Ohje Dnro 266/32/2005, 5.4.2005
Valtuutussäännös:
VerohallintoL (1557/95) 2 § 2
momentti |
Päivämäärä:
5.4.2005 |
Voimassaolo:
1.1.2005 toistaiseksi |
Diaarinumero:
266/32/2005 |
Korvaa normin (nro, pvm):
4118/1/28/93
eläkevakuutusten osalta |
Vastaanottaja:
Verovirastot |
Verohallinnon ohje Työnantajan ottamat vapaaehtoiset eläkevakuutukset Dnro
218/31/2010, 24.3.2010 korvaa työnantajan ottamien eläkevakuutusten osalta
tämän ohjeen.
Verohallinnon ohje Pitkäaikaissäästämissopimuksen ja vapaaehtoisen yksilöllisen
eläkevakuutuksen verotus Dnro 361/32/2010, 31.5.2010 korvaa
vapaaehtoisia yksilöllisiä eläkevakuutuksia koskevilta osilta tämän ohjeen.
Pakollisen eläketurvan verotukseen ei muutoksia
Pakollisten eläkevakuutusten
maksut
Puolisoiden pakolliset YEL ja
MYEL -eläkevakuutukset
Mikä on vapaaehtoinen
eläkevakuutus
Uudistuksen
pääkohdat
Yksityishenkilön ottama
vakuutus
Vakuutusmaksujen
vähentäminen
Ulkomaisesta vakuutusyhtiöstä otettu
vakuutus
Erityinen alijäämähyvitys ja pääomatulolajin
tappio
Eläkkeen
verotus
Eläkkeen
alkamisiän
siirtäminen
Perhe-eläke
Vakuutuksen
takaisinosto
Vakuutussuorituksen korottaminen
Milloin
muutosta aletaan
soveltaa
Oma ja
työnantajan ottama vakuutus vuonna 2005
Työnantajan ottamat vapaaehtoiset vakuutukset
Yksilölliset
eläkevakuutukset
Kollektiiviset
eläkevakuutukset
Vakuutettuna oleva
ryhmä
Etuudet
Kollektiiviset vakuutukset palkansaajan
verotuksessa
Työnantajan ulkomaisesta vakuutusyhtiöstä ottama
vakuutus
Omistajayrittäjät
Vähennyskelvottomat
maksut
Vuosi-ilmoitukset
Vakuutusyhtiöt
Työnantajat
Pakollisen eläketurvan verotukseen ei muutoksia
Työnantaja on velvollinen järjestämään työntekijöiden eläketurvan. Vuoden
2005 alussa voimaan tullut tuloverolain muutos (TVL 772/2004) ei vaikuta
pakollisen eläketurvan (TEL, LEL, TaEL jne.) verotukseen. Eläke on edelleen
veronalaista ansiotuloa. Työntekijän eläkemaksu on verotuksessa
vähennyskelpoinen ansiotulosta. Tätä maksua ei voi siirtää puolison verotuksessa
vähennettäväksi. Työnantajan maksamat näiden eläkkeiden maksut eivät vaikuta
palkansaajan verotukseen.
Pakollisten eläkevakuutusten maksut
Ansiotulosta vähennetään edelleen:
- YEL/MYEL – eläkkeen maksut, jollei vähennetty elinkeinotoiminnan tai
maatalouden tulolähteessä
- YEL/MYEL rekisteröidyn lisäeläketurvan maksut
- työntekijän eläke- ja työttömyysvakuutusmaksut
- kollektiivisen lisäeläketurvan työntekijän maksuosuus
Puolisoiden pakolliset YEL ja MYEL -eläkevakuutukset
Pakollisen YEL ja MYEL-eläkevakuutuksen maksut, joita ei ole vähennetty
elinkeinotoiminnan tai maatalouden tulolähteessä, vähennetään edelleen sen
puolison ansiotulosta, joka on vaatinut vähennystä. Vaatimus on esitettävä
ennen verotuksen päättymistä. Näin menetellään myös lakisääteisen YEL/MYEL
rekisteröidyn lisäeläketurvan maksuja vähennettäessä. Sama koskee vastaavaa
ulkomaista eläkevakuutusta. Muun kollektiivisen eläkevakuutuksen maksuosuutta ei
enää voi siirtää puolisolle
Ansiotulona verotettavat eläkkeet
Ansiotulona verotetaan edelleen seuraaviin vakuutuksiin perustuvat
eläkkeet:
- pakolliset vakuutukset (TEL; LEL; VEL jne.),
- rekisteröidyt YEL/MYEL- lisäeläkkeet,
- kollektiiviset eläkevakuutukset,
- työnantajan ottamat vapaaehtoiset yksilölliset eläkevakuutukset,
- kertamaksulliset ja
- muut kuin omat ja puolison ottamat eläkevakuutukset.
Siirtyminen pääomatuloverotukseen koskee verovelvollisen ja hänen puolisonsa
ottamien vapaaehtoisten yksilöllisten eläkevakuutusten verotusta.
Mikä on vapaaehtoinen eläkevakuutus
Pakollista eläketurvaa voidaan täydentää vapaaehtoisilla
eläkevakuutuksilla.
Vapaaehtoisena eläkevakuutuksena pidetään sellaista
- vanhuuseläkevakuutusta,
- perhe-eläkevakuutusta,
- sekä tällaiseen vakuutukseen liittyvää työkyvyttömyyseläkevakuutusta ja
- työttömyyseläkevakuutusta,
johon perustuva eläke on tarkoitettu maksettavaksi toistuvina erinä
puolivuosittain tai lyhyemmin väliajoin vakuutetun jäljellä olevan eliniän tai
vähintään kahden vuoden ajan (TVL 34a.3 §).
Tällä määrittelyllä on merkitystä, koska vapaaehtoisen eläkkeen
vakuutusmaksut ovat jäljempänä esitetyin rajoituksin vähennyskelpoisia
verotuksessa. Sen sijaan esim. henkivakuutuksen maksut eivät ole
vähennyskelpoisia. On kuitenkin huomattava, että jos eläkevakuutus
takaisinostetaan TVL 54d.2 §:ssä mainituissa tilanteissa (esim. pysyvä
työkyvyttömyys tai avioero), kysymyksessä on edelleen eläkevakuutus.
Vakuutusmaksujen vähennyskelpoisuus ei muutu takautuvasti.
Uudistuksen pääkohdat
Vapaaehtoisten eläkevakuutusten maksujen vähennysoikeutta on muutettu
1990-luvulla useaan otteeseen. Vuoden 2005 alusta voimaan tullut muutos kumoaa
vanhat säännökset tietyn siirtymäkauden kuluessa kokonaan.
Verovelvollisen itselleen tai puolisolleen ottamien vapaaehtoisten
yksilöllisten eläkevakuutusten verotus siirtyy pääomatuloverotuksen piiriin
(kollektiiviset vakuutukset, ks. sivu 11). Tämä koskee sekä vakuutusmaksujen
vähentä-mistä että eläkkeen verottamista. Vähennyskelpoisuuden edellytyksenä
oleva vanhuuseläkkeen alkamisikä nousee 60 vuodesta 62 vuoteen.
Uudessa järjestelmässä vakuutusmaksut ovat joko kokonaan vähennyskelpoisia
tai vähennyskelvottomia.
