aikana jakanut varojaan muuten kuin osinkona veronhuojennuslain mukaista Sijoittajaa vastaavalle aikaisemmalle osakkaalle (sijoitustoiminnan määräaikaisesta veronhuojennuksesta annetun lain 7 §). Veronhuojennus voidaan siten myöntää Sijoittajalle sen estämättä, että kohdeyhtiö on sijoitusta edeltävän kolmen vuoden aikana lunastanut osakkeitaan veronhuojennuslain mukaiset kriteerit täyttävältä edelliseltä Sijoittajalta. Varojen jakaminen edelliselle Sijoittajalle on voinut tapahtua ennen lain voimaantuloa tai sen jälkeen, mutta ennen sijoituksen tekemistä.

Veronhuojennuslain 7 §:n 2 momentin vastainen varojen jako sijoitusta seuraavan kolmen verovuoden aikana Sijoittajalle itselleen tai muille aiheuttaa myös sen, että myönnetyt veronhuojennukset on tuloutettava (sijoitustoiminnan määräaikaisesta veronhuojennuksesta annetun lain 8 §:n 2 momentti).

2.5.5 Liiketoiminta- ja irtaantumissuunnitelma

Kohdeyhtiön on laadittava yhteisön suuntaviivoissa valtiontuesta pieniin ja keskisuuriin yrityksiin tehtävien riskipääomasijoitusten edistämiseksi (2006/C 194/02, eur-lex.europa.eu) kohdassa 4.3.5. tarkoitettu liiketoimintasuunnitelma. Lisäksi kohdeyhtiön ja Sijoittajan on yhdessä laadittava mainitussa kohdassa tarkoitettu irtaantumissuunnitelma (sijoitustoiminnan määräaikaisesta veronhuojennuksesta annetun lain 6 §).

Tarkoitus on, että määräaikaiseen veronhuojennukseen oikeuttava sijoitus perustuu realistisiin liiketaloudellisiin tuotto-odotuksiin ja kaupallisten tuottojen hankkimiseen. Kohdeyhtiöllä tulee olla liiketoimintasuunnitelma, jonka perusteella Sijoittaja voi todeta yhtiön toiminnan liiketaloudellisesti järkeväksi. Liiketoimintasuunnitelmassa tulee olla ainakin kuvaus kohdeyhtiön tuotteista ja liiketoimintastrategiasta, arvio tulevista tuotoista, laskelma rahoitustarpeista, markkinointisuunnitelma sekä selvitys yhtiön taloudellisesta tilasta (HE 117/2012 s. 16).

Irtaantumissuunnitelmassa yhtiö ja Sijoittaja määrittelevät ajankohdan, jolloin Sijoittaja luopuu osakesijoituksestaan ja ne edellytykset, joiden täyttyessä luopuminen tapahtuu. Irtaantumissuunnitelmalla tarkoitetaan suunnitelmaa, jolla Sijoittaja luopuu osakeomistuksestaan mahdollisimman suureen tuottoon tähtäävän suunnitelman mukaisesti. Irtaantuminen voi tapahtua esimerkiksi liiketoiminnan myynnin perusteella ja irtaantuminen voidaan toteuttaa esimerkiksi myymällä kohdeyhtiön osakkeet toiselle Sijoittajalle tai kohdeyhtiölle itselleen tai kohdeyhtiön listautumisen yhteydessä. Irtautumissuunnitelmassa voi olla useampia erilaisia irtautumistapoja ja -aikoja. Eri aikoina tehdyillä sijoituksilla voi olla erilaisia irtautumissuunnitelmia. Irtautumissuunnitelma voitaneen tehdä toisaalta osakassopimuksena (esimerkiksi yhtiön pääosakkaiden ja Sijoittajan) ja toisaalta kohdeyhtiön ja Sijoittajan välillä.

2.5.6 Valtiontukien kasautuminen ja valvonta

Sijoitustoiminnan määräaikaiseen veronhuojennukseen liittyvä veroetu on valtiontukea, joka on otettava huomioon myönnettäessä kohdeyhtiölle muita julkisia tukia. Veronhuojennus on vaihtoehtoinen tukimuoto samoihin kustannuksiin saatavilla olevien muiden julkisten tukien kanssa. Yritys voi valita erilaisista tukimuodoista tilanteeseensa sopivimman (HE 177/2012 s. 12).

