a a a

Laskua koskevat vaatimukset arvonlisäverotuksessa

Antopäivä: 30.6.2003
Diaarinumero: 1731/40/2003
Voimassaolo: Toistaiseksi
Valtuutussäännös: VerohallintoL (1557/95) 2 § 2 mom.

1. Yleistä laskutussäännösten muutoksista

Laskutusta koskevia arvonlisäverolain ja kirjanpitolain 2 luvun 9 §:n säännöksiä on muutettu 25.4.2003 annetuilla laeilla (325/2003 ja 326/2003). Muutokset koskevat laskun antovelvollisuutta, laskun käsitettä, laskulta vaadittavaa tietosisältöä, sähköistä laskutusta ja laskujen säilyttämistä. Kirjanpitolain muutos koskee kirjanpitoaineiston säilyttämistä toisessa EU:n jäsenvaltiossa. Muutokset perustuvat 17.12.2001 hyväksyttyyn Neuvoston direktiiviin 2001/115/EY direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta arvonlisäverotuksen laskuttamiselle asettamien vaatimusten yksinkertaistamiseksi, ajanmukaistamiseksi ja yhdenmukaistamiseksi. Lisäksi muutokset sisältävät arvonlisäverolain vähennysoikeutta ja myynnin verottomuuden toteennäyttämistä sekä tositteita ja kirjanpitovelvollisuutta koskevia säännöksiä.

Laskumerkintävaatimusten tarkoitus on harmonisoida eri jäsenvaltioiden laskumerkintävaatimukset yli rajojen tapahtuvan liiketoiminnan helpottamiseksi. Laskumerkintävaatimukset ovat tarpeen sekä verovalvonnan että ostajan kannalta. Oikeat laskumerkinnät mahdollistavat, että ostaja vähentää veron oikean suuruisena ja oikeana ajankohtana tai mahdollisesti suorittaa ostosta veron.

Yleisten laskumerkintävaatimusten ohella lainmuutos sisältää kevennetyt laskumerkintävaatimukset.

Lainmuutos tulee voimaan 1.1.2004 ja lakia sovelletaan kun myyty tavara on toimitettu tai palvelu on suoritettu, tavaran yhteisöhankinta on tehty, maahantuotu tavara on luovutettu tullivalvonnasta, tavara on otettu omaan käyttöön tai tavara on siirretty varastointimenettelystä lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.

Arvonlisäverolain säännöksissä käytetään käsitettä lasku. Tällä tarkoitetaan varsinaisten laskujen lisäksi myös muita laskuina toimivia tositteita. Laskuna toimivan tositteen tulee täyttää lain tietosisältövaatimukset.

Lainmuutoksen johdosta nykyisin vaadittava arvonlisäverovelvollisuutta osoittava merkintä ALV rek. poistuu.

Myyjä, jota ei ole merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin ei saa mainita veron määrää tai verokantaa laskussaan.

Uudet säännökset selkeyttävät ja täydentävät nykyisiä säännöksiä ja käytäntöjä, joita veroviranomaiset ovat jo aiemmin suositelleet.

2. Kirjanpito ja tositteet

Kirjanpitolain mukaan jokainen, joka harjoittaa liike- tai ja ammattitoimintaa on tästä toiminnastaan kirjanpitovelvollinen. Kirjanpitovelvollisen on kalenterikuukauden veron määrän selvittämiseksi kirjattava liiketapahtumat aikajärjestyksessä. Kirjaukset voidaan tehdä erilliseen laskutus- tai muuhun kirjaan siten, että niiden yhteys kirjanpitolaissa tarkoitettuun kirjanpitoon on vaikeuksitta todettavissa. Eri verokantojen alaisten myyntien ja ostojen on oltava vaikeuksitta erotettavissa toisistaan asiajärjestyksessä pidettävässä kirjanpidossa.

Kirjanpitolain mukaan käteisellä rahalla suoritetun maksun kirjaaminen aikajärjestykseen on tehtävä viivytyksettä päiväkohtaisesti. Muut kirjaukset saadaan tehdä kuukausikohtaisesti tai neljän viikon jaksolta viimeistään neljän kuukauden kuluessa kalenterikuukauden tai jakson päättymisestä.

Arvonlisäveroasetuksen mukaan kirjanpitovelvollisen verovelvollisen on kirjattava veron määrään vaikuttavat liiketapahtumat kuukausikohtaisesti kalenterikuukautta seuraavan toisen kuukauden 15. päivään mennessä (AVA 2 §)

Arvonlisäverovelvollisen on järjestettävä kirjanpitonsa sellaiseksi, että siitä saadaan veron määräämistä varten tarvittavat tiedot. Suoritettavan ja vähennettävän veron määrään vaikuttavien liiketapahtumien kirjausten on perustuttava kirjanpitolaissa tarkoitettuihin tositteisiin ottaen lisäksi huomioon, mitä arvonlisäverolaissa säädetään tositteista (AVL 209 §).

Verovelvollisen, joka ei ole kirjanpitovelvollinen, on pidettävä sellaisia muistiinpanoja, joista saadaan veron määräämistä varten tarvittavat tiedot. Merkintöjen tulee perustua päivättyihin ja numeroituihin tositteisiin ottaen huomioon, mitä arvonlisäverolaissa säädetään tositteista (AVA 1 §).

Ulkomaalainen, joka harjoittaa liike- tai ammattitoimintaa Suomessa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta ja, jonka toiminnan harjoittaminen on jatkuvaa, on soveltuvin osin kirjanpitovelvollinen (kirjanpitolautakunnan lausunto 1275/1994).

Ulkomaalainen, joka on arvonlisäverovelvollinen Suomessa harjoittamastaan toiminnasta ja jolla ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa, on arvonlisäverolain mukaan muistiinpanovelvollinen. Merkitystä ei ole sillä, johtuuko ulkomaalaisen verovelvollisuus suoraan arvonlisäverolain 9 §:stä vai ulkomaalaisen verovelvolliseksi hakeutumisesta. Verovelvolliseksi hakeutuneen ulkomaalaisen edustaja on myös vastuussa verovelvollisen muistiinpanovelvollisuuden täyttämisestä.

3. Laskunantovelvollisuus

Myyjän on annettava lasku arvonlisäverolain 209a §:ssä tarkoitetuista myynneistä. Muusta myynnistä myyjän ei ole arvonlisäverolain mukaan annettava laskua. Myynnistä on kuitenkin kirjanpitoa tai muistiinpanoja varten oltava tosite.

Jos myyjä antaa useampia laskuja samasta liiketoimesta, niissä on viitattava aikaisempiin laskuihin.

3.1 Myynnit, joista myyjän on annettava lasku

Verollinen myynti

Myyjän on annettava verollisesta tavaran tai palvelun myynnistä ostajalle lasku, jos ostaja on elinkeinonharjoittaja tai oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja. Velvollisuus antaa lasku koskee Suomessa tapahtuvia myyntejä.

Verollisella myynnillä tarkoitetaan myyntiä, josta arvonlisäverolain aineellisten säännösten mukaan on suoritettava veroa. Verollista myyntiä on myös ulkomaalaisen sellainen myynti, jonka myyntimaa on Suomi ja josta ostajan on käännetyn verovelvollisuuden nojalla suoritettava veroa.

Jos annettuun laskuun sisältyy virhe, on myyjä velvollinen korjaamaan virheen antamalla uuden laskun. Myyjän on toimitettava uusi lasku kaikissa virhetilanteissa.

Veroton myynti

Myyjän on annettava lasku sellaisesta verottomasta myynnistä, jota varten tehdyistä hankinnoista myyjä saa arvonlisäverolain 131 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla palautuksen eli yhteisömyynnistä, viennistä ja muusta palautukseen oikeuttavasta nollaverokannan alaisesta myynnistä. Lisäksi lasku on annettava tavaroiden ja palveluiden myynnistä yritysjärjestelytilanteessa sekä sijoituskullan myynnistä ja välityksestä.

Arvonlisäverolain 131 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua toimintaa ovat sanoma- ja aikakauslehtien myynti vähintään kuukauden ajaksi tilattuna, sanoma- ja aikakauslehden painoksen myynti yleishyödylliselle yhteisölle, sellaisen vesialuksen myynti, vuokraus tai rahtaus, jonka rungon suurin pituus on vähintään 10 metriä, kullan myynti keskuspankille sekä kansainväliseen kauppaan liittyvät tavaroiden ja palvelujen myynnit.