Eläkevakuutuksen rahoittamiseen otetun lainan korot eivät ole
vähennyskelpoisia (TVL 58 §).
Työnantajan palkansaajalle ottamien eläkevakuutusten perusteella maksettu
eläke on edelleen veronalaista ansiotuloa. Eläkevakuutusmaksujen palkaksi
katsottava määrä muuttuu eikä palkansaajalla ole enää oikeutta vähentää omassa
verotuksessaan palkkana verotettavia vakuutusmaksuja.
Yksityishenkilön ottama vakuutus
Vakuutusmaksujen vähentäminen
Henkilön itselleen ottaman vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen
maksut saa vähentää pääomatuloista. Näin menetellään myös silloin, kun
vakuutuksen on ottanut puoliso. Maksut vähentää aina vakuutettuna oleva puoliso
siinäkin tapauksessa, että vakuutusmaksun on tosiasiassa maksanut hänen
puolisonsa.
Puolison käsite on määritelty TVL 7 §:ssä. Rekisteröidystä parisuhteesta
annetun lain (950/2001) 8.4 §:n mukaan laissa tai asetuksessa olevaa säännöstä,
joka koskee aviopuolisoa, sovelletaan myös tässä laissa tarkoitettuun
parisuhteen osapuoleen.
Verotuksessa vähennyskelpoisia ovat vain itselle tai puolisolle otetun
eläkevakuutuksen maksut. Esim. kummilapselle tai avopuolisolle, jota ei
verotuksessa käsitellä puolisona, otetun eläkevakuutuksen maksut eivät ole
vähennyskelpoisia. Näiden vakuutusten perusteella maksettava eläke verotetaan
ansiotulona.
Vähennysoikeuden edellytyksenä oleva vanhuuseläkkeen alkamisikä nousee 60
vuodesta 62 vuoteen. Samalla edellytetään, että vakuutusta ei vakuutusehtojen
mukaan voi takaisinostaa ennen tuota ikää muilla kuin TVL 54d.2 §:ssä
mainituilla perusteilla (ks. jäljempänä Vakuutuksen takaisinosto).
Vakuutusmaksuja saa vähentää enintään 5 000 euroa vuodessa. Jos työnantaja on
verovuonna maksanut palkansaajalle ottamansa yksilöllisen eläkevakuutuksen
maksuja, palkansaajan vähennysoikeus alenee 2 500 euroon. Työnantajan maksaman
maksun määrää ei ole mitenkään määritelty, joten pienikin maksu alentaa
palkansaajan vähennysoikeuden. Toisaalta vähennysoikeus ei pienene, vaikka
työnantajan ottama vakuutus on voimassa, jos työnantaja ei jonakin vuonna ole
maksanut vakuutusmaksuja. Myöskään työnantajan jo loppuun maksettu vakuutus ei
vaikuta palkansaajan vähennysoikeuteen.
Työnantajan maksama kollektiivisen eläkevakuutuksen vakuutusmaksu ei pienennä
palkansaajan yksilöllisen eläkevakuutuksen vakuutusmaksun
vähennysoikeutta.
Molemmat puolisot saavat vähentää omien vakuutustensa maksuja 5000 euron
määrään asti. Maksut saa vähentää vakuutettuna oleva puoliso. Maksun
vähentäminen toisen puolison tulosta ei enää ole mahdollista. Sen sijaan
vähentämättä jäänyt erityinen alijäämähyvitys siirretään puolisolle.
Selvitystä kokonaiseläketurvasta ei enää tarvita, koska eläketurvan taso ei
vaikuta vakuutusmaksujen vähennysoikeuteen.
Ulkomaisesta vakuutusyhtiöstä otettu vakuutus
Muusta kuin
Euroopan talousalueeseen kuuluvasta tai siellä kiinteän toimipaikan omaavasta
vakuutuslaitoksesta otetun eläkevakuutuksen maksut eivät ole vähennyskelpoisia
(TVL 54.4 §). Euroopan talousalueella tarkoitetaan ETA – maita, joita ovat
EY-maat sekä Norja, Islanti ja Liechtenstein. Tätä säännöstä ei kuitenkaan
sovelleta silloin kun Suomeen muuttaa henkilö, joka ei ole ollut Suomeen
yleisesti verovelvollinen edeltäneiden viiden vuoden aikana. Tällainen henkilö
saa vähentää vakuutusmaksut yleisten säännösten mukaan muuttovuonna ja kolmena
sitä seuraavana vuonna. Edellytyksenä on lisäksi, että vakuutus on otettu
vähintään vuotta ennen Suomeen muuttoa.
Erityinen alijäämähyvitys ja pääomatulolajin tappio
Jos
vähennystä ei voida tehdä vakuutetun pääomatuloista, 28 % vähennyskelpoisesta
vähentämättä jääneestä, määrästä vähennetään ansiotulosta menevästä verosta
erityisenä alijäämähyvityksenä. Laissa ei ole säädetty tälle vähennykselle
euromääräistä enimmäismäärää. Yläraja voidaan laskea erityisen
alijäämähyvityksen määritelmän mukaan. Nykyisellä verokannalla enimmäismäärä on
1 400 euroa (28 % 5 000 eurosta). Jos vakuutetulla on myös työnantajan ottama ja
maksama yksilöllinen eläkevakuutus, pienenee myös erityisen alijäämähyvityksen
enimmäismäärä 700 euroon.
Erityinen alijäämähyvitys vähennetään ensisijaisesti valtiolle
suoritettavasta tuloverosta. Se vähennetään muiden tuloverosta tehtävien
vähennysten, esim. asuntolainan koroista saatavan alijäämähyvityksen jälkeen.
Jos erityinen alijäämähyvitys ylittää ansiotulosta maksettavan tuloveron määrän,
se vähennetään kunnallisverosta, vakuutetun sairausvakuutusmaksusta ja
kirkollisverosta näiden verojen suhteessa.
Jos vakuutetun verojen määrä ei riitä erityisen alijäämähyvityksen
täysimääräiseen vähentämiseen, vähentämättä jäänyt määrä siirretään
vähennettäväksi puolison verosta. Siirto tehdään verotusta toimitettaessa ilman
vakuutetun vaatimusta. Puolisolle siirrettävää erityisen alijäämähyvityksen
määrää ei ole mitenkään rajoitettu. Esim. henkilö, jolla ei ole itsellään
pääomatuloja, voi saada omasta vakuutusmaksustaan 1 400 euron hyvityksen. Jos
hänen puolisollaan ei ole lainkaan tuloja, hänelle voi siirtyä erityistä
alijäämähyvitystä toiset 1 400 euroa. Henkilö voi siis enimmillään saada 2 800
euron suuruisen erityisen alijäämähyvityksen.
Jos puolisonkaan verot eivät riitä erityisen alijäämähyvityksen
vähentämiseen, vakuutusmaksu jää tältä osin vähentämättä, sillä vakuutusmaksujen
perusteella ei vahvisteta pääomatulolajin tappiota.