Yhteisön suuntaviivoissa valtiontuesta pieniin ja keskisuuriin yrityksiin tehtävien riskipääomasijoitusten edistämiseksi (2006/C 194/02, eur-lex.europa.eu), kohdassa 6, edellytetään, että yrityksen saamia valtiontukia on niiden kasautumistilanteissa supistettava. Kun kohdeyhtiölle veronhuojennuslain mukaisilla sijoituksilla kertynyttä pääomaa käytettäisiin alkuinvestointeihin tai muiden ryhmäpoikkeusasetusten, suuntaviivojen, puitteiden tai valtiontukiasiakirjojen nojalla tukikelpoisten kustannusten rahoittamiseen, näiden muiden tukien enimmäistasoja tai tukikelpoisia enimmäismääriä supistetaan 50 prosenttia kolmen vuoden ajan sijoitusten vastaanottamisesta. Jos kohdeyhtiön kotipaikka on kehitysalueesta ja sen tukialueista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (44/2007, finlex.fi) määritellyllä tukialueella, tuen enimmäismäärää supistetaan ainoastaan 20 prosentilla. Tuen määrää supistetaan kuitenkin enintään riskipääomasijoituksen määrällä.

Valtiontuen supistaminen ei koske tilannetta, jossa muu tuki on vahvistettu komission tiedonannossa Yhteisön puitteet tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävälle valtiontuelle (EUVL C 323/1, 30.12.2006, eur-lex.europa.eu) tai komission asetuksessa (EY) N:ro 800/2008, tiettyjen tukimuotojen toteamisesta yhteismarkkinoille soveltuviksi perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mukaisesti, yleinen ryhmäpoikkeusasetus (HE 177/2012 s. 18–19).

Tukien kasautumisen ehkäisemiseksi kohdeyhtiön on muita valtiontukia hakiessaan ilmoitettava tukiviranomaisille veronhuojennuslain mukaisten sijoitusten vastaanottamisesta. Verohallinnon on ilmoitettava verotusta toimittaessaan kohdeyhtiölle tämän ilmoitusvelvollisuudesta tukiviranomaiselle. Kohdeyhtiön ilmoitusvelvollisuus tukiviranomaisille käy ilmi Verohallinnon lomakkeelta 7846, jolla kohdeyhtiö ilmoittaa Verohallinnolle vastaanottamistaan sijoitustoiminnan määräaikaisen veronhuojennuksesta annetun lain mukaisista sijoituksista. Allekirjoituksellaan kohdeyhtiö vakuuttaa sijoitusten täyttävä lain Sijoittajaa, sijoitusta ja kohdeyhtiötä koskevat edellytykset.

2.6 Voimaantulo

Sijoitustoiminnan veronhuojennuslaki on saatettu Valtioneuvoston asetuksella (341/2013) ja se tuli voimaan 15.5.2013. Sijoitustoiminnan määräaikaiseen veronhuojennukseen oikeuttaa vain sellainen sijoitus, joka on tehty vuosina 2013–2015 aikaisintaan 15.5.2013 tai sen jälkeen viimeistään 31.12.2015. Sijoitus katsotaan tehdyksi sillä hetkellä, kun osakeannissa merkityt osakkeet on rekisteröity kaupparekisteriin (sijoitustoiminnan määräaikaisesta veronhuojennuksesta annetun lain 3 §:n 1 momentti).

3 Vähennyksen lukeminen tuloksi

Sijoitustoiminnan määräaikainen veronhuojennus ei ole lopullinen veronhuojennus, vaan vähennetty määrä tuloutetaan verotuksessa sinä verovuonna, kun Sijoittaja luovuttaa vähennyskelpoisella sijoituksella hankittuja osakkeita tai muuten lakkaa omistamista niitä. Tilanteesta riippuen vähennys tuloutetaan pienentämällä osakkeiden hankintamenoa tai lukemalla se Sijoittajan pääomatuloon. Tuloutukselle ei ole säädetty aikarajaa, joten verotuksessa vähennetty määrä voi tulla tuloutettavaksi vasta vuosienkin kuluttua. Lisäksi vähennys luetaan tuloksi tietyissä tilanteissa, vaikka osakkeiden luovutusta tai omistajanvaihdosta ei tapahdukaan.

Sijoittaja voi luopua kohdeyhtiön osakkeista vastiketta vastaan tai vastikkeettomasti. Vastikkeellisia luovutuksia ovat osakkeiden myynti ja vaihto sekä luopuminen osakkeista jako-osaa vastaan yhtiön purkautuessa. Vastikkeettomia luovutuksia ovat esimerkiksi lahjoitus ja omaisuuden luovutus osituksessa. Sijoittajan kuollessa vähennys tuloutetaan kuolinvuoden verotuksessa. Lahjanluontoisessa kaupassa luovutus jaetaan vastikkeelliseen ja vastikkeettomaan osaan tuloverolain 47 §:n 4 momentin mukaisesti.

