Työsuhdelainan korkoetu vuonna 2009

Työsuhdelainan korkoetu muodostuu silloin kun työnantaja perii palkansaajalta tuloverolaissa määriteltyä viitekorkoa alempaa korkoa. Aiemman tuloverolain 67 §:n (1020/1998) mukaan veronalaiseksi ansiotuloksi katsotaan korkoetu työsuhteen perusteella saadusta lainasta siltä osin kuin lainasta peritty vuotuinen korko on alempi kuin eräistä viitekoroista annetun lain (996/1998) 1 §:ssä tarkoitettu asianomaisen ministeriön vahvistama peruskorko. Tämä peruskorko oli ajalla 1.1. – 30.6.2009 5,00 % ja ajalla 1.7. – 31.12.2009 1,75 %.

Nyt tuloverolakia on muutettu niin, että vertailukorkona käytetään peruskoron sijasta lainanannossa yleisesti käytettyjä viitekorkoja tai tietyissä tilanteissa vain 12 kuukauden euriboria (1251/2009).  Viitekorolla tarkoitetaan mm. 1, 3, 6 ja 12 kuukauden euriborkorkoa tai pankin muuta yleisesti asiakkaiden luotoissa käyttämää omaa viitekorkoa (esim. prime-korot). Ennen lain voimaatuloa otetuissa lainoissa viitekorko voi olla myös peruskorko.

Jos työsuhdelainan korko on sidottu yleisesti markkinoilla käytössä olevaan lainan viitekorkoon, veronalaista ansiotuloa syntyy vain, jos lainasta peritty korko on alempi kuin tuo viitekorko. Jos taas työsuhdelainan korkoa ei ole sidottu mihinkään viitekorkoon, vaan laina on esim. kiinteäkorkoinen tai koroton, veronalainen korkoetu syntyy siltä osin kuin lainasta peritty vuotuinen korko on alempi kuin 12 kuukauden euriborkorko vuoden ensimmäisenä päivänä.

Vaikka työntekijöiltä peritty korko olisi edellä esitettyä alhaisempi, ei heille synny veronalaista etua, jos työsuhdelainasta peritty korko vastaa asiakkailta yleisesti vastaavassa tilanteessa perittyä korkoa.

Laki tuli voimaan 1.1.2010. Muutettua säännöstä sovelletaan jo vuodelta 2009 toimitettavassa verotuksessa.

Ennakonpidätyksen oikaiseminen

Työnantaja on velvollinen toimittamaan ennakonpidätyksen maksamastaan palkasta. Ennakkoperintäasetuksen 9.3 §:n mukaan työsuhdelainan korkoedusta on toimitettava ennakonpidätys viimeistään vuoden viimeisen rahana maksettavan suorituksen ennakonpidätyksen yhteydessä. Työnantaja on kuitenkin saattanut toimittaa ennakonpidätyksen jo aikaisemmin esim. työsuhteen päättyessä ja arvostanut edun tuolloin voimassa olleen lainsäädännön mukaisesti.

Jos työnantaja on toimittanut ennakonpidätystä liikaa esim. siksi, että on arvostanut antamansa edun liian suureksi, hän voi oikaista toimittamansa pidätyksen. Oikaisu on tehtävä saman kalenterivuoden myöhemmän suorituksen yhteydessä (EPL 19 §). Työnantaja voi korjata liian suurena toimittamaansa ennakonpidätystä silloinkin, kun ei enää maksa työntekijälle palkkaa saman kalenterivuoden aikana. Tällöin työnantaja maksaa liikapidätyksen palkansaajalle ja vähentää saman määrän verovirastolle maksettavasta ennakonpidätysten yhteismäärästä.

Valvontailmoituksella palkansaajalle palautettu ennakonpidätys käsitellään vähennyskuukauden aikana toimitettujen ennakonpidätysten oikaisueränä. Tällöin valvontailmoituksen kohtaan 505 merkitään kuukauden aikana toimitetut ennakonpidätykset, joista on vähennetty palkansaajille palautettujen ennakonpidätysten määrä.

Vuosi-ilmoitus vuodelta 2009 maksetuista palkoista annetaan tammikuun 2010 loppuun mennessä, joten edun oikea määrä on varmasti tiedossa. Työnantajat voivat siis ilmoittaa veronalaisen edun määrän oikein. Jos kaikkia oikaisuja ei ehditä tehdä vuosi-ilmoituksen antamisaikaan mennessä, ilmoitusta on korjattava myöhemmin ilmoittamalla oikea palkkasumma. Maaliskuun puoliväliin mennessä Verohallintoon saapuneet korjaukset ehtivät esitäytetylle veroilmoitukselle. Ennakonpidätys ilmoitetaan ja luetaan palkansaajan hyväksi toimitetun määräisenä. Näin ollen, jos työnantaja ei ole ehtinyt oikaista ennakonpidätystä vuoden 2009 aikana, palkansaaja saa liikasuorituksen veronpalautuksena.