a a a

Sairausvakuutusmaksu

Voimassaolo: Vuodesta 2012 alkaen

Vakuutusmaksuvelvollisuus

Suomessa asuvat henkilöt on sairausvakuutuslain (1224/2004, SVL) mukaan vakuutettu sairauden varalta. Suomessa asuminen ratkaistaan asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain (1573/1993) 3, 3 a, 4, 9 ja 10 §:n mukaan. Velvollisuus maksaa vakuutusmaksuja perustuu henkilön asemaan sairausvakuutuslain mukaisesti vakuutettuna henkilönä. Vakuutusmaksuvelvollisuudesta säädetään SVL 18 luvun 5 ja 6 §:ssä.

Vakuutetut osallistuvat sairausvakuutuslain mukaisten etuuksien rahoittamiseen maksamalla sairausvakuutuksen sairaanhoito- ja päivärahamaksua. Vuodesta 2011 alkaen päivärahamaksua ei määrätä alle 16-vuotiaalle eikä 68 vuotta täyttäneelle henkilölle (laki sairausvakuutuslain 11 ja 18 luvun muuttamisesta, 700/2010). Vakuutetun velvollisuus maksaa päivärahamaksua alkaa 16 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta ja päättyy sen kalenterikuukauden jälkeen, jona vakuutettu täyttää 68 vuotta (SVL 18:5.2 §). Sairaanhoitomaksu peritään aina riippumatta vakuutetun iästä. Jos tulosta ei peritä sairaanhoitomaksua, päivärahamaksu määrätään korotettuna (SVL 18:20 §). Vuoden 2010 loppuun asti myös päivärahamaksu määrättiin riippumatta vakuutetun iästä.

Työntekijä tai yrittäjä on vakuutettu työskentelyn tai yritystoiminnan aloittamisesta lukien, jos hän työskentelee yhtäjaksoisesti vähintään neljän kuukauden ajan, tai kun hän on yhtäjaksoisesti harjoittanut yritystoimintaa vähintään neljän kuukauden ajan (SVL 1:2 §).

Vakuutettu on myös henkilö, johon sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain 5–8 §:n mukaan.

Vakuutettu ei ole ulkomaan kansalainen, joka Suomessa palvelee vieraan valtion diplomaattisena edustajana, lähetettynä konsuliedustajana, valtioiden välisessä järjestössä tai kuuluu vieraan valtion ulkomaanedustuston hallinnolliseen tai tekniseen henkilökuntaan, palveluskuntaan taikka on edellä tarkoitetun henkilön yksityispalvelija.

Poikkeuksen Suomessa asumiseen perustuvaan maksuvelvollisuuteen muodostavat tietyin edellytyksin ulkomailla asuvat eläkkeensaajat. SVL 18:6 §:n mukaan ulkomailla asuvan eläkkeensaajan, jonka sairaanhoidon kustannusten korvaamisesta Suomi sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 (sosiaaliturva-asetus) tai sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 (perusasetus) perusteella vastaa, on suoritettava sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu myös sen jälkeen, kun hän ei enää ole sairausvakuutuslain mukaan Suomessa vakuutettu.

Maksuvelvollisuudesta vapaat

Verovuonna kuollut

SVL 18:5 §:n mukaan sairausvakuutusmaksua ei määrätä vakuutetulle, joka on kuollut verovuoden aikana.

Ei Suomessa asuva

Sairausvakuutusmaksua ei määrätä myöskään, jos henkilö ei ole Suomessa asuva, tai jos sosiaaliturvasopimus tahi EY:n sosiaaliturva-asetus 1408/71 tai perusasetus 883/2004 estää maksun määräämisen.

Suomessa asumista ja sosiaaliturvasopimuksia selvitetään Kansainvälisen verotuksen käsikirjassa.

Sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu ja päivärahamaksu

Kaksi vakuutusmaksua

Vuodesta 2006 sairausvakuutuksen rahoitus on jaettu kahteen osaan: sairaanhoitovakuutuksen ja työtulovakuutuksen rahoitukseen. Vakuutettu osallistuu saamansa veronalaisen tulon perusteella vakuutuksen rahoitukseen. Rahoitus on järjestetty perimällä vakuutetuilta sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksua ja päivärahamaksua, jotka yhdessä muodostavat vakuutetun sairausvakuutusmaksun.