Sijoittaja voi myydä kohdeyhtiön osakkeet joko yhdellä kertaa tai useammassa erässä. Mikäli osakkeet myydään osittain, niin tällöin tuloutuu vain kyseisistä osakkeista saatu vähennys.

Silloin kun sijoittaja on tehnyt sijoituksia eri kohdeyhtiöihin tai perättäisiä sijoituksia samaan kohdeyhtiöön, voi tulla ratkaistavaksi kysymys miltä osin eri sijoitukset ovat tulleet vähennetyksi verotuksessa. Tällöin katsotaan, että vähennys on muodostunut eri sijoituksista siinä järjestyksessä kuin ne on tehty, eli vanhimmasta uusimpaan.

Sijoitus katsotaan tehdyksi sillä hetkellä, kun osakeannissa merkityt osakkeet on rekisteröity kaupparekisteriin (sijoitustoiminnan määräaikaisesta veronhuojennuksesta annetun lain 3 §:n 1 momentti).

Tulouttaminen tehdään vain siltä osin kuin Sijoittaja on saanut vähennyksen tosiasiallisesti vähennettyä. Sijoittaja ei ole välttämättä saanut vaatimaansa vähennystä täysimääräisesti vähennettyä sen takia, että hänelle ei ole kertynyt pääomatuloja sijoitusvuonna tai kolmena vuotena sen jälkeen, joista vähennys voitaisiin tehdä. Vähentämättä jäänyt alijäämä myös lakkaa tuloutuksen johdosta kyseisten osakkeiden osalta.

Esimerkki 15. Sijoittaja on merkinnyt kohdeyhtiön osakkeita 100 000 eurolla. Sijoitustoiminnan määräaikaisen veronhuojennuksen määrä on 50 000 euroa (= 50 % x 100 000 euroa). Sijoittajalla on verovuonna pääomatuloja 20 000 euroa, jolloin vähentämättä jää 30 000 euroa (= 50 000 euroa - 20 000 euroa). Sijoittajalla ei ole kolmena seuraavana vuotena pääomatuloja. Osakkeet myydään tappiolla vuonna 2. Kyseisenä vuonna veronalaiseksi tuloksi tuloutuu sijoituksen tekovuonna vähennetty määrä 20 000 euroa vähentämällä se osakkeiden hankintamenosta luovutustappiota laskettaessa, koska vain tämä määrä on tosiasiallisesti vähennetty. Vähentämättä jäänyt alijäämä 30 000 lakkaa, eikä siirry enää vuosille 3 ja 4. Jos sijoittajalla olisi 30 000 euron lisäksi muuta alijäämää, niin tämä muu alijäämä jäisi voimaan ja olisi myöhemmin vähennettävissä.

3.1 Vastikkeelliset luovutukset

Jos Sijoittaja luovuttaa kohdeyhtiön osakkeet vastiketta vastaan, osakkeiden luovutuksesta lasketaan luovutusvoitto tai -tappio tuloverolain säännösten mukaisesti. Sijoitustoiminnan määräaikainen veronhuojennus tuloutetaan tällöin luovutusvuonna epäsuorasti pienentämällä luovutettujen osakkeiden hankintamenoa verotuksessa vähennetyllä veronhuojennuksen määrällä. Vastikkeellisissa luovutuksissa veronhuojennuksen tulouttaminen lisää luovutusvoittona verotettavaa tuloa tai pienentää luovutustappiona vähennyskelpoista määrää.

Verotuksessa vähennetyllä määrällä tarkoitetaan sitä määrää, joka on tosiasiallisesti tullut vähennetyksi Sijoittajan pääomatuloa laskettaessa joko sijoitusvuonna tai kolmena sitä seuraavana vuonna. Sitä osaa sijoitustoiminnan määräaikaisesta veronhuojennuksesta, jota ei ole voitu vähentää pääomatulosta sen riittämättömyyden vuoksi, ei siis vähennetä osakkeiden hankintamenosta luovutusvoittoa tai -tappiota laskettaessa.

