a a a

Työnantajan matalapalkkatuki

Antopäivä: 28.4.2006
Diaarinumero: 722/31/2006
Voimassaolo: Toistaiseksi
Valtuutussäännös: Verohallintolaki(1557/95) 2 § 2 momentti

Laki väliaikaisesta työnantajan matalapalkkatuesta tuli voimaan 1.1.2006. Laki on määräaikainen ja sitä sovelletaan ensimmäisen kerran tammikuussa 2006 maksettaviin palkkoihin ja viimeisen kerran joulukuussa 2010 maksettaviin palkkoihin.

Työnantaja on oikeutettu matalapalkkatukeen, jos hänellä on palveluksessaan 54 vuotta täyttänyt työntekijä, jolle kokoaikaisesta työstä maksettava palkka on yli 900 ja alle 2000 euroa kuukaudessa. Tuki myönnetään siten, että työnantaja saa oma-aloitteisesti jättää maksamatta verohallinnolle tukea vastaavan määrän palkoista ja työkorvauksista toimittamistaan ennakonpidätyksistä tai perimistään lähdeveroista.

1. Tuen saamisen edellytykset

1.1. Työnantaja

Matalapalkkatuki on työnantajalle annettava tuki. Siihen on oikeus työnantajarekisteriin merkityllä ennakkoperintälain 14 §:ssä tarkoitetulla työnantajalla, lukuun ottamatta valtiota ja sen laitosta. Työnantajalla tarkoitetaan sitä, jonka lukuun tehdystä työstä palkka maksetaan. Oikeus tuen vähentämiseen ei voi siirtyä esimerkiksi sairauskassalle tai sijaismaksajalle.

Valtion virastot ja laitokset, kuten Kansaneläkelaitos, Helsingin yliopisto, Suomen Pankki ja valtion tutkimuslaitokset jäävät tuen ulkopuolelle. Sen sijaan valtion liikelaitokset kuten esimerkiksi Metsähallitus, Ilmailulaitos ja Tieliikelaitos kuuluvat tuen piiriin. Tuen piiriin kuuluvat myös esimerkiksi kunnat, kuntayhtymät ja seurakunnat.

Tuen saamisen edellytyksenä on, että työnantaja on merkitty työnantajarekisteriin. Työnantajarekisteriin on merkitty aikaisemmin vain säännöllisesti palkkoja maksavat työnantajat. Jatkossa kaikki työnantajat voivat halutessaan rekisteröityä työnantajarekisteriin ja päästä näin matalapalkkatuen piiriin. Työnantajarekisteriin merkityn työnantajan on annettava verovirastolle kuukausittain valvontailmoitus maksamistaan palkoista ja toimittamistaan ennakonpidätyksistä. Työnantajarekisteriin hakeutuminen tapahtuu yritysmuodon mukaisella Y-muutosilmoituslomakkeella. Lomakkeita ja ohjeita voi tulostaa Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä YTJ:n verkkosivuilta www.ytj.fi tai niitä voi pyytää verohallinnon toimipisteistä. Rekisteriin merkitsemisen jälkeen verovirasto lähettää yritykselle esitäytetyt työnantajasuoritusten tilisiirtolomakkeet ja valvontailmoitukset. Työnantaja voidaan merkitä työnantajarekisteriin ja hänellä on oikeus matalapalkkatukeen sen kuukauden alusta lähtien, jolloin hän on antanut rekisteröitymisilmoituksen. Jos satunnainen työnantaja on vähentänyt tuen oma-aloitteisesti ja antanut säädetyssä ajassa valvontailmoituksen, hänet voidaan kuitenkin merkitä rekisteriin jo sen kuukauden alusta, jolta valvontailmoitus on annettu.

Esimerkki 1: Satunnainen työnantaja antaa valvontailmoituksen maaliskuussa maksettujen palkkojen osalta viimeistään 15. huhtikuuta ja vähentää siinä matalapalkkatuen. Hänet voidaan merkitä työnantajarekisteriin 1.3. alkaen.

1.2. Työntekijä

Tukeen oikeuttaa kokoaikaisesta työstä 54 vuotta täyttäneelle työntekijälle maksettu palkka. Työsuhteen laadulla ei ole merkitystä, vaan tuen voi saada niin työsuhteisen työntekijän, viranhaltijan kuin omistajayrittäjänkin palkan perusteella. Tuen saaminen ei edellytä myöskään uuden työntekijän palkkaamista, vaan sen voi saada myös vanhojen työntekijöiden osalta.  Tuen voi saada ensimmäisen kerran siltä palkanmaksukuukaudelta, jonka aikana työntekijä täyttää 54 vuotta.