Maksuilla on eri peruste. Aiemmasta sairausvakuutusmaksusta poiketen nykyisessä järjestelmässä vakuutusmaksua maksetaan vakuutusperiaatteen mukaisesti eräin poikkeuksin vain sellaisesta vakuutuksesta, jonka perusteella voi saada vakuutusetuuden.

Sairaanhoitovakuutuksen perusteella vakuutettu on oikeutettu saamaan sairausvakuutuslain mukaisia sairaanhoitoetuuksia. Työtulovakuutus oikeuttaa saamaan työtulon perusteella maksettavia päivärahaetuuksia.

Sairaanhoitomaksu

Sairaanhoitomaksulla rahoitetaan esimerkiksi Kelan maksamat lääkekorvaukset, korvaukset lääkärin- ja hammaslääkärin palkkioista sekä EU-maihin maksettavat sairaanhoidon kustannusten korvaukset. Etuuksiin ovat oikeutettuja kaikki vakuutetut.

Sairaanhoitomaksun perusteesta säädetään SVL 18 luvussa. Luvun 14 §:n mukaan sairaanhoitomaksu määrätään vakuutetun kunnallisverotuksessa verotettavan ansiotulon perustella, ellei ao. laissa toisin säädetä. YEL:n tai MYEL:n mukaista kunkin vuoden vahvistettua tuloa käytetään kyseisten lakien mukaan vakuutettujen sairaanhoitomaksun perusteena siltä osin kuin työtulo korvaa:

  • verotusyhtymän tai elinkeinoyhtymän osakkaan tai hänen perheenjäsenensä yhtymästä saaman palkan
  • perheenjäsenen tai kuolinpesän osakkaan yritystoiminnasta tai maataloudesta saaman palkan
  • osake- tai muusta yhtiöstä saadun palkan sellaisen työntekijän osalta, jota ei pidetä mainittuun yhtiöön työsuhteessa olevana
  • omasta yrityksestä saadun työkorvauksen ja käyttökorvauksen
  • elinkeinotoiminnasta tai maataloudesta saadun ansiotulo-osuuden
  • verotusyhtymän tai elinkeinoyhtymän osakkaan saaman ansiotulo-osuuden
  • porotalouden ansiotulon
  • hankintatyön arvon
  • osakkaan yhtiöstä saaman osingon ansiotulo-osuuden sekä peitellyn osingon sellaisen työntekijän osalta, jota ei pidetä mainittuun yhtiöön työsuhteessa olevana sekä
  • apurahan (vuodesta 2009).

YEL/MYEL -yrittäjän ja vuodesta 2009 myös apurahatyöskentelystään MYEL-vakuutetun apurahansaajan sairaanhoitomaksua määrättäessä noudatetaan soveltuvin osin, mitä kunnallisverotuksen verotettavan tulon laskemisesta säädetään. Sairaanhoitomaksua määrättäessä ei kuitenkaan vähennetä yrittäjän eläkelain tai maatalousyrittäjän eläkelain nojalla maksettua vakuutusmaksua.

Sairaanhoitomaksu ei ole vähennyskelpoinen verotuksessa.

Päivärahamaksu

Päivärahamaksulla rahoitetaan sairausvakuutuksen työtulovakuutus. Vakuutusetuuksia ovat esimerkiksi erilaiset Kelan maksamat sairauspäivärahat, kuntoutusrahat ja vanhempain päivärahat, joiden määrä riippuu etuuden saajan työtulosta.

Päivärahamaksun maksuperusteesta säädetään SVL 18 luvussa. Luvun 15 §:n mukaan päivärahamaksu määrätään vakuutetun veronalaisen palkkatulon ja työtulon perusteella, ellei laissa toisin säädetä. YEL/MYEL -yrittäjien ko. lakien mukaan vahvistettua työtuloa käytetään päivärahamaksun perusteena siltä osin kuin työtulo korvaa:

  • verotusyhtymän tai elinkeinoyhtymän osakkaan tai hänen perheenjäsenensä yhtymästä saaman palkan
  • perheenjäsenen tai kuolinpesän osakkaan yritystoiminnasta tai maataloudesta saaman palkan
  • osake- tai muusta yhtiöstä saadun palkan sellaisen työntekijän osalta, jota ei pidetä mainittuun yhtiöön työsuhteessa olevana
  • omasta yrityksestä saadun työkorvauksen;elinkeinotoiminnasta tai maataloudesta saadun ansiotulo-osuuden
  • verotusyhtymän tai elinkeinoyhtymän osakkaan saaman ansiotulo-osuuden
  • porotalouden ansiotulon
  • hankintatyön arvon sekä
  • apurahan (vuodesta 2009).