Esimerkki 16. Sijoittaja on merkinnyt kohdeyhtiön osakkeita 100 000 eurolla vuonna 2013. Vähennyskelpoinen sijoitustoiminnan määräaikaisen veronhuojennuksen määrä on 50 000 euroa. Verovuoden pääomatulon määrä on 30.000 euroa, mistä vähennetään veronhuojennusta 30 000 euroa. Vähentämättä jäävä määrä on 20 000 euroa. Sijoittajalle ei jää verovuoden pääomatuloa seuraavana kolmena verovuonna 2014–2016, joten 20 000 euroa jää lopullisesti vähentämättä. Sijoittaja myy kohdeyhtiön osakkeet 120 000 eurolla vuonna 2018. Luovutusvoittoa laskettaessa osakkeiden hankintamenosta 100 000 euroa vähennetään verotuksessa vähennetty veronhuojennuksen määrä 30 000 euroa. Osakkeiden hankintamenoksi jää 70 000 euroa. Luovutusvoitto on siten 50 000 euroa (= 120 000 euroa - 70 000 euroa).

Tuloverolain 46 §:n 1 momentin mukaan omaisuuden luovutuksesta saatua voittoa laskettaessa luovutushinnasta vähennettävä määrä on aina vähintään 20 prosenttia, tai jos luovutettu omaisuus on ollut luovuttajalla vähintään 10 vuoden ajan, vähintään 40 prosenttia luovutushinnasta. Säännöstä sovelletaan myös laskettaessa luovutusvoittoa kohdeyhtiön osakkeiden luovutuksesta.

Esimerkki 17. Sijoittaja on merkinnyt kohdeyhtiön osakkeita 100 000 eurolla vuonna 2013. Vähennyskelpoinen sijoitustoiminnan määräaikaisen veronhuojennuksen määrä on 50 000 euroa (= 100 000 x 50 %), mikä määrä on vähennetty hänen pääomatulostaan. Sijoittaja myy kohdeyhtiön osakkeet 300 000 eurolla vuonna 2018. Luovutusvoittoa laskettaessa osakkeiden hankintamenosta 100 000 euroa vähennetään verotuksessa vähennetty veronhuojennuksen määrä 50 000 euroa, jolloin osakkeiden hankintamenoksi jää 50 000 euroa. Hankintamenon sijasta luovutushinnasta vähennetään hankintameno-olettaman mukainen määrä eli 20 prosenttia luovutushinnasta eli 60 000 euroa. Luovutusvoitto on siten 240 000 euroa (= 300 000 euroa - 60 000 euroa).

Esimerkki 18. Sijoittaja on merkinnyt kohdeyhtiön osakkeita 60 000 eurolla 1.6.2013. Vähennyskelpoisen veronhuojennuksen määrä on 30 000 euroa (= 60 000 euroa x 50 %), mikä määrä on vähennetty hänen pääomatulostaan. Sijoittaja myy kohdeyhtiön osakkeet miljoonalla eurolla vuonna 31.12.2015. Sijoittaja käyttää luovutusvoiton laskemisessa hankintameno-olettamaa. Luovutusvoitto on siten 800 000 euroa (= 1 000 000 - (20 % x 1 000 000)). Hankintameno-olettaman määrästä ei vähennetä aikaisemmin vähennetyn veronhuojennuksen määrää.

Vastikkeelliseen luovutukseen rinnastetaan osakkeista luopuminen jako-osuutta vastaan osakeyhtiön purkamisen yhteydessä. Osakkeiden luovutushintana pidetään tällöin saadun jako-osuuden käypää arvoa. Vastikkeelliseen luovutukseen rinnastetaan myös tilanne, jossa kohdeyhtiön osake menettää lopullisesti arvonsa konkurssin tai muun vastaavan syyn vuoksi. Tuloverolain 50 §:n 3 momentin mukaan tällöin realisoituu osakkeen poistamattoman hankintamenoin määräinen omaisuuden luovutustappio. Veronhuojennus pienentää osakkeen hankintamenoa ja syntyvää luovutustappiota.

Osakkeiden luovutuksesta saatu voitto on verovapaa, jos tuloverolain 48 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaiset sukupolvenvaihdosluovutuksen edellytykset täyttyvät. Jos sukupolvenvaihdoksen luovutuksensaaja luovuttaa osakkeet ennen kuin viisi vuotta on kulunut hänen saannostaan, hänen luovutusvoittoaan laskettaessa osakkeiden hankintamenosta tai hankintameno-olettaman mukaisesta määrästä vähennetään sukupolvenvaihdossäännöksen johdosta verottamatta jätetyn luovutusvoiton määrä.