Kaukomyynti ja uudet kuljetusvälineet

Myyjän on annettava lasku tavaroiden kaukomyynnistä ja uusien kuljetusvälineiden myynnistä toiseen jäsenvaltioon myös, kun ostajana on yksityishenkilö.

Veroton myynti kunnalle

Ei-arvonlisäverovelvollisen myyjän on annettava lasku, kun hän luovuttaa kunnalle verottomia terveyden- ja sairaanhoitoon sekä sosiaalihuoltoon liittyviä palveluja ja tavaroita (AVL 130a  §).

Ennakkomaksu

Laskun antovelvollisuus koskee myös myytyjen tavaroiden tai palvelujen ennakkomaksuina kertyneitä vastikkeita. Ellei ennakkomaksuina ole laskutettu koko vastiketta, lasku on annettava myös tavaroiden toimitukseen tai palvelujen suoritukseen liittyen. Tällöin on selkeintä laskuttaa vain jäljellä oleva määrä. Vaihtoehtoisesti laskuun voidaan merkitä vähennyksenä aikaisemmin laskutetut ennakkomaksut siten, ettei sekaantumisen vaaraa ole, ja viittaus aikaisempiin laskuihin.

Oikaisuerät

Lasku on annettava verollista myyntiä ja verollista tavaran yhteisöhankintaa koskevista ostajalle annetuista vuosi- ja vaihtoalennuksista, osto- ja myyntihyvityksistä, ylijäämäpalautuksista sekä muista sellaisista oikaisueristä ja palautetuista pakkauksista ja kuljetustarvikkeista suoritetuista korvauksista. Laskua ei anneta, jos oikaisuerät tai korvaukset on huomioitu aiemmin annetussa laskussa. Uusi lasku on annettava myös silloin, kun laskutuksen jälkeen on tapahtunut muu hinnan muutos tai kaupan purkautuminen.

3.2. Ryhmärekisteröidyt elinkeinonharjoittajat ja poronomistajat

Arvonlisäverolain laskuja koskevia säännöksiä sovelletaan erikseen jokaiseen elinkeinonharjoittajaan. Säännöksiä sovelletaan yksittäisiin rahoitus- tai vakuutuspalveluja myyviin verovelvollisuusryhmän elinkeinonharjoittajiin sekä poronhoitolain mukaisen paliskunnan poronomistajiin.

Laskun antovelvollisuus ei koske verovelvollisuusryhmän sisällä tapahtuvia myyntejä eikä poronhoitolain mukaisen paliskunnan poronomistajien välisiä myyntejä.

3.3. Itselaskutus

Myös ostaja voi jäljempänä mainituin edellytyksin laatia laskun. Esimerkiksi puukaupassa on käytäntönä, että puun ostaja laatii myyntiasiakirjat. Myyjä on kuitenkin aina vastuussa laskun oikeellisuudesta.
 
Ostajan laatima lasku katsotaan myyjän antamaksi, jos myyjä ja ostaja ovat sopineet asiasta ja jos on olemassa järjestely, jonka mukaan myyjä hyväksyy laskun.

Sopimuksella tarkoitetaan myös kauppatapaan perustuvaa hiljaista (konkludenttista) sopimusta. Ostajan tulee toimittaa jokaisen laatimansa laskun myyjälle hyväksymistä varten. Myös laskun hyväksyminen voi olla hiljainen, eli se voi tapahtua siten, ettei myyjä reagoi sovitussa tai kohtuullisessa ajassa tiedoksi saamaansa laskuun. Jos sopimus ja järjestely ovat olemassa, ostajan laatima lasku katsotaan arvonlisäverolain tarkoittamaksi myyjän antamaksi laskuksi siihen asti, kun myyjä ilmoittaa korjauksesta. Jos myyjä toteaa ostajan laatiman laskun joiltain osin virheelliseksi, myyjä on velvollinen antamaan arvonlisäverolain vaatimukset täyttävän laskun. Tässä laskussa on oltava säännösten mukainen viittaus ostajan laatimaan laskuun.

3.4. Laskutuksen ulkoistaminen

Laskutustehtävät voidaan ulkoistaa eli laskun voi laatia myös kolmas osapuoli. Laskutukseen liittyvien tehtävien siirtäminen toisen yrityksen hoidettavaksi ei poista myyjän arvonlisäverolain mukaisia laskuihin liittyviä velvollisuuksia.

3.5. Määräaika

Laskun toimittamiselle ei ole asetettu määräaikaa. Kirjanpitolain mukainen kirjausaika on neljä kuukautta. Arvonlisäveroasetuksen mukaan kirjanpitovelvollisen verovelvollisen on kirjattava arvonlisäveron määrään vaikuttavat liiketapahtumat kuukausikohtaisesti kalenterikuukautta seuraavan toisen kuukauden 15. päivään mennessä, koska hänen on kyseiseen päivään mennessä maksettava kohdekuukauden vero ja annettava valvontailmoitus.

4. Laskun käsite

Lasku on paperimuodossa tai sähköisessä muodossa oleva tosite tai ilmoitus, joka täyttää arvonlisäverolaissa asetetut vaatimukset. Arvonlisäverolaissa laskulla tarkoitetaan varsinaisten laskujen lisäksi myös muita laskuina toimivia tositteita.

Lasku voidaan toimittaa paperilla tai, vastaanottajan suostumuksin, sähköisesti.

Useasta erillisestä tavaroiden toimituksesta ja palvelujen suorituksesta voidaan antaa yhteinen lasku.

Lasku voi muodostua useammasta erillisestä asiakirjasta. Laskussa voidaan esimerkiksi viitata ostajalle samassa yhteydessä annettavaan lähetyslistaan, jossa on selvitetty myyty hyödyke. Osa laskussa vaadittavista tiedoista voi olla ostajalle aikaisemmin annetulla tai tällä muuten olevalla asiakirjalla. Edellytyksenä on tällöinkin, että laskussa on viittaus asianomaiseen asiakirjaan. Esimerkiksi urakkasopimusta ei tarvitse liittää jokaiseen laskuun vaan riittää, että siihen viitataan mainitsemalla esimerkiksi urakkasopimuksen numero ja päivämäärä sekä laskutuspostin numero. Sekä myyjällä että ostajalla on siis oltava kaikki laskun muodostavat asiakirjat.

Laskuna pidetään myös kaikkia tositteita ja ilmoituksia, jotka sisältävät muutoksen tai viittauksen alkuperäiseen laskuun kuten muutoslaskuja.

5. Yleiset laskumerkinnät

Arvonlisäverolain 209 b § sisältää luettelon pakollisista laskumerkinnöistä, jotka ovat:

  • laskun antamispäivä
  • juokseva tunniste
  • myyjän arvonlisäverotunniste (Y-tunnus)
  • ostajan arvonlisäverotunniste käännetyn verovelvollisuuden tilanteissa ja yhteisökaupassa
  • myyjän ja ostajan nimi ja osoite
  • tavaroiden määrä ja luonne sekä palvelujen laajuus ja luonne
  • tavaroiden toimituspäivä, palvelujen suorituspäivä tai ennakkomaksun maksupäivä
  • veron peruste verokannoittain ja yksikköhinta ilman veroa ja hyvitykset ja alennukset (jos eivät yksikköhinnassa)
  • verokanta
  • suoritettavan veron määrä
  • verottomuuden tai käännetyn verovelvollisuuden peruste
  • tiedot uusista kuljetusvälineistä
  • maininta käytettyjen tavaroiden sekä taide-, antiikki- ja keräilyesineiden tai matkatoimistojen marginaaliverotusmenettelystä
  • merkintä verollisen sijoituskullan myynnistä
  • muutoslaskussa viittaus aikaisempaan laskuun

Merkinnät myynnin verottomuudesta, käännetystä verovelvollisuudesta, marginaaliverotusmenettelyn soveltamisesta, uusista kuljetusvälineistä ja sijoituskullan verollisuudesta tehdään vain silloin, kun kyse on tällaisesta myynnistä, tällaisen menettelyn soveltamisesta tai näiden tavaroiden myynnistä.

