Milloin kyseessä on palkka?
Työstä saatu korvaus on useimmiten joko palkkaa tai työkorvausta. Kyse on palkasta, jos työn tekijä on työsuhteessa työn teettäjään. Palkan käsite on verolainsäädännössä laaja, ja se on ensisijainen työkorvaukseen nähden.
Mikä on palkkaa?
Työstä saadun korvauksen laatu on usein helppo ratkaista. Osapuolet ovat esimerkiksi tehneet työsopimuksen tai kysymyksessä on selvästi liike- tai ammattituloon kuuluva korvaus. Joskus korvauksen luonne voi olla epäselvä. Silloin on ensin selvitettävä, täyttääkö maksettu korvaus palkan tunnusmerkit. Jos ei, kysymyksessä on yleensä työkorvaus.
Palkkaa on työ- ja virkasuhteessa tehdystä työstä maksettu korvaus. Palkkana pidetään myös työnantajan antamia luontoisetuja (esimerkiksi auto-, asunto-, ravinto- ja puhelinetua).
Myös seuraavat ennakkoperintälaissa luetellut palkkiot ovat palkkaa, vaikka työsuhdetta ei muodostuisikaan. Luettelo on tyhjentävä: muut kuin tässä mainitut palkkiot eivät ole palkkaa, ellei kyse ole virka- tai työsuhteesta:
- kokouspalkkiot
- henkilökohtaiset luento- ja esitelmäpalkkiot
- hallintoelimen jäsenyydestä saadut palkkiot
- toimitusjohtajan palkkiot
- avoimen ja kommandiittiyhtiön yhtiömiehen nostamat palkat
- korvaukset luottamustoimesta.
Palkan ja työkorvauksen eroa on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Palkkaa vai työkorvausta (dnro 2118/31/2004, 21.6.2005).
Palkanmaksuun liittyvistä velvollisuuksista huolehtii maksaja
Palkan maksaja toimittaa palkasta ennakonpidätyksen ja maksaa sosiaaliturvamaksun. Ennakonpidätys toimitetaan työntekijän verokortin mukaan. Jos työntekijä ei esitä verokorttia, ennakonpidätys on 60 %. Palkan maksaja huolehtii myös eläke- ja muista vakuutusmaksuista, jotka määräytyvät palkan perusteella.
Maksajan on annettava palkkatiedoista Verohallinnolle kausiveroilmoitus ja vuosi-ilmoitus. Verohallinto merkitsee vuosi-ilmoituksesta saamansa tiedot suoraan palkan saajan esitäytettyyn veroilmoitukseen.