KHO 2010:15 päätöksen vaikutukset Euroopan talousalueella asuvan rajoitetusti verovelvollisen osinkotulon lähdeverotukseen (SICAV -yhtiö)

1 Yleistä

Tässä ohjeessa käsitellään korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen (KHO 2010:15) vaikutuksia rajoitetusti verovelvolliselle maksetun osingon lähdeverotukseen Euroopan talousalueella (Laki rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta, Lähdeverolaki). KHO teki lopullisen päätöksen asiassa, kun se sai Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta pyytämänsä ennakkoratkaisun (EYT Aberdeen, C 303/07). Lisäksi ohjeessa sivutaan KHO 12.3.2010/470 päätöstä.

Ohjeessa otetaan kantaa siihen, miten KHO 2010:15 päätöksellä on vaikutusta käytännön soveltamistilanteisiin. Verohallinnon on tarkoitus tehdä myöhemmin erillinen lista niistä ulkomaisista toimintamuodoista, joiden verotusstatus Suomen verotuksessa on ratkaistu oikeus- tai verotuskäytännössä. Listan tarkoituksena on muun muassa selkeyttää sitä, pidetäänkö ulkomaista toimintamuotoa Suomen verotuksessa läpivirtausyksikkönä vai erillisenä verovelvollisena. Listan ei ole tarkoitus olla tyhjentävä.

Ohjeella ei ole vaikutusta suorituksen maksajan menettelyohjeisiin. Suorituksen maksajan menettelyohjeista on kerrottu ohjeessa Rajoitetusti verovelvollisen osingot, korot ja rojaltit

2 KHO 2010:15 päätös

Tapauksessa oli kyse Luxemburgissa sijaitsevalle vaihtuvapääomaiselle SICAV-yhtiölle (societé d’investissement ácapital variable) Suomesta maksetun osingon lähdeverotuksesta.

Euroopan Unionissa rajoitukset, jotka koskevat sijoittautumisen vapautta jäsenvaltioiden välillä, ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä. EYT:n tuomion C 303/07 mukaan jäsenvaltion sisäinen lainsäädäntö, jossa toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle SICAV -yhtiölle maksettavasta osingosta peritään lähdeveroa, kun vastaava osinko olisi ollut verovapaata vastaavalle kotimaiselle osakeyhtiölle, muodosti 43 ja 48 artikloiden vastaisen sijoittautumisvapauden rajoituksen (tuomiosta tarkemmin, ks. Aberdeen, C 303/07).

KHO katsoi päätöksessään KHO 2010:15 EYT:n ratkaisun mukaisesti, että Suomessa rajoitetusti verovelvolliselle Luxemburgissa sijaitsevalle vaihtuvapääomaiselle SICAV-yhtiölle (kotipaikka Euroopan talousalueella) maksetusta osingosta ei voitu periä lähdeveroa, koska vastaavassa tilanteessa kotimaiselle osakeyhtiölle maksettu osinko olisi ollut verovapaa. Lähdeverotus muodosti Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 43 ja 48 artiklojen vastaisen sijoittautumisvapauden rajoitteen.

3 Käytännön soveltamistilanteet

Tapaukseen liittyvää Lähdeverolakia on muutettu ennen KHO:n päätöstä. Muutettua lakia sovelletaan osinkoon, joka maksetaan 1.1.2009 tai sen jälkeen. KHO:n päätös koski lakia, joka oli voimassa ennen 1.1.2009. Tästä johtuen KHO:n päätöksen vaikutusta verotukseen käsitellään tässä yhteydessä selvyyden vuoksi erikseen ennen 1.1.2009 ja 1.1.2009 tai sen jälkeisen ajan osalta.

KHO:n päätöksen soveltaminen 1.1.2009 tai sen jälkeen

Ulkomaiselle yritykselle (rajoitetusti verovelvolliselle) maksettava osinko on Lähdeverolain 3 §:n mukaan verovapaata ainoastaan jos,

1. Osingonsaajana on emo-tytäryhtiödirektiivin mukainen yhtiö, joka omistaa välittömästi vähintään 10 % osingon maksavan yhtiön pääomasta.

   tai

2. Osingonsaajan kotipaikka on Euroopan talousalueella (lukuun ottamatta Liechtensteinia¹ ) ja

a.  kyse on kotimaista yhteisöä vastaavasta ulkomaisesta yhteisöstä,
b.  vastaava osinko olisi verovapaa kotimaiselle yhteisölle maksettuna elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL) 6 a §:n perusteella,
c.  lähdeveroa ei osingonsaajan selvityksen mukaan voida tosiasiassa kokonaisuudessaan hyvittää² osingonsaajan asuinvaltiossa Suomen ja osingonsaajan asuinvaltion välillä kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta tehdyn sopimuksen perusteella.