Esimerkki 2: Työntekijä on syntynyt 30.3.1952. Työnantaja voi vähentää matalapalkkatuen ensimmäisen kerran maaliskuussa 2006 maksetun palkan perusteella.

Yläikärajaa ei ole, joten vähennyksen voi saada edellytysten täyttyessä myös jo eläkettä saavan työntekijän palkan osalta. Eläkettä ei oteta huomioon tuen määrää laskettaessa ja 140 tunnin työaikavaatimuksen on täytyttävä. Osa-aikaeläkkeellä olevan työntekijän palkkaa koskevat erityissäännökset, ks k. 3.

1.3. Kokoaikainen työ

Matalapalkkatukeen on oikeus vain kokoaikaisen työn perusteella. Lain mukaan kokoaikaisella työllä tarkoitetaan sellaista työtä, jota on kalenterikuukauden aikana tehty vähintään 140 tuntia. Tuntimäärään lasketaan mukaan työtunnit, joilta palkka on maksettu sekä tunnit, joilta työnantajalla on lain tai työehtosopimuksen mukaan palkanmaksuvelvollisuus, vaikka työntekijä on ollut poissa työstä.

Työnantajalla on yleensä palkanmaksuvelvollisuus esimerkiksi seuraavien poissaolojen ajalta:

  • vuosiloma- ja sairausaika
  • lapsen tilapäinen hoitovapaa
  • palkallinen äitiysvapaa
  • vuorovapaat ja ns. pekkaspäivät , jos niiltä maksetaan palkka
  • työmatka- ja koulutusaika (ei kuitenkaan yleensä asunnon ja työpaikan välinen matka)
  • terveys- ja lääkärintarkastusaika
  • työntekijän työnteko on estynyt tulipalon tai toisen ammattiryhmän lakon vuoksi
  • luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun ajankäyttö
  • varallaolo

Toisaalta, jos työnantajalla ei ole palkanmaksuvelvollisuutta poissaoloajalta, tällainen aika ei kerrytä myöskään työtunteja.

1.3.1. Työskentelytunnit kalenterikuukausittain

Työnantajalla on oikeus matalapalkkatukeen sellaiselta kalenterikuukaudelta, jonka aikana työntekijän työaika on ollut vähintään 140 tuntia.

Työn kokoaikaisuutta tarkastellaan kalenterikuukausikohtaisesti. 140 työtuntia tulee täyttyä siltä kalenterikuukaudelta, jonka aikana tehdystä työstä palkka maksetaan. Jos toukokuussa tehdyn työn perusteella maksetaan palkka kesäkuussa, toukokuussa pitää olla vähintään 140 työtuntia. Jos kalenterikuukauden aikana maksetaan palkkaa useamman kuukauden aikana tehdyistä työsuorituksista, 140 tunnin työmäärän tulee täyttyä kaikilta niiltä kalenterikuukausilta, joiden aikana tehdystä työstä palkkaa maksetaan. 

Esimerkki 3: Palkka on maksettu helmikuussa ajalta 15.1. – 14.2.  Jotta  työnantajalla olisi oikeus tukeen helmikuun palkan osalta, työntekijän työtuntimäärän tulee olla sekä tammikuussa että helmikuussa vähintään 140 tuntia.
Esimerkki 4: Palkka huhtikuussa tehdystä työstä maksetaan 30.4. Palkkaan sisältyy maaliskuulta maksettuja ylityökorvauksia. Työntekijä on ollut maaliskuussa palkattomalla lomalla ja työtunteja kertyy ylityötunnit mukaan laskienkin vain 125. Huhtikuussa työtunteja on 142,5. Huhtikuussa maksettu palkka ei oikeuta vähennykseen, koska työtuntien tulee täyttyä sekä maaliskuun että huhtikuun osalta, kun palkkaa on maksettu molemmilta kuukausilta.

1.3.2. Kuukausipalkkaiset työntekijät

Kuukausipalkka maksetaan säännöllisen työajan perusteella ja se pysyy samana kuukauden pituuden vaihteluista huolimatta. Palkan määrään ei myöskään vaikuta se, että palkkakaudelle sattuu ns. arkipyhiä, jotka ovat vapaapäiviä. Työaika on usein sovittu työsopimuksessa tai työehtosopimuksessa lakisääteistä työaikaa lyhyemmäksi (8h/pv, 40h/vko). Jos työaika jää kalenterikuukauden aikana alle 140 työtunnin, työnantajalla ei ole oikeutta tukeen.