60 %:n vähennysoikeus poistuu
Vanhassa vähennysjärjestelmässä vakuutusmaksuista sai eräissä tapauksissa
vähentää vain 60 %. Uudessa järjestelmässä ei ole vastaavaa osittaista
vähennysoikeutta. Siinä ei myöskään rajoiteta vähennysoikeutta
kokonaiseläketurvan perusteella. Näin ollen, jos vähennysoikeutta
aikaisemmin rajoitettiin eläketason perusteella, vakuutettu voi jatkossa
vähentää vakuutusmaksuja täysimääräisenä 5 000 euroon asti. Jos taas
vähennysoikeuden rajoitus on johtunut liian aikaisesta eläkkeen alkamisiästä,
vakuutettu ei vuodesta 2006 alkaen saa vähentää maksuja lainkaan.
Ikärajoja koskevaa 5 vuoden siirtymäaikaa ei sovelleta, koska eläkkeen
alkamisikä on jo ennen uusien säännösten voimaantuloa ollut säädettyä
alhaisempi.
Esim. Henkilö on vuonna 2003 ottanut eläkevakuutuksen,
jonka perusteella maksetaan eläkettä ikävuosina 58 – 60. Koska maksun
täysimääräisen vähennyskelpoisuuden edellytyksenä oli tuolloin 60 vuoden
eläkeikä, vakuutettu saa vähentää 60 % vakuutusmaksusta. Vakuutusmaksu on 4
000 euroa vuodessa. Vielä vuonna 2005 henkilö saa vähentää vakuutusmaksusta 2
400 €. Vuodesta 2006 alkaen tämän vakuutuksen maksu on
vähennyskelvoton.
Eläkkeen verotus
Oman ja puolison ottaman vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen
perusteella maksettu eläke verotetaan pääomatulona. Tämä koskee 6.5.2004 tai sen
jälkeen otettuja vakuutuksia. Koko eläke verotetaan pääomatulona, vaikka maksuja
olisi vuonna 2004 vähennetty ansiotulosta.
Ennen 6.5.2004 otettujen vakuutusten perusteella voi kertyä sekä
ansio- että pääomatuloksi katsottavaa eläkettä. Ansiotuloa on eläke, joka
maksetaan ansiotulosta vähennettyjen vakuutusmaksujen ja niiden
tuoton perusteella. Muilta osin eläke on pääomatuloa. Vakuutusyhtiöiden
käytännöt eläkkeen maksussa vaihtelevat. On esim. mahdollista, että ansiotuloa
oleva eläke maksetaan ensin. Voidaan menetellä myös niin, että molempia
eläkelajeja maksetaan samanaikaisesti. Vakuutusyhtiöt ilmoittavat
vuosi-ilmoituksillaan eläkkeen tulolajin.
Eläkkeen alkamisiän siirtäminen
Hallituksen esityksen
perustelujen mukaan verosäännökset eivät rajoita osapuolten oikeutta aikaistaa
ennen lain voimaantuloa kertyneestä säästöstä maksettavan eläkkeen maksamista.
Esim. ikävälillä 58 – 65 maksettavaksi sovittu eläke voidaan nostaa ikävälillä
58 – 61 ja lain voimaantulon jälkeen kertyneestä säästöstä maksettava eläke
nostetaan ikävuosina 62 – 65.
Jos vakuutus on otettu ennen 6.5.2004, viimeistään vuonna 2005
maksettujen maksujen ja niiden tuoton perusteella maksettu ansiotuloa oleva
eläke voidaan maksaa vakuutusta otettaessa voimassa olleesta eläkkeen
alkamisiästä alkaen. Eduskuntakäsittelyssä lakiin lisättiin eläkkeen alkamisikää
koskeva viiden vuoden siirtymäaika. Näin ollen myös vuosina 2006 – 2009
kertyneen säästön perusteella maksettava pääomatuloa oleva eläke voidaan maksaa
em aikaisemmasta ajankohdasta alkaen. 62 vuoden eläkeikää sovelletaan vasta
vuodesta 2010 kertyvästä säästöstä maksettavaan eläkkeeseen. Menettelyn
edellytyksenä on, että eläkettä maksetaan vähintään kahden vuoden aikana, eikä
eläkkeen määrä nouse minään aikana yli alkuperäisen peruseläketurvan
enimmäistason. Tällä on merkitystä erityisesti silloin, kun vakuutusmaksuja on
vähennetty kokonaiseläketurvasta annetun selvityksen perusteella.
Jos vakuutus on otettu 6.5.2004 tai sen jälkeen, sovelletaan koko
vakuutussäästöön 62 vuoden eläkeikää.
Esim. Henkilö on vuonna 2000 ottanut eläkevakuutuksen,
jonka perusteella maksetaan eläkettä ikävuosina 60 – 65. Eläkettä aletaan
maksaa vuonna 2020. Vakuutusmaksu on 1 000 € vuodessa. Hän maksaa
vuoden 2005 loppuun mennessä vakuutusmaksuja 6 000 euroa. Ajalla 2006 – 2009
maksuja kertyy 5 000 euroa ja ajalla 2010-2020 21 000 euroa. Vakuutettu voi
saada ikävälillä 60 – 61 vuosina 2000 – 2009 kertyneen säästön (11 000 €) ja
sen tuoton perusteella maksetavan eläkkeen. Osa eläkkeestä on ansiototuloa,
osa pääomatuloa. Ikävälillä 62 – 65 vakuutettu saa vuosien 2010 – 2020
aikana kertyneen säästön (21 000 €) perusteella maksettavan pääomatuloa olevan
eläkkeen.
Perhe-eläke
Perhe-eläke, jossa eläkkeen saajana on
vakuutetun rintaperillinen, puoliso tai tämän rintaperillinen, verotetaan
pääomatulona tai ansiotulona samoin perustein kuin vakuutetun itsensä saama
eläke (TVL 34a.1 §).
Käytössä on myös riskivakuutuksen tyyppinen perhe-eläkevakuutus. Siinä
maksuja ei rahastoida, joten eläkkeen jakoa ansio- ja pääomatuloeläkkeeseen ei
voi tehdä edellä esitetyllä tavalla. Jos tämäntyyppisen perhe-eläkevakuutuksen
maksuja on vähennetty sekä ansio- että pääomatulosta, eläke jaetaan ansiotulo-
ja pääomatuloeläkkeeseen voimaantulosäännöksen 6 momentin mukaan
arvioimalla.
Vakuutuksen takaisinosto
Vakuutusmaksujen
vähennyskelpoisuuden edellytyksenä on, että eläkevakuutusta ei voida
takaisinostaa muilla vakuutetun olosuhteisiin liittyvällä perusteella kuin
vakuutetun vähintään vuoden kestäneen työttömyyden tai pysyvän työkyvyttömyyden,
puolison kuoleman tai avioeron perusteella (TVL 54d.2 §). Nämä seikat ovat jo
aikaisemmin olleet vakuutusyhtiöiden ehdoissa takaisinoston edellytyksinä. Ennen
1.1.2005 otetuissa vakuutuksissa takaisinostoperuste voi olla myös vakuutetun
puolison työttömyys (voimaantulosäännöksen 11 mom., TVL 1233/2004).
Vähennysoikeus koskee myös vuoden 2009 jälkeistä aikaa. Eläkettä ei myöskään
veroteta korotettuna, jos se takasinostetaan mainitun syyn perusteella.
