Elinkeinotoiminnan nettovarallisuus

Kuuluu kokonaisuuteen: Tuloverotus

Elinkeinotoiminnan nettovarallisuuden avulla  yritystulo jaetaan pääomatuloksi ja ansiotuloksi.

Elinkeinotoiminnan nettovarallisuus saadaan, kun elinkeinotoiminnan varoista vähennetään velat ja lisätään maksetuista palkoista 30 %.

Elinkeinotoiminnan varat

Elinkeinotoiminnan nettovarallisuuteen luetaan mukaan vain elinkeinotoimintaan kuuluvat varat. Yrittäjän yksityistalouden varoja ei oteta huomioon.  Elinkeinotoiminnan varoja voivat olla muun muassa kiinteistöt, rakennukset, rakennelmat, koneet, kalusto, tavarat, myyntisaamiset ja käteisvarat.

Vaikka elinkeinonharjoittajan saamista osingoista vain 75 % tai 85 % on veronalaista yritystoiminnan tuloa, luetaan osakkeet kokonaisuudessaan nettovarallisuuteen. Elinkeinotoimintaan julkisesti noteeratun yhtiön maksamien osinkojen veronalainen osa on 85 % ja muun kuin julkisesti noteeratun yhtiön maksamien osinkojen osalta 75 %.

Osittain elinkeinotoiminnan käytössä

Jos esimerkiksi auto tai asunto on sekä elinkeinotoiminnan käytössä että yksityisessä käytössä, sovelletaan 50 %:n sääntöä. Jos käyttö on yli 50 % elinkeinotoiminnassa, hyödyke kuuluu elinkeinotoiminnan varoihin.

Esimerkki: Laura on lääkäri, jolla on kodin yhteydessä vastaanottotilat. Vastaanottotilana on 26 neliömetrin huone. Lauran kodin kokonaispinta-ala 120 neliömetriä.

Kun huoneistosta ei ole yli puolet elinkeinotoiminnan käytössä, ei huoneiston arvoa oteta miltään osin huomioon Lauran elinkeinotoiminnan nettovarallisuuden määrää laskettaessa. Edes vastaanottotilojen osuuden arvoa ei huomioida nettovarallisuudessa. Sen sijaan kulut voidaan vähentää tuloslaskelmalla esimerkiksi suhteessa pinta-alan mukaan.

Tavallisia pankkitalletuksia ei lueta nettovarallisuuteen

Elinkeinotoimintaan liittyvä normaalin pankkitilin pääoma (talletus) ei kuulu elinkeinotoiminnan varoihin. Pankkitilin kerryttämä korkotulo verotetaan korkotulon lähdeverosta annetun lain mukaisesti. Pankki perii lähdeveron korkotulosta. Pankkitilin kerryttämää korkotuloa ei siis veroteta tuloverolain mukaisesti. Tämän vuoksi pankkitilin pääomaakaan ei huomioida tuloverotuksen toimittamiseen vaikuttavassa nettovarallisuuslaskelmassa.

Elinkeinotoiminnan palkat

Liikkeen- tai ammatinharjoittajan elinkeinotoiminnan nettovarallisuuteen lisätään 30 % elinkeinotoiminnan maksetuista palkoista. Palkkojen kirjaaminen siirtovelaksi ei riitä. Palkkojen tulee myös olla ennakonpidätyksen alaisia. Verohallinnon näkemyksen mukaan myös lähdeveron alaiset palkat ovat rinnastettavissa ennakonpidätyksen alaisiin palkkoihin pääomatulo-osuutta laskettaessa.

Huomioon otetaan palkat, jotka on maksettu verovuoden päättymistä edeltäneiden 12 kuukauden aikana. Palkat lasketaan viimeiseltä 12 kuukaudelta myös silloin, kun tilikausi ja verovuosi on pitempi tai lyhyempi kuin 12 kuukautta.

Jos yrittäjä on täyttänyt veroilmoituksen kohdan Maksetut palkat, Verohallinto lisää 30 % palkoista nettovarallisuuteen viran puolesta. Maksetut palkat lisäävät jaettavan yritystulon pääomatulo-osuuden määrää.

On hyvä muistaa, että liikkeen- tai ammatinharjoittaja ei saa maksaa palkkaa itselleen, puolisolleen, lapselleen tai muulle perheenjäsenelleen, joka ei ennen verovuotta ole täyttänyt 14 vuotta. Palkkaa vastaavan osan yrittäjä saa jaettavan yritystulon pääomatulo- ja ansiotulo-osuuksina.

Elinkeinotoiminnan velat

Elinkeinotoiminnan nettovarallisuudessa huomioidaan vain elinkeinotoimintaan kuuluvat velat. Yrittäjän yksityistalouden velkoja ei lueta mukaan. Jos velat ovat suuremmat kuin varallisuus, nettovarallisuutta ei jää. Tällöin yritystoiminnan tulo verotetaan kokonaisuudessaan ansiotulona.

Osa liikkeen tai ammatin korkokuluista voi olla elinkeinotoiminnan tulosta vähennyskelvottomia negatiivisen oman pääoman vuoksi. Koska negatiivista jäännöstä vastaava määrä veloista katsotaan käytetyn yrittäjän yksityistalouden rahoittamiseen, tämä määrä ei ole nettovarallisuuslaskennassa vähennettäviä elinkeinotoiminnan velkoja.

Minkä ajankohdan nettovarallisuutta käytetään?

Elinkeinotoiminnan jaettavan yritystulon jakamiseen käytetään normaalisti edellisen verovuoden elinkeinotoiminnan nettovarallisuutta. Jos elinkeinotoiminnan harjoittaminen on aloitettu verovuonna, yritystulon jaossa käytetään ensimmäisen verovuoden nettovarallisuutta.

Esimerkki: Liisi Liikkeenharjoittajan tilikauden pituus on poikkeuksellisesti 15 kuukautta (1.10.2014 - 31.12.2015). Tämä ajanjakso on myös Liisin verovuosi 2015. Liisillä on yksi työntekijä, jolle hän on maksanut jokaiselta kuukaudelta 2 000 euroa palkkaa. Tilikauden aikana Liisi on siis maksanut palkkaa yhteensä 30 000 euroa (= 15 kuukautta x 2 000 euroa).

Veroilmoituslomakkeen 5 kohdassa Maksetut palkat, Liisi ilmoittaa ne palkat, jotka hän on maksanut verovuoden päättymistä edeltäneiden 12 kuukauden aikana, yhteensä 24 000 euroa (= 12 kuukautta x 2 000 euroa).


Lue lisää liikkeen- ja ammatinharjoittajan elinkeinotoiminnan nettovarallisuudesta.

 



Sanasto

Sanastosta löydät keskeisimmät verotuksen termit.

A   B   E   H   I   J   K   L   M   N   O   P   R   S   T   V   Y

Sivu on viimeksi päivitetty 7.3.2016