Koska arkipyhät eivät vähennä palkan määrää Verohallituksen tulkinnan mukaan myös niiltä kertyy kuukausipalkkaisille työntekijöille työtunteja. Näin tuki ei jää saamatta siksi, että arkipyhien vuoksi 140 tunnin työaika ei täyty.

Esimerkki 5: Kuukausipalkkaisen työntekijän työaika on 7,5 tuntia päivässä. Huhtikuussa 2006 työtunteja kertyisi pääsiäisen vuoksi vain135 tuntia. Verohallituksen tulkinnan mukaan myös arkipyhät voidaan laskea mukaan työaikaan, joten työtuntimäärä ylittää huhtikuussakin 140 tuntia.
Esimerkki 6: Kuukausipalkkaisen työntekijän työaika on 7,5 tuntia päivässä. Helmikuussa 2006 hänen säännöllinen työaikansa olisi 150 tuntia. Hän pitää kuitenkin kaksi palkatonta vapaapäivää, jolloin työajaksi jää 135 tuntia, eikä oikeutta tukeen ole.

1.3.3. Liukuva työaika

Liukuva työaika on työaikamuoto, jossa työntekijä voi itse määrätä päivittäisestä työajastaan laissa säädetyissä ja työpaikalla sovituissa rajoissa. Tehty työaika ei vaikuta palkanmaksuun liukuman puitteissa, koska palkka maksetaan sovitulta työajalta. Työtunneiksi lasketaan liukuvassa työajassa ne tunnit, joilta kalenterikuukauden aikana maksetaan palkkaa.

1.3.4. Lisä- ja ylityöt

Silloin kun lisä- ja ylitöistä maksetaan korvaus, niiden tekemiseen käytetty työaika lasketaan sen kalenterikuukauden työtunneiksi, jolloin työ on tehty. Jos maksu tapahtuu vasta seuraavan kuukauden aikana tai myöhemmin, tunnit jäävät eri kuukaudelle kuin palkka.

Lisä- ja ylityöt voidaan sopia myös annettavaksi joko kokonaan tai osittain palkallisena vapaana työntekijän säännöllisenä työaikana. Tällöin on huomattava, että niistä kertyvä työaika voidaan laskea mukaan työtunteihin vain yhden kerran.  Se lasketaan sen kalenterikuukauden työtunneiksi, jolloin vapaa pidetään, koska työnantaja maksaa vapaan ajalta palkan.

Ylityötunneilta palkka maksetaan yleensä korotettuna. Jos korvaus ylitöistä pidetään palkallisena vapaana, työtunteja voi kertyä vapaan ajalta enemmän, kuin tehtyjen työtuntien määrä.

Esimerkki 7: Työntekijä on tehnyt maaliskuussa 10 ylityötuntia. Ylityötunneista maksettava korvaus vastaa 18 tunnin palkkaa. Ylityötunnit sovitaan pidettäväksi vapaana myöhemmin, joten niiden osalta ei kerry työtunteja maaliskuussa. Kun työntekijä pitää ylityövapaan kesäkuussa, vapaan ajalta kertyy 18 työtuntia.

1.3.5. Työaikalain ulkopuolelle jäävät palkansaajat

Työaikalakia sovelletaan työ- ja virkasuhteessa tehtyyn työhön. Työaikasääntelyn ulkopuolelle jäävät siten esimerkiksi eräät yrityksen johtotehtävissä työskentelevät henkilöt sekä avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön yhtiömiehet. Työaikalaki ei koske myöskään esimerkiksi eräitä metsäalan töitä eikä kotona tapahtuvaa työskentelyä.

Matalapalkkatuen saamiseksi työn kokoaikaisuus eli 140 tunnin täyttyminen kalenterikuukauden aikana on voitava selvittää myös tällaisten työntekijöiden osalta. Kun työnantaja ei voi näissä tapauksissa valvoa työntekijän työaikaa, palkkakirjanpitoon kirjattava työtuntien määrä voidaan saada vain työntekijältä.

1.4. Palkka

Tukeen oikeuttavalla palkalla tarkoitetaan ennakkoperintälain 13 §:ssä ja rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain 4 §:ssä tarkoitettua, työnantajan kalenterikuukauden aikana maksamaa palkkaa, lukuun ottamatta lomarahaa ja lomakorvausta. Lomakorvauksella tarkoitetaan työsuhteen päättyessä maksettua korvausta pitämättömästä lomasta. Tukea ei kuitenkaan saa muualla kuin Suomessa tai toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa asuvalle verovelvolliselle maksetun palkan perusteella.