Jos vakuutettu on vapautettu yrittäjän eläkelain tai maatalousyrittäjän eläkelain mukaisesta vakuuttamisvelvollisuudesta tai jos vakuutettu ei em. lakien mukaan ole velvollinen ottamaan vakuutusta, hänen päivärahamaksunsa määrätään yllä lueteltujen työtulojen ja tähän työtuloon sisältymättömän palkkatulon perusteella.

Päivärahamaksu on vähennyskelpoinen. Vähennys tehdään verovelvollisen puhtaasta ansiotulosta, joten se ei vaikuta verovuoden tappion määrään (TVL 96 §, 1115/2005).

Päivärahamaksun perusteena oleva palkkatulo

Päivärahamaksun perusteena olevasta palkkatulosta säädetään SVL 11:2 §:n 3 - 5 momentissa.

Palkkatuloa on: 

  • ennakkoperintälain (1118/1996) 13 §:ssä tarkoitettu ennakonpidätyksen alainen palkka, palkkio ja korvaus
  • urheilijan palkkio
  • vakuutuskassalaissa tarkoitetun sairauskassan maksama täydennyspäiväraha ja 
  • työsuhteessa saatu palveluraha.

SVL 11:2.4 §:n mukaan päivärahamaksun perusteena olevana palkkatulona ei kuitenkaan pidetä:

  • työnantajalta saatua henkilökuntaetua
  • korkoetua työsuhteen perusteella saadusta lainasta
  • etua työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta merkitä yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää alempaan hintaan, jos etu on henkilöstön enemmistön käytettävissä
  • tuloverolain 66 §:ssä tarkoitettua työsuhdeoption käyttämisestä syntyvää etua tai sellaista työsuhteeseen perustuvaa suoritusta, joka määräytyy yhtiön osakkeen arvon muutoksen perusteella
  • palkkiota, joka annetaan työnantajayhtiön tai sen kanssa samaan konserniin tai muuhun vastaavaan taloudelliseen yhteenliittymään kuuluvan yhtiön viranomaisen valvonnan alaisessa arvopaperipörssissä noteerattuina osakkeina, sijoitustalletuksena tai muulla vastaavalla tavalla, taikka osakkeiden sijasta osin tai kokonaan rahana, edellyttäen, että tällaisen palkkiona saatavan edun arvo riippuu kyseisten osakkeiden arvon kehityksestä palkkion lupaamisen jälkeisenä, vähintään vuoden mittaisena aikana
  • työsopimuslain 2 luvun 14 §:n 1 momentissa tarkoitettua odotusajan palkkaa
  • työsopimuksen tai virkasuhteen päättämisestä maksettavaa korvausta ja muuta vahingonkorvausta
  • työ- tai virkasuhteeseen perustumattomia luento- ja esitelmäpalkkioita, kokouspalkkioita ja hallintoelimen jäsenyydestä saatuja palkkioita, jos palkkion perusteella ei henkilöön sovellettavien työeläkelakien mukaan tarvitse maksaa työntekijän eläkemaksua
  • henkilöstörahastolaissa (814/1989) tarkoitettuja voittopalkkioeriä, jotka on siirretty henkilöstörahastoon tai nostettu käteisenä, tai henkilöstörahastosta nostettua rahasto-osuutta
  • eriä, jotka maksetaan työntekijälle yhtiökokouksen päätöksen perusteella voitonjakona tai käteisenä voittopalkkiona edellyttäen, että käteinen voittopalkkio maksetaan koko henkilöstölle eikä sillä pyritä korvaamaan työehtosopimuksen tai työsopimuksen edellyttämää palkkausjärjestelmää ja että käteisen voittopalkkion määräytymisperusteet ovat henkilöstörahastolain 2 §:n 2 momentin mukaiset ja että yhtiön vapaan pääoman määrä on suurempi kuin yhtiökokouksessa päätettävän käteisen voittopalkkion ja osakkeenomistajille maksettavien osinkojen yhteismäärä.