Veronalaista pääomatuloa on eläkevakuutuksen perusteella maksettavan eläkkeen
lisäksi myös muu vakuutussuoritus (TVL 34a.1 §). Tällainen muu
vakuutussuoritus on esim. eläkkeen takaisinostoarvo. Jos takaisinostoarvo
perustuu sekä ansio- että pääomatulosta vähennettyihin maksuihin,
takaisinostoarvo jaetaan ansio- ja pääomatulo-osuuteen vakuutussäästöjen
suhteessa. Tässä tapauksessa ei ole kysymys eläkkeestä, joka on maksettu
TVL 34a §:n edellyttämällä tavalla vähintään kahden vuoden aikana. Tämän vuoksi
ansiotulo-osuus ei ole eläketuloa vaan muuta ansiotuloa. Siitä ei esim. saa
eläketulovähennystä.
Vakuutetun olosuhteisiin liittyvän muun perusteen nojalla takaisinostettuun
vakuutukseen sovelletaan TVL 34a §:n korotussäännöstä. Esim. jos 1.1.2005
jälkeen otettu eläkevakuutus voidaan vakuutusehtojen mukaan takaisinostaa
puolison työttömyyden perusteella, vakuutusmaksu ei ole vähennyskelpoi-nen. Jos
maksut on kuitenkin vähennetty verotuksessa, maksetun määrän
pääomatulona verotettava osa luetaan vakuutuksen ottajan tuloksi 50 prosentilla
korotettuna. Ansiotulo-osuutta ei koroteta.
Tuloverolaissa on rajoitettu takaisinosto-oikeutta vain vakuutetun
olosuhteisiin liittyvillä perusteilla. Takaisinosto voi perustua myös
muihin syihin. Vakuutuslainsäädännön mukaan vakuutuksen ottajalla on
oikeus takaisinostoon myös silloin kun vakuutusyhtiö muuttaa yksipuolisesti
vakuutusehtoja tai vakuutuskanta siirretään toiseen vakuutusyhtiöön. Tällöin
takaisinostoon ei sovelleta korotussäännöstä.
Vakuutussuorituksen korottaminen
Jos vakuutukseen
perustuva eläke maksetaan lyhyempänä kuin kahden vuoden aikana, pääomatulona
verotettava määrä luetaan tuloksi 50 prosentilla korotettuna (TVL 34a.4 §).
Samoin menetellään, jos eläke tai muu suoritus maksetaan takaisinostosta
säädettyjen edellytysten vastaisesti. Korotusta ei määrätä, jos vakuutettu
osoittaa, että tuon vakuutuksen maksuja ei ole vähennetty Suomen verotuksessa.
Tällainen tilanne on esim. silloin, kun vakuutettu on vakuutusmaksuja
maksettaessa ollut rajoitetusti verovelvollinen Suomeen, eikä ole saanut tehdä
eläkevakuutusmaksuvähennystä (TVL 107.1 §). TVL 107.1 § kumottiin 1.1.2005
alkaen. Näin ollen esim. Suomeen muuttava henkilö saa vähentää
eläkevakuutusmaksut jo muuttovuonna. Samoin Suomesta muuttava saa vähennyksen
muuttovuodelta.
Milloin muutosta aletaan soveltaa
Lainmuutos tuli voimaan vuoden 2005 alussa. Ennen 6.5.2004 otettuihin
vapaaehtoisiin yksilöllisiin vakuutuksiin sovelletaan kuitenkin vuoden 2005
verotuksessa kaikkia ennen uudistuksen voimaantuloa sovellettuja maksujen
vähentämistä koskevia säännöksiä. Esim. maksut voi vielä siirtää puolisolle.
Myöskään työnantajan maksamat yksilöllisen eläkevakuutuksen maksut eivät vielä
alenna vanhan vakuutuskannan maksujen vähennysoikeutta. Lain voimaan tullessa
voimassa olleita vähennyskelpoisuuden edellytyksenä olevia vanhuuseläkkeen
alkamisikiä sovelletaan näiden vakuutusten osalta viiden vuoden ajan, siis vielä
vuodelta 2009 toimitettavassa verotuksessa. 6.5.2004 tai sen jälkeen otettuihin
vakuutuksiin sovelletaan jo vuonna 2005 uusia säännöksiä. Vakuutus katsotaan
otetuksi vasta kun sen maksuja on alettu maksaa. Näiden uusien vakuutusten
maksujen vähennyskelpoisuuden edellytyksenä on jo vuonna 2004, että vanhuuseläke
alkaa aikaisintaan vakuutetun täytettyä 62 vuotta.
Jos henkilöllä on vuonna 2005 sekä vanhoja ansiotulosta vähennettäviä että
uusia pääomatuloverotukseen kuuluvia yksilöllisen eläkevakuutuksen maksuja, hän
saa vähentää niitä täysimääräisenä yhteensä enintään 8 500 €. Ensisijaisesti
vähennetään vanhan vakuutuksen maksut. Vanhan vakuutuksen maksuihin sovelletaan
lisäksi 60 %:n vähennysoikeutta koskevia säännöksiä. Näin ollen vähennyksen
enimmäismäärä on 13 500 euroa.
Silloin kun vakuutusmaksun vähennysoikeus edellyttää kokonaiseläketurvan
selvittämistä, verovelvollinen saa vuonna 2005 vähentää enintään sen määrän,
jonka hän olisi voinut vähentää verovuonna 2004. Uusia selvityksiä ei siis ole
tarkoitus tehdä enää vuonna 2005. Vain jos selvityksessä on ollut virhe, se
voidaan korjata vielä vuonna 2005.
Vuoden 2006 alusta uusia säännöksiä eläkkeen alkamisikää lukuun ottamatta
sovelletaan kaikkiin vapaaehtoisiin, yksilöllisiin eläkevakuutuksiin.
Yhteenveto vapaaehtoisten, yksilöllisten eläkevakuutusten vakuutusmaksujen
vähentämisestä eri vuosina
| verovuosi |
2004 |
2005 |
2006 |
| vakuutus otettu ennen 6.5.2004 |
vähennys ansiotulosta |
vähennys ansiotulosta
huom. ikärajan siirtymäaika 5 v |
vähennys pääomatulosta
huom. ikärajan siirtymäaika 5 v |
| vakuutus otettu 6.5.2004 tai sen jälkeen |
vähennys ansiotulosta, huom. ikäraja 62 v |
vähennys pääomatulosta |
vähennys pääomatulosta |
Esim. Henkilö on ottanut vuonna 1998 vapaaehtoisen
eläkevakuutuksen. Eläkkeen alkamisikä on 60 vuotta. Eläkeikää ei muuteta.
Vakuutusmaksu on 2 300 € vuodessa. Henkilön puhdas ansiotulo vuonna 2005 on 35
000 €.
Hän saa vähentää:
vuonna 2005 ansiotulostaan 2 300 €,
vuosina
2006 – 2009 pääomatulostaan 2 300 €
vuodesta 2010 hänellä ei ole
vähennysoikeutta, sillä vähennyskelpoisuuden edellytyksenä oleva
ikärajavaatimus ei toteudu, koska eläkeikää ei ole muutettu vastaamaan uutta
lainsäädäntöä.
Oma ja työnantajan ottama vakuutus vuonna
2005
Palkansaajan omaan, ennen 6.5.2004 ottamaan vakuutukseen
sovelletaan vuonna 2005 vanhoja säännöksiä kaikilta osin. Työnantajan ottamaan
vapaaehtoisen yksilöllisen vakuutukseen ei liity vastaavanlaista siirtymäkautta.