  1. Laskun antamispäivä

    Antamispäivällä tarkoitetaan esimerkiksi päivää, jolloin lasku on toimitettu ostajalle. Antamispäivä voi olla myös laskun kirjoituspäivä, tulostuspäivä tai muu vastaava päivä.

  2. Yhteen tai useampaan sarjaan perustuva juokseva tunniste, jolla lasku voidaan yksilöidä

    Tunnistevaatimus perustuu siihen, että sen avulla laskun voi kiistatta yksilöidä. Oleellista on myös se, että järjestelmällinen sarjan perusteella voidaan todeta mahdollinen puuttuva lasku. Samana vuonna annetuissa laskuissa ei saa olla samaa tunnistetta. Verovelvollinen saa käyttää eri tunnistesarjoja. Tunnisteen ei tarvitse koostua pelkästään numeroista

    Verohallitus katsoo, että myös silloin, kun ostaja laatii laskut, laskut on oltava aukottomassa sarjassa myyjällä. Tämä edellyttää käytännössä, että ostaja käyttää myyjäkohtaista sarjaa. Vaihtoehtona on, että myyjä numeroi laskut omaan sarjaansa. Tällöin myyjä voi käyttää ostajakohtaista sarjaa tai yhteistä sarjaa kaikille ostajille.

  3. Arvonlisäverotunniste, jolla elinkeinonharjoittaja on myynyt tavarat tai palvelut

    Suomessa arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkityillä verovelvollisilla ei ole omaa erityistä arvonlisäverotunnistetta. Yritys- ja yhteisötietolain (244/2001) mukaan jokaisella elinkeinonharjoittajalla on Y-tunnus. Elinkeinonharjoittajan on merkittävä Y-tunnuksensa elinkeinotoimintaan liittyviin asiakirjoihin. Kotimaan kaupassa arvonlisäverotunnisteena käytetään Y-tunnusta.

    Tavaran yhteisömyynnissä, sekä niissä palvelujen myyntitilanteissa, joissa myyntimaa määräytyy ostajan rekisteröintimaan perusteella, myyjän on merkittävä laskuun Y-tunnuksen lisäksi tai ohella arvonlisäverotunnisteensa. Arvonlisäverotunniste on verovelvollisen Y-tunnus, jonka eteen on lisätty FI ja tunnuksen kahden viimeisen numeron välillä oleva viiva on poistettu.

    Edellä mainittuja palveluita ovat tavaran yhteisökuljetus ja siihen liittyvät lastaus- ja purkupalvelut sekä muut vastaavat tavarakuljetukseen liittyvät palvelut, irtaimen esineen arvonmääritys ja irtaimeen esineeseen kohdistuva työsuoritus jos esine kuljetetaan Suomesta toiseen jäsenvaltioon, tavaran yhteisökuljetuksen välitys ja tavaran yhteisökuljetukseen liittyvien palvelujen välitys (AVL 66a §, 67a §, 67b § ja 69 §).

    Lisäksi myyjän on merkittävä arvonlisäverotunnisteensa laskuun, kun kyse on toiseen jäsenvaltioon tapahtuvasta tavaroiden kaukomyynnistä ja kun hän myy uuden kuljetusvälineen toiseen jäsenvaltioon muulle ostajalle kuin arvonlisäverovelvolliselle.

  4. Ostajan arvonlisäverotunniste , jota ostaja on käyttänyt ostossa, jos ostaja on verovelvollinen tavaroiden tai palvelujen myynnistä, tai jos kyse on 72 a §:ssä tarkoitetusta tavaran yhteisömyynnistä

    Myyjän on merkittävä laskuun ostajan arvonlisäverotunniste, jos ostaja on verovelvollinen käännetyn verovelvollisuuden perusteella tai kysymys on yhteisömyynnistä. Koska Suomessa käännettyä verovelvollisuutta sovelletaan useammin kuin eräissä muissa maissa, on tärkeätä, että suomalainen ostaja huolehtii siitä, että hän käännetyn verovelvollisuuden soveltamistilanteissa saa laskun, jossa mainitaan hänen arvonlisäverotunnisteensa.

    Käännettyä verovelvollisuutta sovelletaan, jos ulkomaalaisella myyjällä ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa eikä hän ole hakeutunut verovelvolliseksi täällä. Käännettyä verovelvollisuutta ei sovelleta, jos ostaja on yksityishenkilö tai ulkomaalainen, jolla ei ole täällä kiinteää toimipaikkaa eikä hän ole hakeutunut verovelvolliseksi. Kaukomyyntiin ja eräiden palveluiden myyntiin ei sovelleta käännettyä verovelvollisuutta. Näitä palveluita ovat henkilökuljetuspalvelut, opetus ja tieteelliset palvelut, kulttuuri-, viihde- ja urheilutilaisuudet ja muut sellaiset palvelut sekä niiden järjestämiseen välittömästi liittyvät palvelut.

  5. Myyjän ja ostajan nimi ja osoite

    Laskuun on merkittävä myyjän nimi tai jos myyjiä on useampia myyjien nimet. Lasku on osoitettava ostajalle tai jos ostajia on useampia, ostajille.

    Ostajaksi merkitään sen nimi, jolle myynti yksityisoikeudellisesti tapahtuu. Poikkeuksena on komissiokauppa, jossa yksityisoikeudellisesta säännöksestä poiketen katsotaan tapahtuvan kaksi myyntiä (AVL 19 §).

    Laskuun merkitään se toiminimi tai aputoiminimi, jolla elinkeinonharjoittaja on merkitty kaupparekisteriin. Jos elinkeinonharjoittajaa ei ole merkitty kaupparekisteriin, käytetään verohallinnon rekisteriin merkittyä nimeä.

    Kun elinkeinonharjoittaja toimii toisen nimissä ja lukuun eli välittäjänä, välitettyä tuotetta koskevasta laskusta on käytävä ilmi myyjän nimi.

    Jos myyjällä on useampia osoitteita, myyjä voi valita, minkä osoitteen hän merkitsee laskuun. Suositeltavaa on, että laskuun merkitään päätoimipaikan osoite tai sen toimipaikan osoite, josta tavaran toimitus tapahtuu tai palvelun suoritus tehdään. Osoitteena voidaan käyttää tunniste- tai koodimerkintää, jos sekä myyjällä että ostajalla, ja tarvittaessa verohallinnolla on käytettävissä selite, jolla selvästi voidaan tunnistaa myyjä ja ostaja.

  6. Myytyjen tavaroiden määrä ja luonne sekä palvelujen laajuus ja luonne

    Tavarat yksilöidään käyttämällä kaupallista kuvausta tai tavaroiden nimeä. Palvelujen osalta palvelut yksilöidään mainitsemalla palvelun tyyppi. Tavara ja palvelu voidaan kuvata myös koodimerkinnällä, jos myyjällä, ostajalla ja tarvittaessa verohallinnolla on käytettävissä koodiselite. Jos koodiselite on erillinen, se on säilytettävä laskun tavoin.

    Kuvaus voidaan myös tehdä viittaamalla sopimukseen, tilaukseen tai ostajalle toimitettuun tuoteluetteloon.

    Palvelujen laajuus –merkintä on tarpeen vain silloin, kun laskusta ei muutoin käy ilmi myydyn suoritteen sisältö. Esimerkiksi tavaran vuokrauksessa, palvelujen laajuus käy ilmi palvelun suoritusajankohdan eli laskutettavan vuokrakauden ilmoittamisella.

  7. Tavaroiden toimituspäivä tai palvelujen suorituspäivä tai ennakkomaksun maksupäivä, jos se voidaan määrittää eikä ole sama kuin laskun antamispäivä

    Tavaroiden toimituspäivä tai palvelujen suorituspäivä tai ennakkomaksun maksupäivä merkitseminen laskuun on tarpeen veron oikein kohdistamiseksi.

    Jos palvelujen suorituspäivää ei voida täsmällisesti todeta, riittävää on ilmoittaa suo-rituskuukausi. Jatkuvaluontoisten tavaratoimitusten ja palvelusuoritusten osalta toimituksen tai suorituksen katsotaan tapahtuvan jatkuvasti sen kauden kuluessa, jota laskutus koskee. Kun jatkuvaluonteisesti toimitetaan esimerkiksi sähköä, laskuun merkitään esimerkiksi maaliskuun 2004 sähkö. Jos hyödykkeen toimitus- tai suorituspäivää ei voida täsmällisesti todeta, laskuun merkitään aika, jonka kuluessa liiketoimi toimitetaan tai suoritetaan.