Ennakkoperintälain 13 §:n mukaan palkalla tarkoitetaan kaikenlaatuista palkkaa, palkkiota, etuutta ja korvausta, joka saadaan työ- tai virkasuhteessa. Samoin palkkana pidetään kokouspalkkiota, henkilökohtaista luento- tai esitelmäpalkkiota, hallintoelimen jäsenyydestä saatua palkkiota, avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön yhtiömiehen nostamaa palkkaa sekä luottamustoimesta saatua korvausta. Palkkaan luetaan myös luontoisedut.

Työkorvaus ei ole palkkaa, joten matalapalkkatukea ei voi saada esimerkiksi omaishoitajalle maksetusta korvauksesta tai perhehoitajan palkkiosta.

Työnantaja voi ennakkoperintälain 15 §:n mukaan korvata palkansaajan vaatimuksesta hänelle kertyvät työstä välittömästi johtuvat kustannukset tai vähentää kustannukset ennen ennakonpidätyksen toimittamista. Palkansaajalle maksettua välittömien kustannusten korvausta ei pidetä palkkana, jos se ei ylitä kustannusten selvitettyä tai arvioitua määrää. Ennen ennakonpidätystä tehtävien vähennysten osalta vastaavaa säännöstä ei ole, joten matalapalkkatukea laskettaessa tällainen vähennys otetaan mukaan tuen perusteena olevaan palkkaan.

Tuen laskentaperusteena olevaan palkkaan otetaan mukaan kaikki palkanmaksukuukauden aikana maksetut palkkaerät siitä riippumatta miltä ajalta tai millä perusteella ne on maksettu. Palkanmaksukuukaudella tarkoitetaan kalenterikuukautta, jonka aikana palkka on maksettu käteisenä tai palkansaajan tilille. Näin esimerkiksi erilaiset jälkikäteen maksetut korvaukset ja lisät, kuten olosuhde- ja vuorotyölisät, ylityökorvaukset ja tuotantopalkkiot, lasketaan mukaan sen kuukauden palkkaan jolloin ne maksetaan.

Esimerkki 8: Työntekijälle on tammikuussa maksettu palkkaa seuraavasti:
Ajalta 26.12.2005 – 08.01.2006 maksupäivä 13.1.2006, palkka 889 euroa tähän sisältyy ylityökorvauksia ajalta 9.12. - 25.12. yhteensä 124 euroa.
Ajalta 09.01.2006 – 22.01.2006   maksupäivä 27.1.2006, palkka 765 euroa
Ajalta 23.01.2006 – 05.02.2006 maksupäivä 10.2.2006, palkka 765 euroa
Tukeen oikeuttava palkka on tammikuussa 889 + 765 = 1654 euroa. Tuen saamisen ehtona on lisäksi, että työtuntien määrä on sekä joulu- että tammikuussa vähintään 140 tuntia.
Esimerkki 9: Työntekijälle maksetaan heinäkuun palkka 1.7.  Palkan määrä on 1600 euroa ja lisäksi maksetaan lomarahaa 700 euroa. Työnantajalla on oikeus matalapalkkatukeen 1600 euron palkan perusteella, koska lomarahaa ei lasketa mukaan tukeen oikeuttavaan palkkaan.
Esimerkki 10: Työntekijä on lomalla 3.7. - 30.7. Hänelle on maksettu kesäkuussa normaali palkka 1500 euroa ja 30.6. maksetaan vielä palkka loma-ajalta 1500 euroa. Kun kesäkuussa maksetun palkan määrä ylittää 2000 euroa, työnantajalla ei ole oikeutta tukeen. Myöskään heinäkuulta ei saa tukea, jos palkka ei ylitä 900 euroa.

2. Tuen määrä

Tuen saamisen edellytyksenä on, että työntekijälle kalenterikuukauden aikana maksettu palkka on yli 900 euroa ja alle 2 000 euroa. Tällä välillä tuen määrä riippuu maksetun palkan suuruudesta. Enimmäismäärä on tukeen oikeuttavaa työntekijää kohti 220 euroa kuukaudessa.

Tuen määrä on 44 prosenttia kalenterikuukauden aikana maksetun palkan 900 euroa ylittävästä osasta. Tuen enimmäismäärä on kuitenkin 220 euroa. Palkan ylittäessä 1600 euroa tuen määrä pienenee 55 prosentilla palkan 1 600 euroa ylittävältä osalta. Tuen määrä lasketaan sentin tarkkuudella.