Edellä viimeisessä kohdassa tarkoitetussa tilanteessa edellytetään lisäksi, että voittopalkkion maksamisesta ei ole tehty työnantajaa velvoittavaa sopimusta ja että omistajat tekevät sitovan päätöksen käteisen voittopalkkion maksamisesta yhtiökokouksessa tilikauden päätyttyä ja että voittopalkkiot maksetaan tämän jälkeen. Lisäksi edellytyksenä on, että asia käsitellään yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain (725/1978) mukaisella tai muulla vastaavalla tavalla.

Työ- tai virkasuhteeseen perustumattomia luento- ja esitelmäpalkkioita, kokouspalkkioita ja hallintoelimen jäsenyydestä saatuja palkkioita koskevassa kohdassa mainitulla työntekijän eläkemaksulla tarkoitetaan vain pakollisen eläkevakuutuksen maksuja. Siten edellä lueteltujen eläkevakuutusmaksuvelvollisuuteen liitettyjen suoritusten osalta päivärahamaksua ei peritä palkkioista, joista työntekijän eläkemaksu maksetaan vapaaehtoisen eläkevakuutuksen perusteella.

Arvioverotettu tulo

Päivärahamaksun perusteena olevana tulona ei pidetä tuloja, jotka on verotuksessa arvioitu verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 27 §:n 1 momentin mukaan sen vuoksi, ettei veroilmoitusta ole annettu (SVL 11:2.6 §).

Vakuutetun sairausvakuutusmaksu ja rajoitetusti verovelvollisen palkkatulo

Rajoitetusti verovelvollisen saaman palkkatulon osalta maksuperuste poikkeaa yleisesti verovelvollisesta. Jos vakuutettu työskentelee Suomessa rajoitetusti verovelvollisena, sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun ja päivärahamaksun määräytymisen ja suorittamisen perusteena käytetään palkkatulon osalta rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain 4 §:ssä tarkoitettua palkkaa ja esiintyvän taiteilijan sekä urheilijan henkilökohtaisen korvauksen osalta kyseisen lain 3 §:ssä tarkoitettua henkilökohtaista korvausta (SVL 18:16 §).
Ulkomailla työskentelevän rajoitetusti verovelvollisen maksujen perusteena pidetään tietyin edellytyksin vakuutuspalkkaa (ks. seuraava kohta).
Rajoitetusti verovelvollisen palkkatulona ei pidetä SVL 11:2.4 §:n mukaisia eriä (SVL 18:16.2 §). Erät ovat samoja, joita ei pidetä myöskään yleisesti verovelvollisen palkkana.

Vakuutetun sairausvakuutusmaksu ja ulkomaantyötulo

Ulkomaantyöskentelystä maksettu palkka on Suomessa verovapaata tuloa, mikäli TVL 77 §:ssä säädetyt edellytykset täyttyvät. Vakuutetun sairausvakuutuksen määräytymisperuste riippuu tällöin siitä, onko henkilölle vahvistettu työeläkelaissa tarkoitettu vakuutuspalkka.

Jos vakuutettu työskentelee lähetettynä työntekijänä tai muutoin ulkomailla ja hän saa tuloverolain 77 §:ssä tarkoitettua verovapaata ulkomaantyötuloa, hänen sairausvakuutuksen sairaanhoito- ja päivärahamaksunsa määräytymisen ja suorittamisen perusteena käytetään ulkomaantyötulon sijasta työeläkelaeissa tarkoitettua vakuutuspalkkaa, edellyttäen, että vakuutetun eläketurva on järjestetty joko pakollisesti tai vapaaehtoisesti työeläkelakien perusteella (SVL 18:18.3 §).