    Esimerkiksi FOB tai CIF kauppalausekkein myydyn tavaran toimituspäivänä voidaan pitää laivan lähtöpäivää.

  8. Veron peruste kunkin verokannan tai verottomuuden osalta, yksikköhinta ilman veroa sekä  hyvitykset ja alennukset, jos niitä ei ole otettu huomioon yksikköhinnassa

    Hyödykkeiden veron perusteet merkitään jokaisen verokannan tai verottomuuden osalta erikseen. Lisäksi merkitään hyödykkeen yksikköhinta ilman veroa. Esimerkiksi urakassasopimuksessa koko urakkahinta on yksikköhinta ja sähkön myynnissä yksikköhinta on kilowattitunnin hinta.

    Jos hyvitystä tai alennusta ei ole otettu huomioon yksikköhinnassa, niiden määrä on merkittävä erikseen. Tällöin alennukset voidaan ilmoittaa hyödykelajeittain tai yhteissummana laskun loppusummasta, laskun lopussa, verokannoittain eriteltynä.

    Jos samalla laskulla myydään sekä verollisia että verottomia hyödykkeitä, ne on selkeästi eroteltava toisistaan. Vaihtoehtoisesti ne voi laskuttaa erillisillä laskuilla.

    Alennusten merkitsemisvaatimus koskee vain alennuksia, jotka on jo annettu ostajalle eli jotka ostaja on saanut hyväkseen laskutushetkellä. Laskutuksen jälkeen annettavista alennuksista on tehtävä erillinen lasku.

    Lähtökohtaisesti myyjän on annettava erillinen lasku laskutushetkellä sovituista ehdollisista alennuksista silloin, kun ostaja saa ne hyväkseen.

    Verohallitus katsoo kuitenkin, että erillistä hyvityslaskua ei yleisen käteisalennuksen sisältävän maksuehdon esimerkiksi  ”14 päivää –2%, 30 päivää netto” osalta  kuitenkaan tarvitse antaa. Tällaisessa käteisalennuksessa on kyse hyvin vähäisestä määrästä alennukseen liittyvän arvonlisäveron osalta. Laskuun on tällöin merkittävä kummankin eräpäivän mukainen verollinen loppusumma tai vähintään käteisalennuksen verollinen arvo valmiiksi laskettuna. Kirjanpidossa voidaan käteisalennuksen sisältävä lasku kirjata siten, että veron peruste ja maksettava vero kirjataan kirjanpitoon kokonaissummina alennusta vähentämättä ja alennus ja siihen liittyvä vero kirjataan erikseen, kun alennus on käytetty. Myyjän on siis huolehdittava, että on yhteys laskun ja maksun välillä, jotta hän suorittaa veron oikean määräisenä.

  9. Verokanta

    Laskuun merkitään hyödykkeen verokanta. Jos laskulla myydään eri verokannan alaisia hyödykkeitä, laskuun merkitään jokainen sovellettu verokanta.

  10. Suoritettavan veron määrä euroissa, ei kuitenkaan 13 kohdassa tarkoitetun myynnin osalta

    Laskuun merkitään suoritettavan veron kokonaismäärä. Veron määrää ei tarvitse merkitä verokannoittain, koska veron määrä voidaan laskea muiden tietojen perusteella. Veron määrän merkitseminen verokannoittain on kuitenkin suositeltavaa.

    Laskuun ei saa merkitä sellaista veron määrää, joka on laskutettu jo aikaisemmassa laskussa, ellei kyse ole korjauslaskusta.

    Myyjä ei saa merkitä veron määrää, kun hän soveltaa myyntiin käytettyjen tavaroiden sekä taide-, antiikki- ja keräilyesineiden marginaaliverotusmenettelyä.

    Suoritettavan veron määrällä ja veron perusteella tarkoitetaan veroa, joka myyjän on tällä laskulla laskutettavasta myynnistä tai sen osasta arvonlisäverolain mukaan suoritettava ja sen perustetta. Jos ostaja on verovelvollinen myynnistä, myyjä ei saa merkitä veroa laskuun, vaan siihen tehdään merkintä ostajan verovelvollisuudesta.

    Arvonlisäverolain 80a §:n mukaan ulkomaan valuutassa ilmaistu rahamäärä muunnetaan euroiksi käyttämällä veron suorittamisvelvollisuuden syntymisajankohtana viimeisintä liikepankin julkaisemaa myyntikurssia. Rahamäärä muunnetaan kuitenkin laskutus- tai kertymisajankohdan myyntikurssin mukaan silloin, kun vero kohdistetaan laskutus- tai kertymiskuukaudelle tilikauden sisällä. Jos kotimaan kaupassa käytetään muuta valuuttaa kuin euro, myyjän on merkittävä laskuun suoritettavan veron määrä euroissa.

    Laskussa ei saa mainita veron määrää tai verokantaa, ellei myyjää ole merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Jos myyjän arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröinti on vireillä, myyjä voi kuitenkin merkitä laskuun veron ja verokannan edellyttäen, että hän mainitsee rekisteröinnin olevan vireillä. Merkintänä käytetään ”alv-rekisteröinti vireillä”. Jos ostaja tekee vähennyksen, hänen on varmistettava, että myyjä rekisteröidään verovelvolliseksi. Tieto rekisteröinnistä löytyy esimerkiksi Internet-osoitteessa www.ytj.fi YTJ- tietopalvelu.

    Myyjän on annettava oikaisulaskut, jos häntä ei merkitä arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Oikaisulaskut on annettava, vaikka myyjä valittaa rekisteröintipäätöksestä.

  11. Jos myynnistä ei ole suoritettava veroa tai jos verovelvollinen on AVL 2a, 8a tai 9 §:n perusteella ostaja, verottomuuden tai ostajan verovelvollisuuden peruste taikka viittaus arvonlisäverolain tai Euroopan yhteisöjen neuvoston kuudennen direktiivin (77/388/ETY) asianomaiseen säännökseen

    Jos myynnistä ei ole suoritettava veroa, laskuun on merkittävä verottomuuden peruste. Vastaavasti, jos ostaja on myynnistä verovelvollinen, laskuun on tehtävä tästä merkintä. Verohallitus suosittelee, että merkinnät tehdään seuraavalla tavalla.

    Nollaverokannan alainen myynti ilmaistaan merkinnällä ”Alv 0 %”. Laskuun merkitään lisäksi, minkä hyödykkeen myynnistä on kysymys, esimerkiksi ”Tilattu sanomalehti” tai laskussa mainitaan se arvonlisäverolain säännös, johon verottomuus perustuu esim.  ”AVL 55 §”

    Vientimyynti ilmaistaan merkinnällä ”Alv 0 % veroton myynti Yhteisön ulkopuolelle”. 

    Tavaran yhteisömyyntiä koskeviin laskuihin merkitään myyjän ja ostajan arvonlisäverotunnisteet. Myynnin verottomuus voidaan ilmoittaa esimerkiksi merkinnällä ”Alv 0 % yhteisömyynti” tai ”VAT 0 %  Intra-Community supply”.

    EU-tavarakaupan kolmikantakaupassa ensimmäinen myyjä merkitsee laskuun normaaliin tapaan oman arvonlisäverotunnisteensa lisäksi ostajan arvonlisäverotunnisteen ja merkinnän yhteisömyynnistä. Ensimmäisen ostajan eli toisen myyjän on merkittävä laskuun oman arvonlisäverotunnisteensa lisäksi toisen ostaja arvonlisäverotunniste ja maininta siitä, että on kysymys kolmikantatilanteesta, esimerkiksi ”Kolmikantakauppa” tai ”Triangulation”. Tässä tapauksessa toinen ostaja on verovelvollinen ensimmäisen ostajan myynnistä (AVL 2a §).

    Yhteisön ulkopuolelle tapahtuvan tavaran kuljetusta koskevaan laskuun  myynnin verottomuus voidaan ilmoittaa esimerkiksi merkinnällä ”Alv 0% Tavaran kuljetus Yhteisön ulkopuolelle” tai ”VAT 0% Transport of goods outside the Community”.