Kohdeyhtiön osakkeiden luovutusvoitto voi olla Sijoittajalle verovapaa sukupolvenvaihdossäännöksen nojalla. Veronhuojennus ei tällöin tuloudu Sijoittajan verotuksessa. Jos luovutuksensaaja luovuttaa osakkeet vastikkeellisesti vasta viiden vuoden kuluttua hänen saannostaan tai luovuttaa ne vastikkeettomasti, vähennys jää lopullisesti tuloutumatta.

Sijoitustoiminnan määräaikaisen veronhuojennuksen tuloutumisesta yritysjärjestelyissä ei ole säädetty erikseen. Tällöin asia ratkaistaan yleisten periaatteiden nojalla. Veronhuojennus ei tuloudu sen johdosta, että kohdeyhtiön osakkeet vaihtuvat toisen yhtiön osakkeisiin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 b, 52 c tai 52 f §:ssä säädetyt edellytykset täyttävän sulautumisen, jakautumisen tai osakevaihdon johdosta, koska tällöin ei katsota tapahtuvan osakkeiden luovutusta. Osakevaihdon osalta katsotaan myös, että veronhuojennus ei tuloudu, koska osakevaihdon verotusta koskevalla lainmuutoksella (218/2012) ei ole ollut tarkoitus asiallisesti muuttaa osakevaihdon verokohtelua. Veronhuojennus tuloutetaan näissä tapauksissa siinä vaiheessa, kun Sijoittaja luovuttaa tai muuten lakkaa omistamasta yritysjärjestelyssä saamiaan osakkeita tai kun syntyy sijoitustoiminnan määräaikaisesta veronhuojennuksesta annetun lain 8 §:n 1-2 momentissa tarkoitettu muu peruste tulouttaa vähennys.

3.2 Vastikkeettomat luovutukset

Vastikkeettomissa luovutuksissa Sijoittajan verotuksessa vähennetty sijoitustoiminnan määräaikainen veronhuojennus luetaan sen vuoden pääomatuloksi, jonka aikana Sijoittaja luovuttaa vähennyksen perusteena olevia osakkeita tai muulla tavoin lakkaa omistamasta osakkeita (sijoitustoiminnan määräaikaisesta veronhuojennuksesta annetun lain 8 §). Tuloutuvaa veronhuojennusta ei siis lueta luovutusvoittona verotettavaan tuloon, vaan muuhun pääomatuloon. Tuloutuvasta määrästä ei vähennetä tuloverolain 46 §:n mukaista hankintameno-olettamaa, koska kysymys ei ole luovutusvoittona verotettavasta tulosta.

Myös muissa kuin vastikkeellisissa luovutuksissa verotuksessa vähennetyllä määrällä tarkoitetaan sitä vähennyskelpoista määrää, joka on tosiasiallisesti tullut vähennetyksi verotuksessa sijoitusvuonna tai kolmena sijoitusvuotta seuraavana verovuonna.

Sijoittaja voi luovuttaa kohdeyhtiön osakkeet vastikkeettomasti esimerkiksi lahjoittamalla ne tai luovuttamalla ne tasinkona osituksessa. Vähennys tuloutuu myös sen johdosta, että Sijoittaja lakkaa omistamasta osakkeita kuolemansa johdosta. Vähennys luetaan tällöin kuolinvuoden pääomatuloksi.

Vastikkeettoman luovutuksen johdosta vähennys tuloutetaan Sijoittajan verotuksessa myös siinä tapauksessa, että lahjaan tai perintöön soveltuvat perintö- ja lahjaverolain säännökset sukupolvenvaihdoshuojennuksesta.

Tuloutettava määrä luetaan Sijoittajan muuhun pääomatuloon.

3.3 Muut tuloutusperusteet

Vastikkeellisten ja vastikkeettomien luovutusten lisäksi Sijoittajalle myönnetty sijoitustoiminnan määräaikainen veronhuojennus tuloutetaan seuraavissa tilanteissa:

Sijoittaja saa sijoitustoiminnan määräaikaisesta veronhuojennuksesta annetun lain 4 §:ssä säädetyn määräysvallan yhtiössä;
kohdeyhtiö lakkaa harjoittamasta sijoitustoiminnan määräaikaisesta veronhuojennuksesta annetun lain 6 §:ssä tarkoitettua elinkeinotoimintaa. Jos kohdeyhtiö myy liiketoimintansa, niin tästä aiheutuu tuloutuminen, ellei saaduilla varoilla jatketa elinkeinotoimintaa keskeytyksettä;
kohdeyhtiö sijoitusta seuraavan kolmen verovuoden aikana alentaa osakepääomaansa osakkeita mitätöimällä tai lunastamalla tai jakaa varojaan maksamalla muita kuin osingonjakoon perustuvia suorituksia muille kuin veronhuojennuslain mukaista Sijoittajaa vastaavalle aikaisemmalle osakkaalle. Verovuodella tarkoitetaan tässä kohdeyhtiön verovuotta;