Jos ulkomaantyöskentelyn ajaksi ei ole vahvistettu vakuutuspalkkaa, vakuutetun sairausvakuutusmaksun määräytymisperuste on EPL 13 §:ssä tarkoitettu palkka (SVL 18:17 §). YEL/MYEL-vakuutetulla maksujen määräytymisperuste on tällaisessa tilanteessa häneen sovellettavan eläkelain mukainen vahvistettu työtulo. Vuoden 2010 loppuun asti maksut määrättiin rahapalkan perusteella, jollei vakuutuspalkkaa ollut määritelty.

Vakuutuspalkkaa käytetään ulkomailta saadun palkkatulon sijasta myös ulkomailla työskentelevän rajoitetusti verovelvollisen sairausvakuutuksen sairaanhoito- ja päivärahamaksun määräytymisen ja suorittamisen perusteena, jos vakuutetun eläketurva on järjestetty joko pakollisesti tai vapaaehtoisesti työeläkelakien perusteella (SVL 18:18.2 §).

Muun kuin yrittäjän sairausvakuutuksen maksut ja vuosi-ilmoitus

Verotuksessa päivärahamaksun ja sairaanhoitomaksun määrääminen perustuu lähtökohtaisesti sivullisilmoittajilta saatuihin tietoihin.

Erilaisten etuus- ja eläketulojen osalta ilmoitusmenettely ei edellytä erityisiä toimenpiteitä. Eläkkeiden ja etuuksien suorituslajeilla ilmoitetut suoritukset eivät kuulu päivärahamaksun perusteeseen. Sen sijaan palkkojen suorituslajeihin voi sisältyä eriä, joista toiset kuuluvat päivärahamaksun perusteeseen ja toiset eivät. Vuosi-ilmoitustiedoissa suorituksen maksaja erittelee päivärahamaksujen perusteena olevista palkkatuloista sellaiset tulot, joiden perusteella ei määrätä päivärahamaksua.

Vuosi-ilmoituksessa on oma kohtansa tuloille, jotka ovat SVL 11:2. 4 §:n mukaista tuloa, josta ei määrätä päivärahamaksua. Lisäksi päivärahamaksun perusteeseen kuulumattomat asuntolainan korkoetu sekä työsuhdeoptioetu ja osakepalkkio ilmoitetaan omissa kohdissaan.

SVL 18:20.2 §:n mukainen korotettu sairaanhoitomaksu lasketaan kunnallisverotuksessa verotettavan ansiotulon (sairaanhoitomaksun peruste) ja päivärahamaksun perusteena olevan tulon erotuksesta. Laskentatavasta johtuen ei ole tarpeen erikseen ilmoittaa, mitkä tulot ovat korotetun sairaanhoitomaksun perusteena.

Yrittäjien sv-maksu

Yritystoimintaa harjoittavan henkilön sairausvakuutuksen maksut määräytyvät yritystoiminnan osalta YEL- tai MYEL-työtulon perusteella ja muiden mahdollisten ansiotulojen osalta verotuksessa vahvistetun ansiotulon perusteella. Yritystoiminnasta saadun tulon ansiotulo-osuudet korvataan työeläkelaitosten vuosittain Verohallinnolle ilmoittamalla YEL- tai MYEL-työtulolla. Laissa on erikseen mainittu ne ansiotulot, jotka korvautuvat YEL- tai MYEL-työtuloilla määrättäessä vakuutetun sairausvakuutuksen maksuja.

YEL-työtulo vahvistetaan yrittäjän hakemuksessaan antamien tietojen, yrittäjän toimintaolosuhteiden ja Eläketurvakeskuksen ohjeiden mukaan. Työtulon määrittämisessä kiinnitetään huomiota myös työntekijöiden palkkoihin, työntekijämäärään ja yrityksen liikevaihtoon. Koska YEL-työtulo on siis arvio yrittäjän työpanoksen arvosta, ei suoraan voida sanoa, mitä tuloja työtulossa on otettu huomioon. 

Kokoaikaisessa ja ympärivuotisessa yrittäjätoiminnassa työtulo yleensä vahvistetaan ETK:n työtulo-ohjeen perusteella. Työtuloa vahvistettaessa ei pyydetä tietoja yrittäjän verotettavista tuloista, jos siihen ei ole erityistä tarvetta. Kun työtulo vahvistetaan, yrittäjä saa siitä valituksenalaisen päätöksen (vakuutuskirjan), jossa kerrotaan työtulon määrä. Mitään dokumenttia siitä, mitä tuloja työtulossa on otettu huomioon ei siis ole. Yrittäjän tulot voivat olla osa kokonaisharkintaa, mutta ratkaisevaa YEL-työtulon määrittämisessä on yrittäjän työpanos.