    Liikkeen tai sen osan luovutuksen yhteydessä tapahtuva tavaroiden ja palvelujen myynti liiketoiminnan jatkajalle on verotonta. Verotonta on myös tavaroiden ja palvelujen luovutus liiketoimintaa jatkavalle konkurssipesälle. Verottomuuden edellytyksenä on, että jatkaja ryhtyy käyttämään luovutettuja tavaroita ja palveluja vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen eikä kysymys ole lain 33 §:ssä tarkoitetusta kiinteistönluovutuksesta. Luovutuksesta on tehtävä laskuun esimerkiksi merkintä ”Alv 0 % AVL 62 §:ssä tarkoitettu myynti”.

    Kun myyjä luovuttaa kunnalle verottomia terveyden- ja sairaanhoitoon sekä sosiaalihuoltoon liittyviä palveluja ja tavaroita, myyjä merkitsee laskuun ”Veroton AVL 130a §:ssä tarkoitettu myynti”.

    Silloin kun ostaja on verovelvollinen, myyjän on tehtävä laskuun ostajan verovelvollisuutta koskeva merkintä. Laskuun merkitään ”Ostaja verovelvollinen” tai ”Reverse charge ”.

    Ostaja on verovelvollinen verollisen sijoituskullan myynnistä ja vähintään 325 tuhannesosan pitoisen kulta-aineksen ja kultapuolivalmisteen myynnistä, jos ostaja on merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin (AVL 8a §). Laskuun on tehtävä ostajan verovelvollisuutta koskeva merkintä. Sijoituskullan myynnistä on laadittu Verohallituksen tiedote 16/1999 Sijoituskullan sekä kulta-aineksen ja kultapuolivalmisteen arvonlisäverotus.

    Kun osittain vähennykseen oikeuttavassa käytössä oleva tavara tai palvelu myydään, veroa on suoritettava vain siltä osin, kun tavarasta tai palvelusta on voitu tehdä vähennys. Tällöin laskusta on käytävä ilmi suoritettavan veron määrä. Laskuun merkitään ”Osittain vähennyskelvottomassa käytössä ollut tavara/palvelu”.

  12. Toiseen jäsenvaltioon myytävän uuden kuljetusvälineen osalta tiedot, joiden perusteella AVL 26 d §:n 1 momentissa tarkoitetut edellytykset voidaan todeta

    Arvonlisäverolain säännöksen tarkoittamia kuljetusvälineitä ovat henkilö- tai tavarakuljetukseen tarkoitetut moottorikäyttöiset maakuljetusvälineet joiden moottorin iskutilavuus on yli 48 cm³ tai teho yli 7,2 kw, yli 7,5 metriä pitkät vesialukset ja ilma-alukset, joiden suurin sallittu lähtömassa on yli 1 550 kg.

    Arvonlisäverolaissa tarkoitetun uuden kuljetusvälineen määritelmästä sekä sen myynnistä toiseen EU-maahan ja hankinnasta toisesta EU-maasta on sivuilla Uusien kuljetusvälineiden arvonlisäverosta – ohje arvonlisäverovelvollisille ja Yksityishenkilö ostaa uuden kuljetusvälineen toisesta EU-maasta.

    Maakuljetusvälineen myyntilaskuun merkitään myyntipäivä, käyttöönottopäivä, moottorin iskutilavuus tai teho ja kuinka monta kilometriä kuljetusvälineellä on ajettu. Vesialuksen myyntilaskuun merkitään myyntipäivä, käyttöönottopäivä, kuinka monta tuntia vesialuksella on ajettu tai purjehdittu. Ilma-aluksen myyntilaskuun merkitään myyntipäivä, käyttöönottopäivä ja kuinka monta tuntia ilma-aluksella on lennetty.

  13. Jos myyntiin sovelletaan AVL 79 a §:ssä  tarkoitettua menettelyä, maininta menettelyn soveltamisesta taikka viittaus mainittuun pykälään tai kuudennen arvonlisäverodirektiivin asianomaiseen säännökseen

    Jos myyjä soveltaa myyntiin arvonlisäverolaissa tarkoitettua käytettyjen tavaroiden sekä taide-, antiikki- ja keräilyesineiden marginaaliverotusmenettelyä, laskuun merkitään, että myyntiin on sovellettu edellä mainittua menettelyä. Laskussa ei saa olla mainintaa verosta.

    Marginaaliverotusmenettelystä on sivulla Käytettyjen tavaroiden sekä taide-, keräily- ja antiikkiesineiden marginaaliverotusmenettely.

    Kun myyjä soveltaa AVL 79a §:ssä tarkoitettua menettelyä, ostajalla ei ole missään tilanteissa vähennysoikeutta verosta, jonka myyjä suorittaa myyntikatteesta.

  14. Jos kyse on AVL 80 §:ssä  tarkoitetun matkatoimistopalvelun myynnistä, maininta menettelyn soveltamisesta taikka viittaus mainittuun pykälään tai kuudennen arvonlisäverodirektiivin asianomaiseen säännökseen

    Jos myyjä soveltaa myyntiin arvonlisäverolaissa tarkoitettua matkatoimistojen ja matkanjärjestäjien erityisjärjestelmää, laskuun merkitään, että myyntiin on sovellettu edellä mainittua menettelyä. Verohallitus suosittelee, että laskuun merkitään ”Matkatoimistopalvelu, AVL 80 §”.

    Kun myyjä soveltaa AVL 80 §:ssä tarkoitettua menettelyä, ostajalla on oikeus vähentää vero, jonka myyjä suorittaa myyntikatteesta, kun hankinta tapahtuu verollista liiketoimintaa varten.

  15. Jos sijoituskullan myyjä valitsee myynnin verollisuuden AVL 43 c §:ssä tarkoitetulla tavalla, myynnin verollisuutta osoittava merkintä

    Sijoituskullan myynnistä on laadittu Verohallituksen tiedote 16/1999 Sijoituskullan sekä kulta-aineksen ja kultapuolivalmisteen arvonlisäverotus. Tiedotteen kohdassa 7 on esimerkit laskumerkinnöistä eri tilanteissa.

  16. Jos laskulla muutetaan aikaisemmin annettua laskua, yksiselitteinen viittaus tähän laskuun

    Jos alkuperäistä laskua muutetaan siten, että annetaan uusi lasku, on uuteen laskuun tehtävä viittaus aiemmin annettuun laskuun. Viittausvaatimus koskee kaikkia tilanteita, joissa laskua muutetaan. Oleellista on, että viittaus aiempaan laskuun on yksiselitteinen.

    Viittauksessa voidaan käyttää laskun tunnistetta. Jos muutoslasku koskee tietyn ajanjakson aikana tapahtuneita myyntejä, voidaan viitata tähän ajanjaksoon. Näin esimerkiksi oikaisuerälaskussa, jolla annetaan vuosialennus,.

    Kun elinkeinonharjoittaja antaa korvauksen palautetuista pakkauksista tai kuljetustarvikkeista, jotka hän on itse luovuttanut, hänen on viitattava alkuperäiseen laskuun.

    Ostajan kannalta viittaus on tärkeä, koska hänen on tiedettävä, miten muutettu lasku vaikuttaa kirjattuihin vähennyksiin.

6. Kevennetyt laskumerkintävaatimukset

Arvonlisäverolaissa annetaan mahdollisuus siihen, että kaikkia edellä mainittuja laskumerkintöjä ei tarvitse tehdä laskuun. Tämä mahdollisuus koskee määrältään vähäisiä laskuja sekä tilanteita, joissa asianomaisen toimialan kauppatavan tai laskun lähettämistä koskevien teknisten olosuhteiden vuoksi kaikkia pakollisia velvoitteita on hankala noudattaa.

Kevennettyjä sisältöedellytyksiä ei sovelleta tavaroiden yhteisömyyntiin (AVL 72a §), yhteisöhankkijan harjoittamaan jälleenmyyntiin (AVL 79g § 3 kohta), tavaroiden kaukomyyntiin (AVL 63a §) eikä tavaroiden myyntiin, jotka kuljetetaan Suomesta toiseen jäsenvaltioon ja jotka myyjä asentaa tai kokoaa siellä.

Muissa kuin edellä mainituissa myynneissä on riittävää, että laskussa on kevennetyt laskumerkinnät, kun laskun loppusumma on enintään 1 000 euroa.