Mainituissa tilanteissa vähennys siis tuloutetaan, vaikka Sijoittaja ei olekaan lakannut omistamasta osakkeita. Vähennys tuloutetaan sinä verovuonna, jona määräysvalta on saavutettu, kohdeyhtiön elinkeinotoiminnan harjoittaminen on lakannut tai varojenjako on tapahtunut.

Sijoitustoiminnan määräaikainen veronhuojennus tuloutetaan myös kun Sijoittajasta tulee Suomen sisäisen lainsäädännön tai verosopimuksen mukaan toisessa valtiossa asuva ellei tuloutusta ole tapahtunut aikaisemmin jollakin muulla perusteella, tai ei ole tapahtunut omistajanvaihdosta tuloverolain 48 §:n 1 momentin perusteella (sijoitustoiminnan määräaikaisesta veronhuojennuksesta annetun lain 8 §:n 3 momentti). Muuttotilanteessa vähennys tuloutetaan sinä verovuonna, jolloin Sijoittaja on viimeksi ollut Suomessa asuva.

Jos sijoittaja muuttaa toiseen ETA-valtioon, Verohallinto myöntää hakemuksesta sijoitustoiminnan määräaikaisesta veronhuojennuksesta maksuunpannulle verolle maksuaikaa vuodeksi kerrallaan. Maksuaikaa myönnetään enintään siihen asti kunnes veronhuojennus muutoin tuloutuu sijoitustoiminnan määräaikaisesta veronhuojennuksesta annetun lain 8 §:n 1 tai 2 momentin nojalla tai hän siirtyy asuvaksi ETA-alueen ulkopuolelle. Maksuaikaa myönnetään ilman vakuutta ja korkoa perimättä. Sijoittaja voi halutessaan myös maksaa veron lykkäyksen hakemisen sijaan.

Esimerkki 19. Sijoittaja muuttaa Ruotsiin. Hänen aikaisemmin saamansa sijoitustoiminnan määräaikainen veronhuojennus tuloutuu. Hänelle myönnetään hakemuksesta yhdeksi vuodeksi korotonta maksuaikaa ilman vakuutta. Seuraavana vuotena hänelle myönnetään myös hakemuksesta yhdeksi vuodeksi korotonta maksuaikaa ilman vakuutta. Sijoittaja lahjoittaa osakkeet tyttärelleen jälkimmäisen vuoden aikana. Tällöin koroton maksuaika päättyy lahjoittamiseen ja Sijoittaja on velvollinen suorittamaan tuloutumisesta aiheutuneen veroseuraamuksen.

Sijoittaja, joka on Suomessa yleisesti verovelvollinen tuloverolain mukaan, mutta asuu toisessa verosopimusvaltiossa verosopimuksen mukaan, saa sijoitustoiminnan määräaikaisen verohuojennuksen sen yleisten edellytysten täyttyessä. Sijoitustoiminnan määräaikaisen verohuojennuksen osalta verosopimuksen mukainen ulkomailla asuminen rinnastetaan ulkomaille muuttamiseen, vaikka vähennyksen tekemisen jälkeen ei olisi tapahtunut konkreettista muuttamista ulkomaille. Tällöin Verohallinto myöntää hakemuksesta maksuaikaa edellä kerrotuin tavoin maksuunpannulle verolle vuodeksi kerrallaan, jos sijoittaja verosopimuksen mukaan asuu toisessa ETA-valtiossa. Jos sijoittaja asuu verosopimuksen mukaisesti ETA-alueen ulkopuolella, vähennys tuloutuu.

Vero, joka pannaan maksuun kun Sijoittajasta tulee Suomen sisäisen lainsäädännön tai verosopimuksen mukaan toisessa valtiossa asuva, vanhenee viiden vuoden kuluttua laskettuna sitä seuranneen vuoden alusta, jona veron maksamiselle myönnetty viimeisin maksuaika päättyy.

Tuloutettava määrä luetaan Sijoittajan muuhun pääomatuloon.