Vuodesta 2009 alkaen myös apurahalla työskentelevät voivat olla MYEL:n mukaan vakuutettuja. Heille vahvistetaan apurahansaajan MYEL-työtulo ja heidän sairaanhoitomaksunsa ja päivärahamaksunsa laskentaan sovelletaan samoja periaatteita kuin MYEL-yrittäjiin (994/2008).

Palkkojen ja osinkojen vuosi-ilmoitukset yrittäjillä

Yrittäjän omasta yrityksestään saama palkka ja osinko kuuluvat niihin ansiotuloihin, jotka eläkevakuutuksen työtulo korvaa sairausvakuutusmaksua laskettaessa. Jotta nämä palkat ja osingot voidaan sairausvakuutusmaksua laskettaessa erottaa yrittäjän saamista muista palkoista ja osingoista, ne on ilmoitettava vuosi-ilmoituksella erillään.

Vuosi-ilmoituksen antaja ilmoittaa saajakohtaisella erittelyllä YEL-tai MYEL-vakuutetun saaman palkan omalla suorituslajillaan. Yrittäjän saama päätoimen palkka ilmoitetaan suorituslajilla PY ja sivutoimen palkka suorituslajilla 1 Y. Näitä suorituslajeja käytetään, jos yrittäjä on ollut YEL- tai MYEL-vakuutettu palkkaa maksavan yrityksen toiminnasta palkanmaksuhetkellä. Osinkojen vuosi-ilmoitukselle on lisätty kohta, jossa ilmoitetaan YEL- tai MYEL-osakkaan saamasta osingosta. On mahdollista, että osingonsaaja ei ole ollut koko kalenterivuoden ajan vakuutettu osinkoa jakavan yhtiön toiminnasta (esim. tilanteessa, jossa enemmistö yhtiön osakkeista vaihtaa omistajaa kesken vuoden). Mikäli osingonsaaja on osingon nostettavissaolohetkellä ollut vakuutettu yhtiön toiminnasta, korvaa työtulo sairausvakuutusmaksun perusteena yhtiöstä saaman osingon ansiotulo-osuuden.

Yrittäjän sairausvakuutusmaksun laskenta Verohallinnossa

Verohallinto saa vuosittain eläkevakuutuslaitoksilta tiedon yrittäjän YEL-/MYEL-työtulon määrästä. Tämän tiedon perusteella Verohallinto laskee sairausvakuutusmaksun niin, että työtulo korvaa laskennassa yritystoiminnan ansiotulot, jotka on edellä mainittu sairausvakuutuslain 18:14 - 15 §:ssä.

Sairausvakuutusmaksun peruste lasketaan soveltuvin osin kuin kunnallisverotuksen verotettava tulo. YEL-/MYEL-työtulon käyttäminen sairausvakuutusmaksun laskennassa aiheuttaa sen, että erilaisten tulon määrään sidottujen vähennysten (esim. ansiotulovähennys) määrä on erilainen kuin kunnallisverotuksen verotettavaa tuloa laskettaessa.

Sairausvakuutuksen maksujen suuruus

Sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun ja päivärahamaksun määrät tarkistetaan vuosittain annettavalla valtioneuvoston asetuksella sairausvakuutusmaksujen maksuprosentista (SVL 18:23 ja 24 §). Vuoden 2012 maksuista on säädetty asetuksessa 1132/2011.

Vuonna 2012 sairaanhoitomaksun määrä on 1,22 prosenttia kunnallisverotuksessa verotettavan ansiotulon määrästä. Päivärahamaksun määrä puolestaan on 0,82 prosenttia palkka- ja työtulon määrästä.

Sairaanhoitomaksu määrätään korotettuna sellaisen tulon osalta, josta ei määrätä päivärahamaksua (SVL 18:20.2 §). Korotettu maksu määrätään kunnallisverotuksessa verotettavan ansiotulon ja päivärahamaksun perusteena olevan tulon erotuksesta. Jos päivärahamaksun maksuperuste on suurempi kuin sairaanhoitomaksun maksuperuste, korotettua maksua ei peritä. Vuosina 2006 - 2012 korotus on 0,17 % -yksikköä.