Lisäksi kevennetyt sisältövaatimukset koskevat vähittäiskaupassa tai muussa siihen rinnastettavassa lähes yksinomaan yksityishenkilöille tapahtuvassa myyntitoiminnassa annettavia laskuja. Tässä tapauksessa laskun loppusummalla ei ole merkitystä, se voi siis ylittää 1 000 euroa (verollinen loppusumma). Vähittäiskauppaan rinnastettavaa myyntitoimintaa harjoittaa esimerkiksi kioski, suutari, kampaamo tai hautaustoimisto.

Kevennetyt laskumerkinnät riittävät myös tarjoilupalvelu- ja henkilökuljetuslaskuissa, lukuun ottamatta edelleen myytäväksi tarkoitettuja palveluita.

Lisäksi kevennetyt laskumerkinnät ovat riittävät pysäköintimittareiden ja muiden vastaavien laitteiden tulostamissa tositteissa.

Kevennetyt laskumerkinnät

Seuraavat tiedot on oltava laskuissa, jos niihin sovelletaan kevennettyjä laskumerkintöjä

  1. laskun antamispäivä
  2. myyjän nimi ja arvonlisäverotunniste (Y-tunnus)
  3. myytyjen tavaroiden määrä ja luonne sekä palvelujen luonne
  4. suoritettavan veron määrä verokannoittain tai veron peruste verokannoittain

Kevennetyn sisältövaatimuksen laskuissa on siten mahdollista ilmoittaa hinnat arvonlisäverollisina, jos suoritettavan veron määrä on merkitty. Veron perustetta ei siis tarvitse ilmoittaa.

7. Muut merkinnät

7.1 Selvitykset ja muistiotositteet

Arvonlisäverolaki määrittelee tietosisältövaatimukset myös muille arvonlisäverovaikutuksia omaaville asiakirjoille kuin varsinaisille myyntilaskuille.

Selvitys rakentamispalvelun verosta

Verovelvollinen saa vähentää verollista liiketoimintaa varten ostamastaan kiinteistöstä tai rakentamispalvelusta sen veron, joka myyjän on kiinteistöllä suoritetuista rakentamispalveluista suoritettava tai ostamastaan kiinteistöstä sen veron, joka myyjän on suoritettava kiinteistön myynnin johdosta (AVL 103 ja 104 §). Edellä tarkoitetun vähennysoikeuden edellytyksenä on myyjän ostajalle antama selvitys myyjän suoritettavan veron määrästä. Selvityksestä on käytävä ilmi selityksen antamispäivä, myyjän ja ostajan nimet, osoitteet, Y-tunnukset, luovutuksen luonne, rakentamispalvelun valmistumisvuosi ja myyjän suoritettaman veron määrä.

Selvitys energiahyödykkeen verosta

Ostaja saa tehdä vähennyksen ostetusta energiahyödykkeestä silloinkin, kun veloitus sisältyy kiinteistön verottomaan vuokraan tai vastikkeeseen (AVL 111 §). Ostaja saa kuitenkin vähentää vain kiinteistön omistajan tai haltijan ostamasta energiahyödykkeestä tai polttoaineesta suoritettavaa veroa vastaavan määrän. Vähennysoikeuden edellytyksenä on, että myyjä antaa ostajalle selvityksen myyjän ostamasta energiahyödykkeestä tai polttoaineesta suoritettavan veron määrästä. 
 
Selvityksessä on oltava selvityksen antamispäivä, myyjän ja ostajan nimet, osoitteet sekä mahdolliset Y-tunnukset, luovutuksen luonne ja kohdekuukausi, vuokran tai yhtiövastikkeen kokonaismäärä ja energian osuus siitä sekä myyjän ostamasta energiahyödykkeestä tai polttoaineesta suoritettavan veron määrä. 
 
Selvityksessä on oltava merkintä myynnin verottomuudesta ja verottomuuden perusteesta. Siinä ei tarvitse olla tunnistetta eikä yksikköhintaa.

Liiketoiminnan jatkajan ja luovuttajan pyynnöstä annettavat selvitykset

Veroa ei suoriteta liikkeen tai sen osan luovutuksen yhteydessä tapahtuvasta tavaroiden ja palvelujen myynnistä tai muusta luovuttamisesta liiketoiminnan jatkajalle, joka ryhtyy käyttämään luovutettuja tavaroita ja palveluja vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen (AVL 62 §). Jatkajan on myyjän pyynnöstä annettava selvitys siitä, että luovutettuja hyödykkeitä ryhdytään käyttämään vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen.
 
Liiketoiminnan luovuttajan on ostajan pyynnöstä annettava selvitys lain 79f §:n 5 kohdassa tarkoitettujen edellytysten olemassaolosta.

Muistiotosite alkuvarastovähennyksen tekemistä varten  ja käyttötarkoituksen muutoksesta

Aloittaessaan verollisen liiketoiminnan verovelvollinen saa eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta, tehdä vähennyksen hallussaan olevasta verollisena hankkimastaan tai valmistamastaan vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen käytettävästä tavarasta tai palvelusta (AVL 112 § 1 mom.). Lisäksi verovelvollinen saa tehdä vähennyksen tavarasta tai palvelusta, jonka hän siirtää vähennyskelvottomasta toiminnasta vähennyskelpoiseen toimintaan (käyttötarkoituksen muutos) (AVL 112 § 1 mom.). 
 
Verovelvollinen saa vähentää sen veron, joka on sisältynyt hyödykkeen ostohintaan tai jonka hän on suorittanut tavaran maahantuonnin, yhteisöhankinnan tai valmistuksen yhteydessä. Vero saadaan vähentää vähennyshetken mukaista arvoa vastaavilta osin. Alunperin ostettujen tavaroiden osalta on oltava alkuperäinen lasku, ja sen lisäksi itse vähennyskelpoiseen tarkoitukseen ottoajankohtana laadittu muistiotosite. 
 
Muistiotositteessa on oltava tositteen laatimispäivä, verovelvollisen nimi, tavaroiden määrä ja luonne sekä palvelujen laajuus ja luonne, vähennyskelpoiseen käyttöön ottamispäivä ellei se ole sama kuin tositteen laatimispäivä, hankintaan sisältynyt vero tai omasta käytöstä suoritettu vero sekä viittaus hankintaa tai omasta käytöstä suoritettavaa veroa koskevaan tositteeseen, todennäköinen luovutushinta ilman veron osuutta, verokanta ja vähennettävä vero. Itse valmistettujen tavaroiden ja suoritettujen palvelujen osalta laaditaan samoin muistiotosite, jonka pohjana on tuottamiseen käytettyjen hyödykkeiden ostotositteet.

7.2 Eräitä suosituksia 

Myyjän laskun antovelvollisuus on säännelty tyhjentävästi arvonlisäverolain 209a §:ssä. Myynnistä on kuitenkin kirjanpitoa tai muistiinpanoja varten oltava tosite (KPL 2 luku 5 § ja VeroHp muistiinpanovelvollisuudesta ja muistiinpanoista 2 §). Lisäksi myyjällä voi olla laskun antovelvollisuus toisen maan lainsäädännön mukaan. Verohallitus suosittelee seuraavia lasku- ja tositemerkintöjä tilanteissa, joissa myyjän ei ole Suomen arvonlisäverolain säännösten mukaan annettava laskua:

  • Kun myydään sellaisia arvonlisäverolain 4 luvussa tarkoitettuja verottomia hyödykkeitä, joista myyjä ei ole laskunantovelvollinen, laskuun merkitään, minkä hyödykkeen myynnistä on kysymys ja arvonlisäverolain säännös, johon verottomuus perustuu. Esimerkiksi ”Veroton kiinteistön luovutus, AVL 27 §” tai ”Veroton rahoituspalvelu, AVL  41 §”.
  • Veroa ei suoriteta muussa kuin vähennykseen oikeuttavassa käytössä olevan tavaran tai palvelun myynnistä. Vähennyskelvottomassa käytössä olleen tavaran tai palvelun myyntiä koskevaan tositteeseen tehdään verottomuutta osoittava merkintä esimerkiksi ”Vähennyskelvottomassa käytössä ollut tavara”.
  • Kun myydään hyödyke, jonka myyntimaa on muu kuin Suomi, laskun antovelvollisuus määräytyy myyntimaan mukaan. Myyjän oman edun mukaista on ottaa selvää kyseisen jäsenvaltion vaatimuksista ja tehtävä laskut tämän mukaan. Jos myynti tapahtuu toisessa jäsenvaltiossa, laskuun merkitään tieto myynnin verottomuudesta tai käännetystä verovelvollisuudesta. Kun suomalainen elinkeinonharjoittaja myy palvelun, jonka myyntimaa on muu kuin Suomi ja ostaja on verovelvollinen, laskuun on merkittävä palvelun laatu ja tehtävä merkintä käännetystä verovelvollisuudesta. Esimerkiksi immateriaalipalvelun myynnistä laskuun merkitään ”Käännetty verovelvollisuus, immateriaalipalvelu” tai ”Reverse charge, intangible service”. Tavaran yhteisökuljetuksen verottomuus voidaan ilmoittaa merkinnällä ”Alv 0% yhteisökuljetus” tai ”VAT 0% Intra-Community transport”. Lisäksi laskuun merkitään myyjän ja ostajan arvonlisäverotunnisteet.