4 Verotuksen toimittaminen

4.1 Vähennyksen vaatiminen

Sijoittajan on vaadittava sijoitustoiminnan määräaikaista veronhuojennusta ennen sijoitusvuodelta toimitettavan verotuksen päättymistä (sijoitustoiminnan määräaikaisesta veronhuojennuksesta annetun lain 10 §:n 2 momentti ). Kohdeyhtiön on annettava Verohallinnolle vuosi-ilmoitus vastaanottamistaan vähennyskelpoisista sijoituksista (verotusmenettelystä annetun lain 16 §:n 12 momentti).

Tarkoituksena on, että Verohallinto laskee vähennyksen määrän vuosi-ilmoitustietojen perusteella ja esitäyttää tiedon siitä Sijoittajan veroilmoitukselle. Sijoittajan on tarkistettava, että veroilmoituksen tiedot ovat oikeat. Sijoittajan on korjattava mahdolliset virheelliset tiedot ja lisättävä veroilmoitukselta puuttuva vähennys ja annettava palautettava korjattu veroilmoitus Verohallinnolle. Jos Sijoittaja ei palauta veroilmoitusta tai muuta siinä olevaa vähennystietoa, hänen katsotaan vaatineen esitäytettyjen tietojen mukaista veronhuojennusta.

Veronhuojennus voidaan Sijoittajan vaatimuksesta ottaa huomioon jo ennakkoperinnässä, jos Sijoittaja esittää selvityksen vähennyksen myöntämisedellytysten täyttymisestä.

4.2 Tuloutuvan määrän ilmoittaminen

Veronalaisen tulon ilmoittamisvelvollisuutta koskevien säännösten mukaisesti Sijoittaja on luovutettuaan kohdeyhtiön osakkeet velvollinen ilmoittamaan luovutusvuoden veroilmoituksessa saamansa luovutusvoiton tai -tappion. Sijoittajan on tällöin ilmoitettava osakkeiden hankintameno oikein laskettuna eli vähennettävä hankintamenosta verotuksessa vähennetty veronhuojennuksen määrä. Vaihtoehtoisesti sijoittaja voi ilmoittaa pelkän hankintameno-olettaman. Sijoittajan on myös ilmoitettava veroilmoituksessaan vastikkeettoman luovutuksen ja muiden tuloutusperusteiden johdosta pääomatuloksi luettava määrä.

4.3 Kohdeyhtiön ilmoittamisvelvollisuus ja tiedonantovelvollisuus

Kohdeyhtiön on annettava Verohallinnolle ilmoitus veronhuojennuksen edellytysten voimassaolosta, kun sijoitus tehdään, noudattaen mitä veronalaisen tulon ilmoittamisvelvollisuudesta muualla verolainsäädännössä tarkoitetaan. Yhtiön on samalla annettava selvitys veronhuojennuslain 5–7 §:ssä säädettyjen verovähennyksen edellytysten täyttymisestä (sijoitustoiminnan määräaikaisesta veronhuojennuksesta annetun lain 9 §). Viittaus muuhun verolainsäädäntöön tarkoittaa verotusmenettelystä annetun lain säännöksiä ilmoittamisvelvollisuudesta ja verotusmenettelystä annetun lain nojalla annettua Verohallinnon päätöstä ilmoittamisvelvollisuudesta ja muistiinpanoista. Verohallinto määrää tarkemmin ilmoittamistavasta ja -ajasta sekä valvonnan kannalta tarpeellisten tietojen sisällöstä.

Kohdeyhtiö on myös annettava Verohallinnolle vuosi-ilmoitus vastaanottamistaan veronhuojennuslain mukaisista sijoituksista. Verohallinto antaa tarkemmat määräykset annettavista tiedoista, tietojen antamisen ajankohdasta ja tavasta (verotusmenettelystä annetun lain 16 §:n 12 momentti).

4.4 Vähennys verotuslaskennassa

Sijoitustoiminnan määräaikainen veronhuojennus tehdään verovuoden pääomatulosta (sijoitustoiminnan määräaikaisesta veronhuojennuksesta annetun lain 3 §:n 1 momentti). Verovuoden pääomatulo saadaan, kun puhtaasta pääomatulosta vähennetään korkomenot, tuloverolain 59 §:ssä tarkoitetut toisten tulolähteiden verovuoden tappiot sekä yksilöllisen vapaaehtoisen eläkevakuutuksen ja pitkäaikaissäästämissopimuksen maksut.

Verovuoden kuluna veronhuojennus vähennetään verovuoden pääomatulosta ennen aikaisempien verovuosien pääomatulolajin sekä lopetetun maatalouden ja elinkeinotoiminnan tappioita. Veronhuojennus verovuonna tehdyn sijoituksen perusteella voidaan tehdä verovuosina 2013–2015.