Esimerkki 11: Työntekijän palkka on kuukaudessa 1400 euroa. Lisäksi hänellä on ravintoetu, jonka arvo on 120 euroa. Tukeen oikeuttavan palkan määrä on siis 1520 euroa. Tuen määrä on tässä tapauksessa 220 euroa, koska  44%  900 euroa ylittävästä palkan määrästä (1520 - 900 = 620) on enemmän kuin tuen yläraja 220 euroa.
Esimerkki 12: Työntekijän palkka on kuukaudessa 1780 euroa. Tuen määrä on tällöin
220 – (1780 – 1600) x 55 % = (220 – 99) = 121,00 euroa.

3. Tuki osa-aikaeläkkeellä olevan palkasta

Työnantaja voi saada tuen myös osa-aikaeläkkeellä olevan työntekijän osalta. Osa-aikaeläkkeellä tarkoitetaan tässä yhteydessä vain lakisääteisen ansioeläkejärjestelmän mukaisia osa-aikaeläkejärjestelmiä. Näin esimerkiksi osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevan osalta tukea ei voi saada.

Osa-aikaeläkkeellä olevaan työntekijään ei sovelleta kokoaikatyöhön liittyvää edellytystä eli heidän osaltaan työtuntien määrä voi olla alle 140 tuntia.

Osa-aikaeläkkeellä olevan työntekijän osalta tuen määrä lasketaan ns. laskennallisen palkan perusteella. Laskennallinen palkka saadaan lisäämällä työntekijälle palkanmaksukuukauden aikana maksettuun palkkaan työntekijän samalta kuukaudelta saama osa-aikaeläke kerrottuna kahdella. Tämän laskennallisen palkan perusteella lasketusta tuesta työnantaja saa maksamaansa palkkaa vastaavan suhteellisen osuuden.

Tuen määrän laskemista varten työnantaja tarvitsee työntekijältä tiedon osa-aikaeläkkeen määrästä. Jos tietoa ei ole käytettävissä, tukea ei voi vähentää.

Esimerkki 13: Osa-aikaeläkkeellä oleva työntekijä saa palkkaa maaliskuussa 800 euroa. Osa-aikaeläke vastaavalta ajalta on 500 euroa. Laskennallinen palkka on tässä tapauksessa 800 + 2 x 500 = 1800 euroa. Matalapalkkatuen määrä tästä on 220 – (1800-1600) x 55 % = 110 euroa, josta palkan suhteellinen osuus ja työnantajan saaman vähennyksen määrä on 110 (vähennys) x 800 (maksettu palkka) / 1800 (kokonaispalkka) = 48,89 euroa.

4. Tuki rajoitetusti verovelvollisen palkasta

Rajoitetusti verovelvolliselle maksetut palkat kuuluvat tuen piiriin, jos palkka maksetaan toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa asuvalle verovelvolliselle. Euroopan talousalueeseen kuulumattomassa valtiossa asuvalle verovelvolliselle maksettu palkka ei oikeuta tukeen.

Rajoitetusti verovelvollisen osalta tuen perusteena oleva palkka on lähdeverolain 4 §:ssä tarkoitettu, työnantajan kalenterikuukauden aikana maksama palkka, lukuun ottamatta lomarahaa ja lomakorvausta.  Lähdeveron alaisesta palkasta tehdään 1.1.2006 alkaen 510 euron kuukausikohtainen tai 17 euron päiväkohtainen vähennys ennen lähdeveron laskemista. Matalapalkkatuki lasketaan kuitenkin lähdeveron alaisesta palkasta ennen vähennyksen tekemistä.

Esimerkki 14: Virossa asuva 54 -vuotta täyttänyt työntekijä tulee viideksi kuukaudeksi maataloustöihin suomalaiselle tilalle. Hänelle maksetaan palkkaa 1200 euroa kuukaudessa. Hän asuu tilalla ja saa täyden ylöspidon, jonka luontoisetuarvo on 371 euroa kuukaudessa. Työnantaja ei peri korvausta luontoisedusta. Matalapalkkatuen perusteena oleva palkka on 1571 euroa kuukaudessa ja työnantaja saa sen perusteella maksimituen 220 euroa kuukaudessa.