Ulkomaista yhtiötä voidaan pitää kotimaista yhteisöä vastaavana yhteisönä, jos se täyttää TVL 3 §:n edellytykset³. Tällaisten ulkomaisten yhteisöjen on täytettävä yleensä vähintään seuraavat edellytykset:

• Ulkomainen yhtiö on kotivaltiossaan erillinen oikeushenkilö
• Ulkomainen yhtiö on sovellettavan verosopimuksen mukaan sopimusvaltiossa asuva ja sitä kautta verosopimuksen etuuksiin oikeutettu.

Lopullinen ratkaisu on tehtävä aina tapauskohtaisesti, koska ulkomailla on monenlaisia yhtiömuotoja, näiden yhtiömuotojen toimimiseen liittyvät säännökset eroavat toisistaan, ja lainsäädäntö saattaa lisäksi muuttua ulkomailla.

Vastaavana EVL 6 a §:n mukaisena osinkona voidaan pitää sellaista osinkoa, johon sovelletaan EVL 6 a §:n säännöstä, ja jonka mukaan osinko ei ole veronalaista⁴. Tällaisia osinkoja ovat käytännössä lähinnä tietyt osakeyhtiön osakkeenomistajilleen voitonjakona maksamat osingot, jotka ketjuverotuksen välttämiseksi ovat verovapaita. KHO 12.3.2010/470 ratkaisun mukaisesti luxemburgilaisen vaihtuvapääomaisen SICAV-rahastoyhtiön voitonjakoa voidaan pitää osinkona. Lisäksi osinko verotetaan saajalla, eikä kyseessä ole niin sanottu läpivirtausyksikkö verotuksessa.

Ulkomaiselle yhtiölle (rajoitetusti verovelvolliselle) maksettavasta osingosta ei näin ollen suoriteta lähdeveroa Suomeen, mikäli se täyttää Lähdeverolain 3 §:n mukaiset edellytykset. Tästä johtuen, ottaen huomioon voimassa olevan lainsäädännön ja KHO 2010:15 päätöksen, luxemburgilaiselle vaihtuvapääomaiselle SICAV -yhtiölle (societé d’investissement ácapital variable) maksettavasta EVL 6 a §:n mukaisesta osingosta ei suoriteta lähdeveroa, koska sen voidaan katsoa täyttävän edellä mainitut Lähdeverolakiin perustuvat edellytykset.

Voimassa olevat verosopimukset voivat lisäksi aina rajoittaa Suomen Lähdeverolakiin perustuvaa verotusoikeutta (ks. tarkemmin 6214b, Suomesta ulkomaille maksettavien mm. osinkojen lähdeveroprosentit 2010, taulukko (pdf)

KHO:n päätöksen soveltaminen ennen 1.1.2009

Lähdeverolain 3 §:n mukaan (ennen 1.1.2009) rajoitetusti verovelvolliselle maksettavasta osingosta oli suoritettava lähdevero, jollei Lähdeverolaissa muuta ollut säädetty.  Lähdeverosta vapautettuja osinkoja olivat Lähdeverolain mukaan lähinnä emo-tytäryhtiödirektiivin mukaisille yhtiöille maksettavat osingot, jos yhtiö omisti välittömästi vähintään 15 prosenttia osingon maksavan yhtiön pääomasta.