Käytännössä tämä merkitsee sitä, että työnantajan ottaman vakuutuksen maksusta
on palkkaa 8 500 euron ylittävä osa. Palkansaaja saa vähentää ansiotulostaan
oman vakuutuksensa vakuutusmaksuja nykyisten enimmäismäärien rajoissa.
Työnantajan maksamat vakuutusmaksut eivät siis vielä pienennä palkansaajan omaa
vähennysoikeutta (voimaantulosäännöksen 2 mom.).
Jos palkansaajan oma vakuutus on otettu 6.5.2004 tai sen jälkeen, työnantajan
maksama vakuutusmaksu pienentää palkansaajan oman vakuutusmaksun
vähennyskelpoisen enimmäismäärän 2 500 euroon.
Vuodesta 2006 työnantajan maksama yksilöllisen eläkevakuutuksen maksu
pienentää kaikkien palkansaajan omien vakuutusten maksujen vähennysoikeutta.
Työnantajan ottamat vapaaehtoiset vakuutukset
Yksilölliset eläkevakuutukset
Työnantajan ottaman vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen maksuista on
palkkaa vain vuoden aikana maksettujen maksujen 8 500 euroa ylittävä osa. Esim.
jos työnantaja maksaa vakuutusmaksua 10 000 euroa, 1 500 euroa on
vakuutetun työntekijän palkkaa. Kokonaiseläketurvan taso ei enää vaikuta siihen,
pidetäänkö työnantajan maksamaa vakuutusmaksua palkkana.
Jos useampi työnantaja maksaa saman palkansaajan vakuutusmaksuja, ne
lasketaan verotusta toimitettaessa yhteen, ja 8 500 euron yli menevä
määrä verotetaan palkkana.
Työnantajan ottaman vakuutuksen verokohteluun ei vaikuta se, että vakuutus on
kertamaksullinen. Jos kertamaksu ylittää 8 500 euroa, ylimenevä maksun osa on
palkkaa myös tässä tilanteessa.
Uutta 62 vuoden vanhuuseläkkeen alkamisikää sovelletaan työnantajan 6.5.2004
tai sen jälkeen ottamiin vakuutuksiin 1.1.2005 alkaen. Toisin kuin omien
vakuutusten osalta laissa ei ole säännöstä korotetun ikärajan soveltamisesta jo
vuonna 2004, joten työnantajan ottamassa yksilöllisessä eläkevakuutuksessa
ikäraja voisi tuolloin olla alhaisempikin. Ennen 6.5.2004 otetuissa
vakuutuksissa säilyvät lain voimaantullessa sovelletut ikärajat, esim. 55, 58 ja
60 vuotta. Jos vanhuuseläkkeen alkamisikä on näitä rajoja alhaisempi,
vakuutusmaksu on kokonaisuudessaan palkkaa.
TVL:ssä säädetty 8 500 euron verovapausraja koskee vain työnantajan ottaman
vakuutuksen maksuja. Jos työnantaja maksaa palkansaajan ottaman eläkevakuutuksen
maksuja, maksun määrä on kokonaan palkkaa.
Työntekijä ei enää saa vähentää palkaksi katsottua määrää omassa
verotuksessaan.
Vakuutus palkan vaihtoehtona
Jos vakuutuksen ottamisella
korvataan palkanmaksua, työnantajan maksama vakuutusmaksu on kokonaan palkkaa.
Palkansaaja ei tässäkään tilanteessa saa vähentää verotuksessaan työnantajan
maksamaa vakuutusmaksua. Omistajayrittäjät, katso jäljempänä.
Työnantaja takaisinostaa vakuutuksen
Jos työnantaja
takaisinostaa palkansaajalle ottamansa eläkevakuutuksen, vakuutusyhtiö maksaa
suorituksen vakuutuksen omistajalle, työnantajalle. Jos työnantaja maksaa
suorituksen tai osan siitä edelleen palkansaajalle, ei kysymyksessä enää ole
vakuutusperusteinen suoritus vaan palkka.
Vakuutuksen omistusoikeuden siirto
Hallituksen esityksen
perustelujen mukaan eläkevakuutusten eriytettyyn verotukseen soveltuu huonosti,
että eläkkeen verolaji voisi muuttua. Tämän vuoksi esimerkiksi työnantajan
ottama vakuutus kuuluu ehdotuksen mukaan ansiotuloverotuksen piiriin vaikka
vakuutuksen omistusoikeus siirtyy työntekijälle. Jos palkansaaja jatkaa
siirretyn vakuutuksen maksujen maksamista, hän ei saa vähentää niitä omassa
verotuksessaan. Tämä johtuu siitä, että vähennyskelpoisia ovat vain
verovelvollisen tai hänen puolisonsa ottaman vakuutuksen maksut.
Jos taas palkansaajan ottaman vakuutuksen omistusoikeus siirretään
työnantajalle, ja työnantaja jatkaa vakuutusmaksujen maksamista, maksu on
palkkaa koko määrältään. 8 500 euron verovapaa osuus koskee vain työnantajan
ottaman vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen maksuja. Eläke on
pääomatuloa, koska se maksetaan verovelvollisen ottaman vakuutuksen
perusteella.
Jos vakuutuksen omistusoikeus siirretään työnantajalta toiselle, siirto ei
vaikuta eläkkeen verotukseen eikä maksujen palkanluontoisuuteen. Työntekijä ei
saa siirtohetkellä veronalaista etua.
Kollektiiviset eläkevakuutukset
Kollektiivisella lisäeläketurvalla tarkoitetaan työnantajan työntekijöistä
koostuvalle henkilöpiirille järjestämää vapaaehtoista lisäeläketurvaa, jonka
henkilöpiiri on määritelty ryhmittäin työalan tai muun siihen verrattavan
perusteen mukaan siten, ettei se tosiasiassa kohdistu nimettyihin tai muutoin
yksilöllisesti määrättyihin henkilöihin. Myös YEL:n tai MYEL:n piiriin kuuluva
henkilö voidaan liittää kollektiiviseen eläkevakuutukseen. Kollektiivisena
lisäeläketurvana ei pidetä järjestelyä, joka on tarkoitettu koskemaan vain yhtä
työnantajan palveluksessa olevaa henkilöä kerrallaan (TVL 96a.2 §).
Kollektiivinen eläkevakuutus voidaan järjestää henkivakuutusyhtiössä,
eläkesäätiössä tai eläkekassassa.
Työntekijöiden eläketurvaa voi parantaa myös lakisääteisillä
lisäeläkevakuutuksilla. Näillä tarkoitetaan TEL-lisäeläkejärjestelyjä,
jotka on rekisteröity Eläketurvakeskuksessa. Rekisteröinnillä lisäeläkevakuutus
saatetaan työntekijäin eläkelain alaiseksi ja siihen sovelletaan soveltuvin osin
tuon lain säännöksiä (TEL 11.1 § (1057/1997)). Sosiaali- ja terveysministeriö
sekä Eläketurvakeskus antavat tarkemmat määräykset ja ohjeet vakuutusten
ehdoista. STM on mm. 15.12.2004 antanut asetuksen työntekijäin eläkelain 11
§:ssä tarkoitettujen vapaaehtoisten lisäetujen rekisteröimisehdoista
(1150/2004).