5. Menettely

Tuen käyttäminen on vapaaehtoista ja työnantajan on toimittava oma-aloitteisesti saadakseen tuen. Työnantaja laskee itse tuen määrän kalenterikuukauden aikana työntekijälle maksamiensa palkkojen perusteella ja jättää sitä vastaavan määrän toimittamistaan ja valvontailmoituksella ilmoittamistaan ennakonpidätyksistä ja lähdeveroista maksamatta verohallinnolle.

5.1. Tuen vähentäminen ennakonpidätyksistä

Työnantaja maksaa palkoista pidättämänsä ennakonpidätykset ja sosiaaliturvamaksut oma-aloitteisesti kotikuntansa veroviraston tilille viimeistään palkanmaksukuukautta seuraavan kuukauden 10. päivänä. Viimeistään 15. päivänä hän ilmoittaa valvontailmoituksella samaa kuukautta koskevat valvontatiedot.

Työnantaja laskee kalenterikuukauden aikana maksamiensa palkkojen perusteella matalapalkkatuen määrän. Jos matalapalkkatuen laskenta ei sisälly työnantajan käyttämään palkanlaskentajärjestelmään, hän voi laskea tuen määrän esimerkiksi verohallinnon Internet –sivuilla olevan tukilaskurin avulla. Työnantaja vähentää tuen määrän maksettavista ennakonpidätyksistä ja maksaa erotuksen veroviraston tilille. Vähennys voidaan tehdä kaikista valvontailmoituksella ilmoitettavista ennakonpidätyksistä lukuun ottamatta ennakkoperintärekisteriin merkitsemättömän yhteisön työkorvauksesta toimitettua ennakonpidätystä. Valvontailmoituksella työnantaja ilmoittaa kohdassa 515 matalapalkkatukena vähentämänsä ennakonpidätyksen määrän ja kohdassa 516 matalapalkkatukena vähentämänsä lähdeveron määrän.

Jos tuen määrä on suurempi kuin työnantajan samalta kalenterikuukaudelta toimittamien ennakonpidätysten määrä, työnantaja voi vähentää yli menevän osan samalta kalenterivuodelta myöhemmin maksettavista ennakonpidätyksistä. Vähennystä ei ole muutenkaan pakko kohdistaa sen kuukauden ennakonpidätyksiin, jolta tuki lasketaan, vaan vähennys voidaan tehdä esimerkiksi jälkikäteen yhdellä kertaa useamman kuukauden palkan osalta. Tällöinkin on muistettava, että työnantajarekisteröinnin pitää olla voimassa jo sen kuukauden alusta, jonka palkkojen perusteella tukea vähennetään.

Valvontailmoituksella ilmoitetaan aina kyseisenä kuukautena pidätyksistä vähennetty määrä, vaikka kyse olisi jonkin aikaisemman kuukauden tuesta. Jos esimerkiksi maaliskuun ennakonpidätysten maksamisen yhteydessä vähennetään tuki sekä tammi-, helmi- että maaliskuulta, maaliskuun valvontailmoitukselle merkitään vähennetyn tuen kokonaismäärä. Aikaisempien kuukausien valvontailmoituksia ei korjata. Viimeisen kerran oma-aloitteinen vähennys voidaan tehdä seuraavan vuoden tammikuussa, kun maksetaan joulukuun palkkojen perusteella toimitettuja ennakonpidätyksiä.  Jos pidätykset eivät riitä tuen vähentämiseen vuositasollakaan, verohallinto maksaa saamatta jääneen tuen työnantajan hakemuksen perusteella (Ks. 5.4.).

5.2. Vuosi-ilmoitus

Työnantajan, joka on vähentänyt toimittamistaan ennakonpidätyksistä tai lähdeveroista oma-aloitteisesti matalapalkkatukea, on annettava verohallinnolle vuosi-ilmoituksen yhteydessä, viimeistään maksuvuotta seuraavan tammikuun loppuun mennessä, tuen määrän valvontaa varten tarvittavat tiedot. Tiedot annetaan palkansaajakohtaisesti jokaiselta kuukaudelta jolta tukea on vähennetty. Vastaavat tiedot annetaan myös silloin, kun työnantaja ei ole vähentänyt tukea oma-aloitteisesti, mutta haluaa saada sen takautuvasti. Ilmoitettavia tietoja ovat tuen perusteena oleva palkka tai osa-aikaeläkkeellä olevan laskennallinen palkka, vähennetty tuen määrä ja vakuutus siitä, että kokoaikatyön kriteeri täyttyy eli työntekijän työtuntimäärä on ollut jokaisena kuukautena, jolta palkkaa maksetaan vähintään 140 tuntia. Tiedot voidaan antaa joko sähköisesti tai lomakkeella 7811 (vuosi-ilmoituslomakkeet).

