KVL:2014/1

X oli lakisääteistä koulutusta antava oppilaitos, joka järjesti myös muun ohessa MBA- ja eMBA-koulutusta. Ope-tus- ja kulttuuriministeriön keskusverolautakunnalle antaman lausunnon mukaan MBA- ja eMBA-koulutukset eivät kuulu suomalaiseen tutkintojärjestelmään, eivätkä MBA- ja eMBA-tutkinnot ole valtioneuvoston asetuksissa (794/2004 ja 352/2003) tarkoitettuja yliopistojen tai ammattikorkeakoulujen tutkintoja.

X ei tarjonnut MBA- ja eMBA-koulutusohjelmia minkään lain velvoittamana, eikä hakija ollut edes väittänyt saavansa tätä toimintaansa varten lain nojalla avustusta valtion varoista arvonlisäverolain 40 §:ssä tarkoitetulla tavalla. X:n järjestämät MBA- ja eMBA-koulutusohjelmat olivat liiketaloudellisin perustein kilpailuolosuhteissa järjestettyä koulutusta, jota voivat tarjota myös muut kuin lakisääteistä koulutusta antavat oppilaitokset. Näin ollen kyseessä ei ollut arvonlisäverolain 39 ja 40 §:ssä tarkoitettu verosta vapautettu koulutuspalvelu. X:n oli suoritettava arvonlisäveroa järjestämiensä MBA- ja eMBA-koulutusohjelmien Suomessa tapahtuvista myynneistä.

X tarjosi lisäksi koulutusta alihankkijana ulkomaisille yliopistoille ja näiden opiskelijaryhmille. Koulutusjaksot kestivät yleensä vajaasta viikosta useampiin viikkoihin ja koulutusta voitiin järjestää Suomessa tai ulkomailla. Hakijan mukaan kyse ei ollut osallistumisoikeuden myynnistä X:n järjestämään tutkintoon tähtäävään opintokokonaisuuteen, vaan asiakkaalle räätälöidystä koulutuksesta. X:n tarjoama koulutuspalvelu saattoi muodostaa osan tutkinnosta tai jatko-opinnoista ulkomaisessa yliopistossa.

X:n ulkomaiselle yliopistolle myymässä koulutuspalvelussa oli kysymys kestoltaan pitkähköstä ja aktiivista osallistumista edellyttävästä toiminnasta. Kyse ei ollut arvonlisäverolain 69d §:n 1 momentissa tarkoitetusta pääsyoikeuden luovuttamisesta opetustilaisuuteen. X myi ulkomaiselle yliopistolle arvonlisäverolain 65 §:n yleissäännöksen mukaisen palvelun, jos palvelu luovutettiin elinkei-nonharjoittajalle. Jos palvelu luovutettiin muulle kuin elinkeinonharjoittajalle, kyseessä oli arvonlisäverolain 69d §:n 2 momentissa tarkoitettu opetukseen liittyvä palvelu.

X ei tarjonnut ulkomaiselle yliopistolle liiketaloudellisin perustein myymiään koulutuspalveluja minkään lain velvoittamana, eikä hakemuksesta ilmennyt, että hakija saisi tätä toimintaansa varten lain nojalla avustusta valtion varoista arvonlisäverolain 40 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Mikäli palvelun myynti tapahtui arvonlisäverolain 69d §:n 2 momentin perusteella Suomessa, kyseessä ei siten ollut arvonlisäverolain 39 ja 40 §:ssä tarkoitettu verosta vapautettu koulutuspalvelu. Ennakkoratkaisu ajalle 1.1. - 31.12.2013.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom 1 kohta, 2 § 1 mom, 10 §, 39 § 1 mom, 40 §, 64 §, 65 § ja 69d §
Arvonlisäverodirektiivi 2006/112/EY 2 artikla 1 kohta c alakohta, 132 artikla 1 kohta i alakohta ja 134 artikla
Yliopistolaki 1 §, 2 § ja 7 §

Lainvoimainen