8. Sitoumusmenettelystä

Arvonlisäverolain 180 §:n mukaan verovirasto voi jättää jälkiverotuksen toimittamatta, jos veron maksamatta jääminen tai liian suuri palautus johtuu sellaisesta virheestä, jonka johdosta toisen verovelvollisen maksettavaksi on tullut liikaa veroa tai vero on jäänyt palauttamatta. Edellytyksenä on, että verovelvollinen esittää palautukseen oikeutetun antaman sitoumuksen, jossa tämä luopuu oikeudestaan palautukseen. Sitoumuksessa jokainen liiketoimi on yksilöitävä

Säännös soveltuu ainoastaan niihin tilanteisiin, joissa verovirasto muutoin tekisi jälkiverotusesityksen.

Jos verovirasto esimerkiksi tarkastuksen yhteydessä hyväksyy sitoumuksen, Verohallitus katsoo, että verovelvollisen ei tarvitse antaa uusia korjattuja laskuja.

9. Lasku vähennysoikeuden edellytyksenä

Verovelvollinen ostaja saa vähentää verollista liiketoimintaansa varten toiselta verovelvolliselta ostamaansa tavaraan tai palveluun sisältyvän arvonlisäveron. Verollisella liiketoiminnalla tarkoitetaan toimintaa, joka arvonlisäverolain mukaan aiheuttaa tavaran tai palvelun myyjälle verovelvollisuuden (AVL 102 §).

Verovelvollisen ostajan vähennysoikeuden edellytyksenä on, että hänellä on ostamastaan tavarasta tai palvelusta verovelvollisen myyjän antama arvonlisäverolain asettamat vaatimukset täyttävä lasku tai muu laskuna toimivat tosite. Edellytys koskee myös ennakkolaskuja. Lasku oikeuttaa vähennykseen vain, jos laskun tiedot vastaavat todellisuutta. Jos lasku on virheellinen, ostajalla ei ole vähennysoikeutta tämän laskun perusteella vaan vasta myyjän antaman korjatun laskun perusteella.

Laskussa on oltava myyjän ja ostajan nimi. Ostajana laskussa tulisi olla vähennykseen oikeutetun elinkeinonharjoittajan nimi tai, jos ostajia on useampia, kaikkien ostajien nimet ja kunkin jako-osuudet. Jos esimerkiksi kaksi elinkeinonharjoittajaa ostaa yhdessä tuotantokoneen, on molempien nimet oltava merkittynä laskuun. Vain tällöin molemmat ostajat saavat tehdä vähennyksen omasta osuudestaan. Jollei jako-osuutta mainita, olettama on tasajako.

Ostaja voi vähentää vain sen veron määrän, joka on merkitty tositteeseen. Jos hankinta tulee ostajalle vain osittain vähennykseen oikeuttavaan käyttöön, hän saa tehdä vähennyksen vain vastaavilta osin.

Jos kyse on ostosta, josta ostajan on arvonlisäverolain säännösten nojalla suoritettava vero käännetyn verovelvollisuuden perusteella, tai yhteisöhankinnasta suoritettavan veron vähentämisestä, vähennysoikeuden edellytyksenä on, että ostaja on täyttänyt arvonlisäverolain 162 §:ssä säädetyn ilmoitusvelvollisuutensa tai että verovirasto on maksuunpannut veron. Jos verovelvollinen ostaja ei saa myyjältä edellä tarkoitettua arvonlisäverolain asettamia tietosisältövaatimuksia täyttävää laskua, vähennysoikeuden edellytyksenä on, että ostaja on itse laatinut tositteen, josta ilmenee edellä tarkoitetut tiedot sekä hankinnasta suoritettava vero ja verokanta.

Maahan tuoduista tavaroista tehtävän vähennyksen edellytyksenä on, että maahantuojalla on tullauspäätös ja siihen liittyvät asiakirjat.

Vastaavalla tavalla vuokrauspalvelun ostaja saa vähentää vuokralle ottamansa tavaran maahantuonnista suoritettavan veron, jos hänen on suoritettava veroa tavaran vuokraamisesta käännetyn verovelvollisuuden perusteella (AVL 113 §).
 
Vähennysoikeuden käyttäminen edellyttää lähtökohtaisesti, että ostajalla on hallussaan alkuperäinen lasku vähennyksen tekemishetkellä. Jos ostaja soveltaa vähennysten kirjaamisessa suoriteperustetta, vähennykset voidaan käytännössä tehdä, vaikka ostaja ei ole vielä saanut laskua. Jos myöhemmin saatu lasku ei vastaa tehtyä vähennystä, on vähennystä oikaistava, tai, jos lasku on virheellinen, on ostajan pyydettävä myyjältä uusi lasku.

Jos lasku on virheellinen, myyjän on annettava uusi lasku, jossa on viittaus alkuperäiseen laskuun.

Laskun katsotaan olevan arvonlisäverolain vaatimusten mukainen vain silloin, kun laskussa mainitut tiedot vastaavat todellisuutta. Myyjän laskuun tosioloja vastaamattomasti tekemät merkinnät eivät tuo ostajalle vähennysoikeutta. Esimerkiksi, jos myyjä merkitsee laskulle suoritettavaa veroa, vaikkei häntä ole merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, laskun merkinnöistä huolimatta ostajalla ei ole vähennysoikeutta.

Ostajan oman edun mukaista on tarkistaa myyjän arvonlisäverovelvollisuus. Tarkistuksen voi tehdä Internet-osoitteessa www.ytj.fi YTJ-tietopalvelusta tai puhelimitse verohallinnon palvelunumerosta 010 193 490 (lisäys 1.8.2007: uusi numero 020 697 030).

Jos myyjä on soveltanut käytettyjen tavaroiden sekä taide-, antiikki- ja keräilyesineiden marginaaliverotusmenettelyä, ostajalla ei ole vähennysoikeutta.

Kun tavaroita siirretään verovarastomenettelystä vähennysoikeuden edellytyksenä on, että verovelvollisella on laskelma suoritettavan veron perusteesta. Verovelvollisella on myös oltava myyjän antama lasku tai muu laskuna toimiva asiakirja kaikista verovarastossa tapahtuvista myynneistä ja verovarastoon tapahtuvista maahantuonneista ja yhteisöhankinnoista. Laskelma on varsinainen kirjanpitokirjauksen tosite, ja alkuperäiset laskut ovat sen liitteitä tai laskelmassa on viitattava näihin laskuihin säilytettiinpä ne erikseen tai ei.

Verovirasto voi tarkastuksen, palautuksen tai maksuunpanon yhteydessä hyväksyä vähennyksen, vaikka lasku ei sisällä kaikkia arvonlisäverolain asettamia tietosisältövaatimuksia. Vähennyksen hyväksymisen edellytyksenä on, että liiketoimi on tapahtunut ja siitä on lain aineellisten säännösten mukaan maksettava veroa. Ostajan on osoitettava olevansa oikeutettu vähennykseen. Tietosisältövaatimuksiltaan puutteellinen lasku voi olla esimerkiksi lasku, jossa on puutteellinen ostajan osoite.