Nämä järjestelyt suljettiin 1.1.2001 voimaan tulleella lailla työntekijäin
eläkelain 11 §:n muuttamisesta (654/2000). Tämä tarkoittaa sitä, että uusia
järjestelyjä ei voi tehdä työeläkeyhtiöihin eikä vanhoihin järjestelyihin
liittää uusia työntekijöitä.
Käytännössä työnantajat järjestävät nykyisin uusille työntekijäryhmille
kollektiivista lisäeläketurvaa lähes yksinomaan henkivakuutusyhtiöiden
kollektiivisilla lisäeläkevakuutuksilla.
Vakuutettuna oleva ryhmä
Vakuutettuna oleva ryhmä voidaan
määritellä esimerkiksi työntekijän asemaan, ammattiin, toimialaan,
toimipaikkaan, työsuhteen alkamiseen, syntymäaikaan, työnantajan järjestämään
muuhun eläketurvaan tai toiminnan siirtymiseen perustuvaan jakoon. Samaan
kollektiiviseen järjestelyyn voi kuulua useita eläkeryhmiä (esim. eläkeryhmä 1:
johtajat; eläkeryhmä 2: osastopäälliköt jne.). Vakuutettava ryhmä voi olla
suljettu. Suljettu ryhmä tarkoittaa, että vakuutukseen ei oteta enää uusia
henkilöitä. Kukin eläkeryhmä nimetään siten, ettei se tosiasiassa kohdistu
nimettyihin tai muutoin yksilöllisesti määrättyihin henkilöihin.
Kollektiivisen eläkevakuutuksen henkilöpiiri voi vaihdella vakuutuksen
voimassaoloaikana. Ryhmään kuuluvia henkilöitä jää eläkkeelle ja uusia tulee
vakuutuksen piiriin. Työnantajissa tapahtuneiden muutosten (esim. sulautuminen,
jakautuminen, liikkeen luovutus, konsernin sisäinen siirto) johdosta
työntekijöiden lukumäärä eläkejärjestelyssä voi muuttua. Ryhmä voi supistua
koskemaan vain yhtä henkilöä. Alun perin useamman henkilön muodostamalle
ryhmälle otetun vakuutuksen luonne ei muutu, vaikka se olosuhteiden muututtua
koskisi vain yhtä henkilöä.
Kollektiivista lisäeläkejärjestelyä on tarkasteltava kokonaisuutena.
Työnantajat ja konsernit toteuttavat käytännössä eläkepolitiikkansa mukaiset
lisäeläkejärjestelyt usealla eri tavalla. Konserniin rinnastettavia ovat muut
kiinteästi samaan ryhmittymään kuuluvat työnantajat esim. järjestöt.
Eläkejärjestely voidaan teknisesti toteuttaa yhdellä tai useammalla
vakuutuksella. Vakuutus on kollektiivinen riippumatta siitä onko järjestely
toteutettu yhdellä tai useammalla vakuutuksella, kun järjestelyn piiriin
kuuluvat henkilöt muodostavat edellä tarkoitetun objektiivisen ryhmän. Kahden
yhtiön, joilla kummallakin on kollektiiviset eläkevakuutukset eri
vakuutusyhtiöissä, sulautuessa yhdeksi yhtiöksi, vakuutukset voivat edelleen
jatkua erillisinä vakuutuksina.
Yritysostojen, rahoitusjärjestelyjen ja muiden vastaavien seikkojen johdosta
työnantajat vakuuttavat työntekijänsä useassa eri vakuutusyhtiössä. Tällaisten
järjestelyjen seurauksena työnantajalla voi sama ryhmä olla jaettuna kahdesta
eri vakuutusyhtiöstä otetussa vakuutuksessa. Jos toiseen vakuutukseen kuuluu
useita henkilöitä ja toiseen vain yksi ja vakuutukset ovat sisällöltään sekä
ryhmämäärittelyltään identtiset, niin järjestely täyttää kollektiivisen
vakuutuksen edellytykset ja molempia vakuutuksia on pidettävä kollektiivisina
eläkejärjestelyinä.
Käytännössä konsernissa emoyhtiön ottamaan vakuutukseen voidaan liittää saman
ryhmämäärittelyn piiriin kuuluvia tytäryhtiöiden palveluksessa olevia
henkilöitä. Esimerkiksi järjestelyyn voi kuulua useita emoyhtiön palveluksessa
olevia, mutta tytäryhtiöstä yksi henkilö, esim. toimitusjohtaja. TVL 96a.2
§:n mukaan kollektiivisena lisäeläketurvana ei pidetä järjestelyä, joka on
tarkoitettu koskemaan vain yhtä työnantajan palveluksessa olevaa henkilöä
kerrallaan. Edellä esitetyssä tilanteessa kysymyksessä on kuitenkin ryhmälle
otettu vakuutus. Verohallituksen käsityksen mukaan vakuutusta voidaan pitää
kollektiivisena eläkevakuutuksena myös niiden työntekijöiden osalta, jotka ovat
järjestelyssä mukana ainoina tietyn konserniyhtiön työntekijöinä
(Konserniyhtiöistä työnantajana ks. KHO 1999/2836).
Lain yhden hengen ryhmät kieltävä säännös koskee vain uusia kollektiivisia
järjestelyjä. Vanhoihin järjestelyihin sovelletaan edelleen lain voimaan
tullessa sovellettuja säännöksiä. Oikeuskäytännössä on kuitenkin katsottu, että
vakuutusyhtiössä ryhmävakuutuksen nimellä otettua vakuutusta, joka kerrallaan
koski vain yhtä henkilöä, oli pidettävä yksilöllisenä vakuutuksena (KHO
2003:18). KHO antoi vuonna 2004 asian lopullisesti selventävän ratkaisun (KHO
11.6.2004 T 1422, ei julkaistu). Verohallituksen ohjeissa ja aikaisemmassa
oikeuskäytännössä oli hyväksytty myös yhden hengen ryhmät, joissa
kollektiivisuus toteutui pitemmällä aikavälillä. KHO:n muuttamaa uutta
oikeuskäytäntöä ei voida soveltaa takautuvasti, joten KHO:n omaksumaa kantaa
sovelletaan aikaisintaan vuodelta 2004 toimitettavassa verotuksessa.
Rekisteröityihin lisäetuihin ei ole voinut tulla uusia
vakuutettuja 1.1.2001 jälkeen, joten uudet säännökset eivät voi tulla
sovellettavaksi. Koska TEL-lisäeläkejärjestelyt kuuluvat työeläkejärjestelmään,
niihin ei Verohallituksen käsityksen mukaan myöskään sovelleta edellä esitettyä
oikeuskäytäntöä. Näin ollen Eläketurvakeskuksen hyväksymiin ryhmiin sovelletaan
kollektiivisia eläkevakuutuksia koskevia vanhoja säännöksiä.
Etuudet
Samaan eläkejärjestelyyn kuuluville eri
työntekijäryhmille voidaan järjestää erilainen eläketurva. Henkilöpiiri jaetaan
tällöin eläkeryhmiin, joiden muodostamisessa noudatetaan edellä mainittuja
periaatteita. Samaan eläkeryhmään kuuluvilla pitää olla samoin perustein
määräytyvä lisäeläketurva.