5.3. Vähennetyn määrän korjaaminen

Jos tuki on vähennetty jonakin kuukautena liian pienenä tai liian suurena, korjaus voidaan tehdä seuraavien kuukausien maksujen yhteydessä.

Esimerkki 15: Työntekijän palkka on maaliskuussa 1200 euroa. Lisäksi hänelle maksetaan ylityökorvausta 200 euroa. Työnantaja laskee matalapalkkatuen määrän 1200 euron perusteella, vähentää ennakonpidätyksistä tukena 132 euroa ja ilmoittaa vastaavan summan valvontailmoituksella. Maaliskuun tukeen oikeuttava palkka on kuitenkin ollut 1400 euroa ja sen perusteella laskettu vähennys 220 euroa. Huhtikuussa maksettu palkka on 1250 euroa ja vähennys siitä 154 euroa. Huhtikuun ennakonpidätysten maksamisen yhteydessä työnantaja lisää huhtikuun vähennykseen maaliskuussa vähentämättä jääneen määrän 88 euroa eli huhtikuun vähennyksen määräksi tulee 242 euroa. Tämä määrä ilmoitetaan myös huhtikuun valvontailmoituksella.  Korjaustilanteissa valvontailmoituksella vähennettävä tuki voi siis olla yli 220 euroa työntekijää kohti kuukaudessa.

Kun vuosi-ilmoituksen yhteydessä annetaan erittely tuen käytöstä, tuen perusteena olevaksi palkaksi maaliskuulta merkitään 1400 euroa ja tuen määräksi 220 euroa. Huhtikuun tuen perusteena olevaksi palkaksi merkitään 1250 euroa ja tuen määräksi 154 euroa.

5.4. Tuen maksaminen jälkikäteen

Jos työnantaja ei ole vähentänyt tukea oma-aloitteisesti kuukausitilityksissä tai ennakonpidätykset tai lähdeverot eivät ole riittäneet tuen vähentämiseen, verohallinto voi maksaa saamatta jääneen tuen vuosivalvonnan yhteydessä seuraavana vuonna. Työnantajan on tällöin pyydettävä tuen maksamista ja annettava lomakkeen 7811 mukaiset tiedot.

Jos työnantaja on lopettanut toimintansa kokonaan ja antanut lopettamisilmoituksen, verohallinto voi maksaa vähentämättä jääneen tuen jo lopettamisvuoden aikana saatuaan työnantajalta tuen myöntämiseksi tarvittavat vuosi-ilmoitustiedot.

Silloin kun työnantaja huomaa vasta myöhemmin olevansa oikeutettu tukeen hänellä on mahdollisuus saada se takautuvasti ennakkoperintälaissa säädetyssä enintään kuuden vuoden ajassa. Tällöinkin hänen on pyydettävä tuen maksamista ja annettava tukierittelyllä kysytyt tiedot.

Kun työnantaja hakee tukea jälkikäteen, hän voi saada tuen muiden edellytysten täyttyessä ainoastaan siitä saakka, kun hänet on merkitty työnantajarekisteriin säännölliseksi työnantajaksi. Verohallinto maksaa tuen vain, jos sen määrä on kalenterivuonna vähintään 100 euroa. Maksettavalle määrälle ei makseta korkoa.

5.5. Liikaa tai aiheettomasti vähennetyn tuen maksuunpano

Jos työnantaja on vähentänyt tukea liikaa tai silloin, kun kaikki vähentämisen edellytykset eivät täyty, eikä ole korjannut virheitä oma-aloitteisesti, virheellisesti vähennetty tuki peritään takaisin. Tuen maksuunpano voidaan toimittaa viimeistään kuuden vuoden kuluessa sen vuoden lopusta, jolloin tuki on virheellisesti vähennetty. Takaisinperittävään tukeen sovelletaan muiltakin osin samoja säännöksiä kuin ennakonpidätysten maksamisen laiminlyöntiin. Maksuunpanon yhteydessä työnantajalle määrätään samat sanktiot kuin muissakin ennakonpidätysten laiminlyöntitilanteissa. Näitä ovat laiminlyödylle määrälle määrättävä veronlisäys ja mahdollinen veronkorotus. Virheellisen tai puutteellisen vuosi-ilmoituksen antamisesta voidaan määrätä myös laiminlyöntimaksu.