KHO 2010:15 päätöksen mukaan Lähdeverolain 3 §:n säännöksestä huolimatta tietyissä tilanteissa lähdeveroa ei tule Suomeen suorittaa. Päätös on vastaavanlainen kuin keskusverolautakunnan (KVL) ennakkoratkaisu 27/2008, jossa tietyissä tilanteissa lähdeveroa ei tullut suorittaa. Verohallinto on ottanut kantaa KVL:n ratkaisun vaikutuksesta aikaisempiin vuosiin, ja nyt annettu KHO:n päätös ei aiheuta muutosta Verohallinnon näkemykseen asiasta, josta on kerrottu Verohallinnon ohjeessa Dnro 1641/37/2008, 25.11.2008 (Muutoksia rajoitetusti verovelvollisen osinkotulon lähdeverotukseen.

Aikaisemman näkemyksen mukaisesti Verohallinto katsoo, että nyt voimassa olevaan lakiin perustuvia edellytyksiä voidaan soveltaa myös ennen 1.1.2009 tehtyihin verotuspäätöksiin. Tällaisia ovat osingot, jotka maksetaan Suomessa rajoitetusti verovelvolliselle yhteisölle olosuhteissa, joissa vastaava osinko olisi verovapaa kotimaiselle yhteisölle maksettuna EVL 6 a §:n perusteella. Edellytyksenä on lisäksi, että
a) yhteisön kotipaikka on Euroopan talousalueella (lukuun ottamatta Liechtensteinia) ja
b) lähdeveroa ei tosiasiassa voida kokonaisuudessaan hyvittää osingonsaajan asuinvaltiossa.

Mahdollisesti liikaa perittyä lähdeveroa tulee hakea takaisin normaalisti lähdeveron palautusta koskevalla hakemuksella 6203 (Hakemus Suomen lähdeveron palauttamiseksi). Lähdeveroa koskeva palautusvaatimus tulee tehdä viimeistään veron perimistä lähinnä seuraavien viiden kalenterivuoden aikana (Lähdeverolain 11 §:n 2 momentti).

4 KHO:n päätös ja ulkomaiset sijoitusrahastot

Sijoitusrahastotoimintaan vaikuttaa muun muassa se, minkä valtion säännösten mukaan se on perustettu, eli minkälainen yhteissijoitusjärjestelmä valtiossa on käytössä. Järjestelmissä voi olla sekä sijoitusrahastodirektiivissä tarkoitettuja sijoitusrahastoja että muita kuin sijoitusrahastodirektiivissä tarkoitettuja sijoitusrahastoja. Sijoitusrahastot voidaan perustaa oikeudellisesti yleensä joko sopimusoikeudellisten säännösten (rahastoyhtiöiden hoidossa olevat sijoitusrahastot), tai yhtiöjärjestyksen (sijoitusyhtiö) nojalla. Suomessa on käytössä sopimusoikeudellinen malli, ja sijoitusrahastoja hallinnoi aina suomalainen rahastoyhtiö. Useissa Euroopan maissa on taas sekä sopimusperusteisia että yhtiömuotoisia sijoitusrahastoja.

SICAV tulee sanoista société d’investissement à capital variable (niin sanottu "vaihtuvapääomainen sijoitusyhtiö”). SICAV on osa yhteissijoitusjärjestelmää, joka on käytössä muun muassa Italiassa, Itävallassa, Luxemburgissa ja Ranskassa. Esimerkiksi Luxemburgissa yhteissijoitusjärjestelmässä voi olla kyse myös esimerkiksi FCP-rahastosta, joissa ei ole kyse edellä mainitun KHO:n mukaisesta toimintamuodosta. Myös valtioiden SICAV-yhtiön määritelmät voivat poiketa toisistaan.

Toisen valtion yhteissijoitusjärjestelmä poikkeaa usein Suomen järjestelmästä. Siten sijoitusrahastotoimintaan liittyvät määritelmät voivat olla erilaisia eri valtioissa, ja toisessa valtiossa sijoitusrahastoksi määriteltyä toimintamuotoa ei välttämättä pidetä Suomessa sijoitusrahastona.