Tuloverolaissa ei ole määritelty alinta vanhuuseläkkeen alkamisikää
tilanteessa, jossa työnantaja maksaa vakuutusmaksun kokonaan. Kollektiivisissa
eläkevakuutuksissa on tähän asti käytetty TEL- lisäetukartan mukaista 55 vuoden
alinta eläkeikää ja 66 %:n eläkkeen enimmäistasoa vakiintuneesta ansiosta.
Eläkesäännösten muututtua tähän perusteeseen ei enää verolainsäädännössä
viitata. Tarkoitus kuitenkin on, että vanhuuseläkkeen alkamisikä ei
muuttuisi.
Vuoden 2005 työeläkeuudistuksen yhteydessä lakisääteisestä eläkkeestä
poistettiin eläkepalkan käsite. Kokonaiseläkkeen taso voi nousta aiempaa
korkeammaksi. Toisaalta elinaikakerroin pienentää tulevia eläkkeitä. Eläkkeistä
poistettiin kiinteä tavoite-eläkeprosentti.
Jos vakuutetulta palkansaajalta peritään omia maksuosuuksia, palkansaajan
maksuosuuden vähennysoikeuden edellytyksenä on, että vanhuuseläke alkaa
aikaisintaan vakuutetun täytettyä 60 vuotta.
Kollektiiviset vakuutukset palkansaajan
verotuksessa
Työnantajan kollektiivisesti järjestämän
lisäeläketurvan vakuutusmaksut eivät ole palkkaa.
Jos vakuutettu palkansaaja maksaa itse osan kollektiivisen eläkevakuutuksen
vakuutusmaksusta, hän saa vähentää näitä maksuja ansiotulostaan korkeintaan 5 %
kyseisen työnantajan maksaman palkan määrästä, kuitenkin enintään 5 000 euroa.
Maksetulla palkalla tarkoitetaan myös luontoisetuja ja muita rahapalkan lisäksi
tai sijaan annettuja veronalaisia etuja. Maksu ei ole vähennyskelpoinen siltä
osin kuin se ylittää työnantajan maksaman vakuutusmaksun määrän. Vähennysoikeus
on henkilökohtainen, sitä ei voi siirtää puolisolle. Maksujen perusteella ei
vahvisteta tappiota. Kollektiivisen eläkevakuutuksen palkansaajan maksuosuuden
vähennysoikeus ei pienennä vakuutetun yksilöllisen eläkevakuutuksen perusteella
olevaa vähennysoikeutta.
Kollektiiviseen lisäeläkejärjestelyyn sovelletaan edelleen vanhoja säännöksiä
niiden vakuutettujen osalta, jotka olivat vakuutettuina ennen 6.5.2004. Nämä
vakuutetut saavat vähentää oman maksuosuutensa kokonaan, jos eläketurva on
vastannut eduiltaan enintään rekisteröityä lisäeläketurvaa. Mainitun ajankohdan
jälkeen järjestelyyn liitettyjen vakuutettujen osalta sovelletaan uusia
säännöksiä. Oman maksuosuuden vähennysoikeutta rajoitetaan ja eläke saa alkaa
aikaisintaan vakuutetun täytettyä 60 vuotta. Samaan kollektiiviseen
eläkejärjestelyyn kuuluvien vakuutettujen omien maksuosuuksien vähennysoikeus
voi siten olla erilainen. Samoin eri palkansaajien omat maksuosuudet voivat olla
eri suuruisia.
Esim. Työnantaja on ottanut vuonna 2001 kollektiivisen
eläkevakuutuksen johtoryhmälle, johon kuuluu viisi henkilöä, myös X. Edut
vastaavat rekisteröityä lisäeläketurvaa. Vuonna 2006 X:n osuus maksusta on 5
000 €. Tämä maksu jakautuu niin, että palkansaaja maksaa 4 500 € ja työnantaja
500 €. Työnantaja on maksanut X:lle palkkaa tuona vuonna 80 000 €.
X saa
vähentää maksamansa 4 500 € kokonaan, koska hän on ollut lisäeläkejärjestelyn
piirissä ennen 6.5.2004.
Jos X olisi tullut järjestelyn
piiriin 6.5.2004 tai sen jälkeen, hänen vähennysoikeutensa olisi 500 €, siis
enintään työnantajan maksuosuuden määrä.
Koko lisäeläkejärjestelyn siirto järjestelmästä toiseen, esim.
rekisteröidystä lisäeläkejärjestelmästä kollektiiviseen ryhmäeläkevakuutukseen,
ei estä siirtymäsäännöksen soveltamista. Vakuutettu ei menetä oman
maksuosuutensa täysimääräistä vähennysoikeutta työnantajan ratkaisun
vuoksi. Siirto voi tapahtua myös vain yhden työntekijän osalta. Tällaisia
tapauksia ovat esim. työntekijän siirtyminen vakuutuksesta tai ryhmästä toiseen
saman työnantajan tai konsernin sisällä. Tällöin on tulkinnanvaraista, voidaanko
työntekijän katsoa olleen järjestelyssä mukana ennen 6.5.2004, ts. määräytyykö
hänen oman maksuosuutensa vähennysoikeus vanhojen vai uusien säännösten mukaan.
Työnantajan ottamien eläkevakuutusten perusteella maksettava eläkkeet ovat
edelleen ansiotuloa.
Työnantajan ottamien vapaaehtoisten eläkevakuutusten maksujen verotus
vuodesta 2005 alkaen
| vakuutus |
yksilöllinen |
kollektiivinen |
otettu/työntekijä mukana ennen 6.5.2004
|
8 500 euron ylittävä osa vakuutusmaksusta palkkaa;eläkkeen alkamisikä
55 – 60 v |
työnantajan maksuosuus ei palkkaa;palkansaajan maksuosuuden
vähentämistä ei rajoitettu; jos oma maksuosuus,eläkkeen alkamisikä 55
v |
otettu/työntekijä mukana 6.5.2004 tai sen jälkeen
|
8 500 euron ylittävä osa vakuutusmaksusta palkkaa;eläkkeen alkamisikä
62 v 1.1.2005 alkaen
|
työnantajan maksuosuus ei palkkaa;palkansaajan maksuosuudesta saa
vähentää 5 % palkasta, enintään 5 000 €, kuitenkin enintään työnantajan
maksuosuus;jos oma maksuosuus, eläkkeen alkamisikä 60
v |
Työnantajan ulkomaisesta vakuutusyhtiöstä ottama
vakuutus
Työnantajan muualta kuin Euroopan talousalueeseen
kuuluvassa valtiossa toimivasta vakuutuslaitoksesta ottaman yksilöllisen
eläkevakuutuksen maksut ovat palkkaa (TVL 68.2 §). Kyseisistä yhtiöistä otetun
kollektiivisen eläkevakuutuksen maksuista työntekijän maksuosuus ei ole
vähennyskelpoinen (TVL96a.3 §). Säännöksiä ei kuitenkaan sovelleta heti,
jos vakuutettuna on ulkomailta Suomeen muuttanut henkilö, joka ei ole ollut
yleisesti verovelvollinen Suomeen muuttamista edeltäneiden viiden vuoden
aikana. Tällaisen henkilön osalta yksilöllisen eläkevakuutuksen maksut
ovat muuttovuonna ja kolmena sitä seuraavana vuonna palkkaa vain 8 500 euron
ylittävältä osalta, jos vakuutus on otettu vähintään vuotta ennen Suomeen
muuttoa. Kollektiivisen eläkevakuutuksen maksut ovat vähennyskelpoisia saman
ajan ja samoin edellytyksin.