Jos Sijoittaja ei voi vähentää 50 prosenttia tekemänsä sijoituksen määrästä pääomatuloistaan sijoituksen tekemisvuonna sen vuoksi, että hänellä ei ole riittävää määrää pääomatuloja, vähentämättä jäävä osuus voidaan vähentää Sijoittajan kolmen seuraavan verovuoden pääomatulosta sitä mukaa kun pääomatuloa kertyy. Vähentämättä jääneestä veronhuojennuksesta muodostuu siten omanlajisensa tappio. Aikaisempien vuosien veronhuojennukset ovat vähennyskelpoisia pääomatulosta 75 000 euron ja 150 000 euron enimmäismäärien estämättä.

Aikaisempien vuosien veronhuojennuksia voi tulla vähennettäväksi vuosilta 2014–2018 toimitettavissa verotuksissa. Koska huojennus on tarkoitettu kohdistumaan pääomatuloihin, vähentämättä jäävää sijoituksen osuutta ei oteta huomioon laskettaessa tuloverolain 60 §:n mukaista alijäämähyvitystä tai pääomatulolajin tappiota (sijoitustoiminnan määräaikaisesta veronhuojennuksesta annetun lain 3 §:n 4 momentti). Verovuonna vähentämättä jäänyt määrä lasketaan yhteen ja käsitellään seuraavina vuosina yhteissummana. Tästä yhteissummasta vähennetään sijoitusvähennystä sitä mukaa, kun pääomatuloja kertyy

Sijoittajalla voi verovuosina 2014–2015 olla oikeus veronhuojennukseen verovuonna tekemänsä sijoituksen perusteella ja samanaikaisesti vähentämättä jäänyttä veronhuojennusta aikaisemmalta tai aikaisemmilta verovuosilta. Laissa ei ole erikseen säädetty, missä järjestyksessä verovuonna tehtyyn sijoitukseen perustuvat vähennykset ja vähentämättä jääneet veronhuojennukset aikaisemmalta tai aikaisemmilta verovuosilta vähennetään.

Aikaisempien vuosien veronhuojennukset vähennetään vanhimmista alkaen ennen verovuoden veronhuojennusta omaisuuden luovutustappioiden vähentämisjärjestystä vastaavasti.

Sijoittaja voi tehdä veronhuojennukseen oikeuttavia sijoituksia useampaan eri yhtiöön tai useampia perättäisiä sijoituksia samaan yhtiöön. Veronhuojennus tuloutetaan sinä vuonna, jolloin verovähennykseen oikeuttavat osakkeet luovutetaan (sijoitustoiminnan määräaikaisesta veronhuojennuksesta annetun lain 8 §). Tuloutus tapahtuu joko vähentämällä Sijoittajan verotuksessa vähennetty määrä osakkeiden hankintamenosta luovutusvoittoa tai -tappiota laskettaessa (vastikkeelliset luovutukset) tai lisäämällä Sijoittajan verotuksessa vähennetty määrä luovutusvuoden pääomatuloon.

Vähennetyllä määrällä tarkoitetaan sitä vähennyskelpoista määrää, joka on tosiasiallisesti tullut vähennetyksi verotuksessa sijoitusvuonna tai kolmena sijoitusvuotta seuraavana verovuonna. Tilanteissa, joissa verovelvollisella on ollut sijoituksia eri yhtiöihin tai perättäisiä sijoituksia samaan yhtiöön, voi tulla ratkaistavaksi kysymys miltä osin eri sijoitukset ovat tulleet vähennetyksi verotuksessa. Tällöin ensin tehdyt sijoitukset katsotaan vähennetyksi ensin.

4.5 Veronhuojennuksen seuranta

Veronhuojennuksen seurantaa varten Verohallinto pitää luetteloa veronhuojennuslain tarkoittamista verotukeen oikeuttavista sijoituksista yllä kerrotuin rajoituksin ja niitä saaneista kohdeyhtiöistä. Luettelo julkaistaan Verohallinnon ja komission internetsivuilla. Julkaiseminen koskee yksittäisten sijoitusten osalta vain niiden määriä, mutta ei sijoituksia tehneiden henkilöiden henkilötietoja (HE 177/2012 s. 19).

Tero Määttä
johtava veroasiantuntija

Petri Manninen
ylitarkastaja

Sivu on viimeksi päivitetty 31.5.2013