Verovirasto voi myös hyväksyä vähennyksen silloin, kun kyse on pienistä käteiskauppana tapahtuneista ostoista, joiden osalta tositetta on käytännössä teknisten olosuhteiden vuoksi lähes mahdotonta saada. Tällaisia ovat esimerkiksi automaatilla maksettavat pysäköintimaksut. Veroviraston on hyväksyttävä vähennys, kun laissa asetetut aineelliset edellytykset täyttyvät. Vähennys voidaan kuitenkin evätä, jos verovelvollinen ei ole täyttänyt normaalia elinkeinonharjoittajan huolellisuusvelvoitetta.

Verohallituksen 6.10.2000 antama ohjekirje Dnro 2694/40/2000 Vähennysoikeus arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitsemättömältä myyjältä tapahtuneesta ostosta on edelleen voimassa.

10. Laskutustavat

Kirjanpitolain mukaan tositteet ja kirjanpitomerkinnät saadaan tehdä koneelliselle tietovälineelle kirjanpitovelvollisen tarvittaessa selväkieliseen kirjalliseen muotoon saatettavalla tavalla. Lasku, jonka verovelvollinen on arvonlisäverolain mukaan velvollinen antamaan, voidaan toimittaa vastaanottajan suostumuksin sähköisesti. Sähköiselle laskutukselle ei arvonlisäverolaissa aseteta muita erityisvaatimuksia.

11. Laskujen säilyttäminen

Verovelvollisen myyjän on säilytettävä antamiensa, liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuneiden hyödykkeiden myyntejä koskevien laskujen jäljennökset ja vastaanottamansa tähän toimintaan liittyvien hyödykkeiden ostoja koskevat laskut. Verovelvollisen on itse huolehdittava laskujen säilytyksestä riippumatta siitä, kuka laskut on laatinut.

Säilytysvelvollisuus koskee laskujen lisäksi kaikkia tositteita, joihin suoritettavan ja vähennettävän veron määrään vaikuttavat liiketapahtumat perustuvat. Velvollisuus ei koske pelkästään laskunantovelvollisuuden piiriin kuuluvia laskuja, vaan se koskee kaikkia elinkeinonharjoittajan antamia ja vastaanottamia laskuja. Myös yksityishenkilölle annettu lasku on säilytettävä. Lisäksi on myös muun maan veroa sisältävät laskut ja myös muualla harjoitettuun toimintaan liittyvien hankintojen laskut säilytettävä, kun laskut on lähetetty ko. toimipaikkaan.
 
Verovelvollisen, joka ei ole kirjanpitolain mukaan kirjanpitovelvollinen, on säilytettävä muistiinpanoaineistonsa vastaavalla tavalla (VvMp ilmoittamisvelvollisuudesta 15 §).

Laskut on säilytettävä Suomessa. Sähköisesti tallennetut laskut voidaan säilyttää toisessa jäsenvaltiossa, jos tallennus on suoritettu sähköisesti siten, että se takaa täydellisen tosiaikaisen tietokoneyhteyden näihin tietoihin tai elinkeinonharjoittaja on ulkomaalainen, jolla ei ole Suomessa kiinteä toimipaikkaa.
 
Laskut voidaan myös säilyttää muualla kuin Suomessa tai muussa jäsenvaltiossa kirjanpitolain 2 luvun 9 §:n 1 ja 2 momentissa säädetyillä edellytyksillä. Tätä noudatetaan soveltuvin osin myös muihin kuin kirjanpitolaissa tarkoitettuihin kirjanpitovelvollisiin.

Verovelvollisen on veroviranomaisen kehotuksesta valmistettava laskut sisältävästä teknisestä tallenteesta lisäksi jäljennös tarkastusta suorittavan henkilön käyttöön, jos se on tarkastuksen suorittamista varten tarpeen. Sijoituskullan myyjän on kehotuksesta esitettävä asiakkaan tunnistamista koskeva aineisto tarkastettavaksi ja annettava siitä tietoja (AVL 209k §). Muistiinpanovelvollisuus, laskujen säilytysvelvollisuus ja velvollisuus esittää laskut tarkastettavaksi koskevat myös verovelvolliseksi hakeutuneen edustajaa.
 
Jos elinkeinonharjoittaja ei aseta laskuja saataville edellä mainitulla tavalla, hänellä ei ole oikeutta valita säilytyspaikkaa Suomen rajojen ulkopuolelta.

Laskut on säilytettävä vähintään kuusi vuotta sen kalenterivuoden lopusta, jonka aikana tilikausi on päättynyt ja johon tilikauteen liiketoimi sisältyy.

12. Laskutus kansainvälisessä kaupassa

Direktiivin 2001/115/EY mukaan laskulta vaadittavat yleisten laskumerkintöjen tulee olla samat kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Jäsenvaltiot eivät voi arvonlisäverotusta varten vaatia muita laskumerkintöjä. Eri jäsenvaltioiden vaatimukset voivat kuitenkin poiketa mm. koskien itselaskutusta, kevennettyjä laskumerkintöjä, laskutusaikaa sekä käytäntöä, että useampi asiakirja voi muodostaa yhden laskun, laskujen säilytystä ja sähköistä laskutusta.

Lähtökohtaisesti myyjän on noudatettava sen maan laskutussäännöksiä, jossa myynti tapahtuu. Kun suomalainen verovelvollinen myy tavaran toiseen jäsenvaltioon yhteisömyyntinä, hänen on noudatettava Suomen arvonlisäverolain laskumerkintäsäännöksiä. Silloin kun kyse on tavaran yhteisömyynnistä on huomattava, että se jäsenvaltio, jossa tavaran yhteisöhankinta tapahtuu, voi asettaa ostajan yhteisöhankinnasta suorittaman veron vähentämisen edellytykseksi sen, että lasku täyttää direktiivin asettamat edellytykset laskun alkuperän ja sisällön eheyden takaamiseksi asetettujen edellytysten täyttämisen. 

12.1. Sähköisestä laskutuksesta

Sähköisen laskutuksen käyttämisen edellytykset vaihtelevat eri jäsenvaltioissa. Tämän vuoksi on mahdollista, että Suomessa hyväksyttävää sähköisesti toimitettua laskua ei hyväksytä toisessa jäsenvaltiossa. Tässä tapauksessa myyjä voi joutua lähettämään paperilaskun tai direktiivin 2001/115/EY mukaisen jäsenvaltioita velvoittavassa muodossa toimitetun sähköisen laskun.

Kaikkien jäsenvaltioiden on hyväksyttävä sähköisesti toimitetut laskut, jos niiden alkuperän aitous ja niiden sisällön eheys taataan direktiivin 1999/93/EY 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kehittyneen sähköisen allekirjoituksen avulla tai automaattisen tiedonsiirron (EDI) avulla sellaisenaan kuin se on määritelty komission suosituksen 1994/820/EY 2 artiklassa. Siirtoa koskevassa sopimuksessa edellytetään sellaisten menetelmien käyttöä, jotka takaavat tietojen alkuperän ja eheyden. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin edellyttää, että kehittynyt sähköinen allekirjoitus perustuu hyväksyttyyn varmenteeseen ja on luotu turvallisella allekirjoituksen luomismenetelmällä. EDI:ä käytettäessä jäsenvaltiot voivat kuitenkin velvoittaa toimittamaan lisäksi kokoomalaskun paperimuodossa.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin 31.12.2005 asti vaatia ennakkoilmoituksen laskun toimittamisesta sähköisesti maansa alueella. Lisäksi jäsenvaltiolla on mahdollisuus asettaa niiden alueella toimitettuja tavaroita ja palveluja koskevien laskujen osalta erityisvaatimuksia laskujen toimittamiselle sähköisesti EY:n ulkopuolisesta maasta.

13. Soveltaminen käytännössä

Tätä ohjekirjettä noudatetaan 1.1.2004 alkaen. Laskumerkinnät voivat siis muuttua kesken tilikauden.

Tämä ohjekirje kumoaa Verohallituksen 2.6.1997 antaman ohjekirjeen 2012/40/97 Kulujen edelleenveloitus.

Liite

Ohje 357/40/2004, 20.2.04 -



Sanasto

Sanastosta löydät keskeisimmät verotuksen termit.

A   B   E   H   I   J   K   L   M   O   P   R   S   T   V   Y

Arvonlisäverotuksen palvelunumero
020 697 014
Sivu on viimeksi päivitetty 16.1.2004