KHO 2010:15 tapauksessa oli kyse luxemburgilaisesta vaihtuvapääomaisesta SICAV:sta, jonka katsottiin EYT:n tuomion perusteella olevan suomalaista osakeyhtiötä vastaava (sijoitusyhtiö). KHO:n päätöksessä ei ollut kyse suomalaista sijoitusrahastoa vastaavasta ulkomaisesta rahastosta, eikä EYT:n tuomiossa tutkittu SICAV-yhtiön ja suomalaisen sijoitusrahaston eroja. Lisäksi kyse oli EVL 6 a §:n mukaisesta osingosta, jonka tavoitteena on muun muassa välttää ketjuverotus tietyissä tilanteissa. Päätöksen mukaan luxemburgilainen SICAV ei ollut myöskään sijoitusrahastodirektiivin tarkoittama sijoitusrahasto (Neuvoston direktiivi 85/611/ETY). Näistä syistä johtuen KHO:n päätöksellä ei ole vaikutusta ulkomaisille sijoitusrahastoille maksettavien osinkojen lähdeverotukseen.

Verohallinnon tiedossa ei ole myöskään muuta oikeuskäytäntöä, jonka perusteella voitaisiin yksiselitteisesti todeta, että ulkomaisille rahastoille maksettavista osingoista ei tule periä lähdeveroa EU-oikeuden tai kansallisen säännöksen perusteella, eikä verotukselle ole myöskään löydettävissä suhteellisuusperiaatteen täyttävää oikeuttamisperusteita.

Mikäli kyseessä ei ole KHO 2010:15 päätöksen mukainen toimintamuoto, tulee tällaisen toimintamuodon verotus Suomessa ratkaista tapauskohtaisesti. Osa näistä toimintamuodoista on ratkaistu muun muassa aikaisemmassa oikeuskäytännössä. Oikeustapausten osalta on muistettava, että lainsäädäntö on voinut muuttua Suomessa tai toisessa valtiossa päätöksen antamisen jälkeen.

Asian selkeyttämiseksi Verohallinnon on tarkoitus tehdä erillinen lista niistä ulkomaisista toimintamuodoista, joiden verotusstatus Suomen verotuksessa on ratkaistu oikeus- tai verotuskäytännössä. Epäselvissä tilanteissa on suositeltavaa, että asiassa haetaan ennakkotietoa verotuksen toimittavalta yksiköltä, tai ennakkoratkaisua keskusverolautakunnalta.

______________________
¹Verovapauden edellytyksenä on, että yhteisön kotipaikka on Euroopan talousalueella ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisestä avusta välittömien verojen ja vakuutusmaksuista perittävien verojen alalla annettu neuvoston direktiivi 77/799/ETY tai jokin sopimus virka-avusta ja tietojenvaihdosta veroasioissa Euroopan talousalueella koskee osingonsaajan kotivaltiota.

²Lähdevero katsotaan tosiasiassa hyvitetyksi osingonsaajan asuinvaltiossa, jos se voidaan vähentää asuinvaltion verosta joko sinä verovuonna, jona osinko on otettu huomioon asuinvaltiossa verotettavana tulona tai jonain myöhempänä verovuotena Suomen ja osingonsaajan asuinvaltion välisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta tehdyn sopimuksen mukaisesti.

 ³Yhteisö on määritelty tuloverolain 3 §:ssä. Pykälän 4 ja 7 kohdan mukaan yhteisöllä tarkoitetaan:
-Osakeyhtiötä, osuuskuntaa, säästöpankkia, sijoitusrahastoa, yliopistorahastoa, keskinäistä vakuutusyhtiötä, lainajyvästöä, aatteellisia tai taloudellista yhdistystä ja laitosta
- Edellä 1-6 kohdassa tarkoitettuihin yhteisöihin verrattavaa muuta oikeushenkilöä tai erityiseen tarkoitukseen varattua varallisuuskokonaisuutta.
 
⁴EVL 6 a §:n mukaan kotimaisissa tilanteissa yhteisön saama osinko ei tietyissä tilanteissa ole veronalaista tuloa. Tällaisia ovat tilanteet jossa (seuraavassa ei ole otettu huomioon raha-, vakuutus- ja eläkelaitoksien sijoitusomaisuusosinkoja eikä Osuuspankkia koskevaa poikkeusta):

• Listattu tai listaamaton yhteisö jakaa osinkoa listatulle yhteisölle
• Listaamaton yhteisö jakaa osinkoa listaamattomalle yhteisölle
• Listattu yhteisö maksaa osinkoa listaamattomalle yhteisölle, joka omistaa välittömästi vähintään 10 % jakajayhtiön osakepääomasta.

Apulaisjohtaja    Ilkka Niskanen

Ylitarkastaja   Mika Nissinen