Jos vakuutus on työntekijän ottama, ja työnantaja alkaa Suomeen muuton
jälkeen maksaa sen maksuja, maksut ovat koko määrästään palkkaa. Tämä johtuu
siitä, että 8 500 euron verovapaa osuus koskee vain työnantajan ottaman
yksilöllisen eläkevakuutuksen maksuja.
Omistajayrittäjät
Verovuoteen 2004 asti avoimen yhtiön yhtiömiesten ja kommandiittiyhtiön
vastuunalaisten yhtiömiesten sekä ei TEL-vakuutetun osakeyhtiön osakkaan
vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen vakuutusmaksut olivat yhtiön
verotuksessa vähennyskelpoisia TVL 96 §:ssä säädetyin rajoituksin (EVL 8.2
§). Nyt tämä säännös on kumottu. Se korvattiin TVL:n säännöksellä, jonka mukaan
myös näihin henkilöihin sovelletaan mitä työnantajasta ja työntekijästä on
säädetty. Säännöstä sovelletaan vain silloin, kun omistaja työskentelee
yrityksessä.
Vakuutusmaksun vähennysoikeutta yrityksen verotuksessa ei enää rajoiteta. Jos
yrityksen tilikausi poikkeaa kalenterivuodesta ja päättyy vuonna 2005, yhtiö saa
tuolta tilikaudelta vähentää sekä vuonna 2004 että vuonna 2005 maksettuja
vakuutusmaksuja rajoituksetta.
Vähennyskelvottomat maksut
Verotuksessa vähennyskelvottomia eläkevakuutusmaksuja ovat:
- kertamaksullisen eläkevakuutuksen maksu
- Euroopan talousalueen ulkopuolella toimivasta vakuutusyhtiöstä otetun
eläkevakuutuksen maksut (poikkeuksena ulkomailta Suomeen muuttanut, TVL 96 a §
3 mom.)
Vuosi-ilmoitukset
Vakuutusyhtiöt
Vuoden 2004 verotuksessa kaikki vakuutusmaksut vähennetään ansiotulosta.
Tämän vuoksi vuoden 2004 vuosi-ilmoitukseen ei tullut muutoksia. Jos
6.5.2004 tai sen jälkeen otetusta vakuutuksesta on tehty kokonaiseläketurvaa
koskeva selvitys, maksut ilmoitetaan vähennysoikeuden mukaan ryhmiteltynä,
samalla tavoin kuin vanhemman vakuutuskannan maksut. Näiden uusien vakuutusten
maksut ilmoitetaan vain, jos vanhuuseläke alkaa aikaisintaan vakuutetun
täytettyä 62 vuotta.
Vuodelta 2005 annettavissa vuosi-ilmoituksissa on eriteltävä ansiotulosta ja
pääomatulosta vähennettävät vakuutusmaksut. Ansiotulosta vähennettävät maksut
ilmoitetaan kuten vuonna 2004. Pääomatulosta vähennettäville maksuille varataan
oma kohta. Vuoden 2006 vuosi-ilmoituksella ilmoitetaan vain pääomatulosta
vähennettäviä maksuja, joten tietuekuvaus yksinkertaistuu.
Voimaantulosäännöksen 6 momentin mukaan vakuutusyhtiön on veroviranomaisen
pyynnöstä esitettävä viimeistään 5.5.2004 otetun yksilöllisen vapaaehtoisen
eläkevakuutuksen osalta tiedot vakuutussäästön määrästä, säästön karttumisesta
sekä tästä säästöstä maksetuista eläkkeistä samoin kuin muut verotusta varten
tarpeelliset tiedot. Tätä säännöstä sovelletaan yksittäistapauksiin, joissa
vuosi-ilmoituksen tiedot eivät jostain erityissyystä ole riittäviä.
Ulkomaisilla vakuutusyhtiöillä ei aina ole valmiuksia antaa ilmoituksia
Suomen verolainsäädännön edellyttämällä tavalla. Tämän vuoksi saatetaan joutua
tilanteeseen, jossa jakoa ansiotulona ja pääomatulona verotettavaan eläkkeeseen
ei voida tehdä vakuutusyhtiön ilmoitusten perusteella. Näissä tapauksissa jako
tehdään arvioimalla (voimaantulosäännöksen 6 mom.) Perusteena voi käyttää esim.
aikaa, jona vakuutusmaksuja on maksettu. Esim. jos vakuutusmaksuja on maksettu
vuosina 1999 – 2008, siis kymmenen vuoden ajan, josta ajasta seitsemänä vuotena
maksut vähennettiin ansiotulosta ja kolmena pääomatulosta, 7/10 maksetusta
eläkkeestä verotetaan ansiotulona ja 3/10 pääomatulona. Tätä jakosuhdetta
käytetään eläkkeeseen koko sen ajan, jona eläkettä maksetaan.
Työnantajat
Vuoden 2004 vuosi-ilmoitusmenettelyyn ei tullut muutoksia. Myös 6.5.2004 ja
sen jälkeen otettujen yksilöllisten eläkevakuutusten maksujen palkaksi
katsottava osa määräytyy samalla tavalla kuin vanhemman vakuutuskannan.
Kollektiivisten eläkevakuutusten maksujen ilmoittamiseen ei myöskään tule
muutoksia.
Vuodelta 2005 annettavissa vuosi-ilmoituksen saajakohtaisissa erittelyissä
yksilöllisten vapaaehtoisten eläkevakuutusten osalta tarvitaan
edelleen tieto maksetun vakuutusmaksun määrästä. Vuosi-ilmoituksen
saajakohtaisen erittelyn (VEROH 7801) kohtaan 82 merkitään vakuutusmaksu
kokonaisuudessaan. Jos maksun määrä on yli 8 500 €, työnantaja käsittelee yli
menevän osan palkkana ja ilmoittaa sen vuosi-ilmoituksella muuna etuna kohdassa
40.
Kollektiivisten eläkevakuutusmaksujen työntekijän
maksuosuuden vähennysoikeus muuttuu vain järjestelyissä, joihin työntekijä on
liittynyt 6.5.2004 tai sen jälkeen. Näin ollen vanhojen ja uusien vakuutusten
työntekijän maksuosuuksien ilmoittaminen on erilainen.
Vanhoissa kollektiivisissa vakuutuksissa maksuosuuden voi edelleen ilmoittaa
kohdassa 16 yhdessä palkansaajan eläke- ja työttömyysvakuutusmaksun kanssa.
Uusista kollektiivisista eläkevakuutuksista tarvitaan uutena tietona työnantajan
maksuosuus (kohta 80). Työntekijän maksuosuus on ilmoitettava omana tietonaan
kohdassa 81, sitä ei voi enää yhdistää muihin palkansaajalta perittyihin
maksuihin.
Työnantajan kokonaan maksamia kollektiivisen eläkevakuutuksen maksuja ei
ilmoiteta vuosi-ilmoituksella lainkaan.
Ylijohtaja Mirjami Laitinen
Ylitarkastaja Merja
Hartikka-Simula
|