Yrittäjän eläkelain (YEL) mukaisesti vakuutetun henkilön sairausvakuutusmaksu määrätään yrittäjän eläkelain mukaisen työtulon perusteella. Yrittäjän eläkelain mukaisesta työtulosta määrätään korotettu yrittäjän päivärahamaksu (SVL 18:21.2 §). Tämän yrittäjän lisärahoitusosuuden määrä vahvistetaan vuosittain valtioneuvoston asetuksella.

Maatalousyrittäjän eläkelain (MYEL) mukaisesti vakuutetun henkilön sairausvakuutusmaksu puolestaan määrätään kyseisen lain mukaisen työtulon perusteella. Maatalousyrittäjän eläkelain mukaisesta työtulosta ei määrätä korotettua päivärahamaksua.

Seuraavassa taulukossa on vakuutetun sairausvakuutusmaksun määrät vuosina 2007 - 2012.

Prosentit Päivärahamaksu Yrittäjän pvr-maksun korotus Sairaanhoitomaksu  Korotettu sh-maksu
2007 0,75 0,16 1,28 1,45
2008 0,67 0,14 1,24 1,41
2009 0,70 0,09 1,28 1,45
2010 0,93 0,12 1,47 1,64
2011 0,82 0,10 1,19 1,36
2012 0,82 0,15 1,22 1,39


Sairausvakuutusmaksun määrääminen, maksuunpano ja kanto

Yleisesti verovelvollisen maksuihin sovelletaan ennakkoperintälakia (SVL 18:29 §). Vakuutetun sairausvakuutusmaksu sisältyy veroperusteisiin, jotka on huomioitu verokorteissa sekä ennakoissa. Maksu sisältyy verokortin veroprosenttiin ja maksuunpannun ennakon määrään. Maksut peritään ennakkoperinnän yhteydessä joko ennakonpidätyksenä tai ennakonkantona verojen tapaan. Ennakonpidätyksenä peritty sairausvakuutusmaksu ilmoitetaan kausiveroilmoituksella osana ennakonpidätysten määrää ja maksetaan verotilille samassa yhteydessä ennakonpidätysten kanssa. Rajoitetusti verovelvollisen maksuihin sovelletaan lähdeverolakia.

Verotusta toimitettaessa yleisesti verovelvollisen maksuihin sovelletaan verotusmenettelylakia. Verotuksen toimittamisen yhteydessä lasketaan verojen ohella vakuutusmaksujen määrä ja liikaa tai liian vähän peritty osa veroista ja vakuutusmaksuista pannaan maksuun jäännösverona tai palautetaan ennakonpalautuksena.

Vakuutetun sairausvakuutusmaksun kantoon, perimiseen ja palauttamiseen sovelletaan veronkantolain säännöksiä.

Päivärahamaksu ja työnantajan sosiaaliturvamaksu

Sairausvakuutuslain uudistuksessa muutettiin myös työnantajan sosiaaliturvamaksun maksuperustetta. Aiemmin työnantajan sosiaaliturvamaksu maksettiin ennakonpidätyksen alaisten palkkojen perusteella. Vuodesta 2006 työnantajan sosiaaliturvamaksusta annettua lakia muutettiin siten, että yhtenä maksuperusteena oli SVL 11:2 §:n 3 - 5 momentin mukainen veronalainen palkka (1114/2005), jota käytettiin myös sairausvakuutuksen päivärahamaksun perusteena. Vuodesta 2008 lakia muutettiin siten, että yhtenä maksuperusteena on EPL 13 §:n mukainen ennakonpidätyksen alainen palkka, mutta palkkana ei kuitenkaan pidetä sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:n 4 momentissa mainittuja eriä (1365/2007). Muutos vastaa sairausvakuutuslakiin tehtyä muutosta päivärahamaksun perusteeseen.



Sanasto

Sanastosta löydät keskeisimmät verotuksen termit.

A   B   E   H   I   J   K   L   M   O   P   R   S   T   V   Y

Tärkeät päivämäärät

Sivu on viimeksi päivitetty 22.3.2013