6. Tuki ja verotus

Matalapalkkatuki ei vaikuta millään tavalla työntekijän verotukseen. Matalapalkkatuen vähentämisestä huolimatta työnantajan palkasta toimittamat ennakonpidätykset luetaan täysimääräisesti työntekijän verotuksessa hänen hyväkseen.

Matalapalkkatuki on pääsääntöisesti aina työnantajan veronalaista tuloa. Luonnollisen henkilön saama tuki on kuitenkin verovapaa silloin, jos se ei liity hänen elinkeinotoimintaansa tai maa- tai metsätalouteensa. Sen sijaan elinkeinotoiminnassa, maataloudessa tai metsätaloudessa vähennyskelpoisten palkkojen perusteella saatu tuki on hänellekin veronalaista.

Yhteisöjen ja yhtymien saamat tuet ovat aina veronalaisia. Yleishyödyllisten yhteisöjen osalta matalapalkkatuki voidaan kuitenkin katsoa verovapaaksi siltä osin, kuin tuen perusteena olevat palkat kohdistuvat verovapaaseen toimintaan.

Kirjanpidossa palkkojen määrää ei oikaista tuen määrällä, vaan tuki voidaan merkitä tuloslaskelmalle muiden avustusten tapaan muihin tuottoihin. Matalapalkkatuki ei ole arvonlisäverollista.

7. Muiden tukien vaikutus

Työnantajalla ei ole oikeutta matalapalkkatukeen, jos työnantaja on saman työntekijän perusteella samaan aikaan saanut julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain (1295/2002) 1 luvun 7§:n 1 momentin 9 kohdan mukaista palkkatukea. Muut tuet, kuten esimerkiksi alueelliset sosiaaliturvamaksuvapautukset, eivät estä matalapalkkatuen saamista.

Tuloverolain 127a pykälän 3 momentissa on lisäksi säädetty, että  tuloverolain 127a - 127c pykälissä tarkoitettua kotitalousvähennystä ei voi saada, jos kotitalous on saanut samaan aikaan saman työsuorituksen perusteella matalapalkkatukea.

8. Palkka- ja työaikakirjanpito

Matalapalkkatuen käyttö edellyttää työnantajalta laajempaa työtuntien seurantaa kuin työaikalaki. Tuen edellytysten selvittämiseksi työaikakirjanpidosta on voitava todeta kalenterikuukauden aikana tehdyt työtunnit, kalenterikuukauden aikana maksetut palkat sekä tieto siitä, mihin työskentelykuukauteen tai työskentelykuukausiin tukeen oikeuttava palkka kohdistuu. Silloin kun palkkakaudet poikkeavat kalenterikuukaudesta tai työntekijälle maksetaan esimerkiksi erilaisia lisiä jälkikäteen, työnantajalle voi aiheutua työtuntien seurannasta huomattavasti lisätyötä.

Osa-aikaeläkkeellä olevan työntekijän osalta työnantajan kirjanpidossa on oltava tieto työntekijän oikeudesta osa-aikaeläkkeeseen. Lisäksi palkkakirjanpidosta on käytävä ilmi tukeen oikeuttavan palkan ja osa-aikaeläkkeen määrä. Työtuntien määrällä ei ole vaikutusta tuen saamiseen.

9. Tuen väärinkäyttö

Lakiin on otettu myös säännös siltä varalta, että tuen saamiseksi ryhdytään keinotekoisiin järjestelyihin. Tällaisena voidaan pitää esimerkiksi palkan jakamista usealle kuukaudelle tai usealle samassa intressipiirissä olevalle työnantajalle. Näissä tilanteissa tuen määrää arvioitaessa menetellään niin kuin toimenpiteeseen ei olisi ryhdytty.

Säännöksen nojalla voidaan puuttua esimerkiksi sellaiseen järjestelyyn, jossa työntekijän työtehtävät jaetaan tuen saamiseksi useamman yrityksen kesken niin, että työntekijän palkka voidaan sovittaa työnantajakohtaisesti tukeen oikeuttavaksi maksamalla sitä useammasta yrityksestä. Tällaiseen tilanteeseen voidaan puuttua säännöksen nojalla kuitenkin vain niissä tapauksissa, jolloin järjestelylle ei ole olemassa liiketaloudellisia perusteita, vaan se on tehty pelkästään tuen saamiseksi.

Apulaisjohtaja  Anneli Kukkonen

Ylitarkastaja  Paula Väliverronen



Sanasto

Sanastosta löydät keskeisimmät verotuksen termit.

A   B   E   H   I   J   K   L   M   O   P   R   S   T   V   Y

Sivu on viimeksi päivitetty 5.5.2006